Treenaus jatkuu

Saimme Thean kotiin mammalomalta reilu viikko sitten. Lähdimme heti mökille ja olin saanut onnekseni muutaman päivän lomaakin joten Thean kuntoutus pääsi hyvään alkuun. Se sai vapaana kirmailla omaehtoisesti metsässä, mutta huomasi toki kuinka rapakunnossa se onkin. Vaikka jaksoi spurttailla niin iltaisin se oli tosi väsynyt. Hieman ehkä aiemmista pentueista poiketen, se poti jonkinlaista pentuikävää ja oli muutenkin hieman levoton. Seurasi meitä koko ajan ja nukkuikin sellaista kevyttä unta. Tämänkin vuoksi oli hyvä, että sain lomaa.

Tein siinä lomalla kaksi, tosi lyhyttä jälkeä ehkä n. 150 metriä kumpainenkin, johon kylvin paljon namia askeleille. Lisäksi aloin harjoittelemaan tarkkuusetsintää jotta likka saisi muuta mietittävää pentujen jälkeen. Jälki meni melko hyvin, olihan siinä namit. Tarkkuus taasen loistavasti, Thea tajusi heti mistä on kyse. Jäin sitten loppuviikoksi pohtimaan pitäisikö opettaa se ilmaisemaan esine ja tiedustelin tuttaviltanikin käytänteitä. Kokeilin myös muutaman kerran merkin kiertoa ja se onkin mammaloman aikana iskostunut Thealle, joten täytyy edetä siinä.

Nyt viikonloppuna sitten tein taas jäljen, nyt 350 metriä, 1,5 tuntia vanha koska maasto oli märkä ja satoikin välillä. Thea aloitti jäljen hyvin, kulman löysi rengastamalla, sitten sen haahuili paljon jonkin aikaa ja loppukin oli melkoista "haravoimista" jäljellä. Olin laittanut kepitkin joista se löysi 5/6. Neloskeppi jäi haahuilun ja vauhdin takia 5 metriä sivuunsa. En ollut merkinnyt jälkeä mitenkään etten vain ohjaile sitä, joten siihen nähden täytyy olla tyytyväinen. Tarkkuutta toki pitäisi parantaa, jos jälkikokeisiin ikänä meinaisi. Olin jälkeä tehdessä ottanut gps-mittauksen joten kävin sitten erikseen sen avulla hakemassa itse sen jääneen kepin.

Kokeilin myös sisällä tunnaria, joka yhden kerran muistutuksen jälkeen taas onnistui eli Thea malttoi myös haistella eikä nostaa vain ekaa. Kaukoja koitin 5 metristä, mutta niissä liikuttiin liikaa. Liekkö vielä kropanhallinta hakusessa, joten maltillisin mielin.

Hallivuorollemme menimme tänään. Otin hieman seuraamista, luoksetuloa ja jääviä motivoiden. Sitten vein kiertonoutohässäkän kierto- ja aloituskartiot, laitoin umpi- ja avoesteet kisamittaan. Otin näin kiertoa, mikä onnistui loistavasti. En vielä halua pysäyttää Theaa kierron jälkeen vaan annan sen tulla luokseni pallopalkalle. Vein myös ohjatut kapulat esteiden taakse. Tämä oli selvästi Thealle vaikeaa. Se lähti hitaalla laukalla kiertoon ja oli menossa toiselle kapulalle. Pysähtyi hyvin kun sanoin seis ja jatkoi kiertämään uudella käskyllä. Tätä täytyy vielä harjoitella, että kapulat on siellä eikä niitä noudeta ollenkaan. Noutohan ei sitten ole mikään ongelma kun siihen asti päästään.
Olin kyllä mielettömän tyytyväinen tämän päivän tokoiluun, tokihan tulee olemaan vielä paljon tekemistä ennen kuin voidaan ajatella edes korkkaamista uusilla säännöillä, mutta positiivisin mielin ollaan. Mikäli vain terveyttä riittää ja pääsemme treenaamaan niin ehkäpä tulevana talvena kuitenkin.

Tulevana viikkona meillä ois parit raksaetsinnät, joihin ajattelin mennä. Otamme siellä toki kevyemmin kuin muut, normaaliin hakumetsään en vielä viitsi huonon kunnon takia mennä ettei käy haavereita. Mutta tästä tämä treenaus sitten taas alkaa. :P

Hyvää matkaa pennuille....

...jotka huomenna täyttävät 7 viikkoa ja matkaavat omiin hoitoperheisiinsä. On ollut taas ihanaa saada seurata niiden kehitystä luovutusikäiseksi, mutta olen erittäin tyytyväinen saadessani Theankin vihdoin kotiin. Koti on vain tuntunut niin tyhjältä vaikka olen Thean Iiri-tytärtä saanut hetken lainata.

Ohessa linkki Hannele Ronnun ottamiin kuviin ipanoista:
http://fusca.kuvat.fi/kuvat/Opaskoirat/Opaspennut/Opaspennut+2015/C-pennut/

Ja sitten kännykällä tänään kuvatut viedot ruokaa odottavista ja ruokailevista pennuista:

Karvaa ja korvatulehdusta

Ei sitä taas muistanut kuinka paljon karvaa voi koirasta lähteä. Vaikka juuri kirjoitinkin, että Thean pohjavilla on alkanut kasvaa takaisin niin päälikarvaa lähtee aivan tolkuttomasti. Sitä irtoaa ihan helposti jopa sormin nyppiessä. Karva on muutenkin kuivaa ja Thealle annetaankin lisäravinteena Viacutania jotta saisi tarvittavia rasvahappoja turkin tueksi. Thean ihanan paksu häntäkin on muuttunut aivan rotan siimahännäksi, kun pitkä karvat ovat lähteneet. Tämä on niitä mammakoiran ihanuuksia kun vaihdattavat karvan ihan totaalisesti

Kävimme viime tiistaina koululla hakemassa Thealle takkia lainaan koska mikäli on useampi aste pakkasta on likka hyvä suojata kun mahakin on vielä karvaton. Samalla pääsimme käymään koulun klinikalla näyttämässä Thean korvia, joissa mielestäni saattaisi olla alkavaa tulehdusta. Eläinlääkäri ottikin korvista näytteet ja niissä oli lievästi hiivaa. Sovimme, että yritämme ensin pelkillä Malacetic huuhteluilla saada korvat kuntoon, sillä Thealla ei korvien kanssa normaalisti ole ollut mitään ongelmia. Edellisten pentujenkin jälkeen Thealle tuli hiivakorvatulehdus ja silloin sanottiin, että voi liittyä hormonimuutoksiin synnytyksen jälkeen. No, perjantaina jouduin sitten hakemaan Canofite-tipat, sillä huuhteluista huolimatta Thea ravisteli voimakkaammin korviaan ja ne olivat myös alkaneet lievästi punoittamaankin. Onneksi nyt korvatulehdus vaikuttaisi olevan lievempi kuin edellisenä vuonna joten nopeasti varmaankin helpottaa tuokin vaiva.

I-pennut 10 vkoa

Nopsasti tuo aika kulkee sillä I-pennut tulivat tänään 10 viikkoa vanhoiksi. Pennut ovat olleet reilut kaksi viikkoa hoitoperheissään ja olemme tosi mukavasti saaneet viestejä hoitoperheiltä miten arki on lähtenyt sujumaan. Myös ihania kuvia olemme saaneet näistä nähtäväksi. Valtavasti ovat viestien mukaan oppineet; osa ulkoilee jo remmissä nätisti, osa osaa odottaa ruokaansa istuen, tulevat luokse käskystä ja tuntevat hyvin oman nimensä. Kovasti tuntuu usealle myös kiinnostavan ulkona kaikki minkä suuhunsa saa.  :)

Osa pennuista vaikuttaa, ainakin nyt aluksi, olevan vilkkaampaa sorttia ja osa taasen rauhallisempia tarkkailijoita, mutta kyllä niistäkin tarvittaessa virtaa löytyy. Ehkäpä tunnistan jälkimmäisistä Theaa sillä se on perusluonteeltaan rauhallinen tarkkailija, mutta sitten kun ollaan esim. treeneissä tai muuten pitäisi tehdä hommia, se aktivoituu täysin ja silloin mennään täysillä. Tosin nyt pentujen jälkeen Thea on taas ollut hieman tavallista vilkkaampi, hormonit taitavat vähän vielä vaikuttaa siihen.

Thean kuntoutuminen on edennyt hyvin. Se jaksaa jo melko pitkiä lenkkeilyjä kunhan teemme aina seuraavana päivänä kevyempiä lenkkejä. Tänään huomasin, että pohjavillakin on alkanut kasvaa takaisin eikä vaalea nahka enää pilkota päällyskarvan lomasta. Toivonkin niin, että karva ehtisi olla parempi ennen kuin ilma kylmenee selvästi.

Iloista viikonloppua!

Tokoilua ja lievää pentuikävöintiä

Mamma on kärsinyt selvästi jonkin verran pentuikävästä ja mökillekin päästyämmekin se etsi siellä ilmeisesti Islaa. Kaupungissa meidän naapurissa on myös pieni pentu jonka olemme nähneet lenkillä. Thea huomaa sen jo kaukaa eikä haluaisi liikahtaa minnekään kun pennun näkee. Lähikontaktissa emme sen pennun kanssa ole olleet. Onneksi Thea ei kuitenkaan hoivaa lelujaan, mutta muuten on kyllä itse melko hellyydenkipeä. Toivonkin, että tokoilusta se saisi muuta ajateltavaa ja auttaisi paremmin unohtamaan ipanaiset.

Kävimme lauantaina sitten Itä-Hämeen Nuuskujen tottiksessa. Siellä lähinnä meidän vanhempien koirien ryhmä sai tehdä itsenäisesti liikkeitä, koska vetäjä kärsi äänenmenetyksestä. Tein Thean kanssa vain muutaman motivoidun liikkeen ja likka tuntui aika innokkaalta.
Tänään meillä sitten alkoi Uudenmaan Noutajien kilpailevien tokokurssi. Olemme Thean kanssa kaikista vähiten kisanneet siinä ryhmässä sillä muilla koirakoilla on kaikilla jo TK1 ja osalla tulos myös avoimesta luokasta. Treeneissä en tiedä taas mikä piru minuun iski, kun veivasin liikkeitä ees taas. Thea oli jo loppu tunnista aika tylsistynyt, teki kuitenkin liikkeet mutta suoritusteho oli verkkainen. Voi kun tämän muistais taas jatkossa. Motivoidut vaikka jopa pitkätkin ja peräkkäiset liikesarjat, mutta ei koko tunnin vääntöä ja kaikkia liikkeitä moneen kertaan. Jos koira menee hyvin, pitäisi osata lopettaa siihen sillä kerralla. Lisäksi huomasin, että annoin liikkeestä maahanmenossa vartaloapuja. Meidän vuorollamme minä mokasin joka kerta kun kumarruin käskyn lisäksi koiraa kohti.

No mukavaa on taas tehdä vähän töitä Thean kanssa ja tuntui tuo likkakin olevan tekemisestä innostunut. Häntä vispasi kaikissa liikkeissä vimmatusti ja perusasentoon siirtymisetkin olivat vauhdikkaita. Loppu viikko sitten vain lenkkeillään jotta tuo kuntokin pikkuhiljaa parantuisi. Toivottavasti tämä nyt auttaa lievään ikävöintiin. Edellisten pentujen jälkeen en tällaista käyttäytymistä huomioinut, mutta voihan olla etten osannut vielä silloin tulkita sen käytöstä.

Thea kotiutunut mammalomalta

Haimme Thean kotiin jo maanantaina ja matkaamme lähti myös neljäksi päiväksi Isla-pentu. Tai oikeastaan me lähdimme mökille, koska pennun kanssa on helpompaa sisäsiisteysharjoittelut siellä kun kaupungin kerrostalossa. Muut pennut lähtivät hoitoperheisiinsä maanantaina ja tiistaina. Thea oli mökille tulosta selvästi innoissaan juostessaan muutamat kierrokset pihamaalla pennun seuratessa mamman hassua kirmailua. Eka yö meni Islan itkiessä tunnin välein. Taisi kaivata sisaruksiaan kun tuo äitikään ei antanut aluksi tulla viereensä nukkumaan. Muut yöt menivät jo rauhallisesti mamman selän takana. Päivisin nuo kaksi välillä leikkivät ja nujusivat, välillä kävimme ulkoilemassa pihamaalla ja lähimetsässä. Hienosti Isla alkoi tehdä tarpeitaankin ulos ja vaikutti mukavalta sekä rohkealta pennulta joka varmasti hellyyttää hoitoperheensäkin.
Tänään aamulla palautin Islan koululle, josta sen oma hoitoperhe kävi hakemassa. Jänniä hetkiä on siis luvassa niin perheelle kuin Islalle itselleen.

Itselläni on nyt jotenkin tyhjä olo. Meillä oli Thean mammaloman aikaan yksi opaskoira koululta hoidossa joka palautui kun hain Thean ja pennun. Nyt sitten tämä viikko meni pennun touhuja seuratessa joten yhtäkkiä on olevinaan kaikkensa antanut olo. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa ulkoilla Thean kanssa maalla metsässä ennen kuin alamme palata normaaliin arkeen. Ilmoitin Thean jo UMN:n tokokoulutukseen, mutta katsotaan nyt miten meidän mamma kuntoutuu siihen mennessä. Voisihan sitä toki jo kevyesti muutaman viikon kuluttua aloitella kun Theakin selvästi yrittää viestiä yhdessä tekemistä. Ja ehkäpä käymme joku viikonloppu Didi-pentuakin moikkaamassa ennen testejä kun emme ole sitten kesän jälkeen nähneetkään.

Isla

Thea ja Isla

"äitii, mihin sä hävisit?"

"mitähän se Isla tuolla touhuaa?"

Pennut 6 vkoa ja nimet

Ihanaiset ipanat täyttävät huomenna 6 viikkoa ja huomaa miten niistä on tullut valtavan energisiä. Hetkessä on siniset kengänsuojat riekaleina kun pentujen luokse menee. Thea ei kyllä anna enää pentujen nisilleen tulla, mutta aina joku nopea ehtii silloin tällöin vähän milkkistä imaista. :D
Mamma on paljon pulskemmassa kunnossa kuin edellisten pentujen aikaan, mikä on tietysti mukavaa kun on paljon kylmemmät ilmatkin. Karvanlähtö on kyllä runsasta ja nahka alkaa jo joistakin kohdista loistaa kun pohjavilla on jo tippunut. Iloinen ja energinen se on kun olemme menneet sitä lenkittämään. Pentujenkin kanssa se leikkii, minua ihan hirvittää kuinka rajusti se niiden kanssa onkaan ja saa pentulassa hepuleita. Kuuluu ilmeisesti kuvaan. Vielä on 1,5 viikkoa niin saamme Thean kotiin. Onneksi minulla alkaa myös loma, jolloin voimme mennä mökille aloittelee kuntoutumista omaehtoisesti.


Ai niin, meinasin ihan unohtaa...pennut saivat viikko sitten sirun sekä samalla tietysti nimetkin. I-ipanaiset ovat nimiltään Iippo, Iivari, Itu, Ivo, Iiri, Ilo, Ilmi ja Isla