Ohi on!

Thea kotiutui kaksi viikkoa sitten neljänsistä pennuistaan. Suuntasimme tavan mukaisesti suoraan mökille, jotta Thean kuntoutuminen lähtisi hyvin käyntiin. Mökillä se onkin leikkinyt poikkeuksellisen paljon Millin kanssa, mutta selvästi pitäen ohjat omissa tassuissaan vaikka Milli kovasti sitä haastaakin.

Sovimme koulun kanssa alustavasti, että sterilisointi tehtäisiin helmikuun puolivälissä. Tämän jälkeen Thea siirtyykin meidän omistukseen kun kaikki velvoitteet ovat ohitse. Edellisistä C-pennuista ei koulutukseen jatkanut valitettavasti kuin yksi, muut neljä hylättiin terveystarkastuksissa. Toivottavasti nämä viimeiset, M-pennut kehittyvät terveiksi ja sopivaluonteisiksi jotta mahdollisimman moni hyväksytään koulutukseen sitten tulevaisuudessa.

Pentulassa kaikki hyvin

Kävin sunnuntaina katsomassa Theaa ja pentuja. Naperot tulivat lauantaina 3 viikkoa ja nyt alkavat jalat jo kantaa. Tuntuu hassulta, että ne ovat neljän viikon päästä jo matkaamassa hoitoperheisiinsä. Äkkiä tämä aika on mennyt, tosin ikävää on varmasti lieventänyt perheessämme oleva toinen koira. Aiemmin pureskelin kynsiä Thean mammaloman aikana. 😂

Pyrin nyt loppuajan käymään pentulassa pari kertaa viikossa lähinnä Theaa ulkoiluttaen jotta palautuminen pääsee hyvään alkuun. Toki en malta olla tiirailematta pentusia samalla. Thean

Thean edelliset, C-pennut ovat olleet testeissä, mutta en ole tarkkaa tietoa niistä saanut. Ilmeisesti kaksi viidestä olisi hylätty, mutta tarkistan tietoa vielä.

7 mustaa työkoiranalkua

Niin se odotusaika sitten meni ja Thea pyöräytti lauantaina seitsemän, mustaa pikkuista. Synnytys ei tällä kertaa ollut ihan helppo, mutta pääasia, että Thea ja kaikki pennut voivat hyvin. Kävimme tänään katsomassa tulokkaita monitorin välityksellä ja siellä mamma autuaasti ipanoitaan imetti. Emähän ei ensimmäisinä viikkoina juurikaan pentulaatikosta liiku, vain imettää ja putsaa pentujaan.
Liitän tähän pienen videon joka siis kuvattu kännykällä monitoriruudusta

Päivitystä kuulumisiin

Puolessakuussa elokuuta ne Thean juoksut vihdoinkin alkoivat. Olimme juuri menossa sen kanssa PEHA-B -kurssille Tampereelle ja jouduin ilmoittamaan sinne, että tulemme kyllä, mutta emme voi majoittua samaan tilaan. Tai minä voisin, mutta Thean täytyisi nukkua sitten autossa. Onneksi ei oltu luvattu vielä kylmiä öitä. No järjestäjät olivat ihania ja me saatiinkin ihan oma mökki yöpymiseen. Itse kurssista ei jäänyt kyllä jälkipolville mainittavaa. Tai minä opin kyllä, mutta Thea laamaili ja kuseskeli omalla maastovuorollaan ja selvästikään ei ollut kartalla mitä pitäisi tehdä. Osa meni juoksujen piikkiin, osa kyllä siihen ettei se tiennyt vielä mitä pitäisi 25 hehtaarin alueella tehdä kun ei pistoteta.
No sitten Thea siemennettiin mustalla Levi-uroksella ja ensi viikolla meillä on ultra jolloin tiedetään onko penneleitä tulossa. Levi ei tietääkseni kanna ruskeaa, joten mustuaisia on luvassa. Nämä olisivat nyt VIHDOINKIN sillä vikat pennut. Toivottavasti onnistuu, jotta siitosura tulisi päätökseensä. Siemennyksen vuoksi peruin sitten yhden pk-hakukokeen ja ipor-hakukokeen jotka olisivat olleet lokakuussa. Progen perusteella arvioitu laskettuaika on nimittäin 31.10.

Thean D-pennut täyttivät jo 4-vuotta 1.8., I-pennut 3-vuotta 13.9. ja C-pennut 1-vuoden 18.9. Onnea kaikille tasapuolisesti!

Aloimme käymään Thean kanssa taasen tokoilemassa TUUKKissa, jota jatkamme nyt muutaman kerran kunnes maha on jo liian iso. Ei kovin tavoitteellista vaan enempi mennään hyvänmielen tottiksella eteenpäin. Katsotaan miten sitten mahdollisten pentujen jälkeen tilannetta uudelleen.

Milli-pennun kanssa käytiin suorittamassa taipparit ja hienosti ipana toimikin. Kovin sillä alkaa olla murkkuikä päällä ja ärsyttää Theaa minkä kerkiää. Thea maltillisesti antaa sen riekkua, mutta selvästi silläkin on joku raja jolloin ärähdetään kunnolla. Onneksi ipana uskoo, edes hetkeksi.

Palataan piakkoin kun tiedetään löytyykö Thean massusta pentuja.

Vuosi 2015 paketissa, katse eteenpäin 2016

Olin kirjannut vuosi sitten tavoitteeksemme taipparit ja tokossa VOI1 sekä metrisen esteen opettamisen ja taisi näyttelykäyntikin olla toiveissa. Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin vaan paljon paremminkin. Vuosi alkoi Thean astutuksella, josta ikävästi jäikin sitten tyhjäksi. Alkuvuosi oli kuitenkin osittain "pilalla" treenaamattomuuden vuoksi. Sitten aloitettiinkin tosissaan hinkkaamaan voi-liikkeitä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jotenkin toimia. Välissä meidät houkuteltiin epävirallisiin WT-kisoihin joihin treenaamatta osallistuimme päästen finaaliin asti. Siellä vain meidän kokemattomuus tulikin ilmi ja lopullinen sijoitus taisi olla 7/24. Ei huono!

Maaliskuussa korkattiin tokon voi-luokka, jossa tunnari meni nollille, muuten kuitenkin hienosti 2.tulos. Viikkoa myöhemmin lähdettiin lomamatkan varrella Kouvolan kisoihin joista upea ykköstulos luokkavoitolla! Olin äärettömän onnellinen. Siitä alkoi evl-liikkeiden tosissaan harjoittelu. Olimme jo saaneet paikan toukokuussa evl:ään ja pelastuskoirien peha-A kokeeseen, mutta Thean silmätulehduksen vuoksi saaman lääkityksen ja antidopingsäännösten vuoksi jouduimme ne perumaan. Tosi harmillista sillä tänä vuonna ei kumpiinkaan oikein helpolla päässyt. Heinolaan sitten vihdoinkin pääsimme varasijalta 4 starttaamaan ekassa evl:ssä. Ohjaaja mokaili huolella, mutta tuomari oli armollinen ja saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Muistan kuinka liikutuin ihan kyyneliin kun sain tietää tulokset. Siellä oli monta konkaria jotka kuitenkin epäonnistuivat, olimme ainoa ykkösen saanut!

Toukokuussa kokeilimme taippareita, mutta näin jälkeenpäin älysin miksemme sitä läpäissyt. Thealla oli liian vähän riistakokemusta pitkään aikaan. Kolme viikkoa myöhemmin menimme uudelleen ja saimme taipparit läpi hienoilla arvosteluilla.

Heinäkuussa kävimme näyttelykehässä pyörähtämässä josta EH eli erittäin hyvä.

Sitten Thealla alkoikin juoksut ja astutuksesta syntyi viisi uutta työkoiranalkua. Syksy meni sillä mammaillessa ja sen jälkeen kuntoutuessa ja kevyesti taas treenatessa. Edelliset I-pennut myös valmistuivat oppaiksi loppuvuonna.

Koko vuoden muuten olemme käyneet hakuilemassa, raunioilla tai rakennusetsinnöissä. Keväällä olimme myös noutajien hakuleirillä oppia saamassa. Lisähaaveena ollut pk-/peko-koeuran korkkaaminen jäi tältä kesältä samoin kuin sen metrisen helppo ylitys, mutta näistä on hyvä lähteä sitten ensi vuonna.

Vuodelle 2016 tavoitteena olisi saada puuttuvat ykköset tokosta, mutta mikäli se näyttää mahdottomalta saavuttaa kenties unohdamme tokoilun. Yksi näyttely ehkäpä ja ainakin olen ilmonnut Thean luonnetestiin keväälle. Yritän myös saada Thean pk-tottiksen parempaan kuntoon jotta HK1 olisi mahdollista saavuttaa. Jos se onnistuu, tiedän ettei HK2:kaan ole mahdoton ajatus. PEHA-A kokeeseen osallistutaan mikäli vain pääsen ilmoittautumisessa läpi.
Tässäpä sitä taas haastetta ensi vuodelle. Jos terveyttä ja intoa molemmilla riittää, kokeilen startata myös noutajien WT- tai nome-B kokeissa kokemuksen saamiseksi, mutta nämä ovat kyllä prioriteeteissa viimeisenä. HUH, näyttääpä ruuhkaiselta ja varsinkin kun nyt on pentukin talossa joka tarvitsee myös opetusta. Onneksi Thealla on kuitenkin henkilöhausta jo melko hyvät pohjat olemassa, joten niitä tarvitsee vain pikkuisen viilata. Suurin työ tulee olemaan tokon uusissa evl-liikkeissä.

Mukavaa, että olette jaksaneet seurata meidän taivalta. Toivotamme hyvää talven jatkoa sekä turvallista Vuoden vaihtumista kaikille!

Hyvää matkaa pennuille....

...jotka huomenna täyttävät 7 viikkoa ja matkaavat omiin hoitoperheisiinsä. On ollut taas ihanaa saada seurata niiden kehitystä luovutusikäiseksi, mutta olen erittäin tyytyväinen saadessani Theankin vihdoin kotiin. Koti on vain tuntunut niin tyhjältä vaikka olen Thean Iiri-tytärtä saanut hetken lainata.

Ohessa linkki Hannele Ronnun ottamiin kuviin ipanoista:
http://fusca.kuvat.fi/kuvat/Opaskoirat/Opaspennut/Opaspennut+2015/C-pennut/

Ja sitten kännykällä tänään kuvatut viedot ruokaa odottavista ja ruokailevista pennuista:

Maustepennut

Thean pennut ovat kohta 6-viikkoisia ja saivat eilen nimet sirutuksen myötä. Pojista tuli Chili, Cofi ja Curry, tytöistä Coco ja Caneli. Aivan mahtavat nimet ipanat saivat!
Olen käynyt ulkoiluttamassa Theaa nyt useamman kerran ja tietysti myös ihailemassa pentuja. Ne vaikuttavat kuitenkin huomattavan rauhallisilta verrattuna edelliseen kertaan. Liekö sillä merkitystä, että niillä on ollut paljon katsojia ja koulun aktivointiohjelmaa päivisin. Yhden kuvan sain kuitenkin jossa kaikki ovat kerralla, tietysti silloin kun nukkuvat :)

Odotan jo kovasti saavani Thean kotiin. Pennut ovat luovutusikäisiä perjantaina 6.11., jolloin lähtevät kaikki hoitoperheisiin. Saamme siis mammankin silloin kotiin. Olen ottamassa hieman lomaakin, jotta kuntoutuminen pääsisi hyvään alkuun. Koulu on suunnitellut alustavasti Thean sterilisoimista helmikuulle, mutta sovimme asiasta myöhemmin tarkemmin. Olen itse kuitenkin toivonut tätä.
Onneksi ensi viikon perjantaihin ei ole enää pitkä aika ja ns. paluu arkeen taas alkaa!

Pallerot kasvavat

Ollaan päästy nyt muutaman kerran jo lenkittämään Theaa ja viime viikonloppuna sain käydä lyhyesti katsomassa myös pentuja. Pieniähän ne ovat vielä, mutta toki über sulosia.
Theaa oli ihana nähdä n. neljän viikon jälkeen ja tunne oli molemmin puolinen. Yksi hassu juttu, ekoissa pennuissa kun Thea veti koululle päin, ajattelin sillä olevan kiire pentujen luokse. Tekee sitä toki näidenkin pentujen aikana, mutta nyt tiedän sillä olevan kiire syömään/jääkaapin viereen norkoamaan eikä pentujen luokse. :P

Meillä on ollut kotona "lohtuna" Thean tytär Iiri (2 v) lomalla, koska hoitoperhe estynyt tällä hetkellä sitä lomille ottamaan. Iirin pitäisi valmistua oppaaksi loppuvuodesta. Iiri sopeutui meille oikein hyvin sillä se on nuorempanakin ollut meillä viikonloppuhoidossa. Onpahan se saanut meitä liikkeelle vaikka tosin olenkin käynyt kurssittamassa itseäni ja talkoilemassa kokeissa nyt kun sopivaa aikaa on ollut.

Thea ja pennut voivat siis hyvin, pennuilla on silmät auki ja ne ovat tosi tanakasti jo jaloillaan. Ensi viikosta lähtien saadaan varmasti jo käydä pentuihin paremmin tutustumassa kun siirtyvät isolle pentupuolelle.
Ohessa taas muutama kuva tapaamisista.

Pennut 2 vkoa

pennut maailmassa :)

Thea synnytti perjantaina 18.9. viisi terhakkaa pentua, jotka jakautuivat seuraavasti: 1 ruskea uros, 2 mustaa urosta ja 2 mustaa narttua. Kävimme niitä nopsaan tänään monitorista ihmettelemässä ja siellä se mamma niitä hoiteli. Voih kun mulla tuli niin ikävää Theaa! :'( Onneksi mamma ja lapsukaiset voivat hyvin ja voimme niiden kasvua käydä seuraamassa monitorista myöhemminkin. Luokse pääsemme vasta n. neljän viikon kuluttua.

Pahoittelen kuvan laatua koska se on otettu kuvaamalla läppärin näyttöä.

Mökkikylää ja pieniä vieraita

Pidimme hakuporukan kanssa mökkikylätreenin sunnuntaina, josta ohessa Thean yhdestä suorituksesta video:

Piilossa oli yksi maalimies, mutta kaikissa piiloissa oli kuitenkin käyty eli koira joutuu olemaan tarkkana ettei ilmaise kuumaa piiloa (tyhjää, jossa joku ollut aiemmin). Ilma oli tosi tuulinen ja tuuli pyöritti "kyläämme" niin, että välillä osa piiloista kaatui/lähti liikkeelle. Jouduimmekin laittamaan tiiliskiviä painoksi jotta pysyivät. Harjoituksessa Thea selvästi kävi tarkistelemassa voimakkaammat hajut piiloista, mutta löysi kuitenkin maalimiehen umpinaisesta laatikosta. Itse huomasin, että vieläkin kaadun/kumarrun koiran eteen lähetettäessä. Täytyy varmaankin laittaa rautakanki selkään etten tekisi sitä, sillä se on aivan turhaa ja useimmiten Thea ei lähde sen takia etenemään suoraan lähetettäessä. Pikkaisen se myös minun tullessa katkoo ilmaisuaan, mutta tätä on kovin vähän treenattukin. Muutenkin tällainen treeni oli Thealle ensimmäinen laatuaan.

Tiistaina meillä kävi vierailulla Thean ruskea, tyttärentyttö Pii 12 vkoa. Sissos siinä oli luonteikas pentu. Vaikka Thea lopuksi hermostui ihan totaalisesti pennun riekkumiseen niin tämäpä tirriäinen rähähti takaisin. Hassu pentu! Laitan pienen pätkän myös Piin ja Thean kohtaamisesta. Itselle taas pieni pentukuume nosti päätään, on niin vaarallista kohdata näitä naperoita!

Thea astutettu, I-pennuilla testimenestystä

Näinhän siinä kävi, että Thealla alkoi juoksut joulukuussa. Olimme itse reissussa joulun ja uudenvuoden ja Thea oli koulun kautta eräässä hoitoperheessä viikon ja sitten progesteronimittausten vuoksi koululla toisen viikon. Thea siemennettiin sitten eilen ja saimme hakea sen kotiin illalla. Jälleennäkeminen oli riemukas 2,5 viikon jälkeen!

Siemennys oli kuulemma sujunut hyvin. Eläintenhoitaja ei muistanut ihan varmasti isän nimeä, joten kerron sen sitten kun saan varmistuksen. Opaskoirataustainen, ulkomainen uros on kuitenkin kyseessä. Jos tai toiveikkaasti kun pennut syntyy eletään viikkoa 9 eli maaliskuun ekalle viikolle on laskettuaika.

Olin miettinyt, että ilmoitan Thean erikoisnäyttelyyn tammikuun lopulle, juuri ja juuri ehtisi ennen kuin 30 vrk ennen laskettua aikaa olisi. Sitten kuitenkin tajusin ultran olevan samalla viikolla joten ei varmaankaan ole suotavaa osallistua näyttelyyn jos vatsakarvat on ajeltu :D No, onhan noita näyttelyitä myöhemminkin.

Hassua miten on jo unohtanut edellisten tiineyksien kuluminen, mutta onneksi olen tätä blogia päivitellyt, piti meinaan itsekin käydä katsomassa kuinka I-pentujen aikaan se eteni.

I-pentujen soveltuvuustestit päättyivät joulukuussa. Kahdeksasta pennusta seitsemän oli testeissä ja näistä vain yksi ei jatka koulutusta lievien kyynärmuutosten vuoksi. Kennelliiton lausunnossa tämäkin koira sai kyllä 0/0 kyynäreet, mutta opaskoirakoulu on tarkka koulutukseen pääsevien terveystuloksista. Tätä uranvaihtajaa näemme ehkä joskus kisakentillä? Yksi narttu pentueesta valittiin myös siitoskoiraksi.
I:t ova tällä hetkellä testilomalla perheissään ennen koulutuksen aloittamista. Onnittelut hoitoperheille hienosta työstä!

Marraskuun laiskimukset

Meitä on laiskottanut aivan valtavasti nyt marraskuun loppuviikoilla. Aina on pimeää ja märkää mikä ei todellakaan ole houkuttanut lähteä tottista vääntämään tuonne ulos. No oli meillä kyllä yksi hallivuorokin, mutta ei siihenkään oikein saanut inspistä kummosta tehdä. Nytkin koko viikko on mennyt vain lenkkeillessä, mikä toki sekin tärkeää, mutta treenattu ei olla laisinkaan.

Viikko sitten olimme kuitenkin rakennusetsintää harrastamassa Heinolassa vanhassa, isossa navetassa. Se sopi todella hyvin tähän pimeyteen sillä siellä etsintää tehdäänkin pimeässä. Hyvin taas Thea meni, yksi kaapissa ollut maalimies aiheutti hieman töitä, kun haju kiersi sieltä kattoa kohti, mutta malttoi tehdä töitä loppuun asti niin, että "ukko" löytyi. Ilmaisu ei ollut tällä kerralla mielestäni kunnollista joten sitä täytyy muistaa välillä taas ottaa kunhan jaksetaan taas kunnolla paneutua treeneihin. Yritetään kuitenkin saada seuraava kerta ko rakennukseen tammikuulle mikäli rakennus on silloin vapaa, alueella kun on kaikenlaista leiritoimintaa viikonloppuisin.

Thean I-pennut lähtevät huomenna testeihin ja toivomme tietenkin suurta testimenestystä heille siellä. Infoan sitten tarkemmin kun jotakin saan tietooni.

Ai niin, meinasin unohtaa mainita Säkeestä. Sain viestiä sen uudelta perheeltä. Säe on kotiutunut hyvin ja sillä on seuranaan kaksi muuta koiraa. Säe asuu saaristossa ja saa pääsääntöisesti ulkoilla vain vapaana, harvoin tarvitsevat kuulemma hihnaa. Sain myös kuvan heiltä ja kylläpä olen kateudesta vihreä miten hienot puitteet siellä on koirille. Hienoa, että Säe sai arvoisensa kodin!

Lokakuun harjoitukset

Olemme lokakuussa olleet hävyttömän vähän hakumetsässä, taitaapi olla vain kaksi kertaa. Niissä ei muistaakseni kovin kummallista ollut. Toisella kerralla niistä meillä oli umpparina vanha teltta, josta Thea kyllä hienosti ilmaisi maalimiehen, mutta kun olimme sopineet että mm alkaa kehua kun Thea haukkuu niin sepä päätti sitten tunkeutua sinne telttaan väkisin niin, että osa kankaasta hieman repesi :). Tämä on varmaan seurausta raunioilta missä sitä taas opetetaan tunkeutumaan eri koloihin.
Olemme myös päässeet kokeilemaan rakennusetsintää, joka pidettiin nelikerroksisessa vanhassa tuotantorakennuksessa. Mehän olimme kokeilleet tällaista ainoastaan kerran viime keväänä kun oli UMN:n peko-tutustumiskurssit ja silloin Thea oli hivenen jännittänyt sitä. Nyt se meni innokkaasti etsien rakennuksessa ja ilmaisi täältäkin hyvin mm:t jotka olivat kuin umpparissa oven tms takana.
Raunioilla oltu kerran, jossa halusin tehdä vain helpot mm:t kasojen päälle nähdäkseni onko Thean kasojen päälle meno-ongelma poistunut. Ja olihan se onneksi, nyt ei ollut mitään ongelmia siinä. On noi nartut vaan ihme otuksia kun koskaan ei voi tietää mitä niiden korvien välissä liikkuu milloinkin. Niin ovat hormonien vietävinä.

Tokossa olemme käyneet omissa treeneissä maanantaisin sekä kerran Labbiskerhon tokovalmennustiimin paikkovuorolla jossa kouluttajana oli Ansu Leiman. Ansulta sain taas uuden vinkin miten työstää Thealla tuota ruutua joka ei meinaa mennä mitenkään sen kaaliin. Nyt viemme pallon ruutuun ihan aluksi siten, että jätän Thean istumaan ja vien pallon itse. Sen jälkeen teemme muita tottisliikkeitä ja viimetteeksi lähetän Thean normaalisti ruutuun. Ainakin nyt parina kertana tämä on toiminut. Hallissa olemme käyneet treenaamassa pari kertaa, joista ensimmäisessä likka kävi kyllä niin kierroksilla, että meni jo sähläämisen puolelle.
Kaukoja olemme harjoitelleen kotona, mutta eipä tässä näy kummosia edistymisiä vielä. Tunnaria kun en ollut ottanut moneen viikkoon, niin alkoi taas tyylillä "noudetaan mikä tahansa", mutta nyt onneksi vaikuttaisi siltä että on palattu taas oman tuomiseen. Hyppynoudossa eniten etenemistä ja olen pystynyt jo heittämään kapulaa vinoonkin esteeseen nähden. Tosin näissä autan vielä käden heilautuksella paluuhypyn varmistuksena. Jääviä en ole ottanut juurikaan, seuraamista ja sivuaskelia paljon. Vieläkin mulla on itselläni ongelma vasemmalle siirtymisissä. Otan kuulemma liian isot askeleet vaikka omasta mielestäni ne olivat pienet. Onneksi maanantainryhmästä treenikamu kuvasi askeleeni ja olihan ne harppomisen näköiset. Pitäisi vaan useammin kuvata myös treeneissä, jotta näkisi parhaiten omat virheensä.
Ohessa videota tunnariharjoittelusta:

Sitten vielä Säkeen kuulumiset. Säe on lähtenyt viikko sitten kotikoiraksi erääseen perheeseen kokeiluun, josko heillä synkkaisi. Toivon kovasti Säkeelle menestystä siellä, sillä onhan sillä hyvät kotitavat ja sitä pystyi pitämään lenkilläkin hyvin vapaana. Ainoastaan kaupunkioloissa se stressasi selvästi vastaantulevista koirista niin, että olisi keinolla millä hyvänsä halunnut mennä tutustumaan niihin. Toivottavasti kuulen siitä vielä joskus, sillä jokainen koira jättää kyllä jäljen sydämeen oli se sitten vähän tai pitkän aikaa hoidossa. <3

Parin kuukauden kuulumiset eli pitkää tarinaa

Pitkästä aikaa ehdin päivittää jotakin harrastusrintamalla. Meillä on ollut aika hektinen elo-syyskuu. Ollaan käyty raunioilla joissa aluksi tuntui menevän kerta kerralta loistavasti, mutta sitten tuli yhtäkkiä stoppi. Thea ei kiivennyt enää kasojen päälle. Toki meni sitten lopuksi kun menin itsekin, mutta lähetettäessä ei mennyt. Olimme siis edennyt siellä liian vauhdilla kun olimme ottaneet jo kaivopiiloja yms. savu- ja ihmishäiriötä. Palasimme siis taas alun helppoihin harjoituksiin ja toiminta parani selvästi.

Hakumetsässä Thean ilmaisut parantuneet hyvin ja se haukkuu intensiivisesti 20 haukkusarjoja. Jonkin verran otettu metsässä hallintaa sekä harjoiteltu laatikkoa. Pistot sujuneet erinomaisesti. Tää on selvästi niin Thean juttu!

Tokossa harjoiteltu paljon uusia juttuja, hyppynoutoa, tunnaria ja ruutua. Jonkin verran työstetty myös seuraamisen tiivistämistä ja parannusta on siinäkin nähtävissä. Harmi vain, että sen suhteen treenaaminen jäänyt kuitenkin liian vähäiseksi muiden uusien juttujen vuoksi. Tunnarin harjoittelua aloitettiin aktiivisemmin oman piiloittelulla. Tämän Thea toikin aina helposti, ongelma alkoi tulla siitä kun lisäsin kasan puhtaita lähemmäksi. Likan mielestä kaikki kapulat olisi pitänyt äkkiä tuoda mammalle. Ei auttanut vaikka olin neutraali kun toi väärän ja pistin bileet pystyyn kun toi oikean. Aloin hiukan jo turhautua kun mielestäni tämä ei edennyt laisinkaan. Thea ei edes yrittänyt haistella tunnaria vaan sen mielestä se oli noutoliike. Sitten luin Pipa Pärssisen koulutusvihosta, että joillakin on käytetty namipalaa tunnareiden välissä jotta koira tajuaisi haistella. Ja tämähän tepsi Theallakin. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran laittaa namipalat tunnaririvin väleihin niin johan alkoi pimukin haistella tunnareita ja toi kuin toikin oman. Aluksi ehkä saattoi ottaa ensin väärän suuhunsa, mutta vaihtoi sen omaan. Tämäkin nollaava tapa on onneksi loppunut ja nyt vain oma on noussut joka kerta. Eli olipas pienestä kiinni tuokin.

Ruutu se vasta on ollutkin meidän ongelma. Toki menee hyvin ruutuun jos näkee sinne jotakin vietävän, mutta jos yritän lähettää sokkona on Thea vielä epävarma ja alkaa etsimään kuin ois etsimisliike. Ei yhtään hahmota ruutumerkkejä kentällä. Tätä olemme jankanneet nyt toista kuukautta eikä edistymistä ole ollut juurikaan. Viikko sitten aloin lähettää sitä toisella tavalla ruutuun. Nyt harjoittelen ensin vain puolesta matkasta ja saa sitten heitettynä pallon palkaksi tai käyn sen itse ruudussa palkkaamassa namilla. Kun ja jos tämä alkaa auttamaan, niin sitten pikkuhiljaa kasvatan matkaa oikeaan etäisyyteen. Toivottavasti tämä tepsisi, sillä itse kokee aina turhautumista jos jossakin ei yhtään edistymistä tapahdu.
Hyppynoudossa Thea meinaa kiertää paluussa esteen. Tätä nyt harjoitellaan niin, että houkuttelen sitä paluuhyppyyn. Tässä on jo nähtävissä toistojen kautta, että avustusta on voinut jo pienentää, toki ei vielä kokonaan vähentää.
Kaukokäskyjä ollaan treenattu harva se ilta kotona ihan läheltä, jotta tekniikka löytyisi. Hankalinta on S-I vaihto, jossa Thean pitäisi peruuttaa etutassuillaan istumaan. Vielä se meinaa siirtää ko vaihdossa pyllynsä eteenpäin. Myös S-M vaihto aiheuttaa liikkumista, joten ihan edessä harjoittelu jatkukoon. Tämän tiedän ja uskon olevan vaikea liike, siispä toistot jatkukoon.

Sitten meidän treeniryhmä järjesti möllikokeen, jossa oli kaikki neljä luokkaa. Kun sovittiin mölleistä mulla jotenkin naksahti ja lupasin osallistua voi-luokkaan. Jälkeen päin aloin empimään ja yritinkin luikerrella osallistumisesta, mutta ei enää annettu. No pikkaisen meinasi paniikki iskeä, Thea ei luvatessani osallistua osannut tunnaria, ruutua, kaukokäskyjä, hyppynoutoa, muista uskoin edes jotenkin meidän selviävän. Ryhmän jäsenet osallistuivat muissakin tehtävissä. Kokeneemmille oli nakitettu tuomarointi ja liikkurointi ylemmissä luokissa ja meille aloittelijoille alo-avo tuomarointi ja liikkurointi. Mulle osui avon liikkurin tehtävät. No mä podin sitten kramppikuumetta koko viikon enkä nukkunut kovinkaan hyvin kun jännitin meidän kisasuoritusta. Jälkeenpäin ajateltuna tosi hölmöä sillä oli tosi hyvä osallistua ns. kisamaiseen treeniin jossa pystyi liikkeiden välissä palkkaamaan ilman pistemenetyksiä.

Itse kisa meni meiltä jotenkin näin: paikkamakuussa Thea oli vaihtanut lonkalle, hyppynoudossa heitin kapulan vinoon ja pyysin uusintaheittoa sekä näytin kädellä Thealle takaisin hypyn liikkumatta kuitenkaan itse paikaltani. Metallinouto hyvä. Kaukoissa ekaan vaihtoon tuplakäsky, lisäksi liikkui juuri sallitun koiranmitan eteenpäin. Tunnareissa oli lipaissut väärää, mutta toi kuitenkin oman. Ruutuun lähetettäessä lähti etsimään tunnaripaikalle kapuloita ;) Luoksetulossa teki molemmat stopit, mun mielestä melko hyvin, mutta oli kuulemma liikkunut silti liikaa. Istuminen seuraamisesta huippuhyvä. Seuraaminen väljää, jonkin verran seilas, perusasennot osin vinoja, erityisesti sivuaskelissa. No sillä arvostelulla me saatiin nipin napin VOI3-tulos vaikka ruutu nollatiinkin ja sijoitus 3/5, joten tekemistä siis on ja paljonkin, mutta luottavaisin mielin jatketaan. Ja pakko myös tunnustaa ettei me ikinä olla otettu noin pitkää seuraamispätkää vapaana, Thealla pysyi kuitenkin kontakti koko ajan. Kokonaisuuteen olin älyttömän tyytyväinen virheistä huolimatta ja uskon, että me joskus ylletään ykköstuloksen arvoisiin suorituksiinkin. Treeniä se tulee toki vaatimaan.

Sitten lopuksi vielä Säkeen kuulumiset. Tällä hetkellä Säe on ilmeisesti reputtanut opaskoirakoulutuksen tuon koirakiinnostuksen vuoksi, mutta on ehdolla muihin tehtäviin joka selviää parin viikon sisällä. Nyt tuo pikkumusta nukkuu jalkojeni juuressa ja on meillä taas viikonloppuhoidossa.

I-pennut 1-vuotta!

Thea perheineen onnittelee tänään 1-vuotta täyttäviä I-pentuja!

Ohessa muistin virkistykseksi videota näiden ipanoiden pentuajasta:

Säkeen testikuulumiset, Thea raunioilla

Eilen sain sitten soiton koululta Säkeen testeistä. Ilokseni ipana on nyt alustavasti hyväksytty koulutukseen. Säettä kuvailtiin vilkkaaksi, omapäiseksi koiraksi jolla eniten haittaavana asiana oli ollut tarhastressi jonka vuoksi se ei ole pystynyt rauhoittumaan ollessaan tarhalla. Kaikki liikenne- ja alustatestit olivat menneet hyvin. Sovimme sitten kouluttajan kanssa, että Säe saa tulla meille viikonloppuisin stressiä lieventääkseen ja viikot se olisi koulussa. Sisäoppilasmeininkiä siis. :D Olen valtavan iloinen ja toki melko hämmästynytkin, että Säe on läpäissyt testit. Kysyinkin miten sen koirakohtaamisten kanssa oli mennyt tai miten jatkossa se voisi vaikuttaa koulutukseen, niin kouluttajan mielestä ne eivät ole ongelma. Huippuammattilaiset tekevät kyllä ihmeitä! Hain sitten Säkeen jo täksi viikonlopuksi huilailemaan ennen ensi viikolla alkavia opintoja. Siellä se seisoi rauhallisena kopissa häntä heiluen kun menin sen luokse. Missähän sitä stressiä sitten ilmeneekään??? Malttoi myös istua ennen kuin avasin häkin oven ja laitoin pannan kaulaan. Sen jälkeen vapautin sen ja annoin sen viimein tervehtiä.

Mökillä Säe on ollut tosi rauhallinen ja vain muutaman kerran se on Thean kanssa jaksanut painia. Enemmän se on hakeutunut viereen ja kerjännyt rapsutuksia. Rankkaa siis tuo testeissä oleminenkin on ollut. Näillä näkymin kirjoittelen jatkossa silloin tällöin myös sen kuulumiset ja koulussa edistymiset mikäli kaikki vaan sujuu hyvin.

Thean kanssa olemme päässeet raunioryhmään joka kokoontuu joka toinen viikko. Ekalla tutustumiskerralla sillä oli kolme maalimiestä joista ensimmäisen haki hyvin, mutta sitten sillä tuli varmaankin hämmennys alueesta ja pari kertaa pysähtyi katsomaan kysyvästi mua tekeekö oikein. Näin, että silloinkin sillä oli jo haju etsittävästä, mutta kun alue oli erilainen kuin metsä niin tarvitsi ilmeisesti vahvistuksen toiminnalleen. 'Seisoin ensin kuitenkin tovin kunnes sanoin "mene vaan" ilman että osoitin mihinkään suuntaan. Thea sitten lähti määrätietoisesti etsimään maalimiehiä. Piilot olivat tutustumiskäynnillä betonikuutio ja kuorma-auton alla renkaan takana. Nämä olivat sellaisia joihin Thea pääsi vaivatta mm:n viereen. Kolmas oli kuorma-auton lava joka oli maassa. Koira ei päässyt lavalle, mutta nostaen etutassut reunalle, saattoi nähdä juuri ja juuri mm:n. Hienosti Thea tämänkin sitten löysi ja hetken hämmästyksen jälkeen myös ilmaisi hienosti. Tällä käynnillä likka merkkasi kaikki kuumat piilotkin erityisesti ne joissa minä olin aiemmin ollut.

Tiistaina kävimme sitten toisen kerran eri raunioilla. Thea ei enää kysellyt vaan oli jopa osin ohjattavissa pyyntöjeni mukaan. Piiloja oli neljä, joista yksi oli tunkeutumispiilo pressun taakse, kyljellään oleva roskis jonka ovi oli n. 5 cm raollaan, betonin ja kuormalavojen joukossa oleva piilo sekä kelarullan sisällä oleva piilo. Kaikki piilot löytyivät helposti ja ohjaaja sanoikin, että näillä esityksillä olisimme keväällä valmiit kisoihin! Ihanaa treeneissä on ollut se etten itse tiedä missä maalimiehet ovat piilossa. Joudun ja ennenkaikkea opin todella lukemaan koiraa milloin se on saanut vainun. Metsässä aina tiedämme missä piilot ovat ja siellä toki harjoitellaankin suoria pistoja jolloin maalimiehen on oltavakin siellä minne koiraa lähetän. Olemme toki myös käyneet parin viikon aikana tottisryhmässä jossa takutaan nyt ruutuun lähettämistä sekä pyritään parantamaan seuraamisen väljyyttä. Lisäksi olemme olleet hakuilemassa normaalisti metsässä. Siellä aloittelemme seuraavaksi harjoittelemaan laatikkoa eli liikkumista pistoilla. Nyt tuntuu Thealla virtaa riittävän ja ainakaan toistaiseksi ei valeraskausoireita ole ollut näkyvissä, toivottavasti ei tulisikaan. 

Säe lähti testeihin

Viime viikon maanantaina 4.8. vein Säkeen aamulla koululle uusintatesteihin. Näin samalla sen Sointu-siskoakin joka myös oli tulossa testeihin ja onpa siskokset ihan erityyppisiä ulkonäöltään. Ehkäpä myös hieman luonteeltaankin mitä nyt sain juttelemalla selville sen kesäperheen kesken.
En tiedä ilmoitellaanko minulle Säkeen testituloksista mitään koska en ole sen alkuperäinen hoitoperhe, mutta ehkäpä kuitenkin kuulen siitä jossakin vaiheessa kuinka testit ovat sujuneet.  Kerron kyllä sitten mikäli/kun kuulen Säkeen testimenestyksestä.

Edellisen viikonlopun likat saivat riekkua mökillä ja Säekin sai paljon ylimääräisiä rapsutuksia, mistä pikkuneiti oli tietenkin mielissään. Täytyy myöntää, että kesä ollut kovin haasteellinen kahden koiran kera joista toinen olisi tarvinnut vieläkin enemmän ohjausta, mutta siitä on selvitty ja ehkäpä jotakin opittu puolin ja toisin. ;) Toivomme Säkeelle testimenestystä!

Säkeen hyppynäyte

Didi ja Jane vierailulla

Tänään saimme vieraaksemme Didin kohta 2v. (Thean ekasta pentueesta) sekä Janen n.8,5v. perheensä kera. Molemmat ovat nykyään uranvaihtajia. Alkutreffauksen jälkeen tytöt juoksentelivat pihalla mitä nyt Thea piti pistää välillä jäähylle kun rupesi pörhentelemään erityisesti Didille. Ruokailun jälkeen menimme rantaan heittelemään uimaleluja ja jopa Didikin hyppäsi Thean perässä laiturilta vaikka ekan kerran oli plumsahtanut pää edellä siitä. Kun me ihmiset aloimme kahvittelemaan alkoivat koirat olla jo hieman raukeita. Säe oli kumman rauhallinen ja suorastaan vetäytyi muusta joukosta. Naureskelimme vähän, että senhän piti olla liian vilkas miksi oli lisäkasvamassa ja nyt se suorastaan on rauhallisin. Ehdin jo sanoa, että täytyypi illalla mitata siltä lämpö ettei olisi kipeä, kunnes Säe oksentikin puusilppua. Sillä on hieman huono tapa syödä tikkuja ja oksia jos mitään erikoista ei tapahdu. Sen jälkeen se hieman reipastui. Thealla ja Janella taas oli molemmilla juoksut suurin piirtein samassa jamassa ja niillä olikin ihan omat jutut keskenään jota Didi ihmetteli kovasti. Kumpikin yritti välillä nousta toisensa selkään, kummankaan siihen vielä suostumatta.

Kiitos Tarvaiset kun kävitte, oli mukavaa nähdä!

Didi, Säe, Jane ja Thea

Säe ja Didi vetoleikeissä

Kaunis Didi

Didi

Säe, Didi, Thea ja Jane makupalan toivossa

Theakin juoksuilee, kokeiltu vepeä

Viime viikon torstaina Theallakin alkoi sitten juoksut odotettua aiemmin. Liekö Säkeen juoksuilla ollut vaikutusta kun likka aloitti ne niin aikaisin. Hain Säkeen perjantaina koululta takaisin ja sanoinkin Thean juoksuista että olivat tulleet vain 5,5 kk edellisistä. Thea olisi pitänyt näistä juoksuista astuttaa jälleen, mutta esitin toiveeni koululle ettei sitä nyt tehtäisi koska juoksujen välit ovat niin tiheät ja likkakin täyttää vasta 4-vuotta syksyllä. Pidämme siis kädet ristissä, että koulun kahden muun jalostusnartun Viivin ja Pipsan astutukset ovat onnistuneita jotta välttyisimme astutuksesta näistä juoksuista.

Sunnuntaina uskalsin mennä vielä hakuilemaan Thean kanssa. Nyt pyysin, että sitä ei maalimies avustaisi haukkuilmaisuun mitenkään vaan olisivat passiivisia ja katsottaisiin aloittaako se ilmaisun itsenäisesti. Hienosti Thea löydettyään maalimiehen aloittikin itse haukkumisen. Emme tehneet rataa tälläkään kertaa vaan pelkät kaistat, jota selvästikin on vielä jatkossakin tehtävä. Thean etenemistyyli on hieman peko-koiran partiomaista etsintää eikä se tee suoraviivaisia pistoja. Tuulella ei näkynyt olevan vaikutusta asiaan. Hienosti tyttö meni kuitenkin kuumuudesta ja juoksuista huolimatta.

Maanantaina olimme kokeilemassa meille uutta lajia, vepeä eli vesipelastusta. Siinä koiran tulee mm. hypätä veneestä veteen ja uida rantaan, käydä hakemassa vene vedestä vetäen köydestä, viedä joku esine esim. pelastusliivit ns."hukkuvalle" veteen sekä käydä hinaamassa "hukkumaisillaan" oleva henkilö vedestä rannalle. Koska olimme ensikertalaisia teimme kaikki liikkeet helpotetusti joko lyhyemmällä matkalla tai muuten. Hyvin Thea hyppäsi veneestä käskyn saatuaan ja ui rantaan ja hukkuvan pelastaminenkin meni kohtuullisesti. Mutta köyden vetäminen oli ilmeisen jännittävää ja esineen vientikin ventovieraalle outoa, että Thea alkoi pelleilemään tyystin. Kävi se toki uimassa veneen ja henkilönkin luona mutta jäi joko pyörimään sinne tai muuten vaan polskutteli pitkin rantoja. :) Thea käyttäytyy yleensä kovinkin korrektisti ja tottelevaisesti, mutta erityisesti juoksujen aikaan sillä on sellaista jekkumaista pilkettä silmäkulmassa joten koskaan et voi varmuudella tietää mitä keksitään. Toki myös uudet opeteltavat asiat saavat sen käyttäytymään hassusti. Vepeily vaikutti kuitenkin mukavalta harrastukselta ja olisimmekin päässeet ryhmään halutessamme mukaan, mutta meillä nuo matkat taitaa vaikuttaa tämän harrastuksen jatkamiseen. Ehkäpä käydään syksymmällä kokeilemassa myös toisen kerran kunhan nuo häiritsevät juoksut ovat ohitse.

Säkeen juoksut ovat pian ohi, se ei enää tiputtele, mutta kääntää Thealle kyllä häntäänsä kun se yrittää sitä kovasti astua. Thealla siis hormonit hyrrää selvästi. Säe on meillä enää vajaa neljä viikkoa ennen kuin sen testit alkavat. Täällä maalla se on ollut kyllä yltiörauhallinen eikä edes naapurin haukkuvat perropojat ole saaneet sitä kiihdyksiin tai edes menemään sinne. Kaupungissa sillä selvästi stressitaso nousee ja se tulee levottomammaksi. Saas nähdä kuinka sen uusissa testeissä sitten käy.

Ohessa vielä otos maanantain vepeilystä, josta olen leikannut Thean pahimmat pelleilyt pois.

Vuosi bloggausta

Eilen tuli kuluneeksi vuosi ensimmäisestä bloggauksesta. Piti oikein itsekin katsoa mitä kaikkea meillä on vuodessa tapahtunut ja olihan sitä kaikkea tehtykin, osasta on jäänyt myös kirjoittamatta. Paljon ollaan opittu, jotkut asiat kantapään kautta, joitakin asioita harjoittelemme edelleen mutta suhde koiraan on syventynyt selvästi ja siitä on tullut ihan mun koira. Thea on niin ihqu! <3

Viimeisen viikon aikana me ollaan oltu mejä-kurssilla, HSKH:n tokoryhmässä, tokoiltu omatoimiryhmässä Tuusulassa, UMN:n pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssin taloetsinnässä ja Thean mielestä varmaankin kamalinta, otettu opaspentu meille jatkokasvamaan. Lisäksi Thealla oli maanantaina silmäpeilaus jonka tulos oli normaali/terveet silmät. Tämä opaspentu Säe on 1 v 1 kk vanha ja tuli meille heinäkuun loppuun asti lisäkasvamaan koska on vielä melko pentumainen ja vilkas. Säe oli huhtikuussa testeissä ja on lupaava oppaanalku kunhan hieman vielä aikuistuu. Thea on ollut sangen ärsyyntynyt tästä melko terhakkaasta pennusta enkä voi vielä sanoa, että se olisi Säettä täysin hyväksynyt. Yleensä Thea on kyllä hyväksynyt nopeasti meillä hoidossa olleet koirat, mutta eiköhän tämä vielä kunhan Säe paremmin meille kotiutuu.

Hyvää huomista äitienpäivää kaikille kaksi- ja nelijalkaisten äideille!

Tokana päivänä Thea oli vielä huomioimatta Säettä

Säe intoutui suolistamaan meidän sohvatyynyt, kun olin töissä

viikonloppuna Thea jo suostui hieman leikkimään Säkeen kanssa

Myös Säe on kova vedessä lotraaja :D