Kesäpuuhastelua

Kesä on mennyt hujauksessa ja nyt alkaa jo illat pimenee. Thea pääsi pikkuhiljaa jumeista hieronnan ja akupunktion avulla. Käytiin parissa tokokokeessa, mutta liiemmin ei treenattu jumien vuoksi joten tuloksetkin jäivät laihoiksi 2xEVL3. Sitten lomalla käytiin korkkaamassa pk-jälki jossa siinäkin jäätiin tuloksettomiksi minun luullessa osaavani paremmin jäljestää kuin Thea. Tämän tein myös kahdesti. Ekassa kokeessa tein silti esineruudun josta täydet sekä tottiksen josta saimme 74 pistettä koska hyppynouto meni nollille. Sitten Thean pakka jäljessä hajosi ihan täysin, johtuiko minusta vaiko niistä juoksuista joita odotettu alkavaksi jo heinäkuussa. Nome-b käytiin myös kokeilemassa, mutta siellä Thea kuumeni laukauksista ja heitoista niin ettei saatu tulosta. Mutta mikäli olisi pysynyt ns. "kasassa", olisi tulos ollut mahdollinen.

Lomalla käytiin myös kahden päivän ipor-jälkiopissa Lievestuoreella sekä ipor-sparrausryhmässä Porvoossa. Meille aluksi niin hankalat tikapuut alkavat jo sujua. Pöydissä joudutaan vielä tekemään myös töitä jotta ipor-tottis olisi mahdollinen.

Vielä viikko lomaa jäljellä ja pyrin silti jälkiä muutaman tekemään treenin vuoksi. Juoksut saisivat mun puolesta jo alkaa sillä tämmöinen odotan-vaihe on sangen ärsyttävää. Tokoa ei ole treenattu yhtään ja toistaiseksi se saakin jäädä. Päätavoitteemme on kuitenkin saada Thea viralliseksi hälykoiraksi ja etsintöihin mukaan.

Noviisikisan kakkonen!

Koko viime viikko meni vähän niin näin treenien edistymisen ja onnistumisten suhteen. Meillä olikin melko rankka viikko, vain yksi lepopäivä oli perjantaina. Maanantaina treenattiin vähän nomea ja erityisesti linjatreeniä. Melko hyvin likka teki, mutta sitten tietyissä asioissa korvat tippuivat jonnekin ja ohjaus oli tipo tiessään. Tiistaina oltiin yllättäen rakennuksilla ja siellä Thea teki ihan normi suoritusta. Ei mitään kummallista vikaakaan, ukot löytyivät helposti, haukku oli hyvää, mutta joku siitä puuttui kuitenkin. Keskiviikkona vedin peko-ryhmälle bh-tottista ja otin Theallakin pienen pätkän seuraamista ampumisen kanssa sen kummemmin treenaamatta.
Torstaina toko-ryhmässä meillä oli aiheena seuraaminen ja luoksetulo. Thealla on hyvä luoksetulo ja stopit ehkäpä se viimeisessä kutsussa tulee joskus ravilla, mutta muuten sen on vauhdikas. Seuraamiseen en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin sen olevan tiiviimpi ja joskus myös käännöksissä tulee väljyyttä. Itsellä on aina epävarma olo tuleeko se siinä sivulla vai ei. No ekassa vuorossa me tehtiin seuraaminen ja sanoinkin ohjaajalle meidän puutteet. Otettiin pätkä ohjattuna jonka lopuksi vetäjä sanoi ettei hän näe siinä mitään vikaa!! Ainoastaan minä kuulemma pysähdyn perusasentoon niin nopeaan, että näyttää ettei koira ehdi mukaan, mutta aina se kuitenkin ehtii. Olinpa yllättynyt. Peruutuskin käännöksineen on hieno ainoastaan peruutukseen lähtö vaatii pientä viilausta, mutta Thea kuulemma korjaa itsenäisesti asennon heti kun jatkan vain taakse. Iso oho sanon! Mutta sitten se luoksari. Thea ei mennyt maahan jätettäessä kovinkaan nopeaan vaan laiskasti. Kutsuttaessa tulee hidasta noutajalaukkaa. Ekassa stopissa valuu askelia, varastaa liikkurin käskystä hieman ennen toista kutsua. Ja viimeisessä kutsussa suorastaan matelee ja suoraan mun sivulle, sekin vinossa. Yritettiin sitten uudestaan motivoiden, niin likkappa lähti kiertelemään tötteröitä yms. Kyllä harmitti! Tuntui siltä ettei se osaisi ollenkaan koko liikettä. Aloin jo pohtimaan, että vaikuttaisi olevan jonkin verran valeraskaana kun lenkilläkin ollut vetämätön.

No perjantaina sitten siirryttiin mökille joten se jäi lepopäiväksi kun lauantaina lähdimme Orimattilaan Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen noviisi ja mestaruuskokeeseen, jossa olimme viime vuonnakin. Tällä kertaa minua ei niin jännittänyt kun tiesin minkälainen päivä olisi vaikka itse tehtäviä en tiennytkään. 1 rasti meillä oli hakuruutu paritehtävänä jonka tiesin olevan Thean vahvuus. Koirat ovat vierekkäin vapaana ja vuorotellen lähetetään hakuruutuun dameja hakemaan. 2 rasti oli ykkösmarkkeeraus kumpareen päältä. Siinä ampuja käveli solassa ja ampui sekä heitti toisen kumpareen päälle yhden damin. Tuomari antoi sitten luvan lähettää noutoon. Hyvin Thea tämän merkkasi. 3-4 rasti oli yhdistetty. Siinä vietiin ensin koiran kanssa seuruuttaen dami noin 20 metrin päähän ja seurauttaen takaisin. Sitten kaksi ykkösmarkkeerausta ampumisineen toiseen suuntaan jonka jälkeen pyydetään koira noutamaan linjalle lähettäen ensiksi viety. Helppoa kuin heinänteko.

Jokaiselta rastilta saimme täydet eli 20 pistettä ainoana noviisikoirana, joten finaalipaikka oli varma. Siellä sitten oli parityöskentelynä ykkösmarkkeeraus mestaruuskoiran kanssa niin, että me noviisit pääsimme lähettämään ekaksi. Tässä vähän jännäsin kun autoni oli siinä lähetysalueen reunassa ja Thea joutuisi kulkemaan siitä pariinkin kertaan ohi. Näinhän siinä sitten kävi, palauttaessaan damia se lähti kulkemaan autoa kohti. Sitten havahtui varmaan ja meni tuomarille tarjoamaan sitä ennen kuin älysin sanoa, että mä olen täällä jolloin Thea toi damin minulle. Finaalista saimme 17 pistettä ja yhteistulokseksi 97/100 jolla sijoituimme toiseksi. Olin äärettömän iloinen ettei Thea piipannut yhtään koko päivänä ja me päihitettiin monta käyttistä jotka treenaavat aktiivisesti tätä lajia. Tosin tänä vuonna rastit olivat mielestäni helpompia ja luulen, että millä tahansa koiralla jolle opetettu esineruutu ja osaa noutaa ja palauttaa käteen asti olisi pärjännyt siellä.

Linkistä kuva:
PHN noviisi ja mestaruus 2016

Sunnuntaina menimme sitten hakumettään ihmisiä etsimään. Sujuvasti Thea vaihtoi damit ihmisiin ja treenin teemana oli maaston vaihtuminen kesken piston ja ojan ylitys. Ekalla kerralla Thea lähti seuraamaan ojan viertä selvästi mun jälkiä jäljestäen, mutta seuraavalla kerralla tajusi, että yli mentävä jos maalimiehen meinaa löytää. Muuten teki hienoja pistoja, haukku oli todella intensiivistä ja tasaista sekä kuunteli kun jouduin kutsumaan. Todella hyvät treenit. Illalla käytiin vielä vähän hallilla ottamassa merkitöntä merkkiä, ruutua sekä läpijuoksuna luoksetuloa jossa ei nyt ollut taas mitään vikaa..

Nyt Thea saa tämän kiihkeän viikon jälkeen ainakin pari päivää lepoa ja rapsutuksia, tällä viikolla ei treenata kuin loppuviikosta parina päivänä.

Vuosi 2015 paketissa, katse eteenpäin 2016

Olin kirjannut vuosi sitten tavoitteeksemme taipparit ja tokossa VOI1 sekä metrisen esteen opettamisen ja taisi näyttelykäyntikin olla toiveissa. Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin vaan paljon paremminkin. Vuosi alkoi Thean astutuksella, josta ikävästi jäikin sitten tyhjäksi. Alkuvuosi oli kuitenkin osittain "pilalla" treenaamattomuuden vuoksi. Sitten aloitettiinkin tosissaan hinkkaamaan voi-liikkeitä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jotenkin toimia. Välissä meidät houkuteltiin epävirallisiin WT-kisoihin joihin treenaamatta osallistuimme päästen finaaliin asti. Siellä vain meidän kokemattomuus tulikin ilmi ja lopullinen sijoitus taisi olla 7/24. Ei huono!

Maaliskuussa korkattiin tokon voi-luokka, jossa tunnari meni nollille, muuten kuitenkin hienosti 2.tulos. Viikkoa myöhemmin lähdettiin lomamatkan varrella Kouvolan kisoihin joista upea ykköstulos luokkavoitolla! Olin äärettömän onnellinen. Siitä alkoi evl-liikkeiden tosissaan harjoittelu. Olimme jo saaneet paikan toukokuussa evl:ään ja pelastuskoirien peha-A kokeeseen, mutta Thean silmätulehduksen vuoksi saaman lääkityksen ja antidopingsäännösten vuoksi jouduimme ne perumaan. Tosi harmillista sillä tänä vuonna ei kumpiinkaan oikein helpolla päässyt. Heinolaan sitten vihdoinkin pääsimme varasijalta 4 starttaamaan ekassa evl:ssä. Ohjaaja mokaili huolella, mutta tuomari oli armollinen ja saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Muistan kuinka liikutuin ihan kyyneliin kun sain tietää tulokset. Siellä oli monta konkaria jotka kuitenkin epäonnistuivat, olimme ainoa ykkösen saanut!

Toukokuussa kokeilimme taippareita, mutta näin jälkeenpäin älysin miksemme sitä läpäissyt. Thealla oli liian vähän riistakokemusta pitkään aikaan. Kolme viikkoa myöhemmin menimme uudelleen ja saimme taipparit läpi hienoilla arvosteluilla.

Heinäkuussa kävimme näyttelykehässä pyörähtämässä josta EH eli erittäin hyvä.

Sitten Thealla alkoikin juoksut ja astutuksesta syntyi viisi uutta työkoiranalkua. Syksy meni sillä mammaillessa ja sen jälkeen kuntoutuessa ja kevyesti taas treenatessa. Edelliset I-pennut myös valmistuivat oppaiksi loppuvuonna.

Koko vuoden muuten olemme käyneet hakuilemassa, raunioilla tai rakennusetsinnöissä. Keväällä olimme myös noutajien hakuleirillä oppia saamassa. Lisähaaveena ollut pk-/peko-koeuran korkkaaminen jäi tältä kesältä samoin kuin sen metrisen helppo ylitys, mutta näistä on hyvä lähteä sitten ensi vuonna.

Vuodelle 2016 tavoitteena olisi saada puuttuvat ykköset tokosta, mutta mikäli se näyttää mahdottomalta saavuttaa kenties unohdamme tokoilun. Yksi näyttely ehkäpä ja ainakin olen ilmonnut Thean luonnetestiin keväälle. Yritän myös saada Thean pk-tottiksen parempaan kuntoon jotta HK1 olisi mahdollista saavuttaa. Jos se onnistuu, tiedän ettei HK2:kaan ole mahdoton ajatus. PEHA-A kokeeseen osallistutaan mikäli vain pääsen ilmoittautumisessa läpi.
Tässäpä sitä taas haastetta ensi vuodelle. Jos terveyttä ja intoa molemmilla riittää, kokeilen startata myös noutajien WT- tai nome-B kokeissa kokemuksen saamiseksi, mutta nämä ovat kyllä prioriteeteissa viimeisenä. HUH, näyttääpä ruuhkaiselta ja varsinkin kun nyt on pentukin talossa joka tarvitsee myös opetusta. Onneksi Thealla on kuitenkin henkilöhausta jo melko hyvät pohjat olemassa, joten niitä tarvitsee vain pikkuisen viilata. Suurin työ tulee olemaan tokon uusissa evl-liikkeissä.

Mukavaa, että olette jaksaneet seurata meidän taivalta. Toivotamme hyvää talven jatkoa sekä turvallista Vuoden vaihtumista kaikille!

Huhtikuussa tapahtunutta

Jopas vierähti yli kuukausi äkkiä. Tokokisojen jälkeen olin viikon lomalla ja treenasimme silloin ahkerasti tokoa, tottista, nomea ja käytiin kerran rakennusetsinnässäkin. Sitten olemme käyneet tokoilun lisäksi raunioilla ja osallistuimme myös SNJ:n hakuleirille. Se vasta olikin antoisa. Pääsimme Mervi Kähösen ryhmään vaikka siihen oli jaettu ensisijaisesti kilpailevat noutajat. Thea kävi lauantaina aivan kierroksilla ja rallatteli metsässä "etsin kunnes löydän sut" tyyliin sekä kävi mm. pomppimassa maalimiehen päällä yms. riehakasta. Onneksi sunnuntaina se oli jo enempi kuulolla ja saimme asioita tehtyä läpikin. Totesimme Mervin kanssa että Thealle täytyy maalimiehen puhua vain hyvin rauhallisesti eikä sitä missään vaiheessa saa maalimiehellä riekuttaa koska ottaa niin helposti siellä kierrokset. Lisäksi nappasin toiselta leiriläiseltä idean heittää palkkapurkki vähän matkan päähän josta Thea sai sen tuoda sitten molarille avattavaksi. Ei siis suoraan aukaista palkkapurkkia. Tällä vähennetään myös sitä maalimiehen häirintää. Mervi kehoitti meitä ottamaan enempi vain tyhjiä pistoja, jokaiseen treeniin vähintään yksi. Leiri oli äärettömän antoisa opillisesti sekä myös sosiaalisesti. Oli mukavaa myös tutustua muihin hakua harrastaviin noutajiin.

Thea kävi huhtikuussa myös lonkka- ja kyynärkuvissa sekä silmätarkissa. Silmätarkin tulokset näkyvätkin jo koiranetissä, muita vastauksia vielä odotetaan. Selkä- ja rankakuvat kuvattiin epävirallisesti ja ne ovat ok.

Rauniokausi avattu, kävimme kaksi kertaa. Tokossa hinkattu ohjattua, joka onkin taas se seuraava haaste meille. Likka meinaa vaan väkisin karata kapuloille eikä malttaisi merkkipysähdystä tehdä. Toivon, että saisin sen kuntoon jotta ehtisin ennen sääntömuutoksia startata evl:ssä.
Pari kertaa harjoiteltiin esineruutua. Muutamia kertoja harjoiteltu metristä estettä, tosin vasta 80-90 cm:llä kapulan kera. Se metri on mulle itselleni jotenkin peikko Thean kohdalla.
Saatiin paikka myös PEHA-kokeeseen, mutta koska Thea sai silmätippakuurin, niin jouduin sen perumaan antidoping-säädösten takia.

Sarkkisen Tomin nome-koulutuksessa käyty nyt kaksi kertaa Thean tytön Demin kanssa ja molemmissa on kehitystä näkynyt. Ja tietysti ensisijaisesti haluaisin meidän suorittavan taipparit, joka olikin tavoite tälle vuodelle sen VOI1:n lisäksi.

Öö, unohdinko mainita jotakin... Olin itse maalimiehenä ja henkilöryhmässä noutajien hakumestaruussa Porvoossa, oli tavattoman upeaa seurata hienoja suorituksia. Lisäksi olin varamaalimiehenä pelastuskoirien Virta-tarkastuksessa (viranomaistarkastus). Eli paljon on tehty, paljon saatu uutta oppia sekä ennen kaikkea intoa taas jatkaa harrastusten saralla. Itse mennä lupauduin pitämään arkitottiskurssin, se alkaakin ensi viikolla. Vähän jänskättää osaanko antaa ohjaajille mitään "kättä pidempää" harjoitteluunsa. Eli kiirusta taas pitää vielä toukokuun, koskahan opin sanomaan ei :D. Vaikuttaa, että oltaisiin koko ajan menossa, mutta ei se ihan niin ole. Työpäiväni ajanhan likka lötköilee kotona. Sitten lenkkien lomassa käymme treenaamassa ehkä n. puoli tuntia per päivä, lukuun ottamatta hakutreenejä tai nometreenejä joissa menee enemmän. Perjantait on meillä pakollisia lepopäiviä, usein myös jompi kumpi viikonloppupäivistäkin. Ehkä jos joku rasittuu niin ohjaaja, mutta niin kauan kun tuntuu kivalta molemmista niin voimme jatkaa.

WT epiksissä

Eilen oltiin Thean kanssa Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen jäsentenvälisissä noviisi ja mestaruuskisoissa Orimattilassa. Kisa käytiin WT-sääntöjä (working test) mukaillen niin, että vinkumiset, paukkunoudot ynnä muut oikeissa säännöissä nollaavat virheet aiheuttavat pistemenetyksiä. Sallittua oli myös pitää alussa koiraa hihnassa josta sen voi lähettää tehtäviin, mutta tämä aiheuttaisi 5 pisteen menetyksen. Koe suoritetaan dameilla rastitehtävinä, joita on neljä. Jokaiselta rastilta oli mahdollista saada enintään 20 pistettä.
Mestaruuteen osallistuivat ne koirat joilla on nome-B kokeesta vähintään ALO1 tulos ja muut saivat osallistua noviisiin. Siihen ei näissä jäsentenvälisissä tarvinnut edes olla taipumuskokeita suoritettuna niin kuin normaalisti WT:ssä. Enempää en oikein osaa sanoa lajista mitään, sillä en ole itse käynyt edes katsomassa moisia virallisina.

Me siis osallistuimme noviisiluokkaan. Jännitti aivan älyttömästi kun tulimme klo 9:ksi koepaikalle. Mehän ei olla tänä vuonna kuin kaksi kertaa harjoiteltu yhtään mitään nomeiluun liittyvää. Kerran ystäväni kanssa motivoitua linjalle lähetystä ja edellisellä viikolla kerran kun aloitimme Sarkkisen Tomin luona taippareita varten neljän kerran yksityiskoulutuksen Thean tytön Demin kera. Viime vuonnakaan me ei taidettu harjoitella dameilla kertaakaan!

Noviisiluokkaan oli ilmoittautunut 26 koiraa, joista 24 oli paikalla. Saimme arvonnassa numeron 15. WT:ssä se ei merkitse välttämättä loppupäätä sillä jokaisella rastilla suorittaa koiria koko ajan joku. Aloitimme rastilta 3, joka oli hakuruutu parityöskentelynä. Tarkoituksena on, että kaksi koirakkoa on yhtä aikaa ruudun lähetyspaikalla ja lähettävät vuoron perään noutamaan dameja. Thea oli ennen lähetyspaikalle menoa melko levoton ja pientä piippailua esiintyi koska alueella ammuttiin joka rastilla. Rauhoittui kuitenkin sen verran,että päätin pitää sen irti koko ajan tällä rastilla. Ensin tuomari kertoi ohjeet jossa alueelle oli piiloitettu 8 damia, joita tuli siis etsiä vuoron perään. Ensin ammuttiin laukaus ja kun toimitsija tuli pois ruudusta sai luvan lähettää. Thea sai luvan lähteä ekaksi. Hyvin likka nouti ekan. Sitten oli toisen koiran vuoro. Pikkaisen Thea piippas hiljaa kun toinen oli ruudussa, mutta malttoi pysyä paikallaan. Saimme noutaa kolme kertaa ja sitten tuomari sanoi, että tämä riittää. Thean toiminnassa ei kuulemma moitteita. Saimme tältä rastilta 19 pistettä. Tuomari ei sanonut mistä se yksi piste lähti.

Seuraavaksi menimme 4 rastille, jossa oli ykkösmarkkeeraus eli paikantamistehtävä ja linjalle lähetys. Pidin Thean tässäkin irti. Ensin ammuttiin ja sitten heitettiin dami isohkon kummun päälle. Tuomari antoi luvan lähetykseen. Thea pikkaisen ennakoi ja oli lähtemässä tuomarin "saa lähettää" käskystä, mutta ehdin onnekseni sanomaan tuo käskyn samaan aikaan ja hienosti likka kävi damin hakemassa. Linjalle lähetys toteutettiin niin, että toimitsija kävi ampumassa paikkaan joka oli 45 astetta edellisen damin paikasta. Sitten toimitsija siirtyi vähän sivuummalle. Tässä olisi Thean pitänyt mennä eteen-käskyllä poimimaan se dami joka sinne oli jätetty, mutta Thea ampaisikin toimitsijan luokse! Yritimme lähempää ja sama juttu. Koira parka taisi luulla, että olemme ihmishakutehtävissä ja oli kovin hämmentynyt kun palkkaa ei tullut. Ei sentään alkanut ilmaisemaan tätä henkilöä. Tältä rastilta saimme siis 11 pistettä. Mutta piippausta ei enää onneksi esiintynyt.

Lopuksi oli yhdistetty 1 ja 2 rastit, joissa ensin oli ykkösmarkkeeraus jyrkkään rinteeseen ammuttuna ja sen jälkeen lähihakutehtävä. Ennen markkeerauksia oli pieni pätkä walking up:ia eli vapaana seurautusta laukaukseen asti. Annoin melko tiukan sivu-käskyn koska Thea selvästi oli taas kuumentunut vaikka rastien välillä oli odotteluissa rauhoittunut kivasti. Kun pysähdyimme se jäi seisomaan, mikä ei ole virhe. Tämä aiheutti tietysti sen, että kun laukaus ja heitto tuli, Thea nytkähti aavistuksen eteenpäin mistä tuomari lopuksi sanoikin. Ei onnekseni karannut kuitenkaan heitolle. Thea merkkas heiton hieman lyhyeksi ja joutui hivenen sitä etsimään mutta hyvin dami löytyi. Saimme tästä tehtävästä 18 pistettä. Tuomari sanoi, että meitä ennen oli jo useammat koirat kuseksineet ja pyörineet alueella ja Thea ei kuitenkaan reagoinut niihin. Ennen lähihakua mainitsin tuomarille ettei Thea osaa lähihakua, mutta kokeilemme toki tätä. Lähihaku oli vain noin 10-15 metrin päässä sijaitseva alue pienen kummun päällä jonne oli piiloitettu dami. Koiran tulisi edetetä käskystä alueelle ja pillityksen avulla etsiä piiloitettu dami sieltä. Lähetin Thean eteen-käskyllä alueelle ja se nappasikin suoraan hajun kiven kolosta jota joutui hieman kaivamaan ennen kuin sai damin otettua. Meillä siis sattui olemaan mieletön tuuri, että likalla oli nenä auki ja sai hajun heti. Saimme tästä tehtävästä täydet 20 pistettä! Tuomari sanoi, että kannattaisi opettaa koiralle lähihakupillitys jotta tietää aloittaa tarkennuksen vaikka nyt tekikin itsenäisesti sen.

Näitä pisteitähän me ei tiedetty kuin vasta ihan lopuksi palkintojen jaossa kun tulokset julkistettiin. Näiden rastien jälkeen nimittäin alkoi odottelu ketkä kaikki menevät finaaliin, jonne vaadittiiin 60 pistettä. Järkytys olikin siis suuri kun numeromme ilmoitettiin 9 koiran joukossa finaaliin. Yksi oli lähtenyt jo pois joten 8 koiraa jatkoi. Finaalitehtävänä oli kaksoismarkkeeraus eli ammutaan ja heitetään toiseen suuntaan sekä ammutaan ja heitetään vastakkaiseen suuntaan. Tämän jälkeen koira voidaan lähettää kummalle tahansa ja ihanne olisi, että molemmat löytyisivät hyvin.

Yritin odotellessa rauhoitella Theaa joka selvästi kuumeni lisää, varmaankin vaistosi oman jännitykseni joka oli niin valtavaa että olisin voinut oksentaa. Omalla vuorollamme menimme aloituspaikalle ja kerroin tuomarille olevani valmis. Selvästikään Thean ja mun pää ei enää kestänyt tehtävää pitkän päivän lopuksi sillä Thea karkasi paukkunoutoon (lähtee noutoon ilman käskyä) toisen laukauksen ja heiton yhteydessä. Toi toki sen damin, mutta koska oli karannut ei voinut mitenkään huomioida tarkasti missä se toinen olisi ollut. Yritin kerran lähettää sen toiselle damille, mutta suunta oli toimitsijoita kohdin joten pyysin Thean pois ja ilmoitin tuomarille, että tämä oli nyt tässä. Saimme finaalista siten nollan.

Lopuksi oli palkintojen jako ja saimme tulokset selville. Olimme olleet finaaliin päästessä jaetulla toisella sijalla 68 pisteellä, mutta finaalin epäonnistumisen vuoksi jäimme seitsemänneksi. Päivä oli pitkä ja olin mökillä vasta klo 18.30. Olen kuitenkin älyttömän yllättynyt ja iloinen miten hyvin Thea toimi vaikka emme ole lajia harrastaneet. Noudot itsessään olivat hyviä, damin pito oli hyvä ja koira kuitenkin kuunteli kohtuullisesti. Tiesin, että se kuumenee heitoista ja laukauksista, mutta alun hienoista ääntelyä lukuun ottamatta se kuitenkin oli hiljaa. Thea kuitenkin teki mielestäni enemmän kuin varsinaisesti osasi ja oltiin harjoiteltu. Hieno ja opettavainen päivä kaiken kaikkiaan.

Partiointia ja yllytyshulluutta

Olimme viime viikolla elämämme ensimmäisissä taajamaetsintätreeneissä Thean kanssa. Tai olen itse kyllä ollut apuohjaajana ja maalimiehenä, mutta nyt sain ottaa Theankin mukaan treeneihin. Meille tehtiin treeni jossa "kadonneet" olivat piiloutuneet pyörätien molemmille puolille metsään. Itse en tiennyt missä kohdin ne olivat. Luulin, että Thea vain ulkoilisi siellä, mutta mitä vielä. Kun laitoin jälkivaljaat ja kytkin liinan, se alkoi heti etsiä jälkeä pyörätieltä. Ja kun se sai ilmasta vainun maalimiehestä se alkoi vimmatusti vetää sinne joten päästin liinasta irti ja kohta alkoikin kuulua haukku löydön merkiksi. Tämä oli jotenkin jännittävää kun joutui tosissaan lukemaan koiraansa milloin se olisi hajulla. Ohjaaja sanoikin, että tämä olikin liian helppo harjoitus Thealle ja seuraavan kerran voisi tehtävää vaikeuttaa hieman. Harjoitushan oli lyhyt ja pohdinkin sitten muiden kanssa miten Thea jaksaisi pitkiä etsintäalueita etsiä, sillä nyt sillä oli kauhea vauhti ja hössötys jo heti alkuunsa.

Lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa. Otin pitkästä aikaa hyppynoutoa ja senkin otin metallikapulalla. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) Heitin vahingossa metallin vinoon, mutta hienosti Thea hyppäsi molempiin suuntiin, eikä metallin ottamisessakaan ollut ongelmaan. Selvästi se vain kuumenee kun on hyppynouto sillä irroitus oli hieman viiveinen. Seuraaminen oli hyvää, se on selvästi tiivistynyt ja kontaktikin pysyi koko ajan. Kaukoissa mun piti kokeilla miten kestää 10 metrin matkan, mutta siinä tapahtuu kyllä vielä liikkumista liikaa, joten lyhyemmillä matkoilla jatketaan. Tunnari onkin sitten noussut uudeksi murheenkryyniksi nyt kun ruutu alkaa sujua. En meinaa saada Theaa mitenkään oikeaan moodiin ja jos ensin olen tehnyt muuta noutoa, niin kuumeneminen on varmaa. Ei malta haistella kapuloita tarpeeksi. Pohdin tätä pari päivää missä on mennyt vikaan ja totesin, että täytyy palata hieman taaksepäin harjoitteissa. Ja onhan se tosi asia ettei me olla tunnaria viime aikoina paljoa otettukaan eli treenikertoja lisää helpotettuna. Jo parissa päivässä on näkynyt jo sitten parannusta siihenkin asiaan.
Yritin ilmota meidät myös ekaan voi-kisaan, mutta pääsimme vain varasijalle. Tuleehan noita kisoja vielä ja eihän me toisaalta olla oikein valmiitakaan, heh.

Sitten olen ystäväni yllytyksestä ja pienestä painostuksesta ilmonnut Thean epäviralliseen wt-kokeeseen noviisiluokkaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kummosestikaan en meinaa siihen harjoitella ettei likalla keitä sitten yli. Toivon saavani konkareilta hyviä ohjeita kun näkevät missä on isoimmat puutteet. Haun suhteen en usko olevan ongelmaa, mutta kaksoismarkkeeraukset ehkä ja ainakin ohjaus on puutteena. Thealla kun hukkuu linjalle lähetyksen jälkeen korvat ja se rupeaa tekemään laajennettua hakua itsenäisesti. Mutta hauska kokemus siitä varmaankin tulee. Tästä sitten myöhemmin kun olemme käyneet sen.

Kannattaisiko edes vähän harjoitella?

Pakko tunnustaa, laiskuus iski kun olimme pitkän viikonlopun mökillä. Tai kyllähän me treenattiin siellä, mutta ihan muita juttuja kuin kotiläksynä olevia tokoliikkeitä. Meillä oli siskoni perhe itsenäisyyspäivän vietossa ja siskonpojat olivat innokkaita damin piilottajia metsään, joten harjoittelimme runsaasti nomen hakua. Lisäksi otin muutaman kerran myös suuntien harjoituksia siten, että jätin Thean istumaan, heitin damit siitä katsottuna molemmille sivuille ja lähetin sen noutamaan ne haluamassani järjestyksessä.

Tulihan tänään siis testattua voiko koira paljon kehittyä viikossa jos ei yhtään harjoittele, ei voi. Eli, kun meidän piti tokotreeneissä suorittaa kolme liikettä peräjälkeen kokeenomaisesti, ei se ihan putkeen mennyt. Aloitimme jäävällä liikkeellä johon olin valinnut seisomisen. Se meni yllätykseksi loistavasti, jos hyvin lievää, vinoa seisoma-asentoa ei oteta lukuun. Hyppyliikkeessä Thea lähti reippaasti, hyppäsi ilmavasti ja istui esteen toisella puolella heti käskyn saatuaan. Siihen se sitten jäikin. Kun kutsuin sitä hyppäämään takaisin päin, mussukka vain istui terhakkaana esteen toisella puolella, silmät ymmyrkäisenä, kuin sanoen: "mä olen kyllä saanut joskus tännekin sen palkan". Ei auttanut vaikka kutsuin toistamiseen, houkuttelin jne. Lopuksi mun piti mennä sen luokse, jolloin kyllä hyppäsi mennen tullen esteen yli. :) Pientä vekkulimaisuutta ilmeisesti! Mulla meni itselläni jotenkin pasmat sekaisin tämän jälkeen ja kun lopuksi teimme kaukot, sovitusti helpotettuna puolitetulla matkalla niin ekaan istumiseen jouduin antamaan toisen käskyn. Lisäksi alun maahanmeno oli todella vino. Hyvää voisin sanoa sen, että siirtymiset Thea seurasi kauniisti ja intensiivisesti ja ihan aluksi otettu paikkamakuu 4 minuuttia piilossa meni myös erinomaisesti. Ja tietty se seisomaliikekin onnistui hyvin. Kaikki epäonnistumiset voikin sitten vierittää itselleen.

Vähän harjoittelimme myös noutoa vierailla kapuloilla ja sekin selvästi sai Thean kierroksille kun alkoi mälväämään kapulaa. Lopuksi seurautin sitä vieras kapula suussa sekä otin luoksetuloja kapula suussa, jolloin kapulan pureskelu loppui. Omilla kapuloilla se ei juurikaan tätä enää tee, mutta näköjään vieras noutoesine nostattaa kierroksia jolloin suu alkaa käymään.

Tänään on ollut todella kylmä ulkoilla ja pidin Thealla opaskoirakoululta lainaamaani takkia päällä ulkoilessa koska mamma on vielä niin huonossa karvassa, mahanalusia myöden. Tälläkin hetkellä meillä on jo -12 astetta. Onneksi Thea on tottunut takinkäyttäjä joten se ei sitä juurikaan häiritse. Mukavaa kuitenkin, että huomenna on jo luvassa selvästi lauhempaa.

Henkilöhakua ja pitkästä aikaa nomeilua

Olimme torstaina "etsimässä" ukkoja metsästä ts. henkilöhakuharkoissa. Meitä oli mukavasti porukkaa paikalla, joten pystyimme tekemään pitkää rataa mikä oli tietenki tosi hyvä niille jotka ovat juuri kisoihin menossa. Meille Thean kanssa kun ollaan vielä niin vihreitä lajissa tehtiin puolipakona lähetyksiä ja niitäkin toivoin vain kolme ettei mammaa rasiteta liikaa ja into säilyy. Ensimmäisen maalimiehen piilon Thea näki hyvin ja juoksikin suoraan sinne. Toisessa ja kolmannessa se näki tietysti kun ukko lähti piiloa kohden, mutta ei sitten loppua mihin se meni. Nämä olivatkin mielestäni tosi hyviä harjoituksia, koska nyt likka joutui edetessään metsään oikeasti käyttämään nenäänsä eikä vain silmiään. Ja löytyihän ne ukot melko helposti. Itselle oli taas oppia lisää kun seurasi ja oli maalimiehenä muille koirille.

Lauantaina meillä oli se jo keväällä varattu ja hartaasti odotettu Narkilahden nome-/taippari-koulutus. Ryhmä koostui pääasiassa koirista jotka olivat olleet kevään leirillä Santun koirakorjaamoryhmässä, mutta me ja yksi toinen koira ohjaajineen olimme päässeet mukaan. Aamupäivän pidimme koiria autossa, josta vuorotellen otimme koirat heinäpellolle treenattavaksi. Santtu kysyi aina jokaisen ongelmakohtia, joten jokainen pääsi treenaamaan juuri niitä omia hankalia asioita. Suorituksen jälkeen piti jäädä koiransa kanssa pellon reunalle katsomaan muiden treenejä. Samalla tulisi harjoiteltua ns.passissa oloa ja malttia. Kaikilta katsottiin aluksi perustottis eli paikalla olo, luoksetulo ja en kyllä nyt tiedä miksi Santtu halusi meidän ottavan seuraamistakin, joka meni kyllä aivan persiilleen. Thea ei ollut lainkaan mukana ja ois vain halunnut nuuskia sitä 30 cm pituista heinikkoa. 

Minä oli toivonut treenattavan meidän ongelmakohtaa eli paukkunoutoa sekä uutena asiana vinkkejä ohjattuun noutoon. Paukkunouto tarkoittaa sitä, että koira lähtee heiton perään ilman lupaa. Ensin heitot olivat dameja ja sitten kokeilimme myös variksella. Thea lähtikin muutaman kerran molemmilla, mutta Santtu ripeäjalkaisena kävi nappaamassa damin/variksen ensin mikäli Thea oli paukkunoutoon lähtenyt. Välillä minä kävin hakemassa ja välillä päästin Thean noutamaankin kun hienosti pysyi. Tätä meidän tulee sitten jossakin vaiheessa enemmänkin treenata jonkun apurin kanssa. 

Iltapäivällä Santtu kertoi meille ohjauksesta ja näytti sen opettamisesta koirallaan Bitterillä. Sitten ne joilla koira oli hallinnassa saivat kokeilla ohjausta. Meitä oli kaksi jotka tätä harjoitteli. Ensin eteenlähetyksen/-jatkamisen treeniä, jossa koirat istuvat ohjaajaan päin ja ohjaaja lähettää koiran eteneemään koiran selänsuuntaisesti kääntyen istumisesta joko vasemman tai oikean kautta. Sitten vielä harjoittelimme suuntia. Meille tehtiin suuntaharjoittelu vielä lievästi astetta vaikeammin kun heitettiin molemmille puolille damit oikealle ensin, vasemmalle toiseksi ja minun piti lähettää Thea viimeiselle heitolle eli vasemmalle ekaksi. Thea lähti vasen-käskystä ja -käsimerkistä kuitenkin ensin oikealle, mutta ärjäisyni ja uudelleen käskyn jälkeen nouti sittenkin sen vasemman. Tämän jälkeen palautin paikalleen ja likka sai noutaa sen oikeanpuolen. Olin tosi ylpeä mamman toiminnasta kun ottaa huomioon ettei se vielä ymmärrä/osaa varsinaisesti noita käskyjä. Pikkuhiljaa näitä matkoja pitäisi sitten toki pidentää ja erikseen vielä harjoitella pysäytystä. Lenkillähän pillipysäytykset meillä menee jo melko hyvin, mutta kun koiralla on haku päällä sen korvat jäävät jonnekin matkalle. 

Nome-porukka suunnitteli vielä Santun kanssa mahdollisia yhteistreenejä syksylle, mutta me emme luonnollisesti enää voida osallistua sillä nyt alkaa rauhalliset olot loppuodotuksen ajaksi ja eihän tässä ole enää kuin reilu viikko kun Thea viedään koululle valmistautumaan synnytykseen. Harmittaa muuten vietävästi etten ottanut kameraa mukaan treeneihin, olisi ollut tosi mukavaa saada niistä kuvia kun päiväkin oli aurinkoinen. En edes tajunnut kännykällä kuvia ottaa kun olin niin keskittynyt seuraamaan treenejä. Santun omat koirat muuten olivat koko päivän pellon reunalla hienosti passissa (eivät kiinnitettyinä) vaikka hän heitteli dameja ja lintuja sekä opasti muita. Toivottavasti hän saa Bitterillä tarvittavan viimeisen 1.tuloksen tänään sunnuntaina KVA-arvoa varten. Peukut pystyssä!

Talkoilua nome-kokeessa

Lauantaina olin toimitsijana UMN:n nome-kokeessa. Ylitoimitsija oli valinnut tehtäväkseni olla avoimen luokan hakuruudussa, jossa tehtäviini kuului täyttää maaohjauksen lintupaikat sekä varsinaisen hakuruudun lintupaikat. Pisteet oli sijoitettu aikas reiluun rinteeseen, joten mulle tuli kuntoilua kerrakseen kun ramppasin rinteitä edes takaisin. Koe eteni koirakoiden osalta seuraavasti: Kilpailijat saapuivat pareittain. Tuomari kutsui toista kilpailijaa ensimmäiseen tehtävään siten, että koiran tuli seurata vapaana. Seurautuksen aikana ammutaan laukaus. Eka tehtävä on maaohjaus noin 30 m päähän, johon oli sijoitettu fasaani. Kun molemmat olivat tämän suorittaneet jatkoivat he kakkosmarkkeeraukseen joka tapahtui veteen. Tässäkin markkeeraukset heitettiin laukausten jälkeen. Kun toinen koira suoritti vesimarkkeeraustehtävää, teki toinen koira hakua maalla, johon oli sijoitettu fasaaneita ja peltopyitä. Tämän jälkeen vaihtoivat paikkoja. Näiden tehtäväpisteiden jälkeen koirat siirtyivät kosteanpaikan hakuun, joka oli sijoitettu korkeaan kaislikkoon. Koirat lähetettiin vuorotellen hakuruutuun, toisen odottaessa aina vuoroaan vapaana ohjaajansa vierellä. Kaislikkoon oli piilotettu lokkeja ja variksia. Viimeinen tehtävä oli sitten ohjattu vesinouto, joka oli sijoitettu rannasta katsoen oikealle viistoon ja arviolta 50 metrin uintimatkan päähän kaislikkoon (tämä on kyllä ihan hatusta vedetty arvio matkasta). Kokeessa oli kaikkiaan 16 osallistujaa, joista muistaakseni kaksi sai 1. tuloksen, muutama 2. tuloksen, 3.tuloksia oli useampi mutta myös joitakin 0 tuloksia.

Päivä oli tosi mielenkiintoinen, ylituomari ystävällinen ja opastava meille noviiseille, samoin kuin koesihteeri ja luokkavastaava. Kyselimme paljon yleensä lajista aina kun oli sopiva tauko. Näimme paljon hienoja suorituksia ja valitettavasti muutaman epäonnistumisenkin, mutta mikä hienointa useimmilla ohjaajilla oli siltikin hymy herkässä vaikka koira ei sillä hetkellä täysin toiminutkaan. Ilma oli hieno, aurinkoinen, muttei liian paahtava ja mikä ihmeellistä, meitä eivät häirinneet myöskään hyttyset. Naureskelimmekin toisen "hakuruututytön" kanssa, että meille taitaa tulla liian ruusuinen kuva näistä toimitsijahommista. Joka tapauksessa innostuimme molemmat niin, että ilmottaudumme varmasti toistekin talkoohommiin. Onhan se aitiopaikka seurata eri ohjaajien ja koirien toimintaa.

Kokeen loppupuolella laukauksen jälkeen alkoi metsästä kuulua huuto "kuka ampuu!". Minä lähdin ensin etsimään huutajaa, sitten perässä tuli ylituomari. Henkilö sanoi luulleensa, että metsässä on salametsästäjiä. Lisäksi hän halusi tietää kenen luvalla olemme käyttämässä maita ja mihin tarkoitukseen. Tuomari sitten kutsui vielä ylitoimitsijan jolla oli esittää luvat maanomistajilta, riistanhoitoyhdistykseltä, poliisilta jne. Tämän jälkeen henkilö tyytyi vastaukseen, lähti pois ja koe saattoi jatkua loppuun.

Päivän viimeisenä osallistujana oli Hauhon leiriltä minun ryhmäni kouluttaja koiransa kanssa ja hän sai hienon 2.tuloksen. Sain samalla siis oivan tilaisuuden kiittää häntä hyvistä toimivista neuvoista jotka leirillä saimme.

Onnistumisen iloa!

Niin kuin otsikko kertoo, oli tänään treeneissä loistava päivä, että ihan liikutuin, mutta aloitetaan ensin keskiviikosta.

Meillä alkoi keskiviikkona Itä-Hämeen Nuuskujen taipparitreenit. Jokainen koira yksitellen meni kouluttajan seurassa metsään tekemään harjoitteita. Kerroin, että meillä on ollut luovutuksissa ongelmia joten Thean kanssa aloitettiin ekalla kerralla ihan perusmarkkeerauksista. Kouluttaja neuvoi liikkumaan taaksepäin kun koira on parin metrin päässä. Aluksi heitettiin perus dami laukauksen jälkeen ja sen likka toikin nätisti käteen kun otin muutaman askeleen taaksepäin. Sitten heitettiin variksen siivellä peitetty dami ja sekin tuli ripeästi ja hienosti käteen asti. Lopuksi noudettavana oli oikea varis, jota Thea ensin nuuskaisi, otti suuhun ja palautti taaskin hienosti käteen saakka! Kaikissa noudoissa kehumisen lisäksi aloin kulkea taaksepäin kun koira oli n. 5 metrin päässä. Variksen kohdalla näin, että Thea alkoi hieman kuumenee koska ote alkoi tiukkenemaan, mutta varista ei mälvätty eikä rikottu ja luovutus kuitenkin sujui joten ajattelin että ehkäpä tämä tästä vielä etenee.

Tänään meillä oli sitten toinen kerta ja vuorossa oli hakuruutu, jossa oli pelkkiä variksia. Vähän jännäsin sillä olemme ottaneet hakuruutua vasta alle 10 kertaa ja nekin pelkillä dameilla. Yksi varis tosin heitettiin taas laukauksen kera markkeeraukseksi ja muut raakut olivat jo valmiina piilossa. Thea lähti hyvin heitetyn variksen perään ja toi sen tosi nätisti pehmeällä otteella takaisin. Sitten hieman sähläsin kun annoin tuodun variksen kouluttajalle ja Thea oli lähdössä sen matkaan, mutta kutsusta tuli kuitenkin vierelle jolloin lähetin noutamaan varsinaisia piilovariksia. Hienosti Thea haki lähialueilta ja käytti hyvin nenäänsä...ja palautti myös käteen asti minun ottaessa vain muutaman taka-askeleen luovutuksessa. Kun lähialueet oli haettu, Thea itsenäisesti laajensi hakualuetta takareunalle ja, minun mielestä pitkältä tuntuvan ajan kuluttua,  toi sieltäkin raakun hienosti käteen. Silloin viimeistä varista tuodessaan mä meinasin ihan pillahtaa itkuun kun olin niin liikuttunut ja iloissani Thean suoriutumisesta. Kaksi viimeistä varista Thea kyllä tiputti hakuruudun keskellä, mutta nosti heti sen suuhunsa ja palautti sen minulle käteen. Lieko ne varikset olleet jo aika möyhennettyjä kun me olimme viimeisenä vuorossa. Kouluttaja kommentoi meidän suorituksista, että koiralla hakuinto säilyi hyvin, likka uskalsi hakea myös kauempaa sekä palautukset olivat niin hyviä ettei tämän esityksen perusteella olisi mitään ongelmia suoriutua taippareista. Lisäksi koira vaikuttaa olevan hyvin käsissä. Sydän oli kyllä pakahtua, mutta koska on niin pönttö ettei luota koiraansa, mä sanoinkin että seuraavalla kerralla voikin olla taas toisin. :P

Seuraavalla kerran pääsemme I-HN:n treeneihin viikonpäästä ja esitinkin toiveeni, että suurin osa variksista olisi silloin hakualueen takareunalla, jotta Thea ehdollistuisi irtoamaan suoraan mahdollisimman pitkälle. Läheltä tuo kun ottaa kuitenkin hyvin. Mutta nyt näyttäisi siltä, että luovutukset onnistuvat hyvin kun muistan vain ottaa pari askelta taaksepäin palautuksissa.

Kuva ei ole treeneistä, vaan mökiltä kun harjoittelimme lokilla

Taipparikurssin vesitreenit

Tänään meillä oli UMN:n taipparikurssilla vesitreenit. Thea ui mielellään, joten sikäli treenit olisi toivonut menevän hyvin, mutta kun... Meillä on alkanut palautukset tökkimään ja urakalla. Ei onneksi lähde dami suussa vetelee pitkin tienoita., mutta tulee noin 2 metrin päähän ja meinaa alkaa leikkiä sillä. Vetäjän mielestä meillä näyttäisi olevan selvä kurinpidollinen ongelma koiran käyttäytymisen perusteella. Jo treenien alussakin huomasin miten Thea oli aivan täpinöissään kun näki vettä ja damikassin. Yritin rauhoitella sitä, mutta jotenkin korvat taisivat jäädä kotiin kun täysin toivottua tulosta ei tullut. Lisäksi jotenkin käsittämättömällä tavalla Thea sai itsensä noutajahihnasta irti ja lähti kesken toisen suorituksen etsimään dameja. Kyllä hävetti!

Kahden viikon päästä olisi viimeinen UMN:n taipparikurssin kerta jotka samalla riistatreenit. Just tällä hetkellä taas tuntuu ettei tästä tule mitään, mutta kait se on vain palattava taas alkutekijöihin luovutuksissa ja otettava hieman tiukempi linja muutenkin. Huoh :-(

Treeniä, treeniä

Viime viikko ollut aikas rankka niin itselle kuin koirallekin. Viime viikonloppuna olimme labukkakerhon NOU/NOME-leirillä Hauholla perjantaista sunnuntaihin. Sitten sairastuin maanantaina aamuyöstä oksennustautiin. Mutta koska meillä oli maanantaina illalla UMN:n viimeinen toko-kerta, olihan sinne ängettävä vaikka olo oli tosi heikko ja hutera (minäkö kaheli?). Koulutus oli Malminkartanon sirkuskentällä jossa emme olleet ikinä käyneet, mutta hyvin Thea oli välinpitämätön vieressä olevasta skeittirampeista josta koko ajan kantautui skeittausääniä. Tällä viimeisellä kerralla saimme valita mitä osa-aluetta halutaan harjoitella ja olin jo aiemmin miettinyt, että keskitymme nyt Thean kanssa toukokuussa seuraamiseen joka viime aikoina jäänyt vähemmälle treenaamiselle. Likka oli aluksi vähän yli-innokas, joten kouluttaja suositteli meille ottamaan ennen kehään menoa paljon pysähdyksiä ja paikallakäännöksiä tarkkuuden saamiseksi.

Tiistaina meillä sitten alkoi BH-kurssi, jonka vetäjänä olikin yllättäen vanha tuttu sakemanniajoilta. Vähän ehkä spennasin tuntia, mikä kostautuikin sitten siinä, että Thea lähti kentällä näkyvien varisten perään. Onneksi olin ottanut pillin mukaan, sillä pillityksestä Thea kääntyi heti takaisin (todella ihme) ja sainkin kanssakurssilaisilta kommentteja kuinka hyvin se heti tuli pillillä takaisin. Tällä ekalla kerralla vetäjä vain tutustui meihin mm. seuraamiseen ja otimme hiukan pujottelua sekä lopuksi sellaisen pentuluoksetulon. Olemme hyvin eritasoinen ryhmä ja onneksi seuraavalla kerralla pidämme koirat autossa ja vetäjä keskittyy aina yhteen koiraan kerrallaan. Häiriö muista koirista tulee siitä kun kentällä on samaan aikaan kilpailevien koirien ryhmä treenaamassa.

Onneksi muutama pakollinen melkein vapaapäivä tulee molemmille helatorstaista sunnuntaihin. Siksi vain melkein, sillä en malta ottaa maalla ollessamme muutamia linjallelähetyksiä ja suuntia, kun kerran metsää ja tilaa on paljon. Thean onneksi mä unohdin jälkikamppeet kotiin, muuten olisin varmaan kokeillut sitäkin. No saa se pimu olla koko ajan vapaana, joten pääsee nauttimaan leppoisista lenkkeilyistäkin.

Ihan käsittämätöntä miten mä olen taas innostunut tästä koiran kanssa harrastamisesta. 15-vuotta meni ilman koiraa ja olin jo täysin unohtanut miten hauskaa tää voi olla...ainakin vielä.