Huhtikuussa tapahtunutta

Jopas vierähti yli kuukausi äkkiä. Tokokisojen jälkeen olin viikon lomalla ja treenasimme silloin ahkerasti tokoa, tottista, nomea ja käytiin kerran rakennusetsinnässäkin. Sitten olemme käyneet tokoilun lisäksi raunioilla ja osallistuimme myös SNJ:n hakuleirille. Se vasta olikin antoisa. Pääsimme Mervi Kähösen ryhmään vaikka siihen oli jaettu ensisijaisesti kilpailevat noutajat. Thea kävi lauantaina aivan kierroksilla ja rallatteli metsässä "etsin kunnes löydän sut" tyyliin sekä kävi mm. pomppimassa maalimiehen päällä yms. riehakasta. Onneksi sunnuntaina se oli jo enempi kuulolla ja saimme asioita tehtyä läpikin. Totesimme Mervin kanssa että Thealle täytyy maalimiehen puhua vain hyvin rauhallisesti eikä sitä missään vaiheessa saa maalimiehellä riekuttaa koska ottaa niin helposti siellä kierrokset. Lisäksi nappasin toiselta leiriläiseltä idean heittää palkkapurkki vähän matkan päähän josta Thea sai sen tuoda sitten molarille avattavaksi. Ei siis suoraan aukaista palkkapurkkia. Tällä vähennetään myös sitä maalimiehen häirintää. Mervi kehoitti meitä ottamaan enempi vain tyhjiä pistoja, jokaiseen treeniin vähintään yksi. Leiri oli äärettömän antoisa opillisesti sekä myös sosiaalisesti. Oli mukavaa myös tutustua muihin hakua harrastaviin noutajiin.

Thea kävi huhtikuussa myös lonkka- ja kyynärkuvissa sekä silmätarkissa. Silmätarkin tulokset näkyvätkin jo koiranetissä, muita vastauksia vielä odotetaan. Selkä- ja rankakuvat kuvattiin epävirallisesti ja ne ovat ok.

Rauniokausi avattu, kävimme kaksi kertaa. Tokossa hinkattu ohjattua, joka onkin taas se seuraava haaste meille. Likka meinaa vaan väkisin karata kapuloille eikä malttaisi merkkipysähdystä tehdä. Toivon, että saisin sen kuntoon jotta ehtisin ennen sääntömuutoksia startata evl:ssä.
Pari kertaa harjoiteltiin esineruutua. Muutamia kertoja harjoiteltu metristä estettä, tosin vasta 80-90 cm:llä kapulan kera. Se metri on mulle itselleni jotenkin peikko Thean kohdalla.
Saatiin paikka myös PEHA-kokeeseen, mutta koska Thea sai silmätippakuurin, niin jouduin sen perumaan antidoping-säädösten takia.

Sarkkisen Tomin nome-koulutuksessa käyty nyt kaksi kertaa Thean tytön Demin kanssa ja molemmissa on kehitystä näkynyt. Ja tietysti ensisijaisesti haluaisin meidän suorittavan taipparit, joka olikin tavoite tälle vuodelle sen VOI1:n lisäksi.

Öö, unohdinko mainita jotakin... Olin itse maalimiehenä ja henkilöryhmässä noutajien hakumestaruussa Porvoossa, oli tavattoman upeaa seurata hienoja suorituksia. Lisäksi olin varamaalimiehenä pelastuskoirien Virta-tarkastuksessa (viranomaistarkastus). Eli paljon on tehty, paljon saatu uutta oppia sekä ennen kaikkea intoa taas jatkaa harrastusten saralla. Itse mennä lupauduin pitämään arkitottiskurssin, se alkaakin ensi viikolla. Vähän jänskättää osaanko antaa ohjaajille mitään "kättä pidempää" harjoitteluunsa. Eli kiirusta taas pitää vielä toukokuun, koskahan opin sanomaan ei :D. Vaikuttaa, että oltaisiin koko ajan menossa, mutta ei se ihan niin ole. Työpäiväni ajanhan likka lötköilee kotona. Sitten lenkkien lomassa käymme treenaamassa ehkä n. puoli tuntia per päivä, lukuun ottamatta hakutreenejä tai nometreenejä joissa menee enemmän. Perjantait on meillä pakollisia lepopäiviä, usein myös jompi kumpi viikonloppupäivistäkin. Ehkä jos joku rasittuu niin ohjaaja, mutta niin kauan kun tuntuu kivalta molemmista niin voimme jatkaa.

Matkalippu EVL:ään lunastettu

Oltiin eilen Kouvolan Valkealassa tokokokeessa. Koekirjeen mukaan voi-luokassa piti olla seitsemän koiraa, mutta peruutusten vuoksi paikalla oli vain viisi. Meille oli tullut arvonnassa toiseksi viimeinen numero, mutta eipä tuo paljoa haitannut kun oli niin vähän osallistujia, että paikkamakuukin suoritettiin yhdellä kertaa. Tuomarina oli Harri Laisi, joka on kuulemma tiukentanut arvosteluaan. No, mulla ei ole kokemusta hänestä aiemmin.

Thean paikkamakuuseen luotan, tosin tiedän, että se saattaa lösähtää lonkalle, mutta muuten sen on rauhallinen. Hyvin harvoin se on haistellut maata tai ne kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Tästä saimme siis täydet, vaikka mieheni sanoi, että se oli siirtynyt lonkalle jossakin vaiheessa. Vierustoveri oli piipannut, mutta kaikki koirat pysyivät paikoillaan. 

Yksilöt olivat sekoitettu ja alkoivat tunnarilla joka sopi meille todella hyvin. Ehdin nimittäin ennen omaa vuoroamme ottaa muutaman oman piilotuksen. Lisäksi olimme saaneet tunnariin tai ennemminkin sen palautukseen neuvot edellisellä viikolla, joka nähtävästi jo kahden kerran jälkeen toi tulosta. Thea meni vauhdilla kapuloille, haisteli nopeasti vasemmalta oikealle ja otti itsevarmasti oman ja palautti ravilla. Jäi tosin vähän kauas ja kiersi sivulle takaa, mikä on merkkinä siitä, että se oli paineistunut. Sitten tuli ruutu, jossa valmistelin Theaa huolella. Hyvin pongasi tämän ja eteni suoraan ruutuun. Kääntyi jo toki ilman seis-käskyä, joten pyysin suoraan maahan. Lopun seuraamaan kutsussa se meinasi jäädä pomppimaan viereeni ennen kuin malttoi tulla seuraamaan. 

Kolmanneksi oli seuraaminen, joka ei tuntunut kyllä hyvältä, mutta videolta katsottuna ei sitten ollut kovin pahakaan. Yritin pitää päätäni suoremmassa sillä ärsyttää kun kävelen katse maahan päin. Samoin en heilutellut käsiäni niin voimakkaasti Thean ulkopuolella seuratessa, joten kaksi kertaa tunsin kun käteni osui sitä päähän kevyesti. Ilmeisesti Tuomari ei kuitenkaan tätä huomannut. Lisäksi melko lopussa Thea meinasi jäädä erään perusasennon seisomaan ja hitaasti sitten istuutui.

Estenoudossa Thea jäi hivenen ihmettelemään luovuttaako edessä vai sivulla ja tulikin sivulle, mistä tuomari mainitsikin. Luoksarissa Thea stoppasi sen ekan erinomaisesti, mutta sitten valui maahanmenossa ja annoin liian aikaisin käskynkin josta tuomari huomautti minua lopuksi. Kaket olivat kokeessa meidän heikoin lenkki. Thea liikkui voimakkaasti eteenpäin M-S ja I-S vaihdoissa. Hassua, kun se ei niissä yleensä liiku eteenpäin vaikka onkin etupainoinen. Olisikohan se vaikuttanut, että otin erittäin voimakkaasti käskyn koska edellisessä kokeessa se ei meinannut nousta seisomaan laisinkaan ekassa vaihdossa. Metallinouto perus-Theaa, edelleen saisi tulla tiiviimmäksi ja perusasennot selvästi huononee loppua kohden. Liikkeestä istumiseenkin mulla on niin luotto toistaiseksi, että tiesin sen istuvan, ehkä meni aavistuksen hitaasti. Oli muuten jännä tunne kun lähettiin tähän vikaan liikkeeseen, jouduin tosissaan kasaamaan itseni etten pillahda liikutuksesta kyyneliin ja suoritettua kunnialla loppuun asti. Tiesin, että meillä on mahdollisuuden ykköstulokseen, koska olimme onnistuneet joten kuten kaikissa liikkeissä. Pisteitähän en tuijota koskaan kokeissa sillä keskityn vain suoritukseemme ja Theaan.

Tuomari arvosti kovasti Thean iloista tekemistä ja sanoi, että koirasta näkee, että se suorittaa tehtäviä mielellään. Ja tokon pitääkin ollakin iloista yhdessä tekemistä. :) Kokonaisvaikutus siis 9.

Näin ollen saimme VOI1-tuloksen, huikeat 292,5 pistettä, kunniapalkinnon ja koska olimme ainoat ykköstuloksen saaneet, myös luokkavoitto tuli meille. 

Paikkamakuu 10

Seuraaminen 8,5
Istuminen 9,5
Luoksetulo 8,5
Ruutu 10
Estenouto 9
Metallinouto 9,5
Tunnari 9,5
Kaket 8
Kokonaisvaikutus 9

Nythän meillä olisi mahdollisuus kisata seuraavan kerran tokon kuninkuusluokassa eli erikoisvoittajaluokassa. Alamme ainakin nyt harjoittelemaan tosissamme niitä liikkeitä, osin vielä vanhojen sääntöjen mukaan, mutta osin myös uusia EVL-liikkeitä. Näillä näkymin emme hae TK3:sta (eli kolmea ykköstulosta VOIsta) vaan siirrymme sitten EVL:ään seuraavaksi. 

Startti jälkikauteen

Tänään tein tämän vuoden ekan jäljen Thealle. Olosuhteet eivät olleet helpoimmasta päästä aloitukseen, koska ilma oli +4C, tuuli voimakkaasti puuskissa, metsässä muutamassa kohdin hieman lunta ja maa oli sulanut vain pinnasta sekä tihkutti vettä. Tein jäljestä vain n. 300 metriä pitkän ja annoin vanheta tunnin. Laitoin  jäljelle kuusi kapulaa.

Thea otti jäljen janalta hyvin ja lähti määrätietoisesti oikeaan suuntaan. Ensimmäisen kapulan se nosti hyvin. Sitten sivusta tullut tuuli vaikutti jäljestämiseen siten, että Thea kulki lähes 3 metriä jäljen sivussa ja toinen keppi jäi nostamatta. Eka kulma meni hyvin koska kääntyi myötätuuleen. Vauhtia oli paljon ja jouduin melko voimakkaasti hidastamaan sitä. Seuraavat kolme keppiä hyvin ylös. Toinen kulma oli vaikea vaikka kääntyi vastatuuleen, likka alkoi pyöriä ja kävi pissallakin. Jouduin muistuttamaan mitä oltiinkaan tekemässä. Otti sitten itsenäisesti uudelleen jäljen, nosti nenää ja sellaisella siksakilla haravoi jälkeä oikeaan suuntaan. Vika keppi nostettiin, mutta vastatuulen vuoksi myös kaikki jälkimerkit ilmaistiin puista. Lopuksi pallo oli loppupalkkana.

Olen melkoisen tyytyväinen suoritukseen koska edellisestä jäljestämisestä on aivan älyttömästi aikaa. Toki ollaan partiointitreeneissä jälkeä ajettu, mutta se on ollut ihan tuore ja max 100 metriä eli enempi jäljen nostoa. Vauhtia vaan oli huikeasti, mutta eiköhän se asetu kun/jos kertoja tulee lisää ja jarrutan sitä sopivaan vauhtiin.