Onnistumisen iloa!

Niin kuin otsikko kertoo, oli tänään treeneissä loistava päivä, että ihan liikutuin, mutta aloitetaan ensin keskiviikosta.

Meillä alkoi keskiviikkona Itä-Hämeen Nuuskujen taipparitreenit. Jokainen koira yksitellen meni kouluttajan seurassa metsään tekemään harjoitteita. Kerroin, että meillä on ollut luovutuksissa ongelmia joten Thean kanssa aloitettiin ekalla kerralla ihan perusmarkkeerauksista. Kouluttaja neuvoi liikkumaan taaksepäin kun koira on parin metrin päässä. Aluksi heitettiin perus dami laukauksen jälkeen ja sen likka toikin nätisti käteen kun otin muutaman askeleen taaksepäin. Sitten heitettiin variksen siivellä peitetty dami ja sekin tuli ripeästi ja hienosti käteen asti. Lopuksi noudettavana oli oikea varis, jota Thea ensin nuuskaisi, otti suuhun ja palautti taaskin hienosti käteen saakka! Kaikissa noudoissa kehumisen lisäksi aloin kulkea taaksepäin kun koira oli n. 5 metrin päässä. Variksen kohdalla näin, että Thea alkoi hieman kuumenee koska ote alkoi tiukkenemaan, mutta varista ei mälvätty eikä rikottu ja luovutus kuitenkin sujui joten ajattelin että ehkäpä tämä tästä vielä etenee.

Tänään meillä oli sitten toinen kerta ja vuorossa oli hakuruutu, jossa oli pelkkiä variksia. Vähän jännäsin sillä olemme ottaneet hakuruutua vasta alle 10 kertaa ja nekin pelkillä dameilla. Yksi varis tosin heitettiin taas laukauksen kera markkeeraukseksi ja muut raakut olivat jo valmiina piilossa. Thea lähti hyvin heitetyn variksen perään ja toi sen tosi nätisti pehmeällä otteella takaisin. Sitten hieman sähläsin kun annoin tuodun variksen kouluttajalle ja Thea oli lähdössä sen matkaan, mutta kutsusta tuli kuitenkin vierelle jolloin lähetin noutamaan varsinaisia piilovariksia. Hienosti Thea haki lähialueilta ja käytti hyvin nenäänsä...ja palautti myös käteen asti minun ottaessa vain muutaman taka-askeleen luovutuksessa. Kun lähialueet oli haettu, Thea itsenäisesti laajensi hakualuetta takareunalle ja, minun mielestä pitkältä tuntuvan ajan kuluttua,  toi sieltäkin raakun hienosti käteen. Silloin viimeistä varista tuodessaan mä meinasin ihan pillahtaa itkuun kun olin niin liikuttunut ja iloissani Thean suoriutumisesta. Kaksi viimeistä varista Thea kyllä tiputti hakuruudun keskellä, mutta nosti heti sen suuhunsa ja palautti sen minulle käteen. Lieko ne varikset olleet jo aika möyhennettyjä kun me olimme viimeisenä vuorossa. Kouluttaja kommentoi meidän suorituksista, että koiralla hakuinto säilyi hyvin, likka uskalsi hakea myös kauempaa sekä palautukset olivat niin hyviä ettei tämän esityksen perusteella olisi mitään ongelmia suoriutua taippareista. Lisäksi koira vaikuttaa olevan hyvin käsissä. Sydän oli kyllä pakahtua, mutta koska on niin pönttö ettei luota koiraansa, mä sanoinkin että seuraavalla kerralla voikin olla taas toisin. :P

Seuraavalla kerran pääsemme I-HN:n treeneihin viikonpäästä ja esitinkin toiveeni, että suurin osa variksista olisi silloin hakualueen takareunalla, jotta Thea ehdollistuisi irtoamaan suoraan mahdollisimman pitkälle. Läheltä tuo kun ottaa kuitenkin hyvin. Mutta nyt näyttäisi siltä, että luovutukset onnistuvat hyvin kun muistan vain ottaa pari askelta taaksepäin palautuksissa.

Kuva ei ole treeneistä, vaan mökiltä kun harjoittelimme lokilla

Paljon on vielä tehtävää

Tänään meillä oli bh-treenit ja jospa aloittaisi niistä positiivista asioista mikä meni hyvin. Meitä oli saapunut paikalle vain kaksi koirakkoa, joten olimmekin Thean kanssa vuorossa ensimmäisenä kentällä. Aluksi pyysin, että toisen ryhmän jäsenet tekisivät luoksepäästävyystarkastuksen, koska Thea innostuu niin paljon uusista ihmisistä että heittäytyy mm. maahan rapsuteltavaksi. :) Tämä meni kuitenkin kohtuullisen hyvin, kun annoin sille ensin istu-käskyn. Sen jälkeen katsoi minua hieman innosta hytisten, mutta antoi vieraiden silitellä itseään ilman höseltämistä. Tätäkin täytyykin nyt joka kerta harjoitella aluksi.

Jäävissä liikkeissä istuminen ja maahanmeno-luoksetulo oli hyvää, jos vain ohjaaja muistaisi pysähtyä käskyn antaessaan. Thea osaa kyllä liikkestäkin ne liikkeet, mutta koska bh-kokeissa PITÄÄ pysähtyä, on minun iskostettava se itsellenikin. Luoksetulossa Thea tuli vauhdikkaasti, mutta eteen istumisen sijaan hyppäsi ottamaan mun leuan alta pallon. Tätä se ei ole ikinä tehnyt, hiukan oli virnettä taas silmäkulmassa. Pyysin vetäjältä myös, että voisimme harjoitella paikalla oloa sillä aikaa kun toinen koira harjoitteli liikkeitä. Se meni erinomaisesti vaikka toisen koiran ohjaaja riekkui patukan kera koiransa kanssa vain muutamien metrien päässä. Kouluttaja teki myös lisähäiriötä kävelemällä Thean ympäri ja katkomalla pienen oksan lähistöltä jota heitteli sitten kentällä. Paikalla olon tiesinkin olevan Thean bravuuri-liike, mutta että se pysyi myös voimakkaan häiriön alaisena oli iloinen yllätys.

Mennäänpä sitten siihen seuraamiseen...jostakin syystä en saanut Thean viettiä nousemaan riittävästi ja alun skarppina olon jälkeen into selvästi lopahti. Yritin tehdä lyhyitä motivoituja seuraamisia käännöksillä, mutta sekään ei riittävästi auttanut. Into saattoi johtua myös väsymyksestä, sillä olimme joutuneet lähtemään evakkoon kotoa jo 1,5 tuntia aiemmin ja kävelleet ulkona lähes koko ajan. Eli tässä seuraamisessa on vielä paljon tehtävää, jotta likka jaksaisi bh:n pitkät seuraamiset. Onneksi jatkossa voimme lähteä treeneihin täysin levänneinä. Seuraavaksi kerraksi kouluttaja tosin suunnitteli, että menisimme harjoittelemaan kaupunkiolosuhteita, tässä meillä ei ole esiintynyt ongelmia ainakaan tähän asti.

Ilmoittautua vai ei?

Olen tässä viime viikosta asti pohtinut joko meistä olisi kisaamaan alokasluokan tokossa. Thea periaatteessa osaa jo alo-liikkeet ja hyvänä päivänä se voisi saada erinomaisen 1. tuloksen, mutta...meidän suoritusvarmuus ei vielä ole sitä luokkaa, että sellaista tulosta voisi jo odottaa joka kerrasta. Katsoin myös koirat.comista möllikokeita, mutta niitä ei nyt touko-kesäkuussa näytä olevan kuin yhtenä päivänä lähialueilla ja ajankohta on meille tosi huono.

Tuleva viikko on taas harrastustäyteinen, tiistaina on bh-treenit ja keskiviikkona sekä perjantaina taipparitreenit. BH-treeneissä meille jo vetäjä kerran sanoikin, ettei meillä tule olemaan ongelmia bh:n tottelevaisuusosuuden suorittamisessa. Suurin ongelma meillä taitaakin olla mun jännittäminen. Vaikka olen joskus vuonna tinasotilas kilpaillut PK-puolella VOI-luokassa ja olen muutaman alo-tokonkin käynyt, ei se jännitys vain ole iänmyötä mihinkään kadonnut. Eli tässäpä mä vain jatkan edelleenkin pohdintaa uskaltaisiko sitä ilmoittautua kesäkuussa olevaan viralliseen tokoon vain ei. :D

Pentutapaaminen

Tänään oli mukava päivä sillä oli Thean pentujen pentutapaaminen koululla jonne mekin Thean kanssa suunnistettiin. Paikalle oli saapunut seitsemästä pennusta viisi; Dumbo, Dumle, Duuri, Dolly ja Didi. Valitettavasti Demi ja Dante eivät välimatkojen vuoksi olleet päässeet paikalle. Thean ipanat ovat tällä hetkellä 9,5kk vanhoja.
Mukavaa oli seurata onko pennuilla mitään piirteitä tullut emästään. Rakenteellisesti aikas kauniita pentuja ovat, varmaankin äitiinsä tulleet :D (pakko tunnustaa etten ole isää nähnyt liekö miten komea sekin). Veljeksistä Dumbo ja Dumle ovat eniten samantyyppisiä. Dumbolla on hieno vahva turkki. Duuri on ihana lihaksikas, luonteelta varsinainen elohopea ja myös varsin korkea uros, mutta huomattavasti hoikemassa kunnossa kuin muut veljet, joten vaikea oli muihin verrata. Tytöistä Dolly ja Didi selkeästi narttumaisempia, rakenteeltaan muistutti Theaa mutta päät ehkä kevyempiä tai sitten musta väri hämäsi.

Päivään kuului, että pennut kävivät kouluttajan ja hoitoperheen kera hieman kävelemässä yksitellen ja saamassa vinkkejä arkeen. Me muut jutusteltiin ja juotiin kahvia sillä välillä. Myös eläintenhoitaja teki jokaiselle pennulle pienen terveystarkastuksen ja leikkasi mm. kynnet. Mukavaa oli kuulla minkälaisia luonteita tai tapoja koiruuksilla oli. Vain yksi paikalla olevista hoitoperheistä oli ekakertalainen, muut perheet olivat aiemmin jo kasvattaneet opaspentuja. Lopuksi sitten saimme viedä koulun ulkotarhaan koirat riekkumaan ja alun pörinän jälkeen siellä mentiinkin sitten vauhdilla. Thea-mamma oli selvästi ärsyyntynyt "teini-ikäisistään" ja yritti niitä kovasti välillä komennella. Ohessa muutama kuva tapaamisesta:

Dumle

Didi

Taipparikurssin vesitreenit

Tänään meillä oli UMN:n taipparikurssilla vesitreenit. Thea ui mielellään, joten sikäli treenit olisi toivonut menevän hyvin, mutta kun... Meillä on alkanut palautukset tökkimään ja urakalla. Ei onneksi lähde dami suussa vetelee pitkin tienoita., mutta tulee noin 2 metrin päähän ja meinaa alkaa leikkiä sillä. Vetäjän mielestä meillä näyttäisi olevan selvä kurinpidollinen ongelma koiran käyttäytymisen perusteella. Jo treenien alussakin huomasin miten Thea oli aivan täpinöissään kun näki vettä ja damikassin. Yritin rauhoitella sitä, mutta jotenkin korvat taisivat jäädä kotiin kun täysin toivottua tulosta ei tullut. Lisäksi jotenkin käsittämättömällä tavalla Thea sai itsensä noutajahihnasta irti ja lähti kesken toisen suorituksen etsimään dameja. Kyllä hävetti!

Kahden viikon päästä olisi viimeinen UMN:n taipparikurssin kerta jotka samalla riistatreenit. Just tällä hetkellä taas tuntuu ettei tästä tule mitään, mutta kait se on vain palattava taas alkutekijöihin luovutuksissa ja otettava hieman tiukempi linja muutenkin. Huoh :-(

Jänispä hyvinkin...

Tänä aamuna se sitten tapahtui, nimittäin Thea lähti jäniksen perään. Olimmehan toki nähneet jäniksiä aiemminkin, mutta vain kaupungissa ollessa ja silloin likka on ollut remmissä eikä se ole ollut niistä kiinnostunut. Tänään siis aamulenkin aikaan lähdimme kävelemään onneksi rauhallista metsätietä ja pidin Theaa irti. Yhtäkkiä se oli tosi levoton ja nuuskutteli ilmaa, jonka tyhmänä luulin johtuvan siitä, että olimme eilen treenanneet juuri niillä kohdilla. Ajattelin sen muistavan innokkaana paikan ja odottavan vain koska lähetän sen noutamaan. Ja pah, minä ja koiranlukutaitoni sai kovan kolauksen kun Thea sitten lähtikin sopivasti jäniksen perään jota en itse ollut huomannutkaan. Aikansa kynnetyllä pellolla otuksen perässä juostuaan se sitten kääntyi takaisin, kun huomasi ettei sitä tavoita. Onneksi oli pelto, mitä pitkin se juoksi, sillä itselle tuli kivempi olo kun näki missä koira on eikä niin että olisi mennyt metsän pimentoon. Hallittavuutta on siis treenattava vielä paljon ettei kaikkien juoksevien ja lentävien perässä juoksentelisi oma-alotteisesti.

Jatkoimme sitten lenkkiä ja olimme melkein takaisin majapaikassa kun huomasin, että remmi oli kadonnut kaulaltani. Eikun takaisin etsimään sitä mistä olimme kulkeneet ja löytyihän se sieltä missä jänikseen olimme törmänneet.

Treeniä, treeniä

Viime viikko ollut aikas rankka niin itselle kuin koirallekin. Viime viikonloppuna olimme labukkakerhon NOU/NOME-leirillä Hauholla perjantaista sunnuntaihin. Sitten sairastuin maanantaina aamuyöstä oksennustautiin. Mutta koska meillä oli maanantaina illalla UMN:n viimeinen toko-kerta, olihan sinne ängettävä vaikka olo oli tosi heikko ja hutera (minäkö kaheli?). Koulutus oli Malminkartanon sirkuskentällä jossa emme olleet ikinä käyneet, mutta hyvin Thea oli välinpitämätön vieressä olevasta skeittirampeista josta koko ajan kantautui skeittausääniä. Tällä viimeisellä kerralla saimme valita mitä osa-aluetta halutaan harjoitella ja olin jo aiemmin miettinyt, että keskitymme nyt Thean kanssa toukokuussa seuraamiseen joka viime aikoina jäänyt vähemmälle treenaamiselle. Likka oli aluksi vähän yli-innokas, joten kouluttaja suositteli meille ottamaan ennen kehään menoa paljon pysähdyksiä ja paikallakäännöksiä tarkkuuden saamiseksi.

Tiistaina meillä sitten alkoi BH-kurssi, jonka vetäjänä olikin yllättäen vanha tuttu sakemanniajoilta. Vähän ehkä spennasin tuntia, mikä kostautuikin sitten siinä, että Thea lähti kentällä näkyvien varisten perään. Onneksi olin ottanut pillin mukaan, sillä pillityksestä Thea kääntyi heti takaisin (todella ihme) ja sainkin kanssakurssilaisilta kommentteja kuinka hyvin se heti tuli pillillä takaisin. Tällä ekalla kerralla vetäjä vain tutustui meihin mm. seuraamiseen ja otimme hiukan pujottelua sekä lopuksi sellaisen pentuluoksetulon. Olemme hyvin eritasoinen ryhmä ja onneksi seuraavalla kerralla pidämme koirat autossa ja vetäjä keskittyy aina yhteen koiraan kerrallaan. Häiriö muista koirista tulee siitä kun kentällä on samaan aikaan kilpailevien koirien ryhmä treenaamassa.

Onneksi muutama pakollinen melkein vapaapäivä tulee molemmille helatorstaista sunnuntaihin. Siksi vain melkein, sillä en malta ottaa maalla ollessamme muutamia linjallelähetyksiä ja suuntia, kun kerran metsää ja tilaa on paljon. Thean onneksi mä unohdin jälkikamppeet kotiin, muuten olisin varmaan kokeillut sitäkin. No saa se pimu olla koko ajan vapaana, joten pääsee nauttimaan leppoisista lenkkeilyistäkin.

Ihan käsittämätöntä miten mä olen taas innostunut tästä koiran kanssa harrastamisesta. 15-vuotta meni ilman koiraa ja olin jo täysin unohtanut miten hauskaa tää voi olla...ainakin vielä.