Kesäpuuhastelua

Kesä on mennyt hujauksessa ja nyt alkaa jo illat pimenee. Thea pääsi pikkuhiljaa jumeista hieronnan ja akupunktion avulla. Käytiin parissa tokokokeessa, mutta liiemmin ei treenattu jumien vuoksi joten tuloksetkin jäivät laihoiksi 2xEVL3. Sitten lomalla käytiin korkkaamassa pk-jälki jossa siinäkin jäätiin tuloksettomiksi minun luullessa osaavani paremmin jäljestää kuin Thea. Tämän tein myös kahdesti. Ekassa kokeessa tein silti esineruudun josta täydet sekä tottiksen josta saimme 74 pistettä koska hyppynouto meni nollille. Sitten Thean pakka jäljessä hajosi ihan täysin, johtuiko minusta vaiko niistä juoksuista joita odotettu alkavaksi jo heinäkuussa. Nome-b käytiin myös kokeilemassa, mutta siellä Thea kuumeni laukauksista ja heitoista niin ettei saatu tulosta. Mutta mikäli olisi pysynyt ns. "kasassa", olisi tulos ollut mahdollinen.

Lomalla käytiin myös kahden päivän ipor-jälkiopissa Lievestuoreella sekä ipor-sparrausryhmässä Porvoossa. Meille aluksi niin hankalat tikapuut alkavat jo sujua. Pöydissä joudutaan vielä tekemään myös töitä jotta ipor-tottis olisi mahdollinen.

Vielä viikko lomaa jäljellä ja pyrin silti jälkiä muutaman tekemään treenin vuoksi. Juoksut saisivat mun puolesta jo alkaa sillä tämmöinen odotan-vaihe on sangen ärsyttävää. Tokoa ei ole treenattu yhtään ja toistaiseksi se saakin jäädä. Päätavoitteemme on kuitenkin saada Thea viralliseksi hälykoiraksi ja etsintöihin mukaan.

Laiskasti loppuvuoteen

Olemme laiskotelleet Thean kanssa eikä olla treenattu juurikaan. Kerran taidettiin kahteen viikkoon tottistella ja viikko sitten oltiin toki rakennusetsintää tekemässä. Se on saanut olla mökillä mieheni kanssa koko ajan kun itse olen Milli-ipanan kanssa ollut kaupungissa.

 

 Rakennusetsinnässä ei juurikaan mainittavaa. Otin yhden ukon tarkoituksella ulkona partiointina jossa maalimies oli mennyt jonkin leirintämökin taakse piiloon. Olin olettanut että on joko viimeisessä tai toiseksi viimeisessä, mutta olikin mennyt ensimmäisen taakse. Thea lähti heti hajun saatuaan kohdentamaan ja juuri tyhmän olettamukseni takia meinasin kutsua sen pois kun ajattelin sen vain muuten juoksentelevan. En siis osannut riittävästi lukea koiraani. Onneksi en ehtinyt kutsua sillä pian alkoikin jo haukku.


Muut ukot otettiin sisätiloissa, joista yksi oli kiivennyt jyrkkiä portaita pitkin ylös. Thea selvästi merkkas saaneensa hajun, mutta joutui hetken työstämään mistä se tulee koska avonaisessa tilassa hajuvana levisi toiselle seinälle. Hyvä treeni oli kuitenkin.
Millikin oli mukana tutustumassa eri alusta- ja hajumaailmaan. Reipas pentu ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä.

Tänään mennään vähän tottistelemaan, mutta itseltänikin puuttuu suunnitelma mitä tehdä. Surkea minä!

Ai niin, ollaanhan me tehty kolmena peräkkäisenä päivänä metsäjälki eikä sittenkään ihan löhöilty. Jälki ollut tunnin vanha ja jokaisella 6 keppiä. Matkat vain ei ole ollut kuin 300-500 metriin. Yhden jäljen teki mieheni ja meillä meni kyllä suunnitelmat ristiin mistä jälki alkaa. No tulihan kyllä hyvä harjoitus etten yhtään voinut Theaa yrittää ohjailla vaan oli pakko luottaa koiraan. Kepit löytyi tältä hyvin 5/6, 3. keppi jäi ihan siitä syystä etten jarruttanut tarpeeksi ja tuulikin jo melko puuskaisesti. Joudun kovasti jarruttamaan Theaa jäljellä koska meinaa paahtaa jäljen muuten juosten loppuun asti. Hyvin kuitenkin malttaa tarkentaa keppien paikat vaikka ne eivät ole ihan näkösällä vaan hieman ruohikon seassa. Pitäisi vaan päästä enemmän ajamaan muiden tekemää jälkeä jotta Thean itseluottamus jäljellä vahvistuisi enkä aina yrittäisi ohjailla.

Paljon on jokapuolella kennelyskää ja koirien vatsatautia liikkeellä, mutta olemme onneksemme säästyneet siltä toistaiseksi. Hyvä niin sillä Milli on vasta 10 vkoa enkä kovin haluaisi meille vielä mitään tauteja. Yritetään välttää muita kontakteja vaikka Thean kanssa käydäänkin treenaamassa.
(kuvat Jaana Koiranen)

Startti jälkikauteen

Tänään tein tämän vuoden ekan jäljen Thealle. Olosuhteet eivät olleet helpoimmasta päästä aloitukseen, koska ilma oli +4C, tuuli voimakkaasti puuskissa, metsässä muutamassa kohdin hieman lunta ja maa oli sulanut vain pinnasta sekä tihkutti vettä. Tein jäljestä vain n. 300 metriä pitkän ja annoin vanheta tunnin. Laitoin  jäljelle kuusi kapulaa.

Thea otti jäljen janalta hyvin ja lähti määrätietoisesti oikeaan suuntaan. Ensimmäisen kapulan se nosti hyvin. Sitten sivusta tullut tuuli vaikutti jäljestämiseen siten, että Thea kulki lähes 3 metriä jäljen sivussa ja toinen keppi jäi nostamatta. Eka kulma meni hyvin koska kääntyi myötätuuleen. Vauhtia oli paljon ja jouduin melko voimakkaasti hidastamaan sitä. Seuraavat kolme keppiä hyvin ylös. Toinen kulma oli vaikea vaikka kääntyi vastatuuleen, likka alkoi pyöriä ja kävi pissallakin. Jouduin muistuttamaan mitä oltiinkaan tekemässä. Otti sitten itsenäisesti uudelleen jäljen, nosti nenää ja sellaisella siksakilla haravoi jälkeä oikeaan suuntaan. Vika keppi nostettiin, mutta vastatuulen vuoksi myös kaikki jälkimerkit ilmaistiin puista. Lopuksi pallo oli loppupalkkana.

Olen melkoisen tyytyväinen suoritukseen koska edellisestä jäljestämisestä on aivan älyttömästi aikaa. Toki ollaan partiointitreeneissä jälkeä ajettu, mutta se on ollut ihan tuore ja max 100 metriä eli enempi jäljen nostoa. Vauhtia vaan oli huikeasti, mutta eiköhän se asetu kun/jos kertoja tulee lisää ja jarrutan sitä sopivaan vauhtiin.

Jäljillä

Tein eilen aamulla Thealle metsäjäljen kahdella kulmalla, pituudeltaan 500 m ja annoin vanheta vain 45 min. Maasto oli aluksi kallioista jossa ohut sammalpeite, muuten sellaista mustikkamaastoa jossa oli useita risukasoja siellä täällä. Ekalla suoralla oli sivutuuli, toisella tultiin tuulen yläpuolelta ja kolmannella suoralla taas sivutuulta. En lähettänyt Theaa janalle vaan vein sen suoraan jäljen alkuun. Otti jäljen hyvin, seurasi sitä noin metrin verran sivussa tuulesta johtuen välillä toki jäljen päälläkin. Kallion päällä se kulki hetken suu auki pää melko ylhäällä ja luulinkin jo, että alkaa taas pelleilemään, mutta koska eteni niin annoin sen mennä. Ekan kulman meinasi oikaista tuulesta johtuen metriä ennen, toinen kulma tarkasti. Tosin olin nyt jättänyt pienen namipurkin joka kulmaan, josta sai muutaman nappulan, jotta motivoituisi jäljestämään loppuun asti. Toka suora muuten puhtaasti, mutta ilmaisi liian alhaalla olevan jälkimerkin mulle ;). Tällä kertaa ei muuten enää reagoinut merkkeihin. Kolmas suora taas hieman sivussa tuulen vuoksi. Olin tosi tyytyväinen, että nyt meni hyvin. Meinasin jo vaipua epätoivoon kun aikaisemmissa meni tyystin pipariksi koko touhu. Nyt täytyy vaan yrittää tehdä motivoidusti 1-2 jälkeä per viikko ja pyrittävä ensin vanhentamaan taas jäljen ikää ennen matkaa.

Iltapäivällä otimme kokeiluna hakua puhtaaseen metsään, jonne mieheni meni piiloon ns. takakautta. Olimme sopineet, että hän on noin 70-80 metrin päässä tiestä, mutta minäkään en tiedä tarkalleen missä kohdin. Ajattelin, että tällä pystyn kokeilemaan sen ettei Thea seuraa haussa vain jälkiä vaan oikeasti käyttää ilmavainua. Samoin sitä, että huomioin osaanko lukea koiraa milloin se on saanut vainun. Thea eteni aluksi noin 40 metriä kääntyi sitten laajalla kaarroksella takaisin. Pari kertaa se pysähtyi kuuntelemaan odottaen ilmeisesti ääniapuja tms. mutta sitten lähetin sen uudelleen eteenpäin kannustaen jolloin noin 50 metrin jälkeen se ilmeisesti saikin jostakin vainun kun lähti määrätietoisesti erääseen suuntaan. Kesti tovi ennen kuin alkoi haukku kuulumaan ja ehdinkin jo pohtia, että näinköhän lähti jäniksen perään. Hienosti löytyi mieskin hyttysten syötävänä ;), tosin hän olikin siis loppujen lopuksi 100 metrissä! Thea oli kuulemma jäljestänyt viimeiset 15 metriä. Eli ainakaan aluksi ei haitannut, että metsä oli puhdas, tosin ehkä pistot tulisi alunperinkin ulottua hieman pidemmälle kuin 40 metriä, joten siihen tarvitaan vahvistusta. Selvästi oli ainakin tällä kertaa nähtävissä milloin likka on sainut vainun etsittävästä.

Illaksi lähdin vielä Säkeen kanssa kentälle tottistelemaan koska sen juoksut ovat nyt ohi. Hienosti jaksoi Säekin keskittyä eikä muut koirat haitanneet. Otimme seuraamista, liikkeestä seisomista, luoksetuloa ja paikkamakuuta ryhmässä. Lopuksi pyysin erästä treenikaveria tulemaan tiellä vastaan koiransa kanssa, jotta kokeilemme vieläkö Säe ryntäisi vastaantulijaa kohti. Valitettavasti se näin tekikin ja kun otimme muutaman toiston se selvästi tajusi, että tämä on vain harjoitus eikä enää ryntäillytkään. Olisi siis pitänyt tulla aina joku muu vastaan välillä niin oltaisiin saatu harjoiteltua mahdollisimman paljon. Ehkä keksimme yhden keinon kohtaamisiin, mutta kerron siitä sitten mikäli se tepsii.

Aktiivinen lomaviikko

Se tässä mökillä olemisessa on mukavaa, että täällä pääsee helposti eri harrastusporukoihin mukaan loman ajaksi. Suurin osa on täysin ilmaisia tai siis vuosijäsenmaksun hinnalla (20€) ja osasta joutuu pikku summan maksamaan muodon vuoksi. Kaupungissa kun maksat ensin kallista jäsenmaksua, mutta sillä et saa kuin käyttää kisoissa seuran nimeä. Jokaisesta treenikurssista tms joudut maksamaan useamman kympin. No mehän olemme sitten hyödyntäneet tätä lomalla ollessa. 

Ensin olimme sunnuntaina hakuporukan mukana treenaamassa. Tehtiin kaistoja ja halusin, että Theaa tuetaan haukkuilmaisuun, jota olimme siis jo saaressa harjoitelleet sukulaisten avustuksella. Haukku oli melko hyvää, mutta vielä se ei ole kuin ehkä noin 4-5 sarjoissa. Olin tosin tyytyväinen siihen. Ekaa "ukkoa" se lähtin tosin etsimään kaistan ulkopuolelta kiertäen, liekö ääniavulla joka kaikui ollut osuutta asiaan. Ekalle olin halunnut varmuudeksi ääniavun suuntaukseen. Muut "ukot" löydettiin suorempaa, jopa osittain piilossa ollutkin. 

Tiistaina ja keskiviikkona tein likalle pk-jäljet. Molemmat olivat vain n.500 metriä pitkiä ja 1 tunti 15 minuuttia vanhoja. Thea nosti jäljet janalta erinomaisesti ja seurasi niitä tosi hyvin ja intensiivisesti 150 metriä. Sitten alkoi haahuilu, se kulki pää ylhäällä tai välillä kyllä alhaalla mutta suu auki, joten keskittyminen oli tiessään. Sitten se rupes ilmaisemaan ja noutamaan mun jälkimerkkejä puusta, höpsö koira! Tiistain jäljenteon jälkeen tuli rankkasade, joten se on voinut osaksi vaikuttaa siihen, että kun jälki nousi rinteeseen oli sade sen huuhtonut osin ja levittänyt hajun laajalle. Toisen jäljen kohdalla pohja vaihtui metsäkangasmaastosta osittaiseen hakkuualueeseen, joten tämä varmaankin vaikutti osiltaan. Huomasin vain, että jäljet olivat Thealle liian vaikeat. Täytyypi hetkeksi palata taas helpompiin lyhytaikaisempiin ja ruokajälkeen. 

Lisäksi olemme harjoitellut mökin pihassa ruutuun lähettämistä, joka on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Oli pakko jo pitää tauko sillä itse meinasin jo alkaa hermostua. Ei siitä siis enempää. ;D

Torstaina oli hakuporukan tottikset, jossa ammuttiin muutaman kerran myös ysimillisellä. Kenttä oli se uusi aidattu kenttä mihin olimme kevättalvella tutustuneet. Siellä on hyvät uudet, turvalliset esteet. Teimme kisaharkkaa, mutta jokainen soveltaen koiran tason mukaan. Meillä seuraaminen oli ok, olisi pitänyt olla tiiviimpi. Henkilöryhmä oli tooosi väljää. Liikkeestä istuminen sekä maahanmenoluoksetulo erinomaiset. Tasamaanouto hyvä, tuli nyt jopa melko tiivisti luovuttaessa. Hyppynoudon otin vain 80cm korkealla esteellä koska en ole Theaa vielä 85cm korkeampaa hyppyyttänyt. Siinä varmistin vain takaisintulossa, että hyppää myös tullessa. Samoin tein A-esteellä, kiipesin harjalle vastaan. Eteenmenossa olin vienyt ennen aloittamista namipurkin kentän toiseen päähän. Thea seurasi vietikkäällä poljennolla mutta toki ei enää kontaktissa. Mistähän noi koirat aina tietää milloin on se liike. Eteenmenoa kun ei sen kanssa olla paljoa tehty ja ei koskaan aikaisemmin liikkeen lopussa. Hyvin irtosi tietenkin eteen, enkä pyytänyt sitä tällä kertaa maahan. Haluan vieläkin nopeamman eteenmenon, joten pääasia, että sille jää mielikuva kentän toisessa päässä olevasta namipurkista tai pallosta. Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista. Luoksetulossa ja noudoissa en ottanut perusasentoa loppuun vaan palkkasin suoraan edestä. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen likkaan vaikka tarkkuuksia pitäisi saada seuraamiseen. Huomaa kyllä ettemme ole sitä juurikaan ottaneet vähään aikaan.

Samalla kun olin sopinut kentän omistajan kanssa kentän käytöstä kysyin, Elinan ja Tessan blogitekstin innoittamana, voisiko päästä Heinolan vepe-treeneihinkin kokeilemaan lajia. Itsellä kun ei ole kokemusta tarkemmin mitä se on. Saimme ilokseni luvan ja sovimme, että menemme 7.7. kokeilemaan vepeä. Joukkoon mahtuisi kuulemma uusia treenaajia. Aatella, tätä ei kyllä pääkaupunkiseudulla sanota noin vain! Harmi vain, että jos me siitä innostuttaisiin niin treenimatkaa olisi kyllä 130km ja arkisin se olisi kyllä melko haasteellista. 

Sitten tänään, lauantaina olin Sysmässä tekemässä avoimen luokan verijälkeä. Ystäväni osallistuu koiransa kanssa mejään ja lupasin mennä tekemään hänen puolestaan jäljen. Näin saan itse kokemusta ja hyvää oppia miten kisoissa toimitaan. Huomenna jäljet ajetaan koska niiden tulee vanhentua vähintään 12 tuntia. Sain onnekseni jäljentekopariksi ylituomari Ilkka Niemen jonka kanssa suunnistimme jäljen ja sen jälkeen vielä uudestaan veretimme sen. Hyttysiä oli aivan valtavasti! Huomenna täytyy muistaa laittaa myrkyt niskaan kun menen vielä opastamaan jäljen. Aamulla kokoonnummekin jo klo 7, joten aikaista herätystä on luvassa. Thea ja Säe ovat sillä aikaa mieheni kanssa mökillä. 

Säkeen juoksut ovat edenneet normaalisti ja pikkuhiljaa se alkaa kääntämään häntäänsä kun laitan sille housuja. Tosin siinä mun täytyy ollakin tarkkana sillä kun se huomaa, että otan juoksuhousut käteeni se juoksee sängyn alle piiloon, hassu pikkuinen. 

Ensi viikoksi Säe meneekin koululle koska lähdemme mummon muuttopuuhiin. Saas nähdä miten se käyttäytyy siellä nyt kun on juoksut.

1. vko astutuksesta

Theasta on tullut tosi hellyydenkipeä ja hakeutuu lähelle. Lisäksi se on muuttunut muutenkin paljon pentumaisemmaksi ja leikkisämmäksi, tuo sisällä lelujaan jatkuvasti syliin. En muista, että olisi ollut samanlainen talvella kun sillä oli juoksut, enempi se silloin muuttui jossakin vaiheessa apaattiseksi. Eli taisi silloin potea lievää valeraskautta koska apaattisuus loppui mukamas synnytyksen aikoihin. Voihan olla, että itse tässä nyt keksii päästään tiineyden merkkejä kun niitä silmä tarkasti yrittää löytää jo tässä vaiheessa :D
Kävimme eilen 6 km iltalenkin lopuksi vähän tottistelemassa. Harjoiteltiin myös pari kertaa A-estettä sekä tokon hyppyliikettä. Edellisestä tottistelusta olikin jo jokunen viikko ja voi, että likka meni hienosti. Samaa ei voi sanoa viime viikonlopun jäljistä, jotka menivät aivan pepulleen kaikilta osin, huoh. Vikaa ei ollut koirassa vaan taasen kerran liinan toisessa päässä, joka ei ollut huomioinut riittävästi kokemattomalla koiralla jäljestysolosuhteita, -paikkaa yms.yms. No se siitä, seuraavat jäljet tehdäänkin alkeisjälkinä, erittäin motivoidusti ja makupaloja viljelleen.
Olimme jo toukokuussa ilmoittautuneet yhden nome-gurun, Santtu Narkilahden koulutukseen, joka on 24.8. Nyt jos Thea onkin tiineenä, voidaankohan me osallistuakaan siihen? Likalla olisi silloin odotusta jo 5,5 viikkoa ja saattaisi ottaa aikamoisia kierroksia nome-harjoitteluissa. Tai itse lähden ainakin kuunteluoppilaaksi, mutta täytyypi kysellä ultrassa eläinlääkäriltä onko se enää järkevää Thealle ja ruveta jo valmiiksi miettimään kenelle voisin paikkaa tarjota.

Huomenna menemme aamupäivällä Mäntsälään herpes-rokotteeseen ja sitten lähdemme taas mökille. Odottelemme jo kovasti koska saamme vieraaksemme Thean Didi-pennun ja Jane-uranvaihtajan perheineen, vinks vinks ;)

Treenijälkiä

Sain lauantaina päähänpiston, että tekisimme Thealle ensimmäisen pk-treenijäljen, se kun on itselleni menneisyydestä tutuin jäljestysmuoto. Emme aikaisemmin ole tehneet keväällä kuin muutaman makkararuudun ja muutenkin Thean jäljestyskokemukset ovat pari laahausjälkeä kanilla ja variksella sekä viime syksyn kaksi alkeisverijälkeä. Mieheni tallasi ihan normiaskelein jäljen jonka pituus oli noin 250 metriä ja sen annettiin vanhentua vain 15 minuuttia. Jäljen loppuun laitoin ruokaa suljetussa astiassa. Hyvin Thea otti jäljen ylös ja lähti heti oikeaan suuntaan sitä etenemään. Liekö jäljen tuoreus vai yleensä se, että olemme harjoitelleet viime aikoina vain hakuruutua koska likka jäljesti liikaakin ilmavainuisesti ja melko pystyssä. No tästä viisastuneena teimme sunnuntaina hieman pidemmän jäljen jonka ikä oli 30 minuuttia ja koska edellisenä kertana oli ruokaa lopussa motivoivana, halusin nyt pallon jäljen loppuun. Tämän jäljen ylösotto oli haparoivaa ja Thea lähti aluksi takajäljelle, josta ohjasin sen oikeaan suuntaan. Itse jäljestäminen oli tarkempaa kuin edellisenä päivänä, nenäkin oli lähes maassa kiinni, jopa kulman se otti tarkasti. Jäljelle oli myös tullut pieni, kuiva ojanylitys, joka sekin meni mallikkaasti. Vauhtia vain oli selvästi liikaa ja vaikka tarkkuus ei tällä kertaa siitä kärsinytkään olin tyytyväinen, että vaihdoin pallon jäljen loppuun. Olin arvannut, että ruokakippo jäljen lopussa houkuttaisi niin paljon, että vauhti kasvaisi. Jälkityöskentelyyn yleensä olen äärimmäisen tyytyväinen vaikka jäljet olivatkin Thealle ensimmäiset. Selvästi se oli innoissaan tekemisestä. Tai no, likkahan on innoissaan  mistä vain kun sen kanssa viitsii jotakin tehdä. Jälkiharjoituksia jatketaan taas varmaankin ensi viikonloppuna.

Nyt olemme kaupungissa odottelemassa mahdollista astutusajankohtaa, proge-arvo oli vielä tänään alhainen ja seuraava näyte otetaankin vasta keskiviikkona jolloin saadaan uusi arvio siemennyksestä.