Agilityn alkeiskurssilla

Aamulla huomasin, että Thealta jäi, ulkona lumessa istumisen jälkeen, pieni veritippa lumeen. Ääh, tätä mä en ois just nyt odottanut, juoksut siis alkaneet. Vielä se ei tiputtele enempi mutta joka tapauksessa jouduin perumaan viikon päästä olevan toko-kisan sekä ilmoittamaan myös toko-kouluttajalle ettemme tulekaan tammikuun ryhmään. Olin niin odottanut juoksuja alkavaksi vasta kuukauden päästä. No tällaistahan se narttujen kanssa aina on. Onneksi agility-kurssille saa viedä juoksuisenkin nartun, mutta sillä täytyy olla housut jalassa. Ilmoitin kuitenkin varmuudeksi etukäteen aksa-kouluttajalle juoksuista ja sovimme, että jätän Thean aluksi autoon kun kertaamme sääntöjä.

En tunne lajia mitenkään ja olikin hieman jännittyneet fiilikset mennä sinne. Aluksi esittelimme koiramme ja mitä yleensä olemme tehneet. Tämän jälkeen sovittiin, että ne kaksi urosta jotka kurssillamme ovat menevät hallin toiseen päähän ja me Thean kanssa jäädään toiseen päähän. Ensimmäinen harjoiteltava este oli aitaeste jossa jätin Thean esteen toiselle puolelle ja avustaja laittoi esteen toiselle puolelle pakasterasian kannen päälle muutamia herkkuja. Tarkoituksena on, että koira hyppää esteen yli reippaasti ja makupalat ovat houkuttimena ja motivaattorina. Thealle tällainen hyppy oli helppo, sillä osaahan se jo tokossakin käskystä hypätä. Sitten harjoittelimme pituusestettä, joka tosin ei ollut pitkä vaan tarkoitus oli yleensä perusteet opetella tällä esteellä. Koska se ei ollut pitkä, se oli Theallekin helppo. Vaikeuksia oli enemmänkin itselläni kun välillä piti ohjata koiraa vasemmalta ja välillä oikealta puolelta. 

Kolmas este oli meillä kontaktieste, jossa aloitettiin liikkeen lopusta. Pyysin Theaa hyppäämään A-esteelle aika lopusta ja pysäytin sen makupaloilla esteen juureen niin, että takajalat ovat vielä esteellä. Käytin aluksi pysy sanaa, mutta ehkäpä olisikin parempi käyttää odota-käskyä jonka Thea jo osaa. Täytyykin seuraavalla kerralla kysyä tästä lisää. Neljäs este oli putki eli sellainen umpinainen putkilo jonka läpi koiran tulee juosta. Ekalla kerralla Thea yritti kiertää putken ulkopuolelta makupala-alustalle, mutta seuraavalla lähetyksellä olin tarkempi ja sen jälkeen sekin meni hyvin. Viimeinen harjoittelemamme este oli pujoittelueste. Tässä oli laitettu opettelua varten puutarha-aitaa ohjaamaan koiraa kiertämään pujotellen pystyssä olevat kepit. Ensin yritin tätä makupalan avulla, mutta jotenkin se ei vaan meillä toiminut. Sitten aloin ohjaamaan vain äänellä sekä käden avulla ja lopuksi palkkasin pallolla. Tämä toimikin paremmin Thealla ja melko hyvin se alkoi jo pujoittelemaan keppejä. 

Tämä eka kerta oli kyllä tosi kivaa ja oikein yllätyin kuinka hauskaa agilityn opettelu onkaan. Saimme kehuja siitä kuinka hyvin Thea oli hallinnassa, malttoi aina istua kunnes sai luvan tehdä jotakin. Ei välittänyt muista koirista, muutaman kerran pari koiraa  karkasi meidän luokse, mutta Thea ei lähtenyt niiden kanssa mihinkään riekkumaan. Kaiken kaikkiaan likka oli tosi elementissään ja mielettömässä kontaktissa minuun. Sitä en tiedä onko se agility-koiralle hyvä vai huono asia, mutta näin alussa ainakin se helpottaa esteiden opettelua. Olin toivonut, että joku olisi ehtinyt tulla videoimaan meidän ekan kerran ja sitten taas vikan kerran jotta näkisi miten me kehitytään kuudessa kerrassa, mutta se ei nyt onnistunut. Täytyypi taas yrittää jos joku jaksaisi ensi kerralla tulla mukaan. Mutta kivaa oli aksailu ja odotan malttamattomana jo seuraavaa kertaa!