Puolessakuussa elokuuta ne Thean juoksut vihdoinkin alkoivat. Olimme juuri menossa sen kanssa PEHA-B -kurssille Tampereelle ja jouduin ilmoittamaan sinne, että tulemme kyllä, mutta emme voi majoittua samaan tilaan. Tai minä voisin, mutta Thean täytyisi nukkua sitten autossa. Onneksi ei oltu luvattu vielä kylmiä öitä. No järjestäjät olivat ihania ja me saatiinkin ihan oma mökki yöpymiseen. Itse kurssista ei jäänyt kyllä jälkipolville mainittavaa. Tai minä opin kyllä, mutta Thea laamaili ja kuseskeli omalla maastovuorollaan ja selvästikään ei ollut kartalla mitä pitäisi tehdä. Osa meni juoksujen piikkiin, osa kyllä siihen ettei se tiennyt vielä mitä pitäisi 25 hehtaarin alueella tehdä kun ei pistoteta.
No sitten Thea siemennettiin mustalla Levi-uroksella ja ensi viikolla meillä on ultra jolloin tiedetään onko penneleitä tulossa. Levi ei tietääkseni kanna ruskeaa, joten mustuaisia on luvassa. Nämä olisivat nyt VIHDOINKIN sillä vikat pennut. Toivottavasti onnistuu, jotta siitosura tulisi päätökseensä. Siemennyksen vuoksi peruin sitten yhden pk-hakukokeen ja ipor-hakukokeen jotka olisivat olleet lokakuussa. Progen perusteella arvioitu laskettuaika on nimittäin 31.10.
Thean D-pennut täyttivät jo 4-vuotta 1.8., I-pennut 3-vuotta 13.9. ja C-pennut 1-vuoden 18.9. Onnea kaikille tasapuolisesti!
Aloimme käymään Thean kanssa taasen tokoilemassa TUUKKissa, jota jatkamme nyt muutaman kerran kunnes maha on jo liian iso. Ei kovin tavoitteellista vaan enempi mennään hyvänmielen tottiksella eteenpäin. Katsotaan miten sitten mahdollisten pentujen jälkeen tilannetta uudelleen.
Milli-pennun kanssa käytiin suorittamassa taipparit ja hienosti ipana toimikin. Kovin sillä alkaa olla murkkuikä päällä ja ärsyttää Theaa minkä kerkiää. Thea maltillisesti antaa sen riekkua, mutta selvästi silläkin on joku raja jolloin ärähdetään kunnolla. Onneksi ipana uskoo, edes hetkeksi.
Palataan piakkoin kun tiedetään löytyykö Thean massusta pentuja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste peko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste peko. Näytä kaikki tekstit
lauantai 24. syyskuuta 2016
sunnuntai 7. elokuuta 2016
Kesäpuuhastelua
Kesä on mennyt hujauksessa ja nyt alkaa jo illat pimenee. Thea pääsi pikkuhiljaa jumeista hieronnan ja akupunktion avulla. Käytiin parissa tokokokeessa, mutta liiemmin ei treenattu jumien vuoksi joten tuloksetkin jäivät laihoiksi 2xEVL3. Sitten lomalla käytiin korkkaamassa pk-jälki jossa siinäkin jäätiin tuloksettomiksi minun luullessa osaavani paremmin jäljestää kuin Thea. Tämän tein myös kahdesti. Ekassa kokeessa tein silti esineruudun josta täydet sekä tottiksen josta saimme 74 pistettä koska hyppynouto meni nollille. Sitten Thean pakka jäljessä hajosi ihan täysin, johtuiko minusta vaiko niistä juoksuista joita odotettu alkavaksi jo heinäkuussa. Nome-b käytiin myös kokeilemassa, mutta siellä Thea kuumeni laukauksista ja heitoista niin ettei saatu tulosta. Mutta mikäli olisi pysynyt ns. "kasassa", olisi tulos ollut mahdollinen.
Lomalla käytiin myös kahden päivän ipor-jälkiopissa Lievestuoreella sekä ipor-sparrausryhmässä Porvoossa. Meille aluksi niin hankalat tikapuut alkavat jo sujua. Pöydissä joudutaan vielä tekemään myös töitä jotta ipor-tottis olisi mahdollinen.
Vielä viikko lomaa jäljellä ja pyrin silti jälkiä muutaman tekemään treenin vuoksi. Juoksut saisivat mun puolesta jo alkaa sillä tämmöinen odotan-vaihe on sangen ärsyttävää. Tokoa ei ole treenattu yhtään ja toistaiseksi se saakin jäädä. Päätavoitteemme on kuitenkin saada Thea viralliseksi hälykoiraksi ja etsintöihin mukaan.
Lomalla käytiin myös kahden päivän ipor-jälkiopissa Lievestuoreella sekä ipor-sparrausryhmässä Porvoossa. Meille aluksi niin hankalat tikapuut alkavat jo sujua. Pöydissä joudutaan vielä tekemään myös töitä jotta ipor-tottis olisi mahdollinen.
Vielä viikko lomaa jäljellä ja pyrin silti jälkiä muutaman tekemään treenin vuoksi. Juoksut saisivat mun puolesta jo alkaa sillä tämmöinen odotan-vaihe on sangen ärsyttävää. Tokoa ei ole treenattu yhtään ja toistaiseksi se saakin jäädä. Päätavoitteemme on kuitenkin saada Thea viralliseksi hälykoiraksi ja etsintöihin mukaan.
sunnuntai 1. toukokuuta 2016
PEHA-B läpi!
Vappuaaton vietimme Thean kanssa siellä pelastushakukokeessa mistä mainitsin kolme viikkoa sitten. Pari viikkoa ennen tätä yritimme viilata hakua treeneissä ja otin tyhmyyksissäni norjalaista sekametsää jossa siis radan lopusta alkuun näytetään maalimiehiä. Theahan kuumeni tästä aivan valtavasti ja kävi repimässä alustaa ja tökki umpipiiloja yms. törkeää maalimieskäyttäytymistä. Olin ajatellut, että näin parantaisin pistojen suoruutta, joka aiheutti sitten tämän ruman toiminnan. Viime viikolla otin sitten vain taas pistot niin, että jokaisessa lähetyksessä löytyy aina ukko. Thea teki siltikin huonoja pistoja ja alkoi jo jännittämään miten tästä selvitään. Käytiin myöskin rakennusetsinnöissä joissa teemana oli viestintä. Emme tienneet missä etsittävä on, saimme alueen josta piti piirtää pohjakartta sekä raportoida pienimmistäkin löydöistä ja merkkauksista johtoon. Thea toimi raksalla hyvin, ymmärsin sen merkkaavan erästä aulaa, muttei se malttanut heti kohdentaa hajunlähdettä. Käytyämme muun tilan ensin läpi, palasimme takaisin aulaan ja annoin sen nuuskia suljettujen ovien alareunat hajun paikantamiseksi. Pian se alkoikin kovasti ilmaisemaan erästä suljettua ovea. Meille oli sanottu, ettei ovia saa avata joten ilmoitimme johtoon josta saimme ilmaisun vuoksi avata ovi. Sieltähän maalimies sitten löytyikin. Olin niin ylpeä Theasta, että pystyi ilmaisemaan suljetun, tiiviin oven.
No takaisin vappuaattoon..Keravalla oli siis seuramme järjestämä koe, jossa oli 10 koiraa. 5 oli ilmoittautunut kansainväliseen IPO-R kokeeseen ja 5 kansalliseen PEHA-kokeeseen. Koe alkoi klo 9, mutta koska meillä oli tämän vuoden tottis suoritettu, jouduimme odottelemaan puoli kahteen asti, että pääsimme maastoon. Rata oli tehty tasan 100x300metrin kokoiseksi ja se hieman kaartui vasemmalle. Ohessa kuva kartasta, johon olen merkinnyt punaisella pisteellä lähtöreunan ja sinisillä merkeillä mistä maalimiehet löytyivät.
Saatuani kartan, tein etsintäsuunnitelman kahdella linjalla. Merkkasin kompassilukemat tarkasti ylös, jotta pysyisin suunnassa. Tuuli tuli vasemman olkapään takaa. Maasto oli aluksi näkyvyydeltään selkeää joka nousi molemmilta puolilta. Kaatuneita runkoja oli siellä täällä. Sitten puolivälissä oli vasemmalla jyrkähkö kallio ja oikealla loivempi kallio jossa tiheä kuusikko. Lopussa kuusikko ei niin tiheää, mutta kallioista sielläkin ja kosteikkoja. Ehdin pistottaa Theaa kuudesti ennen kuin oikealta sain hajun maalimiehestä. Olimme jo maalimiehen ohi, mutta juuri sen tuulen vuoksi sai hajun tästä vasta hitusen myöhempään. Tämän jälkeen juotin sen koska joutui haukkumaan melko pitkään ennenkuin pääsin luokse. Seuraavaksi pari tyhjää pistoa kunnes kolmannella nousi maalimies vasemmalta, kallion päältä, kielekkeeltä puun takaa. Tässä Thean ei tarvinnut haukkua kauaa koska olin melko lähellä. Sitten en pöllöyksilläni juottanut sitä ja parin tyhjän pistottamisen jälkeen oikealla oli metsälammikko jonne suuntaan tyhmänä Thean pistotin. Lutakkoohan se meni kahlaamaan ja juomaan. Onneksi ei käynyt kuin pyörähtämässä ja tuli takaisin luokseni jolloin jatkettiin uudestaan parilla tyhjällä jonka jälkeen nousi maalimies vielä oikealta kallion takaa. Eli yhdellä linjalla olimme pärjänneet.
Kolmannella Thea oli selvästi turhautunut palkkaamattomuuteen kun alkoi repiä maalimiehen alustaa kun tulin lähelle. Onneksi tuomari ei tätä huomannut. Etsinnän jälkeen tuomari vielä halusi, että näytän kartalta miten noudatin etsintäsuunnitelmaa ja missä maalimiehet sijaitsivat.
Loppuarvostelussa saimme ohjaajan toiminta erittäin hyvä, koiran ilmaisut erinomaiset, mutta ohjattavuus vain hyvä koska oli mennyt kahlaamaan. Muuten olisi ollut kuulemma erittäin hyvä. Tuomari vielä sanoi, että meinasi keskeyttää meidän kokeen kun Thea siellä lutrasi. Täytyypä seuraavissa kokeissa olla tarkempi juottamisen ja lutakkoihin pistottamisen suhteen ettei hylkyä tule sen vuoksi.
Eli ihanainen Thea suoritti hienosti PEHA-B kokeen hyväksytysti, ohjaajan mokista huolimatta. Nyt täytyy alkaa treenaamaan hieman erityyppisesti jotta meillä olisi mahdollisuus suorittaa Virta-testi (viranomaistesti), jotta saisimme oikeuden oikeisiin etsintöihin.
Pohdin, että meillä ollut huikea kevät tähän asti. Hieman jo hirvittää nytkö alamäki sitten alkaa "pessimisti ei pety" -asenteella, mutta nautitaan vielä hyvästä fiiliksestä viikonlopun kokeesta.
No takaisin vappuaattoon..Keravalla oli siis seuramme järjestämä koe, jossa oli 10 koiraa. 5 oli ilmoittautunut kansainväliseen IPO-R kokeeseen ja 5 kansalliseen PEHA-kokeeseen. Koe alkoi klo 9, mutta koska meillä oli tämän vuoden tottis suoritettu, jouduimme odottelemaan puoli kahteen asti, että pääsimme maastoon. Rata oli tehty tasan 100x300metrin kokoiseksi ja se hieman kaartui vasemmalle. Ohessa kuva kartasta, johon olen merkinnyt punaisella pisteellä lähtöreunan ja sinisillä merkeillä mistä maalimiehet löytyivät.
Saatuani kartan, tein etsintäsuunnitelman kahdella linjalla. Merkkasin kompassilukemat tarkasti ylös, jotta pysyisin suunnassa. Tuuli tuli vasemman olkapään takaa. Maasto oli aluksi näkyvyydeltään selkeää joka nousi molemmilta puolilta. Kaatuneita runkoja oli siellä täällä. Sitten puolivälissä oli vasemmalla jyrkähkö kallio ja oikealla loivempi kallio jossa tiheä kuusikko. Lopussa kuusikko ei niin tiheää, mutta kallioista sielläkin ja kosteikkoja. Ehdin pistottaa Theaa kuudesti ennen kuin oikealta sain hajun maalimiehestä. Olimme jo maalimiehen ohi, mutta juuri sen tuulen vuoksi sai hajun tästä vasta hitusen myöhempään. Tämän jälkeen juotin sen koska joutui haukkumaan melko pitkään ennenkuin pääsin luokse. Seuraavaksi pari tyhjää pistoa kunnes kolmannella nousi maalimies vasemmalta, kallion päältä, kielekkeeltä puun takaa. Tässä Thean ei tarvinnut haukkua kauaa koska olin melko lähellä. Sitten en pöllöyksilläni juottanut sitä ja parin tyhjän pistottamisen jälkeen oikealla oli metsälammikko jonne suuntaan tyhmänä Thean pistotin. Lutakkoohan se meni kahlaamaan ja juomaan. Onneksi ei käynyt kuin pyörähtämässä ja tuli takaisin luokseni jolloin jatkettiin uudestaan parilla tyhjällä jonka jälkeen nousi maalimies vielä oikealta kallion takaa. Eli yhdellä linjalla olimme pärjänneet.Kolmannella Thea oli selvästi turhautunut palkkaamattomuuteen kun alkoi repiä maalimiehen alustaa kun tulin lähelle. Onneksi tuomari ei tätä huomannut. Etsinnän jälkeen tuomari vielä halusi, että näytän kartalta miten noudatin etsintäsuunnitelmaa ja missä maalimiehet sijaitsivat.
Loppuarvostelussa saimme ohjaajan toiminta erittäin hyvä, koiran ilmaisut erinomaiset, mutta ohjattavuus vain hyvä koska oli mennyt kahlaamaan. Muuten olisi ollut kuulemma erittäin hyvä. Tuomari vielä sanoi, että meinasi keskeyttää meidän kokeen kun Thea siellä lutrasi. Täytyypä seuraavissa kokeissa olla tarkempi juottamisen ja lutakkoihin pistottamisen suhteen ettei hylkyä tule sen vuoksi.
Eli ihanainen Thea suoritti hienosti PEHA-B kokeen hyväksytysti, ohjaajan mokista huolimatta. Nyt täytyy alkaa treenaamaan hieman erityyppisesti jotta meillä olisi mahdollisuus suorittaa Virta-testi (viranomaistesti), jotta saisimme oikeuden oikeisiin etsintöihin.
Pohdin, että meillä ollut huikea kevät tähän asti. Hieman jo hirvittää nytkö alamäki sitten alkaa "pessimisti ei pety" -asenteella, mutta nautitaan vielä hyvästä fiiliksestä viikonlopun kokeesta.
perjantai 8. huhtikuuta 2016
PEHA-A hyväksytty!
Vihdoinkin olemme korkanneet pelastuskoirakokeet. Tämän teimme eilen Mäntsälässä. Osallistuimme A-kokeeseen jonka etsintäalue on 2 hehtaaria. Peha-kokeissahan tottis tulee suorittaa hyväksytysti kerran vuoteen, joten meillä tämä koe alkoi tottiksella. Jännitin tosi paljon tuota koetta viimeisen vuorokauden, sillä Thean valeraskausoireet ovat saaneet sen laamailemaan ihan tosissaan. Yritin viimeisen viikon vain motivoida lyhyillä pätkillä, jotta vire olisi edes kohtuullinen.
Kokeessa oli kuusi koiraa ja yllätys yllätys, saimme tietenkin nro 6 ja jouduimme meidän parissa ekaksi paikkamakuuseen. Pelkäsin, että tämä ei tiedä hyvää laamailua ajatellen.
Tottiksessa liikejärjestys arvotaan. Meidän järkkä oli 1. liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, 2. liikkeestä istuminen, 3. liikkeestä seisominen ja luoksetulo, 4. esineen nouto, 5. seuraaminen ja viimeisenä tietysti eteen lähetys. Ja tietenkin saimme seuraamisenkin viimeiseksi edelliseen syyhyn viitaten.
Thea kuitenkin yllätti ja oli ihan kivasti pirtsakkana mukana. Ihan seuraamisen lopussa kontakti tippui jonkin verran ja seuraaminen väljeni, mutta paikkansa likka piti kuitenkin. Kaikkiaan luoksetuloissa ja noudossa se jäi liian kauas, luoksarissa vielä mälväsi esinettä luovutuksessa. Istuminen olisi pitänyt olla nopeampaa ja eteen lähetyksessä jouduin antamaan kaksi käskyä maahanmenoon. Thea oli kyllä pysähtynyt menemään maahan, mutta sitten pongasi sivulla jotakin jota luuli varmaan palkaksi ja hypähti jolloin annoin toisen käskyn. Nämä kaikki siis minun huomioita.
Koska juuri alkoi sataa kaatamalla, tuomari vain kuittasi tottiksen olevan arvosanalla erittäin hyvä ja ohjaajan toiminta korrektia. Kaikki kokeeseen osallistuvat läpäisivät tottiksen.
Tästä lähdimme maastoon. Aloitettiin A-kokeisiin osallistuvilla joten olimme vuorossa neljäntenä. Yksi kerrallaan kilpailijat tulivat maastosta ja olivat suorittaneet maasto-osuuden hyväksyttävästi. Tämähän tietysti lisäsi paineita minulle lisää.
Vuoromme tullessa sain alueen kartan ja hetken aikaa tehdä siihen etsintäsuunnitelma korkeintaan kahdella etsintälinjalla. Alue oli kuin pk-haun avoimen luokan rata, kulmikas 100x200 metriä. Päätin tehdä etsinnän kahdella linjalla siten, että aloitin lyhyemmältä sivulta hieman keskialueelta sisäänpäin ja takaisin tullessa tekisin vastaavan linjan alkuun. Näin pystyisimme tarkistamaan joka kulman mikäli Thea ei irtoaisi tarpeeksi pitkiin pistoihin.
Tämähän olisi lopulta turhaa, sillä Thea haistoi jo aloituksessa maalimiehen n. 80 metrissä vasemmalla ja kun tämän löydön jälkeen jatkoin muutaman kerran pistotusta molemmille puolille niin se 120 metrin kohdalla haistoi maalimiehen aivan oikeassa takakulmassa. Näin ollen meillä oli mennyt aikaa n.7 minuuttia (20 minuuttia olisi ollut aikaa) ja koe oli hyväksytysti suoritettu. Maastosta saimme laatuarvosanaksi seuraavat: Ohjaajan toiminta erinomainen, koiran ilmaisut erinomaiset, koiran ohjattavuus erittäin hyvä.
Maastossa Thean valeraskaudesta ei ollut kyllä tietoakaan, vaan likka paineli reippaasti pistoille. Oikealle pistotettuna se teki laatikkoa taaksepäin tai vain piikkinä ja siihen täytyy jossakin vaiheessa puuttua, mutta toistaiseksi en tee sille vielä mitään. Hienosti tuli maalimiehillä hallintaan käskystä ja pysyi siinä kun kävin puhuttelemassa "etsittävää". Viime hetken hallintatreenit tuottivat tulosta. :)
Kilpailukirjoja jakaessa koetoimitsija sanoi: "Sitten tää opaskoira". Kaikki hieman hämmästyneinä katsoivat, mutteivät sanoneet mitään. Vain muutamat seuramme jäsenet kysyivät miksi näin sanottiin. Tämä johtuu siitä, että meidän kilpailukirjassa lukee omistajana opaskoirakoulu ja antaa muiden tätä sitten ihmetellä, josseivät siitä erikseen kysele. :)
Seuraavaksi tähtäämme PEHA-B kokeeseen kuukauden päähän. Kovin kummoisia asioita emme tällä välillä tee, ainoastaan motivaatiota pidetään yllä ja palkkauskertoja vaihdellaan tms.
Kokeessa oli kuusi koiraa ja yllätys yllätys, saimme tietenkin nro 6 ja jouduimme meidän parissa ekaksi paikkamakuuseen. Pelkäsin, että tämä ei tiedä hyvää laamailua ajatellen.
Tottiksessa liikejärjestys arvotaan. Meidän järkkä oli 1. liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, 2. liikkeestä istuminen, 3. liikkeestä seisominen ja luoksetulo, 4. esineen nouto, 5. seuraaminen ja viimeisenä tietysti eteen lähetys. Ja tietenkin saimme seuraamisenkin viimeiseksi edelliseen syyhyn viitaten.
Thea kuitenkin yllätti ja oli ihan kivasti pirtsakkana mukana. Ihan seuraamisen lopussa kontakti tippui jonkin verran ja seuraaminen väljeni, mutta paikkansa likka piti kuitenkin. Kaikkiaan luoksetuloissa ja noudossa se jäi liian kauas, luoksarissa vielä mälväsi esinettä luovutuksessa. Istuminen olisi pitänyt olla nopeampaa ja eteen lähetyksessä jouduin antamaan kaksi käskyä maahanmenoon. Thea oli kyllä pysähtynyt menemään maahan, mutta sitten pongasi sivulla jotakin jota luuli varmaan palkaksi ja hypähti jolloin annoin toisen käskyn. Nämä kaikki siis minun huomioita.
Koska juuri alkoi sataa kaatamalla, tuomari vain kuittasi tottiksen olevan arvosanalla erittäin hyvä ja ohjaajan toiminta korrektia. Kaikki kokeeseen osallistuvat läpäisivät tottiksen.
Tästä lähdimme maastoon. Aloitettiin A-kokeisiin osallistuvilla joten olimme vuorossa neljäntenä. Yksi kerrallaan kilpailijat tulivat maastosta ja olivat suorittaneet maasto-osuuden hyväksyttävästi. Tämähän tietysti lisäsi paineita minulle lisää.
Vuoromme tullessa sain alueen kartan ja hetken aikaa tehdä siihen etsintäsuunnitelma korkeintaan kahdella etsintälinjalla. Alue oli kuin pk-haun avoimen luokan rata, kulmikas 100x200 metriä. Päätin tehdä etsinnän kahdella linjalla siten, että aloitin lyhyemmältä sivulta hieman keskialueelta sisäänpäin ja takaisin tullessa tekisin vastaavan linjan alkuun. Näin pystyisimme tarkistamaan joka kulman mikäli Thea ei irtoaisi tarpeeksi pitkiin pistoihin.
Tämähän olisi lopulta turhaa, sillä Thea haistoi jo aloituksessa maalimiehen n. 80 metrissä vasemmalla ja kun tämän löydön jälkeen jatkoin muutaman kerran pistotusta molemmille puolille niin se 120 metrin kohdalla haistoi maalimiehen aivan oikeassa takakulmassa. Näin ollen meillä oli mennyt aikaa n.7 minuuttia (20 minuuttia olisi ollut aikaa) ja koe oli hyväksytysti suoritettu. Maastosta saimme laatuarvosanaksi seuraavat: Ohjaajan toiminta erinomainen, koiran ilmaisut erinomaiset, koiran ohjattavuus erittäin hyvä.
Maastossa Thean valeraskaudesta ei ollut kyllä tietoakaan, vaan likka paineli reippaasti pistoille. Oikealle pistotettuna se teki laatikkoa taaksepäin tai vain piikkinä ja siihen täytyy jossakin vaiheessa puuttua, mutta toistaiseksi en tee sille vielä mitään. Hienosti tuli maalimiehillä hallintaan käskystä ja pysyi siinä kun kävin puhuttelemassa "etsittävää". Viime hetken hallintatreenit tuottivat tulosta. :)
Kilpailukirjoja jakaessa koetoimitsija sanoi: "Sitten tää opaskoira". Kaikki hieman hämmästyneinä katsoivat, mutteivät sanoneet mitään. Vain muutamat seuramme jäsenet kysyivät miksi näin sanottiin. Tämä johtuu siitä, että meidän kilpailukirjassa lukee omistajana opaskoirakoulu ja antaa muiden tätä sitten ihmetellä, josseivät siitä erikseen kysele. :)
Seuraavaksi tähtäämme PEHA-B kokeeseen kuukauden päähän. Kovin kummoisia asioita emme tällä välillä tee, ainoastaan motivaatiota pidetään yllä ja palkkauskertoja vaihdellaan tms.
maanantai 7. maaliskuuta 2016
Noviisikisan kakkonen!
Koko viime viikko meni vähän niin näin treenien edistymisen ja onnistumisten suhteen. Meillä olikin melko rankka viikko, vain yksi lepopäivä oli perjantaina. Maanantaina treenattiin vähän nomea ja erityisesti linjatreeniä. Melko hyvin likka teki, mutta sitten tietyissä asioissa korvat tippuivat jonnekin ja ohjaus oli tipo tiessään. Tiistaina oltiin yllättäen rakennuksilla ja siellä Thea teki ihan normi suoritusta. Ei mitään kummallista vikaakaan, ukot löytyivät helposti, haukku oli hyvää, mutta joku siitä puuttui kuitenkin. Keskiviikkona vedin peko-ryhmälle bh-tottista ja otin Theallakin pienen pätkän seuraamista ampumisen kanssa sen kummemmin treenaamatta.
Torstaina toko-ryhmässä meillä oli aiheena seuraaminen ja luoksetulo. Thealla on hyvä luoksetulo ja stopit ehkäpä se viimeisessä kutsussa tulee joskus ravilla, mutta muuten sen on vauhdikas. Seuraamiseen en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin sen olevan tiiviimpi ja joskus myös käännöksissä tulee väljyyttä. Itsellä on aina epävarma olo tuleeko se siinä sivulla vai ei. No ekassa vuorossa me tehtiin seuraaminen ja sanoinkin ohjaajalle meidän puutteet. Otettiin pätkä ohjattuna jonka lopuksi vetäjä sanoi ettei hän näe siinä mitään vikaa!! Ainoastaan minä kuulemma pysähdyn perusasentoon niin nopeaan, että näyttää ettei koira ehdi mukaan, mutta aina se kuitenkin ehtii. Olinpa yllättynyt. Peruutuskin käännöksineen on hieno ainoastaan peruutukseen lähtö vaatii pientä viilausta, mutta Thea kuulemma korjaa itsenäisesti asennon heti kun jatkan vain taakse. Iso oho sanon! Mutta sitten se luoksari. Thea ei mennyt maahan jätettäessä kovinkaan nopeaan vaan laiskasti. Kutsuttaessa tulee hidasta noutajalaukkaa. Ekassa stopissa valuu askelia, varastaa liikkurin käskystä hieman ennen toista kutsua. Ja viimeisessä kutsussa suorastaan matelee ja suoraan mun sivulle, sekin vinossa. Yritettiin sitten uudestaan motivoiden, niin likkappa lähti kiertelemään tötteröitä yms. Kyllä harmitti! Tuntui siltä ettei se osaisi ollenkaan koko liikettä. Aloin jo pohtimaan, että vaikuttaisi olevan jonkin verran valeraskaana kun lenkilläkin ollut vetämätön.
No perjantaina sitten siirryttiin mökille joten se jäi lepopäiväksi kun lauantaina lähdimme Orimattilaan Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen noviisi ja mestaruuskokeeseen, jossa olimme viime vuonnakin. Tällä kertaa minua ei niin jännittänyt kun tiesin minkälainen päivä olisi vaikka itse tehtäviä en tiennytkään. 1 rasti meillä oli hakuruutu paritehtävänä jonka tiesin olevan Thean vahvuus. Koirat ovat vierekkäin vapaana ja vuorotellen lähetetään hakuruutuun dameja hakemaan. 2 rasti oli ykkösmarkkeeraus kumpareen päältä. Siinä ampuja käveli solassa ja ampui sekä heitti toisen kumpareen päälle yhden damin. Tuomari antoi sitten luvan lähettää noutoon. Hyvin Thea tämän merkkasi. 3-4 rasti oli yhdistetty. Siinä vietiin ensin koiran kanssa seuruuttaen dami noin 20 metrin päähän ja seurauttaen takaisin. Sitten kaksi ykkösmarkkeerausta ampumisineen toiseen suuntaan jonka jälkeen pyydetään koira noutamaan linjalle lähettäen ensiksi viety. Helppoa kuin heinänteko.
Jokaiselta rastilta saimme täydet eli 20 pistettä ainoana noviisikoirana, joten finaalipaikka oli varma. Siellä sitten oli parityöskentelynä ykkösmarkkeeraus mestaruuskoiran kanssa niin, että me noviisit pääsimme lähettämään ekaksi. Tässä vähän jännäsin kun autoni oli siinä lähetysalueen reunassa ja Thea joutuisi kulkemaan siitä pariinkin kertaan ohi. Näinhän siinä sitten kävi, palauttaessaan damia se lähti kulkemaan autoa kohti. Sitten havahtui varmaan ja meni tuomarille tarjoamaan sitä ennen kuin älysin sanoa, että mä olen täällä jolloin Thea toi damin minulle. Finaalista saimme 17 pistettä ja yhteistulokseksi 97/100 jolla sijoituimme toiseksi. Olin äärettömän iloinen ettei Thea piipannut yhtään koko päivänä ja me päihitettiin monta käyttistä jotka treenaavat aktiivisesti tätä lajia. Tosin tänä vuonna rastit olivat mielestäni helpompia ja luulen, että millä tahansa koiralla jolle opetettu esineruutu ja osaa noutaa ja palauttaa käteen asti olisi pärjännyt siellä.
Linkistä kuva:
PHN noviisi ja mestaruus 2016
Sunnuntaina menimme sitten hakumettään ihmisiä etsimään. Sujuvasti Thea vaihtoi damit ihmisiin ja treenin teemana oli maaston vaihtuminen kesken piston ja ojan ylitys. Ekalla kerralla Thea lähti seuraamaan ojan viertä selvästi mun jälkiä jäljestäen, mutta seuraavalla kerralla tajusi, että yli mentävä jos maalimiehen meinaa löytää. Muuten teki hienoja pistoja, haukku oli todella intensiivistä ja tasaista sekä kuunteli kun jouduin kutsumaan. Todella hyvät treenit. Illalla käytiin vielä vähän hallilla ottamassa merkitöntä merkkiä, ruutua sekä läpijuoksuna luoksetuloa jossa ei nyt ollut taas mitään vikaa..
Nyt Thea saa tämän kiihkeän viikon jälkeen ainakin pari päivää lepoa ja rapsutuksia, tällä viikolla ei treenata kuin loppuviikosta parina päivänä.
Torstaina toko-ryhmässä meillä oli aiheena seuraaminen ja luoksetulo. Thealla on hyvä luoksetulo ja stopit ehkäpä se viimeisessä kutsussa tulee joskus ravilla, mutta muuten sen on vauhdikas. Seuraamiseen en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin sen olevan tiiviimpi ja joskus myös käännöksissä tulee väljyyttä. Itsellä on aina epävarma olo tuleeko se siinä sivulla vai ei. No ekassa vuorossa me tehtiin seuraaminen ja sanoinkin ohjaajalle meidän puutteet. Otettiin pätkä ohjattuna jonka lopuksi vetäjä sanoi ettei hän näe siinä mitään vikaa!! Ainoastaan minä kuulemma pysähdyn perusasentoon niin nopeaan, että näyttää ettei koira ehdi mukaan, mutta aina se kuitenkin ehtii. Olinpa yllättynyt. Peruutuskin käännöksineen on hieno ainoastaan peruutukseen lähtö vaatii pientä viilausta, mutta Thea kuulemma korjaa itsenäisesti asennon heti kun jatkan vain taakse. Iso oho sanon! Mutta sitten se luoksari. Thea ei mennyt maahan jätettäessä kovinkaan nopeaan vaan laiskasti. Kutsuttaessa tulee hidasta noutajalaukkaa. Ekassa stopissa valuu askelia, varastaa liikkurin käskystä hieman ennen toista kutsua. Ja viimeisessä kutsussa suorastaan matelee ja suoraan mun sivulle, sekin vinossa. Yritettiin sitten uudestaan motivoiden, niin likkappa lähti kiertelemään tötteröitä yms. Kyllä harmitti! Tuntui siltä ettei se osaisi ollenkaan koko liikettä. Aloin jo pohtimaan, että vaikuttaisi olevan jonkin verran valeraskaana kun lenkilläkin ollut vetämätön.
No perjantaina sitten siirryttiin mökille joten se jäi lepopäiväksi kun lauantaina lähdimme Orimattilaan Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen noviisi ja mestaruuskokeeseen, jossa olimme viime vuonnakin. Tällä kertaa minua ei niin jännittänyt kun tiesin minkälainen päivä olisi vaikka itse tehtäviä en tiennytkään. 1 rasti meillä oli hakuruutu paritehtävänä jonka tiesin olevan Thean vahvuus. Koirat ovat vierekkäin vapaana ja vuorotellen lähetetään hakuruutuun dameja hakemaan. 2 rasti oli ykkösmarkkeeraus kumpareen päältä. Siinä ampuja käveli solassa ja ampui sekä heitti toisen kumpareen päälle yhden damin. Tuomari antoi sitten luvan lähettää noutoon. Hyvin Thea tämän merkkasi. 3-4 rasti oli yhdistetty. Siinä vietiin ensin koiran kanssa seuruuttaen dami noin 20 metrin päähän ja seurauttaen takaisin. Sitten kaksi ykkösmarkkeerausta ampumisineen toiseen suuntaan jonka jälkeen pyydetään koira noutamaan linjalle lähettäen ensiksi viety. Helppoa kuin heinänteko.
Jokaiselta rastilta saimme täydet eli 20 pistettä ainoana noviisikoirana, joten finaalipaikka oli varma. Siellä sitten oli parityöskentelynä ykkösmarkkeeraus mestaruuskoiran kanssa niin, että me noviisit pääsimme lähettämään ekaksi. Tässä vähän jännäsin kun autoni oli siinä lähetysalueen reunassa ja Thea joutuisi kulkemaan siitä pariinkin kertaan ohi. Näinhän siinä sitten kävi, palauttaessaan damia se lähti kulkemaan autoa kohti. Sitten havahtui varmaan ja meni tuomarille tarjoamaan sitä ennen kuin älysin sanoa, että mä olen täällä jolloin Thea toi damin minulle. Finaalista saimme 17 pistettä ja yhteistulokseksi 97/100 jolla sijoituimme toiseksi. Olin äärettömän iloinen ettei Thea piipannut yhtään koko päivänä ja me päihitettiin monta käyttistä jotka treenaavat aktiivisesti tätä lajia. Tosin tänä vuonna rastit olivat mielestäni helpompia ja luulen, että millä tahansa koiralla jolle opetettu esineruutu ja osaa noutaa ja palauttaa käteen asti olisi pärjännyt siellä.
Linkistä kuva:
PHN noviisi ja mestaruus 2016
Sunnuntaina menimme sitten hakumettään ihmisiä etsimään. Sujuvasti Thea vaihtoi damit ihmisiin ja treenin teemana oli maaston vaihtuminen kesken piston ja ojan ylitys. Ekalla kerralla Thea lähti seuraamaan ojan viertä selvästi mun jälkiä jäljestäen, mutta seuraavalla kerralla tajusi, että yli mentävä jos maalimiehen meinaa löytää. Muuten teki hienoja pistoja, haukku oli todella intensiivistä ja tasaista sekä kuunteli kun jouduin kutsumaan. Todella hyvät treenit. Illalla käytiin vielä vähän hallilla ottamassa merkitöntä merkkiä, ruutua sekä läpijuoksuna luoksetuloa jossa ei nyt ollut taas mitään vikaa..
Nyt Thea saa tämän kiihkeän viikon jälkeen ainakin pari päivää lepoa ja rapsutuksia, tällä viikolla ei treenata kuin loppuviikosta parina päivänä.
lauantai 20. helmikuuta 2016
Jos ei etene..
Tokossa ollaan jääty nyt totaaliseen jumiin. Yritetty treenata kiertonoutohyppyä ja joko Thea rynnii suoraan kapuloille tai sitten kiertää kiemuroiden. Merkitön merkki on myös äärettömän hankala liike. Olen saanut erilaisia neuvoja liikkeen opettamiseen, mutta en vieläkään ole päätynyt mikä voisi meillä toimia. Hakumettälle tai rakennuksille ollaan nyt päästy vain kolmea kertaa. Mihinköhän meidän aika oikein on mennytkään??? Tottista väännetty toki la, su ja to sekä lisäksi olen pari kertaa ollut vastuuvetäjä pekoryhmän bh-treeneissä jossa sitten olen molemmilla koirilla tehnyt jotakin pientä. Tokoilussa meinaa tökkiä kuitenkin nyt jo tunnari, zeta ja tänään jopa luoksetulo, ääh sanon. Just kun mulla oli fiilistä,että voisimme ilmota johonkin kokeeseen vaikka ne uudet liikkeet ovatkin hakusessa. Nyt ei kyllä todellakaan kannatta jos paletti on levinnyt. Thealla tosin alkoi myös juoksut tammi-helmikuun vaihteessa joten voihan olla, että kaikki tämä johtuu niistä.
Peha-kokeeseen ollaan ilmottu ja paikka on saatu. Toivottavasti tässä ehtii treenaamaan riittävästi, jotta koira toimisi osaamisensa tasolla. Yritän mahdollisesti kolmeen eri peha-kokeeseen huhtikuussa, joten jos ei tule takapakkeja, saadan jostain hyväksytty tuloskin. Minulla tai enemmän olla tekemistä etsintäsuunnitelman kanssa.
Huomenna menemme Thean kanssa pitkästä aikaa nomeilemaan. Saas nähdä millä asenteella likka on kun tokoilu ollut nyt selvästi jumittamista.
Milli-pentu kasvanut ja on nyt reilut 4 kk vanha. Edelleen se on kuin hyrrä, mutta tykkään siitä, että on vilkas. Jaksaa kuitenkin keskittyä jos jotakin tehdään sen kanssa. Ensisijaisesti se on saanut vain olla mukana joka paikassa sen ihmeemmin treenaamatta.
Itse valmistuin viikko sitten tokon liikkeenohjaajaksi. (no selvishän mihin se aika menikään) Ihan heti en uskalla virallisiin kisoihin mennä liikkuriksi, ainakaan ylemmille luokille ennen kuin itse olen niistä kisakokemuksen hankkinut. Kesäkuussa olen kuitenkin lupautunut alo-avo liikkuriksi.
Hankin tänään myös kicksparkin, jota Thean kanssa kokeiltiin. Luulin jo ettei se vedä koska on niin rauhallinen eikä koskaa vedä remmissä muutenkaan, mutta kun jätin palkkapurkin pari kertaa suoran päähän niin johan innostui sekin. Täytyy vain nyt ottaa varovasti kun ei olla aiemmin sellaista tehty.
Peha-kokeeseen ollaan ilmottu ja paikka on saatu. Toivottavasti tässä ehtii treenaamaan riittävästi, jotta koira toimisi osaamisensa tasolla. Yritän mahdollisesti kolmeen eri peha-kokeeseen huhtikuussa, joten jos ei tule takapakkeja, saadan jostain hyväksytty tuloskin. Minulla tai enemmän olla tekemistä etsintäsuunnitelman kanssa.
Huomenna menemme Thean kanssa pitkästä aikaa nomeilemaan. Saas nähdä millä asenteella likka on kun tokoilu ollut nyt selvästi jumittamista.
Milli-pentu kasvanut ja on nyt reilut 4 kk vanha. Edelleen se on kuin hyrrä, mutta tykkään siitä, että on vilkas. Jaksaa kuitenkin keskittyä jos jotakin tehdään sen kanssa. Ensisijaisesti se on saanut vain olla mukana joka paikassa sen ihmeemmin treenaamatta.
Itse valmistuin viikko sitten tokon liikkeenohjaajaksi. (no selvishän mihin se aika menikään) Ihan heti en uskalla virallisiin kisoihin mennä liikkuriksi, ainakaan ylemmille luokille ennen kuin itse olen niistä kisakokemuksen hankkinut. Kesäkuussa olen kuitenkin lupautunut alo-avo liikkuriksi.
Hankin tänään myös kicksparkin, jota Thean kanssa kokeiltiin. Luulin jo ettei se vedä koska on niin rauhallinen eikä koskaa vedä remmissä muutenkaan, mutta kun jätin palkkapurkin pari kertaa suoran päähän niin johan innostui sekin. Täytyy vain nyt ottaa varovasti kun ei olla aiemmin sellaista tehty.
lauantai 30. tammikuuta 2016
Tammikuun turinat
Tammikuu luiskahti vauhdilla. Olemme Thean kanssa käyneet lähes kerran viikossa rakennusetsinnässä ja viikottain hallilla tottista treenaamassa josta tosin on puuttunut se kuuluista punainen lanka. Itse vaihduin hälyryhmään kokelaasta varsinaiseksi, joten nyt voin osallistua virallisiin Vapepan etsintöihin. Thean kanssa pääsimme HSKH:n evl-kurssille sekä Päijät-Hämeen noutajajärjestön TTK-ryhmään (tavoitteellisesti treenaavat koirakot). Ensimmäinen on siis tokoa ja jälkimmäinen nomea. Koska tällä hetkellä aiempi tokoryhmä on tauolla, tunsin tarvitsevani jonkun potkun persuksiin, että saataisiin tokoon jotain rotia. Pari kertaa ryhmä jo kokoontunut ja huomaa kyllä miten paljon meillä on tekemistä. Jopa perusasento oli hukassa. Samoin luoksetulon pysäytykset joissa toki pysähtyi mutta väärään asentoon. No hyviä vinkkejä olemme jo saaneet. Pikkaisen tunnen ryhmässä vielä olevani ulkopuolinen koska muut viisi ryhmäläistä tunsivat toisensa ja olivat ennenkin treenanneet yhdessä.
TTK-ryhmä kokoontuu ekan kerran helmikuussa joten katsotaan nyt mihin rahkeet siellä riittää.
Mulla piti olla tokon liikkeenohjaajakurssi tammikuussa, mutta se peruuntui vetäjän sairastuttua. No nyt menen sitten helmikuussa toiselle kurssille. Toivottavasti saan hiukan eri näkökulmaa tokoiluun liikkurina ollessa.
Rakennusetsinnässä tuli ilmi valeilmaisu. Tai oikeastaan Thea alkoi turhaumassa haukkumaan jo hajua eikä oikein malttanut kohdentaa sitä. Tässä kyllä omaa vikaa taasen sillä en anna sen tarpeeksi itsenäisesti tehdä töitä vaan ikään kuin painostan kulkemalla lähellä. Keväällä on tiedossa oman seuran ja naapuriseuran peha-kokeita joihin ainakin oman seuran kokeisiin aion osallistua. Luulen Thean olevan nyt valmis ja jos joku menee pieleen niin se tulee johtumaan ohjaajan mokista. Niin kuin yleensäkin. Pk-hakuunkin olisi kiinnostusta, mutta Thea ei vielä kyllä hyppää sitä metristä estettä joten se saattaa jäädä haaveeksi.
Milli-pentu on kasvanut, mutta pikkarainenhan tuo vieläkin on, tänään 15 viikkoa. Sen kanssa ollaan vain otettu vähän perusjuttua ja piiloteltu nahkarukkasta sisätiloissa. Kovin meinaisi vielä omia noudettavan itselleen, mutta en vielä ole siitä huolissaan. Rakennuksilla saanut olla mukana tottumassa liukkaisiin alustoihin, rappusiin, korkeisiin paikkoihin yms. Nyt on niin hyvä uteliasta pentua viedä eri paikkoihin tutustumaan. Mutta vilkas se on...olisi osuvampi nimi ollut Villi eikä Milli. :D
Kovat pakkaset esti isommalti molempien ulkoilun, mutta jos nyt alkaisi talvi taittua kevättä kohti niin päivällä on hyvä keli ulkoilla. Theaakin pitäisi kuntouttaa jotta jaksaa hakumettässä sitten kokeissa juosta.
TTK-ryhmä kokoontuu ekan kerran helmikuussa joten katsotaan nyt mihin rahkeet siellä riittää.
Mulla piti olla tokon liikkeenohjaajakurssi tammikuussa, mutta se peruuntui vetäjän sairastuttua. No nyt menen sitten helmikuussa toiselle kurssille. Toivottavasti saan hiukan eri näkökulmaa tokoiluun liikkurina ollessa.
Rakennusetsinnässä tuli ilmi valeilmaisu. Tai oikeastaan Thea alkoi turhaumassa haukkumaan jo hajua eikä oikein malttanut kohdentaa sitä. Tässä kyllä omaa vikaa taasen sillä en anna sen tarpeeksi itsenäisesti tehdä töitä vaan ikään kuin painostan kulkemalla lähellä. Keväällä on tiedossa oman seuran ja naapuriseuran peha-kokeita joihin ainakin oman seuran kokeisiin aion osallistua. Luulen Thean olevan nyt valmis ja jos joku menee pieleen niin se tulee johtumaan ohjaajan mokista. Niin kuin yleensäkin. Pk-hakuunkin olisi kiinnostusta, mutta Thea ei vielä kyllä hyppää sitä metristä estettä joten se saattaa jäädä haaveeksi.
Milli-pentu on kasvanut, mutta pikkarainenhan tuo vieläkin on, tänään 15 viikkoa. Sen kanssa ollaan vain otettu vähän perusjuttua ja piiloteltu nahkarukkasta sisätiloissa. Kovin meinaisi vielä omia noudettavan itselleen, mutta en vielä ole siitä huolissaan. Rakennuksilla saanut olla mukana tottumassa liukkaisiin alustoihin, rappusiin, korkeisiin paikkoihin yms. Nyt on niin hyvä uteliasta pentua viedä eri paikkoihin tutustumaan. Mutta vilkas se on...olisi osuvampi nimi ollut Villi eikä Milli. :D
Kovat pakkaset esti isommalti molempien ulkoilun, mutta jos nyt alkaisi talvi taittua kevättä kohti niin päivällä on hyvä keli ulkoilla. Theaakin pitäisi kuntouttaa jotta jaksaa hakumettässä sitten kokeissa juosta.
tiistai 29. joulukuuta 2015
Vuosi 2015 paketissa, katse eteenpäin 2016
Olin kirjannut vuosi sitten tavoitteeksemme taipparit ja tokossa VOI1 sekä metrisen esteen opettamisen ja taisi näyttelykäyntikin olla toiveissa. Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin vaan paljon paremminkin. Vuosi alkoi Thean astutuksella, josta ikävästi jäikin sitten tyhjäksi. Alkuvuosi oli kuitenkin osittain "pilalla" treenaamattomuuden vuoksi. Sitten aloitettiinkin tosissaan hinkkaamaan voi-liikkeitä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jotenkin toimia. Välissä meidät houkuteltiin epävirallisiin WT-kisoihin joihin treenaamatta osallistuimme päästen finaaliin asti. Siellä vain meidän kokemattomuus tulikin ilmi ja lopullinen sijoitus taisi olla 7/24. Ei huono!
Maaliskuussa korkattiin tokon voi-luokka, jossa tunnari meni nollille, muuten kuitenkin hienosti 2.tulos. Viikkoa myöhemmin lähdettiin lomamatkan varrella Kouvolan kisoihin joista upea ykköstulos luokkavoitolla! Olin äärettömän onnellinen. Siitä alkoi evl-liikkeiden tosissaan harjoittelu. Olimme jo saaneet paikan toukokuussa evl:ään ja pelastuskoirien peha-A kokeeseen, mutta Thean silmätulehduksen vuoksi saaman lääkityksen ja antidopingsäännösten vuoksi jouduimme ne perumaan. Tosi harmillista sillä tänä vuonna ei kumpiinkaan oikein helpolla päässyt. Heinolaan sitten vihdoinkin pääsimme varasijalta 4 starttaamaan ekassa evl:ssä. Ohjaaja mokaili huolella, mutta tuomari oli armollinen ja saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Muistan kuinka liikutuin ihan kyyneliin kun sain tietää tulokset. Siellä oli monta konkaria jotka kuitenkin epäonnistuivat, olimme ainoa ykkösen saanut!
Toukokuussa kokeilimme taippareita, mutta näin jälkeenpäin älysin miksemme sitä läpäissyt. Thealla oli liian vähän riistakokemusta pitkään aikaan. Kolme viikkoa myöhemmin menimme uudelleen ja saimme taipparit läpi hienoilla arvosteluilla.
Heinäkuussa kävimme näyttelykehässä pyörähtämässä josta EH eli erittäin hyvä.
Sitten Thealla alkoikin juoksut ja astutuksesta syntyi viisi uutta työkoiranalkua. Syksy meni sillä mammaillessa ja sen jälkeen kuntoutuessa ja kevyesti taas treenatessa. Edelliset I-pennut myös valmistuivat oppaiksi loppuvuonna.
Koko vuoden muuten olemme käyneet hakuilemassa, raunioilla tai rakennusetsinnöissä. Keväällä olimme myös noutajien hakuleirillä oppia saamassa. Lisähaaveena ollut pk-/peko-koeuran korkkaaminen jäi tältä kesältä samoin kuin sen metrisen helppo ylitys, mutta näistä on hyvä lähteä sitten ensi vuonna.
Vuodelle 2016 tavoitteena olisi saada puuttuvat ykköset tokosta, mutta mikäli se näyttää mahdottomalta saavuttaa kenties unohdamme tokoilun. Yksi näyttely ehkäpä ja ainakin olen ilmonnut Thean luonnetestiin keväälle. Yritän myös saada Thean pk-tottiksen parempaan kuntoon jotta HK1 olisi mahdollista saavuttaa. Jos se onnistuu, tiedän ettei HK2:kaan ole mahdoton ajatus. PEHA-A kokeeseen osallistutaan mikäli vain pääsen ilmoittautumisessa läpi.
Tässäpä sitä taas haastetta ensi vuodelle. Jos terveyttä ja intoa molemmilla riittää, kokeilen startata myös noutajien WT- tai nome-B kokeissa kokemuksen saamiseksi, mutta nämä ovat kyllä prioriteeteissa viimeisenä. HUH, näyttääpä ruuhkaiselta ja varsinkin kun nyt on pentukin talossa joka tarvitsee myös opetusta. Onneksi Thealla on kuitenkin henkilöhausta jo melko hyvät pohjat olemassa, joten niitä tarvitsee vain pikkuisen viilata. Suurin työ tulee olemaan tokon uusissa evl-liikkeissä.
Mukavaa, että olette jaksaneet seurata meidän taivalta. Toivotamme hyvää talven jatkoa sekä turvallista Vuoden vaihtumista kaikille!
Maaliskuussa korkattiin tokon voi-luokka, jossa tunnari meni nollille, muuten kuitenkin hienosti 2.tulos. Viikkoa myöhemmin lähdettiin lomamatkan varrella Kouvolan kisoihin joista upea ykköstulos luokkavoitolla! Olin äärettömän onnellinen. Siitä alkoi evl-liikkeiden tosissaan harjoittelu. Olimme jo saaneet paikan toukokuussa evl:ään ja pelastuskoirien peha-A kokeeseen, mutta Thean silmätulehduksen vuoksi saaman lääkityksen ja antidopingsäännösten vuoksi jouduimme ne perumaan. Tosi harmillista sillä tänä vuonna ei kumpiinkaan oikein helpolla päässyt. Heinolaan sitten vihdoinkin pääsimme varasijalta 4 starttaamaan ekassa evl:ssä. Ohjaaja mokaili huolella, mutta tuomari oli armollinen ja saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Muistan kuinka liikutuin ihan kyyneliin kun sain tietää tulokset. Siellä oli monta konkaria jotka kuitenkin epäonnistuivat, olimme ainoa ykkösen saanut!
Toukokuussa kokeilimme taippareita, mutta näin jälkeenpäin älysin miksemme sitä läpäissyt. Thealla oli liian vähän riistakokemusta pitkään aikaan. Kolme viikkoa myöhemmin menimme uudelleen ja saimme taipparit läpi hienoilla arvosteluilla.
Heinäkuussa kävimme näyttelykehässä pyörähtämässä josta EH eli erittäin hyvä.
Sitten Thealla alkoikin juoksut ja astutuksesta syntyi viisi uutta työkoiranalkua. Syksy meni sillä mammaillessa ja sen jälkeen kuntoutuessa ja kevyesti taas treenatessa. Edelliset I-pennut myös valmistuivat oppaiksi loppuvuonna.
Koko vuoden muuten olemme käyneet hakuilemassa, raunioilla tai rakennusetsinnöissä. Keväällä olimme myös noutajien hakuleirillä oppia saamassa. Lisähaaveena ollut pk-/peko-koeuran korkkaaminen jäi tältä kesältä samoin kuin sen metrisen helppo ylitys, mutta näistä on hyvä lähteä sitten ensi vuonna.
Vuodelle 2016 tavoitteena olisi saada puuttuvat ykköset tokosta, mutta mikäli se näyttää mahdottomalta saavuttaa kenties unohdamme tokoilun. Yksi näyttely ehkäpä ja ainakin olen ilmonnut Thean luonnetestiin keväälle. Yritän myös saada Thean pk-tottiksen parempaan kuntoon jotta HK1 olisi mahdollista saavuttaa. Jos se onnistuu, tiedän ettei HK2:kaan ole mahdoton ajatus. PEHA-A kokeeseen osallistutaan mikäli vain pääsen ilmoittautumisessa läpi.
Tässäpä sitä taas haastetta ensi vuodelle. Jos terveyttä ja intoa molemmilla riittää, kokeilen startata myös noutajien WT- tai nome-B kokeissa kokemuksen saamiseksi, mutta nämä ovat kyllä prioriteeteissa viimeisenä. HUH, näyttääpä ruuhkaiselta ja varsinkin kun nyt on pentukin talossa joka tarvitsee myös opetusta. Onneksi Thealla on kuitenkin henkilöhausta jo melko hyvät pohjat olemassa, joten niitä tarvitsee vain pikkuisen viilata. Suurin työ tulee olemaan tokon uusissa evl-liikkeissä.
Mukavaa, että olette jaksaneet seurata meidän taivalta. Toivotamme hyvää talven jatkoa sekä turvallista Vuoden vaihtumista kaikille!
lauantai 26. joulukuuta 2015
Laiskasti loppuvuoteen
Olemme laiskotelleet Thean kanssa eikä olla treenattu juurikaan. Kerran taidettiin kahteen viikkoon tottistella ja viikko sitten oltiin toki rakennusetsintää tekemässä. Se on saanut olla mökillä mieheni kanssa koko ajan kun itse olen Milli-ipanan kanssa ollut kaupungissa.
Rakennusetsinnässä ei juurikaan mainittavaa. Otin yhden ukon tarkoituksella ulkona partiointina jossa maalimies oli mennyt jonkin leirintämökin taakse piiloon. Olin olettanut että on joko viimeisessä tai toiseksi viimeisessä, mutta olikin mennyt ensimmäisen taakse. Thea lähti heti hajun saatuaan kohdentamaan ja juuri tyhmän olettamukseni takia meinasin kutsua sen pois kun ajattelin sen vain muuten juoksentelevan. En siis osannut riittävästi lukea koiraani. Onneksi en ehtinyt kutsua sillä pian alkoikin jo haukku.
Muut ukot otettiin sisätiloissa, joista yksi oli kiivennyt jyrkkiä portaita pitkin ylös. Thea selvästi merkkas saaneensa hajun, mutta joutui hetken työstämään mistä se tulee koska avonaisessa tilassa hajuvana levisi toiselle seinälle. Hyvä treeni oli kuitenkin.
Millikin oli mukana tutustumassa eri alusta- ja hajumaailmaan. Reipas pentu ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä.
Tänään mennään vähän tottistelemaan, mutta itseltänikin puuttuu suunnitelma mitä tehdä. Surkea minä!
Ai niin, ollaanhan me tehty kolmena peräkkäisenä päivänä metsäjälki eikä sittenkään ihan löhöilty. Jälki ollut tunnin vanha ja jokaisella 6 keppiä. Matkat vain ei ole ollut kuin 300-500 metriin. Yhden jäljen teki mieheni ja meillä meni kyllä suunnitelmat ristiin mistä jälki alkaa. No tulihan kyllä hyvä harjoitus etten yhtään voinut Theaa yrittää ohjailla vaan oli pakko luottaa koiraan. Kepit löytyi tältä hyvin 5/6, 3. keppi jäi ihan siitä syystä etten jarruttanut tarpeeksi ja tuulikin jo melko puuskaisesti. Joudun kovasti jarruttamaan Theaa jäljellä koska meinaa paahtaa jäljen muuten juosten loppuun asti. Hyvin kuitenkin malttaa tarkentaa keppien paikat vaikka ne eivät ole ihan näkösällä vaan hieman ruohikon seassa. Pitäisi vaan päästä enemmän ajamaan muiden tekemää jälkeä jotta Thean itseluottamus jäljellä vahvistuisi enkä aina yrittäisi ohjailla.
Paljon on jokapuolella kennelyskää ja koirien vatsatautia liikkeellä, mutta olemme onneksemme säästyneet siltä toistaiseksi. Hyvä niin sillä Milli on vasta 10 vkoa enkä kovin haluaisi meille vielä mitään tauteja. Yritetään välttää muita kontakteja vaikka Thean kanssa käydäänkin treenaamassa.
(kuvat Jaana Koiranen)
Rakennusetsinnässä ei juurikaan mainittavaa. Otin yhden ukon tarkoituksella ulkona partiointina jossa maalimies oli mennyt jonkin leirintämökin taakse piiloon. Olin olettanut että on joko viimeisessä tai toiseksi viimeisessä, mutta olikin mennyt ensimmäisen taakse. Thea lähti heti hajun saatuaan kohdentamaan ja juuri tyhmän olettamukseni takia meinasin kutsua sen pois kun ajattelin sen vain muuten juoksentelevan. En siis osannut riittävästi lukea koiraani. Onneksi en ehtinyt kutsua sillä pian alkoikin jo haukku.
Muut ukot otettiin sisätiloissa, joista yksi oli kiivennyt jyrkkiä portaita pitkin ylös. Thea selvästi merkkas saaneensa hajun, mutta joutui hetken työstämään mistä se tulee koska avonaisessa tilassa hajuvana levisi toiselle seinälle. Hyvä treeni oli kuitenkin.
Millikin oli mukana tutustumassa eri alusta- ja hajumaailmaan. Reipas pentu ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä.
Tänään mennään vähän tottistelemaan, mutta itseltänikin puuttuu suunnitelma mitä tehdä. Surkea minä!
Ai niin, ollaanhan me tehty kolmena peräkkäisenä päivänä metsäjälki eikä sittenkään ihan löhöilty. Jälki ollut tunnin vanha ja jokaisella 6 keppiä. Matkat vain ei ole ollut kuin 300-500 metriin. Yhden jäljen teki mieheni ja meillä meni kyllä suunnitelmat ristiin mistä jälki alkaa. No tulihan kyllä hyvä harjoitus etten yhtään voinut Theaa yrittää ohjailla vaan oli pakko luottaa koiraan. Kepit löytyi tältä hyvin 5/6, 3. keppi jäi ihan siitä syystä etten jarruttanut tarpeeksi ja tuulikin jo melko puuskaisesti. Joudun kovasti jarruttamaan Theaa jäljellä koska meinaa paahtaa jäljen muuten juosten loppuun asti. Hyvin kuitenkin malttaa tarkentaa keppien paikat vaikka ne eivät ole ihan näkösällä vaan hieman ruohikon seassa. Pitäisi vaan päästä enemmän ajamaan muiden tekemää jälkeä jotta Thean itseluottamus jäljellä vahvistuisi enkä aina yrittäisi ohjailla.
Paljon on jokapuolella kennelyskää ja koirien vatsatautia liikkeellä, mutta olemme onneksemme säästyneet siltä toistaiseksi. Hyvä niin sillä Milli on vasta 10 vkoa enkä kovin haluaisi meille vielä mitään tauteja. Yritetään välttää muita kontakteja vaikka Thean kanssa käydäänkin treenaamassa.
(kuvat Jaana Koiranen)
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
raksailua ja tottista
Oltiin siis toissa viikolla kaksi kertaa rakennusetsintää tekemässä. Toisessa oli kyseessä vanha kauppakeskus ja toisessa tyhjennetty koulurakennus. Molemmissa Thea oli kivasti kuulolla minulle, mutta etsi melko itsenäisesti eri huoneet minun tarvitsematta hirveesti ohjailla. Kauppakeskuksessa yksi maalimies oli avonaisen aulan pylvään takana, joka olikin sitten hankalin sillä hajut sieltä levisivät vasta seinälle jota Thea epävarmasti ilmaisi. Tiesin heti että on hajulla, mutta kohdennus on väärä. Koululla kävi sama juttu sillä huoneen nurkassa oli oven takana maalimies niin Thea ilmaisi taas epävarmasti vain vinkumalla viereistä seinää. Lähdin sitten kiertämään huonetta sen kanssa, niin sitten pystyi kohdentamaan oikein. Koululla muuten se liikkui rappuset ja liukkaat käytävät tosi hyvin.
Tehtiin myös pk-tottista ja siinä on kivasti alkanut tulla vireen nousua. Toko-liikkeistä ollaan tahkottu merkitöntä merkkiä ihan vain targetin avulla, lisäksi tehty kiertonoutoliikettä esteiden ja kapuloiden häiriöllä pelkästään kiertoa, paitsi kerran kun pöljänä menin kierron jälkeen pysäyttämään. Pysähtyihän se tietysti, mutta sen jälkeen ei olisi sitten taas millään kiertänyt. Eli jatketaan vain kiertoa sillä melko varma olen siitä, että se pysähtyy muuten. Erillisenä olen ottanut saamaan liittyen noudot.Seuraaminen taaksepäin eli peruutus onnistuu mammaloman jälkeen taas jo melko hyvin. Muut toko-liikkeet ovatkin olleet nyt syrjässä.
Toissa päivänä olimme pimeehakutreeneissä. Likka oli hyvin kuulolla, lähti tarkistamaan sinne minne osoitin. Teki hyvää pistoa ja palkkasin välillä luoksekutsumalla. Kaksi maalimiestä löytyi hyvin, mutta kolmas oli pitkän laiturin päässä ja koska tuuli järvelle päin, oli se koiralle tosi hankala ja ei Thea pystynyt millään kohdentamaan sitä. En siis tiennyt missä maalimiehet olivat. Monesti se meni rannalla veteen ja kiersi ranta-alueita, mutta en osannut lukea sitä oikein. Lähetin sen erikseen sitten myöhemmin tarkistamaan laiturin, jolloin tietysti mm:n löysi. Tällä hetkellä vaikuttaa siis tosi hyvältä ja odotan jo innolla, että tulisi kevät ja päästäisiin pehakokeisiin kokeilemaan tasoamme. Pk-hakua varten tarvitsemme vielä sen metrisen hypyn onnistumisen, mutta onneksi on talvi aikaa.
Nyt kun olen tahkonut noita tokon uusia evl-liikkeitä ja tuntuu taas, ettei mistään mitään tule, niin on ajatus, että tokoilut loppuu siihen mikäli Thealla pari ykköstä saisi. Tai jos emme siihen malliin saa liikkeitä, niin tokoilut jäisi tähän. Jotenkin nämä uuudet säännöt eivät oikein sytytä itseäni varsinkin kun emme aloita niitä alokasluokasta. Yksi syy on myös se, että meille on tulossa pentu viikon päästä. Pennun kanssa tullaan keskittymään muihin lajeihin ja siten ne lajit mitkä tällä hetkellä eivät itseäni enää kauheasti inspiroi jäävät toki vähemmälle työstämiselle.
Tehtiin myös pk-tottista ja siinä on kivasti alkanut tulla vireen nousua. Toko-liikkeistä ollaan tahkottu merkitöntä merkkiä ihan vain targetin avulla, lisäksi tehty kiertonoutoliikettä esteiden ja kapuloiden häiriöllä pelkästään kiertoa, paitsi kerran kun pöljänä menin kierron jälkeen pysäyttämään. Pysähtyihän se tietysti, mutta sen jälkeen ei olisi sitten taas millään kiertänyt. Eli jatketaan vain kiertoa sillä melko varma olen siitä, että se pysähtyy muuten. Erillisenä olen ottanut saamaan liittyen noudot.Seuraaminen taaksepäin eli peruutus onnistuu mammaloman jälkeen taas jo melko hyvin. Muut toko-liikkeet ovatkin olleet nyt syrjässä.
Toissa päivänä olimme pimeehakutreeneissä. Likka oli hyvin kuulolla, lähti tarkistamaan sinne minne osoitin. Teki hyvää pistoa ja palkkasin välillä luoksekutsumalla. Kaksi maalimiestä löytyi hyvin, mutta kolmas oli pitkän laiturin päässä ja koska tuuli järvelle päin, oli se koiralle tosi hankala ja ei Thea pystynyt millään kohdentamaan sitä. En siis tiennyt missä maalimiehet olivat. Monesti se meni rannalla veteen ja kiersi ranta-alueita, mutta en osannut lukea sitä oikein. Lähetin sen erikseen sitten myöhemmin tarkistamaan laiturin, jolloin tietysti mm:n löysi. Tällä hetkellä vaikuttaa siis tosi hyvältä ja odotan jo innolla, että tulisi kevät ja päästäisiin pehakokeisiin kokeilemaan tasoamme. Pk-hakua varten tarvitsemme vielä sen metrisen hypyn onnistumisen, mutta onneksi on talvi aikaa.
Nyt kun olen tahkonut noita tokon uusia evl-liikkeitä ja tuntuu taas, ettei mistään mitään tule, niin on ajatus, että tokoilut loppuu siihen mikäli Thealla pari ykköstä saisi. Tai jos emme siihen malliin saa liikkeitä, niin tokoilut jäisi tähän. Jotenkin nämä uuudet säännöt eivät oikein sytytä itseäni varsinkin kun emme aloita niitä alokasluokasta. Yksi syy on myös se, että meille on tulossa pentu viikon päästä. Pennun kanssa tullaan keskittymään muihin lajeihin ja siten ne lajit mitkä tällä hetkellä eivät itseäni enää kauheasti inspiroi jäävät toki vähemmälle työstämiselle.
tiistai 24. helmikuuta 2015
Partiointia ja yllytyshulluutta
Olimme viime viikolla elämämme ensimmäisissä taajamaetsintätreeneissä Thean kanssa. Tai olen itse kyllä ollut apuohjaajana ja maalimiehenä, mutta nyt sain ottaa Theankin mukaan treeneihin. Meille tehtiin treeni jossa "kadonneet" olivat piiloutuneet pyörätien molemmille puolille metsään. Itse en tiennyt missä kohdin ne olivat. Luulin, että Thea vain ulkoilisi siellä, mutta mitä vielä. Kun laitoin jälkivaljaat ja kytkin liinan, se alkoi heti etsiä jälkeä pyörätieltä. Ja kun se sai ilmasta vainun maalimiehestä se alkoi vimmatusti vetää sinne joten päästin liinasta irti ja kohta alkoikin kuulua haukku löydön merkiksi. Tämä oli jotenkin jännittävää kun joutui tosissaan lukemaan koiraansa milloin se olisi hajulla. Ohjaaja sanoikin, että tämä olikin liian helppo harjoitus Thealle ja seuraavan kerran voisi tehtävää vaikeuttaa hieman. Harjoitushan oli lyhyt ja pohdinkin sitten muiden kanssa miten Thea jaksaisi pitkiä etsintäalueita etsiä, sillä nyt sillä oli kauhea vauhti ja hössötys jo heti alkuunsa.
Lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa. Otin pitkästä aikaa hyppynoutoa ja senkin otin metallikapulalla. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) Heitin vahingossa metallin vinoon, mutta hienosti Thea hyppäsi molempiin suuntiin, eikä metallin ottamisessakaan ollut ongelmaan. Selvästi se vain kuumenee kun on hyppynouto sillä irroitus oli hieman viiveinen. Seuraaminen oli hyvää, se on selvästi tiivistynyt ja kontaktikin pysyi koko ajan. Kaukoissa mun piti kokeilla miten kestää 10 metrin matkan, mutta siinä tapahtuu kyllä vielä liikkumista liikaa, joten lyhyemmillä matkoilla jatketaan. Tunnari onkin sitten noussut uudeksi murheenkryyniksi nyt kun ruutu alkaa sujua. En meinaa saada Theaa mitenkään oikeaan moodiin ja jos ensin olen tehnyt muuta noutoa, niin kuumeneminen on varmaa. Ei malta haistella kapuloita tarpeeksi. Pohdin tätä pari päivää missä on mennyt vikaan ja totesin, että täytyy palata hieman taaksepäin harjoitteissa. Ja onhan se tosi asia ettei me olla tunnaria viime aikoina paljoa otettukaan eli treenikertoja lisää helpotettuna. Jo parissa päivässä on näkynyt jo sitten parannusta siihenkin asiaan.
Yritin ilmota meidät myös ekaan voi-kisaan, mutta pääsimme vain varasijalle. Tuleehan noita kisoja vielä ja eihän me toisaalta olla oikein valmiitakaan, heh.
Sitten olen ystäväni yllytyksestä ja pienestä painostuksesta ilmonnut Thean epäviralliseen wt-kokeeseen noviisiluokkaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kummosestikaan en meinaa siihen harjoitella ettei likalla keitä sitten yli. Toivon saavani konkareilta hyviä ohjeita kun näkevät missä on isoimmat puutteet. Haun suhteen en usko olevan ongelmaa, mutta kaksoismarkkeeraukset ehkä ja ainakin ohjaus on puutteena. Thealla kun hukkuu linjalle lähetyksen jälkeen korvat ja se rupeaa tekemään laajennettua hakua itsenäisesti. Mutta hauska kokemus siitä varmaankin tulee. Tästä sitten myöhemmin kun olemme käyneet sen.
Lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa. Otin pitkästä aikaa hyppynoutoa ja senkin otin metallikapulalla. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) Heitin vahingossa metallin vinoon, mutta hienosti Thea hyppäsi molempiin suuntiin, eikä metallin ottamisessakaan ollut ongelmaan. Selvästi se vain kuumenee kun on hyppynouto sillä irroitus oli hieman viiveinen. Seuraaminen oli hyvää, se on selvästi tiivistynyt ja kontaktikin pysyi koko ajan. Kaukoissa mun piti kokeilla miten kestää 10 metrin matkan, mutta siinä tapahtuu kyllä vielä liikkumista liikaa, joten lyhyemmillä matkoilla jatketaan. Tunnari onkin sitten noussut uudeksi murheenkryyniksi nyt kun ruutu alkaa sujua. En meinaa saada Theaa mitenkään oikeaan moodiin ja jos ensin olen tehnyt muuta noutoa, niin kuumeneminen on varmaa. Ei malta haistella kapuloita tarpeeksi. Pohdin tätä pari päivää missä on mennyt vikaan ja totesin, että täytyy palata hieman taaksepäin harjoitteissa. Ja onhan se tosi asia ettei me olla tunnaria viime aikoina paljoa otettukaan eli treenikertoja lisää helpotettuna. Jo parissa päivässä on näkynyt jo sitten parannusta siihenkin asiaan.
Yritin ilmota meidät myös ekaan voi-kisaan, mutta pääsimme vain varasijalle. Tuleehan noita kisoja vielä ja eihän me toisaalta olla oikein valmiitakaan, heh.
Sitten olen ystäväni yllytyksestä ja pienestä painostuksesta ilmonnut Thean epäviralliseen wt-kokeeseen noviisiluokkaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kummosestikaan en meinaa siihen harjoitella ettei likalla keitä sitten yli. Toivon saavani konkareilta hyviä ohjeita kun näkevät missä on isoimmat puutteet. Haun suhteen en usko olevan ongelmaa, mutta kaksoismarkkeeraukset ehkä ja ainakin ohjaus on puutteena. Thealla kun hukkuu linjalle lähetyksen jälkeen korvat ja se rupeaa tekemään laajennettua hakua itsenäisesti. Mutta hauska kokemus siitä varmaankin tulee. Tästä sitten myöhemmin kun olemme käyneet sen.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Marraskuun laiskimukset
Meitä on laiskottanut aivan valtavasti nyt marraskuun loppuviikoilla. Aina on pimeää ja märkää mikä ei todellakaan ole houkuttanut lähteä tottista vääntämään tuonne ulos. No oli meillä kyllä yksi hallivuorokin, mutta ei siihenkään oikein saanut inspistä kummosta tehdä. Nytkin koko viikko on mennyt vain lenkkeillessä, mikä toki sekin tärkeää, mutta treenattu ei olla laisinkaan.
Viikko sitten olimme kuitenkin rakennusetsintää harrastamassa Heinolassa vanhassa, isossa navetassa. Se sopi todella hyvin tähän pimeyteen sillä siellä etsintää tehdäänkin pimeässä. Hyvin taas Thea meni, yksi kaapissa ollut maalimies aiheutti hieman töitä, kun haju kiersi sieltä kattoa kohti, mutta malttoi tehdä töitä loppuun asti niin, että "ukko" löytyi. Ilmaisu ei ollut tällä kerralla mielestäni kunnollista joten sitä täytyy muistaa välillä taas ottaa kunhan jaksetaan taas kunnolla paneutua treeneihin. Yritetään kuitenkin saada seuraava kerta ko rakennukseen tammikuulle mikäli rakennus on silloin vapaa, alueella kun on kaikenlaista leiritoimintaa viikonloppuisin.
Thean I-pennut lähtevät huomenna testeihin ja toivomme tietenkin suurta testimenestystä heille siellä. Infoan sitten tarkemmin kun jotakin saan tietooni.
Ai niin, meinasin unohtaa mainita Säkeestä. Sain viestiä sen uudelta perheeltä. Säe on kotiutunut hyvin ja sillä on seuranaan kaksi muuta koiraa. Säe asuu saaristossa ja saa pääsääntöisesti ulkoilla vain vapaana, harvoin tarvitsevat kuulemma hihnaa. Sain myös kuvan heiltä ja kylläpä olen kateudesta vihreä miten hienot puitteet siellä on koirille. Hienoa, että Säe sai arvoisensa kodin!
Viikko sitten olimme kuitenkin rakennusetsintää harrastamassa Heinolassa vanhassa, isossa navetassa. Se sopi todella hyvin tähän pimeyteen sillä siellä etsintää tehdäänkin pimeässä. Hyvin taas Thea meni, yksi kaapissa ollut maalimies aiheutti hieman töitä, kun haju kiersi sieltä kattoa kohti, mutta malttoi tehdä töitä loppuun asti niin, että "ukko" löytyi. Ilmaisu ei ollut tällä kerralla mielestäni kunnollista joten sitä täytyy muistaa välillä taas ottaa kunhan jaksetaan taas kunnolla paneutua treeneihin. Yritetään kuitenkin saada seuraava kerta ko rakennukseen tammikuulle mikäli rakennus on silloin vapaa, alueella kun on kaikenlaista leiritoimintaa viikonloppuisin.
Thean I-pennut lähtevät huomenna testeihin ja toivomme tietenkin suurta testimenestystä heille siellä. Infoan sitten tarkemmin kun jotakin saan tietooni.
Ai niin, meinasin unohtaa mainita Säkeestä. Sain viestiä sen uudelta perheeltä. Säe on kotiutunut hyvin ja sillä on seuranaan kaksi muuta koiraa. Säe asuu saaristossa ja saa pääsääntöisesti ulkoilla vain vapaana, harvoin tarvitsevat kuulemma hihnaa. Sain myös kuvan heiltä ja kylläpä olen kateudesta vihreä miten hienot puitteet siellä on koirille. Hienoa, että Säe sai arvoisensa kodin!
lauantai 25. lokakuuta 2014
Lokakuun harjoitukset
Olemme lokakuussa olleet hävyttömän vähän hakumetsässä, taitaapi olla vain kaksi kertaa. Niissä ei muistaakseni kovin kummallista ollut. Toisella kerralla niistä meillä oli umpparina vanha teltta, josta Thea kyllä hienosti ilmaisi maalimiehen, mutta kun olimme sopineet että mm alkaa kehua kun Thea haukkuu niin sepä päätti sitten tunkeutua sinne telttaan väkisin niin, että osa kankaasta hieman repesi :). Tämä on varmaan seurausta raunioilta missä sitä taas opetetaan tunkeutumaan eri koloihin.
Olemme myös päässeet kokeilemaan rakennusetsintää, joka pidettiin nelikerroksisessa vanhassa tuotantorakennuksessa. Mehän olimme kokeilleet tällaista ainoastaan kerran viime keväänä kun oli UMN:n peko-tutustumiskurssit ja silloin Thea oli hivenen jännittänyt sitä. Nyt se meni innokkaasti etsien rakennuksessa ja ilmaisi täältäkin hyvin mm:t jotka olivat kuin umpparissa oven tms takana.
Raunioilla oltu kerran, jossa halusin tehdä vain helpot mm:t kasojen päälle nähdäkseni onko Thean kasojen päälle meno-ongelma poistunut. Ja olihan se onneksi, nyt ei ollut mitään ongelmia siinä. On noi nartut vaan ihme otuksia kun koskaan ei voi tietää mitä niiden korvien välissä liikkuu milloinkin. Niin ovat hormonien vietävinä.
Tokossa olemme käyneet omissa treeneissä maanantaisin sekä kerran Labbiskerhon tokovalmennustiimin paikkovuorolla jossa kouluttajana oli Ansu Leiman. Ansulta sain taas uuden vinkin miten työstää Thealla tuota ruutua joka ei meinaa mennä mitenkään sen kaaliin. Nyt viemme pallon ruutuun ihan aluksi siten, että jätän Thean istumaan ja vien pallon itse. Sen jälkeen teemme muita tottisliikkeitä ja viimetteeksi lähetän Thean normaalisti ruutuun. Ainakin nyt parina kertana tämä on toiminut. Hallissa olemme käyneet treenaamassa pari kertaa, joista ensimmäisessä likka kävi kyllä niin kierroksilla, että meni jo sähläämisen puolelle.
Kaukoja olemme harjoitelleen kotona, mutta eipä tässä näy kummosia edistymisiä vielä. Tunnaria kun en ollut ottanut moneen viikkoon, niin alkoi taas tyylillä "noudetaan mikä tahansa", mutta nyt onneksi vaikuttaisi siltä että on palattu taas oman tuomiseen. Hyppynoudossa eniten etenemistä ja olen pystynyt jo heittämään kapulaa vinoonkin esteeseen nähden. Tosin näissä autan vielä käden heilautuksella paluuhypyn varmistuksena. Jääviä en ole ottanut juurikaan, seuraamista ja sivuaskelia paljon. Vieläkin mulla on itselläni ongelma vasemmalle siirtymisissä. Otan kuulemma liian isot askeleet vaikka omasta mielestäni ne olivat pienet. Onneksi maanantainryhmästä treenikamu kuvasi askeleeni ja olihan ne harppomisen näköiset. Pitäisi vaan useammin kuvata myös treeneissä, jotta näkisi parhaiten omat virheensä.
Ohessa videota tunnariharjoittelusta:
Sitten vielä Säkeen kuulumiset. Säe on lähtenyt viikko sitten kotikoiraksi erääseen perheeseen kokeiluun, josko heillä synkkaisi. Toivon kovasti Säkeelle menestystä siellä, sillä onhan sillä hyvät kotitavat ja sitä pystyi pitämään lenkilläkin hyvin vapaana. Ainoastaan kaupunkioloissa se stressasi selvästi vastaantulevista koirista niin, että olisi keinolla millä hyvänsä halunnut mennä tutustumaan niihin. Toivottavasti kuulen siitä vielä joskus, sillä jokainen koira jättää kyllä jäljen sydämeen oli se sitten vähän tai pitkän aikaa hoidossa. <3
Olemme myös päässeet kokeilemaan rakennusetsintää, joka pidettiin nelikerroksisessa vanhassa tuotantorakennuksessa. Mehän olimme kokeilleet tällaista ainoastaan kerran viime keväänä kun oli UMN:n peko-tutustumiskurssit ja silloin Thea oli hivenen jännittänyt sitä. Nyt se meni innokkaasti etsien rakennuksessa ja ilmaisi täältäkin hyvin mm:t jotka olivat kuin umpparissa oven tms takana.
Raunioilla oltu kerran, jossa halusin tehdä vain helpot mm:t kasojen päälle nähdäkseni onko Thean kasojen päälle meno-ongelma poistunut. Ja olihan se onneksi, nyt ei ollut mitään ongelmia siinä. On noi nartut vaan ihme otuksia kun koskaan ei voi tietää mitä niiden korvien välissä liikkuu milloinkin. Niin ovat hormonien vietävinä.
Tokossa olemme käyneet omissa treeneissä maanantaisin sekä kerran Labbiskerhon tokovalmennustiimin paikkovuorolla jossa kouluttajana oli Ansu Leiman. Ansulta sain taas uuden vinkin miten työstää Thealla tuota ruutua joka ei meinaa mennä mitenkään sen kaaliin. Nyt viemme pallon ruutuun ihan aluksi siten, että jätän Thean istumaan ja vien pallon itse. Sen jälkeen teemme muita tottisliikkeitä ja viimetteeksi lähetän Thean normaalisti ruutuun. Ainakin nyt parina kertana tämä on toiminut. Hallissa olemme käyneet treenaamassa pari kertaa, joista ensimmäisessä likka kävi kyllä niin kierroksilla, että meni jo sähläämisen puolelle.
Kaukoja olemme harjoitelleen kotona, mutta eipä tässä näy kummosia edistymisiä vielä. Tunnaria kun en ollut ottanut moneen viikkoon, niin alkoi taas tyylillä "noudetaan mikä tahansa", mutta nyt onneksi vaikuttaisi siltä että on palattu taas oman tuomiseen. Hyppynoudossa eniten etenemistä ja olen pystynyt jo heittämään kapulaa vinoonkin esteeseen nähden. Tosin näissä autan vielä käden heilautuksella paluuhypyn varmistuksena. Jääviä en ole ottanut juurikaan, seuraamista ja sivuaskelia paljon. Vieläkin mulla on itselläni ongelma vasemmalle siirtymisissä. Otan kuulemma liian isot askeleet vaikka omasta mielestäni ne olivat pienet. Onneksi maanantainryhmästä treenikamu kuvasi askeleeni ja olihan ne harppomisen näköiset. Pitäisi vaan useammin kuvata myös treeneissä, jotta näkisi parhaiten omat virheensä.
Ohessa videota tunnariharjoittelusta:
Sitten vielä Säkeen kuulumiset. Säe on lähtenyt viikko sitten kotikoiraksi erääseen perheeseen kokeiluun, josko heillä synkkaisi. Toivon kovasti Säkeelle menestystä siellä, sillä onhan sillä hyvät kotitavat ja sitä pystyi pitämään lenkilläkin hyvin vapaana. Ainoastaan kaupunkioloissa se stressasi selvästi vastaantulevista koirista niin, että olisi keinolla millä hyvänsä halunnut mennä tutustumaan niihin. Toivottavasti kuulen siitä vielä joskus, sillä jokainen koira jättää kyllä jäljen sydämeen oli se sitten vähän tai pitkän aikaa hoidossa. <3
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Terveiset saaresta
Tulin koirien kera viikonlopuksi isäni saarimökille. Aluksi mietin miten saan yksin roudattua koirat ja tarvikkeet kiikkerällä, pienellä soutuveneellä salmen yli. Matka ei ole pitkä, ehkä noin 80-100 metriä, mutta sen verran kuitenkin, että jos vene kaatuu sähläävien korien vuoksi, on siitä leikki kaukana. Theaa olen yleensä uittanut yli mikäli veden lämpötila on ollut yli 15 astetta, mutta nyt oli mukana Säe joka ei meidän omalla mökilläkään ole rannasta kovin pitkälle mennyt. Aika sähläystähän tuo alkuun oli, Säe hyppäs veneeseen, Thea hyppäs ja saman tien poiskin. Sitten Thea meni veteen jo odottamaan lähtöä. Säe ihmetteli laiturilla, että mikäs juttu tää nyt on. Lähdin soutamaan kamojen kera ja Thea alkoi heti uida perässä. Ipana jäi laiturille hölmistyneenä katsomaan joten ajattelin, että "saatan" Thean ensin yli ja haen sitten veneellä Säkeen. Yritin vielä rauhoitella sitä äänellä ettei hätääntyisi. Sitten se yhtäkkiä hyppäsi itsekin veteen ja alkoi uimaan. Aluksi hätäisesti räpiköiden, mutta kun vähän valutin venettä sitä kohti, alko sekin uida maltillisesti. Hienosti sitten ipanakin polskutteli saaren rantaan jonka jälkeen alkoi valtava hippaleikki niiden kesken. Kovasti sillä on myös nuuskuteltavaa kun ei ole täällä koskaan aiemmin ollut.
Viikonloppu vietetään lähes vain laiskotellen, ehkä huomenissa saamme koiravieraita vähäksi aikaa remuamaan. Tämä tekee Theallekin hyvää, sillä tiivis treenikevät ja kisat varmasti vaativat myös oleilua. Sitä paitsi saimme viikolla kuulla, että pääsemme tokossa tavoitteellisten ryhmään. Aloitamme kuitenkin vasta loman jälkeen. Lisäksi käymme syksyllä kokeilemassa myös peko-ryhmää, josko se olisi meille sopiva harrastus. Säkeen kanssa on harjoiteltu tottista sekä otettu alkeita esine-etsinnästä. Se ei haittaa mahdollista tulevaa opasuraa, jossa koiran tulee noutaa mm. hanska käyttäjälleen. Lisäksi saamme ipanalle myös jotakin hyvää aktiviteettia johon purkaa itseään hallitusti.
Harmillisesti mulla ei ole kameraa mukana täällä ja puhelimenkin hajoitin viikolla, joten todennäköisesti en mitään kuvasaastetta saa tällä kertaa aikaiseksi meidän viikonlopusta.
Viikonloppu vietetään lähes vain laiskotellen, ehkä huomenissa saamme koiravieraita vähäksi aikaa remuamaan. Tämä tekee Theallekin hyvää, sillä tiivis treenikevät ja kisat varmasti vaativat myös oleilua. Sitä paitsi saimme viikolla kuulla, että pääsemme tokossa tavoitteellisten ryhmään. Aloitamme kuitenkin vasta loman jälkeen. Lisäksi käymme syksyllä kokeilemassa myös peko-ryhmää, josko se olisi meille sopiva harrastus. Säkeen kanssa on harjoiteltu tottista sekä otettu alkeita esine-etsinnästä. Se ei haittaa mahdollista tulevaa opasuraa, jossa koiran tulee noutaa mm. hanska käyttäjälleen. Lisäksi saamme ipanalle myös jotakin hyvää aktiviteettia johon purkaa itseään hallitusti.
Harmillisesti mulla ei ole kameraa mukana täällä ja puhelimenkin hajoitin viikolla, joten todennäköisesti en mitään kuvasaastetta saa tällä kertaa aikaiseksi meidän viikonlopusta.
lauantai 10. toukokuuta 2014
Vuosi bloggausta
Eilen tuli kuluneeksi vuosi ensimmäisestä bloggauksesta. Piti oikein itsekin katsoa mitä kaikkea meillä on vuodessa tapahtunut ja olihan sitä kaikkea tehtykin, osasta on jäänyt myös kirjoittamatta. Paljon ollaan opittu, jotkut asiat kantapään kautta, joitakin asioita harjoittelemme edelleen mutta suhde koiraan on syventynyt selvästi ja siitä on tullut ihan mun koira. Thea on niin ihqu! <3
Viimeisen viikon aikana me ollaan oltu mejä-kurssilla, HSKH:n tokoryhmässä, tokoiltu omatoimiryhmässä Tuusulassa, UMN:n pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssin taloetsinnässä ja Thean mielestä varmaankin kamalinta, otettu opaspentu meille jatkokasvamaan. Lisäksi Thealla oli maanantaina silmäpeilaus jonka tulos oli normaali/terveet silmät. Tämä opaspentu Säe on 1 v 1 kk vanha ja tuli meille heinäkuun loppuun asti lisäkasvamaan koska on vielä melko pentumainen ja vilkas. Säe oli huhtikuussa testeissä ja on lupaava oppaanalku kunhan hieman vielä aikuistuu. Thea on ollut sangen ärsyyntynyt tästä melko terhakkaasta pennusta enkä voi vielä sanoa, että se olisi Säettä täysin hyväksynyt. Yleensä Thea on kyllä hyväksynyt nopeasti meillä hoidossa olleet koirat, mutta eiköhän tämä vielä kunhan Säe paremmin meille kotiutuu.
Hyvää huomista äitienpäivää kaikille kaksi- ja nelijalkaisten äideille!
Viimeisen viikon aikana me ollaan oltu mejä-kurssilla, HSKH:n tokoryhmässä, tokoiltu omatoimiryhmässä Tuusulassa, UMN:n pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssin taloetsinnässä ja Thean mielestä varmaankin kamalinta, otettu opaspentu meille jatkokasvamaan. Lisäksi Thealla oli maanantaina silmäpeilaus jonka tulos oli normaali/terveet silmät. Tämä opaspentu Säe on 1 v 1 kk vanha ja tuli meille heinäkuun loppuun asti lisäkasvamaan koska on vielä melko pentumainen ja vilkas. Säe oli huhtikuussa testeissä ja on lupaava oppaanalku kunhan hieman vielä aikuistuu. Thea on ollut sangen ärsyyntynyt tästä melko terhakkaasta pennusta enkä voi vielä sanoa, että se olisi Säettä täysin hyväksynyt. Yleensä Thea on kyllä hyväksynyt nopeasti meillä hoidossa olleet koirat, mutta eiköhän tämä vielä kunhan Säe paremmin meille kotiutuu.
Hyvää huomista äitienpäivää kaikille kaksi- ja nelijalkaisten äideille!
 |
| Tokana päivänä Thea oli vielä huomioimatta Säettä |
 |
| Säe intoutui suolistamaan meidän sohvatyynyt, kun olin töissä |
 |
| viikonloppuna Thea jo suostui hieman leikkimään Säkeen kanssa |
.jpg){kind=link}
 |
| Myös Säe on kova vedessä lotraaja :D |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)