Vuosi 2015 paketissa, katse eteenpäin 2016

Olin kirjannut vuosi sitten tavoitteeksemme taipparit ja tokossa VOI1 sekä metrisen esteen opettamisen ja taisi näyttelykäyntikin olla toiveissa. Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin vaan paljon paremminkin. Vuosi alkoi Thean astutuksella, josta ikävästi jäikin sitten tyhjäksi. Alkuvuosi oli kuitenkin osittain "pilalla" treenaamattomuuden vuoksi. Sitten aloitettiinkin tosissaan hinkkaamaan voi-liikkeitä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jotenkin toimia. Välissä meidät houkuteltiin epävirallisiin WT-kisoihin joihin treenaamatta osallistuimme päästen finaaliin asti. Siellä vain meidän kokemattomuus tulikin ilmi ja lopullinen sijoitus taisi olla 7/24. Ei huono!

Maaliskuussa korkattiin tokon voi-luokka, jossa tunnari meni nollille, muuten kuitenkin hienosti 2.tulos. Viikkoa myöhemmin lähdettiin lomamatkan varrella Kouvolan kisoihin joista upea ykköstulos luokkavoitolla! Olin äärettömän onnellinen. Siitä alkoi evl-liikkeiden tosissaan harjoittelu. Olimme jo saaneet paikan toukokuussa evl:ään ja pelastuskoirien peha-A kokeeseen, mutta Thean silmätulehduksen vuoksi saaman lääkityksen ja antidopingsäännösten vuoksi jouduimme ne perumaan. Tosi harmillista sillä tänä vuonna ei kumpiinkaan oikein helpolla päässyt. Heinolaan sitten vihdoinkin pääsimme varasijalta 4 starttaamaan ekassa evl:ssä. Ohjaaja mokaili huolella, mutta tuomari oli armollinen ja saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Muistan kuinka liikutuin ihan kyyneliin kun sain tietää tulokset. Siellä oli monta konkaria jotka kuitenkin epäonnistuivat, olimme ainoa ykkösen saanut!

Toukokuussa kokeilimme taippareita, mutta näin jälkeenpäin älysin miksemme sitä läpäissyt. Thealla oli liian vähän riistakokemusta pitkään aikaan. Kolme viikkoa myöhemmin menimme uudelleen ja saimme taipparit läpi hienoilla arvosteluilla.

Heinäkuussa kävimme näyttelykehässä pyörähtämässä josta EH eli erittäin hyvä.

Sitten Thealla alkoikin juoksut ja astutuksesta syntyi viisi uutta työkoiranalkua. Syksy meni sillä mammaillessa ja sen jälkeen kuntoutuessa ja kevyesti taas treenatessa. Edelliset I-pennut myös valmistuivat oppaiksi loppuvuonna.

Koko vuoden muuten olemme käyneet hakuilemassa, raunioilla tai rakennusetsinnöissä. Keväällä olimme myös noutajien hakuleirillä oppia saamassa. Lisähaaveena ollut pk-/peko-koeuran korkkaaminen jäi tältä kesältä samoin kuin sen metrisen helppo ylitys, mutta näistä on hyvä lähteä sitten ensi vuonna.

Vuodelle 2016 tavoitteena olisi saada puuttuvat ykköset tokosta, mutta mikäli se näyttää mahdottomalta saavuttaa kenties unohdamme tokoilun. Yksi näyttely ehkäpä ja ainakin olen ilmonnut Thean luonnetestiin keväälle. Yritän myös saada Thean pk-tottiksen parempaan kuntoon jotta HK1 olisi mahdollista saavuttaa. Jos se onnistuu, tiedän ettei HK2:kaan ole mahdoton ajatus. PEHA-A kokeeseen osallistutaan mikäli vain pääsen ilmoittautumisessa läpi.
Tässäpä sitä taas haastetta ensi vuodelle. Jos terveyttä ja intoa molemmilla riittää, kokeilen startata myös noutajien WT- tai nome-B kokeissa kokemuksen saamiseksi, mutta nämä ovat kyllä prioriteeteissa viimeisenä. HUH, näyttääpä ruuhkaiselta ja varsinkin kun nyt on pentukin talossa joka tarvitsee myös opetusta. Onneksi Thealla on kuitenkin henkilöhausta jo melko hyvät pohjat olemassa, joten niitä tarvitsee vain pikkuisen viilata. Suurin työ tulee olemaan tokon uusissa evl-liikkeissä.

Mukavaa, että olette jaksaneet seurata meidän taivalta. Toivotamme hyvää talven jatkoa sekä turvallista Vuoden vaihtumista kaikille!

Laiskasti loppuvuoteen

Olemme laiskotelleet Thean kanssa eikä olla treenattu juurikaan. Kerran taidettiin kahteen viikkoon tottistella ja viikko sitten oltiin toki rakennusetsintää tekemässä. Se on saanut olla mökillä mieheni kanssa koko ajan kun itse olen Milli-ipanan kanssa ollut kaupungissa.

 

 Rakennusetsinnässä ei juurikaan mainittavaa. Otin yhden ukon tarkoituksella ulkona partiointina jossa maalimies oli mennyt jonkin leirintämökin taakse piiloon. Olin olettanut että on joko viimeisessä tai toiseksi viimeisessä, mutta olikin mennyt ensimmäisen taakse. Thea lähti heti hajun saatuaan kohdentamaan ja juuri tyhmän olettamukseni takia meinasin kutsua sen pois kun ajattelin sen vain muuten juoksentelevan. En siis osannut riittävästi lukea koiraani. Onneksi en ehtinyt kutsua sillä pian alkoikin jo haukku.


Muut ukot otettiin sisätiloissa, joista yksi oli kiivennyt jyrkkiä portaita pitkin ylös. Thea selvästi merkkas saaneensa hajun, mutta joutui hetken työstämään mistä se tulee koska avonaisessa tilassa hajuvana levisi toiselle seinälle. Hyvä treeni oli kuitenkin.
Millikin oli mukana tutustumassa eri alusta- ja hajumaailmaan. Reipas pentu ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä.

Tänään mennään vähän tottistelemaan, mutta itseltänikin puuttuu suunnitelma mitä tehdä. Surkea minä!

Ai niin, ollaanhan me tehty kolmena peräkkäisenä päivänä metsäjälki eikä sittenkään ihan löhöilty. Jälki ollut tunnin vanha ja jokaisella 6 keppiä. Matkat vain ei ole ollut kuin 300-500 metriin. Yhden jäljen teki mieheni ja meillä meni kyllä suunnitelmat ristiin mistä jälki alkaa. No tulihan kyllä hyvä harjoitus etten yhtään voinut Theaa yrittää ohjailla vaan oli pakko luottaa koiraan. Kepit löytyi tältä hyvin 5/6, 3. keppi jäi ihan siitä syystä etten jarruttanut tarpeeksi ja tuulikin jo melko puuskaisesti. Joudun kovasti jarruttamaan Theaa jäljellä koska meinaa paahtaa jäljen muuten juosten loppuun asti. Hyvin kuitenkin malttaa tarkentaa keppien paikat vaikka ne eivät ole ihan näkösällä vaan hieman ruohikon seassa. Pitäisi vaan päästä enemmän ajamaan muiden tekemää jälkeä jotta Thean itseluottamus jäljellä vahvistuisi enkä aina yrittäisi ohjailla.

Paljon on jokapuolella kennelyskää ja koirien vatsatautia liikkeellä, mutta olemme onneksemme säästyneet siltä toistaiseksi. Hyvä niin sillä Milli on vasta 10 vkoa enkä kovin haluaisi meille vielä mitään tauteja. Yritetään välttää muita kontakteja vaikka Thean kanssa käydäänkin treenaamassa.
(kuvat Jaana Koiranen)

Haukkutreeniä sekä Milli tuli taloon

Viime viikko meni Thean kanssa tottistellessa. Tehtiin hallissa myös tokon kiertoa häiriöillä ja muutamat tunnarit. Lauantaina käytiin ottamassa pikaiset ilmaisutreenit ennen kuin menin vetämään kurssia. Ilmaisu otettiin neljällä maalimihellä, jotka olivat aukealla paikalla näkösällä. Jäin itse kuvitteelliselle keskilinjalle ja heilautin vain kättä kun annoin maalimiehelle luvan palkata. Selvästi n.30 haukkua meni hyvällä tempolla, sitten Thea vaihtoi asentoa ja jatkoi hieman huonommalla tempolla uudestaan. Palkkauksen jälkeen kutsuin sen keskilinjalle ja palkkasin ennen kuin lähetin seuraavalle. Tarkoitus on parantaa Thean hallintaa pistoilta. Ekalle maalimiehelle lähetettäessä ponkasi jänis läheisestä puskasta ja toki likka muutti suuntaa jänön perään. Vaistomaisesti pillitin jolloin Thea kääntyi heti luokseni ja tietysti kehuin vuolaasti ja palkitsin tästä. En ehtinyt edes säikähtää niin kuin kaikki muut treenikamut. Ollaankin törmätty citykaneihin kotikulmilla useasti, joten tämä ei sinänsä ollut niin mullistavaa. Lopputreeniä kohden Thea selvästi kuumeni nähdessään koko ajan maalimiehet, mutta pystyi kuitenkin hyvin haukkusarjaansa. Viimeisellä (4.) maalimiehellä menin itse paikalle ja hetken oltuani kutsuin Thean sivulle hallintaan. Kaikkiaan mielestäni onnistunut ja vahvistava treeni meille.

Sunnuntaina haimme sitten pennun meille. Otimme Thean mukaan autoon jotta haistaa ipanan jo autossa. Kun pääsimme kotiin se murahti muutaman kerran pennulle ja sen jälkeen ollut kuin sitä ei olisikaan mikäli pentu tulee sen luokse. Tänään viidentenä päivänä se jo antoi pennun, joka nimettiin Milliksi, hetken nukkua häntänsä vieressä.

Olin ajatellut, että pääsisin Thean kanssa treenaamaan tällä viikolla, mutta isäntä onkin ollut reissussa ja aikani on mennyt täysin pennun rytmin löytämiseen, joten treenit on ollut sivussa. Maanantaista lähtien olen toki jättänyt Millin tarkoituksella yksin kotiin ja käynyt Thean kanssa erikseen pidemmillä lenkeillä. Yritetään korjata tilannetta ensi viikolla.

Milli 7,5 vkoa

raksailua ja tottista

Oltiin siis toissa viikolla kaksi kertaa rakennusetsintää tekemässä. Toisessa oli kyseessä vanha kauppakeskus ja toisessa tyhjennetty koulurakennus. Molemmissa Thea oli kivasti kuulolla minulle, mutta etsi melko itsenäisesti eri huoneet minun tarvitsematta hirveesti ohjailla. Kauppakeskuksessa yksi maalimies oli avonaisen aulan pylvään takana, joka olikin sitten hankalin sillä hajut sieltä levisivät vasta seinälle jota Thea epävarmasti ilmaisi. Tiesin heti että on hajulla, mutta kohdennus on väärä. Koululla kävi sama juttu sillä huoneen nurkassa oli oven takana maalimies niin Thea ilmaisi taas epävarmasti vain vinkumalla viereistä seinää. Lähdin sitten kiertämään huonetta sen kanssa, niin sitten pystyi kohdentamaan oikein. Koululla muuten se liikkui rappuset ja liukkaat käytävät tosi hyvin.

Tehtiin myös pk-tottista ja siinä on kivasti alkanut tulla vireen nousua. Toko-liikkeistä ollaan tahkottu merkitöntä merkkiä ihan vain targetin avulla, lisäksi tehty kiertonoutoliikettä esteiden ja kapuloiden häiriöllä pelkästään kiertoa, paitsi kerran kun pöljänä menin kierron jälkeen pysäyttämään. Pysähtyihän se tietysti, mutta sen jälkeen ei olisi sitten taas millään kiertänyt. Eli jatketaan vain kiertoa sillä melko varma olen siitä, että se pysähtyy muuten. Erillisenä olen ottanut saamaan liittyen noudot.Seuraaminen taaksepäin eli peruutus onnistuu mammaloman jälkeen taas jo melko hyvin. Muut toko-liikkeet ovatkin olleet nyt syrjässä.

Toissa päivänä olimme pimeehakutreeneissä. Likka oli hyvin kuulolla, lähti tarkistamaan sinne minne osoitin. Teki hyvää pistoa ja palkkasin välillä luoksekutsumalla. Kaksi maalimiestä löytyi hyvin, mutta kolmas oli pitkän laiturin päässä ja koska tuuli järvelle päin, oli se koiralle tosi hankala ja ei Thea pystynyt millään kohdentamaan sitä. En siis tiennyt missä maalimiehet olivat. Monesti se meni rannalla veteen ja kiersi ranta-alueita, mutta en osannut lukea sitä oikein. Lähetin sen erikseen sitten myöhemmin tarkistamaan laiturin, jolloin tietysti mm:n löysi. Tällä hetkellä vaikuttaa siis tosi hyvältä ja odotan jo innolla, että tulisi kevät ja päästäisiin pehakokeisiin kokeilemaan tasoamme. Pk-hakua varten tarvitsemme vielä sen metrisen hypyn onnistumisen, mutta onneksi on talvi aikaa.

Nyt kun olen tahkonut noita tokon uusia evl-liikkeitä ja tuntuu taas, ettei mistään mitään tule, niin on ajatus, että tokoilut loppuu siihen mikäli Thealla pari ykköstä saisi. Tai jos emme siihen malliin saa liikkeitä, niin tokoilut jäisi tähän. Jotenkin nämä uuudet säännöt eivät oikein sytytä itseäni varsinkin kun emme aloita niitä alokasluokasta. Yksi syy on myös se, että meille on tulossa pentu viikon päästä. Pennun kanssa tullaan keskittymään muihin lajeihin ja siten ne lajit mitkä tällä hetkellä eivät itseäni enää kauheasti inspiroi jäävät toki vähemmälle työstämiselle.

Treenaus jatkuu

Saimme Thean kotiin mammalomalta reilu viikko sitten. Lähdimme heti mökille ja olin saanut onnekseni muutaman päivän lomaakin joten Thean kuntoutus pääsi hyvään alkuun. Se sai vapaana kirmailla omaehtoisesti metsässä, mutta huomasi toki kuinka rapakunnossa se onkin. Vaikka jaksoi spurttailla niin iltaisin se oli tosi väsynyt. Hieman ehkä aiemmista pentueista poiketen, se poti jonkinlaista pentuikävää ja oli muutenkin hieman levoton. Seurasi meitä koko ajan ja nukkuikin sellaista kevyttä unta. Tämänkin vuoksi oli hyvä, että sain lomaa.

Tein siinä lomalla kaksi, tosi lyhyttä jälkeä ehkä n. 150 metriä kumpainenkin, johon kylvin paljon namia askeleille. Lisäksi aloin harjoittelemaan tarkkuusetsintää jotta likka saisi muuta mietittävää pentujen jälkeen. Jälki meni melko hyvin, olihan siinä namit. Tarkkuus taasen loistavasti, Thea tajusi heti mistä on kyse. Jäin sitten loppuviikoksi pohtimaan pitäisikö opettaa se ilmaisemaan esine ja tiedustelin tuttaviltanikin käytänteitä. Kokeilin myös muutaman kerran merkin kiertoa ja se onkin mammaloman aikana iskostunut Thealle, joten täytyy edetä siinä.

Nyt viikonloppuna sitten tein taas jäljen, nyt 350 metriä, 1,5 tuntia vanha koska maasto oli märkä ja satoikin välillä. Thea aloitti jäljen hyvin, kulman löysi rengastamalla, sitten sen haahuili paljon jonkin aikaa ja loppukin oli melkoista "haravoimista" jäljellä. Olin laittanut kepitkin joista se löysi 5/6. Neloskeppi jäi haahuilun ja vauhdin takia 5 metriä sivuunsa. En ollut merkinnyt jälkeä mitenkään etten vain ohjaile sitä, joten siihen nähden täytyy olla tyytyväinen. Tarkkuutta toki pitäisi parantaa, jos jälkikokeisiin ikänä meinaisi. Olin jälkeä tehdessä ottanut gps-mittauksen joten kävin sitten erikseen sen avulla hakemassa itse sen jääneen kepin.

Kokeilin myös sisällä tunnaria, joka yhden kerran muistutuksen jälkeen taas onnistui eli Thea malttoi myös haistella eikä nostaa vain ekaa. Kaukoja koitin 5 metristä, mutta niissä liikuttiin liikaa. Liekkö vielä kropanhallinta hakusessa, joten maltillisin mielin.

Hallivuorollemme menimme tänään. Otin hieman seuraamista, luoksetuloa ja jääviä motivoiden. Sitten vein kiertonoutohässäkän kierto- ja aloituskartiot, laitoin umpi- ja avoesteet kisamittaan. Otin näin kiertoa, mikä onnistui loistavasti. En vielä halua pysäyttää Theaa kierron jälkeen vaan annan sen tulla luokseni pallopalkalle. Vein myös ohjatut kapulat esteiden taakse. Tämä oli selvästi Thealle vaikeaa. Se lähti hitaalla laukalla kiertoon ja oli menossa toiselle kapulalle. Pysähtyi hyvin kun sanoin seis ja jatkoi kiertämään uudella käskyllä. Tätä täytyy vielä harjoitella, että kapulat on siellä eikä niitä noudeta ollenkaan. Noutohan ei sitten ole mikään ongelma kun siihen asti päästään.
Olin kyllä mielettömän tyytyväinen tämän päivän tokoiluun, tokihan tulee olemaan vielä paljon tekemistä ennen kuin voidaan ajatella edes korkkaamista uusilla säännöillä, mutta positiivisin mielin ollaan. Mikäli vain terveyttä riittää ja pääsemme treenaamaan niin ehkäpä tulevana talvena kuitenkin.

Tulevana viikkona meillä ois parit raksaetsinnät, joihin ajattelin mennä. Otamme siellä toki kevyemmin kuin muut, normaaliin hakumetsään en vielä viitsi huonon kunnon takia mennä ettei käy haavereita. Mutta tästä tämä treenaus sitten taas alkaa. :P

Hyvää matkaa pennuille....

...jotka huomenna täyttävät 7 viikkoa ja matkaavat omiin hoitoperheisiinsä. On ollut taas ihanaa saada seurata niiden kehitystä luovutusikäiseksi, mutta olen erittäin tyytyväinen saadessani Theankin vihdoin kotiin. Koti on vain tuntunut niin tyhjältä vaikka olen Thean Iiri-tytärtä saanut hetken lainata.

Ohessa linkki Hannele Ronnun ottamiin kuviin ipanoista:
http://fusca.kuvat.fi/kuvat/Opaskoirat/Opaspennut/Opaspennut+2015/C-pennut/

Ja sitten kännykällä tänään kuvatut viedot ruokaa odottavista ja ruokailevista pennuista:

Maustepennut

Thean pennut ovat kohta 6-viikkoisia ja saivat eilen nimet sirutuksen myötä. Pojista tuli Chili, Cofi ja Curry, tytöistä Coco ja Caneli. Aivan mahtavat nimet ipanat saivat!
Olen käynyt ulkoiluttamassa Theaa nyt useamman kerran ja tietysti myös ihailemassa pentuja. Ne vaikuttavat kuitenkin huomattavan rauhallisilta verrattuna edelliseen kertaan. Liekö sillä merkitystä, että niillä on ollut paljon katsojia ja koulun aktivointiohjelmaa päivisin. Yhden kuvan sain kuitenkin jossa kaikki ovat kerralla, tietysti silloin kun nukkuvat :)

Odotan jo kovasti saavani Thean kotiin. Pennut ovat luovutusikäisiä perjantaina 6.11., jolloin lähtevät kaikki hoitoperheisiin. Saamme siis mammankin silloin kotiin. Olen ottamassa hieman lomaakin, jotta kuntoutuminen pääsisi hyvään alkuun. Koulu on suunnitellut alustavasti Thean sterilisoimista helmikuulle, mutta sovimme asiasta myöhemmin tarkemmin. Olen itse kuitenkin toivonut tätä.
Onneksi ensi viikon perjantaihin ei ole enää pitkä aika ja ns. paluu arkeen taas alkaa!

Pallerot kasvavat

Ollaan päästy nyt muutaman kerran jo lenkittämään Theaa ja viime viikonloppuna sain käydä lyhyesti katsomassa myös pentuja. Pieniähän ne ovat vielä, mutta toki über sulosia.
Theaa oli ihana nähdä n. neljän viikon jälkeen ja tunne oli molemmin puolinen. Yksi hassu juttu, ekoissa pennuissa kun Thea veti koululle päin, ajattelin sillä olevan kiire pentujen luokse. Tekee sitä toki näidenkin pentujen aikana, mutta nyt tiedän sillä olevan kiire syömään/jääkaapin viereen norkoamaan eikä pentujen luokse. :P

Meillä on ollut kotona "lohtuna" Thean tytär Iiri (2 v) lomalla, koska hoitoperhe estynyt tällä hetkellä sitä lomille ottamaan. Iirin pitäisi valmistua oppaaksi loppuvuodesta. Iiri sopeutui meille oikein hyvin sillä se on nuorempanakin ollut meillä viikonloppuhoidossa. Onpahan se saanut meitä liikkeelle vaikka tosin olenkin käynyt kurssittamassa itseäni ja talkoilemassa kokeissa nyt kun sopivaa aikaa on ollut.

Thea ja pennut voivat siis hyvin, pennuilla on silmät auki ja ne ovat tosi tanakasti jo jaloillaan. Ensi viikosta lähtien saadaan varmasti jo käydä pentuihin paremmin tutustumassa kun siirtyvät isolle pentupuolelle.
Ohessa taas muutama kuva tapaamisista.

Pennut 2 vkoa

pennut maailmassa :)

Thea synnytti perjantaina 18.9. viisi terhakkaa pentua, jotka jakautuivat seuraavasti: 1 ruskea uros, 2 mustaa urosta ja 2 mustaa narttua. Kävimme niitä nopsaan tänään monitorista ihmettelemässä ja siellä se mamma niitä hoiteli. Voih kun mulla tuli niin ikävää Theaa! :'( Onneksi mamma ja lapsukaiset voivat hyvin ja voimme niiden kasvua käydä seuraamassa monitorista myöhemminkin. Luokse pääsemme vasta n. neljän viikon kuluttua.

Pahoittelen kuvan laatua koska se on otettu kuvaamalla läppärin näyttöä.

H-hetki lähestyy

Thealla tänään 58vrk odotusta. Saimme käydä sitä vielä ulkoiluttamassa ja yllättävänkin reippaasti se halusi vielä mennä. Ennemminkin yritimme vauhtia hieman hidastaa.
Edellisillä kerroilla se on synnyttänyt D-pennut 61vrk ja I-pennut 60vrk tienoilla, joten lähellä jo ollaan. Nyt alan sitten odotella luuri kädessä koska tulee ilmoitusta, voi kun kaikki menisi hyvin.

I-pennut täyttivät 13.9. 2-vuotta, isosti Onnea kaikille ihanille I:lle!

Reilu viikko enää

Thea vietiin sunnuntaina koululle valmistautumaan synnytykseen. Lähtöpäivänä käytiin kotimatkalla mökillä ja Thea meni vielä itsenäisesti veteen kahlailemaan. Itse asiassa se jäi sinne seisomaan niin, että vesi ylettyi mahaan. Mikähän lie viilennystarve ipanoille oli.


Koti tuntui sitten taas tosi tyhjältä ja mielessä sitä mietti mitähän Thea siellä tekee.
Soitin sitten tiistaina kuulumisia ja likkahan oli siellä temppuillut ja ollut itsepäinen. Ei ollut suostunut liikkumaan lenkillä joidenkin eläintenhoitajien kanssa. Yksi sentään oli kelvannut. Noh, tätähän se on meilläkin aina tehnyt tiineenä ollessaan. Minulle aina tiineyden alkuvaiheessa, liittyen jotenkin pahoinvointiin. Miehelleni se on tehnyt sitä koko tiineyden ja hän on heltynyt antamaan Thealle periksi siinä.

49 vrk

Torstaina kävin sitten ulkoiluttamassa Theaa. Likka oli erittäin pirteällä päällä ja jaksoi ihmeen hyvin lenkkeillä 45 min. Aluksi mentiin reipasta kävelyä, mutta lopuksi sitten hitaammin. Hassua oli, että kun pysähdyin metsässä katsomaan hieman ympäristöä, se tuli automaattisesti tarjoamaan perusasentoa. Hupsu tyttö, tekemättömyys näköjään saa aktiiviseksi. :P
Vähän oli massu kasvanut, mutta ei ole läheskään niin iso kuin aiemmin tässä vaiheessa tai sitten on hedelmöittyminen tapahtunut sen verran myöhempään ja vatsa kasvaa parin päivän viiveellä.
Eipä tässä enää hirmuisesti olekaan laskettuun aikaan, reilu viikko. Sunnuntaina pyrin käymään vielä ulkoiluttamassa, mutta sitten luulen, että Thean annettava loppu aika rauhoittua täysin.

53 vrk

6.vkoa astutuksesta, 45 vrk tiineyttä

45 vuorokautta tiineyttä on nyt täynnä. Thea vaikuttaisi pienemmältä kuin aiemmin eli odotettavissa ei olisi yhdeksää pentua niin kuin aiemmilla kerroilla. Jopa useat ovat sanoneet ettei se näytä yhtään tiineeltä. Noh, kyllä mä huomaan eron miten kupeet ovat täyttyneet, nisät törröttää ja maitobaari alkamassa saada myös täytettä. Lisäksi Thea on niiiiiiin ahne, että asuisi mielellään pelkästään keittiössä missä ruokakipotkin ovat. Jonkun verran se lenkillä jää oikkuilemaan, mutta pääsääntöisesti kulkenut yllättävänkin reippaasti. Otin tänään kuvan jota vertasin aiempiin kuviin samoilla vuorokausilla ja siinä ei kyllä paljoa eroa ole, päin vastoin mahakuhmut näkyvät paremmin. Ehkäpä monisynnyttäjällä se mahan kasvutapa onkin erilainen ja tiedostan kyllä, että Thea on laihtunut myös hiukan, joten täytyykin lisätä vähän ruokaa.

Kuvakulmat ovat toki hieman eri, mutta näkee kyllä kuinka Thea alkanut pitää jo takajalkojaan enemmän mahanalla. Sunnuntaina se sitten lähtee mammalomalle valmistautumaan synnytykseen, jonka laskettu aika on 20.9.

45 vrk 2015

45 vrk 2013 (syntyi 9)

46 vrk 2012 (syntyi 9)

Ultrassa

Näkemäni merkit pitivät paikkansa ja Thea on tiineenä ultrankin mukaan. Masussa pötköttelee useita pieniä penneleitä joten jos kaikki menee hyvin on reilu kuukauden päästä taas Thealla iso työ pentujen kera. Vaihtelevaa liikkumishalukkuutta esiintynyt lenkeillä ja pientä tottista ollaan sen kanssa otettu. Kaikki muu treenaushan me jätettiin heti astutuksen jälkeen pois välttääksemme turhaa stressiä.
Massu alkaa nyt sitten kasvaa ja yritän ottaa taas jonkun kuvan kun tulee sopiva hetki. :)

2.vkoa astutuksesta

Thea on tullut aavistuksen läheisyydenkaipuiseksi. Hakeutuu mielellään koko ajan ihan jalkojen viereen kotona. Lisäksi se on halunnut mahanalusrapsutuksia ja silityksiä, mitä ei normaalisti juurikaan kerjää. Tänä aamuna se myös selvästi kärsi pahoinvoinnista koska suupielissä oli kuolavaahtoa ja lenkilläkin laahusti pää alhaalla. Vaaleaa limavuotoakin on tullut. Merkit siis viittaavat vahvasti siihen, että se on tiineenä tällä hetkellä. Ainakin ne vastaavat lähes I-pentujen odotusaikana olleita oireita. Vielä olisi pari viikkoa ennen kuin on ultra, jotta asia varmistuu.

Olemme jättäneet kaikki kiihdyttävät harrastukset pois kuvioista ja otettu vain kerran kevyttä tottista kentällä. Iltaisin olemme kävelleet pitkillä lenkillä jotta kunto pysyisi hyvänä. Vielä on lenkit Thealle maistunut ja olen yrittänytkin kävellä paljon eri reittejä.

Thean ekat D-pennut täyttivät jo 3-vuotta 1.8. Huisin paljon onnea näin jälkikäteen. I-pennut taas täyttävät 2-vuotta ensi kuussa ja niistä suurin osa valmistuukin oppaaksi loppuvuodesta. Olen taas muistuttanut mieleeni molempien pentueiden syntymää ja pentuaikaa miten kaikki oikein menikään. Toivottavasti näkemäni tiineydenmerkit pitävät paikkansa ja saadaan syyskuun loppupuolella lisää pentuja opaskoirarintamalle.

Astutettu

Thea siemennettiin reilu viikko sitten Basso-nimisellä mustalla oppaalla. Vielä ei mielestäni oireilua ole nähtävillä, mutta pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä jotta tällä kerralla onnistuisi. Nämä olisivat ilmeisesti viimeiset pennut sillä.

Basso kantaa ruskeaa väriä koska sillä on aiemminkin ollut ruskeita pentuja Thean mustan tyttären kanssa. Odotettavissa siten Theankin kanssa joitain ruskeita ipanoita.

Elokuun puolivälin jälkeen meillä on ultra, jolloin saadaan tietoa onnistumisesta. Pidäthän peukkuja?

Näyttelykokemusta ja pk-tottista

Viikko sitten kävimme Thean kanssa ekassa virallisessa näyttelyssä Tuusulan SummerShow'ssa. Labradoreja oli ilmoitettu huimat 65 koiraa. Osallistuimme likan kanssa käyttöluokkaan jossa oli kahdeksan koiraa. Tuomarina oli Marja Kosonen joka lausui Theasta seuraavasti:

"Kookas, ilmava narttu jolla saisi olla vahvempi kuono-osa. Hyvä purenta. Rintakehä saisi olla tynnyrimäisempi. Pitkä lanne. Hyvä reisi&raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu reippaalla sivuaskeleella. Erinomainen luonne." Saimme laatuarvosanan EH eli erittäin hyvän.

Olen tosi tyytyväinen arvosanaan sekä arvosteluun joka kuvastaa Theaa oikein hyvin. Ehkäpä me käydään vielä jossakin vaiheessa muutaman kerran kokeilemassa näyttelyitä, mutta toistaiseksi tämä riittää meille vallan mainiosti.

Seuraavana päivänä kokeilimme sitten tottiksen tasoa epävirallisessa pk-tottiksessa. Tiesin että metrinen hyppy ei välttämättä onnistu, mutta odottelin muiden onnistuvan kohtuullisesti. Meitä oli alokasluokassa vain kaksi koirakkoa ja meille tuli ensin suoritukset. Seuraaminen alkoi hyvin, erittäin intensitiivisesti, olin jopa hieman yllättynyt kuinka tiiviisti likka seurasi. Ensimmäiseen laukaukseen se reagoi nopeasti vilaisemalla mutta toiseen ei enään reagoinut. Siltikin seuraaminen jatkui hyvin. Ällän jälkeen viretaso selvästi laski ja henkilöryhmän läpi se kulki lähinnä vierellä. Tuomarin sanoin väsähti(??). Saimme tästä kuitenkin erittäin hyvän. Liikkeestä istumisessa voisi mennä nopeampaan istumaan, mutta Thea teki sen aivan omalla tasollaan. Tästä liikkeestä korkea erittäin hyvä. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, sama juttu, lisäksi lopun perusasento hieman vino. Liikkeestä kuitenkin korkea erittäin hyvä. Sittenpä noudot. Tasamaanoudossa luovutus hieman liian kaukana, liikkeestä erittäin hyvä. Hyppynoutoa metrisellä se ei tehnyt, kiersi molempiin suuntiin. Arvosana puutteellinen. Koska oli epikset niin otin hyppynoutoa erikseen sitten vielä muutaman kerran avustettuna. Estenoudossa kiersi mennessä, palautti esteen kautta. Arvosana puuttellinen. Otin tämänkin sitten vielä uudelleen niin, että varmasti menee molempiin suuntiin. Eteenmeno oli aivan kamalaa, tai sitä ei käytännössä tapahtunut. Lähti noin 15 metriä, mutta jäi sitten kattelemaan onko mitään missään. Pongas vasemmalla jonkun kiven ja lähti sitä kohti. Liikkeestä puuttellinen. Thean tekemistä tähän en ihmetellyt laisinkaan sillä peruseteenmenoja ollaan otettu viimeksi talvella ja kaikkiaankin sillä on hyvin vähän otettu eteenmenoja. Paikkamakuu lopuksi oli ok vaikka mielestäni meni hitaahkosti maahan. Ei reagoinut laukauksiin eikä toisen koirakon suorituksiin. Arvosana erinomainen.
Näin ollen oltaisiin kuulemma saatu just ja just 71 pistettä, tosin mun mielestä oikeissa kisoissa olisi jäänyt alle koska kolme liikkeistä puutteellisia.

Treenattiin sitten alku viikko vain pk-tottista ja vireen ylläpitoa. Eteenmenotkin alkoivat taasen sujua ja selvästi noutojen jälkeen Thea jo odotti eteenlähetystä. Hyppyäkin otettiin muutaman kerran, mutta selvästi ei itseluottamus vielä riitä metriseen hyppyyn ilman apuja. Olisin jatkanut harjoituksia 80-90 cm korkeuksilla jatkossa jotta varmuus hyppyyn tulisi, mutta Thealla alkoikin nyt juuri ne juoksut mitä olemme odottaneet jo kesäkuussa. Ilmankos se onkin ollut viime viikon kumman vaisu.
Nyt rauhoitamme hetkeksi tilanteen ja odottelemme tietoa Thean mahdollisesta astutuksesta. Loma tekeekin sille varmasti hyvää.

EVL1

Enpä olisi todellakaan uskonut, että meidän ekassa tokon erikoisvoittajaluokan kokeessa saavutamme ykköstuloksen. Olen muutamaankin kokeeseen yrittänyt päästä, mutta niissä aina ollut varasijalla. Nyt kuitenkin saimme keskiviikkona tietää, että pääsemme neljänneltä varasijalta kokeeseen mukaan. Olin lupautunut Heinolan seura- ja palveluskoira ry:n kokeisiin talkoolaiseksi, joten aamuni alkoi jo klo 8.30. Ensin oli alo, avo ja voi luokat ja evl alkoi vasta 14.30. Onneksi mieheni toi Thean minulle vasta klo 14 koepaikalle.
Tuomarina oli Ossi Harjula, joka ainakin tänään katsoi joitakin ohjaajan (minun) virheitä läpi sormien.
Liikkeet alkoivat paikkaistumisella ja paikkamakuulla. Thea oli jäänyt hyvin istumaan, mutta sitten oli vieruskaveri mennyt maahan ja Thea seurasi esimerkkiä. Tätä täytyy nyt jatkossa harjoitella maakaavilla häiriöillä. Liike meni siis nollille. Paikkamakuussa olimme rivin viimeisiä ja jännäsin meneekö muiden käskystä maahan, mutta malttoi odottaa omaa käskyä.

Yksilöt olivat sekoitettu ja jaettu kahteen osaan. Ne alkoivat ohjatulla, jossa saimme arvonnassa vasemman ja meille ainakin tällä hetkellä helpomman. Merkki oli hyvä, varmasti toi vasemman, mutta luovutus oli jossakin todella kaukana ja jouduin hieman kumartumaan. Sitten jatkui seuraamisella, joka tuntui ihan hyvältä, tosin itse annoin ylimääräisen seuraa-käskyn käännöksessä ihan vahingossa. Hienosti Thea jaksoi pitkän seuraamisen paahtavassa auringonpaisteessa. Luoksarissa maahan hyvin, eka stoppi hyvin, maahan ehkä aavistus hitaasti ja lopussa vino perusasento. Lisäksi en muistanut tarpeeksi ajoissa ilmoittaa mitä käskyä stopeissa käytän, joten tässä Harjula antoi ohjaajalle anteeksi. Eka osa päättyi kaukoihin, joissa en enää muista järjestystä, mutta Thea hienoisesti liikkui niissä eteenpäin.

Toka osa alkoi zetalla, järjestys M-S-I. Thea kääntyi poikittain seisomisessa tosi yllättäen kun kävelin taakse. Ruudun merkki oli hieno, ruutuun hienosti jossa nopsaan maahan, hienosti seuraamaan, mutta sitten ohjaajaperkele ei tajua mikä on lähtöpaikan merkki ja haahuilee väärälle merkille. Tässä taasen Harjula oli kiltti eikä rokottanut meitä vaikka olisi hyvin voinut. Tämän jälkeen metallihyppynouto joka normi-Theaa ja lopuksi tunnari, johon Thea keskittyi hyvin vaikka oli juoksu- ja noutoliikkeiden jälkeen vikana. Olin toiveissa kakkostulokseen, mutta yllätyinkin iloisesti kun saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Melko paljon tuli kokeessa nollatuloksia, mikä hämmästytti suuresti.

1. Istuminen ryhmässä 2 min. 0
2. Paikalla makaaminen ryhmässä 4 min. häirittynä 10
3. Vapaana seuraaminen 8
4. Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
5. Luoksetulo, seisominen ja maahanmeno 8
6. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 10
7. Ohjattu noutaminen 9
8. Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten 9
9. Tunnistusnouto9
10. Kauko-ohjaus 8,5

yhteensä 258 pist., tulos EVL1, sijoitus 1/8

NOU1

Kolmen viikon linnuilla treenaaminen ja labbiskerhon nomeleirillä käynti kannatti sillä tänään Thea suoritti noutajien taipumuskokeen upeasti. Jopa tuomari kommentoi antaessaan mulle todistusta, että meidän työskentelyä oli ilo seurata. Tämä olikin ilahduttavaa sillä kolmen viikon takainen pettymys oli toki painanut mieltä.

Koeselostus:
1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin vieraisiin ihmisiin ja koiriin
2. Uimahalu: Ryntää veteen, ui nopeasti ja määrätietoisesti riistalle.
3. Hakuinto: Tekee erinoimaista itsenäistä, laaja-alaista hakutyötä löytäen nopeasti riittävän määrän riistaa
4. Noutohalu: Ottaa oma-aloitteisesti kaikki riistat
5. Nouto-ote: Syvä ja pehmeä kaikista riistoista
6. Palauttaminen: Ohjaajalle käteen kaikki riistat
7. Reagointi laukaukseen: kiinnostunut ja tarkkaavainen
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Erittäin hyvä maalla ja vedessä
9. Yhteistyö: Erittäin hyvässä yhteistyössä
10. Yleisvaikutelma: Erinomaisen vesityön ja haun tehnyt koira, joka selvittää vaivattomasti myös jäljestystehtävän ja osoittaa erinomaisia metsästyskoiran taipumuksia koko kokeen ajan.

No, ollaan me toki tokoiltukin. KKH:n tokoryhmä pyysi Heidi Pesosta kouluttamaan yhdeksi illaksi, sitten olemme käyneet HSKH:n omat ongelmat kurssilla jossa sain itse valita joka kerralle uuden teeman jota treenata. Kävimme myöskin paikkaamassa labbiskerhon tokovalmennuksessa yhden kerran. Näistä ei sen kummempaa. Ruutu on nyt hukassa, mutta merkki tai sen paikka alkaa olla hyvä. Perusasennot kärsineet, mutta niitä otimme pelkästään yhdellä kerralla, joten sitäkin pitää työstää. Kesken ovat vielä kaukot pitkällä matkalla ja moni muu. Olen ilmonnut meidät toki tokokokeisiin, mutta olemme päässeet vain varasijoille. Olisi ollut mukavaa osallistua kerran vielä evl:ään näillä vanhoilla säännöillä.
Kerran päästiin myös vanhaan, käytöstä poistettuun kauppakeskukseen rakennusetsintään. Siellä Thea toimi todella hyvin. Ei vaikuttanut liukkaat alustat, ei rullaportaat, ei lasiseinät korkealla.

Heinäkuun alussa mennään kokeilemaan ensimmäistä näyttelyä Tuusulaan. Toivottavasti saamme edes sen H:n eli hyvän.
Enempää ei varmaan ainakaan metsästyskoirajuttuja tänä vuonna oteta sillä juoksuja odotellaan alkavaksi hetkellä minä hyvänsä.

Taippariyritys

Kävimme kokeilemassa josko Thea olisi läpäissyt taipparit, ei taipunut tänään, ei. Viime aikojen treenit menivät tosi hyvin, toki riistan kanssa treenaus jäi vähälle, erityisesti varisten kanssa. Tuomarina oli Maarit Nikkanen, joka antoi hieman tylyn vaikutelman vaikka koeselostus olikin ihan hyvää.
Olimme aamupäiväryhmässä johon kuului seitsemän koiraa. Meille tuli arvonnassa nro 7, mutta välistä puuttui yksi joten olimme tokavikoja.
Ensin oli vesinouto, jossa Thea maltillisesti istui vieressäni ja lähti käskystä noutamaan lähelle heitettyä ensimmäistä lokkia. Toinen lokki heitettiin veneestä noin 30 metrin päästä haulikolla annetun laukauksen jälkeen. Molemmilla kerroilla Thea syöksyi veteen ja määrätietoisesti nouti lokin, tosin jätti sen rannalle eikä tuonut käteen asti. Tästä pääsimme hakuruutuun metsään jossa ensimmäinen varis heitettiin taas laukauksen jälkeen motivoidusti. Tämän Thea otti hyvällä otteella ja toi käteen asti. Sitten lähetin sen hakemaan ruudusta lisää variksia ja toinen palautui myös hyvin. Kolmatta varista Thea joutui hieman etsimään, sitten emme nähneet miten pyöritteli varista ennen suuhun ottoa koska palautus oli pehmeällä otteella käteeni. Neljännelle varikselle teki samalla tavalla ja tuomari päätti sitten kokeemme tähän koska varikset olivat pehmentyneet Thean käsittelyssä. Ei siis varsinaisesti rikki, mutta jotakin kummallista pakkaamista harrastaa kun on ottamassa variksen suuhunsa ja ne pehmenee liikaa.
Arvaatte, että harmitti ihan älyttömästi. Alku oli niin lupaava ja Thea liikkui hakuruudussa hyvin. Jälkeen päin mietin, että olisinko voinut rauhoittaa sitä joka noudon jälkeen sillä huomasin sen hieman kuumenevan heitoista ja laukauksista. Seitsemästä koirasta neljä pääsi hakuruudusta jäljelle ja he läpäisivätkin taipparit. Meidän lisäksi ne kaksi muuta keskeytettiin jo vesityöskentelyssä, toinen ei mennyt veteen laisinkaan ja toinen ei tuonut veneestä heitettyä lokkia.
Ehkä kokeillaan tänä vuonna vielä mikäli juoksut eivät sotke tilannetta, tosin täytyy treenata nyt pelkillä variksilla nostoja ja pitoa, jos se rauhoittaisi tilannetta.

Koeselostus tänään tällainen:
1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen
2. Uimahalu: Syöksyy veteen, ui voimakkaasti
3. Hakuinto: Liikkuu voimakkaasti alueella löytäen riistaa
4. Noutohalu: Nostaa linnut spontaanisti
5. Nouto-ote: Lokit ok, rikkoo variksen
6. Palauttaminen: Palauttaa lokit rantaan ja varikset ohjaajalle
7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Hyvä maalla ja vedessä
9. Yhteistyö: Mukavassa yhteistyössä
10. Yleisvaikutelma: Työintoinen koira, joka ui mielellään ja on kiinnostunut riistasta, mutta tänään rikkoo variksen ja koe keskeytetään

Huhtikuussa tapahtunutta

Jopas vierähti yli kuukausi äkkiä. Tokokisojen jälkeen olin viikon lomalla ja treenasimme silloin ahkerasti tokoa, tottista, nomea ja käytiin kerran rakennusetsinnässäkin. Sitten olemme käyneet tokoilun lisäksi raunioilla ja osallistuimme myös SNJ:n hakuleirille. Se vasta olikin antoisa. Pääsimme Mervi Kähösen ryhmään vaikka siihen oli jaettu ensisijaisesti kilpailevat noutajat. Thea kävi lauantaina aivan kierroksilla ja rallatteli metsässä "etsin kunnes löydän sut" tyyliin sekä kävi mm. pomppimassa maalimiehen päällä yms. riehakasta. Onneksi sunnuntaina se oli jo enempi kuulolla ja saimme asioita tehtyä läpikin. Totesimme Mervin kanssa että Thealle täytyy maalimiehen puhua vain hyvin rauhallisesti eikä sitä missään vaiheessa saa maalimiehellä riekuttaa koska ottaa niin helposti siellä kierrokset. Lisäksi nappasin toiselta leiriläiseltä idean heittää palkkapurkki vähän matkan päähän josta Thea sai sen tuoda sitten molarille avattavaksi. Ei siis suoraan aukaista palkkapurkkia. Tällä vähennetään myös sitä maalimiehen häirintää. Mervi kehoitti meitä ottamaan enempi vain tyhjiä pistoja, jokaiseen treeniin vähintään yksi. Leiri oli äärettömän antoisa opillisesti sekä myös sosiaalisesti. Oli mukavaa myös tutustua muihin hakua harrastaviin noutajiin.

Thea kävi huhtikuussa myös lonkka- ja kyynärkuvissa sekä silmätarkissa. Silmätarkin tulokset näkyvätkin jo koiranetissä, muita vastauksia vielä odotetaan. Selkä- ja rankakuvat kuvattiin epävirallisesti ja ne ovat ok.

Rauniokausi avattu, kävimme kaksi kertaa. Tokossa hinkattu ohjattua, joka onkin taas se seuraava haaste meille. Likka meinaa vaan väkisin karata kapuloille eikä malttaisi merkkipysähdystä tehdä. Toivon, että saisin sen kuntoon jotta ehtisin ennen sääntömuutoksia startata evl:ssä.
Pari kertaa harjoiteltiin esineruutua. Muutamia kertoja harjoiteltu metristä estettä, tosin vasta 80-90 cm:llä kapulan kera. Se metri on mulle itselleni jotenkin peikko Thean kohdalla.
Saatiin paikka myös PEHA-kokeeseen, mutta koska Thea sai silmätippakuurin, niin jouduin sen perumaan antidoping-säädösten takia.

Sarkkisen Tomin nome-koulutuksessa käyty nyt kaksi kertaa Thean tytön Demin kanssa ja molemmissa on kehitystä näkynyt. Ja tietysti ensisijaisesti haluaisin meidän suorittavan taipparit, joka olikin tavoite tälle vuodelle sen VOI1:n lisäksi.

Öö, unohdinko mainita jotakin... Olin itse maalimiehenä ja henkilöryhmässä noutajien hakumestaruussa Porvoossa, oli tavattoman upeaa seurata hienoja suorituksia. Lisäksi olin varamaalimiehenä pelastuskoirien Virta-tarkastuksessa (viranomaistarkastus). Eli paljon on tehty, paljon saatu uutta oppia sekä ennen kaikkea intoa taas jatkaa harrastusten saralla. Itse mennä lupauduin pitämään arkitottiskurssin, se alkaakin ensi viikolla. Vähän jänskättää osaanko antaa ohjaajille mitään "kättä pidempää" harjoitteluunsa. Eli kiirusta taas pitää vielä toukokuun, koskahan opin sanomaan ei :D. Vaikuttaa, että oltaisiin koko ajan menossa, mutta ei se ihan niin ole. Työpäiväni ajanhan likka lötköilee kotona. Sitten lenkkien lomassa käymme treenaamassa ehkä n. puoli tuntia per päivä, lukuun ottamatta hakutreenejä tai nometreenejä joissa menee enemmän. Perjantait on meillä pakollisia lepopäiviä, usein myös jompi kumpi viikonloppupäivistäkin. Ehkä jos joku rasittuu niin ohjaaja, mutta niin kauan kun tuntuu kivalta molemmista niin voimme jatkaa.

Matkalippu EVL:ään lunastettu

Oltiin eilen Kouvolan Valkealassa tokokokeessa. Koekirjeen mukaan voi-luokassa piti olla seitsemän koiraa, mutta peruutusten vuoksi paikalla oli vain viisi. Meille oli tullut arvonnassa toiseksi viimeinen numero, mutta eipä tuo paljoa haitannut kun oli niin vähän osallistujia, että paikkamakuukin suoritettiin yhdellä kertaa. Tuomarina oli Harri Laisi, joka on kuulemma tiukentanut arvosteluaan. No, mulla ei ole kokemusta hänestä aiemmin.

Thean paikkamakuuseen luotan, tosin tiedän, että se saattaa lösähtää lonkalle, mutta muuten sen on rauhallinen. Hyvin harvoin se on haistellut maata tai ne kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Tästä saimme siis täydet, vaikka mieheni sanoi, että se oli siirtynyt lonkalle jossakin vaiheessa. Vierustoveri oli piipannut, mutta kaikki koirat pysyivät paikoillaan. 

Yksilöt olivat sekoitettu ja alkoivat tunnarilla joka sopi meille todella hyvin. Ehdin nimittäin ennen omaa vuoroamme ottaa muutaman oman piilotuksen. Lisäksi olimme saaneet tunnariin tai ennemminkin sen palautukseen neuvot edellisellä viikolla, joka nähtävästi jo kahden kerran jälkeen toi tulosta. Thea meni vauhdilla kapuloille, haisteli nopeasti vasemmalta oikealle ja otti itsevarmasti oman ja palautti ravilla. Jäi tosin vähän kauas ja kiersi sivulle takaa, mikä on merkkinä siitä, että se oli paineistunut. Sitten tuli ruutu, jossa valmistelin Theaa huolella. Hyvin pongasi tämän ja eteni suoraan ruutuun. Kääntyi jo toki ilman seis-käskyä, joten pyysin suoraan maahan. Lopun seuraamaan kutsussa se meinasi jäädä pomppimaan viereeni ennen kuin malttoi tulla seuraamaan. 

Kolmanneksi oli seuraaminen, joka ei tuntunut kyllä hyvältä, mutta videolta katsottuna ei sitten ollut kovin pahakaan. Yritin pitää päätäni suoremmassa sillä ärsyttää kun kävelen katse maahan päin. Samoin en heilutellut käsiäni niin voimakkaasti Thean ulkopuolella seuratessa, joten kaksi kertaa tunsin kun käteni osui sitä päähän kevyesti. Ilmeisesti Tuomari ei kuitenkaan tätä huomannut. Lisäksi melko lopussa Thea meinasi jäädä erään perusasennon seisomaan ja hitaasti sitten istuutui.

Estenoudossa Thea jäi hivenen ihmettelemään luovuttaako edessä vai sivulla ja tulikin sivulle, mistä tuomari mainitsikin. Luoksarissa Thea stoppasi sen ekan erinomaisesti, mutta sitten valui maahanmenossa ja annoin liian aikaisin käskynkin josta tuomari huomautti minua lopuksi. Kaket olivat kokeessa meidän heikoin lenkki. Thea liikkui voimakkaasti eteenpäin M-S ja I-S vaihdoissa. Hassua, kun se ei niissä yleensä liiku eteenpäin vaikka onkin etupainoinen. Olisikohan se vaikuttanut, että otin erittäin voimakkaasti käskyn koska edellisessä kokeessa se ei meinannut nousta seisomaan laisinkaan ekassa vaihdossa. Metallinouto perus-Theaa, edelleen saisi tulla tiiviimmäksi ja perusasennot selvästi huononee loppua kohden. Liikkeestä istumiseenkin mulla on niin luotto toistaiseksi, että tiesin sen istuvan, ehkä meni aavistuksen hitaasti. Oli muuten jännä tunne kun lähettiin tähän vikaan liikkeeseen, jouduin tosissaan kasaamaan itseni etten pillahda liikutuksesta kyyneliin ja suoritettua kunnialla loppuun asti. Tiesin, että meillä on mahdollisuuden ykköstulokseen, koska olimme onnistuneet joten kuten kaikissa liikkeissä. Pisteitähän en tuijota koskaan kokeissa sillä keskityn vain suoritukseemme ja Theaan.

Tuomari arvosti kovasti Thean iloista tekemistä ja sanoi, että koirasta näkee, että se suorittaa tehtäviä mielellään. Ja tokon pitääkin ollakin iloista yhdessä tekemistä. :) Kokonaisvaikutus siis 9.

Näin ollen saimme VOI1-tuloksen, huikeat 292,5 pistettä, kunniapalkinnon ja koska olimme ainoat ykköstuloksen saaneet, myös luokkavoitto tuli meille. 

Paikkamakuu 10

Seuraaminen 8,5
Istuminen 9,5
Luoksetulo 8,5
Ruutu 10
Estenouto 9
Metallinouto 9,5
Tunnari 9,5
Kaket 8
Kokonaisvaikutus 9

Nythän meillä olisi mahdollisuus kisata seuraavan kerran tokon kuninkuusluokassa eli erikoisvoittajaluokassa. Alamme ainakin nyt harjoittelemaan tosissamme niitä liikkeitä, osin vielä vanhojen sääntöjen mukaan, mutta osin myös uusia EVL-liikkeitä. Näillä näkymin emme hae TK3:sta (eli kolmea ykköstulosta VOIsta) vaan siirrymme sitten EVL:ään seuraavaksi. 

Startti jälkikauteen

Tänään tein tämän vuoden ekan jäljen Thealle. Olosuhteet eivät olleet helpoimmasta päästä aloitukseen, koska ilma oli +4C, tuuli voimakkaasti puuskissa, metsässä muutamassa kohdin hieman lunta ja maa oli sulanut vain pinnasta sekä tihkutti vettä. Tein jäljestä vain n. 300 metriä pitkän ja annoin vanheta tunnin. Laitoin  jäljelle kuusi kapulaa.

Thea otti jäljen janalta hyvin ja lähti määrätietoisesti oikeaan suuntaan. Ensimmäisen kapulan se nosti hyvin. Sitten sivusta tullut tuuli vaikutti jäljestämiseen siten, että Thea kulki lähes 3 metriä jäljen sivussa ja toinen keppi jäi nostamatta. Eka kulma meni hyvin koska kääntyi myötätuuleen. Vauhtia oli paljon ja jouduin melko voimakkaasti hidastamaan sitä. Seuraavat kolme keppiä hyvin ylös. Toinen kulma oli vaikea vaikka kääntyi vastatuuleen, likka alkoi pyöriä ja kävi pissallakin. Jouduin muistuttamaan mitä oltiinkaan tekemässä. Otti sitten itsenäisesti uudelleen jäljen, nosti nenää ja sellaisella siksakilla haravoi jälkeä oikeaan suuntaan. Vika keppi nostettiin, mutta vastatuulen vuoksi myös kaikki jälkimerkit ilmaistiin puista. Lopuksi pallo oli loppupalkkana.

Olen melkoisen tyytyväinen suoritukseen koska edellisestä jäljestämisestä on aivan älyttömästi aikaa. Toki ollaan partiointitreeneissä jälkeä ajettu, mutta se on ollut ihan tuore ja max 100 metriä eli enempi jäljen nostoa. Vauhtia vaan oli huikeasti, mutta eiköhän se asetu kun/jos kertoja tulee lisää ja jarrutan sitä sopivaan vauhtiin.

Voittajaluokka korkattu

Eilen olimme elämämme ensimmäisissä tokon voittajaluokan kisoissa. Ja kuten kaikissa aiemmissakin kisoissa/luokissa missä en ole ennemmin ollut, jännitin aivan valtavasti. Onnekseni myös treeniryhmästämme oli yksi saanut varasijalta paikan samaan kokeeseen niin se helpotti vähän kisapaikalla. Tuomarina oli Kaisa Poutanen joka vaikutti ihan ok:lta, joitain pisteitä hieman hämmästeltiin kehän ulkopuolella niin ylä- kuin alakanttiin, mutta eikai koskaan täysin kaikki ole tyytyväisiä arvostelevaan tuomariin.

Thea teki melko lailla tasoistaan suoritusta, hieman sellaista ylihösöttämistä oli kyllä joukossa joka näkyi selvemmin kaikissa Thean laukka-askelissa joissa se pomppi ja tuomari loppukaneetissaankin totesi, että kunhan saamme kanavoitua energisyyden niihin pikkuviilauksiin niin sitten on erittäin hyvää suoritusta.

Liikejärjestystä oli vain hieman muokattu, paikkamakuut olivat ensin ja yksilöt alkoivat luoksetulolla.
Pisteitä saimme seuraavasti:

Paikalla olo 10
Luoksetulo 8
Liikkeestä istuminen 10
Seuraaminen 8,5
Ruutu 9
Estenouto 9,5
Metallinouto 9
Tunnistusnouto 0
Kaukokäskyt 7
Kokonaisvaikutus 8,5

yhteensä 245,5 pistettä ja VOI2-tulos

Luoksarissa liikkuri antoi odottaa ekan pysähdyksen jälkeen tosi kauan ja just kun Thea meinasi vaihtaa makuulle kutsuin sitä. Jokainen eteentulo oli kaukana, nyt kuitenkin suorempana kuin aikaisemmin. Viime aikoina lisääntynyttä kapulan mälväystä luovutuksessa ei esiintynyt. Ruutuun lähetettäessä Thea pongas luoksarin merkit ja lähti ensin sinne, mutta korjas kuitenkin ruutuun, melko reunaan kylläkin. Kaukoissa järjestys oli S-I-M-I-S-M ja ekaan seisomiseen ei Thea meinannut nousta. Muissa vaihdoissa annoin jännityksestä johtuen sitten ihan eri tyyppisesti käskyt enkä rauhoittanut tilannetta ollenkaan ja Thea liikkui paljon eteenpäin. Tunnari olikin se meidän arvoitus, joka viime aikojen treeneissä mennyt hyvin. Thea nosti ensin oman, mutta jostakin syystä pyörähti ja vaihtoi toiseen. Jälkeenpäin oli tietysti hyvä spekuloida sillä, että jos olisin antanut uuden käskyn kun ekaksi nostama kapula oli suussa niin olisimme saattaneet saada edes jotain pisteitä. Nythän liike meni nollille kuitenkin.

Mutta olen kuitenkin iloinen näistä pisteistä ja siihen miten me suoriuduttiin. Paljon tarvitaan vielä treeniä jotta ykkönen olisi mahdollista saada. Onneksi on taas suoritus videoitu niin pääsee analysoimaan omaan toimintaansa.

http://youtu.be/5kg0qyygzNQ

Seinähullua toimintaa!

Mulla on älyttömän hyvä, akullinen otsalamppu, suorastaan valonheitin joten päätin eilen illalla mennä Thean kanssa pimeään metsään ja ns. voimajohtolinjojen alle kävelemään. Thea rauhalliseen tapaansa nuuskutteli vapaana jossakin takanani niin, että kuulin vain kulkusten vaimeasti helähtävän. Olen kiinnittänyt sen pantaan nimittäin pienet kulkuset jotta kuulen missä se liikkuu pimeällä. Jonkin aikaa käveltyämme huomasin lampun valokeilassa, eräässä pusikossa kahdet kiiluvat silmäparit, iik ilveksiä! Nopeasti mietin lähdenkö juoksemaan toiseen suuntaan karkuun, mutta tajusin niiden saavan meidät helposti kiinni. Päädyin yrittämään karkoittaa nuo otukset joten karjaisin kädet levällään ja tein hyökkäysaskeleen pusikkoa kohden. Sitten kutsuin Thean, otin sen kiinni jotta eivät pääse hyökkäämään sen kimppuun. 

Kun olin kytkenyt Thean kiinni, niin kauhukseni huomasin pusikossa olevan jonkun henkilön kyykyssä ja pitävän kahta koiraa kiinni! Yritin sitten noloissani yskiä ja kakoa, että mukamas mulla olisi ollut vain tarttunut jotakin kurkkuun. Taisi pitää tuo henkilö mua ihan seinähulluna. ;)

Mun koiraahaan siis eivät ilvekset eikä muutkaan pusikkomöröt vie! :D

WT epiksissä

Eilen oltiin Thean kanssa Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen jäsentenvälisissä noviisi ja mestaruuskisoissa Orimattilassa. Kisa käytiin WT-sääntöjä (working test) mukaillen niin, että vinkumiset, paukkunoudot ynnä muut oikeissa säännöissä nollaavat virheet aiheuttavat pistemenetyksiä. Sallittua oli myös pitää alussa koiraa hihnassa josta sen voi lähettää tehtäviin, mutta tämä aiheuttaisi 5 pisteen menetyksen. Koe suoritetaan dameilla rastitehtävinä, joita on neljä. Jokaiselta rastilta oli mahdollista saada enintään 20 pistettä.
Mestaruuteen osallistuivat ne koirat joilla on nome-B kokeesta vähintään ALO1 tulos ja muut saivat osallistua noviisiin. Siihen ei näissä jäsentenvälisissä tarvinnut edes olla taipumuskokeita suoritettuna niin kuin normaalisti WT:ssä. Enempää en oikein osaa sanoa lajista mitään, sillä en ole itse käynyt edes katsomassa moisia virallisina.

Me siis osallistuimme noviisiluokkaan. Jännitti aivan älyttömästi kun tulimme klo 9:ksi koepaikalle. Mehän ei olla tänä vuonna kuin kaksi kertaa harjoiteltu yhtään mitään nomeiluun liittyvää. Kerran ystäväni kanssa motivoitua linjalle lähetystä ja edellisellä viikolla kerran kun aloitimme Sarkkisen Tomin luona taippareita varten neljän kerran yksityiskoulutuksen Thean tytön Demin kera. Viime vuonnakaan me ei taidettu harjoitella dameilla kertaakaan!

Noviisiluokkaan oli ilmoittautunut 26 koiraa, joista 24 oli paikalla. Saimme arvonnassa numeron 15. WT:ssä se ei merkitse välttämättä loppupäätä sillä jokaisella rastilla suorittaa koiria koko ajan joku. Aloitimme rastilta 3, joka oli hakuruutu parityöskentelynä. Tarkoituksena on, että kaksi koirakkoa on yhtä aikaa ruudun lähetyspaikalla ja lähettävät vuoron perään noutamaan dameja. Thea oli ennen lähetyspaikalle menoa melko levoton ja pientä piippailua esiintyi koska alueella ammuttiin joka rastilla. Rauhoittui kuitenkin sen verran,että päätin pitää sen irti koko ajan tällä rastilla. Ensin tuomari kertoi ohjeet jossa alueelle oli piiloitettu 8 damia, joita tuli siis etsiä vuoron perään. Ensin ammuttiin laukaus ja kun toimitsija tuli pois ruudusta sai luvan lähettää. Thea sai luvan lähteä ekaksi. Hyvin likka nouti ekan. Sitten oli toisen koiran vuoro. Pikkaisen Thea piippas hiljaa kun toinen oli ruudussa, mutta malttoi pysyä paikallaan. Saimme noutaa kolme kertaa ja sitten tuomari sanoi, että tämä riittää. Thean toiminnassa ei kuulemma moitteita. Saimme tältä rastilta 19 pistettä. Tuomari ei sanonut mistä se yksi piste lähti.

Seuraavaksi menimme 4 rastille, jossa oli ykkösmarkkeeraus eli paikantamistehtävä ja linjalle lähetys. Pidin Thean tässäkin irti. Ensin ammuttiin ja sitten heitettiin dami isohkon kummun päälle. Tuomari antoi luvan lähetykseen. Thea pikkaisen ennakoi ja oli lähtemässä tuomarin "saa lähettää" käskystä, mutta ehdin onnekseni sanomaan tuo käskyn samaan aikaan ja hienosti likka kävi damin hakemassa. Linjalle lähetys toteutettiin niin, että toimitsija kävi ampumassa paikkaan joka oli 45 astetta edellisen damin paikasta. Sitten toimitsija siirtyi vähän sivuummalle. Tässä olisi Thean pitänyt mennä eteen-käskyllä poimimaan se dami joka sinne oli jätetty, mutta Thea ampaisikin toimitsijan luokse! Yritimme lähempää ja sama juttu. Koira parka taisi luulla, että olemme ihmishakutehtävissä ja oli kovin hämmentynyt kun palkkaa ei tullut. Ei sentään alkanut ilmaisemaan tätä henkilöä. Tältä rastilta saimme siis 11 pistettä. Mutta piippausta ei enää onneksi esiintynyt.

Lopuksi oli yhdistetty 1 ja 2 rastit, joissa ensin oli ykkösmarkkeeraus jyrkkään rinteeseen ammuttuna ja sen jälkeen lähihakutehtävä. Ennen markkeerauksia oli pieni pätkä walking up:ia eli vapaana seurautusta laukaukseen asti. Annoin melko tiukan sivu-käskyn koska Thea selvästi oli taas kuumentunut vaikka rastien välillä oli odotteluissa rauhoittunut kivasti. Kun pysähdyimme se jäi seisomaan, mikä ei ole virhe. Tämä aiheutti tietysti sen, että kun laukaus ja heitto tuli, Thea nytkähti aavistuksen eteenpäin mistä tuomari lopuksi sanoikin. Ei onnekseni karannut kuitenkaan heitolle. Thea merkkas heiton hieman lyhyeksi ja joutui hivenen sitä etsimään mutta hyvin dami löytyi. Saimme tästä tehtävästä 18 pistettä. Tuomari sanoi, että meitä ennen oli jo useammat koirat kuseksineet ja pyörineet alueella ja Thea ei kuitenkaan reagoinut niihin. Ennen lähihakua mainitsin tuomarille ettei Thea osaa lähihakua, mutta kokeilemme toki tätä. Lähihaku oli vain noin 10-15 metrin päässä sijaitseva alue pienen kummun päällä jonne oli piiloitettu dami. Koiran tulisi edetetä käskystä alueelle ja pillityksen avulla etsiä piiloitettu dami sieltä. Lähetin Thean eteen-käskyllä alueelle ja se nappasikin suoraan hajun kiven kolosta jota joutui hieman kaivamaan ennen kuin sai damin otettua. Meillä siis sattui olemaan mieletön tuuri, että likalla oli nenä auki ja sai hajun heti. Saimme tästä tehtävästä täydet 20 pistettä! Tuomari sanoi, että kannattaisi opettaa koiralle lähihakupillitys jotta tietää aloittaa tarkennuksen vaikka nyt tekikin itsenäisesti sen.

Näitä pisteitähän me ei tiedetty kuin vasta ihan lopuksi palkintojen jaossa kun tulokset julkistettiin. Näiden rastien jälkeen nimittäin alkoi odottelu ketkä kaikki menevät finaaliin, jonne vaadittiiin 60 pistettä. Järkytys olikin siis suuri kun numeromme ilmoitettiin 9 koiran joukossa finaaliin. Yksi oli lähtenyt jo pois joten 8 koiraa jatkoi. Finaalitehtävänä oli kaksoismarkkeeraus eli ammutaan ja heitetään toiseen suuntaan sekä ammutaan ja heitetään vastakkaiseen suuntaan. Tämän jälkeen koira voidaan lähettää kummalle tahansa ja ihanne olisi, että molemmat löytyisivät hyvin.

Yritin odotellessa rauhoitella Theaa joka selvästi kuumeni lisää, varmaankin vaistosi oman jännitykseni joka oli niin valtavaa että olisin voinut oksentaa. Omalla vuorollamme menimme aloituspaikalle ja kerroin tuomarille olevani valmis. Selvästikään Thean ja mun pää ei enää kestänyt tehtävää pitkän päivän lopuksi sillä Thea karkasi paukkunoutoon (lähtee noutoon ilman käskyä) toisen laukauksen ja heiton yhteydessä. Toi toki sen damin, mutta koska oli karannut ei voinut mitenkään huomioida tarkasti missä se toinen olisi ollut. Yritin kerran lähettää sen toiselle damille, mutta suunta oli toimitsijoita kohdin joten pyysin Thean pois ja ilmoitin tuomarille, että tämä oli nyt tässä. Saimme finaalista siten nollan.

Lopuksi oli palkintojen jako ja saimme tulokset selville. Olimme olleet finaaliin päästessä jaetulla toisella sijalla 68 pisteellä, mutta finaalin epäonnistumisen vuoksi jäimme seitsemänneksi. Päivä oli pitkä ja olin mökillä vasta klo 18.30. Olen kuitenkin älyttömän yllättynyt ja iloinen miten hyvin Thea toimi vaikka emme ole lajia harrastaneet. Noudot itsessään olivat hyviä, damin pito oli hyvä ja koira kuitenkin kuunteli kohtuullisesti. Tiesin, että se kuumenee heitoista ja laukauksista, mutta alun hienoista ääntelyä lukuun ottamatta se kuitenkin oli hiljaa. Thea kuitenkin teki mielestäni enemmän kuin varsinaisesti osasi ja oltiin harjoiteltu. Hieno ja opettavainen päivä kaiken kaikkiaan.

Vuoden -14 tokokoira!

Heh, Thea palkittiin sitten KKH:n 2014 tokokoirana keskiviikkona. Olen tästä toki iloinen ja yllättynytkin, mutta viime vuonna tokossa ei juurikaan kilpaillut samalla tasolla koiria. Osa kävi alempia luokkia, osa toki voittajaa, mutta eivät saaneet siinä tulosta. Sitten osa vain ei ilmoittanut tuloksiaan seuralle, joten Thean kolme ykköstä avoimessa ja yksi kolmonen oikeuttivat sitten titteliin. Tänä vuonna tiedän, että kisaajia tulee olemaan enempi, varmaankin myös evl:ssä joten tiukka kisa on tulossa.

Olen yrittänyt ilmoittaa meidät muutamiin kokeisiin, mutta tuntuu olevan heti jo täynnä.  Onkohan kaikille tullut hätä saada tulokset vielä vanhoilla säännöillä kun kokeet täyttyvät järjestävän yhdistyksen jäsenistä pelkästään. Lisäksi aika heikosti on kohtuullisen matkan päässä kokeitakin lähiaikoina. Olisi vain ollut kiva päästä vielä yhteen hallikokeeseen ennen ulkokokeiden alkua.

Torstaina kävimme tapaamassa ja lenkillä Demi-tyttösen kanssa. Kaunis Demi on pienempi kuin äitinsä eli siis normikokoinen. Juurikaan äiti ja tytär eivät leikkineet tai keskenään juokseet alku ja loppu pyrähdystä lukuun ottamatta. En älynnyt tietenkään ottaa kuvia kuin vasta lopuksi muutaman räpsyn kännyllä, joista Demin lähikuva ohessa.

Partiointia ja yllytyshulluutta

Olimme viime viikolla elämämme ensimmäisissä taajamaetsintätreeneissä Thean kanssa. Tai olen itse kyllä ollut apuohjaajana ja maalimiehenä, mutta nyt sain ottaa Theankin mukaan treeneihin. Meille tehtiin treeni jossa "kadonneet" olivat piiloutuneet pyörätien molemmille puolille metsään. Itse en tiennyt missä kohdin ne olivat. Luulin, että Thea vain ulkoilisi siellä, mutta mitä vielä. Kun laitoin jälkivaljaat ja kytkin liinan, se alkoi heti etsiä jälkeä pyörätieltä. Ja kun se sai ilmasta vainun maalimiehestä se alkoi vimmatusti vetää sinne joten päästin liinasta irti ja kohta alkoikin kuulua haukku löydön merkiksi. Tämä oli jotenkin jännittävää kun joutui tosissaan lukemaan koiraansa milloin se olisi hajulla. Ohjaaja sanoikin, että tämä olikin liian helppo harjoitus Thealle ja seuraavan kerran voisi tehtävää vaikeuttaa hieman. Harjoitushan oli lyhyt ja pohdinkin sitten muiden kanssa miten Thea jaksaisi pitkiä etsintäalueita etsiä, sillä nyt sillä oli kauhea vauhti ja hössötys jo heti alkuunsa.

Lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa. Otin pitkästä aikaa hyppynoutoa ja senkin otin metallikapulalla. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) Heitin vahingossa metallin vinoon, mutta hienosti Thea hyppäsi molempiin suuntiin, eikä metallin ottamisessakaan ollut ongelmaan. Selvästi se vain kuumenee kun on hyppynouto sillä irroitus oli hieman viiveinen. Seuraaminen oli hyvää, se on selvästi tiivistynyt ja kontaktikin pysyi koko ajan. Kaukoissa mun piti kokeilla miten kestää 10 metrin matkan, mutta siinä tapahtuu kyllä vielä liikkumista liikaa, joten lyhyemmillä matkoilla jatketaan. Tunnari onkin sitten noussut uudeksi murheenkryyniksi nyt kun ruutu alkaa sujua. En meinaa saada Theaa mitenkään oikeaan moodiin ja jos ensin olen tehnyt muuta noutoa, niin kuumeneminen on varmaa. Ei malta haistella kapuloita tarpeeksi. Pohdin tätä pari päivää missä on mennyt vikaan ja totesin, että täytyy palata hieman taaksepäin harjoitteissa. Ja onhan se tosi asia ettei me olla tunnaria viime aikoina paljoa otettukaan eli treenikertoja lisää helpotettuna. Jo parissa päivässä on näkynyt jo sitten parannusta siihenkin asiaan.
Yritin ilmota meidät myös ekaan voi-kisaan, mutta pääsimme vain varasijalle. Tuleehan noita kisoja vielä ja eihän me toisaalta olla oikein valmiitakaan, heh.

Sitten olen ystäväni yllytyksestä ja pienestä painostuksesta ilmonnut Thean epäviralliseen wt-kokeeseen noviisiluokkaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kummosestikaan en meinaa siihen harjoitella ettei likalla keitä sitten yli. Toivon saavani konkareilta hyviä ohjeita kun näkevät missä on isoimmat puutteet. Haun suhteen en usko olevan ongelmaa, mutta kaksoismarkkeeraukset ehkä ja ainakin ohjaus on puutteena. Thealla kun hukkuu linjalle lähetyksen jälkeen korvat ja se rupeaa tekemään laajennettua hakua itsenäisesti. Mutta hauska kokemus siitä varmaankin tulee. Tästä sitten myöhemmin kun olemme käyneet sen.

Mökkikylää ja pieniä vieraita

Pidimme hakuporukan kanssa mökkikylätreenin sunnuntaina, josta ohessa Thean yhdestä suorituksesta video:

Piilossa oli yksi maalimies, mutta kaikissa piiloissa oli kuitenkin käyty eli koira joutuu olemaan tarkkana ettei ilmaise kuumaa piiloa (tyhjää, jossa joku ollut aiemmin). Ilma oli tosi tuulinen ja tuuli pyöritti "kyläämme" niin, että välillä osa piiloista kaatui/lähti liikkeelle. Jouduimmekin laittamaan tiiliskiviä painoksi jotta pysyivät. Harjoituksessa Thea selvästi kävi tarkistelemassa voimakkaammat hajut piiloista, mutta löysi kuitenkin maalimiehen umpinaisesta laatikosta. Itse huomasin, että vieläkin kaadun/kumarrun koiran eteen lähetettäessä. Täytyy varmaankin laittaa rautakanki selkään etten tekisi sitä, sillä se on aivan turhaa ja useimmiten Thea ei lähde sen takia etenemään suoraan lähetettäessä. Pikkaisen se myös minun tullessa katkoo ilmaisuaan, mutta tätä on kovin vähän treenattukin. Muutenkin tällainen treeni oli Thealle ensimmäinen laatuaan.

Tiistaina meillä kävi vierailulla Thean ruskea, tyttärentyttö Pii 12 vkoa. Sissos siinä oli luonteikas pentu. Vaikka Thea lopuksi hermostui ihan totaalisesti pennun riekkumiseen niin tämäpä tirriäinen rähähti takaisin. Hassu pentu! Laitan pienen pätkän myös Piin ja Thean kohtaamisesta. Itselle taas pieni pentukuume nosti päätään, on niin vaarallista kohdata näitä naperoita!

aktiivinen tottisviikko

Kuluneella viikolla olemme päässeet kaksi kertaa tokoilemaan, joista toisen onneksi hallissa ja kerran peko-tottistelemaan. Lisäksi pidimme hakukamujen kanssa erillisen ilmaisutreenin viime lauantaina.
Koska Thealla on mahanalus edelleen karvaton ultran jäljiltä, en ole viitsinyt sitä makuuttaa ulkona enkä oikein istuttaakaan. Tokossa olemme treenanneet merkin kiertoa ja jonkin verran häiriöitä mm. jäävissä. Olen ottanut jäävistä seisomisen ja treenikamut ovat huudelleet eri käskyjä häiriöksi. Ekalla kerralla Thea meni luoksetulokäskyn kuullessaan halpaan kun lähes minun ikäiseni nainen käskyn antoi, mutta sen jälkeen se seistä törötti kuuliaisesti. Myös hallissa otimme näitä häiriöitä ja keran kävi sitten niin hassusti, että jätin Thean seisomaan jäävässä ja ystäväni (3kpl) alkoivat huudella käskyjä. Thea kyllä pysyi, mutta kahden omat koirat tulivat Thean ja minun välistä omiensa luokse. Tulihan tosi häiriöharjoitus ihan vahingossa, mutta mitä hienointa Thea pysyi asennossaan hievahtamatta!

Hallissa harjoittelimme seuraamistakin ja nyt pitkän ajan jälkeen tuntuu, että se olisi aavistus tiivistynyt. Olen yrittänyt opetella kävelemään kuin pk-puolella eli koiranpuoleinen käsi liikkuu koiran yli toiselle puolelle. Tämä oli Thealle ja minulle aluksi hankalaa koska likka on melko korkea ja minä taas niin lyhyt, että liikuttaessani kättä se osuisi koko ajan koiraa päähän. Nyt olemme molemmat oppineet jo hieman miten pystymme liikkumaan sulavammin.

Tunnarissa olemme palanneet yhden piiloitteluun sillä Thea alkoi epävarmana paineistua kun tunnari oli suussa. Yritämme nyt saada sen yhden avulla taas palautuksen mukavaksi välillä jopa vauhtinoutona. Omanhan se etsi jo hyvin vaikka tunnareita oli useita, mutta palautus alkoi tökkiä.

Huomenna mennään sitten hakuporukan kanssa parkkistreeneihin umpipiiloja harjoittelemaan "mökkikylätreeneinä". Lunta on nimittäin täällä Heinolassa niin paljon ettei metsään lähdetä harjoitusta tarpomaan.

Thealla on hieman esiintynyt valeraskausoireita ainakin lenkkeillessä. Laahustaa perässä ajoittain kuin mikäkin raato sekä jämähtää paikoilleen sahapukkina jos reittivalinta ei likkaa miellytä. Kun en anna periksi vaan mennään minne minä haluan se yhtäkkiä taas tuleekin pirteästi. Treeneissä se on ollut kyllä yltiöinnokas.

Tyhjä :(

Thea kävi eilen ultrassa ja valitettavasti siellä ei polskinut uusia työkoiran alkuja. Eläinlääkäri näki joitakin alkiorakkuloita, mutta niissä ei ollut elämää. Pettymys oli suuri! Olin tosin tätä jo hieman pelännytkin sillä aikaisempiin tiineyksiin verrattuna Thea oli oireillut todella lievästi jos laisinkaan. Ei esiintynyt pahoinvointia, äksyilyä muille koirille, hellyydenkaipuuta eikä oikkuilua. Vain vähäisessä määrin limavuotoa. Vein likan tänään uudestaan koululle koska halusivat ottaa joitakin kokeita selvittääkseen ilmeneekö mitään tarkempaa syytä. Lisäksi he käyttivät Theaa ultrassa koirien lisääntymisspesialistin luona Mäntsälässä, jossa tuloksena oli sama. Tyhjä mikä tyhjä. :(

Nyt toivon, ettei hirmu pakkasia tulisi jotta voisimme lenkkeillä reippaasti, sillä ultran vuoksi ajeltujen vatsakarvojen vuoksi mahanalus on täysin paljas. Toivottavasti säästymme myös valeraskausoireilta.

Tokokoulutusta ja rakennusetsintää, 2 viikkoa astutuksesta

Lauantaina olimme Pia Miettisen tokokoulutuksessa. Itse asiassa olimme jo ilmoittautunut siihen syksyllä, mutta silloin se peruuntui kouluttajan sairastumisesta. En meinannut aluksi mennä tähän uuteen tilaisuuteen Thean tiineyden ja illan rakennusetsinnän vuoksi, mutta onneksi menin. Tykkäsin kovasti Pian tyylistä ja saimme hyviä vinkkejä miten alkaa työstämään ohjattua noutoa ja peruuttamista seurautuksessa. Pia käyttää aina suoraan kolmea kapulaa ohjatun aloittamisessa, jotta koira alusta asti oppii, että keskikapula on neutraali. Toki tietysti koiran on osattava jo noutaa silloin. Thea kun ei vielä osaa mennä merkille, teimme niin että ohjasin sen käden avulla merkille seisomaan. Tämän jälkeen kävin näyttämässä noudettavaa kapulaa jotka Pia oli jo aiemmin koiran nähden vienyt. Palasin takaisin koiran luokse josta siirryin pari metriä sivuun siihen suuntaan mihin olen sen lähettämässä. Näissä avustetuissa suunnissa Thea onnistui hyvin. Pia kehotti ottamaan nämä noudot vauhtinoutoina jotta koiralle ei jäisi mielikuvaa vilkuilla keskikapulaa. Kerran Thea meinasi lähteä väärälle kapulalle, mutta saimmekin kehuja kuinka Thea on "hanskassa" kun sain sen pysäytettyä ja ohjattua oikeaan suuntaan. Pia myös mainitsi, että jos koira on menossa väärälle kapulalle ja se saadaan pysäytettyä niin siitä jo tulisi palkata, että pysähtyy. Saimme lisäksi hyviä merkinvahvistamisvinkkejä joita voikin ottaa ohjelmaan kunhan merkki on sille tutumpi.

Seuraamisessa hän neuvoi aloittamaan pelkästään siitä, että koira nousee seisomaan kun nostan vasenta jalkaa. Vasta tämän jälkeen pienin askelin, askel kerrallaan opetellaan taaksepäin kulkemista. Aluksi koira saa olla vähän vino, mutta mahdollisimman pian olisi palkattava vain suorasta asennosta.

Otin kolmanneksi liikkeeksi meillä vain perusasentoa ja sen vahvistamista. Tähän en saanut Pialta mitään uutta vinkkiä tiedossa olevani lisäksi eli peilin edessä harjoitteita.

Lauantai-illalle meillä oli myös varattuna raksaetsintää siellä vanhassa, isossa navetassa. Vähän jänskätti kun Thean kanssa ei ole pariin kuukauteen tehty oikeastaan mitään ja mahdollisen tiineydenkin vuoksi sen käyttäytymistä ei voinut ennakoida. Huoli oli turha, likka paineli innolla ja ilmaisuikin oli kohtuullista ottaen huomioon ettei tätä olla tehty pitkään aikaan. Avoportaiden yläpäässä piilossa oleva maalimies aiheutti Thealle kuten myös monelle muullekin mukana olleelle koiralle haasteita sillä hajuvana leviää sieltä kovin laajalle ja moni tottunut etsimään vain nenänkorkeudella olevista paikoista. Sitkeän etsimisen jälkeen tämäkin kuitenkin löytyi. Varsinaiset suljetut/umpipiilot olivat sille helpompia. Saa nähdä ehditäänkö harrastaa henkilöhakua enää ennen mammalomalle jäämistä.

Astutuksesta on nyt kaksi viikkoa ja olen ollut hämmästynyt miten "oireeton" Thea on ollut. Eilen kuitenkin näin vaaleaa, limavuotoa joka jojona roikkui emättimestä. Tätä on esiintynyt Thealla molempien aikaisempien tiineyksien aikana, joten oli siis ensimmäinen merkki mahdollisesta onnistumisesta. Reilu viikon kuluttua sillä on ultra, jolloin tiineydestä saadaan lisätietoa. Peukut siis pystyyn.

Thea astutettu, I-pennuilla testimenestystä

Näinhän siinä kävi, että Thealla alkoi juoksut joulukuussa. Olimme itse reissussa joulun ja uudenvuoden ja Thea oli koulun kautta eräässä hoitoperheessä viikon ja sitten progesteronimittausten vuoksi koululla toisen viikon. Thea siemennettiin sitten eilen ja saimme hakea sen kotiin illalla. Jälleennäkeminen oli riemukas 2,5 viikon jälkeen!

Siemennys oli kuulemma sujunut hyvin. Eläintenhoitaja ei muistanut ihan varmasti isän nimeä, joten kerron sen sitten kun saan varmistuksen. Opaskoirataustainen, ulkomainen uros on kuitenkin kyseessä. Jos tai toiveikkaasti kun pennut syntyy eletään viikkoa 9 eli maaliskuun ekalle viikolle on laskettuaika.

Olin miettinyt, että ilmoitan Thean erikoisnäyttelyyn tammikuun lopulle, juuri ja juuri ehtisi ennen kuin 30 vrk ennen laskettua aikaa olisi. Sitten kuitenkin tajusin ultran olevan samalla viikolla joten ei varmaankaan ole suotavaa osallistua näyttelyyn jos vatsakarvat on ajeltu :D No, onhan noita näyttelyitä myöhemminkin.

Hassua miten on jo unohtanut edellisten tiineyksien kuluminen, mutta onneksi olen tätä blogia päivitellyt, piti meinaan itsekin käydä katsomassa kuinka I-pentujen aikaan se eteni.

I-pentujen soveltuvuustestit päättyivät joulukuussa. Kahdeksasta pennusta seitsemän oli testeissä ja näistä vain yksi ei jatka koulutusta lievien kyynärmuutosten vuoksi. Kennelliiton lausunnossa tämäkin koira sai kyllä 0/0 kyynäreet, mutta opaskoirakoulu on tarkka koulutukseen pääsevien terveystuloksista. Tätä uranvaihtajaa näemme ehkä joskus kisakentillä? Yksi narttu pentueesta valittiin myös siitoskoiraksi.
I:t ova tällä hetkellä testilomalla perheissään ennen koulutuksen aloittamista. Onnittelut hoitoperheille hienosta työstä!