Vuoden viimeiset löpinät

Mitäpä tänä vuonna tehtiin? Kulunut vuosi alkoikin yllättäen Thean juoksuilla. Olin ehtinyt sen ilmoittaa jo tokokokeeseen alokasluokaan, mutta jouduimme sen tietenkin perumaan. Päätin sitten kummallisesti, että emme haekaan sitä TK1:stä vaan siirrymme avoimeen. Kävimmekin sitten kokeilemassa Mikkelissä avointa jossa saimme kolmostuloksen ihan ansaitusti. Thea ei ollut vielä valmis avoimen kaukokäskyjen matkaan joka siellä kisoissa todella mitattiin 5 metriksi. Saimme sitten neljällä kokeella kasaan ne ykköset avoimesta ja TK2:n 

Kokeilimme tänä vuonna myös agilityä ja vepeä, joista jälkimmäistä olisi ollut mukavaa harrastaa enemmänkin. Pelastuskoiratoimintaa kokeiltiin myös ja siihen jäätiinkin sitten koukkuun. Haussa Thea oppi ilmaisemaan haukulla ja muutenkin kehityttiin molemmat. 

Kesän lopulla päästiin KKH:n tokoryhmään mukaan jonka kanssa treenattiin aktiivisesti koko syksy. Toiveena olisi ollut voi-luokan korkkaaminen, mutta eihän niitä liikkeitä ihan muutamassa kuukaudessa opeteta. Mä olen aina niin hätäinen. :D Syksyllä aloitettiin myös raunioilla ja päivän valoisan ajan lyhentyessä haku jäi vähemmille treenikerroille.

Kaiken kaikkiaan tapahtumarikas vuosi, olen oppinut taas paljon itse, itsestäni sekä Theasta. Tavannut ja tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin ja koiriin. Kaiken tämän kruunasi se, että Thea on vihdoinkin rekattu Kennelliiton rekisteriin nyt vuoden lopuilla. 

Entä ensi vuosi? Tavoitteena on VOI1-tulos tokosta. Yritetään saada se ennen sääntömuutoksia, mutta jos ei onnistu niin sitten jatketaan uusilla säännöillä 2-luokassa. Taipparit ovat tietenkin listalla ja muutama näyttelykin olisi tarkoitus pyörähtää. 

Muita juttuja kokeillaan jos tuntuu siltä. Tuota metristä pk-estettä varmaan olisi hyvä harjoitella niin, että se suoritettaisiin turvallisesti, mutta se on sitten ensi kesän juttuja. 

Thean juoksuja odotellaan nyt vuoden vaihteessa ja se on tarkoitus astuttaa niistä. Kevättalvi meneekin sitten sen mammalomalla jos kaikki sujuu suunnitellusti. Tekeekin meille molemmille hyvää pitää treenitaukoa kunnolla.

Kiitokset kaikille meitä seuranneille ja auttaneille, treenikamuille, kouluttajille, opaskoirakoululle, ystävilleni, puolisoni kärsivällisyyttä unohtamatta! Ilman ketään teistä mikään saavutettu ei olisi mahdollista. Ensi vuonna jatketaan!

Theakin juoksuilee, kokeiltu vepeä

Viime viikon torstaina Theallakin alkoi sitten juoksut odotettua aiemmin. Liekö Säkeen juoksuilla ollut vaikutusta kun likka aloitti ne niin aikaisin. Hain Säkeen perjantaina koululta takaisin ja sanoinkin Thean juoksuista että olivat tulleet vain 5,5 kk edellisistä. Thea olisi pitänyt näistä juoksuista astuttaa jälleen, mutta esitin toiveeni koululle ettei sitä nyt tehtäisi koska juoksujen välit ovat niin tiheät ja likkakin täyttää vasta 4-vuotta syksyllä. Pidämme siis kädet ristissä, että koulun kahden muun jalostusnartun Viivin ja Pipsan astutukset ovat onnistuneita jotta välttyisimme astutuksesta näistä juoksuista.

Sunnuntaina uskalsin mennä vielä hakuilemaan Thean kanssa. Nyt pyysin, että sitä ei maalimies avustaisi haukkuilmaisuun mitenkään vaan olisivat passiivisia ja katsottaisiin aloittaako se ilmaisun itsenäisesti. Hienosti Thea löydettyään maalimiehen aloittikin itse haukkumisen. Emme tehneet rataa tälläkään kertaa vaan pelkät kaistat, jota selvästikin on vielä jatkossakin tehtävä. Thean etenemistyyli on hieman peko-koiran partiomaista etsintää eikä se tee suoraviivaisia pistoja. Tuulella ei näkynyt olevan vaikutusta asiaan. Hienosti tyttö meni kuitenkin kuumuudesta ja juoksuista huolimatta.

Maanantaina olimme kokeilemassa meille uutta lajia, vepeä eli vesipelastusta. Siinä koiran tulee mm. hypätä veneestä veteen ja uida rantaan, käydä hakemassa vene vedestä vetäen köydestä, viedä joku esine esim. pelastusliivit ns."hukkuvalle" veteen sekä käydä hinaamassa "hukkumaisillaan" oleva henkilö vedestä rannalle. Koska olimme ensikertalaisia teimme kaikki liikkeet helpotetusti joko lyhyemmällä matkalla tai muuten. Hyvin Thea hyppäsi veneestä käskyn saatuaan ja ui rantaan ja hukkuvan pelastaminenkin meni kohtuullisesti. Mutta köyden vetäminen oli ilmeisen jännittävää ja esineen vientikin ventovieraalle outoa, että Thea alkoi pelleilemään tyystin. Kävi se toki uimassa veneen ja henkilönkin luona mutta jäi joko pyörimään sinne tai muuten vaan polskutteli pitkin rantoja. :) Thea käyttäytyy yleensä kovinkin korrektisti ja tottelevaisesti, mutta erityisesti juoksujen aikaan sillä on sellaista jekkumaista pilkettä silmäkulmassa joten koskaan et voi varmuudella tietää mitä keksitään. Toki myös uudet opeteltavat asiat saavat sen käyttäytymään hassusti. Vepeily vaikutti kuitenkin mukavalta harrastukselta ja olisimmekin päässeet ryhmään halutessamme mukaan, mutta meillä nuo matkat taitaa vaikuttaa tämän harrastuksen jatkamiseen. Ehkäpä käydään syksymmällä kokeilemassa myös toisen kerran kunhan nuo häiritsevät juoksut ovat ohitse.

Säkeen juoksut ovat pian ohi, se ei enää tiputtele, mutta kääntää Thealle kyllä häntäänsä kun se yrittää sitä kovasti astua. Thealla siis hormonit hyrrää selvästi. Säe on meillä enää vajaa neljä viikkoa ennen kuin sen testit alkavat. Täällä maalla se on ollut kyllä yltiörauhallinen eikä edes naapurin haukkuvat perropojat ole saaneet sitä kiihdyksiin tai edes menemään sinne. Kaupungissa sillä selvästi stressitaso nousee ja se tulee levottomammaksi. Saas nähdä kuinka sen uusissa testeissä sitten käy.

Ohessa vielä otos maanantain vepeilystä, josta olen leikannut Thean pahimmat pelleilyt pois.

Aktiivinen lomaviikko

Se tässä mökillä olemisessa on mukavaa, että täällä pääsee helposti eri harrastusporukoihin mukaan loman ajaksi. Suurin osa on täysin ilmaisia tai siis vuosijäsenmaksun hinnalla (20€) ja osasta joutuu pikku summan maksamaan muodon vuoksi. Kaupungissa kun maksat ensin kallista jäsenmaksua, mutta sillä et saa kuin käyttää kisoissa seuran nimeä. Jokaisesta treenikurssista tms joudut maksamaan useamman kympin. No mehän olemme sitten hyödyntäneet tätä lomalla ollessa. 

Ensin olimme sunnuntaina hakuporukan mukana treenaamassa. Tehtiin kaistoja ja halusin, että Theaa tuetaan haukkuilmaisuun, jota olimme siis jo saaressa harjoitelleet sukulaisten avustuksella. Haukku oli melko hyvää, mutta vielä se ei ole kuin ehkä noin 4-5 sarjoissa. Olin tosin tyytyväinen siihen. Ekaa "ukkoa" se lähtin tosin etsimään kaistan ulkopuolelta kiertäen, liekö ääniavulla joka kaikui ollut osuutta asiaan. Ekalle olin halunnut varmuudeksi ääniavun suuntaukseen. Muut "ukot" löydettiin suorempaa, jopa osittain piilossa ollutkin. 

Tiistaina ja keskiviikkona tein likalle pk-jäljet. Molemmat olivat vain n.500 metriä pitkiä ja 1 tunti 15 minuuttia vanhoja. Thea nosti jäljet janalta erinomaisesti ja seurasi niitä tosi hyvin ja intensiivisesti 150 metriä. Sitten alkoi haahuilu, se kulki pää ylhäällä tai välillä kyllä alhaalla mutta suu auki, joten keskittyminen oli tiessään. Sitten se rupes ilmaisemaan ja noutamaan mun jälkimerkkejä puusta, höpsö koira! Tiistain jäljenteon jälkeen tuli rankkasade, joten se on voinut osaksi vaikuttaa siihen, että kun jälki nousi rinteeseen oli sade sen huuhtonut osin ja levittänyt hajun laajalle. Toisen jäljen kohdalla pohja vaihtui metsäkangasmaastosta osittaiseen hakkuualueeseen, joten tämä varmaankin vaikutti osiltaan. Huomasin vain, että jäljet olivat Thealle liian vaikeat. Täytyypi hetkeksi palata taas helpompiin lyhytaikaisempiin ja ruokajälkeen. 

Lisäksi olemme harjoitellut mökin pihassa ruutuun lähettämistä, joka on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Oli pakko jo pitää tauko sillä itse meinasin jo alkaa hermostua. Ei siitä siis enempää. ;D

Torstaina oli hakuporukan tottikset, jossa ammuttiin muutaman kerran myös ysimillisellä. Kenttä oli se uusi aidattu kenttä mihin olimme kevättalvella tutustuneet. Siellä on hyvät uudet, turvalliset esteet. Teimme kisaharkkaa, mutta jokainen soveltaen koiran tason mukaan. Meillä seuraaminen oli ok, olisi pitänyt olla tiiviimpi. Henkilöryhmä oli tooosi väljää. Liikkeestä istuminen sekä maahanmenoluoksetulo erinomaiset. Tasamaanouto hyvä, tuli nyt jopa melko tiivisti luovuttaessa. Hyppynoudon otin vain 80cm korkealla esteellä koska en ole Theaa vielä 85cm korkeampaa hyppyyttänyt. Siinä varmistin vain takaisintulossa, että hyppää myös tullessa. Samoin tein A-esteellä, kiipesin harjalle vastaan. Eteenmenossa olin vienyt ennen aloittamista namipurkin kentän toiseen päähän. Thea seurasi vietikkäällä poljennolla mutta toki ei enää kontaktissa. Mistähän noi koirat aina tietää milloin on se liike. Eteenmenoa kun ei sen kanssa olla paljoa tehty ja ei koskaan aikaisemmin liikkeen lopussa. Hyvin irtosi tietenkin eteen, enkä pyytänyt sitä tällä kertaa maahan. Haluan vieläkin nopeamman eteenmenon, joten pääasia, että sille jää mielikuva kentän toisessa päässä olevasta namipurkista tai pallosta. Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista. Luoksetulossa ja noudoissa en ottanut perusasentoa loppuun vaan palkkasin suoraan edestä. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen likkaan vaikka tarkkuuksia pitäisi saada seuraamiseen. Huomaa kyllä ettemme ole sitä juurikaan ottaneet vähään aikaan.

Samalla kun olin sopinut kentän omistajan kanssa kentän käytöstä kysyin, Elinan ja Tessan blogitekstin innoittamana, voisiko päästä Heinolan vepe-treeneihinkin kokeilemaan lajia. Itsellä kun ei ole kokemusta tarkemmin mitä se on. Saimme ilokseni luvan ja sovimme, että menemme 7.7. kokeilemaan vepeä. Joukkoon mahtuisi kuulemma uusia treenaajia. Aatella, tätä ei kyllä pääkaupunkiseudulla sanota noin vain! Harmi vain, että jos me siitä innostuttaisiin niin treenimatkaa olisi kyllä 130km ja arkisin se olisi kyllä melko haasteellista. 

Sitten tänään, lauantaina olin Sysmässä tekemässä avoimen luokan verijälkeä. Ystäväni osallistuu koiransa kanssa mejään ja lupasin mennä tekemään hänen puolestaan jäljen. Näin saan itse kokemusta ja hyvää oppia miten kisoissa toimitaan. Huomenna jäljet ajetaan koska niiden tulee vanhentua vähintään 12 tuntia. Sain onnekseni jäljentekopariksi ylituomari Ilkka Niemen jonka kanssa suunnistimme jäljen ja sen jälkeen vielä uudestaan veretimme sen. Hyttysiä oli aivan valtavasti! Huomenna täytyy muistaa laittaa myrkyt niskaan kun menen vielä opastamaan jäljen. Aamulla kokoonnummekin jo klo 7, joten aikaista herätystä on luvassa. Thea ja Säe ovat sillä aikaa mieheni kanssa mökillä. 

Säkeen juoksut ovat edenneet normaalisti ja pikkuhiljaa se alkaa kääntämään häntäänsä kun laitan sille housuja. Tosin siinä mun täytyy ollakin tarkkana sillä kun se huomaa, että otan juoksuhousut käteeni se juoksee sängyn alle piiloon, hassu pikkuinen. 

Ensi viikoksi Säe meneekin koululle koska lähdemme mummon muuttopuuhiin. Saas nähdä miten se käyttäytyy siellä nyt kun on juoksut.