Mamma on kärsinyt selvästi jonkin verran pentuikävästä ja mökillekin päästyämmekin se etsi siellä ilmeisesti Islaa. Kaupungissa meidän naapurissa on myös pieni pentu jonka olemme nähneet lenkillä. Thea huomaa sen jo kaukaa eikä haluaisi liikahtaa minnekään kun pennun näkee. Lähikontaktissa emme sen pennun kanssa ole olleet. Onneksi Thea ei kuitenkaan hoivaa lelujaan, mutta muuten on kyllä itse melko hellyydenkipeä. Toivonkin, että tokoilusta se saisi muuta ajateltavaa ja auttaisi paremmin unohtamaan ipanaiset.
Kävimme lauantaina sitten Itä-Hämeen Nuuskujen tottiksessa. Siellä lähinnä meidän vanhempien koirien ryhmä sai tehdä itsenäisesti liikkeitä, koska vetäjä kärsi äänenmenetyksestä. Tein Thean kanssa vain muutaman motivoidun liikkeen ja likka tuntui aika innokkaalta.
Tänään meillä sitten alkoi Uudenmaan Noutajien kilpailevien tokokurssi. Olemme Thean kanssa kaikista vähiten kisanneet siinä ryhmässä sillä muilla koirakoilla on kaikilla jo TK1 ja osalla tulos myös avoimesta luokasta. Treeneissä en tiedä taas mikä piru minuun iski, kun veivasin liikkeitä ees taas. Thea oli jo loppu tunnista aika tylsistynyt, teki kuitenkin liikkeet mutta suoritusteho oli verkkainen. Voi kun tämän muistais taas jatkossa. Motivoidut vaikka jopa pitkätkin ja peräkkäiset liikesarjat, mutta ei koko tunnin vääntöä ja kaikkia liikkeitä moneen kertaan. Jos koira menee hyvin, pitäisi osata lopettaa siihen sillä kerralla. Lisäksi huomasin, että annoin liikkeestä maahanmenossa vartaloapuja. Meidän vuorollamme minä mokasin joka kerta kun kumarruin käskyn lisäksi koiraa kohti.
No mukavaa on taas tehdä vähän töitä Thean kanssa ja tuntui tuo likkakin olevan tekemisestä innostunut. Häntä vispasi kaikissa liikkeissä vimmatusti ja perusasentoon siirtymisetkin olivat vauhdikkaita. Loppu viikko sitten vain lenkkeillään jotta tuo kuntokin pikkuhiljaa parantuisi. Toivottavasti tämä nyt auttaa lievään ikävöintiin. Edellisten pentujen jälkeen en tällaista käyttäytymistä huomioinut, mutta voihan olla etten osannut vielä silloin tulkita sen käytöstä.
