3.vko astutuksesta

Ahne, ahne ja ahne. Nämä kolme sanaa kuvaa Theaa tällä hetkellä. Juu tiedän, että labbikset ovat ahneita, mutta likka on niiiiin ahne, että syötyään ruuan se jää istumaan ja tuijottamaan takan (mökillä) tai työpöydän (kotona) päälle missä kuppia yleensä pidetään. Ja jos sille antaa makupalan, saa varoa ettei sormet lähde mukana.
Thea on kulkenut lenkillä tosi laiskasti. Onhan tietty ollut kuumakin, mutta jopa aamu viileillä se on laahustanut perässä 10 metrin päässä. Tiistaina kävimme koirakaverin kanssa lenkillä ja siltikin mamma kulki laiskasti. Keskiviikon lenkkeilyn yhteydessä kävimme pikaisesti kentällä harjoittelemassa hyppynoutoa ja siellä Thea kyllä innostui toimimaan. Pariin viikkoonhan me ei olla tehty muuta kuin lenkkeilty. Hyppynoutoa harjoittelimme vain alimman lankun kanssa, joten periaatteessa Thea olisi voinut vain astua yli. Isompia en uskalla enää hyppyyttää. Harjoittelussa jätin Thean esteen toiselle puolelle kapula suussa ja kutsuin luokse varmistaen, että se "hyppää" esteen yli palauttaessaan.

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa kokeilemassa hakua Tuusulassa yhdessä pienessä hakuporukassa. Olen joskus 20v sitten käynyt viimeksi hakutreeneissä, joten tunsin itseni kuin ekaluokkalaiseksi ekana koulupäivänä, intoa ja jännitystä ilmassa. Treeneissä harjoittelimme ensin esineruutua ja sen jälkeen henkilöhakua. Vähän jännäsin miten Thea noutaa esineet, sillä on tähän mennessä harjoiteltu vain damien sekä riistojen kera. Tiesin kyllä, että likka irtoaa hyvin ja tekee intensiivisesti laajaa hakua, mutta ottaako se erilaisia esineitä? Huoli oli tietenkin turha ja hyvin se toikin mm. lompakon. Jääkiekon se merkkasi, mutta ei kuitenkaan tarkentanut paikkaa joten siihen tarvittiin erillinen näköärsyke ennen kuin kävi sen hakemassa. Ohjattavuutta ei kuitenkaan ollut, korvat ilmeisesti tippuivat siltä metsässä. :) Henkilöhakua Thealla ei olla koskaan otettu, joten sovimme, että maalimies hehkuttaa namien kanssa ja lähteen juoksemaan äännelleen piiloon. Thea oli ihan into pikeenä ja lähti vauhdilla maalimiehen perään. Piilossa sille syötettiin nameja siihen asti kun tulin paikalle. Oli ihanaa nähdä miten mamma taas syttyi kun tehdään jotakin. Jouduin jo sanomaan, että sitä kannattaa kehua rauhallisesti, sillä alkaa muuten vain höseltämään eikä se ole tarkoitus. Mutta on tuo koiruus vaan niin kummallisen hyvä treenattiinpa mitä hyvänsä, kunpa osaisin itse ohjata ja opettaa sitä oikein.

Ja sitten siihen kuvaan. Kuvaan jotenkin vinossa koiraan nähden ja salamakin on kohdentunut enempi reiteen joten näyttää kuvassa kuin olisi jotenkin tappijalkainen edestä. No, eiköhän se mahan linja käy siitä selville ja mielestäni se on lievästi laskenut. Myös kupeet ovat alkaneet täyttyä, mikä ei näy kyllä tässä kuvassa.