Vuoden -14 tokokoira!

Heh, Thea palkittiin sitten KKH:n 2014 tokokoirana keskiviikkona. Olen tästä toki iloinen ja yllättynytkin, mutta viime vuonna tokossa ei juurikaan kilpaillut samalla tasolla koiria. Osa kävi alempia luokkia, osa toki voittajaa, mutta eivät saaneet siinä tulosta. Sitten osa vain ei ilmoittanut tuloksiaan seuralle, joten Thean kolme ykköstä avoimessa ja yksi kolmonen oikeuttivat sitten titteliin. Tänä vuonna tiedän, että kisaajia tulee olemaan enempi, varmaankin myös evl:ssä joten tiukka kisa on tulossa.

Olen yrittänyt ilmoittaa meidät muutamiin kokeisiin, mutta tuntuu olevan heti jo täynnä.  Onkohan kaikille tullut hätä saada tulokset vielä vanhoilla säännöillä kun kokeet täyttyvät järjestävän yhdistyksen jäsenistä pelkästään. Lisäksi aika heikosti on kohtuullisen matkan päässä kokeitakin lähiaikoina. Olisi vain ollut kiva päästä vielä yhteen hallikokeeseen ennen ulkokokeiden alkua.

Torstaina kävimme tapaamassa ja lenkillä Demi-tyttösen kanssa. Kaunis Demi on pienempi kuin äitinsä eli siis normikokoinen. Juurikaan äiti ja tytär eivät leikkineet tai keskenään juokseet alku ja loppu pyrähdystä lukuun ottamatta. En älynnyt tietenkään ottaa kuvia kuin vasta lopuksi muutaman räpsyn kännyllä, joista Demin lähikuva ohessa.

Partiointia ja yllytyshulluutta

Olimme viime viikolla elämämme ensimmäisissä taajamaetsintätreeneissä Thean kanssa. Tai olen itse kyllä ollut apuohjaajana ja maalimiehenä, mutta nyt sain ottaa Theankin mukaan treeneihin. Meille tehtiin treeni jossa "kadonneet" olivat piiloutuneet pyörätien molemmille puolille metsään. Itse en tiennyt missä kohdin ne olivat. Luulin, että Thea vain ulkoilisi siellä, mutta mitä vielä. Kun laitoin jälkivaljaat ja kytkin liinan, se alkoi heti etsiä jälkeä pyörätieltä. Ja kun se sai ilmasta vainun maalimiehestä se alkoi vimmatusti vetää sinne joten päästin liinasta irti ja kohta alkoikin kuulua haukku löydön merkiksi. Tämä oli jotenkin jännittävää kun joutui tosissaan lukemaan koiraansa milloin se olisi hajulla. Ohjaaja sanoikin, että tämä olikin liian helppo harjoitus Thealle ja seuraavan kerran voisi tehtävää vaikeuttaa hieman. Harjoitushan oli lyhyt ja pohdinkin sitten muiden kanssa miten Thea jaksaisi pitkiä etsintäalueita etsiä, sillä nyt sillä oli kauhea vauhti ja hössötys jo heti alkuunsa.

Lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa. Otin pitkästä aikaa hyppynoutoa ja senkin otin metallikapulalla. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) Heitin vahingossa metallin vinoon, mutta hienosti Thea hyppäsi molempiin suuntiin, eikä metallin ottamisessakaan ollut ongelmaan. Selvästi se vain kuumenee kun on hyppynouto sillä irroitus oli hieman viiveinen. Seuraaminen oli hyvää, se on selvästi tiivistynyt ja kontaktikin pysyi koko ajan. Kaukoissa mun piti kokeilla miten kestää 10 metrin matkan, mutta siinä tapahtuu kyllä vielä liikkumista liikaa, joten lyhyemmillä matkoilla jatketaan. Tunnari onkin sitten noussut uudeksi murheenkryyniksi nyt kun ruutu alkaa sujua. En meinaa saada Theaa mitenkään oikeaan moodiin ja jos ensin olen tehnyt muuta noutoa, niin kuumeneminen on varmaa. Ei malta haistella kapuloita tarpeeksi. Pohdin tätä pari päivää missä on mennyt vikaan ja totesin, että täytyy palata hieman taaksepäin harjoitteissa. Ja onhan se tosi asia ettei me olla tunnaria viime aikoina paljoa otettukaan eli treenikertoja lisää helpotettuna. Jo parissa päivässä on näkynyt jo sitten parannusta siihenkin asiaan.
Yritin ilmota meidät myös ekaan voi-kisaan, mutta pääsimme vain varasijalle. Tuleehan noita kisoja vielä ja eihän me toisaalta olla oikein valmiitakaan, heh.

Sitten olen ystäväni yllytyksestä ja pienestä painostuksesta ilmonnut Thean epäviralliseen wt-kokeeseen noviisiluokkaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kummosestikaan en meinaa siihen harjoitella ettei likalla keitä sitten yli. Toivon saavani konkareilta hyviä ohjeita kun näkevät missä on isoimmat puutteet. Haun suhteen en usko olevan ongelmaa, mutta kaksoismarkkeeraukset ehkä ja ainakin ohjaus on puutteena. Thealla kun hukkuu linjalle lähetyksen jälkeen korvat ja se rupeaa tekemään laajennettua hakua itsenäisesti. Mutta hauska kokemus siitä varmaankin tulee. Tästä sitten myöhemmin kun olemme käyneet sen.

Mökkikylää ja pieniä vieraita

Pidimme hakuporukan kanssa mökkikylätreenin sunnuntaina, josta ohessa Thean yhdestä suorituksesta video:

Piilossa oli yksi maalimies, mutta kaikissa piiloissa oli kuitenkin käyty eli koira joutuu olemaan tarkkana ettei ilmaise kuumaa piiloa (tyhjää, jossa joku ollut aiemmin). Ilma oli tosi tuulinen ja tuuli pyöritti "kyläämme" niin, että välillä osa piiloista kaatui/lähti liikkeelle. Jouduimmekin laittamaan tiiliskiviä painoksi jotta pysyivät. Harjoituksessa Thea selvästi kävi tarkistelemassa voimakkaammat hajut piiloista, mutta löysi kuitenkin maalimiehen umpinaisesta laatikosta. Itse huomasin, että vieläkin kaadun/kumarrun koiran eteen lähetettäessä. Täytyy varmaankin laittaa rautakanki selkään etten tekisi sitä, sillä se on aivan turhaa ja useimmiten Thea ei lähde sen takia etenemään suoraan lähetettäessä. Pikkaisen se myös minun tullessa katkoo ilmaisuaan, mutta tätä on kovin vähän treenattukin. Muutenkin tällainen treeni oli Thealle ensimmäinen laatuaan.

Tiistaina meillä kävi vierailulla Thean ruskea, tyttärentyttö Pii 12 vkoa. Sissos siinä oli luonteikas pentu. Vaikka Thea lopuksi hermostui ihan totaalisesti pennun riekkumiseen niin tämäpä tirriäinen rähähti takaisin. Hassu pentu! Laitan pienen pätkän myös Piin ja Thean kohtaamisesta. Itselle taas pieni pentukuume nosti päätään, on niin vaarallista kohdata näitä naperoita!

aktiivinen tottisviikko

Kuluneella viikolla olemme päässeet kaksi kertaa tokoilemaan, joista toisen onneksi hallissa ja kerran peko-tottistelemaan. Lisäksi pidimme hakukamujen kanssa erillisen ilmaisutreenin viime lauantaina.
Koska Thealla on mahanalus edelleen karvaton ultran jäljiltä, en ole viitsinyt sitä makuuttaa ulkona enkä oikein istuttaakaan. Tokossa olemme treenanneet merkin kiertoa ja jonkin verran häiriöitä mm. jäävissä. Olen ottanut jäävistä seisomisen ja treenikamut ovat huudelleet eri käskyjä häiriöksi. Ekalla kerralla Thea meni luoksetulokäskyn kuullessaan halpaan kun lähes minun ikäiseni nainen käskyn antoi, mutta sen jälkeen se seistä törötti kuuliaisesti. Myös hallissa otimme näitä häiriöitä ja keran kävi sitten niin hassusti, että jätin Thean seisomaan jäävässä ja ystäväni (3kpl) alkoivat huudella käskyjä. Thea kyllä pysyi, mutta kahden omat koirat tulivat Thean ja minun välistä omiensa luokse. Tulihan tosi häiriöharjoitus ihan vahingossa, mutta mitä hienointa Thea pysyi asennossaan hievahtamatta!

Hallissa harjoittelimme seuraamistakin ja nyt pitkän ajan jälkeen tuntuu, että se olisi aavistus tiivistynyt. Olen yrittänyt opetella kävelemään kuin pk-puolella eli koiranpuoleinen käsi liikkuu koiran yli toiselle puolelle. Tämä oli Thealle ja minulle aluksi hankalaa koska likka on melko korkea ja minä taas niin lyhyt, että liikuttaessani kättä se osuisi koko ajan koiraa päähän. Nyt olemme molemmat oppineet jo hieman miten pystymme liikkumaan sulavammin.

Tunnarissa olemme palanneet yhden piiloitteluun sillä Thea alkoi epävarmana paineistua kun tunnari oli suussa. Yritämme nyt saada sen yhden avulla taas palautuksen mukavaksi välillä jopa vauhtinoutona. Omanhan se etsi jo hyvin vaikka tunnareita oli useita, mutta palautus alkoi tökkiä.

Huomenna mennään sitten hakuporukan kanssa parkkistreeneihin umpipiiloja harjoittelemaan "mökkikylätreeneinä". Lunta on nimittäin täällä Heinolassa niin paljon ettei metsään lähdetä harjoitusta tarpomaan.

Thealla on hieman esiintynyt valeraskausoireita ainakin lenkkeillessä. Laahustaa perässä ajoittain kuin mikäkin raato sekä jämähtää paikoilleen sahapukkina jos reittivalinta ei likkaa miellytä. Kun en anna periksi vaan mennään minne minä haluan se yhtäkkiä taas tuleekin pirteästi. Treeneissä se on ollut kyllä yltiöinnokas.