Tyhjä :(

Thea kävi eilen ultrassa ja valitettavasti siellä ei polskinut uusia työkoiran alkuja. Eläinlääkäri näki joitakin alkiorakkuloita, mutta niissä ei ollut elämää. Pettymys oli suuri! Olin tosin tätä jo hieman pelännytkin sillä aikaisempiin tiineyksiin verrattuna Thea oli oireillut todella lievästi jos laisinkaan. Ei esiintynyt pahoinvointia, äksyilyä muille koirille, hellyydenkaipuuta eikä oikkuilua. Vain vähäisessä määrin limavuotoa. Vein likan tänään uudestaan koululle koska halusivat ottaa joitakin kokeita selvittääkseen ilmeneekö mitään tarkempaa syytä. Lisäksi he käyttivät Theaa ultrassa koirien lisääntymisspesialistin luona Mäntsälässä, jossa tuloksena oli sama. Tyhjä mikä tyhjä. :(

Nyt toivon, ettei hirmu pakkasia tulisi jotta voisimme lenkkeillä reippaasti, sillä ultran vuoksi ajeltujen vatsakarvojen vuoksi mahanalus on täysin paljas. Toivottavasti säästymme myös valeraskausoireilta.

Tokokoulutusta ja rakennusetsintää, 2 viikkoa astutuksesta

Lauantaina olimme Pia Miettisen tokokoulutuksessa. Itse asiassa olimme jo ilmoittautunut siihen syksyllä, mutta silloin se peruuntui kouluttajan sairastumisesta. En meinannut aluksi mennä tähän uuteen tilaisuuteen Thean tiineyden ja illan rakennusetsinnän vuoksi, mutta onneksi menin. Tykkäsin kovasti Pian tyylistä ja saimme hyviä vinkkejä miten alkaa työstämään ohjattua noutoa ja peruuttamista seurautuksessa. Pia käyttää aina suoraan kolmea kapulaa ohjatun aloittamisessa, jotta koira alusta asti oppii, että keskikapula on neutraali. Toki tietysti koiran on osattava jo noutaa silloin. Thea kun ei vielä osaa mennä merkille, teimme niin että ohjasin sen käden avulla merkille seisomaan. Tämän jälkeen kävin näyttämässä noudettavaa kapulaa jotka Pia oli jo aiemmin koiran nähden vienyt. Palasin takaisin koiran luokse josta siirryin pari metriä sivuun siihen suuntaan mihin olen sen lähettämässä. Näissä avustetuissa suunnissa Thea onnistui hyvin. Pia kehotti ottamaan nämä noudot vauhtinoutoina jotta koiralle ei jäisi mielikuvaa vilkuilla keskikapulaa. Kerran Thea meinasi lähteä väärälle kapulalle, mutta saimmekin kehuja kuinka Thea on "hanskassa" kun sain sen pysäytettyä ja ohjattua oikeaan suuntaan. Pia myös mainitsi, että jos koira on menossa väärälle kapulalle ja se saadaan pysäytettyä niin siitä jo tulisi palkata, että pysähtyy. Saimme lisäksi hyviä merkinvahvistamisvinkkejä joita voikin ottaa ohjelmaan kunhan merkki on sille tutumpi.

Seuraamisessa hän neuvoi aloittamaan pelkästään siitä, että koira nousee seisomaan kun nostan vasenta jalkaa. Vasta tämän jälkeen pienin askelin, askel kerrallaan opetellaan taaksepäin kulkemista. Aluksi koira saa olla vähän vino, mutta mahdollisimman pian olisi palkattava vain suorasta asennosta.

Otin kolmanneksi liikkeeksi meillä vain perusasentoa ja sen vahvistamista. Tähän en saanut Pialta mitään uutta vinkkiä tiedossa olevani lisäksi eli peilin edessä harjoitteita.

Lauantai-illalle meillä oli myös varattuna raksaetsintää siellä vanhassa, isossa navetassa. Vähän jänskätti kun Thean kanssa ei ole pariin kuukauteen tehty oikeastaan mitään ja mahdollisen tiineydenkin vuoksi sen käyttäytymistä ei voinut ennakoida. Huoli oli turha, likka paineli innolla ja ilmaisuikin oli kohtuullista ottaen huomioon ettei tätä olla tehty pitkään aikaan. Avoportaiden yläpäässä piilossa oleva maalimies aiheutti Thealle kuten myös monelle muullekin mukana olleelle koiralle haasteita sillä hajuvana leviää sieltä kovin laajalle ja moni tottunut etsimään vain nenänkorkeudella olevista paikoista. Sitkeän etsimisen jälkeen tämäkin kuitenkin löytyi. Varsinaiset suljetut/umpipiilot olivat sille helpompia. Saa nähdä ehditäänkö harrastaa henkilöhakua enää ennen mammalomalle jäämistä.

Astutuksesta on nyt kaksi viikkoa ja olen ollut hämmästynyt miten "oireeton" Thea on ollut. Eilen kuitenkin näin vaaleaa, limavuotoa joka jojona roikkui emättimestä. Tätä on esiintynyt Thealla molempien aikaisempien tiineyksien aikana, joten oli siis ensimmäinen merkki mahdollisesta onnistumisesta. Reilu viikon kuluttua sillä on ultra, jolloin tiineydestä saadaan lisätietoa. Peukut siis pystyyn.

Thea astutettu, I-pennuilla testimenestystä

Näinhän siinä kävi, että Thealla alkoi juoksut joulukuussa. Olimme itse reissussa joulun ja uudenvuoden ja Thea oli koulun kautta eräässä hoitoperheessä viikon ja sitten progesteronimittausten vuoksi koululla toisen viikon. Thea siemennettiin sitten eilen ja saimme hakea sen kotiin illalla. Jälleennäkeminen oli riemukas 2,5 viikon jälkeen!

Siemennys oli kuulemma sujunut hyvin. Eläintenhoitaja ei muistanut ihan varmasti isän nimeä, joten kerron sen sitten kun saan varmistuksen. Opaskoirataustainen, ulkomainen uros on kuitenkin kyseessä. Jos tai toiveikkaasti kun pennut syntyy eletään viikkoa 9 eli maaliskuun ekalle viikolle on laskettuaika.

Olin miettinyt, että ilmoitan Thean erikoisnäyttelyyn tammikuun lopulle, juuri ja juuri ehtisi ennen kuin 30 vrk ennen laskettua aikaa olisi. Sitten kuitenkin tajusin ultran olevan samalla viikolla joten ei varmaankaan ole suotavaa osallistua näyttelyyn jos vatsakarvat on ajeltu :D No, onhan noita näyttelyitä myöhemminkin.

Hassua miten on jo unohtanut edellisten tiineyksien kuluminen, mutta onneksi olen tätä blogia päivitellyt, piti meinaan itsekin käydä katsomassa kuinka I-pentujen aikaan se eteni.

I-pentujen soveltuvuustestit päättyivät joulukuussa. Kahdeksasta pennusta seitsemän oli testeissä ja näistä vain yksi ei jatka koulutusta lievien kyynärmuutosten vuoksi. Kennelliiton lausunnossa tämäkin koira sai kyllä 0/0 kyynäreet, mutta opaskoirakoulu on tarkka koulutukseen pääsevien terveystuloksista. Tätä uranvaihtajaa näemme ehkä joskus kisakentillä? Yksi narttu pentueesta valittiin myös siitoskoiraksi.
I:t ova tällä hetkellä testilomalla perheissään ennen koulutuksen aloittamista. Onnittelut hoitoperheille hienosta työstä!