Treeniä, treeniä

Viime viikko ollut aikas rankka niin itselle kuin koirallekin. Viime viikonloppuna olimme labukkakerhon NOU/NOME-leirillä Hauholla perjantaista sunnuntaihin. Sitten sairastuin maanantaina aamuyöstä oksennustautiin. Mutta koska meillä oli maanantaina illalla UMN:n viimeinen toko-kerta, olihan sinne ängettävä vaikka olo oli tosi heikko ja hutera (minäkö kaheli?). Koulutus oli Malminkartanon sirkuskentällä jossa emme olleet ikinä käyneet, mutta hyvin Thea oli välinpitämätön vieressä olevasta skeittirampeista josta koko ajan kantautui skeittausääniä. Tällä viimeisellä kerralla saimme valita mitä osa-aluetta halutaan harjoitella ja olin jo aiemmin miettinyt, että keskitymme nyt Thean kanssa toukokuussa seuraamiseen joka viime aikoina jäänyt vähemmälle treenaamiselle. Likka oli aluksi vähän yli-innokas, joten kouluttaja suositteli meille ottamaan ennen kehään menoa paljon pysähdyksiä ja paikallakäännöksiä tarkkuuden saamiseksi.

Tiistaina meillä sitten alkoi BH-kurssi, jonka vetäjänä olikin yllättäen vanha tuttu sakemanniajoilta. Vähän ehkä spennasin tuntia, mikä kostautuikin sitten siinä, että Thea lähti kentällä näkyvien varisten perään. Onneksi olin ottanut pillin mukaan, sillä pillityksestä Thea kääntyi heti takaisin (todella ihme) ja sainkin kanssakurssilaisilta kommentteja kuinka hyvin se heti tuli pillillä takaisin. Tällä ekalla kerralla vetäjä vain tutustui meihin mm. seuraamiseen ja otimme hiukan pujottelua sekä lopuksi sellaisen pentuluoksetulon. Olemme hyvin eritasoinen ryhmä ja onneksi seuraavalla kerralla pidämme koirat autossa ja vetäjä keskittyy aina yhteen koiraan kerrallaan. Häiriö muista koirista tulee siitä kun kentällä on samaan aikaan kilpailevien koirien ryhmä treenaamassa.

Onneksi muutama pakollinen melkein vapaapäivä tulee molemmille helatorstaista sunnuntaihin. Siksi vain melkein, sillä en malta ottaa maalla ollessamme muutamia linjallelähetyksiä ja suuntia, kun kerran metsää ja tilaa on paljon. Thean onneksi mä unohdin jälkikamppeet kotiin, muuten olisin varmaan kokeillut sitäkin. No saa se pimu olla koko ajan vapaana, joten pääsee nauttimaan leppoisista lenkkeilyistäkin.

Ihan käsittämätöntä miten mä olen taas innostunut tästä koiran kanssa harrastamisesta. 15-vuotta meni ilman koiraa ja olin jo täysin unohtanut miten hauskaa tää voi olla...ainakin vielä.