Didi ja Jane vierailulla

Tänään saimme vieraaksemme Didin kohta 2v. (Thean ekasta pentueesta) sekä Janen n.8,5v. perheensä kera. Molemmat ovat nykyään uranvaihtajia. Alkutreffauksen jälkeen tytöt juoksentelivat pihalla mitä nyt Thea piti pistää välillä jäähylle kun rupesi pörhentelemään erityisesti Didille. Ruokailun jälkeen menimme rantaan heittelemään uimaleluja ja jopa Didikin hyppäsi Thean perässä laiturilta vaikka ekan kerran oli plumsahtanut pää edellä siitä. Kun me ihmiset aloimme kahvittelemaan alkoivat koirat olla jo hieman raukeita. Säe oli kumman rauhallinen ja suorastaan vetäytyi muusta joukosta. Naureskelimme vähän, että senhän piti olla liian vilkas miksi oli lisäkasvamassa ja nyt se suorastaan on rauhallisin. Ehdin jo sanoa, että täytyypi illalla mitata siltä lämpö ettei olisi kipeä, kunnes Säe oksentikin puusilppua. Sillä on hieman huono tapa syödä tikkuja ja oksia jos mitään erikoista ei tapahdu. Sen jälkeen se hieman reipastui. Thealla ja Janella taas oli molemmilla juoksut suurin piirtein samassa jamassa ja niillä olikin ihan omat jutut keskenään jota Didi ihmetteli kovasti. Kumpikin yritti välillä nousta toisensa selkään, kummankaan siihen vielä suostumatta.

Kiitos Tarvaiset kun kävitte, oli mukavaa nähdä!

Didi, Säe, Jane ja Thea

Säe ja Didi vetoleikeissä

Kaunis Didi

Didi

Säe, Didi, Thea ja Jane makupalan toivossa

Jäljillä

Tein eilen aamulla Thealle metsäjäljen kahdella kulmalla, pituudeltaan 500 m ja annoin vanheta vain 45 min. Maasto oli aluksi kallioista jossa ohut sammalpeite, muuten sellaista mustikkamaastoa jossa oli useita risukasoja siellä täällä. Ekalla suoralla oli sivutuuli, toisella tultiin tuulen yläpuolelta ja kolmannella suoralla taas sivutuulta. En lähettänyt Theaa janalle vaan vein sen suoraan jäljen alkuun. Otti jäljen hyvin, seurasi sitä noin metrin verran sivussa tuulesta johtuen välillä toki jäljen päälläkin. Kallion päällä se kulki hetken suu auki pää melko ylhäällä ja luulinkin jo, että alkaa taas pelleilemään, mutta koska eteni niin annoin sen mennä. Ekan kulman meinasi oikaista tuulesta johtuen metriä ennen, toinen kulma tarkasti. Tosin olin nyt jättänyt pienen namipurkin joka kulmaan, josta sai muutaman nappulan, jotta motivoituisi jäljestämään loppuun asti. Toka suora muuten puhtaasti, mutta ilmaisi liian alhaalla olevan jälkimerkin mulle ;). Tällä kertaa ei muuten enää reagoinut merkkeihin. Kolmas suora taas hieman sivussa tuulen vuoksi. Olin tosi tyytyväinen, että nyt meni hyvin. Meinasin jo vaipua epätoivoon kun aikaisemmissa meni tyystin pipariksi koko touhu. Nyt täytyy vaan yrittää tehdä motivoidusti 1-2 jälkeä per viikko ja pyrittävä ensin vanhentamaan taas jäljen ikää ennen matkaa.

Iltapäivällä otimme kokeiluna hakua puhtaaseen metsään, jonne mieheni meni piiloon ns. takakautta. Olimme sopineet, että hän on noin 70-80 metrin päässä tiestä, mutta minäkään en tiedä tarkalleen missä kohdin. Ajattelin, että tällä pystyn kokeilemaan sen ettei Thea seuraa haussa vain jälkiä vaan oikeasti käyttää ilmavainua. Samoin sitä, että huomioin osaanko lukea koiraa milloin se on saanut vainun. Thea eteni aluksi noin 40 metriä kääntyi sitten laajalla kaarroksella takaisin. Pari kertaa se pysähtyi kuuntelemaan odottaen ilmeisesti ääniapuja tms. mutta sitten lähetin sen uudelleen eteenpäin kannustaen jolloin noin 50 metrin jälkeen se ilmeisesti saikin jostakin vainun kun lähti määrätietoisesti erääseen suuntaan. Kesti tovi ennen kuin alkoi haukku kuulumaan ja ehdinkin jo pohtia, että näinköhän lähti jäniksen perään. Hienosti löytyi mieskin hyttysten syötävänä ;), tosin hän olikin siis loppujen lopuksi 100 metrissä! Thea oli kuulemma jäljestänyt viimeiset 15 metriä. Eli ainakaan aluksi ei haitannut, että metsä oli puhdas, tosin ehkä pistot tulisi alunperinkin ulottua hieman pidemmälle kuin 40 metriä, joten siihen tarvitaan vahvistusta. Selvästi oli ainakin tällä kertaa nähtävissä milloin likka on sainut vainun etsittävästä.

Illaksi lähdin vielä Säkeen kanssa kentälle tottistelemaan koska sen juoksut ovat nyt ohi. Hienosti jaksoi Säekin keskittyä eikä muut koirat haitanneet. Otimme seuraamista, liikkeestä seisomista, luoksetuloa ja paikkamakuuta ryhmässä. Lopuksi pyysin erästä treenikaveria tulemaan tiellä vastaan koiransa kanssa, jotta kokeilemme vieläkö Säe ryntäisi vastaantulijaa kohti. Valitettavasti se näin tekikin ja kun otimme muutaman toiston se selvästi tajusi, että tämä on vain harjoitus eikä enää ryntäillytkään. Olisi siis pitänyt tulla aina joku muu vastaan välillä niin oltaisiin saatu harjoiteltua mahdollisimman paljon. Ehkä keksimme yhden keinon kohtaamisiin, mutta kerron siitä sitten mikäli se tepsii.

Theakin juoksuilee, kokeiltu vepeä

Viime viikon torstaina Theallakin alkoi sitten juoksut odotettua aiemmin. Liekö Säkeen juoksuilla ollut vaikutusta kun likka aloitti ne niin aikaisin. Hain Säkeen perjantaina koululta takaisin ja sanoinkin Thean juoksuista että olivat tulleet vain 5,5 kk edellisistä. Thea olisi pitänyt näistä juoksuista astuttaa jälleen, mutta esitin toiveeni koululle ettei sitä nyt tehtäisi koska juoksujen välit ovat niin tiheät ja likkakin täyttää vasta 4-vuotta syksyllä. Pidämme siis kädet ristissä, että koulun kahden muun jalostusnartun Viivin ja Pipsan astutukset ovat onnistuneita jotta välttyisimme astutuksesta näistä juoksuista.

Sunnuntaina uskalsin mennä vielä hakuilemaan Thean kanssa. Nyt pyysin, että sitä ei maalimies avustaisi haukkuilmaisuun mitenkään vaan olisivat passiivisia ja katsottaisiin aloittaako se ilmaisun itsenäisesti. Hienosti Thea löydettyään maalimiehen aloittikin itse haukkumisen. Emme tehneet rataa tälläkään kertaa vaan pelkät kaistat, jota selvästikin on vielä jatkossakin tehtävä. Thean etenemistyyli on hieman peko-koiran partiomaista etsintää eikä se tee suoraviivaisia pistoja. Tuulella ei näkynyt olevan vaikutusta asiaan. Hienosti tyttö meni kuitenkin kuumuudesta ja juoksuista huolimatta.

Maanantaina olimme kokeilemassa meille uutta lajia, vepeä eli vesipelastusta. Siinä koiran tulee mm. hypätä veneestä veteen ja uida rantaan, käydä hakemassa vene vedestä vetäen köydestä, viedä joku esine esim. pelastusliivit ns."hukkuvalle" veteen sekä käydä hinaamassa "hukkumaisillaan" oleva henkilö vedestä rannalle. Koska olimme ensikertalaisia teimme kaikki liikkeet helpotetusti joko lyhyemmällä matkalla tai muuten. Hyvin Thea hyppäsi veneestä käskyn saatuaan ja ui rantaan ja hukkuvan pelastaminenkin meni kohtuullisesti. Mutta köyden vetäminen oli ilmeisen jännittävää ja esineen vientikin ventovieraalle outoa, että Thea alkoi pelleilemään tyystin. Kävi se toki uimassa veneen ja henkilönkin luona mutta jäi joko pyörimään sinne tai muuten vaan polskutteli pitkin rantoja. :) Thea käyttäytyy yleensä kovinkin korrektisti ja tottelevaisesti, mutta erityisesti juoksujen aikaan sillä on sellaista jekkumaista pilkettä silmäkulmassa joten koskaan et voi varmuudella tietää mitä keksitään. Toki myös uudet opeteltavat asiat saavat sen käyttäytymään hassusti. Vepeily vaikutti kuitenkin mukavalta harrastukselta ja olisimmekin päässeet ryhmään halutessamme mukaan, mutta meillä nuo matkat taitaa vaikuttaa tämän harrastuksen jatkamiseen. Ehkäpä käydään syksymmällä kokeilemassa myös toisen kerran kunhan nuo häiritsevät juoksut ovat ohitse.

Säkeen juoksut ovat pian ohi, se ei enää tiputtele, mutta kääntää Thealle kyllä häntäänsä kun se yrittää sitä kovasti astua. Thealla siis hormonit hyrrää selvästi. Säe on meillä enää vajaa neljä viikkoa ennen kuin sen testit alkavat. Täällä maalla se on ollut kyllä yltiörauhallinen eikä edes naapurin haukkuvat perropojat ole saaneet sitä kiihdyksiin tai edes menemään sinne. Kaupungissa sillä selvästi stressitaso nousee ja se tulee levottomammaksi. Saas nähdä kuinka sen uusissa testeissä sitten käy.

Ohessa vielä otos maanantain vepeilystä, josta olen leikannut Thean pahimmat pelleilyt pois.