Ultrassa

Näkemäni merkit pitivät paikkansa ja Thea on tiineenä ultrankin mukaan. Masussa pötköttelee useita pieniä penneleitä joten jos kaikki menee hyvin on reilu kuukauden päästä taas Thealla iso työ pentujen kera. Vaihtelevaa liikkumishalukkuutta esiintynyt lenkeillä ja pientä tottista ollaan sen kanssa otettu. Kaikki muu treenaushan me jätettiin heti astutuksen jälkeen pois välttääksemme turhaa stressiä.
Massu alkaa nyt sitten kasvaa ja yritän ottaa taas jonkun kuvan kun tulee sopiva hetki. :)

Tyhjä :(

Thea kävi eilen ultrassa ja valitettavasti siellä ei polskinut uusia työkoiran alkuja. Eläinlääkäri näki joitakin alkiorakkuloita, mutta niissä ei ollut elämää. Pettymys oli suuri! Olin tosin tätä jo hieman pelännytkin sillä aikaisempiin tiineyksiin verrattuna Thea oli oireillut todella lievästi jos laisinkaan. Ei esiintynyt pahoinvointia, äksyilyä muille koirille, hellyydenkaipuuta eikä oikkuilua. Vain vähäisessä määrin limavuotoa. Vein likan tänään uudestaan koululle koska halusivat ottaa joitakin kokeita selvittääkseen ilmeneekö mitään tarkempaa syytä. Lisäksi he käyttivät Theaa ultrassa koirien lisääntymisspesialistin luona Mäntsälässä, jossa tuloksena oli sama. Tyhjä mikä tyhjä. :(

Nyt toivon, ettei hirmu pakkasia tulisi jotta voisimme lenkkeillä reippaasti, sillä ultran vuoksi ajeltujen vatsakarvojen vuoksi mahanalus on täysin paljas. Toivottavasti säästymme myös valeraskausoireilta.

4. vkoa astutuksesta+ultra

Thea käyttäytyy edelleenkin kovin vaihtelevasti. Välillä löntystellään lenkillä ja välillä porhalletaan kuin juna eteenpäin. Ruoka maistuisi koko ajan ja eikä ihme sillä eilisen ultran perusteella masussa köllöttelee ainakin seitsemän uutta opaskoiran alkua. Ultraa varten Thealta ajeltiin karvat alavatsasta ja sen vuoksi nisien törröttäminen tuli selvästi esille. Vielä ei sivuprofiilissa näy suuria muutoksia ja painokin oli sama kuin astutushetkellä, joten nyt vatsankasvatuksen pitäisi sitten alkaa. Saimme myös eläinlääkäriltä luvan lenkkeillä sekä harrastaa hakua ja nomea Thean jaksamisen mukaan, koska on hyväkuntoinen. Vähän ollaankin nyt mielenvirkistykseksi tehty tottista, jossa on näyttänyt suorastaan yli-innokkuutta. Liekö makupalapalkkauksella ja tiineyden ahneudella jotakin tekemistä keskenään. :)
Ohessa taasen huonoa kuvaa sivusta, joka oli jo hankalaa sillä minun täytyisi kuvata typerällä kännykällä eikä Thea enää millään malttaisi seistä kun mieheni sitä pyytää..

Lisäksi yksi kuva viime lauantailta kun olimme Hartolan eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi järjestetyssä match-showssa:

Meillä kävi myös sunnuntaina poikani ystävä, joka harrastaa valokuvausta, ottamassa parempia kuvia Theasta. Odotankin malttamattomana minkälaisia niistä tuli. Erityisesti toivon hyvää pääkuvaa josta voisi tehdä itselle vaikka taulun. Ehkä laitan niistä tännekin muutaman mikäli tulee hyviä.

Siemenet itämässä

Thea siemennettiin kuluneella viikolla kaksi kertaa. Siementen luovuttajana oli hollannista, opaskoirataustainen, musta uros Clifford. Likka oli kuulemma käyttäytynyt "toimenpiteessä" todella hienosti. Näillä näkymin, jos kaikki menee hyvin on laskettu aika syyskuun puolivälissä jolloin uudet opaspennut näkevät päivänvalon. Tiineys varmistetaan kuitenkin ultralla joka meillä on neljän viikon kuluttua. Siihen asti voimme elää normaalisti, kunhan juoksuvuoto loppuu kokonaan. Enää ei Thea juurikaan tiputtele ja pystyy itse pitämään nuolemalla paikat siistinä.
Cliffordilla on aikaisemmin ollut mustia ja keltaisia pentuja, mutta en tiedä kantaako se ruskeaa geeniä. Enkä tiedä kantaako Theakaan keltaista joten todennäköistä on, että mahdolliset pennut ovat jälleen kaikki mustia. Itse olen tavannut useasti yhtä Cliffordin jälkeläistä ja täytyy sanoa, että luonne sillä oli ainakin täys kymppi.