Kuluneella viikolla meillä oli tiistaina ensin bh-treenit, joissa harjoiteltiin kaupunkiosuutta. Ensin kävelimme koulutuskentältä koirien kera keskustaan, jolloin vastaan tuli paljon ihmisiä ja pyöräilijöitä. Taisi yksi haukkuva pikkukoirakin tulla vastaan. Kenenkään ryhmäläisten koirista ei reagoinut näihin. Sitten menimme erään rakennuksen eteen, jossa laitoimme koiran kiinni ja jäimme aluksi itse koiran lähelle. Muut koirakot kulkivat sitten editse häiriönä. Lopuksi ohjaajat jättivät koiransa yksin ja menivät itse nurkan taakse piiloon kun muut kävelyttivät koiriaan ohitse. Vain kaksi koirista alkoi hieman haukahdella, mutta meillä ei Thean kanssa ole tätä ongelmaa. Jatkoimme myös kävelyä juna-asemalle jonka jälkeen menimme erään kaupan pihaan. Täällä jätimme myös koirat yksin ja saimme mennä ostamaan jätskit kaupasta kouluttajan antamilla rahoilla! :D Treenien jälkeen lähdimme myös yhden koirakaverin kanssa uimaan Tuusulan plotille.
Keskiviikkona oli sitten UMN:n riistaan tutustumiskerta, jossa odotin innolla kaniin tutustumista. Thea on Hauhon leirillä nähnyt ensimmäisen kerran kanin, mutta nyt oli tarkoitus laahausjäljen päästä se tuodakin minulle. Riistakerralla oli kolme harjoituspistettä; kani, lokki ja varis. Joka pisteellä jouduimme odottamaan koska koiria oli paljon. Thea alkoi käydä aivan kuumana. Se rupesi vinkumaan ja oli tosi levoton, koska näki kuinka toiset koirat lähtivät riistalle. Ei hyvä siis. Thealle on otettu laahausjälki vain kerran tänä keväänä ja sekin lokilla, joten ensin kanipisteen vetäjä katsoi onko kiinnostunut kanista. Kun likka osoitti kiinnostustaan vei ohjaaja kanin laahausjäljen päähän, mutta koska Teps tämän osin näki se ryntäsi suoraan tekemään hakua ja senkin silmillään eikä meidän suorituksella ollut kyllä mitään tekemistä jäljestämisen kanssa. No, kanin se kuitenkin löysi ja palautti hienosti sen mulle.
Seuraava piste oli lokki, jossa oli meidän tuttu kouluttaja Riitta. Sovimme taas, ettei lokkia heitetä vaan vietiin noudettavaksi. Thea haki lokin ripeästi ja palautti sen myös nopeasti käteen vaikka kierroksilla kävikin. Tosin palautuksen jälkeen se lähti uudelleen hakemaan mukamas jotakin ja jouduin tosissaan komentamaan sitä sivulle. Riitta kun oli nähnyt meidän aiemmat palautusongelmat sanoi, että nyt Thea selvästi nosti lintua minua kohti palautuksessa. Eli parempaan oltiin menty. Mutta minä kuulemma edelleenkin hosun käsilläni ja minunkin tulisi yrittää rauhoittua. Ilmankos koirakin käy välillä kierroksilla jos ohjaajakin huitoo kuin heikkopäinen :)
Viimeinen piste oli meillä varis, jossa pitkän odottelun jälkeen pääsimme omalle vuorollemme. Thea oli lähes koko ajan piipannut, joten rauhoittumisharjoituksia siis tarvitsemme. Varispisteessä kerroin, että meillä ollut aiemmin ongelmia palautuksessa ja että Thea käy nyt tosi kierroksilla. Vetäjä laittoi ensin variksen maahan ja katsottiin ottaako koira sen suuhunsa. Pitkään Thea sitä haistelikin, mutta nosti kuin nostikin sen mulle. Seuraavaksi sovittiin taas, ettei varista heitetä vaan se viedään vähän matkan päähän noudettavaksi. Thea lähti hakemaan varista, haisteli sitä pitkään, otti sen kuitenkin suuhunsa mutta pudotti sen noin 5 metrin päähän minusta ja luulin, että se alkaa leikkimään sillä. Käsin sen uudelleen tuomaan, jolloin se toi raakun sitten käteen, mutta näin kyllä että suu alkoi taas käymään. Vetäjä tarkisti linnun koska ilmeisesti hänkin ajatteli, että nyt oli käytetty hammasta liikaa, mutta lintu oli kuitenkin ehjä vaikka suu oli reippaasti jauhanut. Johtuikohan kierroksista vai mistä kun Thea on kuitenkin Nuuskujen harkoissa tuonut variksetkin reippaasti ottamalla, hyvällä suulla käteen. Ja koska ilma oli taas niin lämmin, kävin uittamassa Theaa kotimatkalla.
Torstaina kävimme taas perinteisellä yli 10 km lenkillä, jota olemme ystäväni ja hänen lainakoiransa kanssa tehneet jo tammikuusta lähtien torstaisin. Tosin nyt hänellä oli mukana oma mäyräkoira, josta Thea ei saanut tällä kertaa vielä juoksukaveria.
Perjantaina olimme Nuuskujen vesitreeneissä, jossa ensin heitettiin pienehkö vesilintu veteen rannan läheisyyteen. Thea sen kävi reippaasti noukkimassa ja palautus oli hyvä. Sitten henkilö oli veneessä lokin kanssa ja kun ensin tuli laukaus, heitti hän veneestä lokin reilu 30 metrin päässä veteen. Tätä turhaan jännäsin sillä emme ole koskaan harjoitelleen veneestä heittoja. Thea lähti suoraviivaisesti lokin noutamaan, tehokkaalla uimatekniikalla ja palautus taas hienosti käteen. Mistään kuumenemisesta ei ollut tietoakaan kun ei nähnyt muiden suorituksia vaan odotti autossa vuoroaan.
Ja lopuksi on pakko tunnustaa, että harmittaa kun en ilmoittanut tiettyyn toko-kokeeseen meitä ja ilmoittautumisaika meni jo umpeen. Mutta olemme sentäs ilmoittautuneet möllikokeisiin, joten nyt alkaa mun kamala jännittäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti