Eilen oltiin Thean kanssa Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen jäsentenvälisissä noviisi ja mestaruuskisoissa Orimattilassa. Kisa käytiin WT-sääntöjä (working test) mukaillen niin, että vinkumiset, paukkunoudot ynnä muut oikeissa säännöissä nollaavat virheet aiheuttavat pistemenetyksiä. Sallittua oli myös pitää alussa koiraa hihnassa josta sen voi lähettää tehtäviin, mutta tämä aiheuttaisi 5 pisteen menetyksen. Koe suoritetaan dameilla rastitehtävinä, joita on neljä. Jokaiselta rastilta oli mahdollista saada enintään 20 pistettä.
Mestaruuteen osallistuivat ne koirat joilla on nome-B kokeesta vähintään ALO1 tulos ja muut saivat osallistua noviisiin. Siihen ei näissä jäsentenvälisissä tarvinnut edes olla taipumuskokeita suoritettuna niin kuin normaalisti WT:ssä. Enempää en oikein osaa sanoa lajista mitään, sillä en ole itse käynyt edes katsomassa moisia virallisina.
Me siis osallistuimme noviisiluokkaan. Jännitti aivan älyttömästi kun tulimme klo 9:ksi koepaikalle. Mehän ei olla tänä vuonna kuin kaksi kertaa harjoiteltu yhtään mitään nomeiluun liittyvää. Kerran ystäväni kanssa motivoitua linjalle lähetystä ja edellisellä viikolla kerran kun aloitimme Sarkkisen Tomin luona taippareita varten neljän kerran yksityiskoulutuksen Thean tytön Demin kera. Viime vuonnakaan me ei taidettu harjoitella dameilla kertaakaan!
Noviisiluokkaan oli ilmoittautunut 26 koiraa, joista 24 oli paikalla. Saimme arvonnassa numeron 15. WT:ssä se ei merkitse välttämättä loppupäätä sillä jokaisella rastilla suorittaa koiria koko ajan joku. Aloitimme rastilta 3, joka oli hakuruutu parityöskentelynä. Tarkoituksena on, että kaksi koirakkoa on yhtä aikaa ruudun lähetyspaikalla ja lähettävät vuoron perään noutamaan dameja. Thea oli ennen lähetyspaikalle menoa melko levoton ja pientä piippailua esiintyi koska alueella ammuttiin joka rastilla. Rauhoittui kuitenkin sen verran,että päätin pitää sen irti koko ajan tällä rastilla. Ensin tuomari kertoi ohjeet jossa alueelle oli piiloitettu 8 damia, joita tuli siis etsiä vuoron perään. Ensin ammuttiin laukaus ja kun toimitsija tuli pois ruudusta sai luvan lähettää. Thea sai luvan lähteä ekaksi. Hyvin likka nouti ekan. Sitten oli toisen koiran vuoro. Pikkaisen Thea piippas hiljaa kun toinen oli ruudussa, mutta malttoi pysyä paikallaan. Saimme noutaa kolme kertaa ja sitten tuomari sanoi, että tämä riittää. Thean toiminnassa ei kuulemma moitteita. Saimme tältä rastilta 19 pistettä. Tuomari ei sanonut mistä se yksi piste lähti.
Seuraavaksi menimme 4 rastille, jossa oli ykkösmarkkeeraus eli paikantamistehtävä ja linjalle lähetys. Pidin Thean tässäkin irti. Ensin ammuttiin ja sitten heitettiin dami isohkon kummun päälle. Tuomari antoi luvan lähetykseen. Thea pikkaisen ennakoi ja oli lähtemässä tuomarin "saa lähettää" käskystä, mutta ehdin onnekseni sanomaan tuo käskyn samaan aikaan ja hienosti likka kävi damin hakemassa. Linjalle lähetys toteutettiin niin, että toimitsija kävi ampumassa paikkaan joka oli 45 astetta edellisen damin paikasta. Sitten toimitsija siirtyi vähän sivuummalle. Tässä olisi Thean pitänyt mennä eteen-käskyllä poimimaan se dami joka sinne oli jätetty, mutta Thea ampaisikin toimitsijan luokse! Yritimme lähempää ja sama juttu. Koira parka taisi luulla, että olemme ihmishakutehtävissä ja oli kovin hämmentynyt kun palkkaa ei tullut. Ei sentään alkanut ilmaisemaan tätä henkilöä. Tältä rastilta saimme siis 11 pistettä. Mutta piippausta ei enää onneksi esiintynyt.
Lopuksi oli yhdistetty 1 ja 2 rastit, joissa ensin oli ykkösmarkkeeraus jyrkkään rinteeseen ammuttuna ja sen jälkeen lähihakutehtävä. Ennen markkeerauksia oli pieni pätkä walking up:ia eli vapaana seurautusta laukaukseen asti. Annoin melko tiukan sivu-käskyn koska Thea selvästi oli taas kuumentunut vaikka rastien välillä oli odotteluissa rauhoittunut kivasti. Kun pysähdyimme se jäi seisomaan, mikä ei ole virhe. Tämä aiheutti tietysti sen, että kun laukaus ja heitto tuli, Thea nytkähti aavistuksen eteenpäin mistä tuomari lopuksi sanoikin. Ei onnekseni karannut kuitenkaan heitolle. Thea merkkas heiton hieman lyhyeksi ja joutui hivenen sitä etsimään mutta hyvin dami löytyi. Saimme tästä tehtävästä 18 pistettä. Tuomari sanoi, että meitä ennen oli jo useammat koirat kuseksineet ja pyörineet alueella ja Thea ei kuitenkaan reagoinut niihin. Ennen lähihakua mainitsin tuomarille ettei Thea osaa lähihakua, mutta kokeilemme toki tätä. Lähihaku oli vain noin 10-15 metrin päässä sijaitseva alue pienen kummun päällä jonne oli piiloitettu dami. Koiran tulisi edetetä käskystä alueelle ja pillityksen avulla etsiä piiloitettu dami sieltä. Lähetin Thean eteen-käskyllä alueelle ja se nappasikin suoraan hajun kiven kolosta jota joutui hieman kaivamaan ennen kuin sai damin otettua. Meillä siis sattui olemaan mieletön tuuri, että likalla oli nenä auki ja sai hajun heti. Saimme tästä tehtävästä täydet 20 pistettä! Tuomari sanoi, että kannattaisi opettaa koiralle lähihakupillitys jotta tietää aloittaa tarkennuksen vaikka nyt tekikin itsenäisesti sen.
Näitä pisteitähän me ei tiedetty kuin vasta ihan lopuksi palkintojen jaossa kun tulokset julkistettiin. Näiden rastien jälkeen nimittäin alkoi odottelu ketkä kaikki menevät finaaliin, jonne vaadittiiin 60 pistettä. Järkytys olikin siis suuri kun numeromme ilmoitettiin 9 koiran joukossa finaaliin. Yksi oli lähtenyt jo pois joten 8 koiraa jatkoi. Finaalitehtävänä oli kaksoismarkkeeraus eli ammutaan ja heitetään toiseen suuntaan sekä ammutaan ja heitetään vastakkaiseen suuntaan. Tämän jälkeen koira voidaan lähettää kummalle tahansa ja ihanne olisi, että molemmat löytyisivät hyvin.
Yritin odotellessa rauhoitella Theaa joka selvästi kuumeni lisää, varmaankin vaistosi oman jännitykseni joka oli niin valtavaa että olisin voinut oksentaa. Omalla vuorollamme menimme aloituspaikalle ja kerroin tuomarille olevani valmis. Selvästikään Thean ja mun pää ei enää kestänyt tehtävää pitkän päivän lopuksi sillä Thea karkasi paukkunoutoon (lähtee noutoon ilman käskyä) toisen laukauksen ja heiton yhteydessä. Toi toki sen damin, mutta koska oli karannut ei voinut mitenkään huomioida tarkasti missä se toinen olisi ollut. Yritin kerran lähettää sen toiselle damille, mutta suunta oli toimitsijoita kohdin joten pyysin Thean pois ja ilmoitin tuomarille, että tämä oli nyt tässä. Saimme finaalista siten nollan.
Lopuksi oli palkintojen jako ja saimme tulokset selville. Olimme olleet finaaliin päästessä jaetulla toisella sijalla 68 pisteellä, mutta finaalin epäonnistumisen vuoksi jäimme seitsemänneksi. Päivä oli pitkä ja olin mökillä vasta klo 18.30. Olen kuitenkin älyttömän yllättynyt ja iloinen miten hyvin Thea toimi vaikka emme ole lajia harrastaneet. Noudot itsessään olivat hyviä, damin pito oli hyvä ja koira kuitenkin kuunteli kohtuullisesti. Tiesin, että se kuumenee heitoista ja laukauksista, mutta alun hienoista ääntelyä lukuun ottamatta se kuitenkin oli hiljaa. Thea kuitenkin teki mielestäni enemmän kuin varsinaisesti osasi ja oltiin harjoiteltu. Hieno ja opettavainen päivä kaiken kaikkiaan.