Ensin olimme sunnuntaina hakuporukan mukana treenaamassa. Tehtiin kaistoja ja halusin, että Theaa tuetaan haukkuilmaisuun, jota olimme siis jo saaressa harjoitelleet sukulaisten avustuksella. Haukku oli melko hyvää, mutta vielä se ei ole kuin ehkä noin 4-5 sarjoissa. Olin tosin tyytyväinen siihen. Ekaa "ukkoa" se lähtin tosin etsimään kaistan ulkopuolelta kiertäen, liekö ääniavulla joka kaikui ollut osuutta asiaan. Ekalle olin halunnut varmuudeksi ääniavun suuntaukseen. Muut "ukot" löydettiin suorempaa, jopa osittain piilossa ollutkin.
Tiistaina ja keskiviikkona tein likalle pk-jäljet. Molemmat olivat vain n.500 metriä pitkiä ja 1 tunti 15 minuuttia vanhoja. Thea nosti jäljet janalta erinomaisesti ja seurasi niitä tosi hyvin ja intensiivisesti 150 metriä. Sitten alkoi haahuilu, se kulki pää ylhäällä tai välillä kyllä alhaalla mutta suu auki, joten keskittyminen oli tiessään. Sitten se rupes ilmaisemaan ja noutamaan mun jälkimerkkejä puusta, höpsö koira! Tiistain jäljenteon jälkeen tuli rankkasade, joten se on voinut osaksi vaikuttaa siihen, että kun jälki nousi rinteeseen oli sade sen huuhtonut osin ja levittänyt hajun laajalle. Toisen jäljen kohdalla pohja vaihtui metsäkangasmaastosta osittaiseen hakkuualueeseen, joten tämä varmaankin vaikutti osiltaan. Huomasin vain, että jäljet olivat Thealle liian vaikeat. Täytyypi hetkeksi palata taas helpompiin lyhytaikaisempiin ja ruokajälkeen.
Lisäksi olemme harjoitellut mökin pihassa ruutuun lähettämistä, joka on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Oli pakko jo pitää tauko sillä itse meinasin jo alkaa hermostua. Ei siitä siis enempää. ;D
Torstaina oli hakuporukan tottikset, jossa ammuttiin muutaman kerran myös ysimillisellä. Kenttä oli se uusi aidattu kenttä mihin olimme kevättalvella tutustuneet. Siellä on hyvät uudet, turvalliset esteet. Teimme kisaharkkaa, mutta jokainen soveltaen koiran tason mukaan. Meillä seuraaminen oli ok, olisi pitänyt olla tiiviimpi. Henkilöryhmä oli tooosi väljää. Liikkeestä istuminen sekä maahanmenoluoksetulo erinomaiset. Tasamaanouto hyvä, tuli nyt jopa melko tiivisti luovuttaessa. Hyppynoudon otin vain 80cm korkealla esteellä koska en ole Theaa vielä 85cm korkeampaa hyppyyttänyt. Siinä varmistin vain takaisintulossa, että hyppää myös tullessa. Samoin tein A-esteellä, kiipesin harjalle vastaan. Eteenmenossa olin vienyt ennen aloittamista namipurkin kentän toiseen päähän. Thea seurasi vietikkäällä poljennolla mutta toki ei enää kontaktissa. Mistähän noi koirat aina tietää milloin on se liike. Eteenmenoa kun ei sen kanssa olla paljoa tehty ja ei koskaan aikaisemmin liikkeen lopussa. Hyvin irtosi tietenkin eteen, enkä pyytänyt sitä tällä kertaa maahan. Haluan vieläkin nopeamman eteenmenon, joten pääasia, että sille jää mielikuva kentän toisessa päässä olevasta namipurkista tai pallosta. Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista. Luoksetulossa ja noudoissa en ottanut perusasentoa loppuun vaan palkkasin suoraan edestä. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen likkaan vaikka tarkkuuksia pitäisi saada seuraamiseen. Huomaa kyllä ettemme ole sitä juurikaan ottaneet vähään aikaan.
Samalla kun olin sopinut kentän omistajan kanssa kentän käytöstä kysyin, Elinan ja Tessan blogitekstin innoittamana, voisiko päästä Heinolan vepe-treeneihinkin kokeilemaan lajia. Itsellä kun ei ole kokemusta tarkemmin mitä se on. Saimme ilokseni luvan ja sovimme, että menemme 7.7. kokeilemaan vepeä. Joukkoon mahtuisi kuulemma uusia treenaajia. Aatella, tätä ei kyllä pääkaupunkiseudulla sanota noin vain! Harmi vain, että jos me siitä innostuttaisiin niin treenimatkaa olisi kyllä 130km ja arkisin se olisi kyllä melko haasteellista.
Sitten tänään, lauantaina olin Sysmässä tekemässä avoimen luokan verijälkeä. Ystäväni osallistuu koiransa kanssa mejään ja lupasin mennä tekemään hänen puolestaan jäljen. Näin saan itse kokemusta ja hyvää oppia miten kisoissa toimitaan. Huomenna jäljet ajetaan koska niiden tulee vanhentua vähintään 12 tuntia. Sain onnekseni jäljentekopariksi ylituomari Ilkka Niemen jonka kanssa suunnistimme jäljen ja sen jälkeen vielä uudestaan veretimme sen. Hyttysiä oli aivan valtavasti! Huomenna täytyy muistaa laittaa myrkyt niskaan kun menen vielä opastamaan jäljen. Aamulla kokoonnummekin jo klo 7, joten aikaista herätystä on luvassa. Thea ja Säe ovat sillä aikaa mieheni kanssa mökillä.
Säkeen juoksut ovat edenneet normaalisti ja pikkuhiljaa se alkaa kääntämään häntäänsä kun laitan sille housuja. Tosin siinä mun täytyy ollakin tarkkana sillä kun se huomaa, että otan juoksuhousut käteeni se juoksee sängyn alle piiloon, hassu pikkuinen.
Ensi viikoksi Säe meneekin koululle koska lähdemme mummon muuttopuuhiin. Saas nähdä miten se käyttäytyy siellä nyt kun on juoksut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti