Parin kuukauden kuulumiset eli pitkää tarinaa

Pitkästä aikaa ehdin päivittää jotakin harrastusrintamalla. Meillä on ollut aika hektinen elo-syyskuu. Ollaan käyty raunioilla joissa aluksi tuntui menevän kerta kerralta loistavasti, mutta sitten tuli yhtäkkiä stoppi. Thea ei kiivennyt enää kasojen päälle. Toki meni sitten lopuksi kun menin itsekin, mutta lähetettäessä ei mennyt. Olimme siis edennyt siellä liian vauhdilla kun olimme ottaneet jo kaivopiiloja yms. savu- ja ihmishäiriötä. Palasimme siis taas alun helppoihin harjoituksiin ja toiminta parani selvästi.

Hakumetsässä Thean ilmaisut parantuneet hyvin ja se haukkuu intensiivisesti 20 haukkusarjoja. Jonkin verran otettu metsässä hallintaa sekä harjoiteltu laatikkoa. Pistot sujuneet erinomaisesti. Tää on selvästi niin Thean juttu!

Tokossa harjoiteltu paljon uusia juttuja, hyppynoutoa, tunnaria ja ruutua. Jonkin verran työstetty myös seuraamisen tiivistämistä ja parannusta on siinäkin nähtävissä. Harmi vain, että sen suhteen treenaaminen jäänyt kuitenkin liian vähäiseksi muiden uusien juttujen vuoksi. Tunnarin harjoittelua aloitettiin aktiivisemmin oman piiloittelulla. Tämän Thea toikin aina helposti, ongelma alkoi tulla siitä kun lisäsin kasan puhtaita lähemmäksi. Likan mielestä kaikki kapulat olisi pitänyt äkkiä tuoda mammalle. Ei auttanut vaikka olin neutraali kun toi väärän ja pistin bileet pystyyn kun toi oikean. Aloin hiukan jo turhautua kun mielestäni tämä ei edennyt laisinkaan. Thea ei edes yrittänyt haistella tunnaria vaan sen mielestä se oli noutoliike. Sitten luin Pipa Pärssisen koulutusvihosta, että joillakin on käytetty namipalaa tunnareiden välissä jotta koira tajuaisi haistella. Ja tämähän tepsi Theallakin. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran laittaa namipalat tunnaririvin väleihin niin johan alkoi pimukin haistella tunnareita ja toi kuin toikin oman. Aluksi ehkä saattoi ottaa ensin väärän suuhunsa, mutta vaihtoi sen omaan. Tämäkin nollaava tapa on onneksi loppunut ja nyt vain oma on noussut joka kerta. Eli olipas pienestä kiinni tuokin.

Ruutu se vasta on ollutkin meidän ongelma. Toki menee hyvin ruutuun jos näkee sinne jotakin vietävän, mutta jos yritän lähettää sokkona on Thea vielä epävarma ja alkaa etsimään kuin ois etsimisliike. Ei yhtään hahmota ruutumerkkejä kentällä. Tätä olemme jankanneet nyt toista kuukautta eikä edistymistä ole ollut juurikaan. Viikko sitten aloin lähettää sitä toisella tavalla ruutuun. Nyt harjoittelen ensin vain puolesta matkasta ja saa sitten heitettynä pallon palkaksi tai käyn sen itse ruudussa palkkaamassa namilla. Kun ja jos tämä alkaa auttamaan, niin sitten pikkuhiljaa kasvatan matkaa oikeaan etäisyyteen. Toivottavasti tämä tepsisi, sillä itse kokee aina turhautumista jos jossakin ei yhtään edistymistä tapahdu.
Hyppynoudossa Thea meinaa kiertää paluussa esteen. Tätä nyt harjoitellaan niin, että houkuttelen sitä paluuhyppyyn. Tässä on jo nähtävissä toistojen kautta, että avustusta on voinut jo pienentää, toki ei vielä kokonaan vähentää.
Kaukokäskyjä ollaan treenattu harva se ilta kotona ihan läheltä, jotta tekniikka löytyisi. Hankalinta on S-I vaihto, jossa Thean pitäisi peruuttaa etutassuillaan istumaan. Vielä se meinaa siirtää ko vaihdossa pyllynsä eteenpäin. Myös S-M vaihto aiheuttaa liikkumista, joten ihan edessä harjoittelu jatkukoon. Tämän tiedän ja uskon olevan vaikea liike, siispä toistot jatkukoon.

Sitten meidän treeniryhmä järjesti möllikokeen, jossa oli kaikki neljä luokkaa. Kun sovittiin mölleistä mulla jotenkin naksahti ja lupasin osallistua voi-luokkaan. Jälkeen päin aloin empimään ja yritinkin luikerrella osallistumisesta, mutta ei enää annettu. No pikkaisen meinasi paniikki iskeä, Thea ei luvatessani osallistua osannut tunnaria, ruutua, kaukokäskyjä, hyppynoutoa, muista uskoin edes jotenkin meidän selviävän. Ryhmän jäsenet osallistuivat muissakin tehtävissä. Kokeneemmille oli nakitettu tuomarointi ja liikkurointi ylemmissä luokissa ja meille aloittelijoille alo-avo tuomarointi ja liikkurointi. Mulle osui avon liikkurin tehtävät. No mä podin sitten kramppikuumetta koko viikon enkä nukkunut kovinkaan hyvin kun jännitin meidän kisasuoritusta. Jälkeenpäin ajateltuna tosi hölmöä sillä oli tosi hyvä osallistua ns. kisamaiseen treeniin jossa pystyi liikkeiden välissä palkkaamaan ilman pistemenetyksiä.

Itse kisa meni meiltä jotenkin näin: paikkamakuussa Thea oli vaihtanut lonkalle, hyppynoudossa heitin kapulan vinoon ja pyysin uusintaheittoa sekä näytin kädellä Thealle takaisin hypyn liikkumatta kuitenkaan itse paikaltani. Metallinouto hyvä. Kaukoissa ekaan vaihtoon tuplakäsky, lisäksi liikkui juuri sallitun koiranmitan eteenpäin. Tunnareissa oli lipaissut väärää, mutta toi kuitenkin oman. Ruutuun lähetettäessä lähti etsimään tunnaripaikalle kapuloita ;) Luoksetulossa teki molemmat stopit, mun mielestä melko hyvin, mutta oli kuulemma liikkunut silti liikaa. Istuminen seuraamisesta huippuhyvä. Seuraaminen väljää, jonkin verran seilas, perusasennot osin vinoja, erityisesti sivuaskelissa. No sillä arvostelulla me saatiin nipin napin VOI3-tulos vaikka ruutu nollatiinkin ja sijoitus 3/5, joten tekemistä siis on ja paljonkin, mutta luottavaisin mielin jatketaan. Ja pakko myös tunnustaa ettei me ikinä olla otettu noin pitkää seuraamispätkää vapaana, Thealla pysyi kuitenkin kontakti koko ajan. Kokonaisuuteen olin älyttömän tyytyväinen virheistä huolimatta ja uskon, että me joskus ylletään ykköstuloksen arvoisiin suorituksiinkin. Treeniä se tulee toki vaatimaan.

Sitten lopuksi vielä Säkeen kuulumiset. Tällä hetkellä Säe on ilmeisesti reputtanut opaskoirakoulutuksen tuon koirakiinnostuksen vuoksi, mutta on ehdolla muihin tehtäviin joka selviää parin viikon sisällä. Nyt tuo pikkumusta nukkuu jalkojeni juuressa ja on meillä taas viikonloppuhoidossa.

Thea 4-vuotta

Thea täytti tänään 4v ja sankaritarta on juhlittu perhepiirissä maksakaatikko-/nakkikakun kera. ♥♥♥♥ Onnea ihanalle ja rakkaalle perheenjäsenelle!

I-pennut 1-vuotta!

Thea perheineen onnittelee tänään 1-vuotta täyttäviä I-pentuja!

Ohessa muistin virkistykseksi videota näiden ipanoiden pentuajasta: