Kesäpuuhastelua

Kesä on mennyt hujauksessa ja nyt alkaa jo illat pimenee. Thea pääsi pikkuhiljaa jumeista hieronnan ja akupunktion avulla. Käytiin parissa tokokokeessa, mutta liiemmin ei treenattu jumien vuoksi joten tuloksetkin jäivät laihoiksi 2xEVL3. Sitten lomalla käytiin korkkaamassa pk-jälki jossa siinäkin jäätiin tuloksettomiksi minun luullessa osaavani paremmin jäljestää kuin Thea. Tämän tein myös kahdesti. Ekassa kokeessa tein silti esineruudun josta täydet sekä tottiksen josta saimme 74 pistettä koska hyppynouto meni nollille. Sitten Thean pakka jäljessä hajosi ihan täysin, johtuiko minusta vaiko niistä juoksuista joita odotettu alkavaksi jo heinäkuussa. Nome-b käytiin myös kokeilemassa, mutta siellä Thea kuumeni laukauksista ja heitoista niin ettei saatu tulosta. Mutta mikäli olisi pysynyt ns. "kasassa", olisi tulos ollut mahdollinen.

Lomalla käytiin myös kahden päivän ipor-jälkiopissa Lievestuoreella sekä ipor-sparrausryhmässä Porvoossa. Meille aluksi niin hankalat tikapuut alkavat jo sujua. Pöydissä joudutaan vielä tekemään myös töitä jotta ipor-tottis olisi mahdollinen.

Vielä viikko lomaa jäljellä ja pyrin silti jälkiä muutaman tekemään treenin vuoksi. Juoksut saisivat mun puolesta jo alkaa sillä tämmöinen odotan-vaihe on sangen ärsyttävää. Tokoa ei ole treenattu yhtään ja toistaiseksi se saakin jäädä. Päätavoitteemme on kuitenkin saada Thea viralliseksi hälykoiraksi ja etsintöihin mukaan.

Voihan jumi!

Thea on jumissa, sen oikea puoli, etenkin etuosa on juntturassa. Aloin epäilemään asiaa kun 1,5 vkoa sitten korkattiin tokon uudet säännöt. Koe oli tahmeaa räpeltämistä ja Thealle idioottivarmoissa liikkeissä jouduin antamaa aina kaksi käskyä. Se ei tullut luokse maasta, mennyt istumisesta maahan, noussut maasta seisomaan ja jäi esteen taakse seisomaan kapula suussaan hyppäämättä. Eli kaikissa edellämainituissa tupla tai tripla käsyjä joten tulosta emme saaneet. Arjessa se alkoi myös piehtaroimaan epätavallisen usein tai normisti ei tee sitä laisinkaan.
Tänään meillä oli varattu hieronta ja eläinlääkäri, mutta harmillisesti elli oli sairastunut. No hierontaa saikin ja siinä oikean puolen jumit selkeästi esiin ja Thea reagoi niihin. Ensi viikolla ellille ja hierontaan uusi aika, hyvä varmuudeksi tarkistaa ettei mitään elimellistä vikaa löydy. Ainakin jatkossa täytyy huollattaa likkaa vähän tiiviimmin hierottavana jottei suuria jumeja muodostuisi.

Noviisikisan kakkonen!

Koko viime viikko meni vähän niin näin treenien edistymisen ja onnistumisten suhteen. Meillä olikin melko rankka viikko, vain yksi lepopäivä oli perjantaina. Maanantaina treenattiin vähän nomea ja erityisesti linjatreeniä. Melko hyvin likka teki, mutta sitten tietyissä asioissa korvat tippuivat jonnekin ja ohjaus oli tipo tiessään. Tiistaina oltiin yllättäen rakennuksilla ja siellä Thea teki ihan normi suoritusta. Ei mitään kummallista vikaakaan, ukot löytyivät helposti, haukku oli hyvää, mutta joku siitä puuttui kuitenkin. Keskiviikkona vedin peko-ryhmälle bh-tottista ja otin Theallakin pienen pätkän seuraamista ampumisen kanssa sen kummemmin treenaamatta.
Torstaina toko-ryhmässä meillä oli aiheena seuraaminen ja luoksetulo. Thealla on hyvä luoksetulo ja stopit ehkäpä se viimeisessä kutsussa tulee joskus ravilla, mutta muuten sen on vauhdikas. Seuraamiseen en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin sen olevan tiiviimpi ja joskus myös käännöksissä tulee väljyyttä. Itsellä on aina epävarma olo tuleeko se siinä sivulla vai ei. No ekassa vuorossa me tehtiin seuraaminen ja sanoinkin ohjaajalle meidän puutteet. Otettiin pätkä ohjattuna jonka lopuksi vetäjä sanoi ettei hän näe siinä mitään vikaa!! Ainoastaan minä kuulemma pysähdyn perusasentoon niin nopeaan, että näyttää ettei koira ehdi mukaan, mutta aina se kuitenkin ehtii. Olinpa yllättynyt. Peruutuskin käännöksineen on hieno ainoastaan peruutukseen lähtö vaatii pientä viilausta, mutta Thea kuulemma korjaa itsenäisesti asennon heti kun jatkan vain taakse. Iso oho sanon! Mutta sitten se luoksari. Thea ei mennyt maahan jätettäessä kovinkaan nopeaan vaan laiskasti. Kutsuttaessa tulee hidasta noutajalaukkaa. Ekassa stopissa valuu askelia, varastaa liikkurin käskystä hieman ennen toista kutsua. Ja viimeisessä kutsussa suorastaan matelee ja suoraan mun sivulle, sekin vinossa. Yritettiin sitten uudestaan motivoiden, niin likkappa lähti kiertelemään tötteröitä yms. Kyllä harmitti! Tuntui siltä ettei se osaisi ollenkaan koko liikettä. Aloin jo pohtimaan, että vaikuttaisi olevan jonkin verran valeraskaana kun lenkilläkin ollut vetämätön.

No perjantaina sitten siirryttiin mökille joten se jäi lepopäiväksi kun lauantaina lähdimme Orimattilaan Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen noviisi ja mestaruuskokeeseen, jossa olimme viime vuonnakin. Tällä kertaa minua ei niin jännittänyt kun tiesin minkälainen päivä olisi vaikka itse tehtäviä en tiennytkään. 1 rasti meillä oli hakuruutu paritehtävänä jonka tiesin olevan Thean vahvuus. Koirat ovat vierekkäin vapaana ja vuorotellen lähetetään hakuruutuun dameja hakemaan. 2 rasti oli ykkösmarkkeeraus kumpareen päältä. Siinä ampuja käveli solassa ja ampui sekä heitti toisen kumpareen päälle yhden damin. Tuomari antoi sitten luvan lähettää noutoon. Hyvin Thea tämän merkkasi. 3-4 rasti oli yhdistetty. Siinä vietiin ensin koiran kanssa seuruuttaen dami noin 20 metrin päähän ja seurauttaen takaisin. Sitten kaksi ykkösmarkkeerausta ampumisineen toiseen suuntaan jonka jälkeen pyydetään koira noutamaan linjalle lähettäen ensiksi viety. Helppoa kuin heinänteko.

Jokaiselta rastilta saimme täydet eli 20 pistettä ainoana noviisikoirana, joten finaalipaikka oli varma. Siellä sitten oli parityöskentelynä ykkösmarkkeeraus mestaruuskoiran kanssa niin, että me noviisit pääsimme lähettämään ekaksi. Tässä vähän jännäsin kun autoni oli siinä lähetysalueen reunassa ja Thea joutuisi kulkemaan siitä pariinkin kertaan ohi. Näinhän siinä sitten kävi, palauttaessaan damia se lähti kulkemaan autoa kohti. Sitten havahtui varmaan ja meni tuomarille tarjoamaan sitä ennen kuin älysin sanoa, että mä olen täällä jolloin Thea toi damin minulle. Finaalista saimme 17 pistettä ja yhteistulokseksi 97/100 jolla sijoituimme toiseksi. Olin äärettömän iloinen ettei Thea piipannut yhtään koko päivänä ja me päihitettiin monta käyttistä jotka treenaavat aktiivisesti tätä lajia. Tosin tänä vuonna rastit olivat mielestäni helpompia ja luulen, että millä tahansa koiralla jolle opetettu esineruutu ja osaa noutaa ja palauttaa käteen asti olisi pärjännyt siellä.

Linkistä kuva:
PHN noviisi ja mestaruus 2016

Sunnuntaina menimme sitten hakumettään ihmisiä etsimään. Sujuvasti Thea vaihtoi damit ihmisiin ja treenin teemana oli maaston vaihtuminen kesken piston ja ojan ylitys. Ekalla kerralla Thea lähti seuraamaan ojan viertä selvästi mun jälkiä jäljestäen, mutta seuraavalla kerralla tajusi, että yli mentävä jos maalimiehen meinaa löytää. Muuten teki hienoja pistoja, haukku oli todella intensiivistä ja tasaista sekä kuunteli kun jouduin kutsumaan. Todella hyvät treenit. Illalla käytiin vielä vähän hallilla ottamassa merkitöntä merkkiä, ruutua sekä läpijuoksuna luoksetuloa jossa ei nyt ollut taas mitään vikaa..

Nyt Thea saa tämän kiihkeän viikon jälkeen ainakin pari päivää lepoa ja rapsutuksia, tällä viikolla ei treenata kuin loppuviikosta parina päivänä.

Jos ei etene..

Tokossa ollaan jääty nyt totaaliseen jumiin. Yritetty treenata kiertonoutohyppyä ja joko Thea rynnii suoraan kapuloille tai sitten kiertää kiemuroiden. Merkitön merkki on myös äärettömän hankala liike. Olen saanut erilaisia neuvoja liikkeen opettamiseen, mutta en vieläkään ole päätynyt mikä voisi meillä toimia. Hakumettälle tai rakennuksille ollaan nyt päästy vain kolmea kertaa. Mihinköhän meidän aika oikein on mennytkään??? Tottista väännetty toki la, su ja to sekä lisäksi olen pari kertaa ollut vastuuvetäjä pekoryhmän bh-treeneissä jossa sitten olen molemmilla koirilla tehnyt jotakin pientä. Tokoilussa meinaa tökkiä kuitenkin nyt jo tunnari, zeta ja tänään jopa luoksetulo, ääh sanon. Just kun mulla oli fiilistä,että voisimme ilmota johonkin kokeeseen vaikka ne uudet liikkeet ovatkin hakusessa. Nyt ei kyllä todellakaan kannatta jos paletti on levinnyt. Thealla tosin alkoi myös juoksut tammi-helmikuun vaihteessa joten voihan olla, että kaikki tämä johtuu niistä.

Peha-kokeeseen ollaan ilmottu ja paikka on saatu. Toivottavasti tässä ehtii treenaamaan riittävästi, jotta koira toimisi osaamisensa tasolla. Yritän mahdollisesti kolmeen eri peha-kokeeseen huhtikuussa, joten jos ei tule takapakkeja, saadan jostain hyväksytty tuloskin. Minulla tai enemmän olla tekemistä etsintäsuunnitelman kanssa.

Huomenna menemme Thean kanssa pitkästä aikaa nomeilemaan. Saas nähdä millä asenteella likka on kun tokoilu ollut nyt selvästi jumittamista.

Milli-pentu kasvanut ja on nyt reilut 4 kk vanha. Edelleen se on kuin hyrrä, mutta tykkään siitä, että on vilkas. Jaksaa kuitenkin keskittyä jos jotakin tehdään sen kanssa. Ensisijaisesti se on saanut vain olla mukana joka paikassa sen ihmeemmin treenaamatta.
Itse valmistuin viikko sitten tokon liikkeenohjaajaksi. (no selvishän mihin se aika menikään) Ihan heti en uskalla virallisiin kisoihin mennä liikkuriksi, ainakaan ylemmille luokille ennen kuin itse olen niistä kisakokemuksen hankkinut. Kesäkuussa olen kuitenkin lupautunut alo-avo liikkuriksi.

Hankin tänään myös kicksparkin, jota Thean kanssa kokeiltiin. Luulin jo ettei se vedä koska on niin rauhallinen eikä koskaa vedä remmissä muutenkaan, mutta kun jätin palkkapurkin pari kertaa suoran päähän niin johan innostui sekin. Täytyy vain nyt ottaa varovasti kun ei olla aiemmin sellaista tehty.

Tammikuun turinat

Tammikuu luiskahti vauhdilla. Olemme Thean kanssa käyneet lähes kerran viikossa rakennusetsinnässä ja viikottain hallilla tottista treenaamassa josta tosin on puuttunut se kuuluista punainen lanka. Itse vaihduin hälyryhmään kokelaasta varsinaiseksi, joten nyt voin osallistua virallisiin Vapepan etsintöihin. Thean kanssa pääsimme HSKH:n evl-kurssille sekä Päijät-Hämeen noutajajärjestön TTK-ryhmään (tavoitteellisesti treenaavat koirakot). Ensimmäinen on siis tokoa ja jälkimmäinen nomea. Koska tällä hetkellä aiempi tokoryhmä on tauolla, tunsin tarvitsevani jonkun potkun persuksiin, että saataisiin tokoon jotain rotia. Pari kertaa ryhmä jo kokoontunut ja huomaa kyllä miten paljon meillä on tekemistä. Jopa perusasento oli hukassa. Samoin luoksetulon pysäytykset joissa toki pysähtyi mutta väärään asentoon. No hyviä vinkkejä olemme jo saaneet. Pikkaisen tunnen ryhmässä vielä olevani ulkopuolinen koska muut viisi ryhmäläistä tunsivat toisensa ja olivat ennenkin treenanneet yhdessä.
TTK-ryhmä kokoontuu ekan kerran helmikuussa joten katsotaan nyt mihin rahkeet siellä riittää.

Mulla piti olla tokon liikkeenohjaajakurssi tammikuussa, mutta se peruuntui vetäjän sairastuttua. No nyt menen sitten helmikuussa toiselle kurssille. Toivottavasti saan hiukan eri näkökulmaa tokoiluun liikkurina ollessa.

Rakennusetsinnässä tuli ilmi valeilmaisu. Tai oikeastaan Thea alkoi turhaumassa haukkumaan jo hajua eikä oikein malttanut kohdentaa sitä. Tässä kyllä omaa vikaa taasen sillä en anna sen tarpeeksi itsenäisesti tehdä töitä vaan ikään kuin painostan kulkemalla lähellä. Keväällä on tiedossa oman seuran ja naapuriseuran peha-kokeita joihin ainakin oman seuran kokeisiin aion osallistua. Luulen Thean olevan nyt valmis ja jos joku menee pieleen niin se tulee johtumaan ohjaajan mokista. Niin kuin yleensäkin. Pk-hakuunkin olisi kiinnostusta, mutta Thea ei vielä kyllä hyppää sitä metristä estettä joten se saattaa jäädä haaveeksi.

Milli-pentu on kasvanut, mutta pikkarainenhan tuo vieläkin on, tänään 15 viikkoa. Sen kanssa ollaan vain otettu vähän perusjuttua ja piiloteltu nahkarukkasta sisätiloissa. Kovin meinaisi vielä omia noudettavan itselleen, mutta en vielä ole siitä huolissaan. Rakennuksilla saanut olla mukana tottumassa liukkaisiin alustoihin, rappusiin, korkeisiin paikkoihin yms. Nyt on niin hyvä uteliasta pentua viedä eri paikkoihin tutustumaan. Mutta vilkas se on...olisi osuvampi nimi ollut Villi eikä Milli. :D

Kovat pakkaset esti isommalti molempien ulkoilun, mutta jos nyt alkaisi talvi taittua kevättä kohti niin päivällä on hyvä keli ulkoilla. Theaakin pitäisi kuntouttaa jotta jaksaa hakumettässä sitten kokeissa juosta.

Vuosi 2015 paketissa, katse eteenpäin 2016

Olin kirjannut vuosi sitten tavoitteeksemme taipparit ja tokossa VOI1 sekä metrisen esteen opettamisen ja taisi näyttelykäyntikin olla toiveissa. Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin vaan paljon paremminkin. Vuosi alkoi Thean astutuksella, josta ikävästi jäikin sitten tyhjäksi. Alkuvuosi oli kuitenkin osittain "pilalla" treenaamattomuuden vuoksi. Sitten aloitettiinkin tosissaan hinkkaamaan voi-liikkeitä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jotenkin toimia. Välissä meidät houkuteltiin epävirallisiin WT-kisoihin joihin treenaamatta osallistuimme päästen finaaliin asti. Siellä vain meidän kokemattomuus tulikin ilmi ja lopullinen sijoitus taisi olla 7/24. Ei huono!

Maaliskuussa korkattiin tokon voi-luokka, jossa tunnari meni nollille, muuten kuitenkin hienosti 2.tulos. Viikkoa myöhemmin lähdettiin lomamatkan varrella Kouvolan kisoihin joista upea ykköstulos luokkavoitolla! Olin äärettömän onnellinen. Siitä alkoi evl-liikkeiden tosissaan harjoittelu. Olimme jo saaneet paikan toukokuussa evl:ään ja pelastuskoirien peha-A kokeeseen, mutta Thean silmätulehduksen vuoksi saaman lääkityksen ja antidopingsäännösten vuoksi jouduimme ne perumaan. Tosi harmillista sillä tänä vuonna ei kumpiinkaan oikein helpolla päässyt. Heinolaan sitten vihdoinkin pääsimme varasijalta 4 starttaamaan ekassa evl:ssä. Ohjaaja mokaili huolella, mutta tuomari oli armollinen ja saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Muistan kuinka liikutuin ihan kyyneliin kun sain tietää tulokset. Siellä oli monta konkaria jotka kuitenkin epäonnistuivat, olimme ainoa ykkösen saanut!

Toukokuussa kokeilimme taippareita, mutta näin jälkeenpäin älysin miksemme sitä läpäissyt. Thealla oli liian vähän riistakokemusta pitkään aikaan. Kolme viikkoa myöhemmin menimme uudelleen ja saimme taipparit läpi hienoilla arvosteluilla.

Heinäkuussa kävimme näyttelykehässä pyörähtämässä josta EH eli erittäin hyvä.

Sitten Thealla alkoikin juoksut ja astutuksesta syntyi viisi uutta työkoiranalkua. Syksy meni sillä mammaillessa ja sen jälkeen kuntoutuessa ja kevyesti taas treenatessa. Edelliset I-pennut myös valmistuivat oppaiksi loppuvuonna.

Koko vuoden muuten olemme käyneet hakuilemassa, raunioilla tai rakennusetsinnöissä. Keväällä olimme myös noutajien hakuleirillä oppia saamassa. Lisähaaveena ollut pk-/peko-koeuran korkkaaminen jäi tältä kesältä samoin kuin sen metrisen helppo ylitys, mutta näistä on hyvä lähteä sitten ensi vuonna.

Vuodelle 2016 tavoitteena olisi saada puuttuvat ykköset tokosta, mutta mikäli se näyttää mahdottomalta saavuttaa kenties unohdamme tokoilun. Yksi näyttely ehkäpä ja ainakin olen ilmonnut Thean luonnetestiin keväälle. Yritän myös saada Thean pk-tottiksen parempaan kuntoon jotta HK1 olisi mahdollista saavuttaa. Jos se onnistuu, tiedän ettei HK2:kaan ole mahdoton ajatus. PEHA-A kokeeseen osallistutaan mikäli vain pääsen ilmoittautumisessa läpi.
Tässäpä sitä taas haastetta ensi vuodelle. Jos terveyttä ja intoa molemmilla riittää, kokeilen startata myös noutajien WT- tai nome-B kokeissa kokemuksen saamiseksi, mutta nämä ovat kyllä prioriteeteissa viimeisenä. HUH, näyttääpä ruuhkaiselta ja varsinkin kun nyt on pentukin talossa joka tarvitsee myös opetusta. Onneksi Thealla on kuitenkin henkilöhausta jo melko hyvät pohjat olemassa, joten niitä tarvitsee vain pikkuisen viilata. Suurin työ tulee olemaan tokon uusissa evl-liikkeissä.

Mukavaa, että olette jaksaneet seurata meidän taivalta. Toivotamme hyvää talven jatkoa sekä turvallista Vuoden vaihtumista kaikille!

Laiskasti loppuvuoteen

Olemme laiskotelleet Thean kanssa eikä olla treenattu juurikaan. Kerran taidettiin kahteen viikkoon tottistella ja viikko sitten oltiin toki rakennusetsintää tekemässä. Se on saanut olla mökillä mieheni kanssa koko ajan kun itse olen Milli-ipanan kanssa ollut kaupungissa.

 

 Rakennusetsinnässä ei juurikaan mainittavaa. Otin yhden ukon tarkoituksella ulkona partiointina jossa maalimies oli mennyt jonkin leirintämökin taakse piiloon. Olin olettanut että on joko viimeisessä tai toiseksi viimeisessä, mutta olikin mennyt ensimmäisen taakse. Thea lähti heti hajun saatuaan kohdentamaan ja juuri tyhmän olettamukseni takia meinasin kutsua sen pois kun ajattelin sen vain muuten juoksentelevan. En siis osannut riittävästi lukea koiraani. Onneksi en ehtinyt kutsua sillä pian alkoikin jo haukku.


Muut ukot otettiin sisätiloissa, joista yksi oli kiivennyt jyrkkiä portaita pitkin ylös. Thea selvästi merkkas saaneensa hajun, mutta joutui hetken työstämään mistä se tulee koska avonaisessa tilassa hajuvana levisi toiselle seinälle. Hyvä treeni oli kuitenkin.
Millikin oli mukana tutustumassa eri alusta- ja hajumaailmaan. Reipas pentu ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä.

Tänään mennään vähän tottistelemaan, mutta itseltänikin puuttuu suunnitelma mitä tehdä. Surkea minä!

Ai niin, ollaanhan me tehty kolmena peräkkäisenä päivänä metsäjälki eikä sittenkään ihan löhöilty. Jälki ollut tunnin vanha ja jokaisella 6 keppiä. Matkat vain ei ole ollut kuin 300-500 metriin. Yhden jäljen teki mieheni ja meillä meni kyllä suunnitelmat ristiin mistä jälki alkaa. No tulihan kyllä hyvä harjoitus etten yhtään voinut Theaa yrittää ohjailla vaan oli pakko luottaa koiraan. Kepit löytyi tältä hyvin 5/6, 3. keppi jäi ihan siitä syystä etten jarruttanut tarpeeksi ja tuulikin jo melko puuskaisesti. Joudun kovasti jarruttamaan Theaa jäljellä koska meinaa paahtaa jäljen muuten juosten loppuun asti. Hyvin kuitenkin malttaa tarkentaa keppien paikat vaikka ne eivät ole ihan näkösällä vaan hieman ruohikon seassa. Pitäisi vaan päästä enemmän ajamaan muiden tekemää jälkeä jotta Thean itseluottamus jäljellä vahvistuisi enkä aina yrittäisi ohjailla.

Paljon on jokapuolella kennelyskää ja koirien vatsatautia liikkeellä, mutta olemme onneksemme säästyneet siltä toistaiseksi. Hyvä niin sillä Milli on vasta 10 vkoa enkä kovin haluaisi meille vielä mitään tauteja. Yritetään välttää muita kontakteja vaikka Thean kanssa käydäänkin treenaamassa.
(kuvat Jaana Koiranen)

Haukkutreeniä sekä Milli tuli taloon

Viime viikko meni Thean kanssa tottistellessa. Tehtiin hallissa myös tokon kiertoa häiriöillä ja muutamat tunnarit. Lauantaina käytiin ottamassa pikaiset ilmaisutreenit ennen kuin menin vetämään kurssia. Ilmaisu otettiin neljällä maalimihellä, jotka olivat aukealla paikalla näkösällä. Jäin itse kuvitteelliselle keskilinjalle ja heilautin vain kättä kun annoin maalimiehelle luvan palkata. Selvästi n.30 haukkua meni hyvällä tempolla, sitten Thea vaihtoi asentoa ja jatkoi hieman huonommalla tempolla uudestaan. Palkkauksen jälkeen kutsuin sen keskilinjalle ja palkkasin ennen kuin lähetin seuraavalle. Tarkoitus on parantaa Thean hallintaa pistoilta. Ekalle maalimiehelle lähetettäessä ponkasi jänis läheisestä puskasta ja toki likka muutti suuntaa jänön perään. Vaistomaisesti pillitin jolloin Thea kääntyi heti luokseni ja tietysti kehuin vuolaasti ja palkitsin tästä. En ehtinyt edes säikähtää niin kuin kaikki muut treenikamut. Ollaankin törmätty citykaneihin kotikulmilla useasti, joten tämä ei sinänsä ollut niin mullistavaa. Lopputreeniä kohden Thea selvästi kuumeni nähdessään koko ajan maalimiehet, mutta pystyi kuitenkin hyvin haukkusarjaansa. Viimeisellä (4.) maalimiehellä menin itse paikalle ja hetken oltuani kutsuin Thean sivulle hallintaan. Kaikkiaan mielestäni onnistunut ja vahvistava treeni meille.

Sunnuntaina haimme sitten pennun meille. Otimme Thean mukaan autoon jotta haistaa ipanan jo autossa. Kun pääsimme kotiin se murahti muutaman kerran pennulle ja sen jälkeen ollut kuin sitä ei olisikaan mikäli pentu tulee sen luokse. Tänään viidentenä päivänä se jo antoi pennun, joka nimettiin Milliksi, hetken nukkua häntänsä vieressä.

Olin ajatellut, että pääsisin Thean kanssa treenaamaan tällä viikolla, mutta isäntä onkin ollut reissussa ja aikani on mennyt täysin pennun rytmin löytämiseen, joten treenit on ollut sivussa. Maanantaista lähtien olen toki jättänyt Millin tarkoituksella yksin kotiin ja käynyt Thean kanssa erikseen pidemmillä lenkeillä. Yritetään korjata tilannetta ensi viikolla.

Milli 7,5 vkoa

raksailua ja tottista

Oltiin siis toissa viikolla kaksi kertaa rakennusetsintää tekemässä. Toisessa oli kyseessä vanha kauppakeskus ja toisessa tyhjennetty koulurakennus. Molemmissa Thea oli kivasti kuulolla minulle, mutta etsi melko itsenäisesti eri huoneet minun tarvitsematta hirveesti ohjailla. Kauppakeskuksessa yksi maalimies oli avonaisen aulan pylvään takana, joka olikin sitten hankalin sillä hajut sieltä levisivät vasta seinälle jota Thea epävarmasti ilmaisi. Tiesin heti että on hajulla, mutta kohdennus on väärä. Koululla kävi sama juttu sillä huoneen nurkassa oli oven takana maalimies niin Thea ilmaisi taas epävarmasti vain vinkumalla viereistä seinää. Lähdin sitten kiertämään huonetta sen kanssa, niin sitten pystyi kohdentamaan oikein. Koululla muuten se liikkui rappuset ja liukkaat käytävät tosi hyvin.

Tehtiin myös pk-tottista ja siinä on kivasti alkanut tulla vireen nousua. Toko-liikkeistä ollaan tahkottu merkitöntä merkkiä ihan vain targetin avulla, lisäksi tehty kiertonoutoliikettä esteiden ja kapuloiden häiriöllä pelkästään kiertoa, paitsi kerran kun pöljänä menin kierron jälkeen pysäyttämään. Pysähtyihän se tietysti, mutta sen jälkeen ei olisi sitten taas millään kiertänyt. Eli jatketaan vain kiertoa sillä melko varma olen siitä, että se pysähtyy muuten. Erillisenä olen ottanut saamaan liittyen noudot.Seuraaminen taaksepäin eli peruutus onnistuu mammaloman jälkeen taas jo melko hyvin. Muut toko-liikkeet ovatkin olleet nyt syrjässä.

Toissa päivänä olimme pimeehakutreeneissä. Likka oli hyvin kuulolla, lähti tarkistamaan sinne minne osoitin. Teki hyvää pistoa ja palkkasin välillä luoksekutsumalla. Kaksi maalimiestä löytyi hyvin, mutta kolmas oli pitkän laiturin päässä ja koska tuuli järvelle päin, oli se koiralle tosi hankala ja ei Thea pystynyt millään kohdentamaan sitä. En siis tiennyt missä maalimiehet olivat. Monesti se meni rannalla veteen ja kiersi ranta-alueita, mutta en osannut lukea sitä oikein. Lähetin sen erikseen sitten myöhemmin tarkistamaan laiturin, jolloin tietysti mm:n löysi. Tällä hetkellä vaikuttaa siis tosi hyvältä ja odotan jo innolla, että tulisi kevät ja päästäisiin pehakokeisiin kokeilemaan tasoamme. Pk-hakua varten tarvitsemme vielä sen metrisen hypyn onnistumisen, mutta onneksi on talvi aikaa.

Nyt kun olen tahkonut noita tokon uusia evl-liikkeitä ja tuntuu taas, ettei mistään mitään tule, niin on ajatus, että tokoilut loppuu siihen mikäli Thealla pari ykköstä saisi. Tai jos emme siihen malliin saa liikkeitä, niin tokoilut jäisi tähän. Jotenkin nämä uuudet säännöt eivät oikein sytytä itseäni varsinkin kun emme aloita niitä alokasluokasta. Yksi syy on myös se, että meille on tulossa pentu viikon päästä. Pennun kanssa tullaan keskittymään muihin lajeihin ja siten ne lajit mitkä tällä hetkellä eivät itseäni enää kauheasti inspiroi jäävät toki vähemmälle työstämiselle.

Treenaus jatkuu

Saimme Thean kotiin mammalomalta reilu viikko sitten. Lähdimme heti mökille ja olin saanut onnekseni muutaman päivän lomaakin joten Thean kuntoutus pääsi hyvään alkuun. Se sai vapaana kirmailla omaehtoisesti metsässä, mutta huomasi toki kuinka rapakunnossa se onkin. Vaikka jaksoi spurttailla niin iltaisin se oli tosi väsynyt. Hieman ehkä aiemmista pentueista poiketen, se poti jonkinlaista pentuikävää ja oli muutenkin hieman levoton. Seurasi meitä koko ajan ja nukkuikin sellaista kevyttä unta. Tämänkin vuoksi oli hyvä, että sain lomaa.

Tein siinä lomalla kaksi, tosi lyhyttä jälkeä ehkä n. 150 metriä kumpainenkin, johon kylvin paljon namia askeleille. Lisäksi aloin harjoittelemaan tarkkuusetsintää jotta likka saisi muuta mietittävää pentujen jälkeen. Jälki meni melko hyvin, olihan siinä namit. Tarkkuus taasen loistavasti, Thea tajusi heti mistä on kyse. Jäin sitten loppuviikoksi pohtimaan pitäisikö opettaa se ilmaisemaan esine ja tiedustelin tuttaviltanikin käytänteitä. Kokeilin myös muutaman kerran merkin kiertoa ja se onkin mammaloman aikana iskostunut Thealle, joten täytyy edetä siinä.

Nyt viikonloppuna sitten tein taas jäljen, nyt 350 metriä, 1,5 tuntia vanha koska maasto oli märkä ja satoikin välillä. Thea aloitti jäljen hyvin, kulman löysi rengastamalla, sitten sen haahuili paljon jonkin aikaa ja loppukin oli melkoista "haravoimista" jäljellä. Olin laittanut kepitkin joista se löysi 5/6. Neloskeppi jäi haahuilun ja vauhdin takia 5 metriä sivuunsa. En ollut merkinnyt jälkeä mitenkään etten vain ohjaile sitä, joten siihen nähden täytyy olla tyytyväinen. Tarkkuutta toki pitäisi parantaa, jos jälkikokeisiin ikänä meinaisi. Olin jälkeä tehdessä ottanut gps-mittauksen joten kävin sitten erikseen sen avulla hakemassa itse sen jääneen kepin.

Kokeilin myös sisällä tunnaria, joka yhden kerran muistutuksen jälkeen taas onnistui eli Thea malttoi myös haistella eikä nostaa vain ekaa. Kaukoja koitin 5 metristä, mutta niissä liikuttiin liikaa. Liekkö vielä kropanhallinta hakusessa, joten maltillisin mielin.

Hallivuorollemme menimme tänään. Otin hieman seuraamista, luoksetuloa ja jääviä motivoiden. Sitten vein kiertonoutohässäkän kierto- ja aloituskartiot, laitoin umpi- ja avoesteet kisamittaan. Otin näin kiertoa, mikä onnistui loistavasti. En vielä halua pysäyttää Theaa kierron jälkeen vaan annan sen tulla luokseni pallopalkalle. Vein myös ohjatut kapulat esteiden taakse. Tämä oli selvästi Thealle vaikeaa. Se lähti hitaalla laukalla kiertoon ja oli menossa toiselle kapulalle. Pysähtyi hyvin kun sanoin seis ja jatkoi kiertämään uudella käskyllä. Tätä täytyy vielä harjoitella, että kapulat on siellä eikä niitä noudeta ollenkaan. Noutohan ei sitten ole mikään ongelma kun siihen asti päästään.
Olin kyllä mielettömän tyytyväinen tämän päivän tokoiluun, tokihan tulee olemaan vielä paljon tekemistä ennen kuin voidaan ajatella edes korkkaamista uusilla säännöillä, mutta positiivisin mielin ollaan. Mikäli vain terveyttä riittää ja pääsemme treenaamaan niin ehkäpä tulevana talvena kuitenkin.

Tulevana viikkona meillä ois parit raksaetsinnät, joihin ajattelin mennä. Otamme siellä toki kevyemmin kuin muut, normaaliin hakumetsään en vielä viitsi huonon kunnon takia mennä ettei käy haavereita. Mutta tästä tämä treenaus sitten taas alkaa. :P

EVL1

Enpä olisi todellakaan uskonut, että meidän ekassa tokon erikoisvoittajaluokan kokeessa saavutamme ykköstuloksen. Olen muutamaankin kokeeseen yrittänyt päästä, mutta niissä aina ollut varasijalla. Nyt kuitenkin saimme keskiviikkona tietää, että pääsemme neljänneltä varasijalta kokeeseen mukaan. Olin lupautunut Heinolan seura- ja palveluskoira ry:n kokeisiin talkoolaiseksi, joten aamuni alkoi jo klo 8.30. Ensin oli alo, avo ja voi luokat ja evl alkoi vasta 14.30. Onneksi mieheni toi Thean minulle vasta klo 14 koepaikalle.
Tuomarina oli Ossi Harjula, joka ainakin tänään katsoi joitakin ohjaajan (minun) virheitä läpi sormien.
Liikkeet alkoivat paikkaistumisella ja paikkamakuulla. Thea oli jäänyt hyvin istumaan, mutta sitten oli vieruskaveri mennyt maahan ja Thea seurasi esimerkkiä. Tätä täytyy nyt jatkossa harjoitella maakaavilla häiriöillä. Liike meni siis nollille. Paikkamakuussa olimme rivin viimeisiä ja jännäsin meneekö muiden käskystä maahan, mutta malttoi odottaa omaa käskyä.

Yksilöt olivat sekoitettu ja jaettu kahteen osaan. Ne alkoivat ohjatulla, jossa saimme arvonnassa vasemman ja meille ainakin tällä hetkellä helpomman. Merkki oli hyvä, varmasti toi vasemman, mutta luovutus oli jossakin todella kaukana ja jouduin hieman kumartumaan. Sitten jatkui seuraamisella, joka tuntui ihan hyvältä, tosin itse annoin ylimääräisen seuraa-käskyn käännöksessä ihan vahingossa. Hienosti Thea jaksoi pitkän seuraamisen paahtavassa auringonpaisteessa. Luoksarissa maahan hyvin, eka stoppi hyvin, maahan ehkä aavistus hitaasti ja lopussa vino perusasento. Lisäksi en muistanut tarpeeksi ajoissa ilmoittaa mitä käskyä stopeissa käytän, joten tässä Harjula antoi ohjaajalle anteeksi. Eka osa päättyi kaukoihin, joissa en enää muista järjestystä, mutta Thea hienoisesti liikkui niissä eteenpäin.

Toka osa alkoi zetalla, järjestys M-S-I. Thea kääntyi poikittain seisomisessa tosi yllättäen kun kävelin taakse. Ruudun merkki oli hieno, ruutuun hienosti jossa nopsaan maahan, hienosti seuraamaan, mutta sitten ohjaajaperkele ei tajua mikä on lähtöpaikan merkki ja haahuilee väärälle merkille. Tässä taasen Harjula oli kiltti eikä rokottanut meitä vaikka olisi hyvin voinut. Tämän jälkeen metallihyppynouto joka normi-Theaa ja lopuksi tunnari, johon Thea keskittyi hyvin vaikka oli juoksu- ja noutoliikkeiden jälkeen vikana. Olin toiveissa kakkostulokseen, mutta yllätyinkin iloisesti kun saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Melko paljon tuli kokeessa nollatuloksia, mikä hämmästytti suuresti.

1. Istuminen ryhmässä 2 min. 0
2. Paikalla makaaminen ryhmässä 4 min. häirittynä 10
3. Vapaana seuraaminen 8
4. Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
5. Luoksetulo, seisominen ja maahanmeno 8
6. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 10
7. Ohjattu noutaminen 9
8. Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten 9
9. Tunnistusnouto9
10. Kauko-ohjaus 8,5

yhteensä 258 pist., tulos EVL1, sijoitus 1/8

NOU1

Kolmen viikon linnuilla treenaaminen ja labbiskerhon nomeleirillä käynti kannatti sillä tänään Thea suoritti noutajien taipumuskokeen upeasti. Jopa tuomari kommentoi antaessaan mulle todistusta, että meidän työskentelyä oli ilo seurata. Tämä olikin ilahduttavaa sillä kolmen viikon takainen pettymys oli toki painanut mieltä.

Koeselostus:
1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin vieraisiin ihmisiin ja koiriin
2. Uimahalu: Ryntää veteen, ui nopeasti ja määrätietoisesti riistalle.
3. Hakuinto: Tekee erinoimaista itsenäistä, laaja-alaista hakutyötä löytäen nopeasti riittävän määrän riistaa
4. Noutohalu: Ottaa oma-aloitteisesti kaikki riistat
5. Nouto-ote: Syvä ja pehmeä kaikista riistoista
6. Palauttaminen: Ohjaajalle käteen kaikki riistat
7. Reagointi laukaukseen: kiinnostunut ja tarkkaavainen
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Erittäin hyvä maalla ja vedessä
9. Yhteistyö: Erittäin hyvässä yhteistyössä
10. Yleisvaikutelma: Erinomaisen vesityön ja haun tehnyt koira, joka selvittää vaivattomasti myös jäljestystehtävän ja osoittaa erinomaisia metsästyskoiran taipumuksia koko kokeen ajan.

No, ollaan me toki tokoiltukin. KKH:n tokoryhmä pyysi Heidi Pesosta kouluttamaan yhdeksi illaksi, sitten olemme käyneet HSKH:n omat ongelmat kurssilla jossa sain itse valita joka kerralle uuden teeman jota treenata. Kävimme myöskin paikkaamassa labbiskerhon tokovalmennuksessa yhden kerran. Näistä ei sen kummempaa. Ruutu on nyt hukassa, mutta merkki tai sen paikka alkaa olla hyvä. Perusasennot kärsineet, mutta niitä otimme pelkästään yhdellä kerralla, joten sitäkin pitää työstää. Kesken ovat vielä kaukot pitkällä matkalla ja moni muu. Olen ilmonnut meidät toki tokokokeisiin, mutta olemme päässeet vain varasijoille. Olisi ollut mukavaa osallistua kerran vielä evl:ään näillä vanhoilla säännöillä.
Kerran päästiin myös vanhaan, käytöstä poistettuun kauppakeskukseen rakennusetsintään. Siellä Thea toimi todella hyvin. Ei vaikuttanut liukkaat alustat, ei rullaportaat, ei lasiseinät korkealla.

Heinäkuun alussa mennään kokeilemaan ensimmäistä näyttelyä Tuusulaan. Toivottavasti saamme edes sen H:n eli hyvän.
Enempää ei varmaan ainakaan metsästyskoirajuttuja tänä vuonna oteta sillä juoksuja odotellaan alkavaksi hetkellä minä hyvänsä.

Huhtikuussa tapahtunutta

Jopas vierähti yli kuukausi äkkiä. Tokokisojen jälkeen olin viikon lomalla ja treenasimme silloin ahkerasti tokoa, tottista, nomea ja käytiin kerran rakennusetsinnässäkin. Sitten olemme käyneet tokoilun lisäksi raunioilla ja osallistuimme myös SNJ:n hakuleirille. Se vasta olikin antoisa. Pääsimme Mervi Kähösen ryhmään vaikka siihen oli jaettu ensisijaisesti kilpailevat noutajat. Thea kävi lauantaina aivan kierroksilla ja rallatteli metsässä "etsin kunnes löydän sut" tyyliin sekä kävi mm. pomppimassa maalimiehen päällä yms. riehakasta. Onneksi sunnuntaina se oli jo enempi kuulolla ja saimme asioita tehtyä läpikin. Totesimme Mervin kanssa että Thealle täytyy maalimiehen puhua vain hyvin rauhallisesti eikä sitä missään vaiheessa saa maalimiehellä riekuttaa koska ottaa niin helposti siellä kierrokset. Lisäksi nappasin toiselta leiriläiseltä idean heittää palkkapurkki vähän matkan päähän josta Thea sai sen tuoda sitten molarille avattavaksi. Ei siis suoraan aukaista palkkapurkkia. Tällä vähennetään myös sitä maalimiehen häirintää. Mervi kehoitti meitä ottamaan enempi vain tyhjiä pistoja, jokaiseen treeniin vähintään yksi. Leiri oli äärettömän antoisa opillisesti sekä myös sosiaalisesti. Oli mukavaa myös tutustua muihin hakua harrastaviin noutajiin.

Thea kävi huhtikuussa myös lonkka- ja kyynärkuvissa sekä silmätarkissa. Silmätarkin tulokset näkyvätkin jo koiranetissä, muita vastauksia vielä odotetaan. Selkä- ja rankakuvat kuvattiin epävirallisesti ja ne ovat ok.

Rauniokausi avattu, kävimme kaksi kertaa. Tokossa hinkattu ohjattua, joka onkin taas se seuraava haaste meille. Likka meinaa vaan väkisin karata kapuloille eikä malttaisi merkkipysähdystä tehdä. Toivon, että saisin sen kuntoon jotta ehtisin ennen sääntömuutoksia startata evl:ssä.
Pari kertaa harjoiteltiin esineruutua. Muutamia kertoja harjoiteltu metristä estettä, tosin vasta 80-90 cm:llä kapulan kera. Se metri on mulle itselleni jotenkin peikko Thean kohdalla.
Saatiin paikka myös PEHA-kokeeseen, mutta koska Thea sai silmätippakuurin, niin jouduin sen perumaan antidoping-säädösten takia.

Sarkkisen Tomin nome-koulutuksessa käyty nyt kaksi kertaa Thean tytön Demin kanssa ja molemmissa on kehitystä näkynyt. Ja tietysti ensisijaisesti haluaisin meidän suorittavan taipparit, joka olikin tavoite tälle vuodelle sen VOI1:n lisäksi.

Öö, unohdinko mainita jotakin... Olin itse maalimiehenä ja henkilöryhmässä noutajien hakumestaruussa Porvoossa, oli tavattoman upeaa seurata hienoja suorituksia. Lisäksi olin varamaalimiehenä pelastuskoirien Virta-tarkastuksessa (viranomaistarkastus). Eli paljon on tehty, paljon saatu uutta oppia sekä ennen kaikkea intoa taas jatkaa harrastusten saralla. Itse mennä lupauduin pitämään arkitottiskurssin, se alkaakin ensi viikolla. Vähän jänskättää osaanko antaa ohjaajille mitään "kättä pidempää" harjoitteluunsa. Eli kiirusta taas pitää vielä toukokuun, koskahan opin sanomaan ei :D. Vaikuttaa, että oltaisiin koko ajan menossa, mutta ei se ihan niin ole. Työpäiväni ajanhan likka lötköilee kotona. Sitten lenkkien lomassa käymme treenaamassa ehkä n. puoli tuntia per päivä, lukuun ottamatta hakutreenejä tai nometreenejä joissa menee enemmän. Perjantait on meillä pakollisia lepopäiviä, usein myös jompi kumpi viikonloppupäivistäkin. Ehkä jos joku rasittuu niin ohjaaja, mutta niin kauan kun tuntuu kivalta molemmista niin voimme jatkaa.

Matkalippu EVL:ään lunastettu

Oltiin eilen Kouvolan Valkealassa tokokokeessa. Koekirjeen mukaan voi-luokassa piti olla seitsemän koiraa, mutta peruutusten vuoksi paikalla oli vain viisi. Meille oli tullut arvonnassa toiseksi viimeinen numero, mutta eipä tuo paljoa haitannut kun oli niin vähän osallistujia, että paikkamakuukin suoritettiin yhdellä kertaa. Tuomarina oli Harri Laisi, joka on kuulemma tiukentanut arvosteluaan. No, mulla ei ole kokemusta hänestä aiemmin.

Thean paikkamakuuseen luotan, tosin tiedän, että se saattaa lösähtää lonkalle, mutta muuten sen on rauhallinen. Hyvin harvoin se on haistellut maata tai ne kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Tästä saimme siis täydet, vaikka mieheni sanoi, että se oli siirtynyt lonkalle jossakin vaiheessa. Vierustoveri oli piipannut, mutta kaikki koirat pysyivät paikoillaan. 

Yksilöt olivat sekoitettu ja alkoivat tunnarilla joka sopi meille todella hyvin. Ehdin nimittäin ennen omaa vuoroamme ottaa muutaman oman piilotuksen. Lisäksi olimme saaneet tunnariin tai ennemminkin sen palautukseen neuvot edellisellä viikolla, joka nähtävästi jo kahden kerran jälkeen toi tulosta. Thea meni vauhdilla kapuloille, haisteli nopeasti vasemmalta oikealle ja otti itsevarmasti oman ja palautti ravilla. Jäi tosin vähän kauas ja kiersi sivulle takaa, mikä on merkkinä siitä, että se oli paineistunut. Sitten tuli ruutu, jossa valmistelin Theaa huolella. Hyvin pongasi tämän ja eteni suoraan ruutuun. Kääntyi jo toki ilman seis-käskyä, joten pyysin suoraan maahan. Lopun seuraamaan kutsussa se meinasi jäädä pomppimaan viereeni ennen kuin malttoi tulla seuraamaan. 

Kolmanneksi oli seuraaminen, joka ei tuntunut kyllä hyvältä, mutta videolta katsottuna ei sitten ollut kovin pahakaan. Yritin pitää päätäni suoremmassa sillä ärsyttää kun kävelen katse maahan päin. Samoin en heilutellut käsiäni niin voimakkaasti Thean ulkopuolella seuratessa, joten kaksi kertaa tunsin kun käteni osui sitä päähän kevyesti. Ilmeisesti Tuomari ei kuitenkaan tätä huomannut. Lisäksi melko lopussa Thea meinasi jäädä erään perusasennon seisomaan ja hitaasti sitten istuutui.

Estenoudossa Thea jäi hivenen ihmettelemään luovuttaako edessä vai sivulla ja tulikin sivulle, mistä tuomari mainitsikin. Luoksarissa Thea stoppasi sen ekan erinomaisesti, mutta sitten valui maahanmenossa ja annoin liian aikaisin käskynkin josta tuomari huomautti minua lopuksi. Kaket olivat kokeessa meidän heikoin lenkki. Thea liikkui voimakkaasti eteenpäin M-S ja I-S vaihdoissa. Hassua, kun se ei niissä yleensä liiku eteenpäin vaikka onkin etupainoinen. Olisikohan se vaikuttanut, että otin erittäin voimakkaasti käskyn koska edellisessä kokeessa se ei meinannut nousta seisomaan laisinkaan ekassa vaihdossa. Metallinouto perus-Theaa, edelleen saisi tulla tiiviimmäksi ja perusasennot selvästi huononee loppua kohden. Liikkeestä istumiseenkin mulla on niin luotto toistaiseksi, että tiesin sen istuvan, ehkä meni aavistuksen hitaasti. Oli muuten jännä tunne kun lähettiin tähän vikaan liikkeeseen, jouduin tosissaan kasaamaan itseni etten pillahda liikutuksesta kyyneliin ja suoritettua kunnialla loppuun asti. Tiesin, että meillä on mahdollisuuden ykköstulokseen, koska olimme onnistuneet joten kuten kaikissa liikkeissä. Pisteitähän en tuijota koskaan kokeissa sillä keskityn vain suoritukseemme ja Theaan.

Tuomari arvosti kovasti Thean iloista tekemistä ja sanoi, että koirasta näkee, että se suorittaa tehtäviä mielellään. Ja tokon pitääkin ollakin iloista yhdessä tekemistä. :) Kokonaisvaikutus siis 9.

Näin ollen saimme VOI1-tuloksen, huikeat 292,5 pistettä, kunniapalkinnon ja koska olimme ainoat ykköstuloksen saaneet, myös luokkavoitto tuli meille. 

Paikkamakuu 10

Seuraaminen 8,5
Istuminen 9,5
Luoksetulo 8,5
Ruutu 10
Estenouto 9
Metallinouto 9,5
Tunnari 9,5
Kaket 8
Kokonaisvaikutus 9

Nythän meillä olisi mahdollisuus kisata seuraavan kerran tokon kuninkuusluokassa eli erikoisvoittajaluokassa. Alamme ainakin nyt harjoittelemaan tosissamme niitä liikkeitä, osin vielä vanhojen sääntöjen mukaan, mutta osin myös uusia EVL-liikkeitä. Näillä näkymin emme hae TK3:sta (eli kolmea ykköstulosta VOIsta) vaan siirrymme sitten EVL:ään seuraavaksi. 

Voittajaluokka korkattu

Eilen olimme elämämme ensimmäisissä tokon voittajaluokan kisoissa. Ja kuten kaikissa aiemmissakin kisoissa/luokissa missä en ole ennemmin ollut, jännitin aivan valtavasti. Onnekseni myös treeniryhmästämme oli yksi saanut varasijalta paikan samaan kokeeseen niin se helpotti vähän kisapaikalla. Tuomarina oli Kaisa Poutanen joka vaikutti ihan ok:lta, joitain pisteitä hieman hämmästeltiin kehän ulkopuolella niin ylä- kuin alakanttiin, mutta eikai koskaan täysin kaikki ole tyytyväisiä arvostelevaan tuomariin.

Thea teki melko lailla tasoistaan suoritusta, hieman sellaista ylihösöttämistä oli kyllä joukossa joka näkyi selvemmin kaikissa Thean laukka-askelissa joissa se pomppi ja tuomari loppukaneetissaankin totesi, että kunhan saamme kanavoitua energisyyden niihin pikkuviilauksiin niin sitten on erittäin hyvää suoritusta.

Liikejärjestystä oli vain hieman muokattu, paikkamakuut olivat ensin ja yksilöt alkoivat luoksetulolla.
Pisteitä saimme seuraavasti:

Paikalla olo 10
Luoksetulo 8
Liikkeestä istuminen 10
Seuraaminen 8,5
Ruutu 9
Estenouto 9,5
Metallinouto 9
Tunnistusnouto 0
Kaukokäskyt 7
Kokonaisvaikutus 8,5

yhteensä 245,5 pistettä ja VOI2-tulos

Luoksarissa liikkuri antoi odottaa ekan pysähdyksen jälkeen tosi kauan ja just kun Thea meinasi vaihtaa makuulle kutsuin sitä. Jokainen eteentulo oli kaukana, nyt kuitenkin suorempana kuin aikaisemmin. Viime aikoina lisääntynyttä kapulan mälväystä luovutuksessa ei esiintynyt. Ruutuun lähetettäessä Thea pongas luoksarin merkit ja lähti ensin sinne, mutta korjas kuitenkin ruutuun, melko reunaan kylläkin. Kaukoissa järjestys oli S-I-M-I-S-M ja ekaan seisomiseen ei Thea meinannut nousta. Muissa vaihdoissa annoin jännityksestä johtuen sitten ihan eri tyyppisesti käskyt enkä rauhoittanut tilannetta ollenkaan ja Thea liikkui paljon eteenpäin. Tunnari olikin se meidän arvoitus, joka viime aikojen treeneissä mennyt hyvin. Thea nosti ensin oman, mutta jostakin syystä pyörähti ja vaihtoi toiseen. Jälkeenpäin oli tietysti hyvä spekuloida sillä, että jos olisin antanut uuden käskyn kun ekaksi nostama kapula oli suussa niin olisimme saattaneet saada edes jotain pisteitä. Nythän liike meni nollille kuitenkin.

Mutta olen kuitenkin iloinen näistä pisteistä ja siihen miten me suoriuduttiin. Paljon tarvitaan vielä treeniä jotta ykkönen olisi mahdollista saada. Onneksi on taas suoritus videoitu niin pääsee analysoimaan omaan toimintaansa.

http://youtu.be/5kg0qyygzNQ

Vuoden -14 tokokoira!

Heh, Thea palkittiin sitten KKH:n 2014 tokokoirana keskiviikkona. Olen tästä toki iloinen ja yllättynytkin, mutta viime vuonna tokossa ei juurikaan kilpaillut samalla tasolla koiria. Osa kävi alempia luokkia, osa toki voittajaa, mutta eivät saaneet siinä tulosta. Sitten osa vain ei ilmoittanut tuloksiaan seuralle, joten Thean kolme ykköstä avoimessa ja yksi kolmonen oikeuttivat sitten titteliin. Tänä vuonna tiedän, että kisaajia tulee olemaan enempi, varmaankin myös evl:ssä joten tiukka kisa on tulossa.

Olen yrittänyt ilmoittaa meidät muutamiin kokeisiin, mutta tuntuu olevan heti jo täynnä.  Onkohan kaikille tullut hätä saada tulokset vielä vanhoilla säännöillä kun kokeet täyttyvät järjestävän yhdistyksen jäsenistä pelkästään. Lisäksi aika heikosti on kohtuullisen matkan päässä kokeitakin lähiaikoina. Olisi vain ollut kiva päästä vielä yhteen hallikokeeseen ennen ulkokokeiden alkua.

Torstaina kävimme tapaamassa ja lenkillä Demi-tyttösen kanssa. Kaunis Demi on pienempi kuin äitinsä eli siis normikokoinen. Juurikaan äiti ja tytär eivät leikkineet tai keskenään juokseet alku ja loppu pyrähdystä lukuun ottamatta. En älynnyt tietenkään ottaa kuvia kuin vasta lopuksi muutaman räpsyn kännyllä, joista Demin lähikuva ohessa.

Partiointia ja yllytyshulluutta

Olimme viime viikolla elämämme ensimmäisissä taajamaetsintätreeneissä Thean kanssa. Tai olen itse kyllä ollut apuohjaajana ja maalimiehenä, mutta nyt sain ottaa Theankin mukaan treeneihin. Meille tehtiin treeni jossa "kadonneet" olivat piiloutuneet pyörätien molemmille puolille metsään. Itse en tiennyt missä kohdin ne olivat. Luulin, että Thea vain ulkoilisi siellä, mutta mitä vielä. Kun laitoin jälkivaljaat ja kytkin liinan, se alkoi heti etsiä jälkeä pyörätieltä. Ja kun se sai ilmasta vainun maalimiehestä se alkoi vimmatusti vetää sinne joten päästin liinasta irti ja kohta alkoikin kuulua haukku löydön merkiksi. Tämä oli jotenkin jännittävää kun joutui tosissaan lukemaan koiraansa milloin se olisi hajulla. Ohjaaja sanoikin, että tämä olikin liian helppo harjoitus Thealle ja seuraavan kerran voisi tehtävää vaikeuttaa hieman. Harjoitushan oli lyhyt ja pohdinkin sitten muiden kanssa miten Thea jaksaisi pitkiä etsintäalueita etsiä, sillä nyt sillä oli kauhea vauhti ja hössötys jo heti alkuunsa.

Lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa. Otin pitkästä aikaa hyppynoutoa ja senkin otin metallikapulalla. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) Heitin vahingossa metallin vinoon, mutta hienosti Thea hyppäsi molempiin suuntiin, eikä metallin ottamisessakaan ollut ongelmaan. Selvästi se vain kuumenee kun on hyppynouto sillä irroitus oli hieman viiveinen. Seuraaminen oli hyvää, se on selvästi tiivistynyt ja kontaktikin pysyi koko ajan. Kaukoissa mun piti kokeilla miten kestää 10 metrin matkan, mutta siinä tapahtuu kyllä vielä liikkumista liikaa, joten lyhyemmillä matkoilla jatketaan. Tunnari onkin sitten noussut uudeksi murheenkryyniksi nyt kun ruutu alkaa sujua. En meinaa saada Theaa mitenkään oikeaan moodiin ja jos ensin olen tehnyt muuta noutoa, niin kuumeneminen on varmaa. Ei malta haistella kapuloita tarpeeksi. Pohdin tätä pari päivää missä on mennyt vikaan ja totesin, että täytyy palata hieman taaksepäin harjoitteissa. Ja onhan se tosi asia ettei me olla tunnaria viime aikoina paljoa otettukaan eli treenikertoja lisää helpotettuna. Jo parissa päivässä on näkynyt jo sitten parannusta siihenkin asiaan.
Yritin ilmota meidät myös ekaan voi-kisaan, mutta pääsimme vain varasijalle. Tuleehan noita kisoja vielä ja eihän me toisaalta olla oikein valmiitakaan, heh.

Sitten olen ystäväni yllytyksestä ja pienestä painostuksesta ilmonnut Thean epäviralliseen wt-kokeeseen noviisiluokkaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kummosestikaan en meinaa siihen harjoitella ettei likalla keitä sitten yli. Toivon saavani konkareilta hyviä ohjeita kun näkevät missä on isoimmat puutteet. Haun suhteen en usko olevan ongelmaa, mutta kaksoismarkkeeraukset ehkä ja ainakin ohjaus on puutteena. Thealla kun hukkuu linjalle lähetyksen jälkeen korvat ja se rupeaa tekemään laajennettua hakua itsenäisesti. Mutta hauska kokemus siitä varmaankin tulee. Tästä sitten myöhemmin kun olemme käyneet sen.

aktiivinen tottisviikko

Kuluneella viikolla olemme päässeet kaksi kertaa tokoilemaan, joista toisen onneksi hallissa ja kerran peko-tottistelemaan. Lisäksi pidimme hakukamujen kanssa erillisen ilmaisutreenin viime lauantaina.
Koska Thealla on mahanalus edelleen karvaton ultran jäljiltä, en ole viitsinyt sitä makuuttaa ulkona enkä oikein istuttaakaan. Tokossa olemme treenanneet merkin kiertoa ja jonkin verran häiriöitä mm. jäävissä. Olen ottanut jäävistä seisomisen ja treenikamut ovat huudelleet eri käskyjä häiriöksi. Ekalla kerralla Thea meni luoksetulokäskyn kuullessaan halpaan kun lähes minun ikäiseni nainen käskyn antoi, mutta sen jälkeen se seistä törötti kuuliaisesti. Myös hallissa otimme näitä häiriöitä ja keran kävi sitten niin hassusti, että jätin Thean seisomaan jäävässä ja ystäväni (3kpl) alkoivat huudella käskyjä. Thea kyllä pysyi, mutta kahden omat koirat tulivat Thean ja minun välistä omiensa luokse. Tulihan tosi häiriöharjoitus ihan vahingossa, mutta mitä hienointa Thea pysyi asennossaan hievahtamatta!

Hallissa harjoittelimme seuraamistakin ja nyt pitkän ajan jälkeen tuntuu, että se olisi aavistus tiivistynyt. Olen yrittänyt opetella kävelemään kuin pk-puolella eli koiranpuoleinen käsi liikkuu koiran yli toiselle puolelle. Tämä oli Thealle ja minulle aluksi hankalaa koska likka on melko korkea ja minä taas niin lyhyt, että liikuttaessani kättä se osuisi koko ajan koiraa päähän. Nyt olemme molemmat oppineet jo hieman miten pystymme liikkumaan sulavammin.

Tunnarissa olemme palanneet yhden piiloitteluun sillä Thea alkoi epävarmana paineistua kun tunnari oli suussa. Yritämme nyt saada sen yhden avulla taas palautuksen mukavaksi välillä jopa vauhtinoutona. Omanhan se etsi jo hyvin vaikka tunnareita oli useita, mutta palautus alkoi tökkiä.

Huomenna mennään sitten hakuporukan kanssa parkkistreeneihin umpipiiloja harjoittelemaan "mökkikylätreeneinä". Lunta on nimittäin täällä Heinolassa niin paljon ettei metsään lähdetä harjoitusta tarpomaan.

Thealla on hieman esiintynyt valeraskausoireita ainakin lenkkeillessä. Laahustaa perässä ajoittain kuin mikäkin raato sekä jämähtää paikoilleen sahapukkina jos reittivalinta ei likkaa miellytä. Kun en anna periksi vaan mennään minne minä haluan se yhtäkkiä taas tuleekin pirteästi. Treeneissä se on ollut kyllä yltiöinnokas.

Tokokoulutusta ja rakennusetsintää, 2 viikkoa astutuksesta

Lauantaina olimme Pia Miettisen tokokoulutuksessa. Itse asiassa olimme jo ilmoittautunut siihen syksyllä, mutta silloin se peruuntui kouluttajan sairastumisesta. En meinannut aluksi mennä tähän uuteen tilaisuuteen Thean tiineyden ja illan rakennusetsinnän vuoksi, mutta onneksi menin. Tykkäsin kovasti Pian tyylistä ja saimme hyviä vinkkejä miten alkaa työstämään ohjattua noutoa ja peruuttamista seurautuksessa. Pia käyttää aina suoraan kolmea kapulaa ohjatun aloittamisessa, jotta koira alusta asti oppii, että keskikapula on neutraali. Toki tietysti koiran on osattava jo noutaa silloin. Thea kun ei vielä osaa mennä merkille, teimme niin että ohjasin sen käden avulla merkille seisomaan. Tämän jälkeen kävin näyttämässä noudettavaa kapulaa jotka Pia oli jo aiemmin koiran nähden vienyt. Palasin takaisin koiran luokse josta siirryin pari metriä sivuun siihen suuntaan mihin olen sen lähettämässä. Näissä avustetuissa suunnissa Thea onnistui hyvin. Pia kehotti ottamaan nämä noudot vauhtinoutoina jotta koiralle ei jäisi mielikuvaa vilkuilla keskikapulaa. Kerran Thea meinasi lähteä väärälle kapulalle, mutta saimmekin kehuja kuinka Thea on "hanskassa" kun sain sen pysäytettyä ja ohjattua oikeaan suuntaan. Pia myös mainitsi, että jos koira on menossa väärälle kapulalle ja se saadaan pysäytettyä niin siitä jo tulisi palkata, että pysähtyy. Saimme lisäksi hyviä merkinvahvistamisvinkkejä joita voikin ottaa ohjelmaan kunhan merkki on sille tutumpi.

Seuraamisessa hän neuvoi aloittamaan pelkästään siitä, että koira nousee seisomaan kun nostan vasenta jalkaa. Vasta tämän jälkeen pienin askelin, askel kerrallaan opetellaan taaksepäin kulkemista. Aluksi koira saa olla vähän vino, mutta mahdollisimman pian olisi palkattava vain suorasta asennosta.

Otin kolmanneksi liikkeeksi meillä vain perusasentoa ja sen vahvistamista. Tähän en saanut Pialta mitään uutta vinkkiä tiedossa olevani lisäksi eli peilin edessä harjoitteita.

Lauantai-illalle meillä oli myös varattuna raksaetsintää siellä vanhassa, isossa navetassa. Vähän jänskätti kun Thean kanssa ei ole pariin kuukauteen tehty oikeastaan mitään ja mahdollisen tiineydenkin vuoksi sen käyttäytymistä ei voinut ennakoida. Huoli oli turha, likka paineli innolla ja ilmaisuikin oli kohtuullista ottaen huomioon ettei tätä olla tehty pitkään aikaan. Avoportaiden yläpäässä piilossa oleva maalimies aiheutti Thealle kuten myös monelle muullekin mukana olleelle koiralle haasteita sillä hajuvana leviää sieltä kovin laajalle ja moni tottunut etsimään vain nenänkorkeudella olevista paikoista. Sitkeän etsimisen jälkeen tämäkin kuitenkin löytyi. Varsinaiset suljetut/umpipiilot olivat sille helpompia. Saa nähdä ehditäänkö harrastaa henkilöhakua enää ennen mammalomalle jäämistä.

Astutuksesta on nyt kaksi viikkoa ja olen ollut hämmästynyt miten "oireeton" Thea on ollut. Eilen kuitenkin näin vaaleaa, limavuotoa joka jojona roikkui emättimestä. Tätä on esiintynyt Thealla molempien aikaisempien tiineyksien aikana, joten oli siis ensimmäinen merkki mahdollisesta onnistumisesta. Reilu viikon kuluttua sillä on ultra, jolloin tiineydestä saadaan lisätietoa. Peukut siis pystyyn.

Vuoden viimeiset löpinät

Mitäpä tänä vuonna tehtiin? Kulunut vuosi alkoikin yllättäen Thean juoksuilla. Olin ehtinyt sen ilmoittaa jo tokokokeeseen alokasluokaan, mutta jouduimme sen tietenkin perumaan. Päätin sitten kummallisesti, että emme haekaan sitä TK1:stä vaan siirrymme avoimeen. Kävimmekin sitten kokeilemassa Mikkelissä avointa jossa saimme kolmostuloksen ihan ansaitusti. Thea ei ollut vielä valmis avoimen kaukokäskyjen matkaan joka siellä kisoissa todella mitattiin 5 metriksi. Saimme sitten neljällä kokeella kasaan ne ykköset avoimesta ja TK2:n 

Kokeilimme tänä vuonna myös agilityä ja vepeä, joista jälkimmäistä olisi ollut mukavaa harrastaa enemmänkin. Pelastuskoiratoimintaa kokeiltiin myös ja siihen jäätiinkin sitten koukkuun. Haussa Thea oppi ilmaisemaan haukulla ja muutenkin kehityttiin molemmat. 

Kesän lopulla päästiin KKH:n tokoryhmään mukaan jonka kanssa treenattiin aktiivisesti koko syksy. Toiveena olisi ollut voi-luokan korkkaaminen, mutta eihän niitä liikkeitä ihan muutamassa kuukaudessa opeteta. Mä olen aina niin hätäinen. :D Syksyllä aloitettiin myös raunioilla ja päivän valoisan ajan lyhentyessä haku jäi vähemmille treenikerroille.

Kaiken kaikkiaan tapahtumarikas vuosi, olen oppinut taas paljon itse, itsestäni sekä Theasta. Tavannut ja tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin ja koiriin. Kaiken tämän kruunasi se, että Thea on vihdoinkin rekattu Kennelliiton rekisteriin nyt vuoden lopuilla. 

Entä ensi vuosi? Tavoitteena on VOI1-tulos tokosta. Yritetään saada se ennen sääntömuutoksia, mutta jos ei onnistu niin sitten jatketaan uusilla säännöillä 2-luokassa. Taipparit ovat tietenkin listalla ja muutama näyttelykin olisi tarkoitus pyörähtää. 

Muita juttuja kokeillaan jos tuntuu siltä. Tuota metristä pk-estettä varmaan olisi hyvä harjoitella niin, että se suoritettaisiin turvallisesti, mutta se on sitten ensi kesän juttuja. 

Thean juoksuja odotellaan nyt vuoden vaihteessa ja se on tarkoitus astuttaa niistä. Kevättalvi meneekin sitten sen mammalomalla jos kaikki sujuu suunnitellusti. Tekeekin meille molemmille hyvää pitää treenitaukoa kunnolla.

Kiitokset kaikille meitä seuranneille ja auttaneille, treenikamuille, kouluttajille, opaskoirakoululle, ystävilleni, puolisoni kärsivällisyyttä unohtamatta! Ilman ketään teistä mikään saavutettu ei olisi mahdollista. Ensi vuonna jatketaan!