Huhtikuussa tapahtunutta

Jopas vierähti yli kuukausi äkkiä. Tokokisojen jälkeen olin viikon lomalla ja treenasimme silloin ahkerasti tokoa, tottista, nomea ja käytiin kerran rakennusetsinnässäkin. Sitten olemme käyneet tokoilun lisäksi raunioilla ja osallistuimme myös SNJ:n hakuleirille. Se vasta olikin antoisa. Pääsimme Mervi Kähösen ryhmään vaikka siihen oli jaettu ensisijaisesti kilpailevat noutajat. Thea kävi lauantaina aivan kierroksilla ja rallatteli metsässä "etsin kunnes löydän sut" tyyliin sekä kävi mm. pomppimassa maalimiehen päällä yms. riehakasta. Onneksi sunnuntaina se oli jo enempi kuulolla ja saimme asioita tehtyä läpikin. Totesimme Mervin kanssa että Thealle täytyy maalimiehen puhua vain hyvin rauhallisesti eikä sitä missään vaiheessa saa maalimiehellä riekuttaa koska ottaa niin helposti siellä kierrokset. Lisäksi nappasin toiselta leiriläiseltä idean heittää palkkapurkki vähän matkan päähän josta Thea sai sen tuoda sitten molarille avattavaksi. Ei siis suoraan aukaista palkkapurkkia. Tällä vähennetään myös sitä maalimiehen häirintää. Mervi kehoitti meitä ottamaan enempi vain tyhjiä pistoja, jokaiseen treeniin vähintään yksi. Leiri oli äärettömän antoisa opillisesti sekä myös sosiaalisesti. Oli mukavaa myös tutustua muihin hakua harrastaviin noutajiin.

Thea kävi huhtikuussa myös lonkka- ja kyynärkuvissa sekä silmätarkissa. Silmätarkin tulokset näkyvätkin jo koiranetissä, muita vastauksia vielä odotetaan. Selkä- ja rankakuvat kuvattiin epävirallisesti ja ne ovat ok.

Rauniokausi avattu, kävimme kaksi kertaa. Tokossa hinkattu ohjattua, joka onkin taas se seuraava haaste meille. Likka meinaa vaan väkisin karata kapuloille eikä malttaisi merkkipysähdystä tehdä. Toivon, että saisin sen kuntoon jotta ehtisin ennen sääntömuutoksia startata evl:ssä.
Pari kertaa harjoiteltiin esineruutua. Muutamia kertoja harjoiteltu metristä estettä, tosin vasta 80-90 cm:llä kapulan kera. Se metri on mulle itselleni jotenkin peikko Thean kohdalla.
Saatiin paikka myös PEHA-kokeeseen, mutta koska Thea sai silmätippakuurin, niin jouduin sen perumaan antidoping-säädösten takia.

Sarkkisen Tomin nome-koulutuksessa käyty nyt kaksi kertaa Thean tytön Demin kanssa ja molemmissa on kehitystä näkynyt. Ja tietysti ensisijaisesti haluaisin meidän suorittavan taipparit, joka olikin tavoite tälle vuodelle sen VOI1:n lisäksi.

Öö, unohdinko mainita jotakin... Olin itse maalimiehenä ja henkilöryhmässä noutajien hakumestaruussa Porvoossa, oli tavattoman upeaa seurata hienoja suorituksia. Lisäksi olin varamaalimiehenä pelastuskoirien Virta-tarkastuksessa (viranomaistarkastus). Eli paljon on tehty, paljon saatu uutta oppia sekä ennen kaikkea intoa taas jatkaa harrastusten saralla. Itse mennä lupauduin pitämään arkitottiskurssin, se alkaakin ensi viikolla. Vähän jänskättää osaanko antaa ohjaajille mitään "kättä pidempää" harjoitteluunsa. Eli kiirusta taas pitää vielä toukokuun, koskahan opin sanomaan ei :D. Vaikuttaa, että oltaisiin koko ajan menossa, mutta ei se ihan niin ole. Työpäiväni ajanhan likka lötköilee kotona. Sitten lenkkien lomassa käymme treenaamassa ehkä n. puoli tuntia per päivä, lukuun ottamatta hakutreenejä tai nometreenejä joissa menee enemmän. Perjantait on meillä pakollisia lepopäiviä, usein myös jompi kumpi viikonloppupäivistäkin. Ehkä jos joku rasittuu niin ohjaaja, mutta niin kauan kun tuntuu kivalta molemmista niin voimme jatkaa.

Lokakuun harjoitukset

Olemme lokakuussa olleet hävyttömän vähän hakumetsässä, taitaapi olla vain kaksi kertaa. Niissä ei muistaakseni kovin kummallista ollut. Toisella kerralla niistä meillä oli umpparina vanha teltta, josta Thea kyllä hienosti ilmaisi maalimiehen, mutta kun olimme sopineet että mm alkaa kehua kun Thea haukkuu niin sepä päätti sitten tunkeutua sinne telttaan väkisin niin, että osa kankaasta hieman repesi :). Tämä on varmaan seurausta raunioilta missä sitä taas opetetaan tunkeutumaan eri koloihin.
Olemme myös päässeet kokeilemaan rakennusetsintää, joka pidettiin nelikerroksisessa vanhassa tuotantorakennuksessa. Mehän olimme kokeilleet tällaista ainoastaan kerran viime keväänä kun oli UMN:n peko-tutustumiskurssit ja silloin Thea oli hivenen jännittänyt sitä. Nyt se meni innokkaasti etsien rakennuksessa ja ilmaisi täältäkin hyvin mm:t jotka olivat kuin umpparissa oven tms takana.
Raunioilla oltu kerran, jossa halusin tehdä vain helpot mm:t kasojen päälle nähdäkseni onko Thean kasojen päälle meno-ongelma poistunut. Ja olihan se onneksi, nyt ei ollut mitään ongelmia siinä. On noi nartut vaan ihme otuksia kun koskaan ei voi tietää mitä niiden korvien välissä liikkuu milloinkin. Niin ovat hormonien vietävinä.

Tokossa olemme käyneet omissa treeneissä maanantaisin sekä kerran Labbiskerhon tokovalmennustiimin paikkovuorolla jossa kouluttajana oli Ansu Leiman. Ansulta sain taas uuden vinkin miten työstää Thealla tuota ruutua joka ei meinaa mennä mitenkään sen kaaliin. Nyt viemme pallon ruutuun ihan aluksi siten, että jätän Thean istumaan ja vien pallon itse. Sen jälkeen teemme muita tottisliikkeitä ja viimetteeksi lähetän Thean normaalisti ruutuun. Ainakin nyt parina kertana tämä on toiminut. Hallissa olemme käyneet treenaamassa pari kertaa, joista ensimmäisessä likka kävi kyllä niin kierroksilla, että meni jo sähläämisen puolelle.
Kaukoja olemme harjoitelleen kotona, mutta eipä tässä näy kummosia edistymisiä vielä. Tunnaria kun en ollut ottanut moneen viikkoon, niin alkoi taas tyylillä "noudetaan mikä tahansa", mutta nyt onneksi vaikuttaisi siltä että on palattu taas oman tuomiseen. Hyppynoudossa eniten etenemistä ja olen pystynyt jo heittämään kapulaa vinoonkin esteeseen nähden. Tosin näissä autan vielä käden heilautuksella paluuhypyn varmistuksena. Jääviä en ole ottanut juurikaan, seuraamista ja sivuaskelia paljon. Vieläkin mulla on itselläni ongelma vasemmalle siirtymisissä. Otan kuulemma liian isot askeleet vaikka omasta mielestäni ne olivat pienet. Onneksi maanantainryhmästä treenikamu kuvasi askeleeni ja olihan ne harppomisen näköiset. Pitäisi vaan useammin kuvata myös treeneissä, jotta näkisi parhaiten omat virheensä.
Ohessa videota tunnariharjoittelusta:

Sitten vielä Säkeen kuulumiset. Säe on lähtenyt viikko sitten kotikoiraksi erääseen perheeseen kokeiluun, josko heillä synkkaisi. Toivon kovasti Säkeelle menestystä siellä, sillä onhan sillä hyvät kotitavat ja sitä pystyi pitämään lenkilläkin hyvin vapaana. Ainoastaan kaupunkioloissa se stressasi selvästi vastaantulevista koirista niin, että olisi keinolla millä hyvänsä halunnut mennä tutustumaan niihin. Toivottavasti kuulen siitä vielä joskus, sillä jokainen koira jättää kyllä jäljen sydämeen oli se sitten vähän tai pitkän aikaa hoidossa. <3

Parin kuukauden kuulumiset eli pitkää tarinaa

Pitkästä aikaa ehdin päivittää jotakin harrastusrintamalla. Meillä on ollut aika hektinen elo-syyskuu. Ollaan käyty raunioilla joissa aluksi tuntui menevän kerta kerralta loistavasti, mutta sitten tuli yhtäkkiä stoppi. Thea ei kiivennyt enää kasojen päälle. Toki meni sitten lopuksi kun menin itsekin, mutta lähetettäessä ei mennyt. Olimme siis edennyt siellä liian vauhdilla kun olimme ottaneet jo kaivopiiloja yms. savu- ja ihmishäiriötä. Palasimme siis taas alun helppoihin harjoituksiin ja toiminta parani selvästi.

Hakumetsässä Thean ilmaisut parantuneet hyvin ja se haukkuu intensiivisesti 20 haukkusarjoja. Jonkin verran otettu metsässä hallintaa sekä harjoiteltu laatikkoa. Pistot sujuneet erinomaisesti. Tää on selvästi niin Thean juttu!

Tokossa harjoiteltu paljon uusia juttuja, hyppynoutoa, tunnaria ja ruutua. Jonkin verran työstetty myös seuraamisen tiivistämistä ja parannusta on siinäkin nähtävissä. Harmi vain, että sen suhteen treenaaminen jäänyt kuitenkin liian vähäiseksi muiden uusien juttujen vuoksi. Tunnarin harjoittelua aloitettiin aktiivisemmin oman piiloittelulla. Tämän Thea toikin aina helposti, ongelma alkoi tulla siitä kun lisäsin kasan puhtaita lähemmäksi. Likan mielestä kaikki kapulat olisi pitänyt äkkiä tuoda mammalle. Ei auttanut vaikka olin neutraali kun toi väärän ja pistin bileet pystyyn kun toi oikean. Aloin hiukan jo turhautua kun mielestäni tämä ei edennyt laisinkaan. Thea ei edes yrittänyt haistella tunnaria vaan sen mielestä se oli noutoliike. Sitten luin Pipa Pärssisen koulutusvihosta, että joillakin on käytetty namipalaa tunnareiden välissä jotta koira tajuaisi haistella. Ja tämähän tepsi Theallakin. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran laittaa namipalat tunnaririvin väleihin niin johan alkoi pimukin haistella tunnareita ja toi kuin toikin oman. Aluksi ehkä saattoi ottaa ensin väärän suuhunsa, mutta vaihtoi sen omaan. Tämäkin nollaava tapa on onneksi loppunut ja nyt vain oma on noussut joka kerta. Eli olipas pienestä kiinni tuokin.

Ruutu se vasta on ollutkin meidän ongelma. Toki menee hyvin ruutuun jos näkee sinne jotakin vietävän, mutta jos yritän lähettää sokkona on Thea vielä epävarma ja alkaa etsimään kuin ois etsimisliike. Ei yhtään hahmota ruutumerkkejä kentällä. Tätä olemme jankanneet nyt toista kuukautta eikä edistymistä ole ollut juurikaan. Viikko sitten aloin lähettää sitä toisella tavalla ruutuun. Nyt harjoittelen ensin vain puolesta matkasta ja saa sitten heitettynä pallon palkaksi tai käyn sen itse ruudussa palkkaamassa namilla. Kun ja jos tämä alkaa auttamaan, niin sitten pikkuhiljaa kasvatan matkaa oikeaan etäisyyteen. Toivottavasti tämä tepsisi, sillä itse kokee aina turhautumista jos jossakin ei yhtään edistymistä tapahdu.
Hyppynoudossa Thea meinaa kiertää paluussa esteen. Tätä nyt harjoitellaan niin, että houkuttelen sitä paluuhyppyyn. Tässä on jo nähtävissä toistojen kautta, että avustusta on voinut jo pienentää, toki ei vielä kokonaan vähentää.
Kaukokäskyjä ollaan treenattu harva se ilta kotona ihan läheltä, jotta tekniikka löytyisi. Hankalinta on S-I vaihto, jossa Thean pitäisi peruuttaa etutassuillaan istumaan. Vielä se meinaa siirtää ko vaihdossa pyllynsä eteenpäin. Myös S-M vaihto aiheuttaa liikkumista, joten ihan edessä harjoittelu jatkukoon. Tämän tiedän ja uskon olevan vaikea liike, siispä toistot jatkukoon.

Sitten meidän treeniryhmä järjesti möllikokeen, jossa oli kaikki neljä luokkaa. Kun sovittiin mölleistä mulla jotenkin naksahti ja lupasin osallistua voi-luokkaan. Jälkeen päin aloin empimään ja yritinkin luikerrella osallistumisesta, mutta ei enää annettu. No pikkaisen meinasi paniikki iskeä, Thea ei luvatessani osallistua osannut tunnaria, ruutua, kaukokäskyjä, hyppynoutoa, muista uskoin edes jotenkin meidän selviävän. Ryhmän jäsenet osallistuivat muissakin tehtävissä. Kokeneemmille oli nakitettu tuomarointi ja liikkurointi ylemmissä luokissa ja meille aloittelijoille alo-avo tuomarointi ja liikkurointi. Mulle osui avon liikkurin tehtävät. No mä podin sitten kramppikuumetta koko viikon enkä nukkunut kovinkaan hyvin kun jännitin meidän kisasuoritusta. Jälkeenpäin ajateltuna tosi hölmöä sillä oli tosi hyvä osallistua ns. kisamaiseen treeniin jossa pystyi liikkeiden välissä palkkaamaan ilman pistemenetyksiä.

Itse kisa meni meiltä jotenkin näin: paikkamakuussa Thea oli vaihtanut lonkalle, hyppynoudossa heitin kapulan vinoon ja pyysin uusintaheittoa sekä näytin kädellä Thealle takaisin hypyn liikkumatta kuitenkaan itse paikaltani. Metallinouto hyvä. Kaukoissa ekaan vaihtoon tuplakäsky, lisäksi liikkui juuri sallitun koiranmitan eteenpäin. Tunnareissa oli lipaissut väärää, mutta toi kuitenkin oman. Ruutuun lähetettäessä lähti etsimään tunnaripaikalle kapuloita ;) Luoksetulossa teki molemmat stopit, mun mielestä melko hyvin, mutta oli kuulemma liikkunut silti liikaa. Istuminen seuraamisesta huippuhyvä. Seuraaminen väljää, jonkin verran seilas, perusasennot osin vinoja, erityisesti sivuaskelissa. No sillä arvostelulla me saatiin nipin napin VOI3-tulos vaikka ruutu nollatiinkin ja sijoitus 3/5, joten tekemistä siis on ja paljonkin, mutta luottavaisin mielin jatketaan. Ja pakko myös tunnustaa ettei me ikinä olla otettu noin pitkää seuraamispätkää vapaana, Thealla pysyi kuitenkin kontakti koko ajan. Kokonaisuuteen olin älyttömän tyytyväinen virheistä huolimatta ja uskon, että me joskus ylletään ykköstuloksen arvoisiin suorituksiinkin. Treeniä se tulee toki vaatimaan.

Sitten lopuksi vielä Säkeen kuulumiset. Tällä hetkellä Säe on ilmeisesti reputtanut opaskoirakoulutuksen tuon koirakiinnostuksen vuoksi, mutta on ehdolla muihin tehtäviin joka selviää parin viikon sisällä. Nyt tuo pikkumusta nukkuu jalkojeni juuressa ja on meillä taas viikonloppuhoidossa.

Säkeen testikuulumiset, Thea raunioilla

Eilen sain sitten soiton koululta Säkeen testeistä. Ilokseni ipana on nyt alustavasti hyväksytty koulutukseen. Säettä kuvailtiin vilkkaaksi, omapäiseksi koiraksi jolla eniten haittaavana asiana oli ollut tarhastressi jonka vuoksi se ei ole pystynyt rauhoittumaan ollessaan tarhalla. Kaikki liikenne- ja alustatestit olivat menneet hyvin. Sovimme sitten kouluttajan kanssa, että Säe saa tulla meille viikonloppuisin stressiä lieventääkseen ja viikot se olisi koulussa. Sisäoppilasmeininkiä siis. :D Olen valtavan iloinen ja toki melko hämmästynytkin, että Säe on läpäissyt testit. Kysyinkin miten sen koirakohtaamisten kanssa oli mennyt tai miten jatkossa se voisi vaikuttaa koulutukseen, niin kouluttajan mielestä ne eivät ole ongelma. Huippuammattilaiset tekevät kyllä ihmeitä! Hain sitten Säkeen jo täksi viikonlopuksi huilailemaan ennen ensi viikolla alkavia opintoja. Siellä se seisoi rauhallisena kopissa häntä heiluen kun menin sen luokse. Missähän sitä stressiä sitten ilmeneekään??? Malttoi myös istua ennen kuin avasin häkin oven ja laitoin pannan kaulaan. Sen jälkeen vapautin sen ja annoin sen viimein tervehtiä.

Mökillä Säe on ollut tosi rauhallinen ja vain muutaman kerran se on Thean kanssa jaksanut painia. Enemmän se on hakeutunut viereen ja kerjännyt rapsutuksia. Rankkaa siis tuo testeissä oleminenkin on ollut. Näillä näkymin kirjoittelen jatkossa silloin tällöin myös sen kuulumiset ja koulussa edistymiset mikäli kaikki vaan sujuu hyvin.

Thean kanssa olemme päässeet raunioryhmään joka kokoontuu joka toinen viikko. Ekalla tutustumiskerralla sillä oli kolme maalimiestä joista ensimmäisen haki hyvin, mutta sitten sillä tuli varmaankin hämmennys alueesta ja pari kertaa pysähtyi katsomaan kysyvästi mua tekeekö oikein. Näin, että silloinkin sillä oli jo haju etsittävästä, mutta kun alue oli erilainen kuin metsä niin tarvitsi ilmeisesti vahvistuksen toiminnalleen. 'Seisoin ensin kuitenkin tovin kunnes sanoin "mene vaan" ilman että osoitin mihinkään suuntaan. Thea sitten lähti määrätietoisesti etsimään maalimiehiä. Piilot olivat tutustumiskäynnillä betonikuutio ja kuorma-auton alla renkaan takana. Nämä olivat sellaisia joihin Thea pääsi vaivatta mm:n viereen. Kolmas oli kuorma-auton lava joka oli maassa. Koira ei päässyt lavalle, mutta nostaen etutassut reunalle, saattoi nähdä juuri ja juuri mm:n. Hienosti Thea tämänkin sitten löysi ja hetken hämmästyksen jälkeen myös ilmaisi hienosti. Tällä käynnillä likka merkkasi kaikki kuumat piilotkin erityisesti ne joissa minä olin aiemmin ollut.

Tiistaina kävimme sitten toisen kerran eri raunioilla. Thea ei enää kysellyt vaan oli jopa osin ohjattavissa pyyntöjeni mukaan. Piiloja oli neljä, joista yksi oli tunkeutumispiilo pressun taakse, kyljellään oleva roskis jonka ovi oli n. 5 cm raollaan, betonin ja kuormalavojen joukossa oleva piilo sekä kelarullan sisällä oleva piilo. Kaikki piilot löytyivät helposti ja ohjaaja sanoikin, että näillä esityksillä olisimme keväällä valmiit kisoihin! Ihanaa treeneissä on ollut se etten itse tiedä missä maalimiehet ovat piilossa. Joudun ja ennenkaikkea opin todella lukemaan koiraa milloin se on saanut vainun. Metsässä aina tiedämme missä piilot ovat ja siellä toki harjoitellaankin suoria pistoja jolloin maalimiehen on oltavakin siellä minne koiraa lähetän. Olemme toki myös käyneet parin viikon aikana tottisryhmässä jossa takutaan nyt ruutuun lähettämistä sekä pyritään parantamaan seuraamisen väljyyttä. Lisäksi olemme olleet hakuilemassa normaalisti metsässä. Siellä aloittelemme seuraavaksi harjoittelemaan laatikkoa eli liikkumista pistoilla. Nyt tuntuu Thealla virtaa riittävän ja ainakaan toistaiseksi ei valeraskausoireita ole ollut näkyvissä, toivottavasti ei tulisikaan.