Aktiivinen lomaviikko

Se tässä mökillä olemisessa on mukavaa, että täällä pääsee helposti eri harrastusporukoihin mukaan loman ajaksi. Suurin osa on täysin ilmaisia tai siis vuosijäsenmaksun hinnalla (20€) ja osasta joutuu pikku summan maksamaan muodon vuoksi. Kaupungissa kun maksat ensin kallista jäsenmaksua, mutta sillä et saa kuin käyttää kisoissa seuran nimeä. Jokaisesta treenikurssista tms joudut maksamaan useamman kympin. No mehän olemme sitten hyödyntäneet tätä lomalla ollessa. 

Ensin olimme sunnuntaina hakuporukan mukana treenaamassa. Tehtiin kaistoja ja halusin, että Theaa tuetaan haukkuilmaisuun, jota olimme siis jo saaressa harjoitelleet sukulaisten avustuksella. Haukku oli melko hyvää, mutta vielä se ei ole kuin ehkä noin 4-5 sarjoissa. Olin tosin tyytyväinen siihen. Ekaa "ukkoa" se lähtin tosin etsimään kaistan ulkopuolelta kiertäen, liekö ääniavulla joka kaikui ollut osuutta asiaan. Ekalle olin halunnut varmuudeksi ääniavun suuntaukseen. Muut "ukot" löydettiin suorempaa, jopa osittain piilossa ollutkin. 

Tiistaina ja keskiviikkona tein likalle pk-jäljet. Molemmat olivat vain n.500 metriä pitkiä ja 1 tunti 15 minuuttia vanhoja. Thea nosti jäljet janalta erinomaisesti ja seurasi niitä tosi hyvin ja intensiivisesti 150 metriä. Sitten alkoi haahuilu, se kulki pää ylhäällä tai välillä kyllä alhaalla mutta suu auki, joten keskittyminen oli tiessään. Sitten se rupes ilmaisemaan ja noutamaan mun jälkimerkkejä puusta, höpsö koira! Tiistain jäljenteon jälkeen tuli rankkasade, joten se on voinut osaksi vaikuttaa siihen, että kun jälki nousi rinteeseen oli sade sen huuhtonut osin ja levittänyt hajun laajalle. Toisen jäljen kohdalla pohja vaihtui metsäkangasmaastosta osittaiseen hakkuualueeseen, joten tämä varmaankin vaikutti osiltaan. Huomasin vain, että jäljet olivat Thealle liian vaikeat. Täytyypi hetkeksi palata taas helpompiin lyhytaikaisempiin ja ruokajälkeen. 

Lisäksi olemme harjoitellut mökin pihassa ruutuun lähettämistä, joka on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Oli pakko jo pitää tauko sillä itse meinasin jo alkaa hermostua. Ei siitä siis enempää. ;D

Torstaina oli hakuporukan tottikset, jossa ammuttiin muutaman kerran myös ysimillisellä. Kenttä oli se uusi aidattu kenttä mihin olimme kevättalvella tutustuneet. Siellä on hyvät uudet, turvalliset esteet. Teimme kisaharkkaa, mutta jokainen soveltaen koiran tason mukaan. Meillä seuraaminen oli ok, olisi pitänyt olla tiiviimpi. Henkilöryhmä oli tooosi väljää. Liikkeestä istuminen sekä maahanmenoluoksetulo erinomaiset. Tasamaanouto hyvä, tuli nyt jopa melko tiivisti luovuttaessa. Hyppynoudon otin vain 80cm korkealla esteellä koska en ole Theaa vielä 85cm korkeampaa hyppyyttänyt. Siinä varmistin vain takaisintulossa, että hyppää myös tullessa. Samoin tein A-esteellä, kiipesin harjalle vastaan. Eteenmenossa olin vienyt ennen aloittamista namipurkin kentän toiseen päähän. Thea seurasi vietikkäällä poljennolla mutta toki ei enää kontaktissa. Mistähän noi koirat aina tietää milloin on se liike. Eteenmenoa kun ei sen kanssa olla paljoa tehty ja ei koskaan aikaisemmin liikkeen lopussa. Hyvin irtosi tietenkin eteen, enkä pyytänyt sitä tällä kertaa maahan. Haluan vieläkin nopeamman eteenmenon, joten pääasia, että sille jää mielikuva kentän toisessa päässä olevasta namipurkista tai pallosta. Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista. Luoksetulossa ja noudoissa en ottanut perusasentoa loppuun vaan palkkasin suoraan edestä. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen likkaan vaikka tarkkuuksia pitäisi saada seuraamiseen. Huomaa kyllä ettemme ole sitä juurikaan ottaneet vähään aikaan.

Samalla kun olin sopinut kentän omistajan kanssa kentän käytöstä kysyin, Elinan ja Tessan blogitekstin innoittamana, voisiko päästä Heinolan vepe-treeneihinkin kokeilemaan lajia. Itsellä kun ei ole kokemusta tarkemmin mitä se on. Saimme ilokseni luvan ja sovimme, että menemme 7.7. kokeilemaan vepeä. Joukkoon mahtuisi kuulemma uusia treenaajia. Aatella, tätä ei kyllä pääkaupunkiseudulla sanota noin vain! Harmi vain, että jos me siitä innostuttaisiin niin treenimatkaa olisi kyllä 130km ja arkisin se olisi kyllä melko haasteellista. 

Sitten tänään, lauantaina olin Sysmässä tekemässä avoimen luokan verijälkeä. Ystäväni osallistuu koiransa kanssa mejään ja lupasin mennä tekemään hänen puolestaan jäljen. Näin saan itse kokemusta ja hyvää oppia miten kisoissa toimitaan. Huomenna jäljet ajetaan koska niiden tulee vanhentua vähintään 12 tuntia. Sain onnekseni jäljentekopariksi ylituomari Ilkka Niemen jonka kanssa suunnistimme jäljen ja sen jälkeen vielä uudestaan veretimme sen. Hyttysiä oli aivan valtavasti! Huomenna täytyy muistaa laittaa myrkyt niskaan kun menen vielä opastamaan jäljen. Aamulla kokoonnummekin jo klo 7, joten aikaista herätystä on luvassa. Thea ja Säe ovat sillä aikaa mieheni kanssa mökillä. 

Säkeen juoksut ovat edenneet normaalisti ja pikkuhiljaa se alkaa kääntämään häntäänsä kun laitan sille housuja. Tosin siinä mun täytyy ollakin tarkkana sillä kun se huomaa, että otan juoksuhousut käteeni se juoksee sängyn alle piiloon, hassu pikkuinen. 

Ensi viikoksi Säe meneekin koululle koska lähdemme mummon muuttopuuhiin. Saas nähdä miten se käyttäytyy siellä nyt kun on juoksut.

Säe juoksee

Näinhän sen pitikin mennä, kun aloitan loman, aloittaa Säe ekat juoksunsa. Olipa niitä kyllä odotettukin ainakin koulun puolesta. Ihmettelinkin pari päivää ennen miksi pikkulikka on niin vaisun oloinen, mutta juoksujen alkaminen selitti kaiken. Saas nyt sitten nähdä miten se tulee vaikuttamaan luonteeseen, vaiko mitenkään. Säe juoksee varmaankin seuraavat neljä viikkoa jonka jälkeen on Thean juoksuja odotettavissa. Tässähän tämä kesä menee jonkun juoksuillessa.

Juhannusta olimme juhlimassa saaressa, johon oli kokoontunut sukulaisia suoraan ja välillisesti. Kaikkiaan meitä oli 13 aikuista, 9 lasta sekä 3 koiraa. Thea ja Säe sukkuloivat sujuvasti porukoiden keskellä, antoivat tätini 12,5-vuotta vanhan springerin olla rauhassa ja olivat silmin nähden väsyneitä kun palasimme omalle mökille tänään. Teimme saaressa Thean kanssa muutamat henkilöhaun ilmaisut ja molempien kanssa esine-etsintää parilla hanskalla. Säkeestä huomasi ettei se vielä osaa ja/tai uskalla edetä minusta 20 metriä eteemmäksi, mutta kun kävelin sen perässä, käytti se kyllä hyvin nenäänsä ja toi hanskan käteen asti. Thealla piilotin hanskan tarkoituksella "piiloon" tiheän kuusen alle, jotta käyttäisi enemmän nenäänsä tarkennuksiin. Nyt sillä on ollut hieman tapana alkaa juoksennella kun on saanut hajua jostakin. Sitkeästi sekin teki etsintää ja hanskat löytyi.

Pikku videopätkä likkojen riekkumisesta kun aurinko vihdoin pilkotti tänään hetkisen:

Terveiset saaresta

Tulin koirien kera viikonlopuksi isäni saarimökille. Aluksi mietin miten saan yksin roudattua koirat ja tarvikkeet kiikkerällä, pienellä soutuveneellä salmen yli. Matka ei ole pitkä, ehkä noin 80-100 metriä, mutta sen verran kuitenkin, että jos vene kaatuu sähläävien korien vuoksi, on siitä leikki kaukana. Theaa olen yleensä uittanut yli mikäli veden lämpötila on ollut yli 15 astetta, mutta nyt oli mukana Säe joka ei meidän omalla mökilläkään ole rannasta kovin pitkälle mennyt. Aika sähläystähän tuo alkuun oli, Säe hyppäs veneeseen, Thea hyppäs ja saman tien poiskin. Sitten Thea meni veteen jo odottamaan lähtöä. Säe ihmetteli laiturilla, että mikäs juttu tää nyt on. Lähdin soutamaan kamojen kera ja Thea alkoi heti uida perässä. Ipana jäi laiturille hölmistyneenä katsomaan joten ajattelin, että "saatan" Thean ensin yli ja haen sitten veneellä Säkeen. Yritin vielä rauhoitella sitä äänellä ettei hätääntyisi. Sitten se yhtäkkiä hyppäsi itsekin veteen ja alkoi uimaan. Aluksi hätäisesti räpiköiden, mutta kun vähän valutin venettä sitä kohti, alko sekin uida maltillisesti. Hienosti sitten ipanakin polskutteli saaren rantaan jonka jälkeen alkoi valtava hippaleikki niiden kesken. Kovasti sillä on myös nuuskuteltavaa kun ei ole täällä koskaan aiemmin ollut.
Viikonloppu vietetään lähes vain laiskotellen, ehkä huomenissa saamme koiravieraita vähäksi aikaa remuamaan. Tämä tekee Theallekin hyvää, sillä tiivis treenikevät ja kisat varmasti vaativat myös oleilua. Sitä paitsi saimme viikolla kuulla, että pääsemme tokossa tavoitteellisten ryhmään. Aloitamme kuitenkin vasta loman jälkeen. Lisäksi käymme syksyllä kokeilemassa myös peko-ryhmää, josko se olisi meille sopiva harrastus. Säkeen kanssa on harjoiteltu tottista sekä otettu alkeita esine-etsinnästä. Se ei haittaa mahdollista tulevaa opasuraa, jossa koiran tulee noutaa mm. hanska käyttäjälleen. Lisäksi saamme ipanalle myös jotakin hyvää aktiviteettia johon purkaa itseään hallitusti.
Harmillisesti mulla ei ole kameraa mukana täällä ja puhelimenkin hajoitin viikolla, joten todennäköisesti en mitään kuvasaastetta saa tällä kertaa aikaiseksi meidän viikonlopusta.

TK2 ja taipparitreeniä

Niinpä se meidän likka nappasi kuin nappasikin sen kolmannen ykkösensä ja sai TK2-koulutustunnuksen. Kisat käytiin sunnuntaina Heinolan 25 asteen helteissä ja tuomarina oli Salme Mujunen. Luokassamme oli 11 koiraa. Liikkeet eivät kyllä menneet kaikilta osin ihan nappiin, erityisesti hyppyliike meni ihan plörinäksi, josta saan syyttää vain itseäni. Paikkamakuulle mentäessä Thea vaikutti laiskalta ja luulinkin ettei se nouse ekalla istumaan, mutta nousihan se, hitaasti tosin. :D Paikkamakuusta saimme silti täydet vaikka videolta seurasin, että Thea oli nuuskaissut maata sekä vaihtanut lonkka-asentoa loppuvaiheessa. Seuraaminen tuntui kivalta ja oli ihan meidän tasoista. Maahanmeno ja seisomisliike ok ja meidän tasoisia. Luoksetulossa Thea alkoi kutsun saatua hiipimään luokse ennakoiden stoppia. Tämä on seurausta siitä, että otimme sitä varsin paljon edellisellä viikolla sen vahvistamista vaikka otinkin myös läpijuoksuja. Pysähtyi siis hyvin, mutta jatkoi uuden kutsun saatuaan hiipimällä. Jäi luoksetulossa vinoon eteen ja perusasentokin oli hieman vajaa. Noudossa lähti hyvin, tuli hyvin ja oli jo istumassa tosi nätisti eteen lähes pylly maassa, mutta sitten sille tuli joku aivopieru ja lähtikin kiertämään takaani sivulle. Luovutusasento oli väljä ja vino. Kaukoissa tunsin heti että valahti lonkalle ja olin varma ettei se siitä enää nouse. Kolmannella käskyllä sain kuitenkin sen istumaan ja muuten vaihdot ok meidän tasoisia. Mutta sitten hyppy! Thea lähti käskystä esteelle, pysähtyi eikä hypännyt. Annoin toisen käskyn, eikä hypännyt. Eli tästä täydet 0 pistettä. Tämä oli täysin mun vika sillä aamulla ennen kisoihin lähtöä olin vielä varmistellut liikettä koska likka oli alkanut ryöstämään hypylle mennen tullen. Näin se oli siis kisoissa epävarma siitä mitä mä oikein haluan. Eli tämä menee täysin omaan piikkiin. Koskahan mä oppisin!
Tässä vielä osa-suorituksittain pisteet:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 8,5
Kauko-ohjaus 7
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10

Kokonaispisteet siis 163,5 jotka eivät todellakaan päätä huimanneet, mutta ykkönen kuitenkin.

Edellisenä päivänä olimme IH-nuuskujen möllitaippareissa jotka myöhemmin yhteisestä sopimuksesta nimitettiin vain taipparitreeneiksi sillä mukana oli eritasoisia ja -ikäisiä koiria joita ei voinut verrata. Emme ole pitkään aikaan harrastaneet juurikaan nomeilua joten Thea kävi tosi kuumana ja pää ei kestänyt olla hiljaa vaan se piipitti lähes koko ajan kun muut suorittivat niin ettei se nähnyt. Hieman se rauhoittui kun oli saanut itse käydä vesinoudossa ja hakuruudussa. Lähistöllä on ampumarata, jossa sattui myös onneksi olemaan kisat. Haulikon ääniä kantautui useita sarjoja jatkuvasti. Tämä aiheutti myös aluksi Thealle vinkunaa. Ei siksi että olisi pelännyt, vaan oli aiemmin yhdistänyt sen jo siihen, että päästään riistoja hakemaan. Kun se oli kuunnellut sitä sarjatykitystä jonkin aikaa, niin ei enää noteerannut sitä laisinkaan.
Kuumenemisen vuoksi Thean eka vesinouto meni mälväten, lokilla jo pidemmällä matkalla sen ote oli rauhallinen. Hakuruudussa kaksi varista tiputettiin ja lievästi mälvättiin, mutta riista oli kyllä hävyttömän huonokuntoistakin. Yhdeltä varikselta puuttui pää joten ei ihme että suu mälväsi. Laahausjäljelle lähti kuin hakuruutuun joten pillitin sen takaisin ja sitten malttoi jäljestää kanille jonka otti nätisti suuhunsa ja luovutus oli hienosti edessä istuen rauhallisella otteella. Oma ongelmani on vieläkin se, että hyökkään vastaanottaa riistaa kun pitäisi maltillisesti odottaa että Thea tuo sen luokse asti. Lopuksi vielä saimme seurata kahden muun ohjattua noutoa vedestä sekä hakuruutua. Tämä oli hyvää malttiharjoitusta Thealle, että näkee muiden tekevän ja itse joutuu olemaan ns.passissa.

Onneksi on ihania ystäviä jotka viitsivät kuvata treenejä ja kisoja, jotta voi nähdä omat virheensä ja toivottavasti pystyy ottamaan siitä opikseen. Mutta se onkin sitten jo aivan toinen juttu! :D