Henkilöhakua ja pitkästä aikaa nomeilua

Olimme torstaina "etsimässä" ukkoja metsästä ts. henkilöhakuharkoissa. Meitä oli mukavasti porukkaa paikalla, joten pystyimme tekemään pitkää rataa mikä oli tietenki tosi hyvä niille jotka ovat juuri kisoihin menossa. Meille Thean kanssa kun ollaan vielä niin vihreitä lajissa tehtiin puolipakona lähetyksiä ja niitäkin toivoin vain kolme ettei mammaa rasiteta liikaa ja into säilyy. Ensimmäisen maalimiehen piilon Thea näki hyvin ja juoksikin suoraan sinne. Toisessa ja kolmannessa se näki tietysti kun ukko lähti piiloa kohden, mutta ei sitten loppua mihin se meni. Nämä olivatkin mielestäni tosi hyviä harjoituksia, koska nyt likka joutui edetessään metsään oikeasti käyttämään nenäänsä eikä vain silmiään. Ja löytyihän ne ukot melko helposti. Itselle oli taas oppia lisää kun seurasi ja oli maalimiehenä muille koirille.

Lauantaina meillä oli se jo keväällä varattu ja hartaasti odotettu Narkilahden nome-/taippari-koulutus. Ryhmä koostui pääasiassa koirista jotka olivat olleet kevään leirillä Santun koirakorjaamoryhmässä, mutta me ja yksi toinen koira ohjaajineen olimme päässeet mukaan. Aamupäivän pidimme koiria autossa, josta vuorotellen otimme koirat heinäpellolle treenattavaksi. Santtu kysyi aina jokaisen ongelmakohtia, joten jokainen pääsi treenaamaan juuri niitä omia hankalia asioita. Suorituksen jälkeen piti jäädä koiransa kanssa pellon reunalle katsomaan muiden treenejä. Samalla tulisi harjoiteltua ns.passissa oloa ja malttia. Kaikilta katsottiin aluksi perustottis eli paikalla olo, luoksetulo ja en kyllä nyt tiedä miksi Santtu halusi meidän ottavan seuraamistakin, joka meni kyllä aivan persiilleen. Thea ei ollut lainkaan mukana ja ois vain halunnut nuuskia sitä 30 cm pituista heinikkoa. 

Minä oli toivonut treenattavan meidän ongelmakohtaa eli paukkunoutoa sekä uutena asiana vinkkejä ohjattuun noutoon. Paukkunouto tarkoittaa sitä, että koira lähtee heiton perään ilman lupaa. Ensin heitot olivat dameja ja sitten kokeilimme myös variksella. Thea lähtikin muutaman kerran molemmilla, mutta Santtu ripeäjalkaisena kävi nappaamassa damin/variksen ensin mikäli Thea oli paukkunoutoon lähtenyt. Välillä minä kävin hakemassa ja välillä päästin Thean noutamaankin kun hienosti pysyi. Tätä meidän tulee sitten jossakin vaiheessa enemmänkin treenata jonkun apurin kanssa. 

Iltapäivällä Santtu kertoi meille ohjauksesta ja näytti sen opettamisesta koirallaan Bitterillä. Sitten ne joilla koira oli hallinnassa saivat kokeilla ohjausta. Meitä oli kaksi jotka tätä harjoitteli. Ensin eteenlähetyksen/-jatkamisen treeniä, jossa koirat istuvat ohjaajaan päin ja ohjaaja lähettää koiran eteneemään koiran selänsuuntaisesti kääntyen istumisesta joko vasemman tai oikean kautta. Sitten vielä harjoittelimme suuntia. Meille tehtiin suuntaharjoittelu vielä lievästi astetta vaikeammin kun heitettiin molemmille puolille damit oikealle ensin, vasemmalle toiseksi ja minun piti lähettää Thea viimeiselle heitolle eli vasemmalle ekaksi. Thea lähti vasen-käskystä ja -käsimerkistä kuitenkin ensin oikealle, mutta ärjäisyni ja uudelleen käskyn jälkeen nouti sittenkin sen vasemman. Tämän jälkeen palautin paikalleen ja likka sai noutaa sen oikeanpuolen. Olin tosi ylpeä mamman toiminnasta kun ottaa huomioon ettei se vielä ymmärrä/osaa varsinaisesti noita käskyjä. Pikkuhiljaa näitä matkoja pitäisi sitten toki pidentää ja erikseen vielä harjoitella pysäytystä. Lenkillähän pillipysäytykset meillä menee jo melko hyvin, mutta kun koiralla on haku päällä sen korvat jäävät jonnekin matkalle. 

Nome-porukka suunnitteli vielä Santun kanssa mahdollisia yhteistreenejä syksylle, mutta me emme luonnollisesti enää voida osallistua sillä nyt alkaa rauhalliset olot loppuodotuksen ajaksi ja eihän tässä ole enää kuin reilu viikko kun Thea viedään koululle valmistautumaan synnytykseen. Harmittaa muuten vietävästi etten ottanut kameraa mukaan treeneihin, olisi ollut tosi mukavaa saada niistä kuvia kun päiväkin oli aurinkoinen. En edes tajunnut kännykällä kuvia ottaa kun olin niin keskittynyt seuraamaan treenejä. Santun omat koirat muuten olivat koko päivän pellon reunalla hienosti passissa (eivät kiinnitettyinä) vaikka hän heitteli dameja ja lintuja sekä opasti muita. Toivottavasti hän saa Bitterillä tarvittavan viimeisen 1.tuloksen tänään sunnuntaina KVA-arvoa varten. Peukut pystyssä!