Juoksujen vietävissä

Lauantaina olimme siellä hehkuttamassani Skogsterin Mian pitämässä seuraamisklinikassa. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä koko touhu enkä heti viitsinyt siitä kirjoittaa kun oli niin p....fiilis suorituksestamme. Piti vähän rauhoittaa mieltä ensin. Luennot olivat toki antoisia ja sain paljon uusia ideoita viedä/motivoida koiraa ja ennen kaikkea kun joskus uusi pentu tulee, miten aloittaa sen kanssa oikein. Mutta se meidän esiintyminen siellä, huoh. Tokihan meidät oli valittu sinne ongelmien vuoksi, joista oli valittu se väljyys seuraamisessa. Mutta kun oman tyhmyyteni ja ehkä vähän Thean juoksujenkin takia meidän vuoro meni aivan poskelleen. Olin itsekkäästi ajatellut, että kun Thean seuraaminen on melko hyvää labukaksi, olisimme voineet näyttää siellä malien ja sakemannien joukossa, että myös labbiksesta on harrastuskoiraksi. Olihan siellä n.50 ihmistä kuuntelemassa ja katsomassakin. Mutta, mitä vielä, Theahan ei käytännössä seurannut mua laisinkaan. Ei ottanut edes kontaktia ja lähinnä kuljeskeli mun vasemmalla puolella. En tiedä miksi otin alkuherätykseen makupalaa enkä palloa, jolla Thea yleensä toimii hyvin ja on aktiivinen. Kaiken lisäksi Mia sanoi, että Thea on lihava ja kannattaisi laihduttaa sitä pari kiloa jotta se olisi virkeämpi. Sissos sentään! Ajattelin silloin, että se olisi halunnut sanoa sen myös mulle muttei kehdannut. :D Joo, oikeassahan Mia oli. Thealla on juuri se vajaa 2 kg liikaa vielä. En vain ole viitsinyt kovin tiiviisti sitä laihduttaa kun on ollut näin kovat pakkasetkin. Jotenkin mulle aina tulee tunne, että kun on ruskea labukka, niin ihmiset automaattisesti pitää sitä näyttelykoirana. Miakin kysyi kun oli ensin lihavaksi haukkunut, että käydäänkö me näyttelyissä. Olisipa kiva tietää muiden ruskeiden omistajilta pidetäänkö niidenkin koiria suoraan näyttelykoirina.

Sunnuntaina meillä oli sitä agilitya, jossa nimen omaan Thean seuraaminen oli taasen hyvää kun seurautin sitä aina seuraaville esteille harjoittelemaan. Tällä kerralla harjoittelimme hyppysarjaa sekä keppejä. Kouluttaja opasti kuinka voimme opettaa koiraa keppejä pujoittelemaan vaikkei siinä ole ohjuriaitaa. Sillä aikaa kun kouluttaja opasti jotakin saimme muut harjoitella itsenäisesti rengasta, kontaktiesteitä, putkea ja aitaesteitä. Thea oli taas ihan innoissaan kaikesta. Yllätyin kuinka se meni putkeakin helposti vaikka ei nähnyt siitä läpi koska putki oli asetettu 90 asteen kulmaan. Kepit näyttäisi nyt aluksi olevan se hankalin jos siinä ei ole ohjureita.

Juoksut menossa hyvää vauhtia eteenpäin sillä tänään likka jopa vinkui kun näki kauempana uroksia. Muutenkin tuntui olevan virtaa ja vastaantulevat koirat kiinnostavat yht'äkkiä todella paljon. Onneksi tämä taas alkaa helpottaa viikonlopusta alkaen ja jo muutaman viikon kuluttua palataan normaaliin. Nyt ei kyllä mitenkään uskalla pitää pimua vapaana sillä niin lähtis varmaan hormoonien vietävänä huitelemaan.