Iloitaan pienistä onnistumisista

Kulunut viikko alkoi tokon parissa, jossa meillä oli aiheena jäävät liikkeet sekä hyppy. Jääväthän on meidän ykkösliikkeitä joten niitä hioimme voimakkaan häiriön kera. Thea ei häiriinnyt muista koirista mikäli ne eivät ryntäile sen luokse vaan ihmisistä eli yleensä liikkurista joka kulkee lähellä. Samoin hypyssä kouluttaja seisoi tarkoituksella hyvin lähellä estettä, jotta saataisiin mahdollisimman kova häiriö. Jäävät menivät niin nappiin kuin vain voi. Seisomista ehkä hieman täytyy vielä parantaa sillä Thea ottaa kaksi askelta käskyn jälkeen. Maahanmenossa se menee nopeasti hissinä alas, joten se on hyvä. Hypyssä ekalla kerralla se meinasi mennä hyppäämisen jälkeen liikkurin luokse, mutta kävelin itse sitten esteen toiselle puolelle ja seurautin Thean takaisin lähtöpaikalle. Otimme uudestaan ja sitten hyppy sujui hyvin. Eniten harjoittelimme kontaktin pysymistä kun liikkuri antaa käskyjä. Olin niin iloinen kun Thea muutaman kerran jälkeen tajusi, ettei se saa unohtaa kontaktiaan.

Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät sitten lenkkeilessä 6-12 km lenkeillä. Tiistaina pääsi myös tuon 12 km puolivälissä hetken peuhaamaan opas Oton kera koirapuistossa. Perjantai oli meillä se lepopäivä niin kuin yleensäkin. 

Lauantaina käytiin IH-nuuskujen treeneissä Heinolassa. Siellä aiheena oli kaupunkikävely ja sen jälkeen halukkailla oli mahdollisuus näyttelytreeneihin tai tottikseen. Me mentiin näyttelytreeneihin harjoittelemaan näyttelyseisomista. Ei muutes ole niin helppoa vaikka koira käskystä muuten osaa seistäkin. Saatiin myös hyvä vinkki miten koira näyttää ravissa ryhdikkäämmältä. Hihna korvien taakse ja hieman kannatetaan ravissa. Aluksi musta tuntui se tosi hölmöltä, mutta kun näin muista labukoista miten se vaikuttii ravin etupainoisuuteen niin kokeilin sitä sitten itsekin. Tämän jälkeen käytiin vielä Labukka Onnin ja labukka-mix Ronjan kera juoksentelmassa metsätiellä.

Tänään meillä oli aksailua. Harjoiteltiin pääasiallisesti etenemistä. Se ei ongelma kun jättää esim. pallon edettävien esteiden perään. Thea irtoaa reippaasti ja osaa mitoittaa askeleensakin sarjoissa yllättävänkin hyvin. Omatoimisesti saatiin harjoitella keppejä. Niitä teimme ensi ohjuriaitojen kanssa ja sitten sain muutaman onnistumisen myös ihan normikepeillä. Tosin vauhtihan ei vielä ole huippua ja autan Theaa hokemalla kokoajan kep-tän-kep-tän jne. Olin kuitenkin iloinen, että näinkin vähällä se on tajunnut mitä halutaan. Samoin keinu tuntuu olevan Thealle helppojuttu. Harmi ettemme päässeet tällä kertaa ottamaan puomia, jonka on nyt se meidän hankalin este. 

Odotusvuoroilla harjoittelimme tokon ruutuun lähetystä pallon avulla sekä kaukokäskyjä takapalkalla. Nyt tuntui, että takapalkka toimisi koska pystyin ottamaan reilun avo-etäisyyden kaukoissa. Aiemmin kun samantyyppisesti on harjoiteltu Thean kanssa nomessa taakse-eteenlähetystä, on takapalkka tokossa toiminut tosi huonosti tai haitannut suoritusta. 

Viikko on mennyt vauhdilla ja paljon pieniä onnistumisia on saatu. Onneksi näin, sillä niiden avulla taas jaksaa niitä ei onnistuneita treenikertojakin.

Valeraskaana tokoilua ja aksailua

Viikkoon on mahtunut tokoilua ja aksailua parikin kertaa. Aloitimme siis sittenkin sen agilityn alkeiskurssin uudelleen. Tänään oli jo kolmas kerta, tosin me ei päästy ihan ekalla kerralla mukaan joten meille vasta toinen.
Viikko sitten ryhmämme ainoa labbisuros taas ryntäili ja Thea hieman otti siitä paineita, mutta pääosin treenit menivät hyvin. Harjoittelimme A-estettä jonka jälkeen hyppyeste. Treenien jälkeen jäin odottamaan tämän ryntäilevän uroksen omistajia jotta koirat voisivat haistella toisiaan ulkopuolella. Thea ärsytti selvästi tuo innokas uros ja antoi kyllä takaisin minkä kerkesi vaikka uros ei ollut milläsinään. Tänään meillä oli keinu sekä hypystä putkeen aloituksella. Thea meni innokkaasti ja vaikkakin kerran taas uros ryntäili niin likka pystyi kuitenkin keskittymään senkin jälkeen harjoituksiin. Ihanaa, sillä jotenkin mulla oli tullut tunne, että kun juoksujen aikaan näitä uroksia jatkuvasti ryntäili ja kaikki karjuivat hallissa; minä, koirien ohjaajat ni Thealle oli jäänyt se jotenkin päälle. Eli näyttäisi siltä, että oli hyvä idea tavata heti hallin ulkopuolella ulkona. Koska mieheni oli tänään mukana treeneissä, harjoittelimme keinun jälkeen vielä puomia, jossa selvästi meidän pitää edetä nopeammin, jottei alumiinipuomi ala heilumaan liikaa. Saisipa ton ukon aina mukaansa näihin aksailuihin :)

Viime maanantaina aloitimme myös viiden kerran tokokurssin. Ekan kerran teemassa oli luoksepäästävyys, paikkamakuut häiriöllä ja seuraaminen sekä käännökset. Thea pysyi superhienosti paikallaan vaikka viereisellä koiralla oli etupalkka käytössään ja myös vapautettiin sille kesken meidän paikallaoloa. Ehkä hieman täytyisi harjoitella sitä ettei se vilkuile muita vaan tapittaisi minua missä olenkin tai sitä kohtaa mistä olen mennyt piiloon.
Seuraamisesta sain taas satikutia kouluttajalta, liikun liian nopeasti ja Thealla on vaikeuksia pysyä rytmissäni...tää on niin peruja siitä kun mulla oli sakuja. Niiden kanssa kun treenattiin pk-puolella ja ne oli äärettömän vilkkaita niin munkin tahti oli sen mukainen. Eli mulle tuli nyt läksyä opetella kävelemään seuraamisessa hitaammin. Onneksi yksittäiset askeleen tai kahden siirtymiset sujuvat jo yllättävänkin hyvin. Odotan jo innolla huomisia treenejä.

Thealla on esiintynyt nyt lievää valeraskautta, nisät aavistuksen turvoksissa, mutta suurin oire on käyttäytyminen. Se jämähtää lenkillä välillä paikoilleen kuin sahapukki eikä liikkuisi kuin sinne minne itse haluaa. Samoin saattaa laahustaa remminmitan verran perässä välillä. Se on kyllä tosi ärsyttävää. Tätä se teki myös kun oikeasti oli tiineenä ja oireilu vaan paheni loppua kohden. Nyt sitten yritämme aktivoida pimua, että unohtaisi nopeasti tuon "tiineenä" olonsa.

Laskiaisriehassa

Eilen olimme Thean kanssa kartuttamassa treenimaksuja Tuusulassa Laskiaisriehassa. Aluksi ajattelin, että olemme siellä vain ottamassa rapsutuksia, kun muut hakuporukkamme jäsenet vetävät lapsia kärryillä. Me kun emme ole ikinä mitään vetäneet. No paikalla oli varmaankin säästä johtuen melko vähän lapsia, joten jäi hyvää aikaa kokeilla välissä Theallekin valjaita sekä kärryä perään. Maltillisesti antoi likka aisat kiinnittää valjaisiin ja niin kokeiltiin pari kertaa mennä tyhjällä kärryllä pikku lenkki. Toki mulla oli nappuloita houkuttimena jotta saa sitten palkan kun oli kulkenut vierelläni nätisti. Sitten siihen jo tuli pari lastakin ja halusivat kyytiin, toki erikseen, joten kyyditimme niitä Thean kanssa. En halunnut sitten rasittaa Theaa tämän enempää ja annoimme suosiolla konkareiden jatkaa hommia. Hienosti likka veti vaikka oli ekakertalainen. Lapset olivat alta kouluikäisiä ja koska vetokärry oli pyörällinen jaksoi Thea niitä hyvin vetääkin.
Oikeasti Thea oli paljon iloisempi kuin mitä kuvasta näyttäisi :)