PEHA-A hyväksytty!

Vihdoinkin olemme korkanneet pelastuskoirakokeet. Tämän teimme eilen Mäntsälässä. Osallistuimme A-kokeeseen jonka etsintäalue on 2 hehtaaria. Peha-kokeissahan tottis tulee suorittaa hyväksytysti kerran vuoteen, joten meillä tämä koe alkoi tottiksella. Jännitin tosi paljon tuota koetta viimeisen vuorokauden, sillä Thean valeraskausoireet ovat saaneet sen laamailemaan ihan tosissaan. Yritin viimeisen viikon vain motivoida lyhyillä pätkillä, jotta vire olisi edes kohtuullinen.
Kokeessa oli kuusi koiraa ja yllätys yllätys, saimme tietenkin nro 6 ja jouduimme meidän parissa ekaksi paikkamakuuseen. Pelkäsin, että tämä ei tiedä hyvää laamailua ajatellen.
Tottiksessa liikejärjestys arvotaan. Meidän järkkä oli 1. liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, 2. liikkeestä istuminen, 3. liikkeestä seisominen ja luoksetulo, 4. esineen nouto, 5. seuraaminen ja viimeisenä tietysti eteen lähetys. Ja tietenkin saimme seuraamisenkin viimeiseksi edelliseen syyhyn viitaten.

Thea kuitenkin yllätti ja oli ihan kivasti pirtsakkana mukana. Ihan seuraamisen lopussa kontakti tippui jonkin verran ja seuraaminen väljeni, mutta paikkansa likka piti kuitenkin. Kaikkiaan luoksetuloissa ja noudossa se jäi liian kauas, luoksarissa vielä mälväsi esinettä luovutuksessa. Istuminen olisi pitänyt olla nopeampaa ja eteen lähetyksessä jouduin antamaan kaksi käskyä maahanmenoon. Thea oli kyllä pysähtynyt menemään maahan, mutta sitten pongasi sivulla jotakin jota luuli varmaan palkaksi ja hypähti jolloin annoin toisen käskyn. Nämä kaikki siis minun huomioita.

Koska juuri alkoi sataa kaatamalla, tuomari vain kuittasi tottiksen olevan arvosanalla erittäin hyvä ja ohjaajan toiminta korrektia. Kaikki kokeeseen osallistuvat läpäisivät tottiksen.

Tästä lähdimme maastoon. Aloitettiin A-kokeisiin osallistuvilla joten olimme vuorossa neljäntenä. Yksi kerrallaan kilpailijat tulivat maastosta ja olivat suorittaneet maasto-osuuden hyväksyttävästi. Tämähän tietysti lisäsi paineita minulle lisää.
Vuoromme tullessa sain alueen kartan ja hetken aikaa tehdä siihen etsintäsuunnitelma korkeintaan kahdella etsintälinjalla. Alue oli kuin pk-haun avoimen luokan rata, kulmikas 100x200 metriä. Päätin tehdä etsinnän kahdella linjalla siten, että aloitin lyhyemmältä sivulta hieman keskialueelta sisäänpäin ja takaisin tullessa tekisin vastaavan linjan alkuun. Näin pystyisimme tarkistamaan joka kulman mikäli Thea ei irtoaisi tarpeeksi pitkiin pistoihin.

Tämähän olisi lopulta turhaa, sillä Thea haistoi jo aloituksessa maalimiehen n. 80 metrissä vasemmalla ja kun tämän löydön jälkeen jatkoin muutaman kerran pistotusta molemmille puolille niin se 120 metrin kohdalla haistoi maalimiehen aivan oikeassa takakulmassa. Näin ollen meillä oli mennyt aikaa n.7 minuuttia (20 minuuttia olisi ollut aikaa) ja koe oli hyväksytysti suoritettu. Maastosta saimme laatuarvosanaksi seuraavat: Ohjaajan toiminta erinomainen, koiran ilmaisut erinomaiset, koiran ohjattavuus erittäin hyvä.
Maastossa Thean valeraskaudesta ei ollut kyllä tietoakaan, vaan likka paineli reippaasti pistoille. Oikealle pistotettuna se teki laatikkoa taaksepäin tai vain piikkinä ja siihen täytyy jossakin vaiheessa puuttua, mutta toistaiseksi en tee sille vielä mitään. Hienosti tuli maalimiehillä hallintaan käskystä ja pysyi siinä kun kävin puhuttelemassa "etsittävää". Viime hetken hallintatreenit tuottivat tulosta. :)

Kilpailukirjoja jakaessa koetoimitsija sanoi: "Sitten tää opaskoira". Kaikki hieman hämmästyneinä katsoivat, mutteivät sanoneet mitään. Vain muutamat seuramme jäsenet kysyivät miksi näin sanottiin. Tämä johtuu siitä, että meidän kilpailukirjassa lukee omistajana opaskoirakoulu ja antaa muiden tätä sitten ihmetellä, josseivät siitä erikseen kysele. :)

Seuraavaksi tähtäämme PEHA-B kokeeseen kuukauden päähän. Kovin kummoisia asioita emme tällä välillä tee, ainoastaan motivaatiota pidetään yllä ja palkkauskertoja vaihdellaan tms.

Noviisikisan kakkonen!

Koko viime viikko meni vähän niin näin treenien edistymisen ja onnistumisten suhteen. Meillä olikin melko rankka viikko, vain yksi lepopäivä oli perjantaina. Maanantaina treenattiin vähän nomea ja erityisesti linjatreeniä. Melko hyvin likka teki, mutta sitten tietyissä asioissa korvat tippuivat jonnekin ja ohjaus oli tipo tiessään. Tiistaina oltiin yllättäen rakennuksilla ja siellä Thea teki ihan normi suoritusta. Ei mitään kummallista vikaakaan, ukot löytyivät helposti, haukku oli hyvää, mutta joku siitä puuttui kuitenkin. Keskiviikkona vedin peko-ryhmälle bh-tottista ja otin Theallakin pienen pätkän seuraamista ampumisen kanssa sen kummemmin treenaamatta.
Torstaina toko-ryhmässä meillä oli aiheena seuraaminen ja luoksetulo. Thealla on hyvä luoksetulo ja stopit ehkäpä se viimeisessä kutsussa tulee joskus ravilla, mutta muuten sen on vauhdikas. Seuraamiseen en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin sen olevan tiiviimpi ja joskus myös käännöksissä tulee väljyyttä. Itsellä on aina epävarma olo tuleeko se siinä sivulla vai ei. No ekassa vuorossa me tehtiin seuraaminen ja sanoinkin ohjaajalle meidän puutteet. Otettiin pätkä ohjattuna jonka lopuksi vetäjä sanoi ettei hän näe siinä mitään vikaa!! Ainoastaan minä kuulemma pysähdyn perusasentoon niin nopeaan, että näyttää ettei koira ehdi mukaan, mutta aina se kuitenkin ehtii. Olinpa yllättynyt. Peruutuskin käännöksineen on hieno ainoastaan peruutukseen lähtö vaatii pientä viilausta, mutta Thea kuulemma korjaa itsenäisesti asennon heti kun jatkan vain taakse. Iso oho sanon! Mutta sitten se luoksari. Thea ei mennyt maahan jätettäessä kovinkaan nopeaan vaan laiskasti. Kutsuttaessa tulee hidasta noutajalaukkaa. Ekassa stopissa valuu askelia, varastaa liikkurin käskystä hieman ennen toista kutsua. Ja viimeisessä kutsussa suorastaan matelee ja suoraan mun sivulle, sekin vinossa. Yritettiin sitten uudestaan motivoiden, niin likkappa lähti kiertelemään tötteröitä yms. Kyllä harmitti! Tuntui siltä ettei se osaisi ollenkaan koko liikettä. Aloin jo pohtimaan, että vaikuttaisi olevan jonkin verran valeraskaana kun lenkilläkin ollut vetämätön.

No perjantaina sitten siirryttiin mökille joten se jäi lepopäiväksi kun lauantaina lähdimme Orimattilaan Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen noviisi ja mestaruuskokeeseen, jossa olimme viime vuonnakin. Tällä kertaa minua ei niin jännittänyt kun tiesin minkälainen päivä olisi vaikka itse tehtäviä en tiennytkään. 1 rasti meillä oli hakuruutu paritehtävänä jonka tiesin olevan Thean vahvuus. Koirat ovat vierekkäin vapaana ja vuorotellen lähetetään hakuruutuun dameja hakemaan. 2 rasti oli ykkösmarkkeeraus kumpareen päältä. Siinä ampuja käveli solassa ja ampui sekä heitti toisen kumpareen päälle yhden damin. Tuomari antoi sitten luvan lähettää noutoon. Hyvin Thea tämän merkkasi. 3-4 rasti oli yhdistetty. Siinä vietiin ensin koiran kanssa seuruuttaen dami noin 20 metrin päähän ja seurauttaen takaisin. Sitten kaksi ykkösmarkkeerausta ampumisineen toiseen suuntaan jonka jälkeen pyydetään koira noutamaan linjalle lähettäen ensiksi viety. Helppoa kuin heinänteko.

Jokaiselta rastilta saimme täydet eli 20 pistettä ainoana noviisikoirana, joten finaalipaikka oli varma. Siellä sitten oli parityöskentelynä ykkösmarkkeeraus mestaruuskoiran kanssa niin, että me noviisit pääsimme lähettämään ekaksi. Tässä vähän jännäsin kun autoni oli siinä lähetysalueen reunassa ja Thea joutuisi kulkemaan siitä pariinkin kertaan ohi. Näinhän siinä sitten kävi, palauttaessaan damia se lähti kulkemaan autoa kohti. Sitten havahtui varmaan ja meni tuomarille tarjoamaan sitä ennen kuin älysin sanoa, että mä olen täällä jolloin Thea toi damin minulle. Finaalista saimme 17 pistettä ja yhteistulokseksi 97/100 jolla sijoituimme toiseksi. Olin äärettömän iloinen ettei Thea piipannut yhtään koko päivänä ja me päihitettiin monta käyttistä jotka treenaavat aktiivisesti tätä lajia. Tosin tänä vuonna rastit olivat mielestäni helpompia ja luulen, että millä tahansa koiralla jolle opetettu esineruutu ja osaa noutaa ja palauttaa käteen asti olisi pärjännyt siellä.

Linkistä kuva:
PHN noviisi ja mestaruus 2016

Sunnuntaina menimme sitten hakumettään ihmisiä etsimään. Sujuvasti Thea vaihtoi damit ihmisiin ja treenin teemana oli maaston vaihtuminen kesken piston ja ojan ylitys. Ekalla kerralla Thea lähti seuraamaan ojan viertä selvästi mun jälkiä jäljestäen, mutta seuraavalla kerralla tajusi, että yli mentävä jos maalimiehen meinaa löytää. Muuten teki hienoja pistoja, haukku oli todella intensiivistä ja tasaista sekä kuunteli kun jouduin kutsumaan. Todella hyvät treenit. Illalla käytiin vielä vähän hallilla ottamassa merkitöntä merkkiä, ruutua sekä läpijuoksuna luoksetuloa jossa ei nyt ollut taas mitään vikaa..

Nyt Thea saa tämän kiihkeän viikon jälkeen ainakin pari päivää lepoa ja rapsutuksia, tällä viikolla ei treenata kuin loppuviikosta parina päivänä.

Jos ei etene..

Tokossa ollaan jääty nyt totaaliseen jumiin. Yritetty treenata kiertonoutohyppyä ja joko Thea rynnii suoraan kapuloille tai sitten kiertää kiemuroiden. Merkitön merkki on myös äärettömän hankala liike. Olen saanut erilaisia neuvoja liikkeen opettamiseen, mutta en vieläkään ole päätynyt mikä voisi meillä toimia. Hakumettälle tai rakennuksille ollaan nyt päästy vain kolmea kertaa. Mihinköhän meidän aika oikein on mennytkään??? Tottista väännetty toki la, su ja to sekä lisäksi olen pari kertaa ollut vastuuvetäjä pekoryhmän bh-treeneissä jossa sitten olen molemmilla koirilla tehnyt jotakin pientä. Tokoilussa meinaa tökkiä kuitenkin nyt jo tunnari, zeta ja tänään jopa luoksetulo, ääh sanon. Just kun mulla oli fiilistä,että voisimme ilmota johonkin kokeeseen vaikka ne uudet liikkeet ovatkin hakusessa. Nyt ei kyllä todellakaan kannatta jos paletti on levinnyt. Thealla tosin alkoi myös juoksut tammi-helmikuun vaihteessa joten voihan olla, että kaikki tämä johtuu niistä.

Peha-kokeeseen ollaan ilmottu ja paikka on saatu. Toivottavasti tässä ehtii treenaamaan riittävästi, jotta koira toimisi osaamisensa tasolla. Yritän mahdollisesti kolmeen eri peha-kokeeseen huhtikuussa, joten jos ei tule takapakkeja, saadan jostain hyväksytty tuloskin. Minulla tai enemmän olla tekemistä etsintäsuunnitelman kanssa.

Huomenna menemme Thean kanssa pitkästä aikaa nomeilemaan. Saas nähdä millä asenteella likka on kun tokoilu ollut nyt selvästi jumittamista.

Milli-pentu kasvanut ja on nyt reilut 4 kk vanha. Edelleen se on kuin hyrrä, mutta tykkään siitä, että on vilkas. Jaksaa kuitenkin keskittyä jos jotakin tehdään sen kanssa. Ensisijaisesti se on saanut vain olla mukana joka paikassa sen ihmeemmin treenaamatta.
Itse valmistuin viikko sitten tokon liikkeenohjaajaksi. (no selvishän mihin se aika menikään) Ihan heti en uskalla virallisiin kisoihin mennä liikkuriksi, ainakaan ylemmille luokille ennen kuin itse olen niistä kisakokemuksen hankkinut. Kesäkuussa olen kuitenkin lupautunut alo-avo liikkuriksi.

Hankin tänään myös kicksparkin, jota Thean kanssa kokeiltiin. Luulin jo ettei se vedä koska on niin rauhallinen eikä koskaa vedä remmissä muutenkaan, mutta kun jätin palkkapurkin pari kertaa suoran päähän niin johan innostui sekin. Täytyy vain nyt ottaa varovasti kun ei olla aiemmin sellaista tehty.