Kokeilimme tänä vuonna myös agilityä ja vepeä, joista jälkimmäistä olisi ollut mukavaa harrastaa enemmänkin. Pelastuskoiratoimintaa kokeiltiin myös ja siihen jäätiinkin sitten koukkuun. Haussa Thea oppi ilmaisemaan haukulla ja muutenkin kehityttiin molemmat.
Kesän lopulla päästiin KKH:n tokoryhmään mukaan jonka kanssa treenattiin aktiivisesti koko syksy. Toiveena olisi ollut voi-luokan korkkaaminen, mutta eihän niitä liikkeitä ihan muutamassa kuukaudessa opeteta. Mä olen aina niin hätäinen. :D Syksyllä aloitettiin myös raunioilla ja päivän valoisan ajan lyhentyessä haku jäi vähemmille treenikerroille.
Kaiken kaikkiaan tapahtumarikas vuosi, olen oppinut taas paljon itse, itsestäni sekä Theasta. Tavannut ja tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin ja koiriin. Kaiken tämän kruunasi se, että Thea on vihdoinkin rekattu Kennelliiton rekisteriin nyt vuoden lopuilla.
Entä ensi vuosi? Tavoitteena on VOI1-tulos tokosta. Yritetään saada se ennen sääntömuutoksia, mutta jos ei onnistu niin sitten jatketaan uusilla säännöillä 2-luokassa. Taipparit ovat tietenkin listalla ja muutama näyttelykin olisi tarkoitus pyörähtää.
Muita juttuja kokeillaan jos tuntuu siltä. Tuota metristä pk-estettä varmaan olisi hyvä harjoitella niin, että se suoritettaisiin turvallisesti, mutta se on sitten ensi kesän juttuja.
Thean juoksuja odotellaan nyt vuoden vaihteessa ja se on tarkoitus astuttaa niistä. Kevättalvi meneekin sitten sen mammalomalla jos kaikki sujuu suunnitellusti. Tekeekin meille molemmille hyvää pitää treenitaukoa kunnolla.
Kiitokset kaikille meitä seuranneille ja auttaneille, treenikamuille, kouluttajille, opaskoirakoululle, ystävilleni, puolisoni kärsivällisyyttä unohtamatta! Ilman ketään teistä mikään saavutettu ei olisi mahdollista. Ensi vuonna jatketaan!
