Kesäpuuhastelua

Kesä on mennyt hujauksessa ja nyt alkaa jo illat pimenee. Thea pääsi pikkuhiljaa jumeista hieronnan ja akupunktion avulla. Käytiin parissa tokokokeessa, mutta liiemmin ei treenattu jumien vuoksi joten tuloksetkin jäivät laihoiksi 2xEVL3. Sitten lomalla käytiin korkkaamassa pk-jälki jossa siinäkin jäätiin tuloksettomiksi minun luullessa osaavani paremmin jäljestää kuin Thea. Tämän tein myös kahdesti. Ekassa kokeessa tein silti esineruudun josta täydet sekä tottiksen josta saimme 74 pistettä koska hyppynouto meni nollille. Sitten Thean pakka jäljessä hajosi ihan täysin, johtuiko minusta vaiko niistä juoksuista joita odotettu alkavaksi jo heinäkuussa. Nome-b käytiin myös kokeilemassa, mutta siellä Thea kuumeni laukauksista ja heitoista niin ettei saatu tulosta. Mutta mikäli olisi pysynyt ns. "kasassa", olisi tulos ollut mahdollinen.

Lomalla käytiin myös kahden päivän ipor-jälkiopissa Lievestuoreella sekä ipor-sparrausryhmässä Porvoossa. Meille aluksi niin hankalat tikapuut alkavat jo sujua. Pöydissä joudutaan vielä tekemään myös töitä jotta ipor-tottis olisi mahdollinen.

Vielä viikko lomaa jäljellä ja pyrin silti jälkiä muutaman tekemään treenin vuoksi. Juoksut saisivat mun puolesta jo alkaa sillä tämmöinen odotan-vaihe on sangen ärsyttävää. Tokoa ei ole treenattu yhtään ja toistaiseksi se saakin jäädä. Päätavoitteemme on kuitenkin saada Thea viralliseksi hälykoiraksi ja etsintöihin mukaan.

Jos ei etene..

Tokossa ollaan jääty nyt totaaliseen jumiin. Yritetty treenata kiertonoutohyppyä ja joko Thea rynnii suoraan kapuloille tai sitten kiertää kiemuroiden. Merkitön merkki on myös äärettömän hankala liike. Olen saanut erilaisia neuvoja liikkeen opettamiseen, mutta en vieläkään ole päätynyt mikä voisi meillä toimia. Hakumettälle tai rakennuksille ollaan nyt päästy vain kolmea kertaa. Mihinköhän meidän aika oikein on mennytkään??? Tottista väännetty toki la, su ja to sekä lisäksi olen pari kertaa ollut vastuuvetäjä pekoryhmän bh-treeneissä jossa sitten olen molemmilla koirilla tehnyt jotakin pientä. Tokoilussa meinaa tökkiä kuitenkin nyt jo tunnari, zeta ja tänään jopa luoksetulo, ääh sanon. Just kun mulla oli fiilistä,että voisimme ilmota johonkin kokeeseen vaikka ne uudet liikkeet ovatkin hakusessa. Nyt ei kyllä todellakaan kannatta jos paletti on levinnyt. Thealla tosin alkoi myös juoksut tammi-helmikuun vaihteessa joten voihan olla, että kaikki tämä johtuu niistä.

Peha-kokeeseen ollaan ilmottu ja paikka on saatu. Toivottavasti tässä ehtii treenaamaan riittävästi, jotta koira toimisi osaamisensa tasolla. Yritän mahdollisesti kolmeen eri peha-kokeeseen huhtikuussa, joten jos ei tule takapakkeja, saadan jostain hyväksytty tuloskin. Minulla tai enemmän olla tekemistä etsintäsuunnitelman kanssa.

Huomenna menemme Thean kanssa pitkästä aikaa nomeilemaan. Saas nähdä millä asenteella likka on kun tokoilu ollut nyt selvästi jumittamista.

Milli-pentu kasvanut ja on nyt reilut 4 kk vanha. Edelleen se on kuin hyrrä, mutta tykkään siitä, että on vilkas. Jaksaa kuitenkin keskittyä jos jotakin tehdään sen kanssa. Ensisijaisesti se on saanut vain olla mukana joka paikassa sen ihmeemmin treenaamatta.
Itse valmistuin viikko sitten tokon liikkeenohjaajaksi. (no selvishän mihin se aika menikään) Ihan heti en uskalla virallisiin kisoihin mennä liikkuriksi, ainakaan ylemmille luokille ennen kuin itse olen niistä kisakokemuksen hankkinut. Kesäkuussa olen kuitenkin lupautunut alo-avo liikkuriksi.

Hankin tänään myös kicksparkin, jota Thean kanssa kokeiltiin. Luulin jo ettei se vedä koska on niin rauhallinen eikä koskaa vedä remmissä muutenkaan, mutta kun jätin palkkapurkin pari kertaa suoran päähän niin johan innostui sekin. Täytyy vain nyt ottaa varovasti kun ei olla aiemmin sellaista tehty.

Tammikuun turinat

Tammikuu luiskahti vauhdilla. Olemme Thean kanssa käyneet lähes kerran viikossa rakennusetsinnässä ja viikottain hallilla tottista treenaamassa josta tosin on puuttunut se kuuluista punainen lanka. Itse vaihduin hälyryhmään kokelaasta varsinaiseksi, joten nyt voin osallistua virallisiin Vapepan etsintöihin. Thean kanssa pääsimme HSKH:n evl-kurssille sekä Päijät-Hämeen noutajajärjestön TTK-ryhmään (tavoitteellisesti treenaavat koirakot). Ensimmäinen on siis tokoa ja jälkimmäinen nomea. Koska tällä hetkellä aiempi tokoryhmä on tauolla, tunsin tarvitsevani jonkun potkun persuksiin, että saataisiin tokoon jotain rotia. Pari kertaa ryhmä jo kokoontunut ja huomaa kyllä miten paljon meillä on tekemistä. Jopa perusasento oli hukassa. Samoin luoksetulon pysäytykset joissa toki pysähtyi mutta väärään asentoon. No hyviä vinkkejä olemme jo saaneet. Pikkaisen tunnen ryhmässä vielä olevani ulkopuolinen koska muut viisi ryhmäläistä tunsivat toisensa ja olivat ennenkin treenanneet yhdessä.
TTK-ryhmä kokoontuu ekan kerran helmikuussa joten katsotaan nyt mihin rahkeet siellä riittää.

Mulla piti olla tokon liikkeenohjaajakurssi tammikuussa, mutta se peruuntui vetäjän sairastuttua. No nyt menen sitten helmikuussa toiselle kurssille. Toivottavasti saan hiukan eri näkökulmaa tokoiluun liikkurina ollessa.

Rakennusetsinnässä tuli ilmi valeilmaisu. Tai oikeastaan Thea alkoi turhaumassa haukkumaan jo hajua eikä oikein malttanut kohdentaa sitä. Tässä kyllä omaa vikaa taasen sillä en anna sen tarpeeksi itsenäisesti tehdä töitä vaan ikään kuin painostan kulkemalla lähellä. Keväällä on tiedossa oman seuran ja naapuriseuran peha-kokeita joihin ainakin oman seuran kokeisiin aion osallistua. Luulen Thean olevan nyt valmis ja jos joku menee pieleen niin se tulee johtumaan ohjaajan mokista. Niin kuin yleensäkin. Pk-hakuunkin olisi kiinnostusta, mutta Thea ei vielä kyllä hyppää sitä metristä estettä joten se saattaa jäädä haaveeksi.

Milli-pentu on kasvanut, mutta pikkarainenhan tuo vieläkin on, tänään 15 viikkoa. Sen kanssa ollaan vain otettu vähän perusjuttua ja piiloteltu nahkarukkasta sisätiloissa. Kovin meinaisi vielä omia noudettavan itselleen, mutta en vielä ole siitä huolissaan. Rakennuksilla saanut olla mukana tottumassa liukkaisiin alustoihin, rappusiin, korkeisiin paikkoihin yms. Nyt on niin hyvä uteliasta pentua viedä eri paikkoihin tutustumaan. Mutta vilkas se on...olisi osuvampi nimi ollut Villi eikä Milli. :D

Kovat pakkaset esti isommalti molempien ulkoilun, mutta jos nyt alkaisi talvi taittua kevättä kohti niin päivällä on hyvä keli ulkoilla. Theaakin pitäisi kuntouttaa jotta jaksaa hakumettässä sitten kokeissa juosta.

Vuosi 2015 paketissa, katse eteenpäin 2016

Olin kirjannut vuosi sitten tavoitteeksemme taipparit ja tokossa VOI1 sekä metrisen esteen opettamisen ja taisi näyttelykäyntikin olla toiveissa. Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin vaan paljon paremminkin. Vuosi alkoi Thean astutuksella, josta ikävästi jäikin sitten tyhjäksi. Alkuvuosi oli kuitenkin osittain "pilalla" treenaamattomuuden vuoksi. Sitten aloitettiinkin tosissaan hinkkaamaan voi-liikkeitä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jotenkin toimia. Välissä meidät houkuteltiin epävirallisiin WT-kisoihin joihin treenaamatta osallistuimme päästen finaaliin asti. Siellä vain meidän kokemattomuus tulikin ilmi ja lopullinen sijoitus taisi olla 7/24. Ei huono!

Maaliskuussa korkattiin tokon voi-luokka, jossa tunnari meni nollille, muuten kuitenkin hienosti 2.tulos. Viikkoa myöhemmin lähdettiin lomamatkan varrella Kouvolan kisoihin joista upea ykköstulos luokkavoitolla! Olin äärettömän onnellinen. Siitä alkoi evl-liikkeiden tosissaan harjoittelu. Olimme jo saaneet paikan toukokuussa evl:ään ja pelastuskoirien peha-A kokeeseen, mutta Thean silmätulehduksen vuoksi saaman lääkityksen ja antidopingsäännösten vuoksi jouduimme ne perumaan. Tosi harmillista sillä tänä vuonna ei kumpiinkaan oikein helpolla päässyt. Heinolaan sitten vihdoinkin pääsimme varasijalta 4 starttaamaan ekassa evl:ssä. Ohjaaja mokaili huolella, mutta tuomari oli armollinen ja saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Muistan kuinka liikutuin ihan kyyneliin kun sain tietää tulokset. Siellä oli monta konkaria jotka kuitenkin epäonnistuivat, olimme ainoa ykkösen saanut!

Toukokuussa kokeilimme taippareita, mutta näin jälkeenpäin älysin miksemme sitä läpäissyt. Thealla oli liian vähän riistakokemusta pitkään aikaan. Kolme viikkoa myöhemmin menimme uudelleen ja saimme taipparit läpi hienoilla arvosteluilla.

Heinäkuussa kävimme näyttelykehässä pyörähtämässä josta EH eli erittäin hyvä.

Sitten Thealla alkoikin juoksut ja astutuksesta syntyi viisi uutta työkoiranalkua. Syksy meni sillä mammaillessa ja sen jälkeen kuntoutuessa ja kevyesti taas treenatessa. Edelliset I-pennut myös valmistuivat oppaiksi loppuvuonna.

Koko vuoden muuten olemme käyneet hakuilemassa, raunioilla tai rakennusetsinnöissä. Keväällä olimme myös noutajien hakuleirillä oppia saamassa. Lisähaaveena ollut pk-/peko-koeuran korkkaaminen jäi tältä kesältä samoin kuin sen metrisen helppo ylitys, mutta näistä on hyvä lähteä sitten ensi vuonna.

Vuodelle 2016 tavoitteena olisi saada puuttuvat ykköset tokosta, mutta mikäli se näyttää mahdottomalta saavuttaa kenties unohdamme tokoilun. Yksi näyttely ehkäpä ja ainakin olen ilmonnut Thean luonnetestiin keväälle. Yritän myös saada Thean pk-tottiksen parempaan kuntoon jotta HK1 olisi mahdollista saavuttaa. Jos se onnistuu, tiedän ettei HK2:kaan ole mahdoton ajatus. PEHA-A kokeeseen osallistutaan mikäli vain pääsen ilmoittautumisessa läpi.
Tässäpä sitä taas haastetta ensi vuodelle. Jos terveyttä ja intoa molemmilla riittää, kokeilen startata myös noutajien WT- tai nome-B kokeissa kokemuksen saamiseksi, mutta nämä ovat kyllä prioriteeteissa viimeisenä. HUH, näyttääpä ruuhkaiselta ja varsinkin kun nyt on pentukin talossa joka tarvitsee myös opetusta. Onneksi Thealla on kuitenkin henkilöhausta jo melko hyvät pohjat olemassa, joten niitä tarvitsee vain pikkuisen viilata. Suurin työ tulee olemaan tokon uusissa evl-liikkeissä.

Mukavaa, että olette jaksaneet seurata meidän taivalta. Toivotamme hyvää talven jatkoa sekä turvallista Vuoden vaihtumista kaikille!

Haukkutreeniä sekä Milli tuli taloon

Viime viikko meni Thean kanssa tottistellessa. Tehtiin hallissa myös tokon kiertoa häiriöillä ja muutamat tunnarit. Lauantaina käytiin ottamassa pikaiset ilmaisutreenit ennen kuin menin vetämään kurssia. Ilmaisu otettiin neljällä maalimihellä, jotka olivat aukealla paikalla näkösällä. Jäin itse kuvitteelliselle keskilinjalle ja heilautin vain kättä kun annoin maalimiehelle luvan palkata. Selvästi n.30 haukkua meni hyvällä tempolla, sitten Thea vaihtoi asentoa ja jatkoi hieman huonommalla tempolla uudestaan. Palkkauksen jälkeen kutsuin sen keskilinjalle ja palkkasin ennen kuin lähetin seuraavalle. Tarkoitus on parantaa Thean hallintaa pistoilta. Ekalle maalimiehelle lähetettäessä ponkasi jänis läheisestä puskasta ja toki likka muutti suuntaa jänön perään. Vaistomaisesti pillitin jolloin Thea kääntyi heti luokseni ja tietysti kehuin vuolaasti ja palkitsin tästä. En ehtinyt edes säikähtää niin kuin kaikki muut treenikamut. Ollaankin törmätty citykaneihin kotikulmilla useasti, joten tämä ei sinänsä ollut niin mullistavaa. Lopputreeniä kohden Thea selvästi kuumeni nähdessään koko ajan maalimiehet, mutta pystyi kuitenkin hyvin haukkusarjaansa. Viimeisellä (4.) maalimiehellä menin itse paikalle ja hetken oltuani kutsuin Thean sivulle hallintaan. Kaikkiaan mielestäni onnistunut ja vahvistava treeni meille.

Sunnuntaina haimme sitten pennun meille. Otimme Thean mukaan autoon jotta haistaa ipanan jo autossa. Kun pääsimme kotiin se murahti muutaman kerran pennulle ja sen jälkeen ollut kuin sitä ei olisikaan mikäli pentu tulee sen luokse. Tänään viidentenä päivänä se jo antoi pennun, joka nimettiin Milliksi, hetken nukkua häntänsä vieressä.

Olin ajatellut, että pääsisin Thean kanssa treenaamaan tällä viikolla, mutta isäntä onkin ollut reissussa ja aikani on mennyt täysin pennun rytmin löytämiseen, joten treenit on ollut sivussa. Maanantaista lähtien olen toki jättänyt Millin tarkoituksella yksin kotiin ja käynyt Thean kanssa erikseen pidemmillä lenkeillä. Yritetään korjata tilannetta ensi viikolla.

Milli 7,5 vkoa

raksailua ja tottista

Oltiin siis toissa viikolla kaksi kertaa rakennusetsintää tekemässä. Toisessa oli kyseessä vanha kauppakeskus ja toisessa tyhjennetty koulurakennus. Molemmissa Thea oli kivasti kuulolla minulle, mutta etsi melko itsenäisesti eri huoneet minun tarvitsematta hirveesti ohjailla. Kauppakeskuksessa yksi maalimies oli avonaisen aulan pylvään takana, joka olikin sitten hankalin sillä hajut sieltä levisivät vasta seinälle jota Thea epävarmasti ilmaisi. Tiesin heti että on hajulla, mutta kohdennus on väärä. Koululla kävi sama juttu sillä huoneen nurkassa oli oven takana maalimies niin Thea ilmaisi taas epävarmasti vain vinkumalla viereistä seinää. Lähdin sitten kiertämään huonetta sen kanssa, niin sitten pystyi kohdentamaan oikein. Koululla muuten se liikkui rappuset ja liukkaat käytävät tosi hyvin.

Tehtiin myös pk-tottista ja siinä on kivasti alkanut tulla vireen nousua. Toko-liikkeistä ollaan tahkottu merkitöntä merkkiä ihan vain targetin avulla, lisäksi tehty kiertonoutoliikettä esteiden ja kapuloiden häiriöllä pelkästään kiertoa, paitsi kerran kun pöljänä menin kierron jälkeen pysäyttämään. Pysähtyihän se tietysti, mutta sen jälkeen ei olisi sitten taas millään kiertänyt. Eli jatketaan vain kiertoa sillä melko varma olen siitä, että se pysähtyy muuten. Erillisenä olen ottanut saamaan liittyen noudot.Seuraaminen taaksepäin eli peruutus onnistuu mammaloman jälkeen taas jo melko hyvin. Muut toko-liikkeet ovatkin olleet nyt syrjässä.

Toissa päivänä olimme pimeehakutreeneissä. Likka oli hyvin kuulolla, lähti tarkistamaan sinne minne osoitin. Teki hyvää pistoa ja palkkasin välillä luoksekutsumalla. Kaksi maalimiestä löytyi hyvin, mutta kolmas oli pitkän laiturin päässä ja koska tuuli järvelle päin, oli se koiralle tosi hankala ja ei Thea pystynyt millään kohdentamaan sitä. En siis tiennyt missä maalimiehet olivat. Monesti se meni rannalla veteen ja kiersi ranta-alueita, mutta en osannut lukea sitä oikein. Lähetin sen erikseen sitten myöhemmin tarkistamaan laiturin, jolloin tietysti mm:n löysi. Tällä hetkellä vaikuttaa siis tosi hyvältä ja odotan jo innolla, että tulisi kevät ja päästäisiin pehakokeisiin kokeilemaan tasoamme. Pk-hakua varten tarvitsemme vielä sen metrisen hypyn onnistumisen, mutta onneksi on talvi aikaa.

Nyt kun olen tahkonut noita tokon uusia evl-liikkeitä ja tuntuu taas, ettei mistään mitään tule, niin on ajatus, että tokoilut loppuu siihen mikäli Thealla pari ykköstä saisi. Tai jos emme siihen malliin saa liikkeitä, niin tokoilut jäisi tähän. Jotenkin nämä uuudet säännöt eivät oikein sytytä itseäni varsinkin kun emme aloita niitä alokasluokasta. Yksi syy on myös se, että meille on tulossa pentu viikon päästä. Pennun kanssa tullaan keskittymään muihin lajeihin ja siten ne lajit mitkä tällä hetkellä eivät itseäni enää kauheasti inspiroi jäävät toki vähemmälle työstämiselle.

Näyttelykokemusta ja pk-tottista

Viikko sitten kävimme Thean kanssa ekassa virallisessa näyttelyssä Tuusulan SummerShow'ssa. Labradoreja oli ilmoitettu huimat 65 koiraa. Osallistuimme likan kanssa käyttöluokkaan jossa oli kahdeksan koiraa. Tuomarina oli Marja Kosonen joka lausui Theasta seuraavasti:

"Kookas, ilmava narttu jolla saisi olla vahvempi kuono-osa. Hyvä purenta. Rintakehä saisi olla tynnyrimäisempi. Pitkä lanne. Hyvä reisi&raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu reippaalla sivuaskeleella. Erinomainen luonne." Saimme laatuarvosanan EH eli erittäin hyvän.

Olen tosi tyytyväinen arvosanaan sekä arvosteluun joka kuvastaa Theaa oikein hyvin. Ehkäpä me käydään vielä jossakin vaiheessa muutaman kerran kokeilemassa näyttelyitä, mutta toistaiseksi tämä riittää meille vallan mainiosti.

Seuraavana päivänä kokeilimme sitten tottiksen tasoa epävirallisessa pk-tottiksessa. Tiesin että metrinen hyppy ei välttämättä onnistu, mutta odottelin muiden onnistuvan kohtuullisesti. Meitä oli alokasluokassa vain kaksi koirakkoa ja meille tuli ensin suoritukset. Seuraaminen alkoi hyvin, erittäin intensitiivisesti, olin jopa hieman yllättynyt kuinka tiiviisti likka seurasi. Ensimmäiseen laukaukseen se reagoi nopeasti vilaisemalla mutta toiseen ei enään reagoinut. Siltikin seuraaminen jatkui hyvin. Ällän jälkeen viretaso selvästi laski ja henkilöryhmän läpi se kulki lähinnä vierellä. Tuomarin sanoin väsähti(??). Saimme tästä kuitenkin erittäin hyvän. Liikkeestä istumisessa voisi mennä nopeampaan istumaan, mutta Thea teki sen aivan omalla tasollaan. Tästä liikkeestä korkea erittäin hyvä. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, sama juttu, lisäksi lopun perusasento hieman vino. Liikkeestä kuitenkin korkea erittäin hyvä. Sittenpä noudot. Tasamaanoudossa luovutus hieman liian kaukana, liikkeestä erittäin hyvä. Hyppynoutoa metrisellä se ei tehnyt, kiersi molempiin suuntiin. Arvosana puutteellinen. Koska oli epikset niin otin hyppynoutoa erikseen sitten vielä muutaman kerran avustettuna. Estenoudossa kiersi mennessä, palautti esteen kautta. Arvosana puuttellinen. Otin tämänkin sitten vielä uudelleen niin, että varmasti menee molempiin suuntiin. Eteenmeno oli aivan kamalaa, tai sitä ei käytännössä tapahtunut. Lähti noin 15 metriä, mutta jäi sitten kattelemaan onko mitään missään. Pongas vasemmalla jonkun kiven ja lähti sitä kohti. Liikkeestä puuttellinen. Thean tekemistä tähän en ihmetellyt laisinkaan sillä peruseteenmenoja ollaan otettu viimeksi talvella ja kaikkiaankin sillä on hyvin vähän otettu eteenmenoja. Paikkamakuu lopuksi oli ok vaikka mielestäni meni hitaahkosti maahan. Ei reagoinut laukauksiin eikä toisen koirakon suorituksiin. Arvosana erinomainen.
Näin ollen oltaisiin kuulemma saatu just ja just 71 pistettä, tosin mun mielestä oikeissa kisoissa olisi jäänyt alle koska kolme liikkeistä puutteellisia.

Treenattiin sitten alku viikko vain pk-tottista ja vireen ylläpitoa. Eteenmenotkin alkoivat taasen sujua ja selvästi noutojen jälkeen Thea jo odotti eteenlähetystä. Hyppyäkin otettiin muutaman kerran, mutta selvästi ei itseluottamus vielä riitä metriseen hyppyyn ilman apuja. Olisin jatkanut harjoituksia 80-90 cm korkeuksilla jatkossa jotta varmuus hyppyyn tulisi, mutta Thealla alkoikin nyt juuri ne juoksut mitä olemme odottaneet jo kesäkuussa. Ilmankos se onkin ollut viime viikon kumman vaisu.
Nyt rauhoitamme hetkeksi tilanteen ja odottelemme tietoa Thean mahdollisesta astutuksesta. Loma tekeekin sille varmasti hyvää.

aktiivinen tottisviikko

Kuluneella viikolla olemme päässeet kaksi kertaa tokoilemaan, joista toisen onneksi hallissa ja kerran peko-tottistelemaan. Lisäksi pidimme hakukamujen kanssa erillisen ilmaisutreenin viime lauantaina.
Koska Thealla on mahanalus edelleen karvaton ultran jäljiltä, en ole viitsinyt sitä makuuttaa ulkona enkä oikein istuttaakaan. Tokossa olemme treenanneet merkin kiertoa ja jonkin verran häiriöitä mm. jäävissä. Olen ottanut jäävistä seisomisen ja treenikamut ovat huudelleet eri käskyjä häiriöksi. Ekalla kerralla Thea meni luoksetulokäskyn kuullessaan halpaan kun lähes minun ikäiseni nainen käskyn antoi, mutta sen jälkeen se seistä törötti kuuliaisesti. Myös hallissa otimme näitä häiriöitä ja keran kävi sitten niin hassusti, että jätin Thean seisomaan jäävässä ja ystäväni (3kpl) alkoivat huudella käskyjä. Thea kyllä pysyi, mutta kahden omat koirat tulivat Thean ja minun välistä omiensa luokse. Tulihan tosi häiriöharjoitus ihan vahingossa, mutta mitä hienointa Thea pysyi asennossaan hievahtamatta!

Hallissa harjoittelimme seuraamistakin ja nyt pitkän ajan jälkeen tuntuu, että se olisi aavistus tiivistynyt. Olen yrittänyt opetella kävelemään kuin pk-puolella eli koiranpuoleinen käsi liikkuu koiran yli toiselle puolelle. Tämä oli Thealle ja minulle aluksi hankalaa koska likka on melko korkea ja minä taas niin lyhyt, että liikuttaessani kättä se osuisi koko ajan koiraa päähän. Nyt olemme molemmat oppineet jo hieman miten pystymme liikkumaan sulavammin.

Tunnarissa olemme palanneet yhden piiloitteluun sillä Thea alkoi epävarmana paineistua kun tunnari oli suussa. Yritämme nyt saada sen yhden avulla taas palautuksen mukavaksi välillä jopa vauhtinoutona. Omanhan se etsi jo hyvin vaikka tunnareita oli useita, mutta palautus alkoi tökkiä.

Huomenna mennään sitten hakuporukan kanssa parkkistreeneihin umpipiiloja harjoittelemaan "mökkikylätreeneinä". Lunta on nimittäin täällä Heinolassa niin paljon ettei metsään lähdetä harjoitusta tarpomaan.

Thealla on hieman esiintynyt valeraskausoireita ainakin lenkkeillessä. Laahustaa perässä ajoittain kuin mikäkin raato sekä jämähtää paikoilleen sahapukkina jos reittivalinta ei likkaa miellytä. Kun en anna periksi vaan mennään minne minä haluan se yhtäkkiä taas tuleekin pirteästi. Treeneissä se on ollut kyllä yltiöinnokas.

Aktiivinen lomaviikko

Se tässä mökillä olemisessa on mukavaa, että täällä pääsee helposti eri harrastusporukoihin mukaan loman ajaksi. Suurin osa on täysin ilmaisia tai siis vuosijäsenmaksun hinnalla (20€) ja osasta joutuu pikku summan maksamaan muodon vuoksi. Kaupungissa kun maksat ensin kallista jäsenmaksua, mutta sillä et saa kuin käyttää kisoissa seuran nimeä. Jokaisesta treenikurssista tms joudut maksamaan useamman kympin. No mehän olemme sitten hyödyntäneet tätä lomalla ollessa. 

Ensin olimme sunnuntaina hakuporukan mukana treenaamassa. Tehtiin kaistoja ja halusin, että Theaa tuetaan haukkuilmaisuun, jota olimme siis jo saaressa harjoitelleet sukulaisten avustuksella. Haukku oli melko hyvää, mutta vielä se ei ole kuin ehkä noin 4-5 sarjoissa. Olin tosin tyytyväinen siihen. Ekaa "ukkoa" se lähtin tosin etsimään kaistan ulkopuolelta kiertäen, liekö ääniavulla joka kaikui ollut osuutta asiaan. Ekalle olin halunnut varmuudeksi ääniavun suuntaukseen. Muut "ukot" löydettiin suorempaa, jopa osittain piilossa ollutkin. 

Tiistaina ja keskiviikkona tein likalle pk-jäljet. Molemmat olivat vain n.500 metriä pitkiä ja 1 tunti 15 minuuttia vanhoja. Thea nosti jäljet janalta erinomaisesti ja seurasi niitä tosi hyvin ja intensiivisesti 150 metriä. Sitten alkoi haahuilu, se kulki pää ylhäällä tai välillä kyllä alhaalla mutta suu auki, joten keskittyminen oli tiessään. Sitten se rupes ilmaisemaan ja noutamaan mun jälkimerkkejä puusta, höpsö koira! Tiistain jäljenteon jälkeen tuli rankkasade, joten se on voinut osaksi vaikuttaa siihen, että kun jälki nousi rinteeseen oli sade sen huuhtonut osin ja levittänyt hajun laajalle. Toisen jäljen kohdalla pohja vaihtui metsäkangasmaastosta osittaiseen hakkuualueeseen, joten tämä varmaankin vaikutti osiltaan. Huomasin vain, että jäljet olivat Thealle liian vaikeat. Täytyypi hetkeksi palata taas helpompiin lyhytaikaisempiin ja ruokajälkeen. 

Lisäksi olemme harjoitellut mökin pihassa ruutuun lähettämistä, joka on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Oli pakko jo pitää tauko sillä itse meinasin jo alkaa hermostua. Ei siitä siis enempää. ;D

Torstaina oli hakuporukan tottikset, jossa ammuttiin muutaman kerran myös ysimillisellä. Kenttä oli se uusi aidattu kenttä mihin olimme kevättalvella tutustuneet. Siellä on hyvät uudet, turvalliset esteet. Teimme kisaharkkaa, mutta jokainen soveltaen koiran tason mukaan. Meillä seuraaminen oli ok, olisi pitänyt olla tiiviimpi. Henkilöryhmä oli tooosi väljää. Liikkeestä istuminen sekä maahanmenoluoksetulo erinomaiset. Tasamaanouto hyvä, tuli nyt jopa melko tiivisti luovuttaessa. Hyppynoudon otin vain 80cm korkealla esteellä koska en ole Theaa vielä 85cm korkeampaa hyppyyttänyt. Siinä varmistin vain takaisintulossa, että hyppää myös tullessa. Samoin tein A-esteellä, kiipesin harjalle vastaan. Eteenmenossa olin vienyt ennen aloittamista namipurkin kentän toiseen päähän. Thea seurasi vietikkäällä poljennolla mutta toki ei enää kontaktissa. Mistähän noi koirat aina tietää milloin on se liike. Eteenmenoa kun ei sen kanssa olla paljoa tehty ja ei koskaan aikaisemmin liikkeen lopussa. Hyvin irtosi tietenkin eteen, enkä pyytänyt sitä tällä kertaa maahan. Haluan vieläkin nopeamman eteenmenon, joten pääasia, että sille jää mielikuva kentän toisessa päässä olevasta namipurkista tai pallosta. Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista. Luoksetulossa ja noudoissa en ottanut perusasentoa loppuun vaan palkkasin suoraan edestä. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen likkaan vaikka tarkkuuksia pitäisi saada seuraamiseen. Huomaa kyllä ettemme ole sitä juurikaan ottaneet vähään aikaan.

Samalla kun olin sopinut kentän omistajan kanssa kentän käytöstä kysyin, Elinan ja Tessan blogitekstin innoittamana, voisiko päästä Heinolan vepe-treeneihinkin kokeilemaan lajia. Itsellä kun ei ole kokemusta tarkemmin mitä se on. Saimme ilokseni luvan ja sovimme, että menemme 7.7. kokeilemaan vepeä. Joukkoon mahtuisi kuulemma uusia treenaajia. Aatella, tätä ei kyllä pääkaupunkiseudulla sanota noin vain! Harmi vain, että jos me siitä innostuttaisiin niin treenimatkaa olisi kyllä 130km ja arkisin se olisi kyllä melko haasteellista. 

Sitten tänään, lauantaina olin Sysmässä tekemässä avoimen luokan verijälkeä. Ystäväni osallistuu koiransa kanssa mejään ja lupasin mennä tekemään hänen puolestaan jäljen. Näin saan itse kokemusta ja hyvää oppia miten kisoissa toimitaan. Huomenna jäljet ajetaan koska niiden tulee vanhentua vähintään 12 tuntia. Sain onnekseni jäljentekopariksi ylituomari Ilkka Niemen jonka kanssa suunnistimme jäljen ja sen jälkeen vielä uudestaan veretimme sen. Hyttysiä oli aivan valtavasti! Huomenna täytyy muistaa laittaa myrkyt niskaan kun menen vielä opastamaan jäljen. Aamulla kokoonnummekin jo klo 7, joten aikaista herätystä on luvassa. Thea ja Säe ovat sillä aikaa mieheni kanssa mökillä. 

Säkeen juoksut ovat edenneet normaalisti ja pikkuhiljaa se alkaa kääntämään häntäänsä kun laitan sille housuja. Tosin siinä mun täytyy ollakin tarkkana sillä kun se huomaa, että otan juoksuhousut käteeni se juoksee sängyn alle piiloon, hassu pikkuinen. 

Ensi viikoksi Säe meneekin koululle koska lähdemme mummon muuttopuuhiin. Saas nähdä miten se käyttäytyy siellä nyt kun on juoksut.

Juoksujen vietävissä

Lauantaina olimme siellä hehkuttamassani Skogsterin Mian pitämässä seuraamisklinikassa. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä koko touhu enkä heti viitsinyt siitä kirjoittaa kun oli niin p....fiilis suorituksestamme. Piti vähän rauhoittaa mieltä ensin. Luennot olivat toki antoisia ja sain paljon uusia ideoita viedä/motivoida koiraa ja ennen kaikkea kun joskus uusi pentu tulee, miten aloittaa sen kanssa oikein. Mutta se meidän esiintyminen siellä, huoh. Tokihan meidät oli valittu sinne ongelmien vuoksi, joista oli valittu se väljyys seuraamisessa. Mutta kun oman tyhmyyteni ja ehkä vähän Thean juoksujenkin takia meidän vuoro meni aivan poskelleen. Olin itsekkäästi ajatellut, että kun Thean seuraaminen on melko hyvää labukaksi, olisimme voineet näyttää siellä malien ja sakemannien joukossa, että myös labbiksesta on harrastuskoiraksi. Olihan siellä n.50 ihmistä kuuntelemassa ja katsomassakin. Mutta, mitä vielä, Theahan ei käytännössä seurannut mua laisinkaan. Ei ottanut edes kontaktia ja lähinnä kuljeskeli mun vasemmalla puolella. En tiedä miksi otin alkuherätykseen makupalaa enkä palloa, jolla Thea yleensä toimii hyvin ja on aktiivinen. Kaiken lisäksi Mia sanoi, että Thea on lihava ja kannattaisi laihduttaa sitä pari kiloa jotta se olisi virkeämpi. Sissos sentään! Ajattelin silloin, että se olisi halunnut sanoa sen myös mulle muttei kehdannut. :D Joo, oikeassahan Mia oli. Thealla on juuri se vajaa 2 kg liikaa vielä. En vain ole viitsinyt kovin tiiviisti sitä laihduttaa kun on ollut näin kovat pakkasetkin. Jotenkin mulle aina tulee tunne, että kun on ruskea labukka, niin ihmiset automaattisesti pitää sitä näyttelykoirana. Miakin kysyi kun oli ensin lihavaksi haukkunut, että käydäänkö me näyttelyissä. Olisipa kiva tietää muiden ruskeiden omistajilta pidetäänkö niidenkin koiria suoraan näyttelykoirina.

Sunnuntaina meillä oli sitä agilitya, jossa nimen omaan Thean seuraaminen oli taasen hyvää kun seurautin sitä aina seuraaville esteille harjoittelemaan. Tällä kerralla harjoittelimme hyppysarjaa sekä keppejä. Kouluttaja opasti kuinka voimme opettaa koiraa keppejä pujoittelemaan vaikkei siinä ole ohjuriaitaa. Sillä aikaa kun kouluttaja opasti jotakin saimme muut harjoitella itsenäisesti rengasta, kontaktiesteitä, putkea ja aitaesteitä. Thea oli taas ihan innoissaan kaikesta. Yllätyin kuinka se meni putkeakin helposti vaikka ei nähnyt siitä läpi koska putki oli asetettu 90 asteen kulmaan. Kepit näyttäisi nyt aluksi olevan se hankalin jos siinä ei ole ohjureita.

Juoksut menossa hyvää vauhtia eteenpäin sillä tänään likka jopa vinkui kun näki kauempana uroksia. Muutenkin tuntui olevan virtaa ja vastaantulevat koirat kiinnostavat yht'äkkiä todella paljon. Onneksi tämä taas alkaa helpottaa viikonlopusta alkaen ja jo muutaman viikon kuluttua palataan normaaliin. Nyt ei kyllä mitenkään uskalla pitää pimua vapaana sillä niin lähtis varmaan hormoonien vietävänä huitelemaan.

Seuraamisklinikkaa tiedossa

Jippii, olemme menossa Mia Skogsterin seuraamisklinikalle lauantaina! Ja mikä yllätys oli kun meidät oli valittu yhdeksi esimerkkikoirakoksi. Olin ilmoittanut erilaisia puutteita mitä meillä seuraamisessa mielestäni on, mutta Mia oli valinnut meiltä ns."korjattavaksi" väljyyden. Vähän pelkäsin voidanko osallistua kun nuo juoksut on päällä, mutta sovimme Mian kanssa, että meidät otetaan viimeiseksi ja että Thea tulee halliinkin sisälle vasta juuri ennen suoritustamme. Kiitos miehelleni joka lupasi tuoda koiruuden iltapäivällä hallille ettei sen tarvitse autossa koko päivää odotella kun on näin kylmääkin.

Thean juoksut ovat edenneet tosi hitaasti ja luulinkin jo, että se lopettaa juoksut kesken. Oikeastaan vasta tänään se on alkanut tiputtelemaan. Ulkoillessa hajut tuntuvat kiinnostavan ja selvästi se on ärtyneemmän oloinen vastaantuleville. Tämä ilmenee niskakarvojen nostolla. Saas nähdä miten likka on seuraamisklinikalla kuulolla. Ainakin saadaan laatuoppia virheisiimme.

Paljon on vielä tehtävää

Tänään meillä oli bh-treenit ja jospa aloittaisi niistä positiivista asioista mikä meni hyvin. Meitä oli saapunut paikalle vain kaksi koirakkoa, joten olimmekin Thean kanssa vuorossa ensimmäisenä kentällä. Aluksi pyysin, että toisen ryhmän jäsenet tekisivät luoksepäästävyystarkastuksen, koska Thea innostuu niin paljon uusista ihmisistä että heittäytyy mm. maahan rapsuteltavaksi. :) Tämä meni kuitenkin kohtuullisen hyvin, kun annoin sille ensin istu-käskyn. Sen jälkeen katsoi minua hieman innosta hytisten, mutta antoi vieraiden silitellä itseään ilman höseltämistä. Tätäkin täytyykin nyt joka kerta harjoitella aluksi.

Jäävissä liikkeissä istuminen ja maahanmeno-luoksetulo oli hyvää, jos vain ohjaaja muistaisi pysähtyä käskyn antaessaan. Thea osaa kyllä liikkestäkin ne liikkeet, mutta koska bh-kokeissa PITÄÄ pysähtyä, on minun iskostettava se itsellenikin. Luoksetulossa Thea tuli vauhdikkaasti, mutta eteen istumisen sijaan hyppäsi ottamaan mun leuan alta pallon. Tätä se ei ole ikinä tehnyt, hiukan oli virnettä taas silmäkulmassa. Pyysin vetäjältä myös, että voisimme harjoitella paikalla oloa sillä aikaa kun toinen koira harjoitteli liikkeitä. Se meni erinomaisesti vaikka toisen koiran ohjaaja riekkui patukan kera koiransa kanssa vain muutamien metrien päässä. Kouluttaja teki myös lisähäiriötä kävelemällä Thean ympäri ja katkomalla pienen oksan lähistöltä jota heitteli sitten kentällä. Paikalla olon tiesinkin olevan Thean bravuuri-liike, mutta että se pysyi myös voimakkaan häiriön alaisena oli iloinen yllätys.

Mennäänpä sitten siihen seuraamiseen...jostakin syystä en saanut Thean viettiä nousemaan riittävästi ja alun skarppina olon jälkeen into selvästi lopahti. Yritin tehdä lyhyitä motivoituja seuraamisia käännöksillä, mutta sekään ei riittävästi auttanut. Into saattoi johtua myös väsymyksestä, sillä olimme joutuneet lähtemään evakkoon kotoa jo 1,5 tuntia aiemmin ja kävelleet ulkona lähes koko ajan. Eli tässä seuraamisessa on vielä paljon tehtävää, jotta likka jaksaisi bh:n pitkät seuraamiset. Onneksi jatkossa voimme lähteä treeneihin täysin levänneinä. Seuraavaksi kerraksi kouluttaja tosin suunnitteli, että menisimme harjoittelemaan kaupunkiolosuhteita, tässä meillä ei ole esiintynyt ongelmia ainakaan tähän asti.