Vuoden viimeiset löpinät

Mitäpä tänä vuonna tehtiin? Kulunut vuosi alkoikin yllättäen Thean juoksuilla. Olin ehtinyt sen ilmoittaa jo tokokokeeseen alokasluokaan, mutta jouduimme sen tietenkin perumaan. Päätin sitten kummallisesti, että emme haekaan sitä TK1:stä vaan siirrymme avoimeen. Kävimmekin sitten kokeilemassa Mikkelissä avointa jossa saimme kolmostuloksen ihan ansaitusti. Thea ei ollut vielä valmis avoimen kaukokäskyjen matkaan joka siellä kisoissa todella mitattiin 5 metriksi. Saimme sitten neljällä kokeella kasaan ne ykköset avoimesta ja TK2:n 

Kokeilimme tänä vuonna myös agilityä ja vepeä, joista jälkimmäistä olisi ollut mukavaa harrastaa enemmänkin. Pelastuskoiratoimintaa kokeiltiin myös ja siihen jäätiinkin sitten koukkuun. Haussa Thea oppi ilmaisemaan haukulla ja muutenkin kehityttiin molemmat. 

Kesän lopulla päästiin KKH:n tokoryhmään mukaan jonka kanssa treenattiin aktiivisesti koko syksy. Toiveena olisi ollut voi-luokan korkkaaminen, mutta eihän niitä liikkeitä ihan muutamassa kuukaudessa opeteta. Mä olen aina niin hätäinen. :D Syksyllä aloitettiin myös raunioilla ja päivän valoisan ajan lyhentyessä haku jäi vähemmille treenikerroille.

Kaiken kaikkiaan tapahtumarikas vuosi, olen oppinut taas paljon itse, itsestäni sekä Theasta. Tavannut ja tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin ja koiriin. Kaiken tämän kruunasi se, että Thea on vihdoinkin rekattu Kennelliiton rekisteriin nyt vuoden lopuilla. 

Entä ensi vuosi? Tavoitteena on VOI1-tulos tokosta. Yritetään saada se ennen sääntömuutoksia, mutta jos ei onnistu niin sitten jatketaan uusilla säännöillä 2-luokassa. Taipparit ovat tietenkin listalla ja muutama näyttelykin olisi tarkoitus pyörähtää. 

Muita juttuja kokeillaan jos tuntuu siltä. Tuota metristä pk-estettä varmaan olisi hyvä harjoitella niin, että se suoritettaisiin turvallisesti, mutta se on sitten ensi kesän juttuja. 

Thean juoksuja odotellaan nyt vuoden vaihteessa ja se on tarkoitus astuttaa niistä. Kevättalvi meneekin sitten sen mammalomalla jos kaikki sujuu suunnitellusti. Tekeekin meille molemmille hyvää pitää treenitaukoa kunnolla.

Kiitokset kaikille meitä seuranneille ja auttaneille, treenikamuille, kouluttajille, opaskoirakoululle, ystävilleni, puolisoni kärsivällisyyttä unohtamatta! Ilman ketään teistä mikään saavutettu ei olisi mahdollista. Ensi vuonna jatketaan!

Marraskuun laiskimukset

Meitä on laiskottanut aivan valtavasti nyt marraskuun loppuviikoilla. Aina on pimeää ja märkää mikä ei todellakaan ole houkuttanut lähteä tottista vääntämään tuonne ulos. No oli meillä kyllä yksi hallivuorokin, mutta ei siihenkään oikein saanut inspistä kummosta tehdä. Nytkin koko viikko on mennyt vain lenkkeillessä, mikä toki sekin tärkeää, mutta treenattu ei olla laisinkaan.

Viikko sitten olimme kuitenkin rakennusetsintää harrastamassa Heinolassa vanhassa, isossa navetassa. Se sopi todella hyvin tähän pimeyteen sillä siellä etsintää tehdäänkin pimeässä. Hyvin taas Thea meni, yksi kaapissa ollut maalimies aiheutti hieman töitä, kun haju kiersi sieltä kattoa kohti, mutta malttoi tehdä töitä loppuun asti niin, että "ukko" löytyi. Ilmaisu ei ollut tällä kerralla mielestäni kunnollista joten sitä täytyy muistaa välillä taas ottaa kunhan jaksetaan taas kunnolla paneutua treeneihin. Yritetään kuitenkin saada seuraava kerta ko rakennukseen tammikuulle mikäli rakennus on silloin vapaa, alueella kun on kaikenlaista leiritoimintaa viikonloppuisin.

Thean I-pennut lähtevät huomenna testeihin ja toivomme tietenkin suurta testimenestystä heille siellä. Infoan sitten tarkemmin kun jotakin saan tietooni.

Ai niin, meinasin unohtaa mainita Säkeestä. Sain viestiä sen uudelta perheeltä. Säe on kotiutunut hyvin ja sillä on seuranaan kaksi muuta koiraa. Säe asuu saaristossa ja saa pääsääntöisesti ulkoilla vain vapaana, harvoin tarvitsevat kuulemma hihnaa. Sain myös kuvan heiltä ja kylläpä olen kateudesta vihreä miten hienot puitteet siellä on koirille. Hienoa, että Säe sai arvoisensa kodin!

Pahat ja hyvät uutiset!

Olimme lauantaina opaskoirakoulun siitoskoirapäivillä. Oli tosi mukavaa nähdä ja jutella muidenkin hoitoperheiden kanssa. Pitäisi enemmän pitää yhteyttä heihin. Thea pääsi tutustumaan opaspentu Muusaan, joka myös ruskea. Yritin ottaa kuvaakin niistä, mutta eihän sellaisesta vikkelästä pennusta saanut selviä kuvia laisinkaan. Päivän antina saimme kuulla koulun uudesta yhteistyökumppanista, jonka ansiosta ovat saaneet mm. röntgenlaitteiston ja näimme skriiniltä Cissi-emon pariviikkoisista pennuista livekuvaa. Suloisia pötkylöitä olivat! Koulu oli myös hankkinut kaikille siitoskoirille Hurtan takit, joka tuli meille ainakin tosi tarpeeseen. Toivottavasti näitä päiviä järjestetään joka vuosi!

Sunnuntaina olimme hallilla tokoilemassa ja harjoittelin ruutua sekä sitä tunnaria joka viime aikoina on levinnyt ihan käsiin. Olen taas motivoinut Theaa siihen laittamalla kapuloiden väliin pienen makupalan jotta malttaisi haistella niitä. Tämä selvästi on auttanut. 

Pahana uutisena maanantaina aamuyöstä heräsin siihen kun Thea oksentaa. Ajattelin sen syöneen tikkuja mökillä, mutta hitsi vie se oli oksentanut myös päivän mittaan neljä kertaa. Illalla Thea oksensi lenkillä ja kun annoin sillä kotona pienen tilkan piimävettä niin sekin tuli ylös kaaressa. Kovin huonovointiseltahan tuo pimu vaikutti ja nukkui paljon. Soitin koulullekin onko tiedossa mitään vatsaepidemiaa, mutta heillä ei ollut tiedossa. Tiistaina Thea ei onneksi enää oksentanut vaikka kovasti kyllä nieleskeli sen mukaisesti, että on huono olo tai närästäisi. Riisi-sei-linjalla mentiin siis. Peruin tältä viikolta kaikki tokoilut sekä rauniot, katsotaan päästäänkö me rakennusetsintään lauantai-iltana. Lupasin mennä kuitenkin maalimieheksi jos Thea ei ole kunnossa.

Sitten tämä päivän paras uutinen! Thea on vihdoinkin, siis todellakin vihdoinkin hyväksytty Kennelliiton rekisteriin ja saamme ensi vuodelle lisätavoitteena taipparit sekä ehkä startata PK-haussa. Ja kyllähän pimua voisi näytelmissäkin käyttää kerran tai kaksi. Ne meitä ei muuten hirveästi kiinnosta. Thea on tarkoitus astuttaa seuraavista juoksuista, joten talvelle sillä riittää kyllä muuta ajateltavaa jos kaikki menee hyvin.