Viime viikko meillä meni lähes yksinomaan henkilöhakuillessa, pitkästä aikaa. Hakuryhmämme alkoi kellojen siirron jälkeen pitämään taas arkipäivätreenejä, jotka meille sopii paljon paremmin kuin viikonloput. Torstaina teimme kaikille vain kaistoja ja koska me oltiin oltu viimeksi elo-syyskuussa ennen mammailuja, niin sovittiin, että eka kaista otetaan peräänjuoksuna. Ehkä ei olisi tarvinnut, sillä kun otin Thean autosta, se veti niin voimakkaasti lähtöpaikalle. Peräänjuoksu siis ok, maalimies syötti herkut purkista kun Thea oli löytänyt sen. Toisen ja kolmannen kaistan otimme vain ääniavuilla, jolloin Thea kiinnitti tarkemmin katseensa oikeaan suuntaan. Hyvin pysyi kaistalla eikä yrittänyt laajentaa itsenäisesti hakua. Ensin kyllä selvästi juoksi vain silmillään, kunnes alkoi kaistan puolivälin jälkeen käyttää nenäänsäkin. Tiedustelin vielä vetäjältä miten kannattaisi lähteä opettamaan tuota rullailmaisua ja siihen saimme neuvoksi ns. työrullat. Niillä harjoitellaan sitten vain ihan erikseen. Harmittaa vähän kun Thea ei hauku, sillä itse tykkäisin enempi haukkuilmaisusta.
Olin myös ilmoittanut meidät Uudenmaan noutajien pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssille, jossa lauantaina meillä oli raunioetsintä. Ensin kävelimme koirien kanssa tutustumassa raunioihin kiipeillen ja hyppien erilaisille alustoille ja esteille. Tämä ei tuottanut Thealla mitään ongelmia. Päinvastoin, jouduin jopa hillitsemään sitä kun ois muuten mennyt joka paikkaan vauhdilla. Jokainen koira sai kokeilla maalimiehellä kolme kertaa. Ensimmäiset kaksi kertaa olivat taas peräänjuoksuja, mutta kolmas kerta oli valmiina piilossa oleva maalimies. Tämä tosin ei ollut mikään vaikea piilo vaan vain erään vaunun takana niin, ettei koirat nähneet maalimiehen menoa sinne. Thea selvästi käytti heti jo nenäänsä, joka varmaankin johtui aiemmista treeneistä. Mukavaa oli kuulla miten Anna-Mari Matikainen tapaa kouluttaa pelastuskoiraa. Hänestä tärkeintä on koiran into ja kuinka maalimiehen tulee aina olla se juttu jotta oikeissakin tilanteissa koira on riittävän motivoitunut etsintään.
Sunnuntaina meillä oli sitten hakuporukan metsäetsintää. Meillä oli kunnon rata, mutta pyysin aluksi ääniapua jotta Thea kohdentuisi oikein. Tuuli oli puuskaista ja Thea alkoi tehdä laajaa kaarta. Jouduin parikin kertaa kutsumaan sen takaisin, ennen kuin eteni riittävästi oikeaan suuntaan. Toinen ukko olikin sitten jo hankala. Thea meinasi koko ajan lähteä toiselle puolelle ja jouduimme helpottamaan näköhavainnolla jotta suunta olisi oikea. Kolmas ukko löytyi taas helpommin koska olimme tuulen alapuolella. Neljänteen Thea lähti niin vauhdilla, että eteni yli radan. Selvästi se kävi tosi kierroksilla eikä käyttänyt nenäänsä lainkaan. Tästä siis opimme, että harjoituksemme oli liian vaikea ja se tarvitsee vielä paljon pistotyyppisiä treenejä jotta oikea toiminta vahvistuisi.
Kun tulimme treeneistä kotiin, aloin imuroimaan. Thea haukahti imurille, niin kuin se on joskus harvoin tehnyt. Aloinkin sitten vahvistamaan sitä siitä ja nyt se sitten osaa haukahtaa käskystä :) Kokeilin myös tänään ulkona sitä patukalla ja nyt irtosi jo kaksi peräkkäistä haukkua. Ehkäpä se tästä kunhan Thea oppii vielä paremman tekniikan. Nyt sillä menee paljon energiaa äänentuottamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti