aktiivinen tottisviikko

Kuluneella viikolla olemme päässeet kaksi kertaa tokoilemaan, joista toisen onneksi hallissa ja kerran peko-tottistelemaan. Lisäksi pidimme hakukamujen kanssa erillisen ilmaisutreenin viime lauantaina.
Koska Thealla on mahanalus edelleen karvaton ultran jäljiltä, en ole viitsinyt sitä makuuttaa ulkona enkä oikein istuttaakaan. Tokossa olemme treenanneet merkin kiertoa ja jonkin verran häiriöitä mm. jäävissä. Olen ottanut jäävistä seisomisen ja treenikamut ovat huudelleet eri käskyjä häiriöksi. Ekalla kerralla Thea meni luoksetulokäskyn kuullessaan halpaan kun lähes minun ikäiseni nainen käskyn antoi, mutta sen jälkeen se seistä törötti kuuliaisesti. Myös hallissa otimme näitä häiriöitä ja keran kävi sitten niin hassusti, että jätin Thean seisomaan jäävässä ja ystäväni (3kpl) alkoivat huudella käskyjä. Thea kyllä pysyi, mutta kahden omat koirat tulivat Thean ja minun välistä omiensa luokse. Tulihan tosi häiriöharjoitus ihan vahingossa, mutta mitä hienointa Thea pysyi asennossaan hievahtamatta!

Hallissa harjoittelimme seuraamistakin ja nyt pitkän ajan jälkeen tuntuu, että se olisi aavistus tiivistynyt. Olen yrittänyt opetella kävelemään kuin pk-puolella eli koiranpuoleinen käsi liikkuu koiran yli toiselle puolelle. Tämä oli Thealle ja minulle aluksi hankalaa koska likka on melko korkea ja minä taas niin lyhyt, että liikuttaessani kättä se osuisi koko ajan koiraa päähän. Nyt olemme molemmat oppineet jo hieman miten pystymme liikkumaan sulavammin.

Tunnarissa olemme palanneet yhden piiloitteluun sillä Thea alkoi epävarmana paineistua kun tunnari oli suussa. Yritämme nyt saada sen yhden avulla taas palautuksen mukavaksi välillä jopa vauhtinoutona. Omanhan se etsi jo hyvin vaikka tunnareita oli useita, mutta palautus alkoi tökkiä.

Huomenna mennään sitten hakuporukan kanssa parkkistreeneihin umpipiiloja harjoittelemaan "mökkikylätreeneinä". Lunta on nimittäin täällä Heinolassa niin paljon ettei metsään lähdetä harjoitusta tarpomaan.

Thealla on hieman esiintynyt valeraskausoireita ainakin lenkkeillessä. Laahustaa perässä ajoittain kuin mikäkin raato sekä jämähtää paikoilleen sahapukkina jos reittivalinta ei likkaa miellytä. Kun en anna periksi vaan mennään minne minä haluan se yhtäkkiä taas tuleekin pirteästi. Treeneissä se on ollut kyllä yltiöinnokas.

Valeraskaana tokoilua ja aksailua

Viikkoon on mahtunut tokoilua ja aksailua parikin kertaa. Aloitimme siis sittenkin sen agilityn alkeiskurssin uudelleen. Tänään oli jo kolmas kerta, tosin me ei päästy ihan ekalla kerralla mukaan joten meille vasta toinen.
Viikko sitten ryhmämme ainoa labbisuros taas ryntäili ja Thea hieman otti siitä paineita, mutta pääosin treenit menivät hyvin. Harjoittelimme A-estettä jonka jälkeen hyppyeste. Treenien jälkeen jäin odottamaan tämän ryntäilevän uroksen omistajia jotta koirat voisivat haistella toisiaan ulkopuolella. Thea ärsytti selvästi tuo innokas uros ja antoi kyllä takaisin minkä kerkesi vaikka uros ei ollut milläsinään. Tänään meillä oli keinu sekä hypystä putkeen aloituksella. Thea meni innokkaasti ja vaikkakin kerran taas uros ryntäili niin likka pystyi kuitenkin keskittymään senkin jälkeen harjoituksiin. Ihanaa, sillä jotenkin mulla oli tullut tunne, että kun juoksujen aikaan näitä uroksia jatkuvasti ryntäili ja kaikki karjuivat hallissa; minä, koirien ohjaajat ni Thealle oli jäänyt se jotenkin päälle. Eli näyttäisi siltä, että oli hyvä idea tavata heti hallin ulkopuolella ulkona. Koska mieheni oli tänään mukana treeneissä, harjoittelimme keinun jälkeen vielä puomia, jossa selvästi meidän pitää edetä nopeammin, jottei alumiinipuomi ala heilumaan liikaa. Saisipa ton ukon aina mukaansa näihin aksailuihin :)

Viime maanantaina aloitimme myös viiden kerran tokokurssin. Ekan kerran teemassa oli luoksepäästävyys, paikkamakuut häiriöllä ja seuraaminen sekä käännökset. Thea pysyi superhienosti paikallaan vaikka viereisellä koiralla oli etupalkka käytössään ja myös vapautettiin sille kesken meidän paikallaoloa. Ehkä hieman täytyisi harjoitella sitä ettei se vilkuile muita vaan tapittaisi minua missä olenkin tai sitä kohtaa mistä olen mennyt piiloon.
Seuraamisesta sain taas satikutia kouluttajalta, liikun liian nopeasti ja Thealla on vaikeuksia pysyä rytmissäni...tää on niin peruja siitä kun mulla oli sakuja. Niiden kanssa kun treenattiin pk-puolella ja ne oli äärettömän vilkkaita niin munkin tahti oli sen mukainen. Eli mulle tuli nyt läksyä opetella kävelemään seuraamisessa hitaammin. Onneksi yksittäiset askeleen tai kahden siirtymiset sujuvat jo yllättävänkin hyvin. Odotan jo innolla huomisia treenejä.

Thealla on esiintynyt nyt lievää valeraskautta, nisät aavistuksen turvoksissa, mutta suurin oire on käyttäytyminen. Se jämähtää lenkillä välillä paikoilleen kuin sahapukki eikä liikkuisi kuin sinne minne itse haluaa. Samoin saattaa laahustaa remminmitan verran perässä välillä. Se on kyllä tosi ärsyttävää. Tätä se teki myös kun oikeasti oli tiineenä ja oireilu vaan paheni loppua kohden. Nyt sitten yritämme aktivoida pimua, että unohtaisi nopeasti tuon "tiineenä" olonsa.