Vuoden viimeiset löpinät

Mitäpä tänä vuonna tehtiin? Kulunut vuosi alkoikin yllättäen Thean juoksuilla. Olin ehtinyt sen ilmoittaa jo tokokokeeseen alokasluokaan, mutta jouduimme sen tietenkin perumaan. Päätin sitten kummallisesti, että emme haekaan sitä TK1:stä vaan siirrymme avoimeen. Kävimmekin sitten kokeilemassa Mikkelissä avointa jossa saimme kolmostuloksen ihan ansaitusti. Thea ei ollut vielä valmis avoimen kaukokäskyjen matkaan joka siellä kisoissa todella mitattiin 5 metriksi. Saimme sitten neljällä kokeella kasaan ne ykköset avoimesta ja TK2:n 

Kokeilimme tänä vuonna myös agilityä ja vepeä, joista jälkimmäistä olisi ollut mukavaa harrastaa enemmänkin. Pelastuskoiratoimintaa kokeiltiin myös ja siihen jäätiinkin sitten koukkuun. Haussa Thea oppi ilmaisemaan haukulla ja muutenkin kehityttiin molemmat. 

Kesän lopulla päästiin KKH:n tokoryhmään mukaan jonka kanssa treenattiin aktiivisesti koko syksy. Toiveena olisi ollut voi-luokan korkkaaminen, mutta eihän niitä liikkeitä ihan muutamassa kuukaudessa opeteta. Mä olen aina niin hätäinen. :D Syksyllä aloitettiin myös raunioilla ja päivän valoisan ajan lyhentyessä haku jäi vähemmille treenikerroille.

Kaiken kaikkiaan tapahtumarikas vuosi, olen oppinut taas paljon itse, itsestäni sekä Theasta. Tavannut ja tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin ja koiriin. Kaiken tämän kruunasi se, että Thea on vihdoinkin rekattu Kennelliiton rekisteriin nyt vuoden lopuilla. 

Entä ensi vuosi? Tavoitteena on VOI1-tulos tokosta. Yritetään saada se ennen sääntömuutoksia, mutta jos ei onnistu niin sitten jatketaan uusilla säännöillä 2-luokassa. Taipparit ovat tietenkin listalla ja muutama näyttelykin olisi tarkoitus pyörähtää. 

Muita juttuja kokeillaan jos tuntuu siltä. Tuota metristä pk-estettä varmaan olisi hyvä harjoitella niin, että se suoritettaisiin turvallisesti, mutta se on sitten ensi kesän juttuja. 

Thean juoksuja odotellaan nyt vuoden vaihteessa ja se on tarkoitus astuttaa niistä. Kevättalvi meneekin sitten sen mammalomalla jos kaikki sujuu suunnitellusti. Tekeekin meille molemmille hyvää pitää treenitaukoa kunnolla.

Kiitokset kaikille meitä seuranneille ja auttaneille, treenikamuille, kouluttajille, opaskoirakoululle, ystävilleni, puolisoni kärsivällisyyttä unohtamatta! Ilman ketään teistä mikään saavutettu ei olisi mahdollista. Ensi vuonna jatketaan!

Marraskuun laiskimukset

Meitä on laiskottanut aivan valtavasti nyt marraskuun loppuviikoilla. Aina on pimeää ja märkää mikä ei todellakaan ole houkuttanut lähteä tottista vääntämään tuonne ulos. No oli meillä kyllä yksi hallivuorokin, mutta ei siihenkään oikein saanut inspistä kummosta tehdä. Nytkin koko viikko on mennyt vain lenkkeillessä, mikä toki sekin tärkeää, mutta treenattu ei olla laisinkaan.

Viikko sitten olimme kuitenkin rakennusetsintää harrastamassa Heinolassa vanhassa, isossa navetassa. Se sopi todella hyvin tähän pimeyteen sillä siellä etsintää tehdäänkin pimeässä. Hyvin taas Thea meni, yksi kaapissa ollut maalimies aiheutti hieman töitä, kun haju kiersi sieltä kattoa kohti, mutta malttoi tehdä töitä loppuun asti niin, että "ukko" löytyi. Ilmaisu ei ollut tällä kerralla mielestäni kunnollista joten sitä täytyy muistaa välillä taas ottaa kunhan jaksetaan taas kunnolla paneutua treeneihin. Yritetään kuitenkin saada seuraava kerta ko rakennukseen tammikuulle mikäli rakennus on silloin vapaa, alueella kun on kaikenlaista leiritoimintaa viikonloppuisin.

Thean I-pennut lähtevät huomenna testeihin ja toivomme tietenkin suurta testimenestystä heille siellä. Infoan sitten tarkemmin kun jotakin saan tietooni.

Ai niin, meinasin unohtaa mainita Säkeestä. Sain viestiä sen uudelta perheeltä. Säe on kotiutunut hyvin ja sillä on seuranaan kaksi muuta koiraa. Säe asuu saaristossa ja saa pääsääntöisesti ulkoilla vain vapaana, harvoin tarvitsevat kuulemma hihnaa. Sain myös kuvan heiltä ja kylläpä olen kateudesta vihreä miten hienot puitteet siellä on koirille. Hienoa, että Säe sai arvoisensa kodin!

Pahat ja hyvät uutiset!

Olimme lauantaina opaskoirakoulun siitoskoirapäivillä. Oli tosi mukavaa nähdä ja jutella muidenkin hoitoperheiden kanssa. Pitäisi enemmän pitää yhteyttä heihin. Thea pääsi tutustumaan opaspentu Muusaan, joka myös ruskea. Yritin ottaa kuvaakin niistä, mutta eihän sellaisesta vikkelästä pennusta saanut selviä kuvia laisinkaan. Päivän antina saimme kuulla koulun uudesta yhteistyökumppanista, jonka ansiosta ovat saaneet mm. röntgenlaitteiston ja näimme skriiniltä Cissi-emon pariviikkoisista pennuista livekuvaa. Suloisia pötkylöitä olivat! Koulu oli myös hankkinut kaikille siitoskoirille Hurtan takit, joka tuli meille ainakin tosi tarpeeseen. Toivottavasti näitä päiviä järjestetään joka vuosi!

Sunnuntaina olimme hallilla tokoilemassa ja harjoittelin ruutua sekä sitä tunnaria joka viime aikoina on levinnyt ihan käsiin. Olen taas motivoinut Theaa siihen laittamalla kapuloiden väliin pienen makupalan jotta malttaisi haistella niitä. Tämä selvästi on auttanut. 

Pahana uutisena maanantaina aamuyöstä heräsin siihen kun Thea oksentaa. Ajattelin sen syöneen tikkuja mökillä, mutta hitsi vie se oli oksentanut myös päivän mittaan neljä kertaa. Illalla Thea oksensi lenkillä ja kun annoin sillä kotona pienen tilkan piimävettä niin sekin tuli ylös kaaressa. Kovin huonovointiseltahan tuo pimu vaikutti ja nukkui paljon. Soitin koulullekin onko tiedossa mitään vatsaepidemiaa, mutta heillä ei ollut tiedossa. Tiistaina Thea ei onneksi enää oksentanut vaikka kovasti kyllä nieleskeli sen mukaisesti, että on huono olo tai närästäisi. Riisi-sei-linjalla mentiin siis. Peruin tältä viikolta kaikki tokoilut sekä rauniot, katsotaan päästäänkö me rakennusetsintään lauantai-iltana. Lupasin mennä kuitenkin maalimieheksi jos Thea ei ole kunnossa.

Sitten tämä päivän paras uutinen! Thea on vihdoinkin, siis todellakin vihdoinkin hyväksytty Kennelliiton rekisteriin ja saamme ensi vuodelle lisätavoitteena taipparit sekä ehkä startata PK-haussa. Ja kyllähän pimua voisi näytelmissäkin käyttää kerran tai kaksi. Ne meitä ei muuten hirveästi kiinnosta. Thea on tarkoitus astuttaa seuraavista juoksuista, joten talvelle sillä riittää kyllä muuta ajateltavaa jos kaikki menee hyvin. 

Möllien mölli

Oltiin tänään Thean kanssa Heinolan palvelus- ja seurakoirayhdistyksen möllikokeessa joka pidettiin hallissa. Kilpailimme voi-luokassa, jossa meitä oli vain kaksi osallistujaa. Olin itse ollut kaksi päivää työmatkalla ja Thea kävi melko kierroksilla jo heti alkuun. Paikkamakuu meni kuitenkin jotenkin, meni kovin hitaasti maahan ja oli kuulemma nuuhkaissut maata. Yksilösuoritukset tehtiin kilpailuohjeen mukaisessa järjestyksessä. Seuraaminen oli mielestäni kamalaa, väljää ja Thean jokainen perusasento melko vino. Lisäksi se oli sivusiirtymisissä mielettömän levoton ja pomppi sekä steppas. Itsekin sitten mokailin ja käännyin väärään suuntaan kaaviossa. Ohittaessa ruutua, Thea pomppas ruudun sisälle ja sitten taas takaisin sivulleni seuraamaan. Liikkeestä istuminen ok, olisi voinut istua nopeammin. Luoksarin eka stoppi parasta Theaa ikinä, vaikka lähtövauhti oli valtava. Tokaan stoppiin se hieman ennakoi, mutta sain paikattua sopivasti käskyllä. Lopuksi Thea tuli suoraan sivulleni ja tietysti vinoon. No koska se oli sopivassa vireessä ja oikeastaan ylikin niin ruutu olikin sitten vauhdikas. Hyppynouto kierroksilla ja syöksyi kapulaan, luovutusasento ei ihan korrekti ja ote hieman levoton. Metallilla sama ryntäys jatkui ja luovutusasento vino ja kaukana. No koska kierrokset nousivat näistä noudoista entisestään niin heti näiden perään tuleva tunnari menikin sitten "äkkiä mamille mikä tahansa kapula"-noudoksi eli väärä tuli. Thea tästä kuitenkin hämmentyi ja viimeisessä kaukoissa se valahti ekassa maahanmenossa lonkalle joten sieltähän ei sitten ekaan istumiseen noustu normikäskyillä. Möllien vuoksi kävin sen lähempää käskyttämässä istumaan ja siirryin sitten sen jälkeen uudelleen kauemmaksi ja tehtiin loput. Muut siirtymiset menivätkin melko ok, mutta se S-I tehtiin taas väärin eli siirti perustaan eteenpäin.

Vaikka nollattiinkin kaksi liikettä niin eniten harmitti toki se tunnari joka on viime aikoina mennyt tosi hyvin, nyt Thea ei kovinkaan haistellut niitä. Ruudusta taas olen mielettömän iloinen kun sitähän tässä tahkottu koko syksy. Kaukoissa pitää harjoitella sitä ensimmäistä käskyä ennen jättöä jottei likka valahtaisi lonkalle. Tämän möllikokeen tulokseksi saatiin 221,5 joka olisi VOI3-tulos.

Voihan ruutu!

Ruutuliike aiheuttaa meille edelleenkin päänvaivaa. Tällä viikolla olemme treenanneet tokoa kolmesti ulkokentillä. Maanantaina olimme oman ryhmämme ruohokentällä ja vein taasen aluksi pallon ruutuun Thean nähden. Sitten vähän aikaa jutustelimme muiden kanssa, treenasimme hyppynoutoa ja sivusiirtymisiä. Jotenkin mulla oli jo ennen kuin Thean otin kentälle sellainen tunne että omat fiilikset ovat jossakin ja niinhän siinä sitten kävikin. Sivuaskelissa sähelsin samoin hyppynoudossa en jotenkin ollut keskittynyt laisinkaan joten kiertämiseksihän se menikin. Sitten valmistelin Theaa ruutuun eikä se rekisteröinyt sitä laisinkaan, pää pyöri kuin pöllöllä etsien jotakin. No yksi treenikamu kävi varmuudeksi näyttämässä ruudun ja sitten Thea varasti sinne, huoh. Meinasin alkaa kieltää, mutta onneksi treenikamut kielsivät minua. Pääasia että likka sinne vauhdilla meni, olkoonkin että otti varaslähdön. Itse sähläsin kyllä koko meidän treenin  kaikin tavoin ja mulle ehdotettiinkin että tulisin seuraavan kerran ilman koiraa, heh heh.

Loppuviikosta kävimme sitten hiekkakentällä muutaman ystävän kera treenaamassa kahtena päivänä. Tein ruudun samalla tavalla niin, että Thea näki kun vein pallon ruutuun. Harjoittelimme sen jälkeen seuraamista, luoksaria ja hyppynoutoa ja näiden jälkeen lähetin Thean ruutuun. Hyvin nyt ruutu löytyi vaikka lähetin sen eri suunnasta kuin olin vienyt pallon. Ehkä hiekalla ja valosaan aikaan se on helpompi havaita kuin nurtsilla ja keinovaloissa. Luoksarissa Thea tulee aivan liian kovaa jotta pystyisi useimmiten pysähtymään riittävän nopeasti. Täytyy yrittää sanoa maltillisemmin luoksetulokäskyä ettei lähde tulemaan täysiä. Hyppynouto meni nyt hyvin ja olin itsekin hereillä.
Otimme myös pitkästä aikaa liikkeenomaisesti tunnaria, joista ekana päivänä niin, että tiesin missä oma on. Näin pääsin kehumaan sitä kun on tuomassa omaa. Pikkaisen Thea tällä kerralla haisteli maata myös kapuloiden ulkopuolella, mutta oma nousi suuhun eikä muita maisteltu. Toisena päivänä otimme niin etten tiennyt missä oma on. Kapulat olivat kellonmuodossa ja Thea keskittyneesti ne haisteli ja toi oman! Oo miten pätevä pimu onkaan. Vähän vauhti hiipui tuodessa kun en enää kehunutkaan sitä, mutta ei sentäs tiputtanut ja lähtenyt etsimään uudelleenkaan niin kuin muutaman kerran on aikaisemmin käynyt. Tunnari on Thealle tosi herkkä liike enkä uskalla ottaa samalla kertaa useammin sitä jos ekalla on mennyt oikein.

Harjoiteltiin myös kaukokäskyjä siten, että laitoin ohkasen tangon sen eteen poikittain maahan. n. 7 metrin päästä liikkumista eteenpäin ei juurikaan tapahdu, mutta 10 metriä on vielä selvästi liikaa ja silloin S-I ja S-M siirtymisissä liikutaan jonkin verran, kokonaisuudessaan ehkä max puoli koiran mittaa.

Ilmoitin meidän reilu viikon päästä oleviin möllikokeeseen voi-luokkaan joka pidetään hallissa. Saan itse vähän varmuutta noihin liikkeisiin ja samalla myös harjoitusta hallikisoista. Tarvittaessa voin Theaa palkata liikkeiden välissä jos se vaikuttaisi epävarmalta tms. Täytyy yrittää saada joku kuvaamaan tuo möllikoe, jotta näkisi taas omat virheensä.

Juoksuja alamme pikku hiljaa täällä odottelemaan joulukuussa alkavaksi, karvaa lähtee tällä hetkellä aivan tolkuttomasti. Pesin Thean eilen koska karva oli kiilloton ja tahmainen sekä myös siksi, että irtokarvat lähtisivät nopsempaan. Melko hyvin onkin pohjavilla jo kyljistä ja selästä tippunutkin, joten luulisi tämän kohta loppuvan ja turkin alkavan uusiutua jälleen. Toivottavasti ei vielä tulisi valtavia pakkasia jotta pärjätään tuolla ohuemmallakin turkilla hetken.

Lokakuun harjoitukset

Olemme lokakuussa olleet hävyttömän vähän hakumetsässä, taitaapi olla vain kaksi kertaa. Niissä ei muistaakseni kovin kummallista ollut. Toisella kerralla niistä meillä oli umpparina vanha teltta, josta Thea kyllä hienosti ilmaisi maalimiehen, mutta kun olimme sopineet että mm alkaa kehua kun Thea haukkuu niin sepä päätti sitten tunkeutua sinne telttaan väkisin niin, että osa kankaasta hieman repesi :). Tämä on varmaan seurausta raunioilta missä sitä taas opetetaan tunkeutumaan eri koloihin.
Olemme myös päässeet kokeilemaan rakennusetsintää, joka pidettiin nelikerroksisessa vanhassa tuotantorakennuksessa. Mehän olimme kokeilleet tällaista ainoastaan kerran viime keväänä kun oli UMN:n peko-tutustumiskurssit ja silloin Thea oli hivenen jännittänyt sitä. Nyt se meni innokkaasti etsien rakennuksessa ja ilmaisi täältäkin hyvin mm:t jotka olivat kuin umpparissa oven tms takana.
Raunioilla oltu kerran, jossa halusin tehdä vain helpot mm:t kasojen päälle nähdäkseni onko Thean kasojen päälle meno-ongelma poistunut. Ja olihan se onneksi, nyt ei ollut mitään ongelmia siinä. On noi nartut vaan ihme otuksia kun koskaan ei voi tietää mitä niiden korvien välissä liikkuu milloinkin. Niin ovat hormonien vietävinä.

Tokossa olemme käyneet omissa treeneissä maanantaisin sekä kerran Labbiskerhon tokovalmennustiimin paikkovuorolla jossa kouluttajana oli Ansu Leiman. Ansulta sain taas uuden vinkin miten työstää Thealla tuota ruutua joka ei meinaa mennä mitenkään sen kaaliin. Nyt viemme pallon ruutuun ihan aluksi siten, että jätän Thean istumaan ja vien pallon itse. Sen jälkeen teemme muita tottisliikkeitä ja viimetteeksi lähetän Thean normaalisti ruutuun. Ainakin nyt parina kertana tämä on toiminut. Hallissa olemme käyneet treenaamassa pari kertaa, joista ensimmäisessä likka kävi kyllä niin kierroksilla, että meni jo sähläämisen puolelle.
Kaukoja olemme harjoitelleen kotona, mutta eipä tässä näy kummosia edistymisiä vielä. Tunnaria kun en ollut ottanut moneen viikkoon, niin alkoi taas tyylillä "noudetaan mikä tahansa", mutta nyt onneksi vaikuttaisi siltä että on palattu taas oman tuomiseen. Hyppynoudossa eniten etenemistä ja olen pystynyt jo heittämään kapulaa vinoonkin esteeseen nähden. Tosin näissä autan vielä käden heilautuksella paluuhypyn varmistuksena. Jääviä en ole ottanut juurikaan, seuraamista ja sivuaskelia paljon. Vieläkin mulla on itselläni ongelma vasemmalle siirtymisissä. Otan kuulemma liian isot askeleet vaikka omasta mielestäni ne olivat pienet. Onneksi maanantainryhmästä treenikamu kuvasi askeleeni ja olihan ne harppomisen näköiset. Pitäisi vaan useammin kuvata myös treeneissä, jotta näkisi parhaiten omat virheensä.
Ohessa videota tunnariharjoittelusta:

Sitten vielä Säkeen kuulumiset. Säe on lähtenyt viikko sitten kotikoiraksi erääseen perheeseen kokeiluun, josko heillä synkkaisi. Toivon kovasti Säkeelle menestystä siellä, sillä onhan sillä hyvät kotitavat ja sitä pystyi pitämään lenkilläkin hyvin vapaana. Ainoastaan kaupunkioloissa se stressasi selvästi vastaantulevista koirista niin, että olisi keinolla millä hyvänsä halunnut mennä tutustumaan niihin. Toivottavasti kuulen siitä vielä joskus, sillä jokainen koira jättää kyllä jäljen sydämeen oli se sitten vähän tai pitkän aikaa hoidossa. <3

Parin kuukauden kuulumiset eli pitkää tarinaa

Pitkästä aikaa ehdin päivittää jotakin harrastusrintamalla. Meillä on ollut aika hektinen elo-syyskuu. Ollaan käyty raunioilla joissa aluksi tuntui menevän kerta kerralta loistavasti, mutta sitten tuli yhtäkkiä stoppi. Thea ei kiivennyt enää kasojen päälle. Toki meni sitten lopuksi kun menin itsekin, mutta lähetettäessä ei mennyt. Olimme siis edennyt siellä liian vauhdilla kun olimme ottaneet jo kaivopiiloja yms. savu- ja ihmishäiriötä. Palasimme siis taas alun helppoihin harjoituksiin ja toiminta parani selvästi.

Hakumetsässä Thean ilmaisut parantuneet hyvin ja se haukkuu intensiivisesti 20 haukkusarjoja. Jonkin verran otettu metsässä hallintaa sekä harjoiteltu laatikkoa. Pistot sujuneet erinomaisesti. Tää on selvästi niin Thean juttu!

Tokossa harjoiteltu paljon uusia juttuja, hyppynoutoa, tunnaria ja ruutua. Jonkin verran työstetty myös seuraamisen tiivistämistä ja parannusta on siinäkin nähtävissä. Harmi vain, että sen suhteen treenaaminen jäänyt kuitenkin liian vähäiseksi muiden uusien juttujen vuoksi. Tunnarin harjoittelua aloitettiin aktiivisemmin oman piiloittelulla. Tämän Thea toikin aina helposti, ongelma alkoi tulla siitä kun lisäsin kasan puhtaita lähemmäksi. Likan mielestä kaikki kapulat olisi pitänyt äkkiä tuoda mammalle. Ei auttanut vaikka olin neutraali kun toi väärän ja pistin bileet pystyyn kun toi oikean. Aloin hiukan jo turhautua kun mielestäni tämä ei edennyt laisinkaan. Thea ei edes yrittänyt haistella tunnaria vaan sen mielestä se oli noutoliike. Sitten luin Pipa Pärssisen koulutusvihosta, että joillakin on käytetty namipalaa tunnareiden välissä jotta koira tajuaisi haistella. Ja tämähän tepsi Theallakin. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran laittaa namipalat tunnaririvin väleihin niin johan alkoi pimukin haistella tunnareita ja toi kuin toikin oman. Aluksi ehkä saattoi ottaa ensin väärän suuhunsa, mutta vaihtoi sen omaan. Tämäkin nollaava tapa on onneksi loppunut ja nyt vain oma on noussut joka kerta. Eli olipas pienestä kiinni tuokin.

Ruutu se vasta on ollutkin meidän ongelma. Toki menee hyvin ruutuun jos näkee sinne jotakin vietävän, mutta jos yritän lähettää sokkona on Thea vielä epävarma ja alkaa etsimään kuin ois etsimisliike. Ei yhtään hahmota ruutumerkkejä kentällä. Tätä olemme jankanneet nyt toista kuukautta eikä edistymistä ole ollut juurikaan. Viikko sitten aloin lähettää sitä toisella tavalla ruutuun. Nyt harjoittelen ensin vain puolesta matkasta ja saa sitten heitettynä pallon palkaksi tai käyn sen itse ruudussa palkkaamassa namilla. Kun ja jos tämä alkaa auttamaan, niin sitten pikkuhiljaa kasvatan matkaa oikeaan etäisyyteen. Toivottavasti tämä tepsisi, sillä itse kokee aina turhautumista jos jossakin ei yhtään edistymistä tapahdu.
Hyppynoudossa Thea meinaa kiertää paluussa esteen. Tätä nyt harjoitellaan niin, että houkuttelen sitä paluuhyppyyn. Tässä on jo nähtävissä toistojen kautta, että avustusta on voinut jo pienentää, toki ei vielä kokonaan vähentää.
Kaukokäskyjä ollaan treenattu harva se ilta kotona ihan läheltä, jotta tekniikka löytyisi. Hankalinta on S-I vaihto, jossa Thean pitäisi peruuttaa etutassuillaan istumaan. Vielä se meinaa siirtää ko vaihdossa pyllynsä eteenpäin. Myös S-M vaihto aiheuttaa liikkumista, joten ihan edessä harjoittelu jatkukoon. Tämän tiedän ja uskon olevan vaikea liike, siispä toistot jatkukoon.

Sitten meidän treeniryhmä järjesti möllikokeen, jossa oli kaikki neljä luokkaa. Kun sovittiin mölleistä mulla jotenkin naksahti ja lupasin osallistua voi-luokkaan. Jälkeen päin aloin empimään ja yritinkin luikerrella osallistumisesta, mutta ei enää annettu. No pikkaisen meinasi paniikki iskeä, Thea ei luvatessani osallistua osannut tunnaria, ruutua, kaukokäskyjä, hyppynoutoa, muista uskoin edes jotenkin meidän selviävän. Ryhmän jäsenet osallistuivat muissakin tehtävissä. Kokeneemmille oli nakitettu tuomarointi ja liikkurointi ylemmissä luokissa ja meille aloittelijoille alo-avo tuomarointi ja liikkurointi. Mulle osui avon liikkurin tehtävät. No mä podin sitten kramppikuumetta koko viikon enkä nukkunut kovinkaan hyvin kun jännitin meidän kisasuoritusta. Jälkeenpäin ajateltuna tosi hölmöä sillä oli tosi hyvä osallistua ns. kisamaiseen treeniin jossa pystyi liikkeiden välissä palkkaamaan ilman pistemenetyksiä.

Itse kisa meni meiltä jotenkin näin: paikkamakuussa Thea oli vaihtanut lonkalle, hyppynoudossa heitin kapulan vinoon ja pyysin uusintaheittoa sekä näytin kädellä Thealle takaisin hypyn liikkumatta kuitenkaan itse paikaltani. Metallinouto hyvä. Kaukoissa ekaan vaihtoon tuplakäsky, lisäksi liikkui juuri sallitun koiranmitan eteenpäin. Tunnareissa oli lipaissut väärää, mutta toi kuitenkin oman. Ruutuun lähetettäessä lähti etsimään tunnaripaikalle kapuloita ;) Luoksetulossa teki molemmat stopit, mun mielestä melko hyvin, mutta oli kuulemma liikkunut silti liikaa. Istuminen seuraamisesta huippuhyvä. Seuraaminen väljää, jonkin verran seilas, perusasennot osin vinoja, erityisesti sivuaskelissa. No sillä arvostelulla me saatiin nipin napin VOI3-tulos vaikka ruutu nollatiinkin ja sijoitus 3/5, joten tekemistä siis on ja paljonkin, mutta luottavaisin mielin jatketaan. Ja pakko myös tunnustaa ettei me ikinä olla otettu noin pitkää seuraamispätkää vapaana, Thealla pysyi kuitenkin kontakti koko ajan. Kokonaisuuteen olin älyttömän tyytyväinen virheistä huolimatta ja uskon, että me joskus ylletään ykköstuloksen arvoisiin suorituksiinkin. Treeniä se tulee toki vaatimaan.

Sitten lopuksi vielä Säkeen kuulumiset. Tällä hetkellä Säe on ilmeisesti reputtanut opaskoirakoulutuksen tuon koirakiinnostuksen vuoksi, mutta on ehdolla muihin tehtäviin joka selviää parin viikon sisällä. Nyt tuo pikkumusta nukkuu jalkojeni juuressa ja on meillä taas viikonloppuhoidossa.

Thea 4-vuotta

Thea täytti tänään 4v ja sankaritarta on juhlittu perhepiirissä maksakaatikko-/nakkikakun kera. ♥♥♥♥ Onnea ihanalle ja rakkaalle perheenjäsenelle!

I-pennut 1-vuotta!

Thea perheineen onnittelee tänään 1-vuotta täyttäviä I-pentuja!

Ohessa muistin virkistykseksi videota näiden ipanoiden pentuajasta:

Säkeen testikuulumiset, Thea raunioilla

Eilen sain sitten soiton koululta Säkeen testeistä. Ilokseni ipana on nyt alustavasti hyväksytty koulutukseen. Säettä kuvailtiin vilkkaaksi, omapäiseksi koiraksi jolla eniten haittaavana asiana oli ollut tarhastressi jonka vuoksi se ei ole pystynyt rauhoittumaan ollessaan tarhalla. Kaikki liikenne- ja alustatestit olivat menneet hyvin. Sovimme sitten kouluttajan kanssa, että Säe saa tulla meille viikonloppuisin stressiä lieventääkseen ja viikot se olisi koulussa. Sisäoppilasmeininkiä siis. :D Olen valtavan iloinen ja toki melko hämmästynytkin, että Säe on läpäissyt testit. Kysyinkin miten sen koirakohtaamisten kanssa oli mennyt tai miten jatkossa se voisi vaikuttaa koulutukseen, niin kouluttajan mielestä ne eivät ole ongelma. Huippuammattilaiset tekevät kyllä ihmeitä! Hain sitten Säkeen jo täksi viikonlopuksi huilailemaan ennen ensi viikolla alkavia opintoja. Siellä se seisoi rauhallisena kopissa häntä heiluen kun menin sen luokse. Missähän sitä stressiä sitten ilmeneekään??? Malttoi myös istua ennen kuin avasin häkin oven ja laitoin pannan kaulaan. Sen jälkeen vapautin sen ja annoin sen viimein tervehtiä.

Mökillä Säe on ollut tosi rauhallinen ja vain muutaman kerran se on Thean kanssa jaksanut painia. Enemmän se on hakeutunut viereen ja kerjännyt rapsutuksia. Rankkaa siis tuo testeissä oleminenkin on ollut. Näillä näkymin kirjoittelen jatkossa silloin tällöin myös sen kuulumiset ja koulussa edistymiset mikäli kaikki vaan sujuu hyvin.

Thean kanssa olemme päässeet raunioryhmään joka kokoontuu joka toinen viikko. Ekalla tutustumiskerralla sillä oli kolme maalimiestä joista ensimmäisen haki hyvin, mutta sitten sillä tuli varmaankin hämmennys alueesta ja pari kertaa pysähtyi katsomaan kysyvästi mua tekeekö oikein. Näin, että silloinkin sillä oli jo haju etsittävästä, mutta kun alue oli erilainen kuin metsä niin tarvitsi ilmeisesti vahvistuksen toiminnalleen. 'Seisoin ensin kuitenkin tovin kunnes sanoin "mene vaan" ilman että osoitin mihinkään suuntaan. Thea sitten lähti määrätietoisesti etsimään maalimiehiä. Piilot olivat tutustumiskäynnillä betonikuutio ja kuorma-auton alla renkaan takana. Nämä olivat sellaisia joihin Thea pääsi vaivatta mm:n viereen. Kolmas oli kuorma-auton lava joka oli maassa. Koira ei päässyt lavalle, mutta nostaen etutassut reunalle, saattoi nähdä juuri ja juuri mm:n. Hienosti Thea tämänkin sitten löysi ja hetken hämmästyksen jälkeen myös ilmaisi hienosti. Tällä käynnillä likka merkkasi kaikki kuumat piilotkin erityisesti ne joissa minä olin aiemmin ollut.

Tiistaina kävimme sitten toisen kerran eri raunioilla. Thea ei enää kysellyt vaan oli jopa osin ohjattavissa pyyntöjeni mukaan. Piiloja oli neljä, joista yksi oli tunkeutumispiilo pressun taakse, kyljellään oleva roskis jonka ovi oli n. 5 cm raollaan, betonin ja kuormalavojen joukossa oleva piilo sekä kelarullan sisällä oleva piilo. Kaikki piilot löytyivät helposti ja ohjaaja sanoikin, että näillä esityksillä olisimme keväällä valmiit kisoihin! Ihanaa treeneissä on ollut se etten itse tiedä missä maalimiehet ovat piilossa. Joudun ja ennenkaikkea opin todella lukemaan koiraa milloin se on saanut vainun. Metsässä aina tiedämme missä piilot ovat ja siellä toki harjoitellaankin suoria pistoja jolloin maalimiehen on oltavakin siellä minne koiraa lähetän. Olemme toki myös käyneet parin viikon aikana tottisryhmässä jossa takutaan nyt ruutuun lähettämistä sekä pyritään parantamaan seuraamisen väljyyttä. Lisäksi olemme olleet hakuilemassa normaalisti metsässä. Siellä aloittelemme seuraavaksi harjoittelemaan laatikkoa eli liikkumista pistoilla. Nyt tuntuu Thealla virtaa riittävän ja ainakaan toistaiseksi ei valeraskausoireita ole ollut näkyvissä, toivottavasti ei tulisikaan. 

Säe lähti testeihin

Viime viikon maanantaina 4.8. vein Säkeen aamulla koululle uusintatesteihin. Näin samalla sen Sointu-siskoakin joka myös oli tulossa testeihin ja onpa siskokset ihan erityyppisiä ulkonäöltään. Ehkäpä myös hieman luonteeltaankin mitä nyt sain juttelemalla selville sen kesäperheen kesken.
En tiedä ilmoitellaanko minulle Säkeen testituloksista mitään koska en ole sen alkuperäinen hoitoperhe, mutta ehkäpä kuitenkin kuulen siitä jossakin vaiheessa kuinka testit ovat sujuneet.  Kerron kyllä sitten mikäli/kun kuulen Säkeen testimenestyksestä.

Edellisen viikonlopun likat saivat riekkua mökillä ja Säekin sai paljon ylimääräisiä rapsutuksia, mistä pikkuneiti oli tietenkin mielissään. Täytyy myöntää, että kesä ollut kovin haasteellinen kahden koiran kera joista toinen olisi tarvinnut vieläkin enemmän ohjausta, mutta siitä on selvitty ja ehkäpä jotakin opittu puolin ja toisin. ;) Toivomme Säkeelle testimenestystä!

Säkeen hyppynäyte

Marjavarkaita!

Minulla on pienimuotoisesti muutamia hyötykasveja mökillä, mm. mansikkaa, karviaisia, päärynäpuu yms. Mansikkamaalla ei ole kuin 20 taimea, mutta niistä on aina mukavasti saanut maistiaiset suuhunsa. Nytkin oli muutama jo lähes kypsä jotka ajattelin seuraavana päivänä kerätä. Ihmetys olikin suuri kun niitä ei sitten enää löytynytkään. Koska taimissa ei ollut mitään verkkoa luulimme, että varikset tms on ne käynyt nappaamassa kunnes sitten huomasimme, että pikkuipana Säehän se niitä on popsinut. Aluksi sille näytti kelpaavan vain kypsät, mutta ilmeisesti olivat niin hyviä, että lopuksi lähtivät jo melko raa'atkin kitusiin. Lenkillä se myös popsii metsämansikoita, jos niitä vain haistaa jossakin. Taitaisi olla huono marjakaveri mustikassa mikäli tuntee yhtä kovaa himoa niihinkin. :)

Odottelen tässä myös karviaisten kypsymistä, jotka alkavat hieman punertaa. Kitkin kasvimaata kunnes näin sivusilmällä Thean olevan karviaisten kimpussa! Aikaisempina vuosina se ei ole välittänyt mistään marjoista edes mustikoista. Jos siis meinaan karviaisista maistiaiset itselle saada, on näköjään pidettävä koiruuksia tarkemmin silmällä. Päärynäpuu ei sentäs tee meillä hedelmää, joten näkyhän se olisikin ollut kun karvakaverit oisivat nekin napsineet. Perunat ja sipulit ovat näiltä myös saaneet olla rauhassa. Edesmennyt labbis kävi kyllä nekin ilmeisesti auttaakseen kaivamassa tosin ei niitä onneksi sitten syöny.

Didi ja Jane vierailulla

Tänään saimme vieraaksemme Didin kohta 2v. (Thean ekasta pentueesta) sekä Janen n.8,5v. perheensä kera. Molemmat ovat nykyään uranvaihtajia. Alkutreffauksen jälkeen tytöt juoksentelivat pihalla mitä nyt Thea piti pistää välillä jäähylle kun rupesi pörhentelemään erityisesti Didille. Ruokailun jälkeen menimme rantaan heittelemään uimaleluja ja jopa Didikin hyppäsi Thean perässä laiturilta vaikka ekan kerran oli plumsahtanut pää edellä siitä. Kun me ihmiset aloimme kahvittelemaan alkoivat koirat olla jo hieman raukeita. Säe oli kumman rauhallinen ja suorastaan vetäytyi muusta joukosta. Naureskelimme vähän, että senhän piti olla liian vilkas miksi oli lisäkasvamassa ja nyt se suorastaan on rauhallisin. Ehdin jo sanoa, että täytyypi illalla mitata siltä lämpö ettei olisi kipeä, kunnes Säe oksentikin puusilppua. Sillä on hieman huono tapa syödä tikkuja ja oksia jos mitään erikoista ei tapahdu. Sen jälkeen se hieman reipastui. Thealla ja Janella taas oli molemmilla juoksut suurin piirtein samassa jamassa ja niillä olikin ihan omat jutut keskenään jota Didi ihmetteli kovasti. Kumpikin yritti välillä nousta toisensa selkään, kummankaan siihen vielä suostumatta.

Kiitos Tarvaiset kun kävitte, oli mukavaa nähdä!

Didi, Säe, Jane ja Thea

Säe ja Didi vetoleikeissä

Kaunis Didi

Didi

Säe, Didi, Thea ja Jane makupalan toivossa

Jäljillä

Tein eilen aamulla Thealle metsäjäljen kahdella kulmalla, pituudeltaan 500 m ja annoin vanheta vain 45 min. Maasto oli aluksi kallioista jossa ohut sammalpeite, muuten sellaista mustikkamaastoa jossa oli useita risukasoja siellä täällä. Ekalla suoralla oli sivutuuli, toisella tultiin tuulen yläpuolelta ja kolmannella suoralla taas sivutuulta. En lähettänyt Theaa janalle vaan vein sen suoraan jäljen alkuun. Otti jäljen hyvin, seurasi sitä noin metrin verran sivussa tuulesta johtuen välillä toki jäljen päälläkin. Kallion päällä se kulki hetken suu auki pää melko ylhäällä ja luulinkin jo, että alkaa taas pelleilemään, mutta koska eteni niin annoin sen mennä. Ekan kulman meinasi oikaista tuulesta johtuen metriä ennen, toinen kulma tarkasti. Tosin olin nyt jättänyt pienen namipurkin joka kulmaan, josta sai muutaman nappulan, jotta motivoituisi jäljestämään loppuun asti. Toka suora muuten puhtaasti, mutta ilmaisi liian alhaalla olevan jälkimerkin mulle ;). Tällä kertaa ei muuten enää reagoinut merkkeihin. Kolmas suora taas hieman sivussa tuulen vuoksi. Olin tosi tyytyväinen, että nyt meni hyvin. Meinasin jo vaipua epätoivoon kun aikaisemmissa meni tyystin pipariksi koko touhu. Nyt täytyy vaan yrittää tehdä motivoidusti 1-2 jälkeä per viikko ja pyrittävä ensin vanhentamaan taas jäljen ikää ennen matkaa.

Iltapäivällä otimme kokeiluna hakua puhtaaseen metsään, jonne mieheni meni piiloon ns. takakautta. Olimme sopineet, että hän on noin 70-80 metrin päässä tiestä, mutta minäkään en tiedä tarkalleen missä kohdin. Ajattelin, että tällä pystyn kokeilemaan sen ettei Thea seuraa haussa vain jälkiä vaan oikeasti käyttää ilmavainua. Samoin sitä, että huomioin osaanko lukea koiraa milloin se on saanut vainun. Thea eteni aluksi noin 40 metriä kääntyi sitten laajalla kaarroksella takaisin. Pari kertaa se pysähtyi kuuntelemaan odottaen ilmeisesti ääniapuja tms. mutta sitten lähetin sen uudelleen eteenpäin kannustaen jolloin noin 50 metrin jälkeen se ilmeisesti saikin jostakin vainun kun lähti määrätietoisesti erääseen suuntaan. Kesti tovi ennen kuin alkoi haukku kuulumaan ja ehdinkin jo pohtia, että näinköhän lähti jäniksen perään. Hienosti löytyi mieskin hyttysten syötävänä ;), tosin hän olikin siis loppujen lopuksi 100 metrissä! Thea oli kuulemma jäljestänyt viimeiset 15 metriä. Eli ainakaan aluksi ei haitannut, että metsä oli puhdas, tosin ehkä pistot tulisi alunperinkin ulottua hieman pidemmälle kuin 40 metriä, joten siihen tarvitaan vahvistusta. Selvästi oli ainakin tällä kertaa nähtävissä milloin likka on sainut vainun etsittävästä.

Illaksi lähdin vielä Säkeen kanssa kentälle tottistelemaan koska sen juoksut ovat nyt ohi. Hienosti jaksoi Säekin keskittyä eikä muut koirat haitanneet. Otimme seuraamista, liikkeestä seisomista, luoksetuloa ja paikkamakuuta ryhmässä. Lopuksi pyysin erästä treenikaveria tulemaan tiellä vastaan koiransa kanssa, jotta kokeilemme vieläkö Säe ryntäisi vastaantulijaa kohti. Valitettavasti se näin tekikin ja kun otimme muutaman toiston se selvästi tajusi, että tämä on vain harjoitus eikä enää ryntäillytkään. Olisi siis pitänyt tulla aina joku muu vastaan välillä niin oltaisiin saatu harjoiteltua mahdollisimman paljon. Ehkä keksimme yhden keinon kohtaamisiin, mutta kerron siitä sitten mikäli se tepsii.

Theakin juoksuilee, kokeiltu vepeä

Viime viikon torstaina Theallakin alkoi sitten juoksut odotettua aiemmin. Liekö Säkeen juoksuilla ollut vaikutusta kun likka aloitti ne niin aikaisin. Hain Säkeen perjantaina koululta takaisin ja sanoinkin Thean juoksuista että olivat tulleet vain 5,5 kk edellisistä. Thea olisi pitänyt näistä juoksuista astuttaa jälleen, mutta esitin toiveeni koululle ettei sitä nyt tehtäisi koska juoksujen välit ovat niin tiheät ja likkakin täyttää vasta 4-vuotta syksyllä. Pidämme siis kädet ristissä, että koulun kahden muun jalostusnartun Viivin ja Pipsan astutukset ovat onnistuneita jotta välttyisimme astutuksesta näistä juoksuista.

Sunnuntaina uskalsin mennä vielä hakuilemaan Thean kanssa. Nyt pyysin, että sitä ei maalimies avustaisi haukkuilmaisuun mitenkään vaan olisivat passiivisia ja katsottaisiin aloittaako se ilmaisun itsenäisesti. Hienosti Thea löydettyään maalimiehen aloittikin itse haukkumisen. Emme tehneet rataa tälläkään kertaa vaan pelkät kaistat, jota selvästikin on vielä jatkossakin tehtävä. Thean etenemistyyli on hieman peko-koiran partiomaista etsintää eikä se tee suoraviivaisia pistoja. Tuulella ei näkynyt olevan vaikutusta asiaan. Hienosti tyttö meni kuitenkin kuumuudesta ja juoksuista huolimatta.

Maanantaina olimme kokeilemassa meille uutta lajia, vepeä eli vesipelastusta. Siinä koiran tulee mm. hypätä veneestä veteen ja uida rantaan, käydä hakemassa vene vedestä vetäen köydestä, viedä joku esine esim. pelastusliivit ns."hukkuvalle" veteen sekä käydä hinaamassa "hukkumaisillaan" oleva henkilö vedestä rannalle. Koska olimme ensikertalaisia teimme kaikki liikkeet helpotetusti joko lyhyemmällä matkalla tai muuten. Hyvin Thea hyppäsi veneestä käskyn saatuaan ja ui rantaan ja hukkuvan pelastaminenkin meni kohtuullisesti. Mutta köyden vetäminen oli ilmeisen jännittävää ja esineen vientikin ventovieraalle outoa, että Thea alkoi pelleilemään tyystin. Kävi se toki uimassa veneen ja henkilönkin luona mutta jäi joko pyörimään sinne tai muuten vaan polskutteli pitkin rantoja. :) Thea käyttäytyy yleensä kovinkin korrektisti ja tottelevaisesti, mutta erityisesti juoksujen aikaan sillä on sellaista jekkumaista pilkettä silmäkulmassa joten koskaan et voi varmuudella tietää mitä keksitään. Toki myös uudet opeteltavat asiat saavat sen käyttäytymään hassusti. Vepeily vaikutti kuitenkin mukavalta harrastukselta ja olisimmekin päässeet ryhmään halutessamme mukaan, mutta meillä nuo matkat taitaa vaikuttaa tämän harrastuksen jatkamiseen. Ehkäpä käydään syksymmällä kokeilemassa myös toisen kerran kunhan nuo häiritsevät juoksut ovat ohitse.

Säkeen juoksut ovat pian ohi, se ei enää tiputtele, mutta kääntää Thealle kyllä häntäänsä kun se yrittää sitä kovasti astua. Thealla siis hormonit hyrrää selvästi. Säe on meillä enää vajaa neljä viikkoa ennen kuin sen testit alkavat. Täällä maalla se on ollut kyllä yltiörauhallinen eikä edes naapurin haukkuvat perropojat ole saaneet sitä kiihdyksiin tai edes menemään sinne. Kaupungissa sillä selvästi stressitaso nousee ja se tulee levottomammaksi. Saas nähdä kuinka sen uusissa testeissä sitten käy.

Ohessa vielä otos maanantain vepeilystä, josta olen leikannut Thean pahimmat pelleilyt pois.

Aktiivinen lomaviikko

Se tässä mökillä olemisessa on mukavaa, että täällä pääsee helposti eri harrastusporukoihin mukaan loman ajaksi. Suurin osa on täysin ilmaisia tai siis vuosijäsenmaksun hinnalla (20€) ja osasta joutuu pikku summan maksamaan muodon vuoksi. Kaupungissa kun maksat ensin kallista jäsenmaksua, mutta sillä et saa kuin käyttää kisoissa seuran nimeä. Jokaisesta treenikurssista tms joudut maksamaan useamman kympin. No mehän olemme sitten hyödyntäneet tätä lomalla ollessa. 

Ensin olimme sunnuntaina hakuporukan mukana treenaamassa. Tehtiin kaistoja ja halusin, että Theaa tuetaan haukkuilmaisuun, jota olimme siis jo saaressa harjoitelleet sukulaisten avustuksella. Haukku oli melko hyvää, mutta vielä se ei ole kuin ehkä noin 4-5 sarjoissa. Olin tosin tyytyväinen siihen. Ekaa "ukkoa" se lähtin tosin etsimään kaistan ulkopuolelta kiertäen, liekö ääniavulla joka kaikui ollut osuutta asiaan. Ekalle olin halunnut varmuudeksi ääniavun suuntaukseen. Muut "ukot" löydettiin suorempaa, jopa osittain piilossa ollutkin. 

Tiistaina ja keskiviikkona tein likalle pk-jäljet. Molemmat olivat vain n.500 metriä pitkiä ja 1 tunti 15 minuuttia vanhoja. Thea nosti jäljet janalta erinomaisesti ja seurasi niitä tosi hyvin ja intensiivisesti 150 metriä. Sitten alkoi haahuilu, se kulki pää ylhäällä tai välillä kyllä alhaalla mutta suu auki, joten keskittyminen oli tiessään. Sitten se rupes ilmaisemaan ja noutamaan mun jälkimerkkejä puusta, höpsö koira! Tiistain jäljenteon jälkeen tuli rankkasade, joten se on voinut osaksi vaikuttaa siihen, että kun jälki nousi rinteeseen oli sade sen huuhtonut osin ja levittänyt hajun laajalle. Toisen jäljen kohdalla pohja vaihtui metsäkangasmaastosta osittaiseen hakkuualueeseen, joten tämä varmaankin vaikutti osiltaan. Huomasin vain, että jäljet olivat Thealle liian vaikeat. Täytyypi hetkeksi palata taas helpompiin lyhytaikaisempiin ja ruokajälkeen. 

Lisäksi olemme harjoitellut mökin pihassa ruutuun lähettämistä, joka on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Oli pakko jo pitää tauko sillä itse meinasin jo alkaa hermostua. Ei siitä siis enempää. ;D

Torstaina oli hakuporukan tottikset, jossa ammuttiin muutaman kerran myös ysimillisellä. Kenttä oli se uusi aidattu kenttä mihin olimme kevättalvella tutustuneet. Siellä on hyvät uudet, turvalliset esteet. Teimme kisaharkkaa, mutta jokainen soveltaen koiran tason mukaan. Meillä seuraaminen oli ok, olisi pitänyt olla tiiviimpi. Henkilöryhmä oli tooosi väljää. Liikkeestä istuminen sekä maahanmenoluoksetulo erinomaiset. Tasamaanouto hyvä, tuli nyt jopa melko tiivisti luovuttaessa. Hyppynoudon otin vain 80cm korkealla esteellä koska en ole Theaa vielä 85cm korkeampaa hyppyyttänyt. Siinä varmistin vain takaisintulossa, että hyppää myös tullessa. Samoin tein A-esteellä, kiipesin harjalle vastaan. Eteenmenossa olin vienyt ennen aloittamista namipurkin kentän toiseen päähän. Thea seurasi vietikkäällä poljennolla mutta toki ei enää kontaktissa. Mistähän noi koirat aina tietää milloin on se liike. Eteenmenoa kun ei sen kanssa olla paljoa tehty ja ei koskaan aikaisemmin liikkeen lopussa. Hyvin irtosi tietenkin eteen, enkä pyytänyt sitä tällä kertaa maahan. Haluan vieläkin nopeamman eteenmenon, joten pääasia, että sille jää mielikuva kentän toisessa päässä olevasta namipurkista tai pallosta. Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista. Luoksetulossa ja noudoissa en ottanut perusasentoa loppuun vaan palkkasin suoraan edestä. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen likkaan vaikka tarkkuuksia pitäisi saada seuraamiseen. Huomaa kyllä ettemme ole sitä juurikaan ottaneet vähään aikaan.

Samalla kun olin sopinut kentän omistajan kanssa kentän käytöstä kysyin, Elinan ja Tessan blogitekstin innoittamana, voisiko päästä Heinolan vepe-treeneihinkin kokeilemaan lajia. Itsellä kun ei ole kokemusta tarkemmin mitä se on. Saimme ilokseni luvan ja sovimme, että menemme 7.7. kokeilemaan vepeä. Joukkoon mahtuisi kuulemma uusia treenaajia. Aatella, tätä ei kyllä pääkaupunkiseudulla sanota noin vain! Harmi vain, että jos me siitä innostuttaisiin niin treenimatkaa olisi kyllä 130km ja arkisin se olisi kyllä melko haasteellista. 

Sitten tänään, lauantaina olin Sysmässä tekemässä avoimen luokan verijälkeä. Ystäväni osallistuu koiransa kanssa mejään ja lupasin mennä tekemään hänen puolestaan jäljen. Näin saan itse kokemusta ja hyvää oppia miten kisoissa toimitaan. Huomenna jäljet ajetaan koska niiden tulee vanhentua vähintään 12 tuntia. Sain onnekseni jäljentekopariksi ylituomari Ilkka Niemen jonka kanssa suunnistimme jäljen ja sen jälkeen vielä uudestaan veretimme sen. Hyttysiä oli aivan valtavasti! Huomenna täytyy muistaa laittaa myrkyt niskaan kun menen vielä opastamaan jäljen. Aamulla kokoonnummekin jo klo 7, joten aikaista herätystä on luvassa. Thea ja Säe ovat sillä aikaa mieheni kanssa mökillä. 

Säkeen juoksut ovat edenneet normaalisti ja pikkuhiljaa se alkaa kääntämään häntäänsä kun laitan sille housuja. Tosin siinä mun täytyy ollakin tarkkana sillä kun se huomaa, että otan juoksuhousut käteeni se juoksee sängyn alle piiloon, hassu pikkuinen. 

Ensi viikoksi Säe meneekin koululle koska lähdemme mummon muuttopuuhiin. Saas nähdä miten se käyttäytyy siellä nyt kun on juoksut.

Säe juoksee

Näinhän sen pitikin mennä, kun aloitan loman, aloittaa Säe ekat juoksunsa. Olipa niitä kyllä odotettukin ainakin koulun puolesta. Ihmettelinkin pari päivää ennen miksi pikkulikka on niin vaisun oloinen, mutta juoksujen alkaminen selitti kaiken. Saas nyt sitten nähdä miten se tulee vaikuttamaan luonteeseen, vaiko mitenkään. Säe juoksee varmaankin seuraavat neljä viikkoa jonka jälkeen on Thean juoksuja odotettavissa. Tässähän tämä kesä menee jonkun juoksuillessa.

Juhannusta olimme juhlimassa saaressa, johon oli kokoontunut sukulaisia suoraan ja välillisesti. Kaikkiaan meitä oli 13 aikuista, 9 lasta sekä 3 koiraa. Thea ja Säe sukkuloivat sujuvasti porukoiden keskellä, antoivat tätini 12,5-vuotta vanhan springerin olla rauhassa ja olivat silmin nähden väsyneitä kun palasimme omalle mökille tänään. Teimme saaressa Thean kanssa muutamat henkilöhaun ilmaisut ja molempien kanssa esine-etsintää parilla hanskalla. Säkeestä huomasi ettei se vielä osaa ja/tai uskalla edetä minusta 20 metriä eteemmäksi, mutta kun kävelin sen perässä, käytti se kyllä hyvin nenäänsä ja toi hanskan käteen asti. Thealla piilotin hanskan tarkoituksella "piiloon" tiheän kuusen alle, jotta käyttäisi enemmän nenäänsä tarkennuksiin. Nyt sillä on ollut hieman tapana alkaa juoksennella kun on saanut hajua jostakin. Sitkeästi sekin teki etsintää ja hanskat löytyi.

Pikku videopätkä likkojen riekkumisesta kun aurinko vihdoin pilkotti tänään hetkisen:

Terveiset saaresta

Tulin koirien kera viikonlopuksi isäni saarimökille. Aluksi mietin miten saan yksin roudattua koirat ja tarvikkeet kiikkerällä, pienellä soutuveneellä salmen yli. Matka ei ole pitkä, ehkä noin 80-100 metriä, mutta sen verran kuitenkin, että jos vene kaatuu sähläävien korien vuoksi, on siitä leikki kaukana. Theaa olen yleensä uittanut yli mikäli veden lämpötila on ollut yli 15 astetta, mutta nyt oli mukana Säe joka ei meidän omalla mökilläkään ole rannasta kovin pitkälle mennyt. Aika sähläystähän tuo alkuun oli, Säe hyppäs veneeseen, Thea hyppäs ja saman tien poiskin. Sitten Thea meni veteen jo odottamaan lähtöä. Säe ihmetteli laiturilla, että mikäs juttu tää nyt on. Lähdin soutamaan kamojen kera ja Thea alkoi heti uida perässä. Ipana jäi laiturille hölmistyneenä katsomaan joten ajattelin, että "saatan" Thean ensin yli ja haen sitten veneellä Säkeen. Yritin vielä rauhoitella sitä äänellä ettei hätääntyisi. Sitten se yhtäkkiä hyppäsi itsekin veteen ja alkoi uimaan. Aluksi hätäisesti räpiköiden, mutta kun vähän valutin venettä sitä kohti, alko sekin uida maltillisesti. Hienosti sitten ipanakin polskutteli saaren rantaan jonka jälkeen alkoi valtava hippaleikki niiden kesken. Kovasti sillä on myös nuuskuteltavaa kun ei ole täällä koskaan aiemmin ollut.
Viikonloppu vietetään lähes vain laiskotellen, ehkä huomenissa saamme koiravieraita vähäksi aikaa remuamaan. Tämä tekee Theallekin hyvää, sillä tiivis treenikevät ja kisat varmasti vaativat myös oleilua. Sitä paitsi saimme viikolla kuulla, että pääsemme tokossa tavoitteellisten ryhmään. Aloitamme kuitenkin vasta loman jälkeen. Lisäksi käymme syksyllä kokeilemassa myös peko-ryhmää, josko se olisi meille sopiva harrastus. Säkeen kanssa on harjoiteltu tottista sekä otettu alkeita esine-etsinnästä. Se ei haittaa mahdollista tulevaa opasuraa, jossa koiran tulee noutaa mm. hanska käyttäjälleen. Lisäksi saamme ipanalle myös jotakin hyvää aktiviteettia johon purkaa itseään hallitusti.
Harmillisesti mulla ei ole kameraa mukana täällä ja puhelimenkin hajoitin viikolla, joten todennäköisesti en mitään kuvasaastetta saa tällä kertaa aikaiseksi meidän viikonlopusta.

TK2 ja taipparitreeniä

Niinpä se meidän likka nappasi kuin nappasikin sen kolmannen ykkösensä ja sai TK2-koulutustunnuksen. Kisat käytiin sunnuntaina Heinolan 25 asteen helteissä ja tuomarina oli Salme Mujunen. Luokassamme oli 11 koiraa. Liikkeet eivät kyllä menneet kaikilta osin ihan nappiin, erityisesti hyppyliike meni ihan plörinäksi, josta saan syyttää vain itseäni. Paikkamakuulle mentäessä Thea vaikutti laiskalta ja luulinkin ettei se nouse ekalla istumaan, mutta nousihan se, hitaasti tosin. :D Paikkamakuusta saimme silti täydet vaikka videolta seurasin, että Thea oli nuuskaissut maata sekä vaihtanut lonkka-asentoa loppuvaiheessa. Seuraaminen tuntui kivalta ja oli ihan meidän tasoista. Maahanmeno ja seisomisliike ok ja meidän tasoisia. Luoksetulossa Thea alkoi kutsun saatua hiipimään luokse ennakoiden stoppia. Tämä on seurausta siitä, että otimme sitä varsin paljon edellisellä viikolla sen vahvistamista vaikka otinkin myös läpijuoksuja. Pysähtyi siis hyvin, mutta jatkoi uuden kutsun saatuaan hiipimällä. Jäi luoksetulossa vinoon eteen ja perusasentokin oli hieman vajaa. Noudossa lähti hyvin, tuli hyvin ja oli jo istumassa tosi nätisti eteen lähes pylly maassa, mutta sitten sille tuli joku aivopieru ja lähtikin kiertämään takaani sivulle. Luovutusasento oli väljä ja vino. Kaukoissa tunsin heti että valahti lonkalle ja olin varma ettei se siitä enää nouse. Kolmannella käskyllä sain kuitenkin sen istumaan ja muuten vaihdot ok meidän tasoisia. Mutta sitten hyppy! Thea lähti käskystä esteelle, pysähtyi eikä hypännyt. Annoin toisen käskyn, eikä hypännyt. Eli tästä täydet 0 pistettä. Tämä oli täysin mun vika sillä aamulla ennen kisoihin lähtöä olin vielä varmistellut liikettä koska likka oli alkanut ryöstämään hypylle mennen tullen. Näin se oli siis kisoissa epävarma siitä mitä mä oikein haluan. Eli tämä menee täysin omaan piikkiin. Koskahan mä oppisin!
Tässä vielä osa-suorituksittain pisteet:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 8,5
Kauko-ohjaus 7
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10

Kokonaispisteet siis 163,5 jotka eivät todellakaan päätä huimanneet, mutta ykkönen kuitenkin.

Edellisenä päivänä olimme IH-nuuskujen möllitaippareissa jotka myöhemmin yhteisestä sopimuksesta nimitettiin vain taipparitreeneiksi sillä mukana oli eritasoisia ja -ikäisiä koiria joita ei voinut verrata. Emme ole pitkään aikaan harrastaneet juurikaan nomeilua joten Thea kävi tosi kuumana ja pää ei kestänyt olla hiljaa vaan se piipitti lähes koko ajan kun muut suorittivat niin ettei se nähnyt. Hieman se rauhoittui kun oli saanut itse käydä vesinoudossa ja hakuruudussa. Lähistöllä on ampumarata, jossa sattui myös onneksi olemaan kisat. Haulikon ääniä kantautui useita sarjoja jatkuvasti. Tämä aiheutti myös aluksi Thealle vinkunaa. Ei siksi että olisi pelännyt, vaan oli aiemmin yhdistänyt sen jo siihen, että päästään riistoja hakemaan. Kun se oli kuunnellut sitä sarjatykitystä jonkin aikaa, niin ei enää noteerannut sitä laisinkaan.
Kuumenemisen vuoksi Thean eka vesinouto meni mälväten, lokilla jo pidemmällä matkalla sen ote oli rauhallinen. Hakuruudussa kaksi varista tiputettiin ja lievästi mälvättiin, mutta riista oli kyllä hävyttömän huonokuntoistakin. Yhdeltä varikselta puuttui pää joten ei ihme että suu mälväsi. Laahausjäljelle lähti kuin hakuruutuun joten pillitin sen takaisin ja sitten malttoi jäljestää kanille jonka otti nätisti suuhunsa ja luovutus oli hienosti edessä istuen rauhallisella otteella. Oma ongelmani on vieläkin se, että hyökkään vastaanottaa riistaa kun pitäisi maltillisesti odottaa että Thea tuo sen luokse asti. Lopuksi vielä saimme seurata kahden muun ohjattua noutoa vedestä sekä hakuruutua. Tämä oli hyvää malttiharjoitusta Thealle, että näkee muiden tekevän ja itse joutuu olemaan ns.passissa.

Onneksi on ihania ystäviä jotka viitsivät kuvata treenejä ja kisoja, jotta voi nähdä omat virheensä ja toivottavasti pystyy ottamaan siitä opikseen. Mutta se onkin sitten jo aivan toinen juttu! :D

Toinen AVO1!

Emme ole ehtineet juurikaan Thean kanssa treenata kun tuo "kauhukakara" tuli taloomme. Kaikki energia on mennyt sen energian taltuttamiseen ja tottiksen vääntöön. No, otin minä kerran pienen treenin viime viikolla Thean kanssa motivoiden jolloin tuntui, että useammassa liikkeessä oli korjattavaa ja  paljon. Lisäksi olin työmatkalla ja nyt kuluneen viikon itse todella kipeä. Aamulla mietin mökiltä lähtiessäni, että onko tässä mitään järkee lähteä puolikuntoisena, treenaamattomana ja vielä 30-asteen helteeseen. Jonkin sortin kahelihan sitä täytyy olla.
No niin me siis vain ajelimme Helsinkiin Itä-Helsingin agilityharrastajien järjestämään tokokokeeseen. Tuomarina oli Ilkka Stén, joka oli mukava, mutta ehkäpä arvostelulinja hänellä hieman vaihteli jopa koirakon sisälläkin. Kokeen toimitsijat sekä katselijat ihmettelivät meidän seuraamista josta saimme vain 8,5. He kun eivät nähneet siinä mitään virhettä. No tuomari antaa pisteet, se on hyväksyttävä ja ehkä nyt sitten rokotettiin vain rankemmin kun Thean seuraaminen ei ole paimenkoiratyyppisen tiivistä ja intensiivistä. Vähän pelkäsin miten Thea jaksaa tuossa kuumuudessa tehdä töitä, kenttä oli hiekkakenttä joka onneksemme ei pölynnyt hirveästi. Luoksetulossa likka valui taas liian pitkälle ja ennen kuin ehdin kutsua luokse, se istuutui. Siitäkin saimmekin 6 ihan ansaitusti. Muissa liikkeissä näkyi enemmän meidän harjoittelemattomuus sillä jokainen perusasento oli vajaa, jotkut jopa erittäin vinot mistä tuomari ei sitten taas rokottanut juurikaan. I-HAHin kisat olivat toimivat ja hyvin aikataulutettu. Suosittelen lämpimästi heidän kisojaan.

Tässä vielä pisteet liikkeittäin:
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen taluttimetta: 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9
Luoksetulo: 6
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Noutaminen: 8,5
Kauko-ohjaus: 10
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 10

yhteensä siis 178 pistettä ja AVO1-tulos! Sijoituimme luokassamme kolmanneksi.

Olen mielettömän iloinen, että mulla on niin hyvä koira. Jos vain olisi enemmän aikaa harjoitella niin..... oikeastaan mitä sitten. Olen tyytyväinen näihin mahdollisuuksiin mitä meillä on ja iloitsemme jokaisesta pienestä etapista. Seuraavaan kokeeseen on jo ilmottauduttu, saas nähdä saadaanko me kolmas ja koulutustunnukseen oikeuttava tulos sieltä. Voittajaluokkaan emme mene kuitenkaan kuin aikaisintaan ensi vuonna.

Vuosi bloggausta

Eilen tuli kuluneeksi vuosi ensimmäisestä bloggauksesta. Piti oikein itsekin katsoa mitä kaikkea meillä on vuodessa tapahtunut ja olihan sitä kaikkea tehtykin, osasta on jäänyt myös kirjoittamatta. Paljon ollaan opittu, jotkut asiat kantapään kautta, joitakin asioita harjoittelemme edelleen mutta suhde koiraan on syventynyt selvästi ja siitä on tullut ihan mun koira. Thea on niin ihqu! <3

Viimeisen viikon aikana me ollaan oltu mejä-kurssilla, HSKH:n tokoryhmässä, tokoiltu omatoimiryhmässä Tuusulassa, UMN:n pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssin taloetsinnässä ja Thean mielestä varmaankin kamalinta, otettu opaspentu meille jatkokasvamaan. Lisäksi Thealla oli maanantaina silmäpeilaus jonka tulos oli normaali/terveet silmät. Tämä opaspentu Säe on 1 v 1 kk vanha ja tuli meille heinäkuun loppuun asti lisäkasvamaan koska on vielä melko pentumainen ja vilkas. Säe oli huhtikuussa testeissä ja on lupaava oppaanalku kunhan hieman vielä aikuistuu. Thea on ollut sangen ärsyyntynyt tästä melko terhakkaasta pennusta enkä voi vielä sanoa, että se olisi Säettä täysin hyväksynyt. Yleensä Thea on kyllä hyväksynyt nopeasti meillä hoidossa olleet koirat, mutta eiköhän tämä vielä kunhan Säe paremmin meille kotiutuu.

Hyvää huomista äitienpäivää kaikille kaksi- ja nelijalkaisten äideille!

Tokana päivänä Thea oli vielä huomioimatta Säettä

Säe intoutui suolistamaan meidän sohvatyynyt, kun olin töissä

viikonloppuna Thea jo suostui hieman leikkimään Säkeen kanssa

Myös Säe on kova vedessä lotraaja :D

Lomailua ja tokoleirillä

Jäimme pääsiäisestä lomille ja Thean Iiri-pentu tuli aluksi pariksi päiväksi meidän mukaan maalle. Lomalla me todella vain lomailtiin, tehtiin pihahommia, käytiin anoppilassa ja vaan olimme ja lekottelimme. Ihanaa! 25.4. kävimme Thean kanssa edustamassa mammakoiria opaskoirakoulun avoimissa ovissa. Ilma oli ihana ja porukkaa oli mukavasti paikalla. Heinolalainen ystäväni lähti mukaan tutustumaan koulun toimintaan. Hän kävi tarhakierroksella ja itse kokeilin Dog Simiä, koirasimulaattoria eli miltä tuntuu kulkea näkövammaisena koiran kanssa. Päivä oli todella mielenkiintoinen ja suosittelen kaikille käymään opaskoirakoulun avoimissa ovissa jos mahdollista.

26.-27.4 olimme Thean kanssa labbiskerhon tokoleirillä. Tosin lauantaina me lähdimme Thean kanssa käymään Hyvinkäällä koirauimalassa, jossa oli myös muutama Thean pentu mukana. Leiri itsessään oli antoisa. Sain vinkkejä väljään seuraamiseen, eteenistumisen parantamiseen sekä ruudun ja tunnareiden alkeisiin. Antoisaa oli myös seurata minkälaisia vinkkejä muut saivat. Kannatti siis mennä vaikka leirin hinta hieman hirvitti. Nyt olisi kauhee into taas treenata, mutta kulunut viikko menikin sitten vain lenkkeilessä. Sain ilokseni vanhalta tokoharrastajalta ilmaiseksi kassillisen erilaisia noutokapuloita, tunnareita sekä kaksi kasattavaa hyppyestettä, joten kyllä nyt treenivarusteet on kohdillaan. :D

Toukokuun suunnitelmissa on osallistua HSKH:n tokokurssille joka tarkoitettu avoimeen tähtääville tai siellä kisaaville. MEJÄ-kurssille Evoon olemme menossa huomenna. Hieman olen katsellut josko ilmoittautuisi johonkin kisaan, mutta katsotaan nyt ensin miten treenit lähtevät käyntiin.

Meille piti tulla Thean yksi pennuista viikoksi hoitoon, mutta tänä aamuna koululta tulikin viestiä eräästä nartusta, joka tarvitsee akuutisti hoitoa kolmeksi kuukaudeksi. Olin todella harmissani sillä odotimme kovasti pennun näkemistä, mutta koska olin aiemmin koululle ilmoittanut, että meille saa tulla pidempiaikainen kodin tarvitsija, niin en voinut tästä nyt kieltäytyä. Onneksi koululla on näille lyhytaikaisille paljon hyviä paikkoja esim. omat eläintenhoitajat. Vien Thean maanantaina aamusta koululle koska sillä on virallinen silmätarkastus ja haen sen sekä hoidokin kun pääsen töistä. Toivottavasti ehtivät koululla jo tutustuttaa narttuja toisiinsa ettei meillä ala heti sellainen hulabaloo-riehunta kun vien ne kotiin.

Hakua ja haukkua

Viime viikko meillä meni lähes yksinomaan henkilöhakuillessa, pitkästä aikaa. Hakuryhmämme alkoi kellojen siirron jälkeen pitämään taas arkipäivätreenejä, jotka meille sopii paljon paremmin kuin viikonloput. Torstaina teimme kaikille vain kaistoja ja koska me oltiin oltu viimeksi elo-syyskuussa ennen mammailuja, niin sovittiin, että eka kaista otetaan peräänjuoksuna. Ehkä ei olisi tarvinnut, sillä kun otin Thean autosta, se veti niin voimakkaasti lähtöpaikalle. Peräänjuoksu siis ok, maalimies syötti herkut purkista kun Thea oli löytänyt sen. Toisen ja kolmannen kaistan otimme vain ääniavuilla, jolloin Thea kiinnitti tarkemmin katseensa oikeaan suuntaan. Hyvin pysyi kaistalla eikä yrittänyt laajentaa itsenäisesti hakua. Ensin kyllä selvästi juoksi vain silmillään, kunnes alkoi kaistan puolivälin jälkeen käyttää nenäänsäkin. Tiedustelin vielä vetäjältä miten kannattaisi lähteä opettamaan tuota rullailmaisua ja siihen saimme neuvoksi ns. työrullat. Niillä harjoitellaan sitten vain ihan erikseen. Harmittaa vähän kun Thea ei hauku, sillä itse tykkäisin enempi haukkuilmaisusta.

Olin myös ilmoittanut meidät Uudenmaan noutajien pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssille, jossa lauantaina meillä oli raunioetsintä. Ensin kävelimme koirien kanssa tutustumassa raunioihin kiipeillen ja hyppien erilaisille alustoille ja esteille. Tämä ei tuottanut Thealla mitään ongelmia. Päinvastoin, jouduin jopa hillitsemään sitä kun ois muuten mennyt joka paikkaan vauhdilla. Jokainen koira sai kokeilla maalimiehellä kolme kertaa. Ensimmäiset kaksi kertaa olivat taas peräänjuoksuja, mutta kolmas kerta oli valmiina piilossa oleva maalimies. Tämä tosin ei ollut mikään vaikea piilo vaan vain erään vaunun takana niin, ettei koirat nähneet maalimiehen menoa sinne. Thea selvästi käytti heti jo nenäänsä, joka varmaankin johtui aiemmista treeneistä. Mukavaa oli kuulla miten Anna-Mari Matikainen tapaa kouluttaa pelastuskoiraa. Hänestä tärkeintä on koiran into ja kuinka maalimiehen tulee aina olla se juttu jotta oikeissakin tilanteissa koira on riittävän motivoitunut etsintään.

Sunnuntaina meillä oli sitten hakuporukan metsäetsintää. Meillä oli kunnon rata, mutta pyysin aluksi ääniapua jotta Thea kohdentuisi oikein. Tuuli oli puuskaista ja Thea alkoi tehdä laajaa kaarta. Jouduin parikin kertaa kutsumaan sen takaisin, ennen kuin eteni riittävästi oikeaan suuntaan. Toinen ukko olikin sitten jo hankala. Thea meinasi koko ajan lähteä toiselle puolelle ja jouduimme helpottamaan näköhavainnolla jotta suunta olisi oikea. Kolmas ukko löytyi taas helpommin koska olimme tuulen alapuolella. Neljänteen Thea lähti niin vauhdilla, että eteni yli radan. Selvästi se kävi tosi kierroksilla eikä käyttänyt nenäänsä lainkaan. Tästä siis opimme, että harjoituksemme oli liian vaikea ja se tarvitsee vielä paljon pistotyyppisiä treenejä jotta oikea toiminta vahvistuisi.

Kun tulimme treeneistä kotiin, aloin imuroimaan. Thea haukahti imurille, niin kuin se on joskus harvoin tehnyt. Aloinkin sitten vahvistamaan sitä siitä ja nyt se sitten osaa haukahtaa käskystä :) Kokeilin myös tänään ulkona sitä patukalla ja nyt irtosi jo kaksi peräkkäistä haukkua. Ehkäpä se tästä kunhan Thea oppii vielä paremman tekniikan. Nyt sillä menee paljon energiaa äänentuottamiseen.

AVO1!

Olimme tänään Thean kanssa Lahdessa tokokisoissa. Tuomarina oli mielestäni lepsuakin lepsumpi Marita Packalen. Muilta tuomareilta emme ehkä olisi saaneet seuraamisesta ja noutamisesta noin hyviä pisteitä. Halli oli pieni, lattia oli yllättävänkin liukasta betonia ja siellä myös kaikui jonkin verran. Muuten järjestelyt olivat hyvät ja kisa myöskin pääsi alkamaan aikataulussaan.
Saimme kuitenkin AVO1-tuloksen pisteillä 164 vaikka seisomisliike meni nollille sekä luoksetuloliikkeessä tapahtui jotakin jonka vuoksi Thea ei tehnyt varmaa liikettään oikein. Erityisen iloinen olen kaukokäskyistä jotka likka teki hyvin, ne kun ovat olleet meidän murheenkryyni tähän mennessä.
Tässä yksittäiset pisteet:

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen taluttimetta 9,5

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 6 (Thea oli pysähtymässä kun kuului joku kummallinen suhina, jatkoi sitten hiipien mun luokse)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 (annoin liian voimakkaan käskyn ja Thea istuutui)

Noutaminen 9

Kauko-ohjaus 10

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 9

Lähes jokaiseen vauhtilähtöön Thean jalat sutivat liukkaalla betonilla, mutta onneksi ei vahinkoja sattunut. Yhden kilpailijan kohdalla kävi nimittäin niin, että koira lensi ihan turvalleen ja sen jälkeen siltä hieman vuosi verta huulesta. 

Nyt yritämme jatkossa vahvistaa kaikkia liikkeitä, jotta saisimme joskus myös TK2:een oikeuttavat ykköset kasaan sekä silloin tällöin ehkä opetellaan myös VOI-liikkeitä.

Alla vielä video suorituksestamme tänään (paikalla olo puuttuu). Nähtävissä iloista labbismaista tottista :D

Kuvia kisamaisista harkoista

Aluksi jätetään palkkio kentän ulkopuolelle :)

Paikalla olo

Vapaana seuraaminen

 

Liikkeestä maahanmeno

Liikkeestä seisominen

Luoksetulo ja pysäytys

Nouto

Hyppyliike

 

 

Ja lopuksi tietysti palkkio :)

 Hyvä ruoka, parempi mieli <3