Helteessä harrastelua

Kyllä on hellettä riittänyt! Olemme joka päivä käyneet uittamassa Theaa Tuusulassa pikku lammella, paitsi eilen kun kävimme mökillä asti, jolloin uimme järvessä. Huomaa kyllä, että lämpö tekee myös koiralle tehtävänsä sillä normilenkillä mennään huomattavasti verkkasemmin ja vesipullo ollut molemmilla ahkerassa käytössä. Treenaamista emme silti ole jättäneet, ne on vain tehty enemmän koiran ehdoilla kuin normaalisti.

Maanantaina kävin katsomassa bh-koetta Tuusulassa. Yllätyin miten tiukka tuomarilinja oli niiden neljän ensimmäisen koirakon kanssa jotka näin. Sitten kävimme Thean kanssa itsekseen harjoittelemassa tottista ihan vain muutaman liikkeen verran. Ilmoitimme meidät myös ekaan viralliseen  alokasluokan tokoon, nyt rupesi jo jännittämään. :D
Tiistaina meillä oli bh-kurssikerta, jossa otimme myös seuraamista ja paikalla oloa. Thea napsi paikalla olossaan itikoita ilmasta jotka olivat muutenkin syöneet mahanalusen aivan punaisille paukamille.
Keskiiviikkona olimme IH-nuuskujen viimeisessä taipparikurssikerralla, jossa aiheena oli laahausjälki. Odottelimme omaa vuoroa ehkäpä noin 45 min ja likka yllättävän maltillisesti jaksoikin olla rauhallinen. Lopuksi hieman vinkumista koska eräälle koiralle alettiin heittelemään keppejä veteen. No vuorollamme ohjasin koiran alkupaikalle ja Thea alkoikin jäljestää tarkasti. Noin 15 metrin päässä se kuitenkin rupesi tekemään hakua. Jouduin kutsumaan sen kahdesti pois hakemasta ennen kuin kolmannella kerralla se jäljesti hyvin kanille asti, jossa kuulemma oli ottanut kanin heti suuhunsa ja lähtenyt tulemaan luokseni. Kani palautui hyvin, pehmeällä otteella ja käteen asti. Nyt kun vain olisi meidän rekkariasiat jo kunnossa, niin ilmoittaisin meidät taippareihin. Eipä olisi uskonut Thean kehitystä, sillä vielä kuukausi sitten se pelleili palautuksissa ihan urakalla.

Thea lähtee mieheni kanssa mökille viikonlopuksi, minä itse lähden lauantaina talkoolaiseksi UMN nome-kokeeseen. Ihanaa päästä läheltä seuraamaan samalla myös osaavien koirien toimintaa. Ehkäpä kirjoitan kokemuksestani sitten seuraavaksi.

Toukokuun viimeisen viikon kuulumiset

Kuluneella viikolla meillä oli tiistaina ensin bh-treenit, joissa harjoiteltiin kaupunkiosuutta. Ensin kävelimme koulutuskentältä koirien kera keskustaan, jolloin vastaan tuli paljon ihmisiä ja pyöräilijöitä. Taisi yksi haukkuva pikkukoirakin tulla vastaan. Kenenkään ryhmäläisten koirista ei reagoinut näihin. Sitten menimme erään rakennuksen eteen, jossa laitoimme koiran kiinni ja jäimme aluksi itse koiran lähelle. Muut koirakot kulkivat sitten editse häiriönä. Lopuksi ohjaajat jättivät koiransa yksin ja menivät itse nurkan taakse piiloon kun muut kävelyttivät koiriaan ohitse. Vain kaksi koirista alkoi hieman haukahdella, mutta meillä ei Thean kanssa ole tätä ongelmaa. Jatkoimme myös kävelyä juna-asemalle jonka jälkeen menimme erään kaupan pihaan. Täällä jätimme myös koirat yksin ja saimme mennä ostamaan jätskit kaupasta kouluttajan antamilla rahoilla! :D Treenien jälkeen lähdimme myös yhden koirakaverin kanssa uimaan Tuusulan plotille.

Keskiviikkona oli sitten UMN:n riistaan tutustumiskerta, jossa odotin innolla kaniin tutustumista. Thea on Hauhon leirillä nähnyt ensimmäisen kerran kanin, mutta nyt oli tarkoitus laahausjäljen päästä se tuodakin minulle. Riistakerralla oli kolme harjoituspistettä; kani, lokki ja varis. Joka pisteellä jouduimme odottamaan koska koiria oli paljon. Thea alkoi käydä aivan kuumana. Se rupesi vinkumaan ja oli tosi levoton, koska näki kuinka toiset koirat lähtivät riistalle. Ei hyvä siis. Thealle on otettu laahausjälki vain kerran tänä keväänä ja sekin lokilla, joten ensin kanipisteen vetäjä katsoi onko kiinnostunut kanista. Kun likka osoitti kiinnostustaan vei ohjaaja kanin laahausjäljen päähän, mutta koska Teps tämän osin näki se ryntäsi suoraan tekemään hakua ja senkin silmillään eikä meidän suorituksella ollut kyllä mitään tekemistä jäljestämisen kanssa. No, kanin se kuitenkin löysi ja palautti hienosti sen mulle.
Seuraava piste oli lokki, jossa oli meidän tuttu kouluttaja Riitta. Sovimme taas, ettei lokkia heitetä vaan vietiin noudettavaksi. Thea haki lokin ripeästi ja palautti sen myös nopeasti käteen vaikka kierroksilla kävikin. Tosin palautuksen jälkeen se lähti uudelleen hakemaan mukamas jotakin ja jouduin tosissaan komentamaan sitä sivulle. Riitta kun oli nähnyt meidän aiemmat palautusongelmat sanoi, että nyt Thea selvästi nosti lintua minua kohti palautuksessa. Eli parempaan oltiin menty. Mutta minä kuulemma edelleenkin hosun käsilläni ja minunkin tulisi yrittää rauhoittua. Ilmankos koirakin käy välillä kierroksilla jos ohjaajakin huitoo kuin heikkopäinen :)
Viimeinen piste oli meillä varis, jossa pitkän odottelun jälkeen pääsimme omalle vuorollemme. Thea oli lähes koko ajan piipannut, joten rauhoittumisharjoituksia siis tarvitsemme. Varispisteessä kerroin, että meillä ollut aiemmin ongelmia palautuksessa ja että Thea käy nyt tosi kierroksilla. Vetäjä laittoi ensin variksen maahan ja katsottiin ottaako koira sen suuhunsa. Pitkään Thea sitä haistelikin, mutta nosti kuin nostikin sen mulle. Seuraavaksi sovittiin taas, ettei varista heitetä vaan se viedään vähän matkan päähän noudettavaksi. Thea lähti hakemaan varista, haisteli sitä pitkään, otti sen kuitenkin suuhunsa mutta pudotti sen noin 5 metrin päähän minusta ja luulin, että se alkaa leikkimään sillä. Käsin sen uudelleen tuomaan, jolloin se toi raakun sitten käteen, mutta näin kyllä että suu alkoi taas käymään. Vetäjä tarkisti linnun koska ilmeisesti hänkin ajatteli, että nyt oli käytetty hammasta liikaa, mutta lintu oli kuitenkin ehjä vaikka suu oli reippaasti jauhanut. Johtuikohan kierroksista vai mistä kun Thea on kuitenkin Nuuskujen harkoissa tuonut variksetkin reippaasti ottamalla, hyvällä suulla käteen. Ja koska ilma oli taas niin lämmin, kävin uittamassa Theaa kotimatkalla.

Torstaina kävimme taas perinteisellä yli 10 km lenkillä, jota olemme ystäväni ja hänen lainakoiransa kanssa tehneet jo tammikuusta lähtien torstaisin. Tosin nyt hänellä oli mukana oma mäyräkoira, josta Thea ei saanut tällä kertaa vielä juoksukaveria.

Perjantaina olimme Nuuskujen vesitreeneissä, jossa ensin heitettiin pienehkö vesilintu veteen rannan läheisyyteen. Thea sen kävi reippaasti noukkimassa ja palautus oli hyvä. Sitten henkilö oli veneessä lokin kanssa ja kun ensin tuli laukaus, heitti hän veneestä lokin reilu 30 metrin päässä veteen. Tätä turhaan jännäsin sillä emme ole koskaan harjoitelleen veneestä heittoja. Thea lähti suoraviivaisesti lokin noutamaan, tehokkaalla uimatekniikalla ja palautus taas hienosti käteen. Mistään kuumenemisesta ei ollut tietoakaan kun ei nähnyt muiden suorituksia vaan odotti autossa vuoroaan.

Ja lopuksi on pakko tunnustaa, että harmittaa kun en ilmoittanut tiettyyn toko-kokeeseen meitä ja ilmoittautumisaika meni jo umpeen. Mutta olemme sentäs ilmoittautuneet möllikokeisiin, joten nyt alkaa mun kamala jännittäminen.

Onnistumisen iloa!

Niin kuin otsikko kertoo, oli tänään treeneissä loistava päivä, että ihan liikutuin, mutta aloitetaan ensin keskiviikosta.

Meillä alkoi keskiviikkona Itä-Hämeen Nuuskujen taipparitreenit. Jokainen koira yksitellen meni kouluttajan seurassa metsään tekemään harjoitteita. Kerroin, että meillä on ollut luovutuksissa ongelmia joten Thean kanssa aloitettiin ekalla kerralla ihan perusmarkkeerauksista. Kouluttaja neuvoi liikkumaan taaksepäin kun koira on parin metrin päässä. Aluksi heitettiin perus dami laukauksen jälkeen ja sen likka toikin nätisti käteen kun otin muutaman askeleen taaksepäin. Sitten heitettiin variksen siivellä peitetty dami ja sekin tuli ripeästi ja hienosti käteen asti. Lopuksi noudettavana oli oikea varis, jota Thea ensin nuuskaisi, otti suuhun ja palautti taaskin hienosti käteen saakka! Kaikissa noudoissa kehumisen lisäksi aloin kulkea taaksepäin kun koira oli n. 5 metrin päässä. Variksen kohdalla näin, että Thea alkoi hieman kuumenee koska ote alkoi tiukkenemaan, mutta varista ei mälvätty eikä rikottu ja luovutus kuitenkin sujui joten ajattelin että ehkäpä tämä tästä vielä etenee.

Tänään meillä oli sitten toinen kerta ja vuorossa oli hakuruutu, jossa oli pelkkiä variksia. Vähän jännäsin sillä olemme ottaneet hakuruutua vasta alle 10 kertaa ja nekin pelkillä dameilla. Yksi varis tosin heitettiin taas laukauksen kera markkeeraukseksi ja muut raakut olivat jo valmiina piilossa. Thea lähti hyvin heitetyn variksen perään ja toi sen tosi nätisti pehmeällä otteella takaisin. Sitten hieman sähläsin kun annoin tuodun variksen kouluttajalle ja Thea oli lähdössä sen matkaan, mutta kutsusta tuli kuitenkin vierelle jolloin lähetin noutamaan varsinaisia piilovariksia. Hienosti Thea haki lähialueilta ja käytti hyvin nenäänsä...ja palautti myös käteen asti minun ottaessa vain muutaman taka-askeleen luovutuksessa. Kun lähialueet oli haettu, Thea itsenäisesti laajensi hakualuetta takareunalle ja, minun mielestä pitkältä tuntuvan ajan kuluttua,  toi sieltäkin raakun hienosti käteen. Silloin viimeistä varista tuodessaan mä meinasin ihan pillahtaa itkuun kun olin niin liikuttunut ja iloissani Thean suoriutumisesta. Kaksi viimeistä varista Thea kyllä tiputti hakuruudun keskellä, mutta nosti heti sen suuhunsa ja palautti sen minulle käteen. Lieko ne varikset olleet jo aika möyhennettyjä kun me olimme viimeisenä vuorossa. Kouluttaja kommentoi meidän suorituksista, että koiralla hakuinto säilyi hyvin, likka uskalsi hakea myös kauempaa sekä palautukset olivat niin hyviä ettei tämän esityksen perusteella olisi mitään ongelmia suoriutua taippareista. Lisäksi koira vaikuttaa olevan hyvin käsissä. Sydän oli kyllä pakahtua, mutta koska on niin pönttö ettei luota koiraansa, mä sanoinkin että seuraavalla kerralla voikin olla taas toisin. :P

Seuraavalla kerran pääsemme I-HN:n treeneihin viikonpäästä ja esitinkin toiveeni, että suurin osa variksista olisi silloin hakualueen takareunalla, jotta Thea ehdollistuisi irtoamaan suoraan mahdollisimman pitkälle. Läheltä tuo kun ottaa kuitenkin hyvin. Mutta nyt näyttäisi siltä, että luovutukset onnistuvat hyvin kun muistan vain ottaa pari askelta taaksepäin palautuksissa.

Kuva ei ole treeneistä, vaan mökiltä kun harjoittelimme lokilla