Aksailua ja paineita

Meillä oli tänään neljäs agility-treeni alkeiskurssia. Thea oli aluksi innoissaan, mutta yhtäkkiä se alkoi jumittaa, meni hallin reunaan istumaan ja oli selvästi stressaantuneen oloinen. En saanut sitä mihinkään en makupaloilla en lelulla. Olin todella ihmeissäni kun näin että likka on suorastaan paniikissa. Tätä se teki edellisen kerrallakin ihan lopussa ja ajattelin että johtuiko siitä kun parit urokset ryntäs kimppuumme osin senkin vuoksi kun Thealla on juoksut. Jätin Thean sitten reppuni luokse ja kävin selostamassa tilannetta kouluttajalle. Hän tulikin sitten ja yhdessä pohdimme mikä olisi vikana. Thea sitten innostui uudestaan ja otimme muutamia hyppyjä. Sitten taas eräs uros lähti ohjaajansa käsistä ja ryntäsi luoksemme. Thea ärähti urokselle, minä ärähdin urokselle ja sähläyksen jälkeen uros saatiin pois kimpustamme. Tämän jälkeen Thea meni taas lukkoon. Eli syynä on siis karkailevat urokset ja ehkä osin omakin ärähtämiseni jonka likka yhdistää itseensä. Olen huomannut aiemminkin, että joissain tilanteissa Thea on ohjaajaherkkä koira. Tätä ei esiinny nomeilussa, mutta joskus harvoin tokoilussa. Todella harmillista sillä meidän treenit jäi kyllä aika vajaaksi kun välillä kökötettiin reunalla. Toivottavasti tämä herkkyys johtuisi vain myös juoksuista, jotka ovat nyt kyllä aivan lopuillaan.

Tämänkertaisen treenien aihe oli keinu ja pussi. Kouluttaja avusti keinussa ettei se paukahda niin kovaa alas, Thea meni tämän hyvin eikä ollut moksiskaan liikkuvasta osasta. Pussinkin se meni itsenäisesti vaikkei kukaan ehtinyt toista päätä hieman korottaakaan. Eli esteissä meillä ei niinkään ole ongelmaa. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että aksailu ei ole meidän laji. Itsellänikin mennyt harmillisesti fiilikset kun näitä muiden koirien ryntäämisiä on ollut ja Thea niihin selvästi reagoinut. No meillä on vielä kaksi kertaa alkeiskurssia jäljellä joten never say never.

Viime aikoina olemme Thean kanssa lenkkeilleet ystäviemme ja heidän koiriensa kera paljon, useamman 10 km lenkin kerrallaan. Lenkkikavereina on ollut narttuja sekä yksi leikattu uros, joten juoksut eivät ole menoa haitanneet vaikka kytkettynä olemme joutuneet kulkemaan. Ruokaakin on annettu hieman vähemmän, joten pientä laihdutusta olisi likalla menossa. :D Eilen myös kävimme tokoilemassa Heinolassa ystäväni sakun ja labbiksen kera ja alamme nyt tosissaan harjoitella avoimen liikkeitä. Suunnitelmissa on, että siirrymme sittenkin suoraan avoimeen ja skippaisimme ne kahdet alo ykköset tällä kertaa. Luoksetulon pysäytys sekä kaukokäskyt tarvitsevat vielä hieman vahvistusta, noudon palautusasento sekä hyppy pikku viilausta ja tietenkin tuo seuraaminen aina motivointia. Eiköhän tästäkin hyvä tule.

Nyt on varmistunut, että Thean ensimmäisistä pennuista on valittu siitosnartuksi Demi. Hienoa, että suku jatkuu ja uusia opaspentuja saadaan tulevaisuudessa myös tästä yhdistelmästä. Toivottavasti saamme yhteyden myös Demin uuteen hoitoperheeseen sillä pentuaikainen perhe ei välimatkojenkaan vuoksi pystynyt pitämään Demiä itsellään. Melkein jo ajattelin, että ottaisin tytön meille mutta....muuttujia on ehkä matkassa liikaa, niitä sen enempiä tarkentamatta. ;)