Ohi on!

Thea kotiutui kaksi viikkoa sitten neljänsistä pennuistaan. Suuntasimme tavan mukaisesti suoraan mökille, jotta Thean kuntoutuminen lähtisi hyvin käyntiin. Mökillä se onkin leikkinyt poikkeuksellisen paljon Millin kanssa, mutta selvästi pitäen ohjat omissa tassuissaan vaikka Milli kovasti sitä haastaakin.

Sovimme koulun kanssa alustavasti, että sterilisointi tehtäisiin helmikuun puolivälissä. Tämän jälkeen Thea siirtyykin meidän omistukseen kun kaikki velvoitteet ovat ohitse. Edellisistä C-pennuista ei koulutukseen jatkanut valitettavasti kuin yksi, muut neljä hylättiin terveystarkastuksissa. Toivottavasti nämä viimeiset, M-pennut kehittyvät terveiksi ja sopivaluonteisiksi jotta mahdollisimman moni hyväksytään koulutukseen sitten tulevaisuudessa.

Pentulassa kaikki hyvin

Kävin sunnuntaina katsomassa Theaa ja pentuja. Naperot tulivat lauantaina 3 viikkoa ja nyt alkavat jalat jo kantaa. Tuntuu hassulta, että ne ovat neljän viikon päästä jo matkaamassa hoitoperheisiinsä. Äkkiä tämä aika on mennyt, tosin ikävää on varmasti lieventänyt perheessämme oleva toinen koira. Aiemmin pureskelin kynsiä Thean mammaloman aikana. 😂

Pyrin nyt loppuajan käymään pentulassa pari kertaa viikossa lähinnä Theaa ulkoiluttaen jotta palautuminen pääsee hyvään alkuun. Toki en malta olla tiirailematta pentusia samalla. Thean

Thean edelliset, C-pennut ovat olleet testeissä, mutta en ole tarkkaa tietoa niistä saanut. Ilmeisesti kaksi viidestä olisi hylätty, mutta tarkistan tietoa vielä.

7 mustaa työkoiranalkua

Niin se odotusaika sitten meni ja Thea pyöräytti lauantaina seitsemän, mustaa pikkuista. Synnytys ei tällä kertaa ollut ihan helppo, mutta pääasia, että Thea ja kaikki pennut voivat hyvin. Kävimme tänään katsomassa tulokkaita monitorin välityksellä ja siellä mamma autuaasti ipanoitaan imetti. Emähän ei ensimmäisinä viikkoina juurikaan pentulaatikosta liiku, vain imettää ja putsaa pentujaan.
Liitän tähän pienen videon joka siis kuvattu kännykällä monitoriruudusta

Tiineenä

Torstain ultra vahvisti Thean olevan tiineenä joten nyt sitten isommat treenaukset jää tauolle. Nopsasti tuo aika menee sillä noin neljän viikon päästä penneleiden tulisi olla syntynyt. Theahan on aiemmissa odotuksissa synnyttänyt muutama päivä ennen laskettua aikaa.  Kuntoillaan loppu aika mamman jaksamisen mukaan ja Milli pääsee treenattavaksi. Pidetään peukkuja että kaikki sujuu hyvin!

Päivitystä kuulumisiin

Puolessakuussa elokuuta ne Thean juoksut vihdoinkin alkoivat. Olimme juuri menossa sen kanssa PEHA-B -kurssille Tampereelle ja jouduin ilmoittamaan sinne, että tulemme kyllä, mutta emme voi majoittua samaan tilaan. Tai minä voisin, mutta Thean täytyisi nukkua sitten autossa. Onneksi ei oltu luvattu vielä kylmiä öitä. No järjestäjät olivat ihania ja me saatiinkin ihan oma mökki yöpymiseen. Itse kurssista ei jäänyt kyllä jälkipolville mainittavaa. Tai minä opin kyllä, mutta Thea laamaili ja kuseskeli omalla maastovuorollaan ja selvästikään ei ollut kartalla mitä pitäisi tehdä. Osa meni juoksujen piikkiin, osa kyllä siihen ettei se tiennyt vielä mitä pitäisi 25 hehtaarin alueella tehdä kun ei pistoteta.
No sitten Thea siemennettiin mustalla Levi-uroksella ja ensi viikolla meillä on ultra jolloin tiedetään onko penneleitä tulossa. Levi ei tietääkseni kanna ruskeaa, joten mustuaisia on luvassa. Nämä olisivat nyt VIHDOINKIN sillä vikat pennut. Toivottavasti onnistuu, jotta siitosura tulisi päätökseensä. Siemennyksen vuoksi peruin sitten yhden pk-hakukokeen ja ipor-hakukokeen jotka olisivat olleet lokakuussa. Progen perusteella arvioitu laskettuaika on nimittäin 31.10.

Thean D-pennut täyttivät jo 4-vuotta 1.8., I-pennut 3-vuotta 13.9. ja C-pennut 1-vuoden 18.9. Onnea kaikille tasapuolisesti!

Aloimme käymään Thean kanssa taasen tokoilemassa TUUKKissa, jota jatkamme nyt muutaman kerran kunnes maha on jo liian iso. Ei kovin tavoitteellista vaan enempi mennään hyvänmielen tottiksella eteenpäin. Katsotaan miten sitten mahdollisten pentujen jälkeen tilannetta uudelleen.

Milli-pennun kanssa käytiin suorittamassa taipparit ja hienosti ipana toimikin. Kovin sillä alkaa olla murkkuikä päällä ja ärsyttää Theaa minkä kerkiää. Thea maltillisesti antaa sen riekkua, mutta selvästi silläkin on joku raja jolloin ärähdetään kunnolla. Onneksi ipana uskoo, edes hetkeksi.

Palataan piakkoin kun tiedetään löytyykö Thean massusta pentuja.

Kesäpuuhastelua

Kesä on mennyt hujauksessa ja nyt alkaa jo illat pimenee. Thea pääsi pikkuhiljaa jumeista hieronnan ja akupunktion avulla. Käytiin parissa tokokokeessa, mutta liiemmin ei treenattu jumien vuoksi joten tuloksetkin jäivät laihoiksi 2xEVL3. Sitten lomalla käytiin korkkaamassa pk-jälki jossa siinäkin jäätiin tuloksettomiksi minun luullessa osaavani paremmin jäljestää kuin Thea. Tämän tein myös kahdesti. Ekassa kokeessa tein silti esineruudun josta täydet sekä tottiksen josta saimme 74 pistettä koska hyppynouto meni nollille. Sitten Thean pakka jäljessä hajosi ihan täysin, johtuiko minusta vaiko niistä juoksuista joita odotettu alkavaksi jo heinäkuussa. Nome-b käytiin myös kokeilemassa, mutta siellä Thea kuumeni laukauksista ja heitoista niin ettei saatu tulosta. Mutta mikäli olisi pysynyt ns. "kasassa", olisi tulos ollut mahdollinen.

Lomalla käytiin myös kahden päivän ipor-jälkiopissa Lievestuoreella sekä ipor-sparrausryhmässä Porvoossa. Meille aluksi niin hankalat tikapuut alkavat jo sujua. Pöydissä joudutaan vielä tekemään myös töitä jotta ipor-tottis olisi mahdollinen.

Vielä viikko lomaa jäljellä ja pyrin silti jälkiä muutaman tekemään treenin vuoksi. Juoksut saisivat mun puolesta jo alkaa sillä tämmöinen odotan-vaihe on sangen ärsyttävää. Tokoa ei ole treenattu yhtään ja toistaiseksi se saakin jäädä. Päätavoitteemme on kuitenkin saada Thea viralliseksi hälykoiraksi ja etsintöihin mukaan.

Voihan jumi!

Thea on jumissa, sen oikea puoli, etenkin etuosa on juntturassa. Aloin epäilemään asiaa kun 1,5 vkoa sitten korkattiin tokon uudet säännöt. Koe oli tahmeaa räpeltämistä ja Thealle idioottivarmoissa liikkeissä jouduin antamaa aina kaksi käskyä. Se ei tullut luokse maasta, mennyt istumisesta maahan, noussut maasta seisomaan ja jäi esteen taakse seisomaan kapula suussaan hyppäämättä. Eli kaikissa edellämainituissa tupla tai tripla käsyjä joten tulosta emme saaneet. Arjessa se alkoi myös piehtaroimaan epätavallisen usein tai normisti ei tee sitä laisinkaan.
Tänään meillä oli varattu hieronta ja eläinlääkäri, mutta harmillisesti elli oli sairastunut. No hierontaa saikin ja siinä oikean puolen jumit selkeästi esiin ja Thea reagoi niihin. Ensi viikolla ellille ja hierontaan uusi aika, hyvä varmuudeksi tarkistaa ettei mitään elimellistä vikaa löydy. Ainakin jatkossa täytyy huollattaa likkaa vähän tiiviimmin hierottavana jottei suuria jumeja muodostuisi.

PEHA-B läpi!

Vappuaaton vietimme Thean kanssa siellä pelastushakukokeessa mistä mainitsin kolme viikkoa sitten. Pari viikkoa ennen tätä yritimme viilata hakua treeneissä ja otin tyhmyyksissäni norjalaista sekametsää jossa siis radan lopusta alkuun näytetään maalimiehiä. Theahan kuumeni tästä aivan valtavasti ja kävi repimässä alustaa ja tökki umpipiiloja yms. törkeää maalimieskäyttäytymistä. Olin ajatellut, että näin parantaisin pistojen suoruutta, joka aiheutti sitten tämän ruman toiminnan. Viime viikolla otin sitten vain taas pistot niin, että jokaisessa lähetyksessä löytyy aina ukko. Thea teki siltikin huonoja pistoja ja alkoi jo jännittämään miten tästä selvitään. Käytiin myöskin rakennusetsinnöissä joissa teemana oli viestintä. Emme tienneet missä etsittävä on, saimme alueen josta piti piirtää pohjakartta sekä raportoida pienimmistäkin löydöistä ja merkkauksista johtoon. Thea toimi raksalla hyvin, ymmärsin sen merkkaavan erästä aulaa, muttei se malttanut heti kohdentaa hajunlähdettä. Käytyämme muun tilan ensin läpi, palasimme takaisin aulaan ja annoin sen nuuskia suljettujen ovien alareunat hajun paikantamiseksi. Pian se alkoikin kovasti ilmaisemaan erästä suljettua ovea. Meille oli sanottu, ettei ovia saa avata joten ilmoitimme johtoon josta saimme ilmaisun vuoksi avata ovi. Sieltähän maalimies sitten löytyikin. Olin niin ylpeä Theasta, että pystyi ilmaisemaan suljetun, tiiviin oven.

No takaisin vappuaattoon..Keravalla oli siis seuramme järjestämä koe, jossa oli 10 koiraa. 5 oli ilmoittautunut kansainväliseen IPO-R kokeeseen ja 5 kansalliseen PEHA-kokeeseen. Koe alkoi klo 9, mutta koska meillä oli tämän vuoden tottis suoritettu, jouduimme odottelemaan puoli kahteen asti, että pääsimme maastoon. Rata oli tehty tasan 100x300metrin kokoiseksi ja se hieman kaartui vasemmalle. Ohessa kuva kartasta, johon olen merkinnyt punaisella pisteellä lähtöreunan ja sinisillä merkeillä mistä maalimiehet löytyivät.

Saatuani kartan, tein etsintäsuunnitelman kahdella linjalla. Merkkasin kompassilukemat tarkasti ylös, jotta pysyisin suunnassa. Tuuli tuli vasemman olkapään takaa. Maasto oli aluksi näkyvyydeltään selkeää joka nousi molemmilta puolilta. Kaatuneita runkoja oli siellä täällä. Sitten puolivälissä oli vasemmalla jyrkähkö kallio ja oikealla loivempi kallio jossa tiheä kuusikko. Lopussa kuusikko ei niin tiheää, mutta kallioista sielläkin ja kosteikkoja. Ehdin pistottaa Theaa kuudesti ennen kuin oikealta sain hajun maalimiehestä. Olimme jo maalimiehen ohi, mutta juuri sen tuulen vuoksi sai hajun tästä vasta hitusen myöhempään. Tämän jälkeen juotin sen koska joutui haukkumaan melko pitkään ennenkuin pääsin luokse. Seuraavaksi pari tyhjää pistoa kunnes kolmannella nousi maalimies vasemmalta, kallion päältä, kielekkeeltä puun takaa. Tässä Thean ei tarvinnut haukkua kauaa koska olin melko lähellä. Sitten en pöllöyksilläni juottanut sitä ja parin tyhjän pistottamisen jälkeen oikealla oli metsälammikko jonne suuntaan tyhmänä Thean pistotin. Lutakkoohan se meni kahlaamaan ja juomaan. Onneksi ei käynyt kuin pyörähtämässä ja tuli takaisin luokseni jolloin jatkettiin uudestaan parilla tyhjällä jonka jälkeen nousi maalimies vielä oikealta kallion takaa. Eli yhdellä linjalla olimme pärjänneet.
Kolmannella Thea oli selvästi turhautunut palkkaamattomuuteen kun alkoi repiä maalimiehen alustaa kun tulin lähelle. Onneksi tuomari ei tätä huomannut. Etsinnän jälkeen tuomari vielä halusi, että näytän kartalta miten noudatin etsintäsuunnitelmaa ja missä maalimiehet sijaitsivat.
Loppuarvostelussa saimme ohjaajan toiminta erittäin hyvä, koiran ilmaisut erinomaiset, mutta ohjattavuus vain hyvä koska oli mennyt kahlaamaan. Muuten olisi ollut kuulemma erittäin hyvä. Tuomari vielä sanoi, että meinasi keskeyttää meidän kokeen kun Thea siellä lutrasi. Täytyypä seuraavissa kokeissa olla tarkempi juottamisen ja lutakkoihin pistottamisen suhteen ettei hylkyä tule sen vuoksi.
Eli ihanainen Thea suoritti hienosti PEHA-B kokeen hyväksytysti, ohjaajan mokista huolimatta. Nyt täytyy alkaa treenaamaan hieman erityyppisesti jotta meillä olisi mahdollisuus suorittaa Virta-testi (viranomaistesti), jotta saisimme oikeuden oikeisiin etsintöihin.
Pohdin, että meillä ollut huikea kevät tähän asti. Hieman jo hirvittää nytkö alamäki sitten alkaa "pessimisti ei pety" -asenteella, mutta nautitaan vielä hyvästä fiiliksestä viikonlopun kokeesta.

Luonnetestissä

Käytin Theaa luonnetestissä ihan mielenkiinnosta. Mitä näkevät vajaassa puolessa tunnissa tuomarit Theasta ja sen ominaisuuksista. Thea oli koko testin omana itsenään eikä hirveästi yllätyksiä tullut. Ehkä olin sen luullut olevan pehmeämpi ja tietyt reaktiot tai reagoimattomuus yllätti, mutta pääosin ei yllätyksiä tullut. Thea näytti koko testin siltä, että tämä on joku kiva leikki. Pimeässä huoneessa se kävi ensin ilmaisemassa tuomarin haukkumalla ennen kuin tuli etsimään minut. Tähänhän se on rakennusetsinnässä opetettukin, kaikki ihmiset etsitään. Hyökkäyksissä se myös reagoi haukkumalla, mutta häntä heilui ja selvästi se oli myös joku hassu leikki. Ihana mussu!

Osa-alueet:
Toimintakyky: +2 Hyvä
Terävyys: +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
 Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2a Kohtuullinen
Hermorakenne: +2 Tasapainoinen
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Loppupisteet: 220 pistettä!

PEHA-A hyväksytty!

Vihdoinkin olemme korkanneet pelastuskoirakokeet. Tämän teimme eilen Mäntsälässä. Osallistuimme A-kokeeseen jonka etsintäalue on 2 hehtaaria. Peha-kokeissahan tottis tulee suorittaa hyväksytysti kerran vuoteen, joten meillä tämä koe alkoi tottiksella. Jännitin tosi paljon tuota koetta viimeisen vuorokauden, sillä Thean valeraskausoireet ovat saaneet sen laamailemaan ihan tosissaan. Yritin viimeisen viikon vain motivoida lyhyillä pätkillä, jotta vire olisi edes kohtuullinen.
Kokeessa oli kuusi koiraa ja yllätys yllätys, saimme tietenkin nro 6 ja jouduimme meidän parissa ekaksi paikkamakuuseen. Pelkäsin, että tämä ei tiedä hyvää laamailua ajatellen.
Tottiksessa liikejärjestys arvotaan. Meidän järkkä oli 1. liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, 2. liikkeestä istuminen, 3. liikkeestä seisominen ja luoksetulo, 4. esineen nouto, 5. seuraaminen ja viimeisenä tietysti eteen lähetys. Ja tietenkin saimme seuraamisenkin viimeiseksi edelliseen syyhyn viitaten.

Thea kuitenkin yllätti ja oli ihan kivasti pirtsakkana mukana. Ihan seuraamisen lopussa kontakti tippui jonkin verran ja seuraaminen väljeni, mutta paikkansa likka piti kuitenkin. Kaikkiaan luoksetuloissa ja noudossa se jäi liian kauas, luoksarissa vielä mälväsi esinettä luovutuksessa. Istuminen olisi pitänyt olla nopeampaa ja eteen lähetyksessä jouduin antamaan kaksi käskyä maahanmenoon. Thea oli kyllä pysähtynyt menemään maahan, mutta sitten pongasi sivulla jotakin jota luuli varmaan palkaksi ja hypähti jolloin annoin toisen käskyn. Nämä kaikki siis minun huomioita.

Koska juuri alkoi sataa kaatamalla, tuomari vain kuittasi tottiksen olevan arvosanalla erittäin hyvä ja ohjaajan toiminta korrektia. Kaikki kokeeseen osallistuvat läpäisivät tottiksen.

Tästä lähdimme maastoon. Aloitettiin A-kokeisiin osallistuvilla joten olimme vuorossa neljäntenä. Yksi kerrallaan kilpailijat tulivat maastosta ja olivat suorittaneet maasto-osuuden hyväksyttävästi. Tämähän tietysti lisäsi paineita minulle lisää.
Vuoromme tullessa sain alueen kartan ja hetken aikaa tehdä siihen etsintäsuunnitelma korkeintaan kahdella etsintälinjalla. Alue oli kuin pk-haun avoimen luokan rata, kulmikas 100x200 metriä. Päätin tehdä etsinnän kahdella linjalla siten, että aloitin lyhyemmältä sivulta hieman keskialueelta sisäänpäin ja takaisin tullessa tekisin vastaavan linjan alkuun. Näin pystyisimme tarkistamaan joka kulman mikäli Thea ei irtoaisi tarpeeksi pitkiin pistoihin.

Tämähän olisi lopulta turhaa, sillä Thea haistoi jo aloituksessa maalimiehen n. 80 metrissä vasemmalla ja kun tämän löydön jälkeen jatkoin muutaman kerran pistotusta molemmille puolille niin se 120 metrin kohdalla haistoi maalimiehen aivan oikeassa takakulmassa. Näin ollen meillä oli mennyt aikaa n.7 minuuttia (20 minuuttia olisi ollut aikaa) ja koe oli hyväksytysti suoritettu. Maastosta saimme laatuarvosanaksi seuraavat: Ohjaajan toiminta erinomainen, koiran ilmaisut erinomaiset, koiran ohjattavuus erittäin hyvä.
Maastossa Thean valeraskaudesta ei ollut kyllä tietoakaan, vaan likka paineli reippaasti pistoille. Oikealle pistotettuna se teki laatikkoa taaksepäin tai vain piikkinä ja siihen täytyy jossakin vaiheessa puuttua, mutta toistaiseksi en tee sille vielä mitään. Hienosti tuli maalimiehillä hallintaan käskystä ja pysyi siinä kun kävin puhuttelemassa "etsittävää". Viime hetken hallintatreenit tuottivat tulosta. :)

Kilpailukirjoja jakaessa koetoimitsija sanoi: "Sitten tää opaskoira". Kaikki hieman hämmästyneinä katsoivat, mutteivät sanoneet mitään. Vain muutamat seuramme jäsenet kysyivät miksi näin sanottiin. Tämä johtuu siitä, että meidän kilpailukirjassa lukee omistajana opaskoirakoulu ja antaa muiden tätä sitten ihmetellä, josseivät siitä erikseen kysele. :)

Seuraavaksi tähtäämme PEHA-B kokeeseen kuukauden päähän. Kovin kummoisia asioita emme tällä välillä tee, ainoastaan motivaatiota pidetään yllä ja palkkauskertoja vaihdellaan tms.

Noviisikisan kakkonen!

Koko viime viikko meni vähän niin näin treenien edistymisen ja onnistumisten suhteen. Meillä olikin melko rankka viikko, vain yksi lepopäivä oli perjantaina. Maanantaina treenattiin vähän nomea ja erityisesti linjatreeniä. Melko hyvin likka teki, mutta sitten tietyissä asioissa korvat tippuivat jonnekin ja ohjaus oli tipo tiessään. Tiistaina oltiin yllättäen rakennuksilla ja siellä Thea teki ihan normi suoritusta. Ei mitään kummallista vikaakaan, ukot löytyivät helposti, haukku oli hyvää, mutta joku siitä puuttui kuitenkin. Keskiviikkona vedin peko-ryhmälle bh-tottista ja otin Theallakin pienen pätkän seuraamista ampumisen kanssa sen kummemmin treenaamatta.
Torstaina toko-ryhmässä meillä oli aiheena seuraaminen ja luoksetulo. Thealla on hyvä luoksetulo ja stopit ehkäpä se viimeisessä kutsussa tulee joskus ravilla, mutta muuten sen on vauhdikas. Seuraamiseen en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin sen olevan tiiviimpi ja joskus myös käännöksissä tulee väljyyttä. Itsellä on aina epävarma olo tuleeko se siinä sivulla vai ei. No ekassa vuorossa me tehtiin seuraaminen ja sanoinkin ohjaajalle meidän puutteet. Otettiin pätkä ohjattuna jonka lopuksi vetäjä sanoi ettei hän näe siinä mitään vikaa!! Ainoastaan minä kuulemma pysähdyn perusasentoon niin nopeaan, että näyttää ettei koira ehdi mukaan, mutta aina se kuitenkin ehtii. Olinpa yllättynyt. Peruutuskin käännöksineen on hieno ainoastaan peruutukseen lähtö vaatii pientä viilausta, mutta Thea kuulemma korjaa itsenäisesti asennon heti kun jatkan vain taakse. Iso oho sanon! Mutta sitten se luoksari. Thea ei mennyt maahan jätettäessä kovinkaan nopeaan vaan laiskasti. Kutsuttaessa tulee hidasta noutajalaukkaa. Ekassa stopissa valuu askelia, varastaa liikkurin käskystä hieman ennen toista kutsua. Ja viimeisessä kutsussa suorastaan matelee ja suoraan mun sivulle, sekin vinossa. Yritettiin sitten uudestaan motivoiden, niin likkappa lähti kiertelemään tötteröitä yms. Kyllä harmitti! Tuntui siltä ettei se osaisi ollenkaan koko liikettä. Aloin jo pohtimaan, että vaikuttaisi olevan jonkin verran valeraskaana kun lenkilläkin ollut vetämätön.

No perjantaina sitten siirryttiin mökille joten se jäi lepopäiväksi kun lauantaina lähdimme Orimattilaan Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen noviisi ja mestaruuskokeeseen, jossa olimme viime vuonnakin. Tällä kertaa minua ei niin jännittänyt kun tiesin minkälainen päivä olisi vaikka itse tehtäviä en tiennytkään. 1 rasti meillä oli hakuruutu paritehtävänä jonka tiesin olevan Thean vahvuus. Koirat ovat vierekkäin vapaana ja vuorotellen lähetetään hakuruutuun dameja hakemaan. 2 rasti oli ykkösmarkkeeraus kumpareen päältä. Siinä ampuja käveli solassa ja ampui sekä heitti toisen kumpareen päälle yhden damin. Tuomari antoi sitten luvan lähettää noutoon. Hyvin Thea tämän merkkasi. 3-4 rasti oli yhdistetty. Siinä vietiin ensin koiran kanssa seuruuttaen dami noin 20 metrin päähän ja seurauttaen takaisin. Sitten kaksi ykkösmarkkeerausta ampumisineen toiseen suuntaan jonka jälkeen pyydetään koira noutamaan linjalle lähettäen ensiksi viety. Helppoa kuin heinänteko.

Jokaiselta rastilta saimme täydet eli 20 pistettä ainoana noviisikoirana, joten finaalipaikka oli varma. Siellä sitten oli parityöskentelynä ykkösmarkkeeraus mestaruuskoiran kanssa niin, että me noviisit pääsimme lähettämään ekaksi. Tässä vähän jännäsin kun autoni oli siinä lähetysalueen reunassa ja Thea joutuisi kulkemaan siitä pariinkin kertaan ohi. Näinhän siinä sitten kävi, palauttaessaan damia se lähti kulkemaan autoa kohti. Sitten havahtui varmaan ja meni tuomarille tarjoamaan sitä ennen kuin älysin sanoa, että mä olen täällä jolloin Thea toi damin minulle. Finaalista saimme 17 pistettä ja yhteistulokseksi 97/100 jolla sijoituimme toiseksi. Olin äärettömän iloinen ettei Thea piipannut yhtään koko päivänä ja me päihitettiin monta käyttistä jotka treenaavat aktiivisesti tätä lajia. Tosin tänä vuonna rastit olivat mielestäni helpompia ja luulen, että millä tahansa koiralla jolle opetettu esineruutu ja osaa noutaa ja palauttaa käteen asti olisi pärjännyt siellä.

Linkistä kuva:
PHN noviisi ja mestaruus 2016

Sunnuntaina menimme sitten hakumettään ihmisiä etsimään. Sujuvasti Thea vaihtoi damit ihmisiin ja treenin teemana oli maaston vaihtuminen kesken piston ja ojan ylitys. Ekalla kerralla Thea lähti seuraamaan ojan viertä selvästi mun jälkiä jäljestäen, mutta seuraavalla kerralla tajusi, että yli mentävä jos maalimiehen meinaa löytää. Muuten teki hienoja pistoja, haukku oli todella intensiivistä ja tasaista sekä kuunteli kun jouduin kutsumaan. Todella hyvät treenit. Illalla käytiin vielä vähän hallilla ottamassa merkitöntä merkkiä, ruutua sekä läpijuoksuna luoksetuloa jossa ei nyt ollut taas mitään vikaa..

Nyt Thea saa tämän kiihkeän viikon jälkeen ainakin pari päivää lepoa ja rapsutuksia, tällä viikolla ei treenata kuin loppuviikosta parina päivänä.

Jos ei etene..

Tokossa ollaan jääty nyt totaaliseen jumiin. Yritetty treenata kiertonoutohyppyä ja joko Thea rynnii suoraan kapuloille tai sitten kiertää kiemuroiden. Merkitön merkki on myös äärettömän hankala liike. Olen saanut erilaisia neuvoja liikkeen opettamiseen, mutta en vieläkään ole päätynyt mikä voisi meillä toimia. Hakumettälle tai rakennuksille ollaan nyt päästy vain kolmea kertaa. Mihinköhän meidän aika oikein on mennytkään??? Tottista väännetty toki la, su ja to sekä lisäksi olen pari kertaa ollut vastuuvetäjä pekoryhmän bh-treeneissä jossa sitten olen molemmilla koirilla tehnyt jotakin pientä. Tokoilussa meinaa tökkiä kuitenkin nyt jo tunnari, zeta ja tänään jopa luoksetulo, ääh sanon. Just kun mulla oli fiilistä,että voisimme ilmota johonkin kokeeseen vaikka ne uudet liikkeet ovatkin hakusessa. Nyt ei kyllä todellakaan kannatta jos paletti on levinnyt. Thealla tosin alkoi myös juoksut tammi-helmikuun vaihteessa joten voihan olla, että kaikki tämä johtuu niistä.

Peha-kokeeseen ollaan ilmottu ja paikka on saatu. Toivottavasti tässä ehtii treenaamaan riittävästi, jotta koira toimisi osaamisensa tasolla. Yritän mahdollisesti kolmeen eri peha-kokeeseen huhtikuussa, joten jos ei tule takapakkeja, saadan jostain hyväksytty tuloskin. Minulla tai enemmän olla tekemistä etsintäsuunnitelman kanssa.

Huomenna menemme Thean kanssa pitkästä aikaa nomeilemaan. Saas nähdä millä asenteella likka on kun tokoilu ollut nyt selvästi jumittamista.

Milli-pentu kasvanut ja on nyt reilut 4 kk vanha. Edelleen se on kuin hyrrä, mutta tykkään siitä, että on vilkas. Jaksaa kuitenkin keskittyä jos jotakin tehdään sen kanssa. Ensisijaisesti se on saanut vain olla mukana joka paikassa sen ihmeemmin treenaamatta.
Itse valmistuin viikko sitten tokon liikkeenohjaajaksi. (no selvishän mihin se aika menikään) Ihan heti en uskalla virallisiin kisoihin mennä liikkuriksi, ainakaan ylemmille luokille ennen kuin itse olen niistä kisakokemuksen hankkinut. Kesäkuussa olen kuitenkin lupautunut alo-avo liikkuriksi.

Hankin tänään myös kicksparkin, jota Thean kanssa kokeiltiin. Luulin jo ettei se vedä koska on niin rauhallinen eikä koskaa vedä remmissä muutenkaan, mutta kun jätin palkkapurkin pari kertaa suoran päähän niin johan innostui sekin. Täytyy vain nyt ottaa varovasti kun ei olla aiemmin sellaista tehty.

Tammikuun turinat

Tammikuu luiskahti vauhdilla. Olemme Thean kanssa käyneet lähes kerran viikossa rakennusetsinnässä ja viikottain hallilla tottista treenaamassa josta tosin on puuttunut se kuuluista punainen lanka. Itse vaihduin hälyryhmään kokelaasta varsinaiseksi, joten nyt voin osallistua virallisiin Vapepan etsintöihin. Thean kanssa pääsimme HSKH:n evl-kurssille sekä Päijät-Hämeen noutajajärjestön TTK-ryhmään (tavoitteellisesti treenaavat koirakot). Ensimmäinen on siis tokoa ja jälkimmäinen nomea. Koska tällä hetkellä aiempi tokoryhmä on tauolla, tunsin tarvitsevani jonkun potkun persuksiin, että saataisiin tokoon jotain rotia. Pari kertaa ryhmä jo kokoontunut ja huomaa kyllä miten paljon meillä on tekemistä. Jopa perusasento oli hukassa. Samoin luoksetulon pysäytykset joissa toki pysähtyi mutta väärään asentoon. No hyviä vinkkejä olemme jo saaneet. Pikkaisen tunnen ryhmässä vielä olevani ulkopuolinen koska muut viisi ryhmäläistä tunsivat toisensa ja olivat ennenkin treenanneet yhdessä.
TTK-ryhmä kokoontuu ekan kerran helmikuussa joten katsotaan nyt mihin rahkeet siellä riittää.

Mulla piti olla tokon liikkeenohjaajakurssi tammikuussa, mutta se peruuntui vetäjän sairastuttua. No nyt menen sitten helmikuussa toiselle kurssille. Toivottavasti saan hiukan eri näkökulmaa tokoiluun liikkurina ollessa.

Rakennusetsinnässä tuli ilmi valeilmaisu. Tai oikeastaan Thea alkoi turhaumassa haukkumaan jo hajua eikä oikein malttanut kohdentaa sitä. Tässä kyllä omaa vikaa taasen sillä en anna sen tarpeeksi itsenäisesti tehdä töitä vaan ikään kuin painostan kulkemalla lähellä. Keväällä on tiedossa oman seuran ja naapuriseuran peha-kokeita joihin ainakin oman seuran kokeisiin aion osallistua. Luulen Thean olevan nyt valmis ja jos joku menee pieleen niin se tulee johtumaan ohjaajan mokista. Niin kuin yleensäkin. Pk-hakuunkin olisi kiinnostusta, mutta Thea ei vielä kyllä hyppää sitä metristä estettä joten se saattaa jäädä haaveeksi.

Milli-pentu on kasvanut, mutta pikkarainenhan tuo vieläkin on, tänään 15 viikkoa. Sen kanssa ollaan vain otettu vähän perusjuttua ja piiloteltu nahkarukkasta sisätiloissa. Kovin meinaisi vielä omia noudettavan itselleen, mutta en vielä ole siitä huolissaan. Rakennuksilla saanut olla mukana tottumassa liukkaisiin alustoihin, rappusiin, korkeisiin paikkoihin yms. Nyt on niin hyvä uteliasta pentua viedä eri paikkoihin tutustumaan. Mutta vilkas se on...olisi osuvampi nimi ollut Villi eikä Milli. :D

Kovat pakkaset esti isommalti molempien ulkoilun, mutta jos nyt alkaisi talvi taittua kevättä kohti niin päivällä on hyvä keli ulkoilla. Theaakin pitäisi kuntouttaa jotta jaksaa hakumettässä sitten kokeissa juosta.