Lauantaina olimme Pia Miettisen tokokoulutuksessa. Itse asiassa olimme jo ilmoittautunut siihen syksyllä, mutta silloin se peruuntui kouluttajan sairastumisesta. En meinannut aluksi mennä tähän uuteen tilaisuuteen Thean tiineyden ja illan rakennusetsinnän vuoksi, mutta onneksi menin. Tykkäsin kovasti Pian tyylistä ja saimme hyviä vinkkejä miten alkaa työstämään ohjattua noutoa ja peruuttamista seurautuksessa. Pia käyttää aina suoraan kolmea kapulaa ohjatun aloittamisessa, jotta koira alusta asti oppii, että keskikapula on neutraali. Toki tietysti koiran on osattava jo noutaa silloin. Thea kun ei vielä osaa mennä merkille, teimme niin että ohjasin sen käden avulla merkille seisomaan. Tämän jälkeen kävin näyttämässä noudettavaa kapulaa jotka Pia oli jo aiemmin koiran nähden vienyt. Palasin takaisin koiran luokse josta siirryin pari metriä sivuun siihen suuntaan mihin olen sen lähettämässä. Näissä avustetuissa suunnissa Thea onnistui hyvin. Pia kehotti ottamaan nämä noudot vauhtinoutoina jotta koiralle ei jäisi mielikuvaa vilkuilla keskikapulaa. Kerran Thea meinasi lähteä väärälle kapulalle, mutta saimmekin kehuja kuinka Thea on "hanskassa" kun sain sen pysäytettyä ja ohjattua oikeaan suuntaan. Pia myös mainitsi, että jos koira on menossa väärälle kapulalle ja se saadaan pysäytettyä niin siitä jo tulisi palkata, että pysähtyy. Saimme lisäksi hyviä merkinvahvistamisvinkkejä joita voikin ottaa ohjelmaan kunhan merkki on sille tutumpi.
Seuraamisessa hän neuvoi aloittamaan pelkästään siitä, että koira nousee seisomaan kun nostan vasenta jalkaa. Vasta tämän jälkeen pienin askelin, askel kerrallaan opetellaan taaksepäin kulkemista. Aluksi koira saa olla vähän vino, mutta mahdollisimman pian olisi palkattava vain suorasta asennosta.
Otin kolmanneksi liikkeeksi meillä vain perusasentoa ja sen vahvistamista. Tähän en saanut Pialta mitään uutta vinkkiä tiedossa olevani lisäksi eli peilin edessä harjoitteita.
Lauantai-illalle meillä oli myös varattuna raksaetsintää siellä vanhassa, isossa navetassa. Vähän jänskätti kun Thean kanssa ei ole pariin kuukauteen tehty oikeastaan mitään ja mahdollisen tiineydenkin vuoksi sen käyttäytymistä ei voinut ennakoida. Huoli oli turha, likka paineli innolla ja ilmaisuikin oli kohtuullista ottaen huomioon ettei tätä olla tehty pitkään aikaan. Avoportaiden yläpäässä piilossa oleva maalimies aiheutti Thealle kuten myös monelle muullekin mukana olleelle koiralle haasteita sillä hajuvana leviää sieltä kovin laajalle ja moni tottunut etsimään vain nenänkorkeudella olevista paikoista. Sitkeän etsimisen jälkeen tämäkin kuitenkin löytyi. Varsinaiset suljetut/umpipiilot olivat sille helpompia. Saa nähdä ehditäänkö harrastaa henkilöhakua enää ennen mammalomalle jäämistä.
Astutuksesta on nyt kaksi viikkoa ja olen ollut hämmästynyt miten "oireeton" Thea on ollut. Eilen kuitenkin näin vaaleaa, limavuotoa joka jojona roikkui emättimestä. Tätä on esiintynyt Thealla molempien aikaisempien tiineyksien aikana, joten oli siis ensimmäinen merkki mahdollisesta onnistumisesta. Reilu viikon kuluttua sillä on ultra, jolloin tiineydestä saadaan lisätietoa. Peukut siis pystyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti