Katsaus vuoteen 2013

Paljon ollaan Thean kanssa vuonna 2013 menty ja harrastettu. Thea kun tuli meille reilu vuosi sitten ja alkuun meidän oli opeteltava yhteinen kieli ja toimintatavat. Theaa ei ilmeisesti oltu aiemmin juurikaan koulutettu koska jouduimme opettelemaan kaiken alusta, istu-käskyä myöden. Alku oli kyllä aika pelleilyä ja itselleni tuli monesti uskon puute omiin kykyihini, saanko mitään opetettua likalle. Kävimme alkuun yksityisen kouluttajan ryhmässä, sitten Labradorikerhossa muutama hallinnan kurssi ja pikkuhiljaa perusasiat alkoivat olla jotakuinkin selvillä. Thea jopa oppi noutamaan vaikka ei mitään kantanut kun meille tuli. Kävimme sitten vielä Uudenmaan noutajien kilpailemaan aikovien tokokurssinkin ja Itä-Hämeen Nuuskujen sekä UMN:n taipumuskoekurssit. Nomeilusta innostuimme molemmat ja toiveena olikin, että kun Thea on saatu rekisteröityä Kennelliittoon niin saisimme suoritettua tuon taipparin. Tokossa mietin, että kokeilemme kerran yhtä alo-luokan kilpailua.
Keväällä olimme myös Labradorikerhon järjestämällä nome-leirillä, josta saimme myös mukavia muistoja ja lisäpotkua treeneihin.

Koska rekisteröintiasiat eivät sitten selvinneetkään kevään kuluessa, jouduimme vaihtamaan suunnitelmaa. Päätin, että osallistumme alo-luokan tokoon ja taippareiden tilalta BH-kokeeseen. Kävimme vielä touko-kesäkuun vaihteessa Keravan koiraharrastajien BH-kurssin ja siitä rohkaistuneena ilmoitin meidät kokeeseen. Kesäkuun lopulla kävimme sitten tokossa josta hieno 1-tulos ja suoritimme myös sen BH-kokeen. Olinpa ylpeä koirastani! Theassa alkoi jo näkyä koko kevään treenauksen rasitusvasymystä joten olipa onni, että juoksut alkoivatkin melkein heti kokeiden jälkeen.

Heinäkuusta eteenpäin Thea oli lähinnä vaan lomalla treeneistä, tosin kaksi kertaa kävimme kokeilemassa uutta harrastusta, henkilöhakua. Meinasinpa unohtaa, kävimme Thean kanssa kaksi kertaa myös Match-showssa josta toisessa se oli punaisten kolmonen ja toisessa punaisten ei sijoittunut.

Sitten syyskuusta ihanien I-pentujen syntymän vuoksi Tepsukka oli mammalomalla. Marraskuussa Thean kotiuduttua aloittelimme kunnonkohotuksella ja puolesta välistä myös UMN:n kilpailevien tokokurssilla. Joulukuu on mennyt osin sairastamisella ja osin vain lomaillessa. Olimme Joulun Thean kanssa Nokialla Rantasipi Edenissä jota voin suositella koiramyönteisenä hotellina.

Tapaninpäivä-treffeistä; kuvassa vasemmalta opas Jelena,
Niinivuoren Lumottu-Lipas "Onni", Thea ja opaspentu Feetu

Vuoden viimeiseen viikkoon on mahtunut Tapaninpäivä-koiratreffit opaskoira/-pentuihmisten kera,
yhdet nome-treenit ystäväni kanssa ja vain leppoisaa ulkoilua metsämaastoissa.

Thea on intoutunut rypemään kaikki sulat lutakot ja järvenkin sula ranta kelpaa jäiden metsästykseen, joiden pureskelu on suurta herkkua.

Jäitä rikkomassa 31.12.2013

Mitäpä sitten ensi vuonna? Tulevana vuonna toivomme tietysti molemmille terveyttä ja intoa jatkaa harrastuksia. Tokossa tavoitteemme on saada TK1:een puuttuvat ykköstulokset suoritettua ja startti avoimessa luokassa, josta tietysti myös ykköstä lähdetään tavoittelemaan. Mikäli rekisteröintiasiat saadaan kuntoon, yritetään saada taipparit suoritettua ja ehkä startata PK-jäljellä. Ja voisi kai sitä silloin oikeassakin näyttelyssä piipahtaa. :)

Mutta joka tapauksessa jatkamme kaikennäköistä harrastamista niin kauan kun se Theasta ja minusta tuntuu mielekkäältä.

Kiitokset kaikille matkassamme mukana olleille, treenikavereille, ystäville, pentuperheille, opaskoirakoululle! Toivotamme teille oikein mukavaa vuodenvaihdetta sekä iloista ja tapahtumarikasta vuotta 2014!

Iloista Joulua!

D-pentujen testitulos

Kokonaiset neljä viikkoa nuo Thean D-pennut olivat testijaksolla ja hoitoperheet ikävissään odotelleet niiden kuulumisia. Nyt ovat kaikki jo saaneet ne tietää, joten uskallanpa minäkin ne täällä infota. Kaikki seitsemän pentua olivat luustoltaan ja silmiltään terveitä. Näillä näkymin seitsemästä D-pennusta viisi on lähdössä tammikuussa opaskoirakoulutukseen ja kahdesta tuli uranvaihtaja eli siviilikoira.
Toivotamme kaikkea hyvää jatkossa koko D-katraalle!

Thea kipeänä

Torstaina olimme kulkeneet iltalenkkiä vain puolisen kilometriä kun Thea alkoi yhtäkkiä ontumaan valtavasti toista etujalkaansa. Otsalampun valossa yritin tutkia anturaa ja onneksi huomasinkin, että naulantapainen törrötti siinä. Sain sen varovasti vedettyä pois ja päätimme kääntyä takaisin kotia päin jotta voisi tassua tarkemmin siellä tutkia. Olin niin vihainen aluksi, että kuka viskelee ruosteisia nauloja pitkin poikin, mutta sitten se "naula" katkesikin kädessäni eikä se sitten tarkemmin tarkastellessa ollutkaan kuin orapihlajan piikki. Luullakseni sain piikin kokonaisena pois ja kotona suihkuttelin ja putsasin varmuudeksi myös tassun. Seuraavana päivänä Thea ei aristanut tassuaan yhtään.

Tästä selvisimme siis säikähdyksellä, mutta sitten Thea oksensikin perjantaiaamuna johon heräsin. Luulin, että se on ns. tyhjän mahan oksennusta ja annoin sille ruoan jonka se söikin ahneesti. Lähdin jossakin vaiheessa käymään Messukeskuksessa ja olin 4 tuntia poissa kotoa. Tänä aikana Thea oli oksennellut jo ainakin neljään eri kohtaan. Mieheni viedessä likkaa ulos, oli myös siellä oksentanut kahdesti.  Lähdimme sitten kuitenkin mökille, soitin koulullekin varmuudeksi ja sovimme että tilannetta tarkkaillaan sillä oletettavasti Thealla ei pitäisi olla kuitenkaan mitään vierasesinettä suolistossa. Annoin iltaruuaksi keitettyä riisiä ja hieman omia nappuloita. 1,5 tunnin kuluttua tästä Thea alkoi oksentamaan jälleen todella voimakkaasti. Yritin antaa välillä edes vettä, joka sekin tuli ylös. Thea vaikutti jo aika nuutuneelta ja olin todella huolissani, mutta sitten onneksi ihan vähäisessä määrin mutta usein annettu piimävesi alkoi jo pysyä sisällä. Illan jälkeen Thea ei onneksemme enää oksentanut ja aamun aloitimme jälleen piimävedellä jota tarjosimme tunnin välein. Vähän kerrassaan lisäsin siihen riisiä, ruokalusikallisen kerrallaan. Thea oli jo paljon pirteämpi ja ihmetteli varmaankin kovin että jatkuvasti sille tarjoillaan jotakin. Iltaruokana annoin sille keitettyä riisiä ja seitä. Lisäksi kävin apteekista ostamassa koirien maitohappobakteerivalmistetta. Onneksi oksentaminen ei ole enää jatkunut. En ikinä ole törmännyt noin rajuun vatsatautiin koiralla, mutta kuulin että tällaista olisi liikkeellä. Joillakin liittyy tähän myös ripulia, mutta meillä Thea vain oksensi. Erityisesti pikkupennut ja vanhat koirat kannattaa varmasti viedä eläinlääkärille, sillä heillä kuivuminen on moninkertaisesti nopeampaa kuin aikuisella terveellä koiralla. Kamala tauti kertakaikkiaan, mutta onneksi Thea on nyt selvästi toipumassa.

Kannattaisiko edes vähän harjoitella?

Pakko tunnustaa, laiskuus iski kun olimme pitkän viikonlopun mökillä. Tai kyllähän me treenattiin siellä, mutta ihan muita juttuja kuin kotiläksynä olevia tokoliikkeitä. Meillä oli siskoni perhe itsenäisyyspäivän vietossa ja siskonpojat olivat innokkaita damin piilottajia metsään, joten harjoittelimme runsaasti nomen hakua. Lisäksi otin muutaman kerran myös suuntien harjoituksia siten, että jätin Thean istumaan, heitin damit siitä katsottuna molemmille sivuille ja lähetin sen noutamaan ne haluamassani järjestyksessä.

Tulihan tänään siis testattua voiko koira paljon kehittyä viikossa jos ei yhtään harjoittele, ei voi. Eli, kun meidän piti tokotreeneissä suorittaa kolme liikettä peräjälkeen kokeenomaisesti, ei se ihan putkeen mennyt. Aloitimme jäävällä liikkeellä johon olin valinnut seisomisen. Se meni yllätykseksi loistavasti, jos hyvin lievää, vinoa seisoma-asentoa ei oteta lukuun. Hyppyliikkeessä Thea lähti reippaasti, hyppäsi ilmavasti ja istui esteen toisella puolella heti käskyn saatuaan. Siihen se sitten jäikin. Kun kutsuin sitä hyppäämään takaisin päin, mussukka vain istui terhakkaana esteen toisella puolella, silmät ymmyrkäisenä, kuin sanoen: "mä olen kyllä saanut joskus tännekin sen palkan". Ei auttanut vaikka kutsuin toistamiseen, houkuttelin jne. Lopuksi mun piti mennä sen luokse, jolloin kyllä hyppäsi mennen tullen esteen yli. :) Pientä vekkulimaisuutta ilmeisesti! Mulla meni itselläni jotenkin pasmat sekaisin tämän jälkeen ja kun lopuksi teimme kaukot, sovitusti helpotettuna puolitetulla matkalla niin ekaan istumiseen jouduin antamaan toisen käskyn. Lisäksi alun maahanmeno oli todella vino. Hyvää voisin sanoa sen, että siirtymiset Thea seurasi kauniisti ja intensiivisesti ja ihan aluksi otettu paikkamakuu 4 minuuttia piilossa meni myös erinomaisesti. Ja tietty se seisomaliikekin onnistui hyvin. Kaikki epäonnistumiset voikin sitten vierittää itselleen.

Vähän harjoittelimme myös noutoa vierailla kapuloilla ja sekin selvästi sai Thean kierroksille kun alkoi mälväämään kapulaa. Lopuksi seurautin sitä vieras kapula suussa sekä otin luoksetuloja kapula suussa, jolloin kapulan pureskelu loppui. Omilla kapuloilla se ei juurikaan tätä enää tee, mutta näköjään vieras noutoesine nostattaa kierroksia jolloin suu alkaa käymään.

Tänään on ollut todella kylmä ulkoilla ja pidin Thealla opaskoirakoululta lainaamaani takkia päällä ulkoilessa koska mamma on vielä niin huonossa karvassa, mahanalusia myöden. Tälläkin hetkellä meillä on jo -12 astetta. Onneksi Thea on tottunut takinkäyttäjä joten se ei sitä juurikaan häiritse. Mukavaa kuitenkin, että huomenna on jo luvassa selvästi lauhempaa.

Viime ja tämän viikon tokoilut

En muistanut kirjoitella viime viikkoisesta tokotreenistä mitään, joten tässä sitä nyt tulee. Otimme aluksi paikkamakuun 3 minuutta ohjaajien ollessa piilossa. Kouluttaja sanoi Thean olleen rauhallisesti paikallaan, minkä jo arvasinkin. Sitten tehtiin paikalla istuminen, mutta vain minuutin ja niin, että ohjaajat olivat näkösällä. Tämäkin meni Thealla hyvin ja se istui rauhallisen tarkkaavaisesti paikallaan. Muuna aikana meille oli tehty ns. kolme pistettä joissa harjoittelimme jääviä liikkeitä, noutoa sekä hyppyä. Me ei olla Thean kanssa tehty jäävissä liikkeissä sitä, että palaan ensin koiran taakse josta siirryn koiran vierelle. Tämä siis tuotti hankaluuksia ja tätä täytyi harjoitella. Nouto meni itsessään hyvin eikä Thea lähtenyt ns. paukkunoutoon eli heti heitetyn kapulan perään. Hiukan on parannettavaa kuitenkin luovutusasennossa. Thea meinaa jäädä hieman liian kauas palauttaessaan. Hypyssäkään ei ole kuin pikkuviilausta. Nyt kun olemme tähän asti harjoitelleet seisomaan jäämistä hypyssä, niin nyt jouduin antamaan kaksi käskyä ennen kuin istui esteen toisella puolella. 

Eilisissä treeneissä aloitimme jälleen paikkamakuulla, ohjaajat piilossa, joka oli 4 minuuttia. Sen jälkeen jakauduimme pareiksi ja treenasimme kaukokäskyjä sekä luoksetulon pysäytystä. Tämä on meille melko uusi juttu enkä ole ottanut sitä aiemmin kuin muutaman kerran itsekseen. Kouluttaja neuvoi muutamia hyviä kikkoja miten näitä lähteä työstämään, jota nyt sitten innokkaasti harjoittelemme lenkeillä ja kotona. Edellisen viikon olimme harjoitelleet sitä jäävien liikkeiden taakse menemistä erityisesti seisomisessa ja se olikin alkanut sujua paremmin kuin hyvin. Pystyn kiertämään koiraa ympäri eivätkä tassut enää liiku mihinkään. Lopuksi otimme vielä häiriötä liikkurin käskyillä eli toinen antoi käskyjä ja koirakko pyrki olemaan reagoimatta niihin. Thea ei muuten niitä huomioikaan, mutta aina alkuasennossa se jäisi tuijottamaan liikkuria joka kysyy "ohjaaja valmis", lähtee sitten kyllä kontaktissa seuraamaan kun olen seuraamiskäskyn antanut.

Seuraavalla kerralla on tarkoitus tehdä kilpailuliikkeen omaisesti kolme vapaavalintaista liikettä. Valitsin meille liikkeestä seisomisen, hypyn sekä kaukokäskyt ja tässä järjestyksessä. Viimeksi mainittu ei onnistu vielä hyvin ihan 5 metristä, mutta sovimme, että teen sen lyhyemmältä matkalta. Tässäpä meille siis kotiläksyjä kuluvalle viikolle.

Karvaa ja korvatulehdusta

Ei sitä taas muistanut kuinka paljon karvaa voi koirasta lähteä. Vaikka juuri kirjoitinkin, että Thean pohjavilla on alkanut kasvaa takaisin niin päälikarvaa lähtee aivan tolkuttomasti. Sitä irtoaa ihan helposti jopa sormin nyppiessä. Karva on muutenkin kuivaa ja Thealle annetaankin lisäravinteena Viacutania jotta saisi tarvittavia rasvahappoja turkin tueksi. Thean ihanan paksu häntäkin on muuttunut aivan rotan siimahännäksi, kun pitkä karvat ovat lähteneet. Tämä on niitä mammakoiran ihanuuksia kun vaihdattavat karvan ihan totaalisesti

Kävimme viime tiistaina koululla hakemassa Thealle takkia lainaan koska mikäli on useampi aste pakkasta on likka hyvä suojata kun mahakin on vielä karvaton. Samalla pääsimme käymään koulun klinikalla näyttämässä Thean korvia, joissa mielestäni saattaisi olla alkavaa tulehdusta. Eläinlääkäri ottikin korvista näytteet ja niissä oli lievästi hiivaa. Sovimme, että yritämme ensin pelkillä Malacetic huuhteluilla saada korvat kuntoon, sillä Thealla ei korvien kanssa normaalisti ole ollut mitään ongelmia. Edellisten pentujenkin jälkeen Thealle tuli hiivakorvatulehdus ja silloin sanottiin, että voi liittyä hormonimuutoksiin synnytyksen jälkeen. No, perjantaina jouduin sitten hakemaan Canofite-tipat, sillä huuhteluista huolimatta Thea ravisteli voimakkaammin korviaan ja ne olivat myös alkaneet lievästi punoittamaankin. Onneksi nyt korvatulehdus vaikuttaisi olevan lievempi kuin edellisenä vuonna joten nopeasti varmaankin helpottaa tuokin vaiva.