Marraskuun laiskimukset

Meitä on laiskottanut aivan valtavasti nyt marraskuun loppuviikoilla. Aina on pimeää ja märkää mikä ei todellakaan ole houkuttanut lähteä tottista vääntämään tuonne ulos. No oli meillä kyllä yksi hallivuorokin, mutta ei siihenkään oikein saanut inspistä kummosta tehdä. Nytkin koko viikko on mennyt vain lenkkeillessä, mikä toki sekin tärkeää, mutta treenattu ei olla laisinkaan.

Viikko sitten olimme kuitenkin rakennusetsintää harrastamassa Heinolassa vanhassa, isossa navetassa. Se sopi todella hyvin tähän pimeyteen sillä siellä etsintää tehdäänkin pimeässä. Hyvin taas Thea meni, yksi kaapissa ollut maalimies aiheutti hieman töitä, kun haju kiersi sieltä kattoa kohti, mutta malttoi tehdä töitä loppuun asti niin, että "ukko" löytyi. Ilmaisu ei ollut tällä kerralla mielestäni kunnollista joten sitä täytyy muistaa välillä taas ottaa kunhan jaksetaan taas kunnolla paneutua treeneihin. Yritetään kuitenkin saada seuraava kerta ko rakennukseen tammikuulle mikäli rakennus on silloin vapaa, alueella kun on kaikenlaista leiritoimintaa viikonloppuisin.

Thean I-pennut lähtevät huomenna testeihin ja toivomme tietenkin suurta testimenestystä heille siellä. Infoan sitten tarkemmin kun jotakin saan tietooni.

Ai niin, meinasin unohtaa mainita Säkeestä. Sain viestiä sen uudelta perheeltä. Säe on kotiutunut hyvin ja sillä on seuranaan kaksi muuta koiraa. Säe asuu saaristossa ja saa pääsääntöisesti ulkoilla vain vapaana, harvoin tarvitsevat kuulemma hihnaa. Sain myös kuvan heiltä ja kylläpä olen kateudesta vihreä miten hienot puitteet siellä on koirille. Hienoa, että Säe sai arvoisensa kodin!

Pahat ja hyvät uutiset!

Olimme lauantaina opaskoirakoulun siitoskoirapäivillä. Oli tosi mukavaa nähdä ja jutella muidenkin hoitoperheiden kanssa. Pitäisi enemmän pitää yhteyttä heihin. Thea pääsi tutustumaan opaspentu Muusaan, joka myös ruskea. Yritin ottaa kuvaakin niistä, mutta eihän sellaisesta vikkelästä pennusta saanut selviä kuvia laisinkaan. Päivän antina saimme kuulla koulun uudesta yhteistyökumppanista, jonka ansiosta ovat saaneet mm. röntgenlaitteiston ja näimme skriiniltä Cissi-emon pariviikkoisista pennuista livekuvaa. Suloisia pötkylöitä olivat! Koulu oli myös hankkinut kaikille siitoskoirille Hurtan takit, joka tuli meille ainakin tosi tarpeeseen. Toivottavasti näitä päiviä järjestetään joka vuosi!

Sunnuntaina olimme hallilla tokoilemassa ja harjoittelin ruutua sekä sitä tunnaria joka viime aikoina on levinnyt ihan käsiin. Olen taas motivoinut Theaa siihen laittamalla kapuloiden väliin pienen makupalan jotta malttaisi haistella niitä. Tämä selvästi on auttanut. 

Pahana uutisena maanantaina aamuyöstä heräsin siihen kun Thea oksentaa. Ajattelin sen syöneen tikkuja mökillä, mutta hitsi vie se oli oksentanut myös päivän mittaan neljä kertaa. Illalla Thea oksensi lenkillä ja kun annoin sillä kotona pienen tilkan piimävettä niin sekin tuli ylös kaaressa. Kovin huonovointiseltahan tuo pimu vaikutti ja nukkui paljon. Soitin koulullekin onko tiedossa mitään vatsaepidemiaa, mutta heillä ei ollut tiedossa. Tiistaina Thea ei onneksi enää oksentanut vaikka kovasti kyllä nieleskeli sen mukaisesti, että on huono olo tai närästäisi. Riisi-sei-linjalla mentiin siis. Peruin tältä viikolta kaikki tokoilut sekä rauniot, katsotaan päästäänkö me rakennusetsintään lauantai-iltana. Lupasin mennä kuitenkin maalimieheksi jos Thea ei ole kunnossa.

Sitten tämä päivän paras uutinen! Thea on vihdoinkin, siis todellakin vihdoinkin hyväksytty Kennelliiton rekisteriin ja saamme ensi vuodelle lisätavoitteena taipparit sekä ehkä startata PK-haussa. Ja kyllähän pimua voisi näytelmissäkin käyttää kerran tai kaksi. Ne meitä ei muuten hirveästi kiinnosta. Thea on tarkoitus astuttaa seuraavista juoksuista, joten talvelle sillä riittää kyllä muuta ajateltavaa jos kaikki menee hyvin. 

Möllien mölli

Oltiin tänään Thean kanssa Heinolan palvelus- ja seurakoirayhdistyksen möllikokeessa joka pidettiin hallissa. Kilpailimme voi-luokassa, jossa meitä oli vain kaksi osallistujaa. Olin itse ollut kaksi päivää työmatkalla ja Thea kävi melko kierroksilla jo heti alkuun. Paikkamakuu meni kuitenkin jotenkin, meni kovin hitaasti maahan ja oli kuulemma nuuhkaissut maata. Yksilösuoritukset tehtiin kilpailuohjeen mukaisessa järjestyksessä. Seuraaminen oli mielestäni kamalaa, väljää ja Thean jokainen perusasento melko vino. Lisäksi se oli sivusiirtymisissä mielettömän levoton ja pomppi sekä steppas. Itsekin sitten mokailin ja käännyin väärään suuntaan kaaviossa. Ohittaessa ruutua, Thea pomppas ruudun sisälle ja sitten taas takaisin sivulleni seuraamaan. Liikkeestä istuminen ok, olisi voinut istua nopeammin. Luoksarin eka stoppi parasta Theaa ikinä, vaikka lähtövauhti oli valtava. Tokaan stoppiin se hieman ennakoi, mutta sain paikattua sopivasti käskyllä. Lopuksi Thea tuli suoraan sivulleni ja tietysti vinoon. No koska se oli sopivassa vireessä ja oikeastaan ylikin niin ruutu olikin sitten vauhdikas. Hyppynouto kierroksilla ja syöksyi kapulaan, luovutusasento ei ihan korrekti ja ote hieman levoton. Metallilla sama ryntäys jatkui ja luovutusasento vino ja kaukana. No koska kierrokset nousivat näistä noudoista entisestään niin heti näiden perään tuleva tunnari menikin sitten "äkkiä mamille mikä tahansa kapula"-noudoksi eli väärä tuli. Thea tästä kuitenkin hämmentyi ja viimeisessä kaukoissa se valahti ekassa maahanmenossa lonkalle joten sieltähän ei sitten ekaan istumiseen noustu normikäskyillä. Möllien vuoksi kävin sen lähempää käskyttämässä istumaan ja siirryin sitten sen jälkeen uudelleen kauemmaksi ja tehtiin loput. Muut siirtymiset menivätkin melko ok, mutta se S-I tehtiin taas väärin eli siirti perustaan eteenpäin.

Vaikka nollattiinkin kaksi liikettä niin eniten harmitti toki se tunnari joka on viime aikoina mennyt tosi hyvin, nyt Thea ei kovinkaan haistellut niitä. Ruudusta taas olen mielettömän iloinen kun sitähän tässä tahkottu koko syksy. Kaukoissa pitää harjoitella sitä ensimmäistä käskyä ennen jättöä jottei likka valahtaisi lonkalle. Tämän möllikokeen tulokseksi saatiin 221,5 joka olisi VOI3-tulos.