Marjavarkaita!

Minulla on pienimuotoisesti muutamia hyötykasveja mökillä, mm. mansikkaa, karviaisia, päärynäpuu yms. Mansikkamaalla ei ole kuin 20 taimea, mutta niistä on aina mukavasti saanut maistiaiset suuhunsa. Nytkin oli muutama jo lähes kypsä jotka ajattelin seuraavana päivänä kerätä. Ihmetys olikin suuri kun niitä ei sitten enää löytynytkään. Koska taimissa ei ollut mitään verkkoa luulimme, että varikset tms on ne käynyt nappaamassa kunnes sitten huomasimme, että pikkuipana Säehän se niitä on popsinut. Aluksi sille näytti kelpaavan vain kypsät, mutta ilmeisesti olivat niin hyviä, että lopuksi lähtivät jo melko raa'atkin kitusiin. Lenkillä se myös popsii metsämansikoita, jos niitä vain haistaa jossakin. Taitaisi olla huono marjakaveri mustikassa mikäli tuntee yhtä kovaa himoa niihinkin. :)

Odottelen tässä myös karviaisten kypsymistä, jotka alkavat hieman punertaa. Kitkin kasvimaata kunnes näin sivusilmällä Thean olevan karviaisten kimpussa! Aikaisempina vuosina se ei ole välittänyt mistään marjoista edes mustikoista. Jos siis meinaan karviaisista maistiaiset itselle saada, on näköjään pidettävä koiruuksia tarkemmin silmällä. Päärynäpuu ei sentäs tee meillä hedelmää, joten näkyhän se olisikin ollut kun karvakaverit oisivat nekin napsineet. Perunat ja sipulit ovat näiltä myös saaneet olla rauhassa. Edesmennyt labbis kävi kyllä nekin ilmeisesti auttaakseen kaivamassa tosin ei niitä onneksi sitten syöny.

Didi ja Jane vierailulla

Tänään saimme vieraaksemme Didin kohta 2v. (Thean ekasta pentueesta) sekä Janen n.8,5v. perheensä kera. Molemmat ovat nykyään uranvaihtajia. Alkutreffauksen jälkeen tytöt juoksentelivat pihalla mitä nyt Thea piti pistää välillä jäähylle kun rupesi pörhentelemään erityisesti Didille. Ruokailun jälkeen menimme rantaan heittelemään uimaleluja ja jopa Didikin hyppäsi Thean perässä laiturilta vaikka ekan kerran oli plumsahtanut pää edellä siitä. Kun me ihmiset aloimme kahvittelemaan alkoivat koirat olla jo hieman raukeita. Säe oli kumman rauhallinen ja suorastaan vetäytyi muusta joukosta. Naureskelimme vähän, että senhän piti olla liian vilkas miksi oli lisäkasvamassa ja nyt se suorastaan on rauhallisin. Ehdin jo sanoa, että täytyypi illalla mitata siltä lämpö ettei olisi kipeä, kunnes Säe oksentikin puusilppua. Sillä on hieman huono tapa syödä tikkuja ja oksia jos mitään erikoista ei tapahdu. Sen jälkeen se hieman reipastui. Thealla ja Janella taas oli molemmilla juoksut suurin piirtein samassa jamassa ja niillä olikin ihan omat jutut keskenään jota Didi ihmetteli kovasti. Kumpikin yritti välillä nousta toisensa selkään, kummankaan siihen vielä suostumatta.

Kiitos Tarvaiset kun kävitte, oli mukavaa nähdä!

Didi, Säe, Jane ja Thea

Säe ja Didi vetoleikeissä

Kaunis Didi

Didi

Säe, Didi, Thea ja Jane makupalan toivossa

Jäljillä

Tein eilen aamulla Thealle metsäjäljen kahdella kulmalla, pituudeltaan 500 m ja annoin vanheta vain 45 min. Maasto oli aluksi kallioista jossa ohut sammalpeite, muuten sellaista mustikkamaastoa jossa oli useita risukasoja siellä täällä. Ekalla suoralla oli sivutuuli, toisella tultiin tuulen yläpuolelta ja kolmannella suoralla taas sivutuulta. En lähettänyt Theaa janalle vaan vein sen suoraan jäljen alkuun. Otti jäljen hyvin, seurasi sitä noin metrin verran sivussa tuulesta johtuen välillä toki jäljen päälläkin. Kallion päällä se kulki hetken suu auki pää melko ylhäällä ja luulinkin jo, että alkaa taas pelleilemään, mutta koska eteni niin annoin sen mennä. Ekan kulman meinasi oikaista tuulesta johtuen metriä ennen, toinen kulma tarkasti. Tosin olin nyt jättänyt pienen namipurkin joka kulmaan, josta sai muutaman nappulan, jotta motivoituisi jäljestämään loppuun asti. Toka suora muuten puhtaasti, mutta ilmaisi liian alhaalla olevan jälkimerkin mulle ;). Tällä kertaa ei muuten enää reagoinut merkkeihin. Kolmas suora taas hieman sivussa tuulen vuoksi. Olin tosi tyytyväinen, että nyt meni hyvin. Meinasin jo vaipua epätoivoon kun aikaisemmissa meni tyystin pipariksi koko touhu. Nyt täytyy vaan yrittää tehdä motivoidusti 1-2 jälkeä per viikko ja pyrittävä ensin vanhentamaan taas jäljen ikää ennen matkaa.

Iltapäivällä otimme kokeiluna hakua puhtaaseen metsään, jonne mieheni meni piiloon ns. takakautta. Olimme sopineet, että hän on noin 70-80 metrin päässä tiestä, mutta minäkään en tiedä tarkalleen missä kohdin. Ajattelin, että tällä pystyn kokeilemaan sen ettei Thea seuraa haussa vain jälkiä vaan oikeasti käyttää ilmavainua. Samoin sitä, että huomioin osaanko lukea koiraa milloin se on saanut vainun. Thea eteni aluksi noin 40 metriä kääntyi sitten laajalla kaarroksella takaisin. Pari kertaa se pysähtyi kuuntelemaan odottaen ilmeisesti ääniapuja tms. mutta sitten lähetin sen uudelleen eteenpäin kannustaen jolloin noin 50 metrin jälkeen se ilmeisesti saikin jostakin vainun kun lähti määrätietoisesti erääseen suuntaan. Kesti tovi ennen kuin alkoi haukku kuulumaan ja ehdinkin jo pohtia, että näinköhän lähti jäniksen perään. Hienosti löytyi mieskin hyttysten syötävänä ;), tosin hän olikin siis loppujen lopuksi 100 metrissä! Thea oli kuulemma jäljestänyt viimeiset 15 metriä. Eli ainakaan aluksi ei haitannut, että metsä oli puhdas, tosin ehkä pistot tulisi alunperinkin ulottua hieman pidemmälle kuin 40 metriä, joten siihen tarvitaan vahvistusta. Selvästi oli ainakin tällä kertaa nähtävissä milloin likka on sainut vainun etsittävästä.

Illaksi lähdin vielä Säkeen kanssa kentälle tottistelemaan koska sen juoksut ovat nyt ohi. Hienosti jaksoi Säekin keskittyä eikä muut koirat haitanneet. Otimme seuraamista, liikkeestä seisomista, luoksetuloa ja paikkamakuuta ryhmässä. Lopuksi pyysin erästä treenikaveria tulemaan tiellä vastaan koiransa kanssa, jotta kokeilemme vieläkö Säe ryntäisi vastaantulijaa kohti. Valitettavasti se näin tekikin ja kun otimme muutaman toiston se selvästi tajusi, että tämä on vain harjoitus eikä enää ryntäillytkään. Olisi siis pitänyt tulla aina joku muu vastaan välillä niin oltaisiin saatu harjoiteltua mahdollisimman paljon. Ehkä keksimme yhden keinon kohtaamisiin, mutta kerron siitä sitten mikäli se tepsii.