Kokeessa oli kuusi koiraa ja yllätys yllätys, saimme tietenkin nro 6 ja jouduimme meidän parissa ekaksi paikkamakuuseen. Pelkäsin, että tämä ei tiedä hyvää laamailua ajatellen.
Tottiksessa liikejärjestys arvotaan. Meidän järkkä oli 1. liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, 2. liikkeestä istuminen, 3. liikkeestä seisominen ja luoksetulo, 4. esineen nouto, 5. seuraaminen ja viimeisenä tietysti eteen lähetys. Ja tietenkin saimme seuraamisenkin viimeiseksi edelliseen syyhyn viitaten.
Thea kuitenkin yllätti ja oli ihan kivasti pirtsakkana mukana. Ihan seuraamisen lopussa kontakti tippui jonkin verran ja seuraaminen väljeni, mutta paikkansa likka piti kuitenkin. Kaikkiaan luoksetuloissa ja noudossa se jäi liian kauas, luoksarissa vielä mälväsi esinettä luovutuksessa. Istuminen olisi pitänyt olla nopeampaa ja eteen lähetyksessä jouduin antamaan kaksi käskyä maahanmenoon. Thea oli kyllä pysähtynyt menemään maahan, mutta sitten pongasi sivulla jotakin jota luuli varmaan palkaksi ja hypähti jolloin annoin toisen käskyn. Nämä kaikki siis minun huomioita.
Koska juuri alkoi sataa kaatamalla, tuomari vain kuittasi tottiksen olevan arvosanalla erittäin hyvä ja ohjaajan toiminta korrektia. Kaikki kokeeseen osallistuvat läpäisivät tottiksen.
Tästä lähdimme maastoon. Aloitettiin A-kokeisiin osallistuvilla joten olimme vuorossa neljäntenä. Yksi kerrallaan kilpailijat tulivat maastosta ja olivat suorittaneet maasto-osuuden hyväksyttävästi. Tämähän tietysti lisäsi paineita minulle lisää.
Vuoromme tullessa sain alueen kartan ja hetken aikaa tehdä siihen etsintäsuunnitelma korkeintaan kahdella etsintälinjalla. Alue oli kuin pk-haun avoimen luokan rata, kulmikas 100x200 metriä. Päätin tehdä etsinnän kahdella linjalla siten, että aloitin lyhyemmältä sivulta hieman keskialueelta sisäänpäin ja takaisin tullessa tekisin vastaavan linjan alkuun. Näin pystyisimme tarkistamaan joka kulman mikäli Thea ei irtoaisi tarpeeksi pitkiin pistoihin.
Tämähän olisi lopulta turhaa, sillä Thea haistoi jo aloituksessa maalimiehen n. 80 metrissä vasemmalla ja kun tämän löydön jälkeen jatkoin muutaman kerran pistotusta molemmille puolille niin se 120 metrin kohdalla haistoi maalimiehen aivan oikeassa takakulmassa. Näin ollen meillä oli mennyt aikaa n.7 minuuttia (20 minuuttia olisi ollut aikaa) ja koe oli hyväksytysti suoritettu. Maastosta saimme laatuarvosanaksi seuraavat: Ohjaajan toiminta erinomainen, koiran ilmaisut erinomaiset, koiran ohjattavuus erittäin hyvä.
Maastossa Thean valeraskaudesta ei ollut kyllä tietoakaan, vaan likka paineli reippaasti pistoille. Oikealle pistotettuna se teki laatikkoa taaksepäin tai vain piikkinä ja siihen täytyy jossakin vaiheessa puuttua, mutta toistaiseksi en tee sille vielä mitään. Hienosti tuli maalimiehillä hallintaan käskystä ja pysyi siinä kun kävin puhuttelemassa "etsittävää". Viime hetken hallintatreenit tuottivat tulosta. :)
Kilpailukirjoja jakaessa koetoimitsija sanoi: "Sitten tää opaskoira". Kaikki hieman hämmästyneinä katsoivat, mutteivät sanoneet mitään. Vain muutamat seuramme jäsenet kysyivät miksi näin sanottiin. Tämä johtuu siitä, että meidän kilpailukirjassa lukee omistajana opaskoirakoulu ja antaa muiden tätä sitten ihmetellä, josseivät siitä erikseen kysele. :)
Seuraavaksi tähtäämme PEHA-B kokeeseen kuukauden päähän. Kovin kummoisia asioita emme tällä välillä tee, ainoastaan motivaatiota pidetään yllä ja palkkauskertoja vaihdellaan tms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti