Vuosi 2015 paketissa, katse eteenpäin 2016

Olin kirjannut vuosi sitten tavoitteeksemme taipparit ja tokossa VOI1 sekä metrisen esteen opettamisen ja taisi näyttelykäyntikin olla toiveissa. Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin vaan paljon paremminkin. Vuosi alkoi Thean astutuksella, josta ikävästi jäikin sitten tyhjäksi. Alkuvuosi oli kuitenkin osittain "pilalla" treenaamattomuuden vuoksi. Sitten aloitettiinkin tosissaan hinkkaamaan voi-liikkeitä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jotenkin toimia. Välissä meidät houkuteltiin epävirallisiin WT-kisoihin joihin treenaamatta osallistuimme päästen finaaliin asti. Siellä vain meidän kokemattomuus tulikin ilmi ja lopullinen sijoitus taisi olla 7/24. Ei huono!

Maaliskuussa korkattiin tokon voi-luokka, jossa tunnari meni nollille, muuten kuitenkin hienosti 2.tulos. Viikkoa myöhemmin lähdettiin lomamatkan varrella Kouvolan kisoihin joista upea ykköstulos luokkavoitolla! Olin äärettömän onnellinen. Siitä alkoi evl-liikkeiden tosissaan harjoittelu. Olimme jo saaneet paikan toukokuussa evl:ään ja pelastuskoirien peha-A kokeeseen, mutta Thean silmätulehduksen vuoksi saaman lääkityksen ja antidopingsäännösten vuoksi jouduimme ne perumaan. Tosi harmillista sillä tänä vuonna ei kumpiinkaan oikein helpolla päässyt. Heinolaan sitten vihdoinkin pääsimme varasijalta 4 starttaamaan ekassa evl:ssä. Ohjaaja mokaili huolella, mutta tuomari oli armollinen ja saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Muistan kuinka liikutuin ihan kyyneliin kun sain tietää tulokset. Siellä oli monta konkaria jotka kuitenkin epäonnistuivat, olimme ainoa ykkösen saanut!

Toukokuussa kokeilimme taippareita, mutta näin jälkeenpäin älysin miksemme sitä läpäissyt. Thealla oli liian vähän riistakokemusta pitkään aikaan. Kolme viikkoa myöhemmin menimme uudelleen ja saimme taipparit läpi hienoilla arvosteluilla.

Heinäkuussa kävimme näyttelykehässä pyörähtämässä josta EH eli erittäin hyvä.

Sitten Thealla alkoikin juoksut ja astutuksesta syntyi viisi uutta työkoiranalkua. Syksy meni sillä mammaillessa ja sen jälkeen kuntoutuessa ja kevyesti taas treenatessa. Edelliset I-pennut myös valmistuivat oppaiksi loppuvuonna.

Koko vuoden muuten olemme käyneet hakuilemassa, raunioilla tai rakennusetsinnöissä. Keväällä olimme myös noutajien hakuleirillä oppia saamassa. Lisähaaveena ollut pk-/peko-koeuran korkkaaminen jäi tältä kesältä samoin kuin sen metrisen helppo ylitys, mutta näistä on hyvä lähteä sitten ensi vuonna.

Vuodelle 2016 tavoitteena olisi saada puuttuvat ykköset tokosta, mutta mikäli se näyttää mahdottomalta saavuttaa kenties unohdamme tokoilun. Yksi näyttely ehkäpä ja ainakin olen ilmonnut Thean luonnetestiin keväälle. Yritän myös saada Thean pk-tottiksen parempaan kuntoon jotta HK1 olisi mahdollista saavuttaa. Jos se onnistuu, tiedän ettei HK2:kaan ole mahdoton ajatus. PEHA-A kokeeseen osallistutaan mikäli vain pääsen ilmoittautumisessa läpi.
Tässäpä sitä taas haastetta ensi vuodelle. Jos terveyttä ja intoa molemmilla riittää, kokeilen startata myös noutajien WT- tai nome-B kokeissa kokemuksen saamiseksi, mutta nämä ovat kyllä prioriteeteissa viimeisenä. HUH, näyttääpä ruuhkaiselta ja varsinkin kun nyt on pentukin talossa joka tarvitsee myös opetusta. Onneksi Thealla on kuitenkin henkilöhausta jo melko hyvät pohjat olemassa, joten niitä tarvitsee vain pikkuisen viilata. Suurin työ tulee olemaan tokon uusissa evl-liikkeissä.

Mukavaa, että olette jaksaneet seurata meidän taivalta. Toivotamme hyvää talven jatkoa sekä turvallista Vuoden vaihtumista kaikille!

Laiskasti loppuvuoteen

Olemme laiskotelleet Thean kanssa eikä olla treenattu juurikaan. Kerran taidettiin kahteen viikkoon tottistella ja viikko sitten oltiin toki rakennusetsintää tekemässä. Se on saanut olla mökillä mieheni kanssa koko ajan kun itse olen Milli-ipanan kanssa ollut kaupungissa.

 

 Rakennusetsinnässä ei juurikaan mainittavaa. Otin yhden ukon tarkoituksella ulkona partiointina jossa maalimies oli mennyt jonkin leirintämökin taakse piiloon. Olin olettanut että on joko viimeisessä tai toiseksi viimeisessä, mutta olikin mennyt ensimmäisen taakse. Thea lähti heti hajun saatuaan kohdentamaan ja juuri tyhmän olettamukseni takia meinasin kutsua sen pois kun ajattelin sen vain muuten juoksentelevan. En siis osannut riittävästi lukea koiraani. Onneksi en ehtinyt kutsua sillä pian alkoikin jo haukku.


Muut ukot otettiin sisätiloissa, joista yksi oli kiivennyt jyrkkiä portaita pitkin ylös. Thea selvästi merkkas saaneensa hajun, mutta joutui hetken työstämään mistä se tulee koska avonaisessa tilassa hajuvana levisi toiselle seinälle. Hyvä treeni oli kuitenkin.
Millikin oli mukana tutustumassa eri alusta- ja hajumaailmaan. Reipas pentu ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä.

Tänään mennään vähän tottistelemaan, mutta itseltänikin puuttuu suunnitelma mitä tehdä. Surkea minä!

Ai niin, ollaanhan me tehty kolmena peräkkäisenä päivänä metsäjälki eikä sittenkään ihan löhöilty. Jälki ollut tunnin vanha ja jokaisella 6 keppiä. Matkat vain ei ole ollut kuin 300-500 metriin. Yhden jäljen teki mieheni ja meillä meni kyllä suunnitelmat ristiin mistä jälki alkaa. No tulihan kyllä hyvä harjoitus etten yhtään voinut Theaa yrittää ohjailla vaan oli pakko luottaa koiraan. Kepit löytyi tältä hyvin 5/6, 3. keppi jäi ihan siitä syystä etten jarruttanut tarpeeksi ja tuulikin jo melko puuskaisesti. Joudun kovasti jarruttamaan Theaa jäljellä koska meinaa paahtaa jäljen muuten juosten loppuun asti. Hyvin kuitenkin malttaa tarkentaa keppien paikat vaikka ne eivät ole ihan näkösällä vaan hieman ruohikon seassa. Pitäisi vaan päästä enemmän ajamaan muiden tekemää jälkeä jotta Thean itseluottamus jäljellä vahvistuisi enkä aina yrittäisi ohjailla.

Paljon on jokapuolella kennelyskää ja koirien vatsatautia liikkeellä, mutta olemme onneksemme säästyneet siltä toistaiseksi. Hyvä niin sillä Milli on vasta 10 vkoa enkä kovin haluaisi meille vielä mitään tauteja. Yritetään välttää muita kontakteja vaikka Thean kanssa käydäänkin treenaamassa.
(kuvat Jaana Koiranen)

Haukkutreeniä sekä Milli tuli taloon

Viime viikko meni Thean kanssa tottistellessa. Tehtiin hallissa myös tokon kiertoa häiriöillä ja muutamat tunnarit. Lauantaina käytiin ottamassa pikaiset ilmaisutreenit ennen kuin menin vetämään kurssia. Ilmaisu otettiin neljällä maalimihellä, jotka olivat aukealla paikalla näkösällä. Jäin itse kuvitteelliselle keskilinjalle ja heilautin vain kättä kun annoin maalimiehelle luvan palkata. Selvästi n.30 haukkua meni hyvällä tempolla, sitten Thea vaihtoi asentoa ja jatkoi hieman huonommalla tempolla uudestaan. Palkkauksen jälkeen kutsuin sen keskilinjalle ja palkkasin ennen kuin lähetin seuraavalle. Tarkoitus on parantaa Thean hallintaa pistoilta. Ekalle maalimiehelle lähetettäessä ponkasi jänis läheisestä puskasta ja toki likka muutti suuntaa jänön perään. Vaistomaisesti pillitin jolloin Thea kääntyi heti luokseni ja tietysti kehuin vuolaasti ja palkitsin tästä. En ehtinyt edes säikähtää niin kuin kaikki muut treenikamut. Ollaankin törmätty citykaneihin kotikulmilla useasti, joten tämä ei sinänsä ollut niin mullistavaa. Lopputreeniä kohden Thea selvästi kuumeni nähdessään koko ajan maalimiehet, mutta pystyi kuitenkin hyvin haukkusarjaansa. Viimeisellä (4.) maalimiehellä menin itse paikalle ja hetken oltuani kutsuin Thean sivulle hallintaan. Kaikkiaan mielestäni onnistunut ja vahvistava treeni meille.

Sunnuntaina haimme sitten pennun meille. Otimme Thean mukaan autoon jotta haistaa ipanan jo autossa. Kun pääsimme kotiin se murahti muutaman kerran pennulle ja sen jälkeen ollut kuin sitä ei olisikaan mikäli pentu tulee sen luokse. Tänään viidentenä päivänä se jo antoi pennun, joka nimettiin Milliksi, hetken nukkua häntänsä vieressä.

Olin ajatellut, että pääsisin Thean kanssa treenaamaan tällä viikolla, mutta isäntä onkin ollut reissussa ja aikani on mennyt täysin pennun rytmin löytämiseen, joten treenit on ollut sivussa. Maanantaista lähtien olen toki jättänyt Millin tarkoituksella yksin kotiin ja käynyt Thean kanssa erikseen pidemmillä lenkeillä. Yritetään korjata tilannetta ensi viikolla.

Milli 7,5 vkoa