PEHA-B läpi!

Vappuaaton vietimme Thean kanssa siellä pelastushakukokeessa mistä mainitsin kolme viikkoa sitten. Pari viikkoa ennen tätä yritimme viilata hakua treeneissä ja otin tyhmyyksissäni norjalaista sekametsää jossa siis radan lopusta alkuun näytetään maalimiehiä. Theahan kuumeni tästä aivan valtavasti ja kävi repimässä alustaa ja tökki umpipiiloja yms. törkeää maalimieskäyttäytymistä. Olin ajatellut, että näin parantaisin pistojen suoruutta, joka aiheutti sitten tämän ruman toiminnan. Viime viikolla otin sitten vain taas pistot niin, että jokaisessa lähetyksessä löytyy aina ukko. Thea teki siltikin huonoja pistoja ja alkoi jo jännittämään miten tästä selvitään. Käytiin myöskin rakennusetsinnöissä joissa teemana oli viestintä. Emme tienneet missä etsittävä on, saimme alueen josta piti piirtää pohjakartta sekä raportoida pienimmistäkin löydöistä ja merkkauksista johtoon. Thea toimi raksalla hyvin, ymmärsin sen merkkaavan erästä aulaa, muttei se malttanut heti kohdentaa hajunlähdettä. Käytyämme muun tilan ensin läpi, palasimme takaisin aulaan ja annoin sen nuuskia suljettujen ovien alareunat hajun paikantamiseksi. Pian se alkoikin kovasti ilmaisemaan erästä suljettua ovea. Meille oli sanottu, ettei ovia saa avata joten ilmoitimme johtoon josta saimme ilmaisun vuoksi avata ovi. Sieltähän maalimies sitten löytyikin. Olin niin ylpeä Theasta, että pystyi ilmaisemaan suljetun, tiiviin oven.

No takaisin vappuaattoon..Keravalla oli siis seuramme järjestämä koe, jossa oli 10 koiraa. 5 oli ilmoittautunut kansainväliseen IPO-R kokeeseen ja 5 kansalliseen PEHA-kokeeseen. Koe alkoi klo 9, mutta koska meillä oli tämän vuoden tottis suoritettu, jouduimme odottelemaan puoli kahteen asti, että pääsimme maastoon. Rata oli tehty tasan 100x300metrin kokoiseksi ja se hieman kaartui vasemmalle. Ohessa kuva kartasta, johon olen merkinnyt punaisella pisteellä lähtöreunan ja sinisillä merkeillä mistä maalimiehet löytyivät.

Saatuani kartan, tein etsintäsuunnitelman kahdella linjalla. Merkkasin kompassilukemat tarkasti ylös, jotta pysyisin suunnassa. Tuuli tuli vasemman olkapään takaa. Maasto oli aluksi näkyvyydeltään selkeää joka nousi molemmilta puolilta. Kaatuneita runkoja oli siellä täällä. Sitten puolivälissä oli vasemmalla jyrkähkö kallio ja oikealla loivempi kallio jossa tiheä kuusikko. Lopussa kuusikko ei niin tiheää, mutta kallioista sielläkin ja kosteikkoja. Ehdin pistottaa Theaa kuudesti ennen kuin oikealta sain hajun maalimiehestä. Olimme jo maalimiehen ohi, mutta juuri sen tuulen vuoksi sai hajun tästä vasta hitusen myöhempään. Tämän jälkeen juotin sen koska joutui haukkumaan melko pitkään ennenkuin pääsin luokse. Seuraavaksi pari tyhjää pistoa kunnes kolmannella nousi maalimies vasemmalta, kallion päältä, kielekkeeltä puun takaa. Tässä Thean ei tarvinnut haukkua kauaa koska olin melko lähellä. Sitten en pöllöyksilläni juottanut sitä ja parin tyhjän pistottamisen jälkeen oikealla oli metsälammikko jonne suuntaan tyhmänä Thean pistotin. Lutakkoohan se meni kahlaamaan ja juomaan. Onneksi ei käynyt kuin pyörähtämässä ja tuli takaisin luokseni jolloin jatkettiin uudestaan parilla tyhjällä jonka jälkeen nousi maalimies vielä oikealta kallion takaa. Eli yhdellä linjalla olimme pärjänneet.
Kolmannella Thea oli selvästi turhautunut palkkaamattomuuteen kun alkoi repiä maalimiehen alustaa kun tulin lähelle. Onneksi tuomari ei tätä huomannut. Etsinnän jälkeen tuomari vielä halusi, että näytän kartalta miten noudatin etsintäsuunnitelmaa ja missä maalimiehet sijaitsivat.
Loppuarvostelussa saimme ohjaajan toiminta erittäin hyvä, koiran ilmaisut erinomaiset, mutta ohjattavuus vain hyvä koska oli mennyt kahlaamaan. Muuten olisi ollut kuulemma erittäin hyvä. Tuomari vielä sanoi, että meinasi keskeyttää meidän kokeen kun Thea siellä lutrasi. Täytyypä seuraavissa kokeissa olla tarkempi juottamisen ja lutakkoihin pistottamisen suhteen ettei hylkyä tule sen vuoksi.
Eli ihanainen Thea suoritti hienosti PEHA-B kokeen hyväksytysti, ohjaajan mokista huolimatta. Nyt täytyy alkaa treenaamaan hieman erityyppisesti jotta meillä olisi mahdollisuus suorittaa Virta-testi (viranomaistesti), jotta saisimme oikeuden oikeisiin etsintöihin.
Pohdin, että meillä ollut huikea kevät tähän asti. Hieman jo hirvittää nytkö alamäki sitten alkaa "pessimisti ei pety" -asenteella, mutta nautitaan vielä hyvästä fiiliksestä viikonlopun kokeesta.

Noviisikisan kakkonen!

Koko viime viikko meni vähän niin näin treenien edistymisen ja onnistumisten suhteen. Meillä olikin melko rankka viikko, vain yksi lepopäivä oli perjantaina. Maanantaina treenattiin vähän nomea ja erityisesti linjatreeniä. Melko hyvin likka teki, mutta sitten tietyissä asioissa korvat tippuivat jonnekin ja ohjaus oli tipo tiessään. Tiistaina oltiin yllättäen rakennuksilla ja siellä Thea teki ihan normi suoritusta. Ei mitään kummallista vikaakaan, ukot löytyivät helposti, haukku oli hyvää, mutta joku siitä puuttui kuitenkin. Keskiviikkona vedin peko-ryhmälle bh-tottista ja otin Theallakin pienen pätkän seuraamista ampumisen kanssa sen kummemmin treenaamatta.
Torstaina toko-ryhmässä meillä oli aiheena seuraaminen ja luoksetulo. Thealla on hyvä luoksetulo ja stopit ehkäpä se viimeisessä kutsussa tulee joskus ravilla, mutta muuten sen on vauhdikas. Seuraamiseen en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin sen olevan tiiviimpi ja joskus myös käännöksissä tulee väljyyttä. Itsellä on aina epävarma olo tuleeko se siinä sivulla vai ei. No ekassa vuorossa me tehtiin seuraaminen ja sanoinkin ohjaajalle meidän puutteet. Otettiin pätkä ohjattuna jonka lopuksi vetäjä sanoi ettei hän näe siinä mitään vikaa!! Ainoastaan minä kuulemma pysähdyn perusasentoon niin nopeaan, että näyttää ettei koira ehdi mukaan, mutta aina se kuitenkin ehtii. Olinpa yllättynyt. Peruutuskin käännöksineen on hieno ainoastaan peruutukseen lähtö vaatii pientä viilausta, mutta Thea kuulemma korjaa itsenäisesti asennon heti kun jatkan vain taakse. Iso oho sanon! Mutta sitten se luoksari. Thea ei mennyt maahan jätettäessä kovinkaan nopeaan vaan laiskasti. Kutsuttaessa tulee hidasta noutajalaukkaa. Ekassa stopissa valuu askelia, varastaa liikkurin käskystä hieman ennen toista kutsua. Ja viimeisessä kutsussa suorastaan matelee ja suoraan mun sivulle, sekin vinossa. Yritettiin sitten uudestaan motivoiden, niin likkappa lähti kiertelemään tötteröitä yms. Kyllä harmitti! Tuntui siltä ettei se osaisi ollenkaan koko liikettä. Aloin jo pohtimaan, että vaikuttaisi olevan jonkin verran valeraskaana kun lenkilläkin ollut vetämätön.

No perjantaina sitten siirryttiin mökille joten se jäi lepopäiväksi kun lauantaina lähdimme Orimattilaan Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen noviisi ja mestaruuskokeeseen, jossa olimme viime vuonnakin. Tällä kertaa minua ei niin jännittänyt kun tiesin minkälainen päivä olisi vaikka itse tehtäviä en tiennytkään. 1 rasti meillä oli hakuruutu paritehtävänä jonka tiesin olevan Thean vahvuus. Koirat ovat vierekkäin vapaana ja vuorotellen lähetetään hakuruutuun dameja hakemaan. 2 rasti oli ykkösmarkkeeraus kumpareen päältä. Siinä ampuja käveli solassa ja ampui sekä heitti toisen kumpareen päälle yhden damin. Tuomari antoi sitten luvan lähettää noutoon. Hyvin Thea tämän merkkasi. 3-4 rasti oli yhdistetty. Siinä vietiin ensin koiran kanssa seuruuttaen dami noin 20 metrin päähän ja seurauttaen takaisin. Sitten kaksi ykkösmarkkeerausta ampumisineen toiseen suuntaan jonka jälkeen pyydetään koira noutamaan linjalle lähettäen ensiksi viety. Helppoa kuin heinänteko.

Jokaiselta rastilta saimme täydet eli 20 pistettä ainoana noviisikoirana, joten finaalipaikka oli varma. Siellä sitten oli parityöskentelynä ykkösmarkkeeraus mestaruuskoiran kanssa niin, että me noviisit pääsimme lähettämään ekaksi. Tässä vähän jännäsin kun autoni oli siinä lähetysalueen reunassa ja Thea joutuisi kulkemaan siitä pariinkin kertaan ohi. Näinhän siinä sitten kävi, palauttaessaan damia se lähti kulkemaan autoa kohti. Sitten havahtui varmaan ja meni tuomarille tarjoamaan sitä ennen kuin älysin sanoa, että mä olen täällä jolloin Thea toi damin minulle. Finaalista saimme 17 pistettä ja yhteistulokseksi 97/100 jolla sijoituimme toiseksi. Olin äärettömän iloinen ettei Thea piipannut yhtään koko päivänä ja me päihitettiin monta käyttistä jotka treenaavat aktiivisesti tätä lajia. Tosin tänä vuonna rastit olivat mielestäni helpompia ja luulen, että millä tahansa koiralla jolle opetettu esineruutu ja osaa noutaa ja palauttaa käteen asti olisi pärjännyt siellä.

Linkistä kuva:
PHN noviisi ja mestaruus 2016

Sunnuntaina menimme sitten hakumettään ihmisiä etsimään. Sujuvasti Thea vaihtoi damit ihmisiin ja treenin teemana oli maaston vaihtuminen kesken piston ja ojan ylitys. Ekalla kerralla Thea lähti seuraamaan ojan viertä selvästi mun jälkiä jäljestäen, mutta seuraavalla kerralla tajusi, että yli mentävä jos maalimiehen meinaa löytää. Muuten teki hienoja pistoja, haukku oli todella intensiivistä ja tasaista sekä kuunteli kun jouduin kutsumaan. Todella hyvät treenit. Illalla käytiin vielä vähän hallilla ottamassa merkitöntä merkkiä, ruutua sekä läpijuoksuna luoksetuloa jossa ei nyt ollut taas mitään vikaa..

Nyt Thea saa tämän kiihkeän viikon jälkeen ainakin pari päivää lepoa ja rapsutuksia, tällä viikolla ei treenata kuin loppuviikosta parina päivänä.

Tammikuun turinat

Tammikuu luiskahti vauhdilla. Olemme Thean kanssa käyneet lähes kerran viikossa rakennusetsinnässä ja viikottain hallilla tottista treenaamassa josta tosin on puuttunut se kuuluista punainen lanka. Itse vaihduin hälyryhmään kokelaasta varsinaiseksi, joten nyt voin osallistua virallisiin Vapepan etsintöihin. Thean kanssa pääsimme HSKH:n evl-kurssille sekä Päijät-Hämeen noutajajärjestön TTK-ryhmään (tavoitteellisesti treenaavat koirakot). Ensimmäinen on siis tokoa ja jälkimmäinen nomea. Koska tällä hetkellä aiempi tokoryhmä on tauolla, tunsin tarvitsevani jonkun potkun persuksiin, että saataisiin tokoon jotain rotia. Pari kertaa ryhmä jo kokoontunut ja huomaa kyllä miten paljon meillä on tekemistä. Jopa perusasento oli hukassa. Samoin luoksetulon pysäytykset joissa toki pysähtyi mutta väärään asentoon. No hyviä vinkkejä olemme jo saaneet. Pikkaisen tunnen ryhmässä vielä olevani ulkopuolinen koska muut viisi ryhmäläistä tunsivat toisensa ja olivat ennenkin treenanneet yhdessä.
TTK-ryhmä kokoontuu ekan kerran helmikuussa joten katsotaan nyt mihin rahkeet siellä riittää.

Mulla piti olla tokon liikkeenohjaajakurssi tammikuussa, mutta se peruuntui vetäjän sairastuttua. No nyt menen sitten helmikuussa toiselle kurssille. Toivottavasti saan hiukan eri näkökulmaa tokoiluun liikkurina ollessa.

Rakennusetsinnässä tuli ilmi valeilmaisu. Tai oikeastaan Thea alkoi turhaumassa haukkumaan jo hajua eikä oikein malttanut kohdentaa sitä. Tässä kyllä omaa vikaa taasen sillä en anna sen tarpeeksi itsenäisesti tehdä töitä vaan ikään kuin painostan kulkemalla lähellä. Keväällä on tiedossa oman seuran ja naapuriseuran peha-kokeita joihin ainakin oman seuran kokeisiin aion osallistua. Luulen Thean olevan nyt valmis ja jos joku menee pieleen niin se tulee johtumaan ohjaajan mokista. Niin kuin yleensäkin. Pk-hakuunkin olisi kiinnostusta, mutta Thea ei vielä kyllä hyppää sitä metristä estettä joten se saattaa jäädä haaveeksi.

Milli-pentu on kasvanut, mutta pikkarainenhan tuo vieläkin on, tänään 15 viikkoa. Sen kanssa ollaan vain otettu vähän perusjuttua ja piiloteltu nahkarukkasta sisätiloissa. Kovin meinaisi vielä omia noudettavan itselleen, mutta en vielä ole siitä huolissaan. Rakennuksilla saanut olla mukana tottumassa liukkaisiin alustoihin, rappusiin, korkeisiin paikkoihin yms. Nyt on niin hyvä uteliasta pentua viedä eri paikkoihin tutustumaan. Mutta vilkas se on...olisi osuvampi nimi ollut Villi eikä Milli. :D

Kovat pakkaset esti isommalti molempien ulkoilun, mutta jos nyt alkaisi talvi taittua kevättä kohti niin päivällä on hyvä keli ulkoilla. Theaakin pitäisi kuntouttaa jotta jaksaa hakumettässä sitten kokeissa juosta.

Haukkutreeniä sekä Milli tuli taloon

Viime viikko meni Thean kanssa tottistellessa. Tehtiin hallissa myös tokon kiertoa häiriöillä ja muutamat tunnarit. Lauantaina käytiin ottamassa pikaiset ilmaisutreenit ennen kuin menin vetämään kurssia. Ilmaisu otettiin neljällä maalimihellä, jotka olivat aukealla paikalla näkösällä. Jäin itse kuvitteelliselle keskilinjalle ja heilautin vain kättä kun annoin maalimiehelle luvan palkata. Selvästi n.30 haukkua meni hyvällä tempolla, sitten Thea vaihtoi asentoa ja jatkoi hieman huonommalla tempolla uudestaan. Palkkauksen jälkeen kutsuin sen keskilinjalle ja palkkasin ennen kuin lähetin seuraavalle. Tarkoitus on parantaa Thean hallintaa pistoilta. Ekalle maalimiehelle lähetettäessä ponkasi jänis läheisestä puskasta ja toki likka muutti suuntaa jänön perään. Vaistomaisesti pillitin jolloin Thea kääntyi heti luokseni ja tietysti kehuin vuolaasti ja palkitsin tästä. En ehtinyt edes säikähtää niin kuin kaikki muut treenikamut. Ollaankin törmätty citykaneihin kotikulmilla useasti, joten tämä ei sinänsä ollut niin mullistavaa. Lopputreeniä kohden Thea selvästi kuumeni nähdessään koko ajan maalimiehet, mutta pystyi kuitenkin hyvin haukkusarjaansa. Viimeisellä (4.) maalimiehellä menin itse paikalle ja hetken oltuani kutsuin Thean sivulle hallintaan. Kaikkiaan mielestäni onnistunut ja vahvistava treeni meille.

Sunnuntaina haimme sitten pennun meille. Otimme Thean mukaan autoon jotta haistaa ipanan jo autossa. Kun pääsimme kotiin se murahti muutaman kerran pennulle ja sen jälkeen ollut kuin sitä ei olisikaan mikäli pentu tulee sen luokse. Tänään viidentenä päivänä se jo antoi pennun, joka nimettiin Milliksi, hetken nukkua häntänsä vieressä.

Olin ajatellut, että pääsisin Thean kanssa treenaamaan tällä viikolla, mutta isäntä onkin ollut reissussa ja aikani on mennyt täysin pennun rytmin löytämiseen, joten treenit on ollut sivussa. Maanantaista lähtien olen toki jättänyt Millin tarkoituksella yksin kotiin ja käynyt Thean kanssa erikseen pidemmillä lenkeillä. Yritetään korjata tilannetta ensi viikolla.

Milli 7,5 vkoa

raksailua ja tottista

Oltiin siis toissa viikolla kaksi kertaa rakennusetsintää tekemässä. Toisessa oli kyseessä vanha kauppakeskus ja toisessa tyhjennetty koulurakennus. Molemmissa Thea oli kivasti kuulolla minulle, mutta etsi melko itsenäisesti eri huoneet minun tarvitsematta hirveesti ohjailla. Kauppakeskuksessa yksi maalimies oli avonaisen aulan pylvään takana, joka olikin sitten hankalin sillä hajut sieltä levisivät vasta seinälle jota Thea epävarmasti ilmaisi. Tiesin heti että on hajulla, mutta kohdennus on väärä. Koululla kävi sama juttu sillä huoneen nurkassa oli oven takana maalimies niin Thea ilmaisi taas epävarmasti vain vinkumalla viereistä seinää. Lähdin sitten kiertämään huonetta sen kanssa, niin sitten pystyi kohdentamaan oikein. Koululla muuten se liikkui rappuset ja liukkaat käytävät tosi hyvin.

Tehtiin myös pk-tottista ja siinä on kivasti alkanut tulla vireen nousua. Toko-liikkeistä ollaan tahkottu merkitöntä merkkiä ihan vain targetin avulla, lisäksi tehty kiertonoutoliikettä esteiden ja kapuloiden häiriöllä pelkästään kiertoa, paitsi kerran kun pöljänä menin kierron jälkeen pysäyttämään. Pysähtyihän se tietysti, mutta sen jälkeen ei olisi sitten taas millään kiertänyt. Eli jatketaan vain kiertoa sillä melko varma olen siitä, että se pysähtyy muuten. Erillisenä olen ottanut saamaan liittyen noudot.Seuraaminen taaksepäin eli peruutus onnistuu mammaloman jälkeen taas jo melko hyvin. Muut toko-liikkeet ovatkin olleet nyt syrjässä.

Toissa päivänä olimme pimeehakutreeneissä. Likka oli hyvin kuulolla, lähti tarkistamaan sinne minne osoitin. Teki hyvää pistoa ja palkkasin välillä luoksekutsumalla. Kaksi maalimiestä löytyi hyvin, mutta kolmas oli pitkän laiturin päässä ja koska tuuli järvelle päin, oli se koiralle tosi hankala ja ei Thea pystynyt millään kohdentamaan sitä. En siis tiennyt missä maalimiehet olivat. Monesti se meni rannalla veteen ja kiersi ranta-alueita, mutta en osannut lukea sitä oikein. Lähetin sen erikseen sitten myöhemmin tarkistamaan laiturin, jolloin tietysti mm:n löysi. Tällä hetkellä vaikuttaa siis tosi hyvältä ja odotan jo innolla, että tulisi kevät ja päästäisiin pehakokeisiin kokeilemaan tasoamme. Pk-hakua varten tarvitsemme vielä sen metrisen hypyn onnistumisen, mutta onneksi on talvi aikaa.

Nyt kun olen tahkonut noita tokon uusia evl-liikkeitä ja tuntuu taas, ettei mistään mitään tule, niin on ajatus, että tokoilut loppuu siihen mikäli Thealla pari ykköstä saisi. Tai jos emme siihen malliin saa liikkeitä, niin tokoilut jäisi tähän. Jotenkin nämä uuudet säännöt eivät oikein sytytä itseäni varsinkin kun emme aloita niitä alokasluokasta. Yksi syy on myös se, että meille on tulossa pentu viikon päästä. Pennun kanssa tullaan keskittymään muihin lajeihin ja siten ne lajit mitkä tällä hetkellä eivät itseäni enää kauheasti inspiroi jäävät toki vähemmälle työstämiselle.

Mökkikylää ja pieniä vieraita

Pidimme hakuporukan kanssa mökkikylätreenin sunnuntaina, josta ohessa Thean yhdestä suorituksesta video:

Piilossa oli yksi maalimies, mutta kaikissa piiloissa oli kuitenkin käyty eli koira joutuu olemaan tarkkana ettei ilmaise kuumaa piiloa (tyhjää, jossa joku ollut aiemmin). Ilma oli tosi tuulinen ja tuuli pyöritti "kyläämme" niin, että välillä osa piiloista kaatui/lähti liikkeelle. Jouduimmekin laittamaan tiiliskiviä painoksi jotta pysyivät. Harjoituksessa Thea selvästi kävi tarkistelemassa voimakkaammat hajut piiloista, mutta löysi kuitenkin maalimiehen umpinaisesta laatikosta. Itse huomasin, että vieläkin kaadun/kumarrun koiran eteen lähetettäessä. Täytyy varmaankin laittaa rautakanki selkään etten tekisi sitä, sillä se on aivan turhaa ja useimmiten Thea ei lähde sen takia etenemään suoraan lähetettäessä. Pikkaisen se myös minun tullessa katkoo ilmaisuaan, mutta tätä on kovin vähän treenattukin. Muutenkin tällainen treeni oli Thealle ensimmäinen laatuaan.

Tiistaina meillä kävi vierailulla Thean ruskea, tyttärentyttö Pii 12 vkoa. Sissos siinä oli luonteikas pentu. Vaikka Thea lopuksi hermostui ihan totaalisesti pennun riekkumiseen niin tämäpä tirriäinen rähähti takaisin. Hassu pentu! Laitan pienen pätkän myös Piin ja Thean kohtaamisesta. Itselle taas pieni pentukuume nosti päätään, on niin vaarallista kohdata näitä naperoita!

aktiivinen tottisviikko

Kuluneella viikolla olemme päässeet kaksi kertaa tokoilemaan, joista toisen onneksi hallissa ja kerran peko-tottistelemaan. Lisäksi pidimme hakukamujen kanssa erillisen ilmaisutreenin viime lauantaina.
Koska Thealla on mahanalus edelleen karvaton ultran jäljiltä, en ole viitsinyt sitä makuuttaa ulkona enkä oikein istuttaakaan. Tokossa olemme treenanneet merkin kiertoa ja jonkin verran häiriöitä mm. jäävissä. Olen ottanut jäävistä seisomisen ja treenikamut ovat huudelleet eri käskyjä häiriöksi. Ekalla kerralla Thea meni luoksetulokäskyn kuullessaan halpaan kun lähes minun ikäiseni nainen käskyn antoi, mutta sen jälkeen se seistä törötti kuuliaisesti. Myös hallissa otimme näitä häiriöitä ja keran kävi sitten niin hassusti, että jätin Thean seisomaan jäävässä ja ystäväni (3kpl) alkoivat huudella käskyjä. Thea kyllä pysyi, mutta kahden omat koirat tulivat Thean ja minun välistä omiensa luokse. Tulihan tosi häiriöharjoitus ihan vahingossa, mutta mitä hienointa Thea pysyi asennossaan hievahtamatta!

Hallissa harjoittelimme seuraamistakin ja nyt pitkän ajan jälkeen tuntuu, että se olisi aavistus tiivistynyt. Olen yrittänyt opetella kävelemään kuin pk-puolella eli koiranpuoleinen käsi liikkuu koiran yli toiselle puolelle. Tämä oli Thealle ja minulle aluksi hankalaa koska likka on melko korkea ja minä taas niin lyhyt, että liikuttaessani kättä se osuisi koko ajan koiraa päähän. Nyt olemme molemmat oppineet jo hieman miten pystymme liikkumaan sulavammin.

Tunnarissa olemme palanneet yhden piiloitteluun sillä Thea alkoi epävarmana paineistua kun tunnari oli suussa. Yritämme nyt saada sen yhden avulla taas palautuksen mukavaksi välillä jopa vauhtinoutona. Omanhan se etsi jo hyvin vaikka tunnareita oli useita, mutta palautus alkoi tökkiä.

Huomenna mennään sitten hakuporukan kanssa parkkistreeneihin umpipiiloja harjoittelemaan "mökkikylätreeneinä". Lunta on nimittäin täällä Heinolassa niin paljon ettei metsään lähdetä harjoitusta tarpomaan.

Thealla on hieman esiintynyt valeraskausoireita ainakin lenkkeillessä. Laahustaa perässä ajoittain kuin mikäkin raato sekä jämähtää paikoilleen sahapukkina jos reittivalinta ei likkaa miellytä. Kun en anna periksi vaan mennään minne minä haluan se yhtäkkiä taas tuleekin pirteästi. Treeneissä se on ollut kyllä yltiöinnokas.

Tokokoulutusta ja rakennusetsintää, 2 viikkoa astutuksesta

Lauantaina olimme Pia Miettisen tokokoulutuksessa. Itse asiassa olimme jo ilmoittautunut siihen syksyllä, mutta silloin se peruuntui kouluttajan sairastumisesta. En meinannut aluksi mennä tähän uuteen tilaisuuteen Thean tiineyden ja illan rakennusetsinnän vuoksi, mutta onneksi menin. Tykkäsin kovasti Pian tyylistä ja saimme hyviä vinkkejä miten alkaa työstämään ohjattua noutoa ja peruuttamista seurautuksessa. Pia käyttää aina suoraan kolmea kapulaa ohjatun aloittamisessa, jotta koira alusta asti oppii, että keskikapula on neutraali. Toki tietysti koiran on osattava jo noutaa silloin. Thea kun ei vielä osaa mennä merkille, teimme niin että ohjasin sen käden avulla merkille seisomaan. Tämän jälkeen kävin näyttämässä noudettavaa kapulaa jotka Pia oli jo aiemmin koiran nähden vienyt. Palasin takaisin koiran luokse josta siirryin pari metriä sivuun siihen suuntaan mihin olen sen lähettämässä. Näissä avustetuissa suunnissa Thea onnistui hyvin. Pia kehotti ottamaan nämä noudot vauhtinoutoina jotta koiralle ei jäisi mielikuvaa vilkuilla keskikapulaa. Kerran Thea meinasi lähteä väärälle kapulalle, mutta saimmekin kehuja kuinka Thea on "hanskassa" kun sain sen pysäytettyä ja ohjattua oikeaan suuntaan. Pia myös mainitsi, että jos koira on menossa väärälle kapulalle ja se saadaan pysäytettyä niin siitä jo tulisi palkata, että pysähtyy. Saimme lisäksi hyviä merkinvahvistamisvinkkejä joita voikin ottaa ohjelmaan kunhan merkki on sille tutumpi.

Seuraamisessa hän neuvoi aloittamaan pelkästään siitä, että koira nousee seisomaan kun nostan vasenta jalkaa. Vasta tämän jälkeen pienin askelin, askel kerrallaan opetellaan taaksepäin kulkemista. Aluksi koira saa olla vähän vino, mutta mahdollisimman pian olisi palkattava vain suorasta asennosta.

Otin kolmanneksi liikkeeksi meillä vain perusasentoa ja sen vahvistamista. Tähän en saanut Pialta mitään uutta vinkkiä tiedossa olevani lisäksi eli peilin edessä harjoitteita.

Lauantai-illalle meillä oli myös varattuna raksaetsintää siellä vanhassa, isossa navetassa. Vähän jänskätti kun Thean kanssa ei ole pariin kuukauteen tehty oikeastaan mitään ja mahdollisen tiineydenkin vuoksi sen käyttäytymistä ei voinut ennakoida. Huoli oli turha, likka paineli innolla ja ilmaisuikin oli kohtuullista ottaen huomioon ettei tätä olla tehty pitkään aikaan. Avoportaiden yläpäässä piilossa oleva maalimies aiheutti Thealle kuten myös monelle muullekin mukana olleelle koiralle haasteita sillä hajuvana leviää sieltä kovin laajalle ja moni tottunut etsimään vain nenänkorkeudella olevista paikoista. Sitkeän etsimisen jälkeen tämäkin kuitenkin löytyi. Varsinaiset suljetut/umpipiilot olivat sille helpompia. Saa nähdä ehditäänkö harrastaa henkilöhakua enää ennen mammalomalle jäämistä.

Astutuksesta on nyt kaksi viikkoa ja olen ollut hämmästynyt miten "oireeton" Thea on ollut. Eilen kuitenkin näin vaaleaa, limavuotoa joka jojona roikkui emättimestä. Tätä on esiintynyt Thealla molempien aikaisempien tiineyksien aikana, joten oli siis ensimmäinen merkki mahdollisesta onnistumisesta. Reilu viikon kuluttua sillä on ultra, jolloin tiineydestä saadaan lisätietoa. Peukut siis pystyyn.

Vuoden viimeiset löpinät

Mitäpä tänä vuonna tehtiin? Kulunut vuosi alkoikin yllättäen Thean juoksuilla. Olin ehtinyt sen ilmoittaa jo tokokokeeseen alokasluokaan, mutta jouduimme sen tietenkin perumaan. Päätin sitten kummallisesti, että emme haekaan sitä TK1:stä vaan siirrymme avoimeen. Kävimmekin sitten kokeilemassa Mikkelissä avointa jossa saimme kolmostuloksen ihan ansaitusti. Thea ei ollut vielä valmis avoimen kaukokäskyjen matkaan joka siellä kisoissa todella mitattiin 5 metriksi. Saimme sitten neljällä kokeella kasaan ne ykköset avoimesta ja TK2:n 

Kokeilimme tänä vuonna myös agilityä ja vepeä, joista jälkimmäistä olisi ollut mukavaa harrastaa enemmänkin. Pelastuskoiratoimintaa kokeiltiin myös ja siihen jäätiinkin sitten koukkuun. Haussa Thea oppi ilmaisemaan haukulla ja muutenkin kehityttiin molemmat. 

Kesän lopulla päästiin KKH:n tokoryhmään mukaan jonka kanssa treenattiin aktiivisesti koko syksy. Toiveena olisi ollut voi-luokan korkkaaminen, mutta eihän niitä liikkeitä ihan muutamassa kuukaudessa opeteta. Mä olen aina niin hätäinen. :D Syksyllä aloitettiin myös raunioilla ja päivän valoisan ajan lyhentyessä haku jäi vähemmille treenikerroille.

Kaiken kaikkiaan tapahtumarikas vuosi, olen oppinut taas paljon itse, itsestäni sekä Theasta. Tavannut ja tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin ja koiriin. Kaiken tämän kruunasi se, että Thea on vihdoinkin rekattu Kennelliiton rekisteriin nyt vuoden lopuilla. 

Entä ensi vuosi? Tavoitteena on VOI1-tulos tokosta. Yritetään saada se ennen sääntömuutoksia, mutta jos ei onnistu niin sitten jatketaan uusilla säännöillä 2-luokassa. Taipparit ovat tietenkin listalla ja muutama näyttelykin olisi tarkoitus pyörähtää. 

Muita juttuja kokeillaan jos tuntuu siltä. Tuota metristä pk-estettä varmaan olisi hyvä harjoitella niin, että se suoritettaisiin turvallisesti, mutta se on sitten ensi kesän juttuja. 

Thean juoksuja odotellaan nyt vuoden vaihteessa ja se on tarkoitus astuttaa niistä. Kevättalvi meneekin sitten sen mammalomalla jos kaikki sujuu suunnitellusti. Tekeekin meille molemmille hyvää pitää treenitaukoa kunnolla.

Kiitokset kaikille meitä seuranneille ja auttaneille, treenikamuille, kouluttajille, opaskoirakoululle, ystävilleni, puolisoni kärsivällisyyttä unohtamatta! Ilman ketään teistä mikään saavutettu ei olisi mahdollista. Ensi vuonna jatketaan!

Pahat ja hyvät uutiset!

Olimme lauantaina opaskoirakoulun siitoskoirapäivillä. Oli tosi mukavaa nähdä ja jutella muidenkin hoitoperheiden kanssa. Pitäisi enemmän pitää yhteyttä heihin. Thea pääsi tutustumaan opaspentu Muusaan, joka myös ruskea. Yritin ottaa kuvaakin niistä, mutta eihän sellaisesta vikkelästä pennusta saanut selviä kuvia laisinkaan. Päivän antina saimme kuulla koulun uudesta yhteistyökumppanista, jonka ansiosta ovat saaneet mm. röntgenlaitteiston ja näimme skriiniltä Cissi-emon pariviikkoisista pennuista livekuvaa. Suloisia pötkylöitä olivat! Koulu oli myös hankkinut kaikille siitoskoirille Hurtan takit, joka tuli meille ainakin tosi tarpeeseen. Toivottavasti näitä päiviä järjestetään joka vuosi!

Sunnuntaina olimme hallilla tokoilemassa ja harjoittelin ruutua sekä sitä tunnaria joka viime aikoina on levinnyt ihan käsiin. Olen taas motivoinut Theaa siihen laittamalla kapuloiden väliin pienen makupalan jotta malttaisi haistella niitä. Tämä selvästi on auttanut. 

Pahana uutisena maanantaina aamuyöstä heräsin siihen kun Thea oksentaa. Ajattelin sen syöneen tikkuja mökillä, mutta hitsi vie se oli oksentanut myös päivän mittaan neljä kertaa. Illalla Thea oksensi lenkillä ja kun annoin sillä kotona pienen tilkan piimävettä niin sekin tuli ylös kaaressa. Kovin huonovointiseltahan tuo pimu vaikutti ja nukkui paljon. Soitin koulullekin onko tiedossa mitään vatsaepidemiaa, mutta heillä ei ollut tiedossa. Tiistaina Thea ei onneksi enää oksentanut vaikka kovasti kyllä nieleskeli sen mukaisesti, että on huono olo tai närästäisi. Riisi-sei-linjalla mentiin siis. Peruin tältä viikolta kaikki tokoilut sekä rauniot, katsotaan päästäänkö me rakennusetsintään lauantai-iltana. Lupasin mennä kuitenkin maalimieheksi jos Thea ei ole kunnossa.

Sitten tämä päivän paras uutinen! Thea on vihdoinkin, siis todellakin vihdoinkin hyväksytty Kennelliiton rekisteriin ja saamme ensi vuodelle lisätavoitteena taipparit sekä ehkä startata PK-haussa. Ja kyllähän pimua voisi näytelmissäkin käyttää kerran tai kaksi. Ne meitä ei muuten hirveästi kiinnosta. Thea on tarkoitus astuttaa seuraavista juoksuista, joten talvelle sillä riittää kyllä muuta ajateltavaa jos kaikki menee hyvin. 

Lokakuun harjoitukset

Olemme lokakuussa olleet hävyttömän vähän hakumetsässä, taitaapi olla vain kaksi kertaa. Niissä ei muistaakseni kovin kummallista ollut. Toisella kerralla niistä meillä oli umpparina vanha teltta, josta Thea kyllä hienosti ilmaisi maalimiehen, mutta kun olimme sopineet että mm alkaa kehua kun Thea haukkuu niin sepä päätti sitten tunkeutua sinne telttaan väkisin niin, että osa kankaasta hieman repesi :). Tämä on varmaan seurausta raunioilta missä sitä taas opetetaan tunkeutumaan eri koloihin.
Olemme myös päässeet kokeilemaan rakennusetsintää, joka pidettiin nelikerroksisessa vanhassa tuotantorakennuksessa. Mehän olimme kokeilleet tällaista ainoastaan kerran viime keväänä kun oli UMN:n peko-tutustumiskurssit ja silloin Thea oli hivenen jännittänyt sitä. Nyt se meni innokkaasti etsien rakennuksessa ja ilmaisi täältäkin hyvin mm:t jotka olivat kuin umpparissa oven tms takana.
Raunioilla oltu kerran, jossa halusin tehdä vain helpot mm:t kasojen päälle nähdäkseni onko Thean kasojen päälle meno-ongelma poistunut. Ja olihan se onneksi, nyt ei ollut mitään ongelmia siinä. On noi nartut vaan ihme otuksia kun koskaan ei voi tietää mitä niiden korvien välissä liikkuu milloinkin. Niin ovat hormonien vietävinä.

Tokossa olemme käyneet omissa treeneissä maanantaisin sekä kerran Labbiskerhon tokovalmennustiimin paikkovuorolla jossa kouluttajana oli Ansu Leiman. Ansulta sain taas uuden vinkin miten työstää Thealla tuota ruutua joka ei meinaa mennä mitenkään sen kaaliin. Nyt viemme pallon ruutuun ihan aluksi siten, että jätän Thean istumaan ja vien pallon itse. Sen jälkeen teemme muita tottisliikkeitä ja viimetteeksi lähetän Thean normaalisti ruutuun. Ainakin nyt parina kertana tämä on toiminut. Hallissa olemme käyneet treenaamassa pari kertaa, joista ensimmäisessä likka kävi kyllä niin kierroksilla, että meni jo sähläämisen puolelle.
Kaukoja olemme harjoitelleen kotona, mutta eipä tässä näy kummosia edistymisiä vielä. Tunnaria kun en ollut ottanut moneen viikkoon, niin alkoi taas tyylillä "noudetaan mikä tahansa", mutta nyt onneksi vaikuttaisi siltä että on palattu taas oman tuomiseen. Hyppynoudossa eniten etenemistä ja olen pystynyt jo heittämään kapulaa vinoonkin esteeseen nähden. Tosin näissä autan vielä käden heilautuksella paluuhypyn varmistuksena. Jääviä en ole ottanut juurikaan, seuraamista ja sivuaskelia paljon. Vieläkin mulla on itselläni ongelma vasemmalle siirtymisissä. Otan kuulemma liian isot askeleet vaikka omasta mielestäni ne olivat pienet. Onneksi maanantainryhmästä treenikamu kuvasi askeleeni ja olihan ne harppomisen näköiset. Pitäisi vaan useammin kuvata myös treeneissä, jotta näkisi parhaiten omat virheensä.
Ohessa videota tunnariharjoittelusta:

Sitten vielä Säkeen kuulumiset. Säe on lähtenyt viikko sitten kotikoiraksi erääseen perheeseen kokeiluun, josko heillä synkkaisi. Toivon kovasti Säkeelle menestystä siellä, sillä onhan sillä hyvät kotitavat ja sitä pystyi pitämään lenkilläkin hyvin vapaana. Ainoastaan kaupunkioloissa se stressasi selvästi vastaantulevista koirista niin, että olisi keinolla millä hyvänsä halunnut mennä tutustumaan niihin. Toivottavasti kuulen siitä vielä joskus, sillä jokainen koira jättää kyllä jäljen sydämeen oli se sitten vähän tai pitkän aikaa hoidossa. <3

Parin kuukauden kuulumiset eli pitkää tarinaa

Pitkästä aikaa ehdin päivittää jotakin harrastusrintamalla. Meillä on ollut aika hektinen elo-syyskuu. Ollaan käyty raunioilla joissa aluksi tuntui menevän kerta kerralta loistavasti, mutta sitten tuli yhtäkkiä stoppi. Thea ei kiivennyt enää kasojen päälle. Toki meni sitten lopuksi kun menin itsekin, mutta lähetettäessä ei mennyt. Olimme siis edennyt siellä liian vauhdilla kun olimme ottaneet jo kaivopiiloja yms. savu- ja ihmishäiriötä. Palasimme siis taas alun helppoihin harjoituksiin ja toiminta parani selvästi.

Hakumetsässä Thean ilmaisut parantuneet hyvin ja se haukkuu intensiivisesti 20 haukkusarjoja. Jonkin verran otettu metsässä hallintaa sekä harjoiteltu laatikkoa. Pistot sujuneet erinomaisesti. Tää on selvästi niin Thean juttu!

Tokossa harjoiteltu paljon uusia juttuja, hyppynoutoa, tunnaria ja ruutua. Jonkin verran työstetty myös seuraamisen tiivistämistä ja parannusta on siinäkin nähtävissä. Harmi vain, että sen suhteen treenaaminen jäänyt kuitenkin liian vähäiseksi muiden uusien juttujen vuoksi. Tunnarin harjoittelua aloitettiin aktiivisemmin oman piiloittelulla. Tämän Thea toikin aina helposti, ongelma alkoi tulla siitä kun lisäsin kasan puhtaita lähemmäksi. Likan mielestä kaikki kapulat olisi pitänyt äkkiä tuoda mammalle. Ei auttanut vaikka olin neutraali kun toi väärän ja pistin bileet pystyyn kun toi oikean. Aloin hiukan jo turhautua kun mielestäni tämä ei edennyt laisinkaan. Thea ei edes yrittänyt haistella tunnaria vaan sen mielestä se oli noutoliike. Sitten luin Pipa Pärssisen koulutusvihosta, että joillakin on käytetty namipalaa tunnareiden välissä jotta koira tajuaisi haistella. Ja tämähän tepsi Theallakin. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran laittaa namipalat tunnaririvin väleihin niin johan alkoi pimukin haistella tunnareita ja toi kuin toikin oman. Aluksi ehkä saattoi ottaa ensin väärän suuhunsa, mutta vaihtoi sen omaan. Tämäkin nollaava tapa on onneksi loppunut ja nyt vain oma on noussut joka kerta. Eli olipas pienestä kiinni tuokin.

Ruutu se vasta on ollutkin meidän ongelma. Toki menee hyvin ruutuun jos näkee sinne jotakin vietävän, mutta jos yritän lähettää sokkona on Thea vielä epävarma ja alkaa etsimään kuin ois etsimisliike. Ei yhtään hahmota ruutumerkkejä kentällä. Tätä olemme jankanneet nyt toista kuukautta eikä edistymistä ole ollut juurikaan. Viikko sitten aloin lähettää sitä toisella tavalla ruutuun. Nyt harjoittelen ensin vain puolesta matkasta ja saa sitten heitettynä pallon palkaksi tai käyn sen itse ruudussa palkkaamassa namilla. Kun ja jos tämä alkaa auttamaan, niin sitten pikkuhiljaa kasvatan matkaa oikeaan etäisyyteen. Toivottavasti tämä tepsisi, sillä itse kokee aina turhautumista jos jossakin ei yhtään edistymistä tapahdu.
Hyppynoudossa Thea meinaa kiertää paluussa esteen. Tätä nyt harjoitellaan niin, että houkuttelen sitä paluuhyppyyn. Tässä on jo nähtävissä toistojen kautta, että avustusta on voinut jo pienentää, toki ei vielä kokonaan vähentää.
Kaukokäskyjä ollaan treenattu harva se ilta kotona ihan läheltä, jotta tekniikka löytyisi. Hankalinta on S-I vaihto, jossa Thean pitäisi peruuttaa etutassuillaan istumaan. Vielä se meinaa siirtää ko vaihdossa pyllynsä eteenpäin. Myös S-M vaihto aiheuttaa liikkumista, joten ihan edessä harjoittelu jatkukoon. Tämän tiedän ja uskon olevan vaikea liike, siispä toistot jatkukoon.

Sitten meidän treeniryhmä järjesti möllikokeen, jossa oli kaikki neljä luokkaa. Kun sovittiin mölleistä mulla jotenkin naksahti ja lupasin osallistua voi-luokkaan. Jälkeen päin aloin empimään ja yritinkin luikerrella osallistumisesta, mutta ei enää annettu. No pikkaisen meinasi paniikki iskeä, Thea ei luvatessani osallistua osannut tunnaria, ruutua, kaukokäskyjä, hyppynoutoa, muista uskoin edes jotenkin meidän selviävän. Ryhmän jäsenet osallistuivat muissakin tehtävissä. Kokeneemmille oli nakitettu tuomarointi ja liikkurointi ylemmissä luokissa ja meille aloittelijoille alo-avo tuomarointi ja liikkurointi. Mulle osui avon liikkurin tehtävät. No mä podin sitten kramppikuumetta koko viikon enkä nukkunut kovinkaan hyvin kun jännitin meidän kisasuoritusta. Jälkeenpäin ajateltuna tosi hölmöä sillä oli tosi hyvä osallistua ns. kisamaiseen treeniin jossa pystyi liikkeiden välissä palkkaamaan ilman pistemenetyksiä.

Itse kisa meni meiltä jotenkin näin: paikkamakuussa Thea oli vaihtanut lonkalle, hyppynoudossa heitin kapulan vinoon ja pyysin uusintaheittoa sekä näytin kädellä Thealle takaisin hypyn liikkumatta kuitenkaan itse paikaltani. Metallinouto hyvä. Kaukoissa ekaan vaihtoon tuplakäsky, lisäksi liikkui juuri sallitun koiranmitan eteenpäin. Tunnareissa oli lipaissut väärää, mutta toi kuitenkin oman. Ruutuun lähetettäessä lähti etsimään tunnaripaikalle kapuloita ;) Luoksetulossa teki molemmat stopit, mun mielestä melko hyvin, mutta oli kuulemma liikkunut silti liikaa. Istuminen seuraamisesta huippuhyvä. Seuraaminen väljää, jonkin verran seilas, perusasennot osin vinoja, erityisesti sivuaskelissa. No sillä arvostelulla me saatiin nipin napin VOI3-tulos vaikka ruutu nollatiinkin ja sijoitus 3/5, joten tekemistä siis on ja paljonkin, mutta luottavaisin mielin jatketaan. Ja pakko myös tunnustaa ettei me ikinä olla otettu noin pitkää seuraamispätkää vapaana, Thealla pysyi kuitenkin kontakti koko ajan. Kokonaisuuteen olin älyttömän tyytyväinen virheistä huolimatta ja uskon, että me joskus ylletään ykköstuloksen arvoisiin suorituksiinkin. Treeniä se tulee toki vaatimaan.

Sitten lopuksi vielä Säkeen kuulumiset. Tällä hetkellä Säe on ilmeisesti reputtanut opaskoirakoulutuksen tuon koirakiinnostuksen vuoksi, mutta on ehdolla muihin tehtäviin joka selviää parin viikon sisällä. Nyt tuo pikkumusta nukkuu jalkojeni juuressa ja on meillä taas viikonloppuhoidossa.

Säkeen testikuulumiset, Thea raunioilla

Eilen sain sitten soiton koululta Säkeen testeistä. Ilokseni ipana on nyt alustavasti hyväksytty koulutukseen. Säettä kuvailtiin vilkkaaksi, omapäiseksi koiraksi jolla eniten haittaavana asiana oli ollut tarhastressi jonka vuoksi se ei ole pystynyt rauhoittumaan ollessaan tarhalla. Kaikki liikenne- ja alustatestit olivat menneet hyvin. Sovimme sitten kouluttajan kanssa, että Säe saa tulla meille viikonloppuisin stressiä lieventääkseen ja viikot se olisi koulussa. Sisäoppilasmeininkiä siis. :D Olen valtavan iloinen ja toki melko hämmästynytkin, että Säe on läpäissyt testit. Kysyinkin miten sen koirakohtaamisten kanssa oli mennyt tai miten jatkossa se voisi vaikuttaa koulutukseen, niin kouluttajan mielestä ne eivät ole ongelma. Huippuammattilaiset tekevät kyllä ihmeitä! Hain sitten Säkeen jo täksi viikonlopuksi huilailemaan ennen ensi viikolla alkavia opintoja. Siellä se seisoi rauhallisena kopissa häntä heiluen kun menin sen luokse. Missähän sitä stressiä sitten ilmeneekään??? Malttoi myös istua ennen kuin avasin häkin oven ja laitoin pannan kaulaan. Sen jälkeen vapautin sen ja annoin sen viimein tervehtiä.

Mökillä Säe on ollut tosi rauhallinen ja vain muutaman kerran se on Thean kanssa jaksanut painia. Enemmän se on hakeutunut viereen ja kerjännyt rapsutuksia. Rankkaa siis tuo testeissä oleminenkin on ollut. Näillä näkymin kirjoittelen jatkossa silloin tällöin myös sen kuulumiset ja koulussa edistymiset mikäli kaikki vaan sujuu hyvin.

Thean kanssa olemme päässeet raunioryhmään joka kokoontuu joka toinen viikko. Ekalla tutustumiskerralla sillä oli kolme maalimiestä joista ensimmäisen haki hyvin, mutta sitten sillä tuli varmaankin hämmennys alueesta ja pari kertaa pysähtyi katsomaan kysyvästi mua tekeekö oikein. Näin, että silloinkin sillä oli jo haju etsittävästä, mutta kun alue oli erilainen kuin metsä niin tarvitsi ilmeisesti vahvistuksen toiminnalleen. 'Seisoin ensin kuitenkin tovin kunnes sanoin "mene vaan" ilman että osoitin mihinkään suuntaan. Thea sitten lähti määrätietoisesti etsimään maalimiehiä. Piilot olivat tutustumiskäynnillä betonikuutio ja kuorma-auton alla renkaan takana. Nämä olivat sellaisia joihin Thea pääsi vaivatta mm:n viereen. Kolmas oli kuorma-auton lava joka oli maassa. Koira ei päässyt lavalle, mutta nostaen etutassut reunalle, saattoi nähdä juuri ja juuri mm:n. Hienosti Thea tämänkin sitten löysi ja hetken hämmästyksen jälkeen myös ilmaisi hienosti. Tällä käynnillä likka merkkasi kaikki kuumat piilotkin erityisesti ne joissa minä olin aiemmin ollut.

Tiistaina kävimme sitten toisen kerran eri raunioilla. Thea ei enää kysellyt vaan oli jopa osin ohjattavissa pyyntöjeni mukaan. Piiloja oli neljä, joista yksi oli tunkeutumispiilo pressun taakse, kyljellään oleva roskis jonka ovi oli n. 5 cm raollaan, betonin ja kuormalavojen joukossa oleva piilo sekä kelarullan sisällä oleva piilo. Kaikki piilot löytyivät helposti ja ohjaaja sanoikin, että näillä esityksillä olisimme keväällä valmiit kisoihin! Ihanaa treeneissä on ollut se etten itse tiedä missä maalimiehet ovat piilossa. Joudun ja ennenkaikkea opin todella lukemaan koiraa milloin se on saanut vainun. Metsässä aina tiedämme missä piilot ovat ja siellä toki harjoitellaankin suoria pistoja jolloin maalimiehen on oltavakin siellä minne koiraa lähetän. Olemme toki myös käyneet parin viikon aikana tottisryhmässä jossa takutaan nyt ruutuun lähettämistä sekä pyritään parantamaan seuraamisen väljyyttä. Lisäksi olemme olleet hakuilemassa normaalisti metsässä. Siellä aloittelemme seuraavaksi harjoittelemaan laatikkoa eli liikkumista pistoilla. Nyt tuntuu Thealla virtaa riittävän ja ainakaan toistaiseksi ei valeraskausoireita ole ollut näkyvissä, toivottavasti ei tulisikaan. 

Jäljillä

Tein eilen aamulla Thealle metsäjäljen kahdella kulmalla, pituudeltaan 500 m ja annoin vanheta vain 45 min. Maasto oli aluksi kallioista jossa ohut sammalpeite, muuten sellaista mustikkamaastoa jossa oli useita risukasoja siellä täällä. Ekalla suoralla oli sivutuuli, toisella tultiin tuulen yläpuolelta ja kolmannella suoralla taas sivutuulta. En lähettänyt Theaa janalle vaan vein sen suoraan jäljen alkuun. Otti jäljen hyvin, seurasi sitä noin metrin verran sivussa tuulesta johtuen välillä toki jäljen päälläkin. Kallion päällä se kulki hetken suu auki pää melko ylhäällä ja luulinkin jo, että alkaa taas pelleilemään, mutta koska eteni niin annoin sen mennä. Ekan kulman meinasi oikaista tuulesta johtuen metriä ennen, toinen kulma tarkasti. Tosin olin nyt jättänyt pienen namipurkin joka kulmaan, josta sai muutaman nappulan, jotta motivoituisi jäljestämään loppuun asti. Toka suora muuten puhtaasti, mutta ilmaisi liian alhaalla olevan jälkimerkin mulle ;). Tällä kertaa ei muuten enää reagoinut merkkeihin. Kolmas suora taas hieman sivussa tuulen vuoksi. Olin tosi tyytyväinen, että nyt meni hyvin. Meinasin jo vaipua epätoivoon kun aikaisemmissa meni tyystin pipariksi koko touhu. Nyt täytyy vaan yrittää tehdä motivoidusti 1-2 jälkeä per viikko ja pyrittävä ensin vanhentamaan taas jäljen ikää ennen matkaa.

Iltapäivällä otimme kokeiluna hakua puhtaaseen metsään, jonne mieheni meni piiloon ns. takakautta. Olimme sopineet, että hän on noin 70-80 metrin päässä tiestä, mutta minäkään en tiedä tarkalleen missä kohdin. Ajattelin, että tällä pystyn kokeilemaan sen ettei Thea seuraa haussa vain jälkiä vaan oikeasti käyttää ilmavainua. Samoin sitä, että huomioin osaanko lukea koiraa milloin se on saanut vainun. Thea eteni aluksi noin 40 metriä kääntyi sitten laajalla kaarroksella takaisin. Pari kertaa se pysähtyi kuuntelemaan odottaen ilmeisesti ääniapuja tms. mutta sitten lähetin sen uudelleen eteenpäin kannustaen jolloin noin 50 metrin jälkeen se ilmeisesti saikin jostakin vainun kun lähti määrätietoisesti erääseen suuntaan. Kesti tovi ennen kuin alkoi haukku kuulumaan ja ehdinkin jo pohtia, että näinköhän lähti jäniksen perään. Hienosti löytyi mieskin hyttysten syötävänä ;), tosin hän olikin siis loppujen lopuksi 100 metrissä! Thea oli kuulemma jäljestänyt viimeiset 15 metriä. Eli ainakaan aluksi ei haitannut, että metsä oli puhdas, tosin ehkä pistot tulisi alunperinkin ulottua hieman pidemmälle kuin 40 metriä, joten siihen tarvitaan vahvistusta. Selvästi oli ainakin tällä kertaa nähtävissä milloin likka on sainut vainun etsittävästä.

Illaksi lähdin vielä Säkeen kanssa kentälle tottistelemaan koska sen juoksut ovat nyt ohi. Hienosti jaksoi Säekin keskittyä eikä muut koirat haitanneet. Otimme seuraamista, liikkeestä seisomista, luoksetuloa ja paikkamakuuta ryhmässä. Lopuksi pyysin erästä treenikaveria tulemaan tiellä vastaan koiransa kanssa, jotta kokeilemme vieläkö Säe ryntäisi vastaantulijaa kohti. Valitettavasti se näin tekikin ja kun otimme muutaman toiston se selvästi tajusi, että tämä on vain harjoitus eikä enää ryntäillytkään. Olisi siis pitänyt tulla aina joku muu vastaan välillä niin oltaisiin saatu harjoiteltua mahdollisimman paljon. Ehkä keksimme yhden keinon kohtaamisiin, mutta kerron siitä sitten mikäli se tepsii.

Theakin juoksuilee, kokeiltu vepeä

Viime viikon torstaina Theallakin alkoi sitten juoksut odotettua aiemmin. Liekö Säkeen juoksuilla ollut vaikutusta kun likka aloitti ne niin aikaisin. Hain Säkeen perjantaina koululta takaisin ja sanoinkin Thean juoksuista että olivat tulleet vain 5,5 kk edellisistä. Thea olisi pitänyt näistä juoksuista astuttaa jälleen, mutta esitin toiveeni koululle ettei sitä nyt tehtäisi koska juoksujen välit ovat niin tiheät ja likkakin täyttää vasta 4-vuotta syksyllä. Pidämme siis kädet ristissä, että koulun kahden muun jalostusnartun Viivin ja Pipsan astutukset ovat onnistuneita jotta välttyisimme astutuksesta näistä juoksuista.

Sunnuntaina uskalsin mennä vielä hakuilemaan Thean kanssa. Nyt pyysin, että sitä ei maalimies avustaisi haukkuilmaisuun mitenkään vaan olisivat passiivisia ja katsottaisiin aloittaako se ilmaisun itsenäisesti. Hienosti Thea löydettyään maalimiehen aloittikin itse haukkumisen. Emme tehneet rataa tälläkään kertaa vaan pelkät kaistat, jota selvästikin on vielä jatkossakin tehtävä. Thean etenemistyyli on hieman peko-koiran partiomaista etsintää eikä se tee suoraviivaisia pistoja. Tuulella ei näkynyt olevan vaikutusta asiaan. Hienosti tyttö meni kuitenkin kuumuudesta ja juoksuista huolimatta.

Maanantaina olimme kokeilemassa meille uutta lajia, vepeä eli vesipelastusta. Siinä koiran tulee mm. hypätä veneestä veteen ja uida rantaan, käydä hakemassa vene vedestä vetäen köydestä, viedä joku esine esim. pelastusliivit ns."hukkuvalle" veteen sekä käydä hinaamassa "hukkumaisillaan" oleva henkilö vedestä rannalle. Koska olimme ensikertalaisia teimme kaikki liikkeet helpotetusti joko lyhyemmällä matkalla tai muuten. Hyvin Thea hyppäsi veneestä käskyn saatuaan ja ui rantaan ja hukkuvan pelastaminenkin meni kohtuullisesti. Mutta köyden vetäminen oli ilmeisen jännittävää ja esineen vientikin ventovieraalle outoa, että Thea alkoi pelleilemään tyystin. Kävi se toki uimassa veneen ja henkilönkin luona mutta jäi joko pyörimään sinne tai muuten vaan polskutteli pitkin rantoja. :) Thea käyttäytyy yleensä kovinkin korrektisti ja tottelevaisesti, mutta erityisesti juoksujen aikaan sillä on sellaista jekkumaista pilkettä silmäkulmassa joten koskaan et voi varmuudella tietää mitä keksitään. Toki myös uudet opeteltavat asiat saavat sen käyttäytymään hassusti. Vepeily vaikutti kuitenkin mukavalta harrastukselta ja olisimmekin päässeet ryhmään halutessamme mukaan, mutta meillä nuo matkat taitaa vaikuttaa tämän harrastuksen jatkamiseen. Ehkäpä käydään syksymmällä kokeilemassa myös toisen kerran kunhan nuo häiritsevät juoksut ovat ohitse.

Säkeen juoksut ovat pian ohi, se ei enää tiputtele, mutta kääntää Thealle kyllä häntäänsä kun se yrittää sitä kovasti astua. Thealla siis hormonit hyrrää selvästi. Säe on meillä enää vajaa neljä viikkoa ennen kuin sen testit alkavat. Täällä maalla se on ollut kyllä yltiörauhallinen eikä edes naapurin haukkuvat perropojat ole saaneet sitä kiihdyksiin tai edes menemään sinne. Kaupungissa sillä selvästi stressitaso nousee ja se tulee levottomammaksi. Saas nähdä kuinka sen uusissa testeissä sitten käy.

Ohessa vielä otos maanantain vepeilystä, josta olen leikannut Thean pahimmat pelleilyt pois.

Aktiivinen lomaviikko

Se tässä mökillä olemisessa on mukavaa, että täällä pääsee helposti eri harrastusporukoihin mukaan loman ajaksi. Suurin osa on täysin ilmaisia tai siis vuosijäsenmaksun hinnalla (20€) ja osasta joutuu pikku summan maksamaan muodon vuoksi. Kaupungissa kun maksat ensin kallista jäsenmaksua, mutta sillä et saa kuin käyttää kisoissa seuran nimeä. Jokaisesta treenikurssista tms joudut maksamaan useamman kympin. No mehän olemme sitten hyödyntäneet tätä lomalla ollessa. 

Ensin olimme sunnuntaina hakuporukan mukana treenaamassa. Tehtiin kaistoja ja halusin, että Theaa tuetaan haukkuilmaisuun, jota olimme siis jo saaressa harjoitelleet sukulaisten avustuksella. Haukku oli melko hyvää, mutta vielä se ei ole kuin ehkä noin 4-5 sarjoissa. Olin tosin tyytyväinen siihen. Ekaa "ukkoa" se lähtin tosin etsimään kaistan ulkopuolelta kiertäen, liekö ääniavulla joka kaikui ollut osuutta asiaan. Ekalle olin halunnut varmuudeksi ääniavun suuntaukseen. Muut "ukot" löydettiin suorempaa, jopa osittain piilossa ollutkin. 

Tiistaina ja keskiviikkona tein likalle pk-jäljet. Molemmat olivat vain n.500 metriä pitkiä ja 1 tunti 15 minuuttia vanhoja. Thea nosti jäljet janalta erinomaisesti ja seurasi niitä tosi hyvin ja intensiivisesti 150 metriä. Sitten alkoi haahuilu, se kulki pää ylhäällä tai välillä kyllä alhaalla mutta suu auki, joten keskittyminen oli tiessään. Sitten se rupes ilmaisemaan ja noutamaan mun jälkimerkkejä puusta, höpsö koira! Tiistain jäljenteon jälkeen tuli rankkasade, joten se on voinut osaksi vaikuttaa siihen, että kun jälki nousi rinteeseen oli sade sen huuhtonut osin ja levittänyt hajun laajalle. Toisen jäljen kohdalla pohja vaihtui metsäkangasmaastosta osittaiseen hakkuualueeseen, joten tämä varmaankin vaikutti osiltaan. Huomasin vain, että jäljet olivat Thealle liian vaikeat. Täytyypi hetkeksi palata taas helpompiin lyhytaikaisempiin ja ruokajälkeen. 

Lisäksi olemme harjoitellut mökin pihassa ruutuun lähettämistä, joka on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Oli pakko jo pitää tauko sillä itse meinasin jo alkaa hermostua. Ei siitä siis enempää. ;D

Torstaina oli hakuporukan tottikset, jossa ammuttiin muutaman kerran myös ysimillisellä. Kenttä oli se uusi aidattu kenttä mihin olimme kevättalvella tutustuneet. Siellä on hyvät uudet, turvalliset esteet. Teimme kisaharkkaa, mutta jokainen soveltaen koiran tason mukaan. Meillä seuraaminen oli ok, olisi pitänyt olla tiiviimpi. Henkilöryhmä oli tooosi väljää. Liikkeestä istuminen sekä maahanmenoluoksetulo erinomaiset. Tasamaanouto hyvä, tuli nyt jopa melko tiivisti luovuttaessa. Hyppynoudon otin vain 80cm korkealla esteellä koska en ole Theaa vielä 85cm korkeampaa hyppyyttänyt. Siinä varmistin vain takaisintulossa, että hyppää myös tullessa. Samoin tein A-esteellä, kiipesin harjalle vastaan. Eteenmenossa olin vienyt ennen aloittamista namipurkin kentän toiseen päähän. Thea seurasi vietikkäällä poljennolla mutta toki ei enää kontaktissa. Mistähän noi koirat aina tietää milloin on se liike. Eteenmenoa kun ei sen kanssa olla paljoa tehty ja ei koskaan aikaisemmin liikkeen lopussa. Hyvin irtosi tietenkin eteen, enkä pyytänyt sitä tällä kertaa maahan. Haluan vieläkin nopeamman eteenmenon, joten pääasia, että sille jää mielikuva kentän toisessa päässä olevasta namipurkista tai pallosta. Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista. Luoksetulossa ja noudoissa en ottanut perusasentoa loppuun vaan palkkasin suoraan edestä. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen likkaan vaikka tarkkuuksia pitäisi saada seuraamiseen. Huomaa kyllä ettemme ole sitä juurikaan ottaneet vähään aikaan.

Samalla kun olin sopinut kentän omistajan kanssa kentän käytöstä kysyin, Elinan ja Tessan blogitekstin innoittamana, voisiko päästä Heinolan vepe-treeneihinkin kokeilemaan lajia. Itsellä kun ei ole kokemusta tarkemmin mitä se on. Saimme ilokseni luvan ja sovimme, että menemme 7.7. kokeilemaan vepeä. Joukkoon mahtuisi kuulemma uusia treenaajia. Aatella, tätä ei kyllä pääkaupunkiseudulla sanota noin vain! Harmi vain, että jos me siitä innostuttaisiin niin treenimatkaa olisi kyllä 130km ja arkisin se olisi kyllä melko haasteellista. 

Sitten tänään, lauantaina olin Sysmässä tekemässä avoimen luokan verijälkeä. Ystäväni osallistuu koiransa kanssa mejään ja lupasin mennä tekemään hänen puolestaan jäljen. Näin saan itse kokemusta ja hyvää oppia miten kisoissa toimitaan. Huomenna jäljet ajetaan koska niiden tulee vanhentua vähintään 12 tuntia. Sain onnekseni jäljentekopariksi ylituomari Ilkka Niemen jonka kanssa suunnistimme jäljen ja sen jälkeen vielä uudestaan veretimme sen. Hyttysiä oli aivan valtavasti! Huomenna täytyy muistaa laittaa myrkyt niskaan kun menen vielä opastamaan jäljen. Aamulla kokoonnummekin jo klo 7, joten aikaista herätystä on luvassa. Thea ja Säe ovat sillä aikaa mieheni kanssa mökillä. 

Säkeen juoksut ovat edenneet normaalisti ja pikkuhiljaa se alkaa kääntämään häntäänsä kun laitan sille housuja. Tosin siinä mun täytyy ollakin tarkkana sillä kun se huomaa, että otan juoksuhousut käteeni se juoksee sängyn alle piiloon, hassu pikkuinen. 

Ensi viikoksi Säe meneekin koululle koska lähdemme mummon muuttopuuhiin. Saas nähdä miten se käyttäytyy siellä nyt kun on juoksut.

Hakua ja haukkua

Viime viikko meillä meni lähes yksinomaan henkilöhakuillessa, pitkästä aikaa. Hakuryhmämme alkoi kellojen siirron jälkeen pitämään taas arkipäivätreenejä, jotka meille sopii paljon paremmin kuin viikonloput. Torstaina teimme kaikille vain kaistoja ja koska me oltiin oltu viimeksi elo-syyskuussa ennen mammailuja, niin sovittiin, että eka kaista otetaan peräänjuoksuna. Ehkä ei olisi tarvinnut, sillä kun otin Thean autosta, se veti niin voimakkaasti lähtöpaikalle. Peräänjuoksu siis ok, maalimies syötti herkut purkista kun Thea oli löytänyt sen. Toisen ja kolmannen kaistan otimme vain ääniavuilla, jolloin Thea kiinnitti tarkemmin katseensa oikeaan suuntaan. Hyvin pysyi kaistalla eikä yrittänyt laajentaa itsenäisesti hakua. Ensin kyllä selvästi juoksi vain silmillään, kunnes alkoi kaistan puolivälin jälkeen käyttää nenäänsäkin. Tiedustelin vielä vetäjältä miten kannattaisi lähteä opettamaan tuota rullailmaisua ja siihen saimme neuvoksi ns. työrullat. Niillä harjoitellaan sitten vain ihan erikseen. Harmittaa vähän kun Thea ei hauku, sillä itse tykkäisin enempi haukkuilmaisusta.

Olin myös ilmoittanut meidät Uudenmaan noutajien pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssille, jossa lauantaina meillä oli raunioetsintä. Ensin kävelimme koirien kanssa tutustumassa raunioihin kiipeillen ja hyppien erilaisille alustoille ja esteille. Tämä ei tuottanut Thealla mitään ongelmia. Päinvastoin, jouduin jopa hillitsemään sitä kun ois muuten mennyt joka paikkaan vauhdilla. Jokainen koira sai kokeilla maalimiehellä kolme kertaa. Ensimmäiset kaksi kertaa olivat taas peräänjuoksuja, mutta kolmas kerta oli valmiina piilossa oleva maalimies. Tämä tosin ei ollut mikään vaikea piilo vaan vain erään vaunun takana niin, ettei koirat nähneet maalimiehen menoa sinne. Thea selvästi käytti heti jo nenäänsä, joka varmaankin johtui aiemmista treeneistä. Mukavaa oli kuulla miten Anna-Mari Matikainen tapaa kouluttaa pelastuskoiraa. Hänestä tärkeintä on koiran into ja kuinka maalimiehen tulee aina olla se juttu jotta oikeissakin tilanteissa koira on riittävän motivoitunut etsintään.

Sunnuntaina meillä oli sitten hakuporukan metsäetsintää. Meillä oli kunnon rata, mutta pyysin aluksi ääniapua jotta Thea kohdentuisi oikein. Tuuli oli puuskaista ja Thea alkoi tehdä laajaa kaarta. Jouduin parikin kertaa kutsumaan sen takaisin, ennen kuin eteni riittävästi oikeaan suuntaan. Toinen ukko olikin sitten jo hankala. Thea meinasi koko ajan lähteä toiselle puolelle ja jouduimme helpottamaan näköhavainnolla jotta suunta olisi oikea. Kolmas ukko löytyi taas helpommin koska olimme tuulen alapuolella. Neljänteen Thea lähti niin vauhdilla, että eteni yli radan. Selvästi se kävi tosi kierroksilla eikä käyttänyt nenäänsä lainkaan. Tästä siis opimme, että harjoituksemme oli liian vaikea ja se tarvitsee vielä paljon pistotyyppisiä treenejä jotta oikea toiminta vahvistuisi.

Kun tulimme treeneistä kotiin, aloin imuroimaan. Thea haukahti imurille, niin kuin se on joskus harvoin tehnyt. Aloinkin sitten vahvistamaan sitä siitä ja nyt se sitten osaa haukahtaa käskystä :) Kokeilin myös tänään ulkona sitä patukalla ja nyt irtosi jo kaksi peräkkäistä haukkua. Ehkäpä se tästä kunhan Thea oppii vielä paremman tekniikan. Nyt sillä menee paljon energiaa äänentuottamiseen.

Henkilöhakua ja pitkästä aikaa nomeilua

Olimme torstaina "etsimässä" ukkoja metsästä ts. henkilöhakuharkoissa. Meitä oli mukavasti porukkaa paikalla, joten pystyimme tekemään pitkää rataa mikä oli tietenki tosi hyvä niille jotka ovat juuri kisoihin menossa. Meille Thean kanssa kun ollaan vielä niin vihreitä lajissa tehtiin puolipakona lähetyksiä ja niitäkin toivoin vain kolme ettei mammaa rasiteta liikaa ja into säilyy. Ensimmäisen maalimiehen piilon Thea näki hyvin ja juoksikin suoraan sinne. Toisessa ja kolmannessa se näki tietysti kun ukko lähti piiloa kohden, mutta ei sitten loppua mihin se meni. Nämä olivatkin mielestäni tosi hyviä harjoituksia, koska nyt likka joutui edetessään metsään oikeasti käyttämään nenäänsä eikä vain silmiään. Ja löytyihän ne ukot melko helposti. Itselle oli taas oppia lisää kun seurasi ja oli maalimiehenä muille koirille.

Lauantaina meillä oli se jo keväällä varattu ja hartaasti odotettu Narkilahden nome-/taippari-koulutus. Ryhmä koostui pääasiassa koirista jotka olivat olleet kevään leirillä Santun koirakorjaamoryhmässä, mutta me ja yksi toinen koira ohjaajineen olimme päässeet mukaan. Aamupäivän pidimme koiria autossa, josta vuorotellen otimme koirat heinäpellolle treenattavaksi. Santtu kysyi aina jokaisen ongelmakohtia, joten jokainen pääsi treenaamaan juuri niitä omia hankalia asioita. Suorituksen jälkeen piti jäädä koiransa kanssa pellon reunalle katsomaan muiden treenejä. Samalla tulisi harjoiteltua ns.passissa oloa ja malttia. Kaikilta katsottiin aluksi perustottis eli paikalla olo, luoksetulo ja en kyllä nyt tiedä miksi Santtu halusi meidän ottavan seuraamistakin, joka meni kyllä aivan persiilleen. Thea ei ollut lainkaan mukana ja ois vain halunnut nuuskia sitä 30 cm pituista heinikkoa. 

Minä oli toivonut treenattavan meidän ongelmakohtaa eli paukkunoutoa sekä uutena asiana vinkkejä ohjattuun noutoon. Paukkunouto tarkoittaa sitä, että koira lähtee heiton perään ilman lupaa. Ensin heitot olivat dameja ja sitten kokeilimme myös variksella. Thea lähtikin muutaman kerran molemmilla, mutta Santtu ripeäjalkaisena kävi nappaamassa damin/variksen ensin mikäli Thea oli paukkunoutoon lähtenyt. Välillä minä kävin hakemassa ja välillä päästin Thean noutamaankin kun hienosti pysyi. Tätä meidän tulee sitten jossakin vaiheessa enemmänkin treenata jonkun apurin kanssa. 

Iltapäivällä Santtu kertoi meille ohjauksesta ja näytti sen opettamisesta koirallaan Bitterillä. Sitten ne joilla koira oli hallinnassa saivat kokeilla ohjausta. Meitä oli kaksi jotka tätä harjoitteli. Ensin eteenlähetyksen/-jatkamisen treeniä, jossa koirat istuvat ohjaajaan päin ja ohjaaja lähettää koiran eteneemään koiran selänsuuntaisesti kääntyen istumisesta joko vasemman tai oikean kautta. Sitten vielä harjoittelimme suuntia. Meille tehtiin suuntaharjoittelu vielä lievästi astetta vaikeammin kun heitettiin molemmille puolille damit oikealle ensin, vasemmalle toiseksi ja minun piti lähettää Thea viimeiselle heitolle eli vasemmalle ekaksi. Thea lähti vasen-käskystä ja -käsimerkistä kuitenkin ensin oikealle, mutta ärjäisyni ja uudelleen käskyn jälkeen nouti sittenkin sen vasemman. Tämän jälkeen palautin paikalleen ja likka sai noutaa sen oikeanpuolen. Olin tosi ylpeä mamman toiminnasta kun ottaa huomioon ettei se vielä ymmärrä/osaa varsinaisesti noita käskyjä. Pikkuhiljaa näitä matkoja pitäisi sitten toki pidentää ja erikseen vielä harjoitella pysäytystä. Lenkillähän pillipysäytykset meillä menee jo melko hyvin, mutta kun koiralla on haku päällä sen korvat jäävät jonnekin matkalle. 

Nome-porukka suunnitteli vielä Santun kanssa mahdollisia yhteistreenejä syksylle, mutta me emme luonnollisesti enää voida osallistua sillä nyt alkaa rauhalliset olot loppuodotuksen ajaksi ja eihän tässä ole enää kuin reilu viikko kun Thea viedään koululle valmistautumaan synnytykseen. Harmittaa muuten vietävästi etten ottanut kameraa mukaan treeneihin, olisi ollut tosi mukavaa saada niistä kuvia kun päiväkin oli aurinkoinen. En edes tajunnut kännykällä kuvia ottaa kun olin niin keskittynyt seuraamaan treenejä. Santun omat koirat muuten olivat koko päivän pellon reunalla hienosti passissa (eivät kiinnitettyinä) vaikka hän heitteli dameja ja lintuja sekä opasti muita. Toivottavasti hän saa Bitterillä tarvittavan viimeisen 1.tuloksen tänään sunnuntaina KVA-arvoa varten. Peukut pystyssä!

3.vko astutuksesta

Ahne, ahne ja ahne. Nämä kolme sanaa kuvaa Theaa tällä hetkellä. Juu tiedän, että labbikset ovat ahneita, mutta likka on niiiiin ahne, että syötyään ruuan se jää istumaan ja tuijottamaan takan (mökillä) tai työpöydän (kotona) päälle missä kuppia yleensä pidetään. Ja jos sille antaa makupalan, saa varoa ettei sormet lähde mukana.
Thea on kulkenut lenkillä tosi laiskasti. Onhan tietty ollut kuumakin, mutta jopa aamu viileillä se on laahustanut perässä 10 metrin päässä. Tiistaina kävimme koirakaverin kanssa lenkillä ja siltikin mamma kulki laiskasti. Keskiviikon lenkkeilyn yhteydessä kävimme pikaisesti kentällä harjoittelemassa hyppynoutoa ja siellä Thea kyllä innostui toimimaan. Pariin viikkoonhan me ei olla tehty muuta kuin lenkkeilty. Hyppynoutoa harjoittelimme vain alimman lankun kanssa, joten periaatteessa Thea olisi voinut vain astua yli. Isompia en uskalla enää hyppyyttää. Harjoittelussa jätin Thean esteen toiselle puolelle kapula suussa ja kutsuin luokse varmistaen, että se "hyppää" esteen yli palauttaessaan.

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa kokeilemassa hakua Tuusulassa yhdessä pienessä hakuporukassa. Olen joskus 20v sitten käynyt viimeksi hakutreeneissä, joten tunsin itseni kuin ekaluokkalaiseksi ekana koulupäivänä, intoa ja jännitystä ilmassa. Treeneissä harjoittelimme ensin esineruutua ja sen jälkeen henkilöhakua. Vähän jännäsin miten Thea noutaa esineet, sillä on tähän mennessä harjoiteltu vain damien sekä riistojen kera. Tiesin kyllä, että likka irtoaa hyvin ja tekee intensiivisesti laajaa hakua, mutta ottaako se erilaisia esineitä? Huoli oli tietenkin turha ja hyvin se toikin mm. lompakon. Jääkiekon se merkkasi, mutta ei kuitenkaan tarkentanut paikkaa joten siihen tarvittiin erillinen näköärsyke ennen kuin kävi sen hakemassa. Ohjattavuutta ei kuitenkaan ollut, korvat ilmeisesti tippuivat siltä metsässä. :) Henkilöhakua Thealla ei olla koskaan otettu, joten sovimme, että maalimies hehkuttaa namien kanssa ja lähteen juoksemaan äännelleen piiloon. Thea oli ihan into pikeenä ja lähti vauhdilla maalimiehen perään. Piilossa sille syötettiin nameja siihen asti kun tulin paikalle. Oli ihanaa nähdä miten mamma taas syttyi kun tehdään jotakin. Jouduin jo sanomaan, että sitä kannattaa kehua rauhallisesti, sillä alkaa muuten vain höseltämään eikä se ole tarkoitus. Mutta on tuo koiruus vaan niin kummallisen hyvä treenattiinpa mitä hyvänsä, kunpa osaisin itse ohjata ja opettaa sitä oikein.

Ja sitten siihen kuvaan. Kuvaan jotenkin vinossa koiraan nähden ja salamakin on kohdentunut enempi reiteen joten näyttää kuvassa kuin olisi jotenkin tappijalkainen edestä. No, eiköhän se mahan linja käy siitä selville ja mielestäni se on lievästi laskenut. Myös kupeet ovat alkaneet täyttyä, mikä ei näy kyllä tässä kuvassa.