Lauantaina olin toimitsijana UMN:n nome-kokeessa. Ylitoimitsija oli valinnut tehtäväkseni olla avoimen luokan hakuruudussa, jossa tehtäviini kuului täyttää maaohjauksen lintupaikat sekä varsinaisen hakuruudun lintupaikat. Pisteet oli sijoitettu aikas reiluun rinteeseen, joten mulle tuli kuntoilua kerrakseen kun ramppasin rinteitä edes takaisin. Koe eteni koirakoiden osalta seuraavasti: Kilpailijat saapuivat pareittain. Tuomari kutsui toista kilpailijaa ensimmäiseen tehtävään siten, että koiran tuli seurata vapaana. Seurautuksen aikana ammutaan laukaus. Eka tehtävä on maaohjaus noin 30 m päähän, johon oli sijoitettu fasaani. Kun molemmat olivat tämän suorittaneet jatkoivat he kakkosmarkkeeraukseen joka tapahtui veteen. Tässäkin markkeeraukset heitettiin laukausten jälkeen. Kun toinen koira suoritti vesimarkkeeraustehtävää, teki toinen koira hakua maalla, johon oli sijoitettu fasaaneita ja peltopyitä. Tämän jälkeen vaihtoivat paikkoja. Näiden tehtäväpisteiden jälkeen koirat siirtyivät kosteanpaikan hakuun, joka oli sijoitettu korkeaan kaislikkoon. Koirat lähetettiin vuorotellen hakuruutuun, toisen odottaessa aina vuoroaan vapaana ohjaajansa vierellä. Kaislikkoon oli piilotettu lokkeja ja variksia. Viimeinen tehtävä oli sitten ohjattu vesinouto, joka oli sijoitettu rannasta katsoen oikealle viistoon ja arviolta 50 metrin uintimatkan päähän kaislikkoon (tämä on kyllä ihan hatusta vedetty arvio matkasta). Kokeessa oli kaikkiaan 16 osallistujaa, joista muistaakseni kaksi sai 1. tuloksen, muutama 2. tuloksen, 3.tuloksia oli useampi mutta myös joitakin 0 tuloksia.
Päivä oli tosi mielenkiintoinen, ylituomari ystävällinen ja opastava meille noviiseille, samoin kuin koesihteeri ja luokkavastaava. Kyselimme paljon yleensä lajista aina kun oli sopiva tauko. Näimme paljon hienoja suorituksia ja valitettavasti muutaman epäonnistumisenkin, mutta mikä hienointa useimmilla ohjaajilla oli siltikin hymy herkässä vaikka koira ei sillä hetkellä täysin toiminutkaan. Ilma oli hieno, aurinkoinen, muttei liian paahtava ja mikä ihmeellistä, meitä eivät häirinneet myöskään hyttyset. Naureskelimmekin toisen "hakuruututytön" kanssa, että meille taitaa tulla liian ruusuinen kuva näistä toimitsijahommista. Joka tapauksessa innostuimme molemmat niin, että ilmottaudumme varmasti toistekin talkoohommiin. Onhan se aitiopaikka seurata eri ohjaajien ja koirien toimintaa.
Kokeen loppupuolella laukauksen jälkeen alkoi metsästä kuulua huuto "kuka ampuu!". Minä lähdin ensin etsimään huutajaa, sitten perässä tuli ylituomari. Henkilö sanoi luulleensa, että metsässä on salametsästäjiä. Lisäksi hän halusi tietää kenen luvalla olemme käyttämässä maita ja mihin tarkoitukseen. Tuomari sitten kutsui vielä ylitoimitsijan jolla oli esittää luvat maanomistajilta, riistanhoitoyhdistykseltä, poliisilta jne. Tämän jälkeen henkilö tyytyi vastaukseen, lähti pois ja koe saattoi jatkua loppuun.
Päivän viimeisenä osallistujana oli Hauhon leiriltä minun ryhmäni kouluttaja koiransa kanssa ja hän sai hienon 2.tuloksen. Sain samalla siis oivan tilaisuuden kiittää häntä hyvistä toimivista neuvoista jotka leirillä saimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti