Olimme tänään agilityn alkeiskurssin viimeisellä kerralla. Olin jo aiemmin ilmoittanut ettei meillä ole haluja jatkaa sillä jotenkin fiilikset menivät niiden ryntäilevien urosten vuoksi. Viikko sitten tämä saatiin hyvin estettyä ja olin ottanut jopa miehenikin mukaan jotta Thealle tulisi mahdollisimman luottavainen olo. Näimme silti kuinka se oli silloinkin jonkin verran stressaantunut. Tänään sitten ehdimme halliin ennen muita ja käytinkin tilanteen hyväksemme ja aloitimme verryttelemään likan kanssa esteitä. Kouluttaja huomasi kuinka Thea oli vapautunut ja erilainen kuin edellisillä kerroilla. Sitten tulivat muut ja Thea kyllä rauhoittui viereeni. Meille oli tehty tällä kertaa pieni rata jota harjoittelimme kiertämään mahdollisimman hyvin. Saimme toki palkata välillä jos siltä tuntui. Pyysin muilta, että voisimme olla ekoina kun tähän asti olimme aina tehneet vikana suorituksia. Thea meni reippaasti esteeltä toiselle ja kuunteli minua hyvin. Keskittyi selvästi vain tekemiseensä eikä muiden oloon laisinkaan. Tulipa hyvä mieli, ettei tämä jumiulu ollut jäänyt sille päälle. Haasteellisin este oli keskeltä taitettu putki, jota Thea ei oikein mitenkään olisi mennyt toisesta suunnasta lainkaan. Pyrki mielellään toisesta päästä sisään. Tämä putki oli muutamalle muullekin selvästi hankalin paikka.
Kun muut suorittivat rataa olivat toiset koirakot aina hallin reunalla kytkettynä ettei ryntäämisiä tapahtuisi. Tässä vaiheessa Thea hieman stressasi aluksi, mutta rauhoittui kuitenkin nopeasti ja pystyimme normaalisti jatkamaan rataharjoittelua omalla vuorollamme. Ja täytyypä sanoa, että olipa taas kivaa! Niin koiralla kuin minullakin.
Agilitytoimikunnan puheenjohtaja kävi ennen harjoituksia houkuttelemassa meitä jatkamaan. Olin hänelle edellisellä kerralla sanonut ettei olisi fiiliksiä jatkaa kaikkien sattumien vuoksi. Hän ehdotti nyt, että menisimme uudestaan alkeiskurssille koska seuraavaan ryhmään olisi tulossa vähemmän porukkaa ja vaikka me ollaan jo alkeiskurssi käyty niin kouluttaja pystyisi ottamaan kuitenkin tarvittaessa tasomme huomioon. No, emme osaa agilitya vielä mielestäni laisinkaan, joten se ei meitä kyllä haittaisi. Nyt sitten olen kahden vaiheilla ilmottautua vaiko eikö. Toisaalta se kipinä taas löytyi tämän päivän treenien myötä.
Lauantaina kävimme harjoittelemassa tokoa Heinolassa siellä uudella kentällä. Mukana oli ystäväni koiriensa kanssa sekä hänen tuttunsa kahden koiransa kanssa. Harjoittelin Thean kanssa kokeenomaisesti liikkurilla. Seuraaminen oli ehkä hieman laiskahkoa, mutta muuten meni kohtuullisesti. Toki hiomista on kaikissa liikkeissä. Ainoastaan kaukokäskyt eivät toimineet lainkaan. En tiedä mistä nyt kiikastaa, kun ne on nyt tähän mennessä menneet hyvin. Eihän tässä muuten mitään hätää olisi mutta menin pöllöyksissäni ilmoittamaan meidän avo-luokkaan joka on ensi lauantaina. Paljoa ei ehdi tehdä motivaation kasvattamiseksi mutta yritetään tietysti. Lopuksi otimme häiriöheittoja dameilla niin, että olimme kolmen koiran kanssa rinnakkain. Yksi koirista sai noutaa, mutta Thea ja toinen koira eivät. Ohjaajat hakivat damin itse. Noutaa koirat saivat siten, että dami jätettiin koiran ja ohjaajan väliin ja koira sai siitä noutaa damin ohjaajalle.
Tokokisojen jälkeen Thea jääkin sitten mieheni seuraksi mökille viikoksi. Pidämme siis molemmat pienen hengähdystauon ennen kuin jatketaan treenaamista. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti