Tiineenä

Torstain ultra vahvisti Thean olevan tiineenä joten nyt sitten isommat treenaukset jää tauolle. Nopsasti tuo aika menee sillä noin neljän viikon päästä penneleiden tulisi olla syntynyt. Theahan on aiemmissa odotuksissa synnyttänyt muutama päivä ennen laskettua aikaa.  Kuntoillaan loppu aika mamman jaksamisen mukaan ja Milli pääsee treenattavaksi. Pidetään peukkuja että kaikki sujuu hyvin!

Päivitystä kuulumisiin

Puolessakuussa elokuuta ne Thean juoksut vihdoinkin alkoivat. Olimme juuri menossa sen kanssa PEHA-B -kurssille Tampereelle ja jouduin ilmoittamaan sinne, että tulemme kyllä, mutta emme voi majoittua samaan tilaan. Tai minä voisin, mutta Thean täytyisi nukkua sitten autossa. Onneksi ei oltu luvattu vielä kylmiä öitä. No järjestäjät olivat ihania ja me saatiinkin ihan oma mökki yöpymiseen. Itse kurssista ei jäänyt kyllä jälkipolville mainittavaa. Tai minä opin kyllä, mutta Thea laamaili ja kuseskeli omalla maastovuorollaan ja selvästikään ei ollut kartalla mitä pitäisi tehdä. Osa meni juoksujen piikkiin, osa kyllä siihen ettei se tiennyt vielä mitä pitäisi 25 hehtaarin alueella tehdä kun ei pistoteta.
No sitten Thea siemennettiin mustalla Levi-uroksella ja ensi viikolla meillä on ultra jolloin tiedetään onko penneleitä tulossa. Levi ei tietääkseni kanna ruskeaa, joten mustuaisia on luvassa. Nämä olisivat nyt VIHDOINKIN sillä vikat pennut. Toivottavasti onnistuu, jotta siitosura tulisi päätökseensä. Siemennyksen vuoksi peruin sitten yhden pk-hakukokeen ja ipor-hakukokeen jotka olisivat olleet lokakuussa. Progen perusteella arvioitu laskettuaika on nimittäin 31.10.

Thean D-pennut täyttivät jo 4-vuotta 1.8., I-pennut 3-vuotta 13.9. ja C-pennut 1-vuoden 18.9. Onnea kaikille tasapuolisesti!

Aloimme käymään Thean kanssa taasen tokoilemassa TUUKKissa, jota jatkamme nyt muutaman kerran kunnes maha on jo liian iso. Ei kovin tavoitteellista vaan enempi mennään hyvänmielen tottiksella eteenpäin. Katsotaan miten sitten mahdollisten pentujen jälkeen tilannetta uudelleen.

Milli-pennun kanssa käytiin suorittamassa taipparit ja hienosti ipana toimikin. Kovin sillä alkaa olla murkkuikä päällä ja ärsyttää Theaa minkä kerkiää. Thea maltillisesti antaa sen riekkua, mutta selvästi silläkin on joku raja jolloin ärähdetään kunnolla. Onneksi ipana uskoo, edes hetkeksi.

Palataan piakkoin kun tiedetään löytyykö Thean massusta pentuja.

Vuosi 2015 paketissa, katse eteenpäin 2016

Olin kirjannut vuosi sitten tavoitteeksemme taipparit ja tokossa VOI1 sekä metrisen esteen opettamisen ja taisi näyttelykäyntikin olla toiveissa. Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin vaan paljon paremminkin. Vuosi alkoi Thean astutuksella, josta ikävästi jäikin sitten tyhjäksi. Alkuvuosi oli kuitenkin osittain "pilalla" treenaamattomuuden vuoksi. Sitten aloitettiinkin tosissaan hinkkaamaan voi-liikkeitä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jotenkin toimia. Välissä meidät houkuteltiin epävirallisiin WT-kisoihin joihin treenaamatta osallistuimme päästen finaaliin asti. Siellä vain meidän kokemattomuus tulikin ilmi ja lopullinen sijoitus taisi olla 7/24. Ei huono!

Maaliskuussa korkattiin tokon voi-luokka, jossa tunnari meni nollille, muuten kuitenkin hienosti 2.tulos. Viikkoa myöhemmin lähdettiin lomamatkan varrella Kouvolan kisoihin joista upea ykköstulos luokkavoitolla! Olin äärettömän onnellinen. Siitä alkoi evl-liikkeiden tosissaan harjoittelu. Olimme jo saaneet paikan toukokuussa evl:ään ja pelastuskoirien peha-A kokeeseen, mutta Thean silmätulehduksen vuoksi saaman lääkityksen ja antidopingsäännösten vuoksi jouduimme ne perumaan. Tosi harmillista sillä tänä vuonna ei kumpiinkaan oikein helpolla päässyt. Heinolaan sitten vihdoinkin pääsimme varasijalta 4 starttaamaan ekassa evl:ssä. Ohjaaja mokaili huolella, mutta tuomari oli armollinen ja saimme nipinnapin ykköstuloksen ja luokkavoiton. Muistan kuinka liikutuin ihan kyyneliin kun sain tietää tulokset. Siellä oli monta konkaria jotka kuitenkin epäonnistuivat, olimme ainoa ykkösen saanut!

Toukokuussa kokeilimme taippareita, mutta näin jälkeenpäin älysin miksemme sitä läpäissyt. Thealla oli liian vähän riistakokemusta pitkään aikaan. Kolme viikkoa myöhemmin menimme uudelleen ja saimme taipparit läpi hienoilla arvosteluilla.

Heinäkuussa kävimme näyttelykehässä pyörähtämässä josta EH eli erittäin hyvä.

Sitten Thealla alkoikin juoksut ja astutuksesta syntyi viisi uutta työkoiranalkua. Syksy meni sillä mammaillessa ja sen jälkeen kuntoutuessa ja kevyesti taas treenatessa. Edelliset I-pennut myös valmistuivat oppaiksi loppuvuonna.

Koko vuoden muuten olemme käyneet hakuilemassa, raunioilla tai rakennusetsinnöissä. Keväällä olimme myös noutajien hakuleirillä oppia saamassa. Lisähaaveena ollut pk-/peko-koeuran korkkaaminen jäi tältä kesältä samoin kuin sen metrisen helppo ylitys, mutta näistä on hyvä lähteä sitten ensi vuonna.

Vuodelle 2016 tavoitteena olisi saada puuttuvat ykköset tokosta, mutta mikäli se näyttää mahdottomalta saavuttaa kenties unohdamme tokoilun. Yksi näyttely ehkäpä ja ainakin olen ilmonnut Thean luonnetestiin keväälle. Yritän myös saada Thean pk-tottiksen parempaan kuntoon jotta HK1 olisi mahdollista saavuttaa. Jos se onnistuu, tiedän ettei HK2:kaan ole mahdoton ajatus. PEHA-A kokeeseen osallistutaan mikäli vain pääsen ilmoittautumisessa läpi.
Tässäpä sitä taas haastetta ensi vuodelle. Jos terveyttä ja intoa molemmilla riittää, kokeilen startata myös noutajien WT- tai nome-B kokeissa kokemuksen saamiseksi, mutta nämä ovat kyllä prioriteeteissa viimeisenä. HUH, näyttääpä ruuhkaiselta ja varsinkin kun nyt on pentukin talossa joka tarvitsee myös opetusta. Onneksi Thealla on kuitenkin henkilöhausta jo melko hyvät pohjat olemassa, joten niitä tarvitsee vain pikkuisen viilata. Suurin työ tulee olemaan tokon uusissa evl-liikkeissä.

Mukavaa, että olette jaksaneet seurata meidän taivalta. Toivotamme hyvää talven jatkoa sekä turvallista Vuoden vaihtumista kaikille!

H-hetki lähestyy

Thealla tänään 58vrk odotusta. Saimme käydä sitä vielä ulkoiluttamassa ja yllättävänkin reippaasti se halusi vielä mennä. Ennemminkin yritimme vauhtia hieman hidastaa.
Edellisillä kerroilla se on synnyttänyt D-pennut 61vrk ja I-pennut 60vrk tienoilla, joten lähellä jo ollaan. Nyt alan sitten odotella luuri kädessä koska tulee ilmoitusta, voi kun kaikki menisi hyvin.

I-pennut täyttivät 13.9. 2-vuotta, isosti Onnea kaikille ihanille I:lle!

Reilu viikko enää

Thea vietiin sunnuntaina koululle valmistautumaan synnytykseen. Lähtöpäivänä käytiin kotimatkalla mökillä ja Thea meni vielä itsenäisesti veteen kahlailemaan. Itse asiassa se jäi sinne seisomaan niin, että vesi ylettyi mahaan. Mikähän lie viilennystarve ipanoille oli.


Koti tuntui sitten taas tosi tyhjältä ja mielessä sitä mietti mitähän Thea siellä tekee.
Soitin sitten tiistaina kuulumisia ja likkahan oli siellä temppuillut ja ollut itsepäinen. Ei ollut suostunut liikkumaan lenkillä joidenkin eläintenhoitajien kanssa. Yksi sentään oli kelvannut. Noh, tätähän se on meilläkin aina tehnyt tiineenä ollessaan. Minulle aina tiineyden alkuvaiheessa, liittyen jotenkin pahoinvointiin. Miehelleni se on tehnyt sitä koko tiineyden ja hän on heltynyt antamaan Thealle periksi siinä.

49 vrk

Torstaina kävin sitten ulkoiluttamassa Theaa. Likka oli erittäin pirteällä päällä ja jaksoi ihmeen hyvin lenkkeillä 45 min. Aluksi mentiin reipasta kävelyä, mutta lopuksi sitten hitaammin. Hassua oli, että kun pysähdyin metsässä katsomaan hieman ympäristöä, se tuli automaattisesti tarjoamaan perusasentoa. Hupsu tyttö, tekemättömyys näköjään saa aktiiviseksi. :P
Vähän oli massu kasvanut, mutta ei ole läheskään niin iso kuin aiemmin tässä vaiheessa tai sitten on hedelmöittyminen tapahtunut sen verran myöhempään ja vatsa kasvaa parin päivän viiveellä.
Eipä tässä enää hirmuisesti olekaan laskettuun aikaan, reilu viikko. Sunnuntaina pyrin käymään vielä ulkoiluttamassa, mutta sitten luulen, että Thean annettava loppu aika rauhoittua täysin.

53 vrk

6.vkoa astutuksesta, 45 vrk tiineyttä

45 vuorokautta tiineyttä on nyt täynnä. Thea vaikuttaisi pienemmältä kuin aiemmin eli odotettavissa ei olisi yhdeksää pentua niin kuin aiemmilla kerroilla. Jopa useat ovat sanoneet ettei se näytä yhtään tiineeltä. Noh, kyllä mä huomaan eron miten kupeet ovat täyttyneet, nisät törröttää ja maitobaari alkamassa saada myös täytettä. Lisäksi Thea on niiiiiiin ahne, että asuisi mielellään pelkästään keittiössä missä ruokakipotkin ovat. Jonkun verran se lenkillä jää oikkuilemaan, mutta pääsääntöisesti kulkenut yllättävänkin reippaasti. Otin tänään kuvan jota vertasin aiempiin kuviin samoilla vuorokausilla ja siinä ei kyllä paljoa eroa ole, päin vastoin mahakuhmut näkyvät paremmin. Ehkäpä monisynnyttäjällä se mahan kasvutapa onkin erilainen ja tiedostan kyllä, että Thea on laihtunut myös hiukan, joten täytyykin lisätä vähän ruokaa.

Kuvakulmat ovat toki hieman eri, mutta näkee kyllä kuinka Thea alkanut pitää jo takajalkojaan enemmän mahanalla. Sunnuntaina se sitten lähtee mammalomalle valmistautumaan synnytykseen, jonka laskettu aika on 20.9.

45 vrk 2015

45 vrk 2013 (syntyi 9)

46 vrk 2012 (syntyi 9)

Ultrassa

Näkemäni merkit pitivät paikkansa ja Thea on tiineenä ultrankin mukaan. Masussa pötköttelee useita pieniä penneleitä joten jos kaikki menee hyvin on reilu kuukauden päästä taas Thealla iso työ pentujen kera. Vaihtelevaa liikkumishalukkuutta esiintynyt lenkeillä ja pientä tottista ollaan sen kanssa otettu. Kaikki muu treenaushan me jätettiin heti astutuksen jälkeen pois välttääksemme turhaa stressiä.
Massu alkaa nyt sitten kasvaa ja yritän ottaa taas jonkun kuvan kun tulee sopiva hetki. :)

2.vkoa astutuksesta

Thea on tullut aavistuksen läheisyydenkaipuiseksi. Hakeutuu mielellään koko ajan ihan jalkojen viereen kotona. Lisäksi se on halunnut mahanalusrapsutuksia ja silityksiä, mitä ei normaalisti juurikaan kerjää. Tänä aamuna se myös selvästi kärsi pahoinvoinnista koska suupielissä oli kuolavaahtoa ja lenkilläkin laahusti pää alhaalla. Vaaleaa limavuotoakin on tullut. Merkit siis viittaavat vahvasti siihen, että se on tiineenä tällä hetkellä. Ainakin ne vastaavat lähes I-pentujen odotusaikana olleita oireita. Vielä olisi pari viikkoa ennen kuin on ultra, jotta asia varmistuu.

Olemme jättäneet kaikki kiihdyttävät harrastukset pois kuvioista ja otettu vain kerran kevyttä tottista kentällä. Iltaisin olemme kävelleet pitkillä lenkillä jotta kunto pysyisi hyvänä. Vielä on lenkit Thealle maistunut ja olen yrittänytkin kävellä paljon eri reittejä.

Thean ekat D-pennut täyttivät jo 3-vuotta 1.8. Huisin paljon onnea näin jälkikäteen. I-pennut taas täyttävät 2-vuotta ensi kuussa ja niistä suurin osa valmistuukin oppaaksi loppuvuodesta. Olen taas muistuttanut mieleeni molempien pentueiden syntymää ja pentuaikaa miten kaikki oikein menikään. Toivottavasti näkemäni tiineydenmerkit pitävät paikkansa ja saadaan syyskuun loppupuolella lisää pentuja opaskoirarintamalle.

Astutettu

Thea siemennettiin reilu viikko sitten Basso-nimisellä mustalla oppaalla. Vielä ei mielestäni oireilua ole nähtävillä, mutta pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä jotta tällä kerralla onnistuisi. Nämä olisivat ilmeisesti viimeiset pennut sillä.

Basso kantaa ruskeaa väriä koska sillä on aiemminkin ollut ruskeita pentuja Thean mustan tyttären kanssa. Odotettavissa siten Theankin kanssa joitain ruskeita ipanoita.

Elokuun puolivälin jälkeen meillä on ultra, jolloin saadaan tietoa onnistumisesta. Pidäthän peukkuja?

Tyhjä :(

Thea kävi eilen ultrassa ja valitettavasti siellä ei polskinut uusia työkoiran alkuja. Eläinlääkäri näki joitakin alkiorakkuloita, mutta niissä ei ollut elämää. Pettymys oli suuri! Olin tosin tätä jo hieman pelännytkin sillä aikaisempiin tiineyksiin verrattuna Thea oli oireillut todella lievästi jos laisinkaan. Ei esiintynyt pahoinvointia, äksyilyä muille koirille, hellyydenkaipuuta eikä oikkuilua. Vain vähäisessä määrin limavuotoa. Vein likan tänään uudestaan koululle koska halusivat ottaa joitakin kokeita selvittääkseen ilmeneekö mitään tarkempaa syytä. Lisäksi he käyttivät Theaa ultrassa koirien lisääntymisspesialistin luona Mäntsälässä, jossa tuloksena oli sama. Tyhjä mikä tyhjä. :(

Nyt toivon, ettei hirmu pakkasia tulisi jotta voisimme lenkkeillä reippaasti, sillä ultran vuoksi ajeltujen vatsakarvojen vuoksi mahanalus on täysin paljas. Toivottavasti säästymme myös valeraskausoireilta.

Tokokoulutusta ja rakennusetsintää, 2 viikkoa astutuksesta

Lauantaina olimme Pia Miettisen tokokoulutuksessa. Itse asiassa olimme jo ilmoittautunut siihen syksyllä, mutta silloin se peruuntui kouluttajan sairastumisesta. En meinannut aluksi mennä tähän uuteen tilaisuuteen Thean tiineyden ja illan rakennusetsinnän vuoksi, mutta onneksi menin. Tykkäsin kovasti Pian tyylistä ja saimme hyviä vinkkejä miten alkaa työstämään ohjattua noutoa ja peruuttamista seurautuksessa. Pia käyttää aina suoraan kolmea kapulaa ohjatun aloittamisessa, jotta koira alusta asti oppii, että keskikapula on neutraali. Toki tietysti koiran on osattava jo noutaa silloin. Thea kun ei vielä osaa mennä merkille, teimme niin että ohjasin sen käden avulla merkille seisomaan. Tämän jälkeen kävin näyttämässä noudettavaa kapulaa jotka Pia oli jo aiemmin koiran nähden vienyt. Palasin takaisin koiran luokse josta siirryin pari metriä sivuun siihen suuntaan mihin olen sen lähettämässä. Näissä avustetuissa suunnissa Thea onnistui hyvin. Pia kehotti ottamaan nämä noudot vauhtinoutoina jotta koiralle ei jäisi mielikuvaa vilkuilla keskikapulaa. Kerran Thea meinasi lähteä väärälle kapulalle, mutta saimmekin kehuja kuinka Thea on "hanskassa" kun sain sen pysäytettyä ja ohjattua oikeaan suuntaan. Pia myös mainitsi, että jos koira on menossa väärälle kapulalle ja se saadaan pysäytettyä niin siitä jo tulisi palkata, että pysähtyy. Saimme lisäksi hyviä merkinvahvistamisvinkkejä joita voikin ottaa ohjelmaan kunhan merkki on sille tutumpi.

Seuraamisessa hän neuvoi aloittamaan pelkästään siitä, että koira nousee seisomaan kun nostan vasenta jalkaa. Vasta tämän jälkeen pienin askelin, askel kerrallaan opetellaan taaksepäin kulkemista. Aluksi koira saa olla vähän vino, mutta mahdollisimman pian olisi palkattava vain suorasta asennosta.

Otin kolmanneksi liikkeeksi meillä vain perusasentoa ja sen vahvistamista. Tähän en saanut Pialta mitään uutta vinkkiä tiedossa olevani lisäksi eli peilin edessä harjoitteita.

Lauantai-illalle meillä oli myös varattuna raksaetsintää siellä vanhassa, isossa navetassa. Vähän jänskätti kun Thean kanssa ei ole pariin kuukauteen tehty oikeastaan mitään ja mahdollisen tiineydenkin vuoksi sen käyttäytymistä ei voinut ennakoida. Huoli oli turha, likka paineli innolla ja ilmaisuikin oli kohtuullista ottaen huomioon ettei tätä olla tehty pitkään aikaan. Avoportaiden yläpäässä piilossa oleva maalimies aiheutti Thealle kuten myös monelle muullekin mukana olleelle koiralle haasteita sillä hajuvana leviää sieltä kovin laajalle ja moni tottunut etsimään vain nenänkorkeudella olevista paikoista. Sitkeän etsimisen jälkeen tämäkin kuitenkin löytyi. Varsinaiset suljetut/umpipiilot olivat sille helpompia. Saa nähdä ehditäänkö harrastaa henkilöhakua enää ennen mammalomalle jäämistä.

Astutuksesta on nyt kaksi viikkoa ja olen ollut hämmästynyt miten "oireeton" Thea on ollut. Eilen kuitenkin näin vaaleaa, limavuotoa joka jojona roikkui emättimestä. Tätä on esiintynyt Thealla molempien aikaisempien tiineyksien aikana, joten oli siis ensimmäinen merkki mahdollisesta onnistumisesta. Reilu viikon kuluttua sillä on ultra, jolloin tiineydestä saadaan lisätietoa. Peukut siis pystyyn.

8 vkoa astutuksesta

Niin se vain on, että viimeinen odotusviikko lähti käyntiin. Sain tänään vielä käyttää Theaa jaloittelemassa sekä seurustelemassa sen kanssa pihalla. Likalla on nyt 57.vrk, maha roikkuu kunnolla ja on selkeästi laskeutunut. Aikas lyllertämistä se liikkuminen alkaa jo olla, aluksi tosin ravasi kiireesti tarpeilleen, mutta muuten liikkuminen oli kuin bulldogilla. Thea on syönyt vielä hyvin ja lämmötkin olleet tasaiset, joten aikaisintaan viikonloppuna on odotettavissa tapahtumia. Tosin viime kerrallahan ei lämpötilan laskuja saatu rekisteröityä laisinkaan ja syömistäkään Thea ei lopettanut ennakkoon. Synnytys oli alkanut täysin yllättäen jopa kokeneilta konkareilta. Toivottavasti se nyt ei aloittaisi niin salassa. :D
Onneksi koulun henkilökunta on huippuammattilaisia ja mukavia, tiedän että Theasta pidetään siellä hyvää huolta!  Itsellehän tämä odotus ja odotus ja.....olen niin malttamaton. Taidan nukkuakin puhelin kädessä odottaessani soittoa koululta.

Thea 57vrk.

Käykäähän muuten tutustumassa opaskoirakoulun facebook-sivustoon, löydätte sieltäkin tietoa koulun tapahtumista:

https://www.facebook.com/guidedogschool

7 vkoa astutuksesta

tiineyttä 50 vrk

Tänään veimme Thean koululle valmistautumaan synnytykseen. Nyt heti illalla jo tuntui todella tyhjältä kotona. Kukaan ei seurannut perässä keittiöön tai kun järjestelin remmit laatikkoon niin kukaan ei tullut remmien äänestä eteiseen.
Tämän kuluneen viikon Thean askel on hidastunut ja enää se ei halunnut lenkkeillä kuin noin reilu 2 km per kerta. Siinäkin välillä se saattoi pysähtyä seisoskelemaan hetkeksi ennen kuin jatkoi verkkaisesti matkaansa. Paljon se oli alkanut myös juomaan vettä, mikä kuuluu asiaan. Hieman näytti viikonloppuna, että se olisi laihtunut joten lisäsin hippusen enemmän ruokaa. Sehän ei tietty likkaa haitannut päin vastoin. Ruokahalu on sillä valtava se varmaankin söisi koko ajan mikäli itse sen saisi päättää. Ja hotkien tietysti.
Soittelemme koululle sunnuntaina josko pääsisimme vielä ulkoiluttamaan Theaa ennen pidempää paussia. Riippuen tietysti Thean voinnista onko se mahdollista. Joka tapauksessa ilmoittelen sitten viimeistään pentukuulumiset kun on jotakin kerrottavaa. Pidetäänhän peukkuja, että kaikki menee hyvin!

6.vkoa astutuksesta, 45 vrk

Täällä sitä kasvatetaan massua. Thea on pullahtanut viikon sisällä valtavasti ja ihan kuin sen maha kasvaisi ihan silmissä. Myös maitobaari on alkanut hiljalleen täyttyä. Tänään huomasin myös, että sen "torttu" on alkanut pehmenemään ja ikäänkuin roikkumaan. Niin oli edellistenkin pentujen aikaan mitä silloin kauhistelin.
Likka on vaihtelevasti jaksanut lenkkeillä, mutta hiljakseen me on mentykin Thean tahtiin. Ruoka maistuisi niin kovin, että pois päin kotoa mennään laahustaen ja kotia päin kaahaten. Eteisestä se ryntää aina keittiöön josko ruokakipon jo saisi :) Sen lempipuuhia taitaakin olla tällä hetkellä syöminen ja makailu. Edes matolääkkeen karvas maku ei saa sitä olemaan hotkimatta evästään.
Olen kovasti yrittänyt tihrustella Thean viime vuoden kuvia samoihin aikoihin ja toisena päivänä tuntuisi siltä, että maha on pienempi ja toisena taas isompi. Seitsemän pentuahan ultrassa oli näkyvinään joten ei tässä enää ole kuin reilu pari viikkoa kun tiedämme kuinka paljon niitä ipanoita sitten tulikaan.
Eilen meillä tuli, lenkkeilessämme ystäväni ja hänen koiransa kanssa, kyykäärmeen poikanen vastaan hiekkatiellä. Koirat eivät huomanneet ja menivät molemmat käärmeen molemmin puolin ohi, onneksi. Ystäväni sitten hätisti risulla luikeron ojanpuolelle. En ikinä ole nähnyt niin pientä käärmettä ja kyllä sen jälkeen tuijotti visusti maata jatkaessamme metsätielle lenkkiämme. Ohessa kuvaa luikerosta ja huomatkaa havunneulanen, saatte mittasuhteen kyynpoikaselle.

kyynpoikanen 29.8.2013 Riihikallio/Tuusula

Tässä vielä kuva mammasta verrattuna edellisten pentujen vastaaviin odotusvuorokausiin. Hassua miten tummalta Thea näytti edellisenä vuonna??

Thea 29.8.13, (45vrk)

Thea v.2012 (46vrk)

5.vkoa astutuksesta

Mamma alkaa jo hidastelemaan tosissaan lenkeillä ja jäisi mieluusti seisoskelemaan vain paikoilleen, myös iltalenkeillä. Äsken olimme n.6km lenkillä, jonka alkumatkan kulki suht koht reippaasti, mutta viimeiset kilometrit jo todella verkkaisesti. Koulutuskentän ohi kulkiessamme se jäi taas seistä jököttämään, niin kovasti se olisi kentälle ilmeisesti halunnut, meidän höpönassu. Lenkillä kävimme samalla myös eläinkaupassa vaa'alla punnitsemassa Thean ja painoa oli tullut viikossa n.0,5 kg, toivottavasti tämä on normaali määrä nousua. Kupeet alkavat jo pullottaa selvästi ja nisätkin ovat jatkaneet kasvuaan. Vatsalinjakin on selvästi jo laskeutumassa.
Aloitimme eilen siirtymisen tiineen koiran ruokaan, jota ensi lauantaista alamme antamaan kolmesti päivässä. Kokonaismäärää ei tosin lisätä koska on jo itsessään vahvempaa ruokaa, ruokailukerrat jaetaan vain kolmeen kasvavan mahan vuoksi. Lauantaina alkaa myös matolääkkeen syöttö, joka on Nemavet-merkkistä.
Sivuprofiilista ei selvästikään näe miten kupeet ovat jo kasvaneet, mutta ehkäpä seuraamalla vatsalinjaa, huomaan sen jo jonkin verran laskeneen.

Theahan lähtee valmistautumaan synnytykseen jo kahden viikon kuluttua. Kaameeta! Kuinka mä jaksan pari kuukautta ilman koiraa? Tai ainakin siihen asti kunnes pennut ovat n. kolmeviikkoisia ja pääsen ulkoiluttamaan mammaa. ;) Olen myös pohtinut miten vuotiaat D-pennut voivat ja näenköhän niitä vielä kun menevät testeihin. Ainakin osa menossa testeihin samoihin aikoihin kuin nämä tulevat pennut ovat luovutusiässä.  Hee, huomatkaa miten tämä koiran tiineys vaikuttaa niin herkistyvästi minuunkin!

4. vkoa astutuksesta+ultra

Thea käyttäytyy edelleenkin kovin vaihtelevasti. Välillä löntystellään lenkillä ja välillä porhalletaan kuin juna eteenpäin. Ruoka maistuisi koko ajan ja eikä ihme sillä eilisen ultran perusteella masussa köllöttelee ainakin seitsemän uutta opaskoiran alkua. Ultraa varten Thealta ajeltiin karvat alavatsasta ja sen vuoksi nisien törröttäminen tuli selvästi esille. Vielä ei sivuprofiilissa näy suuria muutoksia ja painokin oli sama kuin astutushetkellä, joten nyt vatsankasvatuksen pitäisi sitten alkaa. Saimme myös eläinlääkäriltä luvan lenkkeillä sekä harrastaa hakua ja nomea Thean jaksamisen mukaan, koska on hyväkuntoinen. Vähän ollaankin nyt mielenvirkistykseksi tehty tottista, jossa on näyttänyt suorastaan yli-innokkuutta. Liekö makupalapalkkauksella ja tiineyden ahneudella jotakin tekemistä keskenään. :)
Ohessa taasen huonoa kuvaa sivusta, joka oli jo hankalaa sillä minun täytyisi kuvata typerällä kännykällä eikä Thea enää millään malttaisi seistä kun mieheni sitä pyytää..

Lisäksi yksi kuva viime lauantailta kun olimme Hartolan eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi järjestetyssä match-showssa:

Meillä kävi myös sunnuntaina poikani ystävä, joka harrastaa valokuvausta, ottamassa parempia kuvia Theasta. Odotankin malttamattomana minkälaisia niistä tuli. Erityisesti toivon hyvää pääkuvaa josta voisi tehdä itselle vaikka taulun. Ehkä laitan niistä tännekin muutaman mikäli tulee hyviä.

3.vko astutuksesta

Ahne, ahne ja ahne. Nämä kolme sanaa kuvaa Theaa tällä hetkellä. Juu tiedän, että labbikset ovat ahneita, mutta likka on niiiiin ahne, että syötyään ruuan se jää istumaan ja tuijottamaan takan (mökillä) tai työpöydän (kotona) päälle missä kuppia yleensä pidetään. Ja jos sille antaa makupalan, saa varoa ettei sormet lähde mukana.
Thea on kulkenut lenkillä tosi laiskasti. Onhan tietty ollut kuumakin, mutta jopa aamu viileillä se on laahustanut perässä 10 metrin päässä. Tiistaina kävimme koirakaverin kanssa lenkillä ja siltikin mamma kulki laiskasti. Keskiviikon lenkkeilyn yhteydessä kävimme pikaisesti kentällä harjoittelemassa hyppynoutoa ja siellä Thea kyllä innostui toimimaan. Pariin viikkoonhan me ei olla tehty muuta kuin lenkkeilty. Hyppynoutoa harjoittelimme vain alimman lankun kanssa, joten periaatteessa Thea olisi voinut vain astua yli. Isompia en uskalla enää hyppyyttää. Harjoittelussa jätin Thean esteen toiselle puolelle kapula suussa ja kutsuin luokse varmistaen, että se "hyppää" esteen yli palauttaessaan.

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa kokeilemassa hakua Tuusulassa yhdessä pienessä hakuporukassa. Olen joskus 20v sitten käynyt viimeksi hakutreeneissä, joten tunsin itseni kuin ekaluokkalaiseksi ekana koulupäivänä, intoa ja jännitystä ilmassa. Treeneissä harjoittelimme ensin esineruutua ja sen jälkeen henkilöhakua. Vähän jännäsin miten Thea noutaa esineet, sillä on tähän mennessä harjoiteltu vain damien sekä riistojen kera. Tiesin kyllä, että likka irtoaa hyvin ja tekee intensiivisesti laajaa hakua, mutta ottaako se erilaisia esineitä? Huoli oli tietenkin turha ja hyvin se toikin mm. lompakon. Jääkiekon se merkkasi, mutta ei kuitenkaan tarkentanut paikkaa joten siihen tarvittiin erillinen näköärsyke ennen kuin kävi sen hakemassa. Ohjattavuutta ei kuitenkaan ollut, korvat ilmeisesti tippuivat siltä metsässä. :) Henkilöhakua Thealla ei olla koskaan otettu, joten sovimme, että maalimies hehkuttaa namien kanssa ja lähteen juoksemaan äännelleen piiloon. Thea oli ihan into pikeenä ja lähti vauhdilla maalimiehen perään. Piilossa sille syötettiin nameja siihen asti kun tulin paikalle. Oli ihanaa nähdä miten mamma taas syttyi kun tehdään jotakin. Jouduin jo sanomaan, että sitä kannattaa kehua rauhallisesti, sillä alkaa muuten vain höseltämään eikä se ole tarkoitus. Mutta on tuo koiruus vaan niin kummallisen hyvä treenattiinpa mitä hyvänsä, kunpa osaisin itse ohjata ja opettaa sitä oikein.

Ja sitten siihen kuvaan. Kuvaan jotenkin vinossa koiraan nähden ja salamakin on kohdentunut enempi reiteen joten näyttää kuvassa kuin olisi jotenkin tappijalkainen edestä. No, eiköhän se mahan linja käy siitä selville ja mielestäni se on lievästi laskenut. Myös kupeet ovat alkaneet täyttyä, mikä ei näy kyllä tässä kuvassa.

2.vko astutuksesta

Tepsukkainen on muuttunut kiukkuiseksi muille koirille, erityisesti uroksille. Yhtään eivät saa tulla lähellekään takapäätä eikä niiden kanssa voi enää edes leikkiä. Ja jos lenkillä tulee vastaan koiria, se yrittää ilmeisesti naamioitua piikkisiaksi, niin on kaikki karvat pystyssä niskasta hännänpäähän asti. Meille se on edelleenkin kovin hellyydenkipeä ja suorastaan kerjää rapsutuksia ja hyväilyitä. Tällä viikolla tosin joka ikisellä aamulenkillä se on tehnyt alkuvaiheessa stopin. Ihan sama onko kiinni vai vapaana, jää seisomaan kuin sahapukki eikä liiku mihinkään. Tai haluaisi vain kääntyä takaisin kotiin. Erityisesti sellaiset paikat missä yleensä on paljon koirien hajuja on paikkoja joihin se ei haluaisi tulla. Päivällä ja illalla tätä ongelmaa ei esiinny, joten liekö sitten jotakin aamupahoinvointia :D koska olin näkevinäni myös hieman vaahtoa suupielissä. Ruoka menee kyllä yhtä suurella intensiteetillä kuin aikaisemminkin.
Hieman on takapäästä myös tullut vaaleaa, kirkasta vuotoa ja soittelinkin jo koululle vain vahvistaakseni, että se kuuluu asiaan. Näin taisi olla viime kerrallakin. Veristä vuotoa ei saa tulla, eikä lammikoita. Vielä on kaksi viikkoa ennen kuin pääsemme ultraan jotta lopullinen varmuus pennuista saadaan. Malttamattomana odotan jo sitä.
Alla juuri otettu sivukuva likasta. Jotkut ottavat viikottain aina kuvia odottavista koiristaan seuratessaan mahan kasvua joten täytyihän minunkin sitten niin tehdä. :)

1. vko astutuksesta

Theasta on tullut tosi hellyydenkipeä ja hakeutuu lähelle. Lisäksi se on muuttunut muutenkin paljon pentumaisemmaksi ja leikkisämmäksi, tuo sisällä lelujaan jatkuvasti syliin. En muista, että olisi ollut samanlainen talvella kun sillä oli juoksut, enempi se silloin muuttui jossakin vaiheessa apaattiseksi. Eli taisi silloin potea lievää valeraskautta koska apaattisuus loppui mukamas synnytyksen aikoihin. Voihan olla, että itse tässä nyt keksii päästään tiineyden merkkejä kun niitä silmä tarkasti yrittää löytää jo tässä vaiheessa :D
Kävimme eilen 6 km iltalenkin lopuksi vähän tottistelemassa. Harjoiteltiin myös pari kertaa A-estettä sekä tokon hyppyliikettä. Edellisestä tottistelusta olikin jo jokunen viikko ja voi, että likka meni hienosti. Samaa ei voi sanoa viime viikonlopun jäljistä, jotka menivät aivan pepulleen kaikilta osin, huoh. Vikaa ei ollut koirassa vaan taasen kerran liinan toisessa päässä, joka ei ollut huomioinut riittävästi kokemattomalla koiralla jäljestysolosuhteita, -paikkaa yms.yms. No se siitä, seuraavat jäljet tehdäänkin alkeisjälkinä, erittäin motivoidusti ja makupaloja viljelleen.
Olimme jo toukokuussa ilmoittautuneet yhden nome-gurun, Santtu Narkilahden koulutukseen, joka on 24.8. Nyt jos Thea onkin tiineenä, voidaankohan me osallistuakaan siihen? Likalla olisi silloin odotusta jo 5,5 viikkoa ja saattaisi ottaa aikamoisia kierroksia nome-harjoitteluissa. Tai itse lähden ainakin kuunteluoppilaaksi, mutta täytyypi kysellä ultrassa eläinlääkäriltä onko se enää järkevää Thealle ja ruveta jo valmiiksi miettimään kenelle voisin paikkaa tarjota.

Huomenna menemme aamupäivällä Mäntsälään herpes-rokotteeseen ja sitten lähdemme taas mökille. Odottelemme jo kovasti koska saamme vieraaksemme Thean Didi-pennun ja Jane-uranvaihtajan perheineen, vinks vinks ;)