Heh, Thea palkittiin sitten KKH:n 2014 tokokoirana keskiviikkona. Olen tästä toki iloinen ja yllättynytkin, mutta viime vuonna tokossa ei juurikaan kilpaillut samalla tasolla koiria. Osa kävi alempia luokkia, osa toki voittajaa, mutta eivät saaneet siinä tulosta. Sitten osa vain ei ilmoittanut tuloksiaan seuralle, joten Thean kolme ykköstä avoimessa ja yksi kolmonen oikeuttivat sitten titteliin. Tänä vuonna tiedän, että kisaajia tulee olemaan enempi, varmaankin myös evl:ssä joten tiukka kisa on tulossa.
Olen yrittänyt ilmoittaa meidät muutamiin kokeisiin, mutta tuntuu olevan heti jo täynnä. Onkohan kaikille tullut hätä saada tulokset vielä vanhoilla säännöillä kun kokeet täyttyvät järjestävän yhdistyksen jäsenistä pelkästään. Lisäksi aika heikosti on kohtuullisen matkan päässä kokeitakin lähiaikoina. Olisi vain ollut kiva päästä vielä yhteen hallikokeeseen ennen ulkokokeiden alkua.
Torstaina kävimme tapaamassa ja lenkillä Demi-tyttösen kanssa. Kaunis Demi on pienempi kuin äitinsä eli siis normikokoinen. Juurikaan äiti ja tytär eivät leikkineet tai keskenään juokseet alku ja loppu pyrähdystä lukuun ottamatta. En älynnyt tietenkään ottaa kuvia kuin vasta lopuksi muutaman räpsyn kännyllä, joista Demin lähikuva ohessa.
lauantai 28. helmikuuta 2015
tiistai 24. helmikuuta 2015
Partiointia ja yllytyshulluutta
Olimme viime viikolla elämämme ensimmäisissä taajamaetsintätreeneissä Thean kanssa. Tai olen itse kyllä ollut apuohjaajana ja maalimiehenä, mutta nyt sain ottaa Theankin mukaan treeneihin. Meille tehtiin treeni jossa "kadonneet" olivat piiloutuneet pyörätien molemmille puolille metsään. Itse en tiennyt missä kohdin ne olivat. Luulin, että Thea vain ulkoilisi siellä, mutta mitä vielä. Kun laitoin jälkivaljaat ja kytkin liinan, se alkoi heti etsiä jälkeä pyörätieltä. Ja kun se sai ilmasta vainun maalimiehestä se alkoi vimmatusti vetää sinne joten päästin liinasta irti ja kohta alkoikin kuulua haukku löydön merkiksi. Tämä oli jotenkin jännittävää kun joutui tosissaan lukemaan koiraansa milloin se olisi hajulla. Ohjaaja sanoikin, että tämä olikin liian helppo harjoitus Thealle ja seuraavan kerran voisi tehtävää vaikeuttaa hieman. Harjoitushan oli lyhyt ja pohdinkin sitten muiden kanssa miten Thea jaksaisi pitkiä etsintäalueita etsiä, sillä nyt sillä oli kauhea vauhti ja hössötys jo heti alkuunsa.
Lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa. Otin pitkästä aikaa hyppynoutoa ja senkin otin metallikapulalla. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) Heitin vahingossa metallin vinoon, mutta hienosti Thea hyppäsi molempiin suuntiin, eikä metallin ottamisessakaan ollut ongelmaan. Selvästi se vain kuumenee kun on hyppynouto sillä irroitus oli hieman viiveinen. Seuraaminen oli hyvää, se on selvästi tiivistynyt ja kontaktikin pysyi koko ajan. Kaukoissa mun piti kokeilla miten kestää 10 metrin matkan, mutta siinä tapahtuu kyllä vielä liikkumista liikaa, joten lyhyemmillä matkoilla jatketaan. Tunnari onkin sitten noussut uudeksi murheenkryyniksi nyt kun ruutu alkaa sujua. En meinaa saada Theaa mitenkään oikeaan moodiin ja jos ensin olen tehnyt muuta noutoa, niin kuumeneminen on varmaa. Ei malta haistella kapuloita tarpeeksi. Pohdin tätä pari päivää missä on mennyt vikaan ja totesin, että täytyy palata hieman taaksepäin harjoitteissa. Ja onhan se tosi asia ettei me olla tunnaria viime aikoina paljoa otettukaan eli treenikertoja lisää helpotettuna. Jo parissa päivässä on näkynyt jo sitten parannusta siihenkin asiaan.
Yritin ilmota meidät myös ekaan voi-kisaan, mutta pääsimme vain varasijalle. Tuleehan noita kisoja vielä ja eihän me toisaalta olla oikein valmiitakaan, heh.
Sitten olen ystäväni yllytyksestä ja pienestä painostuksesta ilmonnut Thean epäviralliseen wt-kokeeseen noviisiluokkaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kummosestikaan en meinaa siihen harjoitella ettei likalla keitä sitten yli. Toivon saavani konkareilta hyviä ohjeita kun näkevät missä on isoimmat puutteet. Haun suhteen en usko olevan ongelmaa, mutta kaksoismarkkeeraukset ehkä ja ainakin ohjaus on puutteena. Thealla kun hukkuu linjalle lähetyksen jälkeen korvat ja se rupeaa tekemään laajennettua hakua itsenäisesti. Mutta hauska kokemus siitä varmaankin tulee. Tästä sitten myöhemmin kun olemme käyneet sen.
Lauantaina oltiin hallilla treenaamassa tokoa. Otin pitkästä aikaa hyppynoutoa ja senkin otin metallikapulalla. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) Heitin vahingossa metallin vinoon, mutta hienosti Thea hyppäsi molempiin suuntiin, eikä metallin ottamisessakaan ollut ongelmaan. Selvästi se vain kuumenee kun on hyppynouto sillä irroitus oli hieman viiveinen. Seuraaminen oli hyvää, se on selvästi tiivistynyt ja kontaktikin pysyi koko ajan. Kaukoissa mun piti kokeilla miten kestää 10 metrin matkan, mutta siinä tapahtuu kyllä vielä liikkumista liikaa, joten lyhyemmillä matkoilla jatketaan. Tunnari onkin sitten noussut uudeksi murheenkryyniksi nyt kun ruutu alkaa sujua. En meinaa saada Theaa mitenkään oikeaan moodiin ja jos ensin olen tehnyt muuta noutoa, niin kuumeneminen on varmaa. Ei malta haistella kapuloita tarpeeksi. Pohdin tätä pari päivää missä on mennyt vikaan ja totesin, että täytyy palata hieman taaksepäin harjoitteissa. Ja onhan se tosi asia ettei me olla tunnaria viime aikoina paljoa otettukaan eli treenikertoja lisää helpotettuna. Jo parissa päivässä on näkynyt jo sitten parannusta siihenkin asiaan.
Yritin ilmota meidät myös ekaan voi-kisaan, mutta pääsimme vain varasijalle. Tuleehan noita kisoja vielä ja eihän me toisaalta olla oikein valmiitakaan, heh.
Sitten olen ystäväni yllytyksestä ja pienestä painostuksesta ilmonnut Thean epäviralliseen wt-kokeeseen noviisiluokkaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kummosestikaan en meinaa siihen harjoitella ettei likalla keitä sitten yli. Toivon saavani konkareilta hyviä ohjeita kun näkevät missä on isoimmat puutteet. Haun suhteen en usko olevan ongelmaa, mutta kaksoismarkkeeraukset ehkä ja ainakin ohjaus on puutteena. Thealla kun hukkuu linjalle lähetyksen jälkeen korvat ja se rupeaa tekemään laajennettua hakua itsenäisesti. Mutta hauska kokemus siitä varmaankin tulee. Tästä sitten myöhemmin kun olemme käyneet sen.
perjantai 13. helmikuuta 2015
Mökkikylää ja pieniä vieraita
Pidimme hakuporukan kanssa mökkikylätreenin sunnuntaina, josta ohessa Thean yhdestä suorituksesta video:
Piilossa oli yksi maalimies, mutta kaikissa piiloissa oli kuitenkin käyty eli koira joutuu olemaan tarkkana ettei ilmaise kuumaa piiloa (tyhjää, jossa joku ollut aiemmin). Ilma oli tosi tuulinen ja tuuli pyöritti "kyläämme" niin, että välillä osa piiloista kaatui/lähti liikkeelle. Jouduimmekin laittamaan tiiliskiviä painoksi jotta pysyivät. Harjoituksessa Thea selvästi kävi tarkistelemassa voimakkaammat hajut piiloista, mutta löysi kuitenkin maalimiehen umpinaisesta laatikosta. Itse huomasin, että vieläkin kaadun/kumarrun koiran eteen lähetettäessä. Täytyy varmaankin laittaa rautakanki selkään etten tekisi sitä, sillä se on aivan turhaa ja useimmiten Thea ei lähde sen takia etenemään suoraan lähetettäessä. Pikkaisen se myös minun tullessa katkoo ilmaisuaan, mutta tätä on kovin vähän treenattukin. Muutenkin tällainen treeni oli Thealle ensimmäinen laatuaan.
Tiistaina meillä kävi vierailulla Thean ruskea, tyttärentyttö Pii 12 vkoa. Sissos siinä oli luonteikas pentu. Vaikka Thea lopuksi hermostui ihan totaalisesti pennun riekkumiseen niin tämäpä tirriäinen rähähti takaisin. Hassu pentu! Laitan pienen pätkän myös Piin ja Thean kohtaamisesta. Itselle taas pieni pentukuume nosti päätään, on niin vaarallista kohdata näitä naperoita!
Piilossa oli yksi maalimies, mutta kaikissa piiloissa oli kuitenkin käyty eli koira joutuu olemaan tarkkana ettei ilmaise kuumaa piiloa (tyhjää, jossa joku ollut aiemmin). Ilma oli tosi tuulinen ja tuuli pyöritti "kyläämme" niin, että välillä osa piiloista kaatui/lähti liikkeelle. Jouduimmekin laittamaan tiiliskiviä painoksi jotta pysyivät. Harjoituksessa Thea selvästi kävi tarkistelemassa voimakkaammat hajut piiloista, mutta löysi kuitenkin maalimiehen umpinaisesta laatikosta. Itse huomasin, että vieläkin kaadun/kumarrun koiran eteen lähetettäessä. Täytyy varmaankin laittaa rautakanki selkään etten tekisi sitä, sillä se on aivan turhaa ja useimmiten Thea ei lähde sen takia etenemään suoraan lähetettäessä. Pikkaisen se myös minun tullessa katkoo ilmaisuaan, mutta tätä on kovin vähän treenattukin. Muutenkin tällainen treeni oli Thealle ensimmäinen laatuaan.
Tiistaina meillä kävi vierailulla Thean ruskea, tyttärentyttö Pii 12 vkoa. Sissos siinä oli luonteikas pentu. Vaikka Thea lopuksi hermostui ihan totaalisesti pennun riekkumiseen niin tämäpä tirriäinen rähähti takaisin. Hassu pentu! Laitan pienen pätkän myös Piin ja Thean kohtaamisesta. Itselle taas pieni pentukuume nosti päätään, on niin vaarallista kohdata näitä naperoita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
