Koko viime viikko meni vähän niin näin treenien edistymisen ja onnistumisten suhteen. Meillä olikin melko rankka viikko, vain yksi lepopäivä oli perjantaina. Maanantaina treenattiin vähän nomea ja erityisesti linjatreeniä. Melko hyvin likka teki, mutta sitten tietyissä asioissa korvat tippuivat jonnekin ja ohjaus oli tipo tiessään. Tiistaina oltiin yllättäen rakennuksilla ja siellä Thea teki ihan normi suoritusta. Ei mitään kummallista vikaakaan, ukot löytyivät helposti, haukku oli hyvää, mutta joku siitä puuttui kuitenkin. Keskiviikkona vedin peko-ryhmälle bh-tottista ja otin Theallakin pienen pätkän seuraamista ampumisen kanssa sen kummemmin treenaamatta.
Torstaina toko-ryhmässä meillä oli aiheena seuraaminen ja luoksetulo. Thealla on hyvä luoksetulo ja stopit ehkäpä se viimeisessä kutsussa tulee joskus ravilla, mutta muuten sen on vauhdikas. Seuraamiseen en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin sen olevan tiiviimpi ja joskus myös käännöksissä tulee väljyyttä. Itsellä on aina epävarma olo tuleeko se siinä sivulla vai ei. No ekassa vuorossa me tehtiin seuraaminen ja sanoinkin ohjaajalle meidän puutteet. Otettiin pätkä ohjattuna jonka lopuksi vetäjä sanoi ettei hän näe siinä mitään vikaa!! Ainoastaan minä kuulemma pysähdyn perusasentoon niin nopeaan, että näyttää ettei koira ehdi mukaan, mutta aina se kuitenkin ehtii. Olinpa yllättynyt. Peruutuskin käännöksineen on hieno ainoastaan peruutukseen lähtö vaatii pientä viilausta, mutta Thea kuulemma korjaa itsenäisesti asennon heti kun jatkan vain taakse. Iso oho sanon! Mutta sitten se luoksari. Thea ei mennyt maahan jätettäessä kovinkaan nopeaan vaan laiskasti. Kutsuttaessa tulee hidasta noutajalaukkaa. Ekassa stopissa valuu askelia, varastaa liikkurin käskystä hieman ennen toista kutsua. Ja viimeisessä kutsussa suorastaan matelee ja suoraan mun sivulle, sekin vinossa. Yritettiin sitten uudestaan motivoiden, niin likkappa lähti kiertelemään tötteröitä yms. Kyllä harmitti! Tuntui siltä ettei se osaisi ollenkaan koko liikettä. Aloin jo pohtimaan, että vaikuttaisi olevan jonkin verran valeraskaana kun lenkilläkin ollut vetämätön.
No perjantaina sitten siirryttiin mökille joten se jäi lepopäiväksi kun lauantaina lähdimme Orimattilaan Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen noviisi ja mestaruuskokeeseen, jossa olimme viime vuonnakin. Tällä kertaa minua ei niin jännittänyt kun tiesin minkälainen päivä olisi vaikka itse tehtäviä en tiennytkään. 1 rasti meillä oli hakuruutu paritehtävänä jonka tiesin olevan Thean vahvuus. Koirat ovat vierekkäin vapaana ja vuorotellen lähetetään hakuruutuun dameja hakemaan. 2 rasti oli ykkösmarkkeeraus kumpareen päältä. Siinä ampuja käveli solassa ja ampui sekä heitti toisen kumpareen päälle yhden damin. Tuomari antoi sitten luvan lähettää noutoon. Hyvin Thea tämän merkkasi. 3-4 rasti oli yhdistetty. Siinä vietiin ensin koiran kanssa seuruuttaen dami noin 20 metrin päähän ja seurauttaen takaisin. Sitten kaksi ykkösmarkkeerausta ampumisineen toiseen suuntaan jonka jälkeen pyydetään koira noutamaan linjalle lähettäen ensiksi viety. Helppoa kuin heinänteko.
Jokaiselta rastilta saimme täydet eli 20 pistettä ainoana noviisikoirana, joten finaalipaikka oli varma. Siellä sitten oli parityöskentelynä ykkösmarkkeeraus mestaruuskoiran kanssa niin, että me noviisit pääsimme lähettämään ekaksi. Tässä vähän jännäsin kun autoni oli siinä lähetysalueen reunassa ja Thea joutuisi kulkemaan siitä pariinkin kertaan ohi. Näinhän siinä sitten kävi, palauttaessaan damia se lähti kulkemaan autoa kohti. Sitten havahtui varmaan ja meni tuomarille tarjoamaan sitä ennen kuin älysin sanoa, että mä olen täällä jolloin Thea toi damin minulle. Finaalista saimme 17 pistettä ja yhteistulokseksi 97/100 jolla sijoituimme toiseksi. Olin äärettömän iloinen ettei Thea piipannut yhtään koko päivänä ja me päihitettiin monta käyttistä jotka treenaavat aktiivisesti tätä lajia. Tosin tänä vuonna rastit olivat mielestäni helpompia ja luulen, että millä tahansa koiralla jolle opetettu esineruutu ja osaa noutaa ja palauttaa käteen asti olisi pärjännyt siellä.
Linkistä kuva:
PHN noviisi ja mestaruus 2016
Sunnuntaina menimme sitten hakumettään ihmisiä etsimään. Sujuvasti Thea vaihtoi damit ihmisiin ja treenin teemana oli maaston vaihtuminen kesken piston ja ojan ylitys. Ekalla kerralla Thea lähti seuraamaan ojan viertä selvästi mun jälkiä jäljestäen, mutta seuraavalla kerralla tajusi, että yli mentävä jos maalimiehen meinaa löytää. Muuten teki hienoja pistoja, haukku oli todella intensiivistä ja tasaista sekä kuunteli kun jouduin kutsumaan. Todella hyvät treenit. Illalla käytiin vielä vähän hallilla ottamassa merkitöntä merkkiä, ruutua sekä läpijuoksuna luoksetuloa jossa ei nyt ollut taas mitään vikaa..
Nyt Thea saa tämän kiihkeän viikon jälkeen ainakin pari päivää lepoa ja rapsutuksia, tällä viikolla ei treenata kuin loppuviikosta parina päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti